Tämänkertaisessa
ymmärrysharjoituksessani en pyri hahmottamaan vastapuolen ajattelutapaa, vaan
selventämään omaani, ja varmaan myös monen tämän blogin lukijan ja kommentoijan
ajattelutapaa aiheesta valtio ja pakolla rakennettu monikulttuurihysteria.
Miksi siihen suhtaudun niin nuivasti ja miksi en ole taatusti ainoa?
Hyvin monia syitä löytyy varmasti tämän
blogin aiemmista kirjoituksista. Tähän blogiin on ennen tätä päivää päivitetty
481 kirjoitusta, joista osapuilleen kaksi kolmasosaa käsittelee
monikulttuurisuutta ja sen pakkosyöttämistä. Mutta ehkä suurimpana syynä asiaan
liittyvään katkeruuteen voi pitää tunnetta jatkuvasti kasvavasta epäoikeudenmukaisuudesta.
Tavallisen suomalaisen on hyvin vaikeaa sietää epäoikeudenmukaisuutta.
Varsinkin sellaista, jolle ei näytä mahtavan mitään. Ja jonka syitä ei edes
perustella, vaan vaaditaan tylysti hyväksymään asia ilolla.
Asiaa kuvaillakseen kannattaa palata ajassa
taaksepäin. Torppariaikaan. Silloin torpparit joutuivat kovalla työllä
elättämään itsensä ja perheensä ja sen lisäksi myös kartanonherrat perheineen
ja hännystelijöineen. Koska kartanonherrat eivät tehneet itse työtä, se herätti
tietysti katkeruutta. Sitä ensimmäistä herraa, joka joskus aikanaan oli
laittanut ehkä kuokan heilumaan olisi voinut arvostaakin, mutta peritty
omaisuus ja sen mahdollistama kokopäiväinen laiskottelu herätti vihamielisyyttä
ja syystäkin. Erityisesti katkeruutta herätti se, että kartanonherrat hankkivat
torpparien työn tuloksena itselleen kaikenlaisia ylellisyystarvikkeita, kun
taas torppareille jokapäiväisessä leivässä pysyminenkin oli työn ja tuskan
takana.
No, torppariaika päättyi niin kuin se
päättyi ja kartanonherrat haipuivat pikkuhiljaa pois. Tilalle tuli uusi tekijä.
Häntä voisi sanoa päällimmäiseksi työntekijäksi ja hänen nimensä oli Valtio.
Torppareista tuli kansalaisia. Ja alkuun Valtio oli kelpo jätkä, joka tajusi,
että taatakseen kansalaisten hyvinvoinnin tuli hänenkin tarttua lekaan ja
lapioon ja keskittyä olennaiseen. Valtio teki kansalaistensa kanssa ahkerasti
työtä, ja hänen myötänsä elintaso alkoi nousta ja hyvinvointi lisääntyä.
Onnistuipa Valtio torjumaan pariinkin kertaan myös erään tungettelijan
yritykset, nenä poskella ja silmät mustana tosin, mutta itsenäisenä Valtiona
kumminkin.
Mikä oli Valtion onnistuneen toiminnan
salaisuus? Luonnollisesti se, että Valtio ymmärsi, että itsessään hän ei ole
mitään. Hän koostuu kansalaisistaan, ja ilman kansalaisiaan hän on pelkkä
toteutumaton idea ideasta joka haihtuu tuuleen ilman että häntä kukaan
muistaisi tai että häntä edes kenenkään tulisi muistaa. Ei olematonta kukaan
osaa kaivata.
Ajan myötä kansalaisten elintaso kasvoi.
Ja niin kasvoi Valtionkin. Sille tapahtui jotakin. Se alkoi lihoa. Ja se piti
siitä. Se nautti turvonneesta olomuodostaan ja ympärilleen kertyneestä rasvakerroksesta,
joka koostui ylisuuresta hallinnosta ja muusta turhasta. Pikkuhiljaa sitä
lakkasi kiinnostamasta valtioruumiissaan olevat luut, lihakset, verisuonet,
hermot ja aivot. Jotka alkoivat tietysti ajan myötä näivettyä, mutta silti
Valtio lisäsi niitten taakkaa keräämällä lisää rasvaa ympärilleen. Rasvan
keräämisestä tuli itsetarkoitus.
