LYHYESTI LÄLLÄVEDELTÄ

Lälläveden laineita katsellessa paha maailma on varsin kaukana, mutta täälläkin pelittävän mokkulan välityksellä sekin tuppaa muistuttelemaan itsestään ja tiettyyn tuumailuun syyllistyy mökilläkin, vaikka tietysti helpommalla pääsisi kun ei ajattelisi kuin saunan lämmitystä. Ja sekin on jo niin selkäytimessä että onnistuu ajattelematta.

Tämänkertaisena tuumailun aiheena on se, että miksi kansallismieliset – hyvin perustellutkin – ajatukset säännöllisesti ja automaattisesti herättävät vastareaktion, joka vaihtelee inhosta hysteriaan. Samantyyppistä tuumailua on muuten hyvin osuvasti harjoitettu Pekan Porstuassa, kannattaa vilkaista.

Yksi syy, mitä olen useastikin tuumaillut, on se sama vanha inhimillinen tekijä, eli mikäli ihminen on kaksikymmentä vuotta saarnannut monikulttuurisesta utopiasta, on hänen toki varsin vaikeaa tunnustaa puhuneensa vahingollista tuubaa, vaikka tietäisikin olevansa väärässä.

Toinen syy tuli mieleeni kun katsoin Beckerin lähettämää (kiitos taas Beckerille) youtube-pätkää Göteborgista. Siinä ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson yrittää pitää puhetta, mutta liimatilhit, punavihervästäräkit ja sukkahousukoppelot estävät sen älämölöllään. Huomattavaa tietysti on, että Åkesson pyrkii keskustelemaan ja ns. aktivistit pyrkivät estämään keskustelun ja tämähän ei sinänsä ole aivan demokraattisen perinteen mukaista.

Merkillepantavaa on se, että näillä mielenosoittajilla menettelytapana on jatkuva meteli, iskulauseitten hokeminen ja rumpujen paukuttelu. Ja kun tilannetta katsoo tarkemmin, huomaa, ettei kyseessä ole varsinaisesti mikään poliittinen tapahtuma, vaan kyseessä on bileet.

Ja ehkä tässä ollaan ns. jännän äärellä. Kansallismielisten henkilöitten tapa pyrkiä vaikuttamaan asioihin on ajattelu, kirjoittaminen, puhuminen ja ennen kaikkea asioitten perustelu. Ja tylsäähän se sellainen tietysti on. Kuivaa ja paperinmakuista. On niin paljon helpompaa huutaa iskulauseita, paukuttaa rumpuja ja pitää bileitä mukavassa samanmielisessä seurassa. Siinä kun ei tarvitse ajatellakaan. Riittää kun toistaa toisten keksimiä hokemia.

Yksittäisellä taholla tämä on tietysti yhtä helppoa. Jos vaikkapa henkilö X, ammatiltaan mielellään jonkunlainen kulttuuri-ihminen toteaa julkisesti että hän vastustaa rasismia kaikissa muodoissaan ja vihapuheelle ei saa antaa tuumaakaan periksi, niin naps, yllättäen hänestä tuli hetkessä älykkö, joka on julkaissut kirjasarjan verran sertifikoitua viisautta, joka saa yllin kyllin media-aikaa. Vaikka tosiasiassa hän ei sanonut mitään.

Kansallismielisillä on vastassaan pelottavan vahva vastustaja. Se on ihmisen oikeus olla ajattelematta. Ja se on vielä pelottavan helppo ja houkutteleva vaihtoehto. Miksi ihmeessä vaivautua ajattelemaan ja perustelemaan. Se on niin tuskastuttavan työlästä. Helpompi on panna bileet pystyyn, rummut pärisemään ja tuomita ajattelematta. Hyvässä seurassa.

Lällähin rauhaa lukijoille täältä Lällävedeltä.