ERILAISIA ÄÄNESTYSTAPOJA

Eurovaaleihin liittyen: lahden takaa viestejä lähettelevän mainion vakikommentoijan Beckerin (Ykä tackar och pockar, Becker) inspireeraamana kirjoitan neljästä erilaisesta tavasta äänestää. Tai oikeastaan kyseessä on yksi erilainen tapa ja toisen tavan kolme eri versiota. Kaksi on nykypäivästä ja kaksi historiasta.

Ensimmäisenä suomalainen, varsin mukavasti toimiva tapa. Kertojana Perskeleen Ykä:

Ykä ja Ylva Perskeles ajelivat Rutinoffilla Örnätjärveltä kohti Huitsinnevadan keskustaa, jossa sijaitsevassa kirjastossa oli ennakkoäänestyspaikka. Perskeleet olivat päättäneet äänestää ennakkoon, niin kuin hyvin monta kertaa aikaisemminkin. Autoradiosta kuului luonnollisesti Huitsinnevadan Paikallisradio, joka soitteli parasta aikaa Ylermi Vilvatväisen & Hässityn Käsityksen singlehittiä Radiossa Sammakkona Naamariisi Uin.

Kirjaston pihalla oli paljon autoja, mutta vapaa paikka löytyi ja Ykä parkkeerasi siihen. Ylva kaiveli laukustaan Ykänkin vaalilipukkeen ja Perskeleen pariskunta käveli sisään kirjastoon. Ykä istahti vaalivirkailijan eteen sekä ojensi hänelle vaalilipukkeen ja passinsa. Virkailija ei kovin pitkään tuhrannut Ykän passin kanssa, sillä Ykän huomiota herättävän ruma pärstä oli kyllä tuttu. Hän ojensi Ykälle tyhjän äänestyslipukkeen.

Ykä marssi äänestyskoppiin, raapusti lipukkeeseen numeron 84 ja marssi takaisin vaalivirkailijan luo. Vaalivirkailija lämpsäisi lipukkeeseen leiman, jonka jälkeen Ykä laittoi lipukkeen kirjekuoreen, sulki sen ja ojensi sen vaalivirkailijalle, joka kiitti ja pokkasi hyvät päivän jatkot ja Ykä toivotteli sitä samaa. Operaatio oli nopeasti suoritettu. Toisella tiskillä Ylva oli suorittanut saman operaation samaa numeroa myöten.

Perskeleet siirtyivät kirjastosta ulos, missä Ykä vielä poltteli Voimasavuke Bostonin ja tuumaili lyckaa Halla-aholle. Sitten Perskeleet siirtyvät Rutinoffiin, Ykä käynnisti moottorin, joka mylvi ilmoille suoran nelosen hurjaa voimaa. Oli aika ajella takaisin Örnätjärvelle.

Sitten kolme muuta tapaa, joissa ainakin allekirjoittaneen mielestä olisi vielä hieman hiomista ja jotka muistuttavat toisiaan. Ensiksi Neuvosto-Viroksi muuttuvan Viron Tasavallan tapa vuodelta 1940. Kertojana Ants Oras kirjassaan Viron Kohtalonvuodet:

Heinäkuun 14. ja 15. päivänä ”vaalit” toteutettiinkin aiotulla tavalla. Kaikista uhkauksista huolimatta suuri joukko ystäviäni oli päättänyt olla äänestämättä. Toiset aikoivat jättää tyhjän vaalilipun. Vaimoni ja minä kuuluimme jälkimmäisiin. Kun tiesin, että olin kommunistien mielestä niin pahamaineisen englantilais-virolaisen akateemisen yhdistyksen varapuheenjohtajana tarkan valvonnan alainen, katsoimme tämän oikeaksi menettelytavaksi.

Vaalilippumme, jossa oli vaalipiirimme kommunistisen ehdokkaan nimi (olen sen unohtanut, koska en ollut kuullut sitä koskaan aikaisemmin), oli tullut jo päivää tai paria ennen vaaleja. Leikkasimme täsmälleen samankokoiset liuskat valkoista paperia ja lähdimme äänestyspaikalle, joka sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoamme eräässä kansakoulurakennuksessa.

…

Esitimme henkilöllisyystodistuksemme – passit eivät vielä tuolloin olleet pakollisia Virossa. Tämän merkitsi muistiin eräs pöydän ääressä istuvista henkilöistä, jonka jälkeen meille annettiin leimattu kuori ja uusi äänestyslippu kummallekin – ilmeisesti sen varalta, että olisimme jättäneet entisen kotiin. Sitten menimme, yrittäen näyttää mahdollisimman rauhalliselta, suojuksen taakse, otimme esiin tyhjät liuskamme, sijoitimme ne kuoriin ja suljimme ne.

Seuraavaksi äänestystapa vuoden 1980 Iranista. Kertojana Perskeleen Ykä ulkomuistista tv:n uutislähetyksen pohjalta:

Vaaleissa äänestettiin siitä, tuleeko Iranin uudeksi valtiomuodoksi islamilainen tasavalta. Äänestyspaikalla ei ollut äänestyskoppeja, vaan vaaliuurnan luona äänestäjälle annettiin julkisesti vihreä ja punainen lappu. Mikäli äänestäjä pudotti uurnaan vihreän lapun, hän kannatti islamilaista tasavaltaa. Jos taas punaisen, hän vastusti. Sattuneesta syystä islamilainen tasavalta voitti murskalukemin.

Ja lopuksi vielä äänestystapa Ruotsin eu-vaaleista toukokuussa 2014. Kertojana Becker:

Tänään tulivat postissa jakoon Ruotsindemokraattien äänestyslaput. Tulivat, kelle tulivat sillä jotkin postikantajat olivat jo ilmoittaneet, että he eivät jakele rasistien äänestyskuponkeja. Ja arvaapa syntyikö siitä mekkala. No mitäs nyt turhaan, kukas käskee äärioikeistoa äänestää.

Minullepa tuli kotiin heidän lipuke, jonka täytin valmiiksi ja laitoin lompakkoon. Äänestystarkkailijan lähettyvillä oli iso laatikko, missä oli kaikkien puolueiden laput. Valkkasin sieltä demareiden lapun ja painuin kirjekuoren kanssa koppiin. Kaivoin lompakosta esitäytetyn lapun ja lykkäsin sen kuoreen. Demarien lapun taasen rypistin ja lykkäsin sen taskuuni. Tulipa huijattua. Lapsellista tuumii joku. Maassa, jossa demokratia alkaa olla kortilla ei voi olla liian varovainen.

Becker ei ole ainoa, jolta olen ruotsalaisesta tavasta kuullut. Minullahan ei ole soveltavan spedestetiikan yliopistollista koulutusta eikä sitä myöten sen tuomaa laajempaa näkemystä, joten en ole oikeutettu tekemään johtopäätöksiä. Mutta pienessä päässäni pähkäilen, että ruotsalaisten kannattaisi olla hyvin, hyvin huolissaan maansa tilasta.