Ennen pitkää Valtio unohti sen, miksi
hän on olemassa ja alkoi ajatella, että tärkeintä on hän ja vain hän itse.
Kansalaisten tehtävänä oli vain pitää rasvakudosta pystyssä ja ruokkia aina
vain ahneemmaksi käyvää suuta.
Ympyrä oli pyörähtänyt. Valtiosta oli
tullut uusi kartanonherra, ja kansalaisista taas torppareita. Ja kun Valtio oli
huomannut muuttuneensa kartanonherraksi, hän ymmärsi, että tokihan hänen tuli
alkaa elämään asemansa mukaisesti. Ja se tarkoitti, että hänenkin tuli alkaa
hankkia Ylellisyystarvikkeita. Tällä kertaa isolla alkukirjaimella, sillä siinä
kun vanha kartanonherra tyytyi hyvin ruokiin, maukkaisiin juomiin sekä prameisiin
vaatteisiin, huonekaluihin ja taloihin, halusi uusi kartanonherra
Ylellisyystarvikkeiksi jotain hienompaa, jotain kalliimpaa. Näyttääkseen, että
hän pystyy ja hänellä on millä mällätä. Uusi kartanonherra alkoi tuottaa
Ylellisyystarvikkeiksi ihmisiä. Kaukaa ulkomailta. Mitä eksoottisemman
näköisempiä, sen ylellisempää. Eräällä tavalla Valtio pisti uudestaan pystyyn
termin siirtomaatavarakauppa, tosin tällä kertaa sanalla humanismi sokeroituna.
Ja tällä kertaa siirtomaatavarakaupalla ei riistettykään siirtomaita, vaan
Valtion omia kansalaisia.
Nämä uudet siirtomaatavarakaupan
tuotteet olivat paljon edistyksellisempiä Ylellisyystarvikkeita, sillä ei niitä
ei varsinaisesti voinut ostaa, vaan ne piti elättää. Ja ne pystyivät tuottamaan
keskenään vielä lisää Ylellisyystarvikkeita ja sekös teki niistä vielä
edistyksellisempiä. Torppareiksi alistettuja kansalaisia tämä ei miellyttänyt,
sillä se entisestään heikensi valtioruumiin luustoa ja lihaksistoa lisäten
rasitusta entisestään, antamatta tilalle mitään muuta kuin Valtiota hivelevän
ihanan tuhlaamisen tunteen. Mutta Valtio ei tästä välittänyt, vaan antoi
erikoismääräyksen, jolla nosti Ylellisyystarvikkeet jalustalle, ja ilmoitti,
että he ovat kaiken arvostelun ulkopuolella. Heidän hankkimistaan ei saanut
arvostella eikä kyseenalaistaa. Heidän tekojaan ei saanut kysenalaistaa. Heitä
työkseen hoitavaa, lukumäärältään jatkuvasti kasvavaa ihmisryhmää ei saanut
arvostella. Jos näin teki, syyllistyi rangaistavaan vihapuheeseen.
Torppareiksi uudelleen alennetut
kansalaiset mielsivät tilanteen epäoikeudenmukaiseksi ja alkoivat napista. Kuka
yksin hihaansa, kuka kaverinsa kanssa kaksistaan, kuka vähän julkisemmin.
Valtio raivostui ja aloitti raivokkaan kampanjan vihapuheeksi nimittämänsä
napinan hiljentämiseksi. Ylellisyystarvikkeet olivat, ja saatana vieköön
tulisivat aina olemaan arvostelun ulkopuolella olevia koskemattomia ja pyhiä
elätettäviä välttämättömyyksiä, joita ilman Valtio ei tulisi toimeen. Lisäksi
valtio toisti kerta toisensa jälkeen, että tavallisella torpparikansalaisella
ei riittänyt ymmärrys hahmottamaan näinkin tärkeitä asioita. Syynä
torpparikansalaisen napinaan oli vain kahden kuluneen laman aiheuttama
epävarmuus omasta taloudestaan, ja sen vuoksi torpparikansalainen projisoi
epävarmuutensa vihan tunteena Ylellisyystarviketta kohtaan, joka oli täysin
syytön torpparikansalaisen ahdinkoon.
Mutta tavallinen torpparikansalainen ei
ollut tyhmä. Pitkän työuransa jälkeen lopputilin saanut teollisuustyöntekijä,
jolla ei ollut toivoa uudesta työpaikasta tiesi oikein hyvin, että
Ylellisyystarvike ei ollut vienyt häneltä työpaikkaa. Sen vei hänen pörssitetyn
yhtiönsä osakkaat, jotka laskivat, että ulkomailla yritys tuottaa voittoa 3,5%
enemmän vuodessa.
Mutta tämä teollisuustyöntekijä ei
voinut olla tuntematta epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa katkeruutta
lukiessaan maakuntalehteään, ja törmätessään sadannen kerran ihastelevaan
artikkeliin siitä, kuinka Ylellisyystarvike tekikin töitä. Tulkkina ja sovittelijana.
Veronmaksajien rahoilla. Tekemässä työtä, jolle ei olisi ollut mitään tarvetta,
mikäli kartanonherraksi muuttunut Valtio ei olisi saanut päähänsä hankkia aina
vain lisää Ylellisyystarvikkeita. Ja kaiken lisäksi työtön teollisuustyöntekijä
sai lukea artikkelista sadannen kerran sen, kuinka hänenkin tulisi olla
onnellinen Ylellisyystarvikkeen työllistymisestä ja rakastaa
Ylellisyystarviketta, koska Valtiokin rakasti. Teollisuustyöntekijän, joka ei
itse ollut enää oikeutettu edes isoon alkukirjaimeen. Hän oli pelkkä työtön. Pelkkä
tilastoluku.
Vaikka Valtio ei ymmärtänyt, miksi
työtön teollisuustyöntekijä oli niin katkera, niin hän itse kyllä ymmärsi.
Ja tavallisen torpparikansalaisen
katkeruutta lisäsi se, että vaikka Valtio sitä kieltäytyi tajuamasta, niin
torpparikansalaisen oli melko helppoa hahmottaa, mitä aikanaan eteen tulisi.
Valtio tulisi jossain vaiheessa näivettämään valtioruumiinsa luut ja lihakset
niin olemattomiksi, etteivät ne jaksaisi enää kantaa Valtion ahneuksissaan
kehittämiä rasvakerroksia. Valtio romahtaisi, eikä jaksaisi enää nousta
jaloilleen. Ja silloin se ei jaksaisi enää ruokkia Ylellisyystarvikkeitakaan.
Jotka alkaisivat sen jälkeen syödä nälkäänsä valtioruumiissa olevaa läskiä.
Jolloin Valtio tajuaisi hädässään
nimittää torppareita taas kansalaisiksi. Ja alkaisi huutaa heitä apuun. Ja
kaipa kansalaiset sitten tulisivat hätiin. Kun unelmoijat olisivat saaneet
asiat sille tolalle, että kansalaisia taas tarvittaisiin. Ei siksi, että kansalaiset
kunnioittaisivat itsensä halvaantuneeksi lihottanutta ja heitä vuosikymmeniä
kusettanutta Valtiota. Vaan siksi, että he kunnioittaisivat muistoa. Muistoa
siitä, mitä joskus oli ollut.
Ja valtioruumista pelastaessaan he
tuumisivat katkerana, että kauankohan kestää, kun heillä on taas uusi
kartanonherra. Ja minkähänlainen perkele se sitten vuorollaan mahtaa olla?
*
Lisätäänpä ymmärrysharjoituksen perään
vielä yksi juttu. Kun nykyisinhän on niin muodikasta kaivella vanhoja.
Kaivellaan sitten. Kun etsin aikaisempaan kirjoitukseen Rintamäkeläiset-sarjan
tunnusmusiikkia, törmäsin vielä vanhempaan sarjaan nimeltään Me Tammelat. Sarja
oli 1960-luvulla tehtyä harmitonta perhehömppää. Itsellänikin on siitä
jonkunlaisia hämäriä muistikuvia, tosin huomattavasti paremmin muistan
1970-luvulla esitetyn sarjan Naapurilähiö, joka oli yhtä lailla harmitonta
perhehömppää.
Mutta niin vaan eräs heppu löysi Me
Tammelat-sarjasta aivan toisenlaisia, vaarallisia ulottuvuuksia:
Me
Tammelat on räikein esimerkki porvarillisten arvoitusten jatkuvasta ujuttamisesta
katsojien tajuntaan.
Ja tarjosipa heppu lääkkeeksi silloisen
Mainos-TV:n lakkauttamista. Voi tietysti olettaa, että kyseinen heppu oli joku
äärimmäisen linjan tulipunataistolainen. Vaan eihän suinkaan.
Se oli nuori Paavo Lipponen. Joka sitten
aikanaan itsekin ansiokkaasti lihotti valtioruumista ja hankki
Ylellisyystarvikkeita. Tuosta linkistä. Kesto 1 min 15 sek.
24 kommenttia:
Ympyrä oli pyörähtänyt. Valtiosta oli tullut uusi kartanonherra, ja kansalaisista taas torppareita.
Juuri näin. Paras esimerkki tästä on se, että aiemmin lakot olivat "laittomia", eli jos työläinen meni lakkoon, patruuna tai kartanon isäntä heitti työläisen/rengin ulos tontiltaan. Sen jälkeen Valtio perusti ay-liittojen kanssa kartellin - korporatismia. Nyt ollaan takaisin lähtötilanteessa: jos yksittäinen työmies menee lakkoon, se on laiton ja työnantajalla on oikeus purkaa työsuhde.
Ay-liitot ovat nykyajan kartanonherroja. Antti Rinne, Jouko Ahonen, Timo Räty, Risto Kuisma... On siinä edustava sakki suomalaista osaamista.
Kun nupisevat torpparit olivat ns. duunari-kastia, oli helppoa sanoa heitä tyhmiksi rasisteiksi ja skineiksi Joensuusta. Kaikki muut duunarit olivat samaa mieltä sen pelossa että leimautui näiksi "luusereiksi".
Sitten alempi keskiluokka alkoi yhä enemmän puhua keskenään ja rohkaistuivat jopa julkisesti jotainsanomaan, sitten ylempi keskiluokka jossa oli jopa oppineita ihmisiä todentamassa sen minkä muut olivat tienneet jo kauan.
Ja tässä vaiheessa Valtio alkoi pelätä. Se aika on nyt. Jossain oli että mikään iso vallankumous maailmassa ei ole ollut mahdollinen ilman keskiluokan tukea, kommunistien ideaaleista huolimatta se ei ollut työväenluokka jolla oli resursseja hyökätä valtiota kohtaan.
Eli kun ylempi keskiluokka alkaa pikkuhiljaa napista, Valtio ottaa ongelman todesta ja tekee asialle jotain. Alentuvaa työväenluokkaa kohtaan? Kyllä mutta todellisuutta.
1700-luvulla neekeripalvelijat olivat suosittuja, pienet lapset seurasivat hienoja rouvia kantaen laahusta ja viilensivät heitä viuhkoilla ja viihdyttivät narrintempuilla.
Kuulostaako jotenkin tutulta?
http://www.ucl.ac.uk/equianocentre/datalive/pageimages/4.jpg
http://www.vam.ac.uk/content/articles/s/silver-service-slavery-the-black-presence-in-the-white-home/
https//nttreasurehunt.files.wordpress.com/2010/11/ntpl_172330.jpg
http://www.irespect.net/Untold%20Stories/Caribbean/Community%20History.htm
Hyvä kuva joka vastaa hyvin kirjoitustasi, Hogarthin teos "Yläluokan luksusta".
https://chloenelkin.files.wordpress.com/2012/03/taste1.jpg
Samalla kannattaa tutustua miehen tunnetuimpaan teos-sarjaan "Prostituoidun elämä" joka kuvastaa nuoren tytön nousua suuren luokan kurtisaaniksi jolla on oma neekeripalvelija ja sitten laskua vankilaan ja kadulle jossa hän kuoleekin syfilikseen.
http://lifetakeslemons.wordpress.com/2011/08/12/hogarths-the-harlots-progress-plate-1/
Juu....olen 1700-luku fani....
Tervehdys Kumitontulle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
Kumis: Minähän en kirjoittanut pelkästään ammattiliitoista, mutta tuo, mitä kommentoit on valitettavan totta. Varsinkin julkisella puolella, jonka eräässä liitossa olen ollut jäsenenä jo iät ja ajat. Jos työntekijä lähestyy liittoa edunvalvontakysymyksissä on vastaus suurinpiirtein sitä, että helvettiäkös häiritsette meidän pasianssinpeluuta. Liitot ovat jo itsessään yrityksiä, jotka elävät liiton itsensä, ei siihen kuuluvien jäsenten vuoksi.
Edunvalvontakysymyksissä liiton lakimies on ihan suoraan sanonut minulle, että liitto ei lähde käymään käräjiä, ellei se ole sataprosenttisen varma voitostaan jo etukäteen. Työsuojeluasioissa taas liitto pakenee takavasemmalle ja toteaa, että ne on hoidettava työsuojelupiirin kautta. Mikä taas on itsessään osa julkishallintoa, eikä toista julkishallinnon sektoria munille potki.
Mitä tulee tuohon kirjoittamaani monikulttuurisuushysteriaan, voi todeta, että en ole nähnyt vielä ensimmäisenkään ammattiliiton edustajan kyseenalaistavan sitä. Tarttee varmaan ruveta miettimään sitä Loimaan kassaa hyvin vakavasti.
Ano1: Hyvin pitkälle tuo menee noin, sillä me suomalaisethan ollaan sitä keskiluokkaa melkein kaikki. Ja alemman ja ylemmän keskiluokan rajakin on varsin häilyvä, sillä joku perinteiseen duunariluokkaan kuuluva ammattimies tekee selkeästi paremmat hillot kuin joku akateemisesti koulutettu projektityöntekijä, jolla on komean kalskahtava titteli. Ja ihan ansiosta tekeekin.
Asiat menevät muutenkin hieman sekaisin, eli nykyinen ”lumpenproletariat” eli ”prekariaatti” (muotisana muutama vuosi sitten, alkaa olla jo unohdettu, ootteko muuten panneet merkille?) tuppaa olemaan vanhempiensa elättämää avutonta opiskelijaväestöä jotka harrastavat elämyspartisaanitoimintaa, ja ne varsinaiset ns. proletaarin edustajat, joitten pitäisi jotain ihmeen vallankumouksia tehdä, ovat konservatiivista ammattiväestöä, joka tykkää asua omakotitalossaan ja haistattaa moiselle pitkät. Ja siinähän ne ovat ihan oikeassa. Minä kuulun niihin.
Tosin et vissiin ihan tuosta vanhanaikaisesta vallankumouksesta puhunut, vaan tavallisten työtätekevien konservatiivisesta vallankumouksesta. Ja sitähän tuen minäkin. Pieneltä osaltani.
Ano2: Tuo kuvasi:
https://chloenelkin.files.wordpress.com/2012/03/taste1.jpg
vasen laita kuvaa nykytilannetta melko täydellisesti, tosin siinä päivitetyssä versiossa pitäisi syöttötuolissa istua aikuinen neekerin körmy.
Muistaako Ykä kun totesin että valtion olisi paras olla erään sortin osuuskunta? Sellainen asiakasoimisteinen osuuskunta. Valtio olisi osuuskunta joka tarjoaa jäsenilleen jäsenetuja. Kansalainen on osuuskunnan jäsen jolla on jäsenen oikeudet, joiden saamiseksi täytyy suorittaa jäsenen velvollisuuksia.
Moi
Itse asiassa Nordlysbyen Alta. Vaikuttaa hiukan hiljaiselta kalanrahtaussektorilla.
Noh, grilli on keksitty ja Mack on hyvä joskin hiukka arvokas olut.
Tuo yritysten lähtö johtuu yksinkertaisesti siitä, että suomessa on työ liian kallista. Verrataan vaikka uusien EU maiden ja meidän kustannuksia.
Tyhmintä asiassa on, että suomalaisen duunarin ostovoima, eli se paljonko kaljaa saa tunnilla töitä on euroopan rupuluokkaa. Ja tämä johtuu juurikin siitä, että duunarilta menee yli puolet työtunnistaan sen rasvan kerryttämiseen. Eikä edes riitä koska Valtio vippaa lisää kokoajan. Kunnes pikavippifirma puhaltaa pelin poikki.
Laskeppas joskus piruuttaan mikä on suomalaisen duunarin todellinen veroaste. Työnantajan sivukuluthan ovat vain piilotettua verotusta. Jottein duunaria vituttaisi liikaa.
-KKi-
Tervehdys Vieraalle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.
Vieras: Muistanhan joo, enkä panisi tuota systeemiä välttämättä millään muotoa pahakseni. Ja se systeemi muuten karsisi kaikki ulkopuolelta tulevat loiset.
KKi: Mackin Arctic Öl on ihan juotavaa saunaolutta. Jos unohtaa nuo välilliset verot, niin eikös se ollut vielä niin, että mikäli työnantaja maksaa työntekijälle euron, hän maksaa vielä valtiolle 50 senttiä sen perään?
Lakisääteiset vakuutukset huitelevat siinä 25% paikkeilla - ja nousevat muuten joka vuosi.
Työnantaja kerää myös TyEL:in työntekijän osuuden ja suorittaa ennakonpidätyksen.
Summa summarum, yrittäjä on valtion hyväksi työskentelevä veronkantaja.
Eri asia on sitten kokonaiskulujen miettiminen, kun mukaan lasketaan palkalliset lomat sekä saikku- ja pekkaspäivät. Kun nämä lasketaan mukaan alkaa kerroin tosiaan olla 1,5 tai yli.
Moron.
Tuosta läskistä tuli mieleen tämänpäiväinen radio suomi ja eu-vaalit.
Joka päivä on ollut eri puolue esittelemässä itseään asiaan liittyen.
No tänään oli sitten SDP vuorossa.
Kun eu-tyrkky avasi suunsa, niin viimeistään toisessa lauseessa mainittiin verotus ja ehdotuksia rahankeräämisen lisäämiseksi.
Saahan nähdä miten kyseisellä teemalla meinaavat saada lisää ääniä kansalta.
Itse kävin Hyysärin vaalikoneella ja ylläri. Vihreät ja sdp olivat eniten erimieltä minun kanssani. Joten pitäköön tunkkinsa, niin kuin jo kauan sitten päätin.
Moron.
Tuosta läskistä tuli mieleen tämänpäiväinen radio suomi ja eu-vaalit.
Joka päivä on ollut eri puolue esittelemässä itseään asiaan liittyen.
No tänään oli sitten SDP vuorossa.
Kun eu-tyrkky avasi suunsa, niin viimeistään toisessa lauseessa mainittiin verotus ja ehdotuksia rahankeräämisen lisäämiseksi ja länkytystä nuorisotakuusta.
Saahan nähdä miten kyseisillä teemoilla meinaavat saada lisää ääniä kansalta.
Itse kävin Hyysärin vaalikoneella ja ylläri. Vihreät ja sdp olivat eniten erimieltä minun kanssani. Joten pitäköön tunkkinsa, niin kuin jo kauan sitten päätin.
Kirjoitit joskus miesliikkeestä. Sanoit muistaakseni sen toimivan niin vittumoisesti että se ei väännä kättä, vongu, mangu eikä kitise vaan keskittyy nostamaan esiin todistettavissa olevia faktoja ja kumoamaan "tieteellisenä" "totuutena" erilaisissa akateemisesti rahoitetuissa poliittisissa pamfleteissa olevaa soopaa.
Niinhän se on.
Ja samantyyppiset henkilöt toimivat samantyyppisesti myös tässä valtio- ja kunniakansalaisasiassa. Narratiivijournalismin ja narratiivipolitiikan vastustamiseksi ei lähdetä narratiivikilpailuun vaan datan, faktojen, kokemisen ja tiedon esille tuomiseen. Ja asiat nettiin, sillä netti ei unohda.
Osa tästä mokurälssistä tulee vielä hourivina eläkeläisinäkin yllättymään siitä, että heidät, heidän sanansa, heidän tekonsa ja heidän tekojensa seuraukset muistetaan - nyt, huomenna, kymmenen vuoden päästä ja kahden sukupolven kuluttua.
Ja kun näyttää siltä että Eurooppa tulee kärsimään hajanaisesta intifadasta ja sisällissodasta ainakin muutaman vuosikymmenen ajan tästä eteenpäin, niin osa siitä muistamisesta voi olla hyvin, hyvin tylyä. Siis silleen… Mitenkäs niitä oman porukan pettureita, vastapuolen vakoojia ja kaiken maailman kavaltajia sisällissodissa nyt muistetaankaan…? Silleen… tylysti!
Monissa Euroopan maissa sisällissodan ja intifadan elementit ovat jo tosi vahvasti näkyvissä vaikka kipinä ei olekaan vielä sytyttänyt laajempaa roihua.
Jos Suomi järkevöityy ajoissa niin täällä saatetaan säästyä sisällissodalta. Toivottavasti. Ruotsissa on jo täysin myöhäistä. Norjassakin luultavasti.
Rautaista tavaraa Ykältä. Voisit muuten pistää linkkinä Jussin haastattelun Ylellä, mies veti niin sanotusti kuivat, eli puhasta kuivaa faktaa! Jussi on haastattelijan pelko, se jätkä ei hermostu, eikä provosoidu!
-Volmari85-
Tervehdys Ykälle ja Anolle.
Suomen kokonaisveroaste on 58 %, EU:n n korkein:
http://www.novasigma.com/suomen-kokonaisveroaste-nousee-eu-maiden-korkeimmaksi-2014/
Suomalaisen duunarin ja palkansaajan ongelma on työn vaihtokustannussuhde.
Suomalainen duunari joutuu tekemään noin viisi tuntia työtä voidakseen ostaa yhden tunnin omaa työtään.
eli duunari saa 10 eur tunti työstä mikä maksaa 50 eur tunti. Tämä ei ole vain yksilötason tragedia vaan kansantaloudellinen ongelma. Kun Suomen vienti sakkaa ja kansalaisilla ei ole varaa ostaa kotimaista työtä on kohta kaikilla lappu luukulla.
Vastaava vaihtokustannus saksassa on 3 ja eteläeuroopassa 2 tai alle.
50 eur työtunnin hinta:
ALV 12 EUR
Yrityksen kate 10 EUR (mistä myöhemmin yhteisövero)
Työkalukustannus 8 EUR
Työntekijän sivukulut 5 EUR
Työntekijän palkka 15 EUR, mistä käteen jää 10 EUR
Hienoa Ykä, hienoa! Täyskymppi!
(Muistan Tammelat, meille tuli kotiin telkkari -63 . En itse nöösinä sellaista katsellut, mutta vanhemmat joten muistikuva silmäkulmassa vilahtaa. Pikku Paavo L. on ollut jo silloin ihan sairas).
- buuri johannesbuurista -
Paavo 'Pöö', heh onhan siinä ollut demariparhaimmillaan.
Noi sivukulut niin. En nyt ihan ajankohtaista tietoa osaa kertoa. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että kerro nimellispalkka 1,63 niin ollaan lähellä todellista kustannusta. Siinä toki mukana kesälomat, lomaltapaluut yms. pekkaset.
Sevverta kallista puuhaa kuitenkin, että ainakaan minulla ei ole vara palkata ketään. Semminkin kun pitää varautua remontteihin ja joskus tää rakkine pitäs uusiakin.
Ilman loma yms. korvauksia sivukulut ovat muistaakseni 24% palkan päälle. Eli jos kaveri tienaa tonnin minä maksan 1240. Mutta kaverilla jää käteen vain ehkä 700.
Eli hänen työpanoksestaan lähtee viitisen sataa heti päältä.
Kuten todettua, sivukulut ovat työtekijältä piilotettua verottamista. Työnantajan kannaltahan palkkaan kuuluu myös sivukulut.
-KKi-
Tervehdys Ano1:lle, Habahoolle, Ano2:lle, Volmari85:lle, Ano3:lle, Buurille Johannesbuurista ja KKille & kiitos kommenteistanne. Noin yleensä ottaen totean, että enhän minä verotusta sinänsä vastusta, jos se käytetään järkevästi. Mutta tällä hetkellä riisutaan niin kansalaisten peruspalveluita kuin puolustusmenojakin, vaan hallintohimmeliin ei tartuta millään ja monikulttuurisuusprojekti on edelleenkin pyhä ja koskematon. Tilannetta voi verrata siihen, että talon perustuksia yritetään puristaa sumusta ja väitetään kivenkovaan, että kyllä se kestää. Ja verotetaan kansaa, että voidaan ostaa perustuksiin lisää sumua.
Onkohan noista palkkakuiteista jonkinlainen laki mitä niihin saa laittaa?
Saattaisi alkaa palkansaajan leuka väpättämään kun kuitissa olisi ensin kokonaiskustannus ja sen alle pinoon nämä 'piiloverot' ja kaikki nykyiset palkkakuitin tiedot.
Tervehdys, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja. Tuohan olis oikeastaan aivan hemmetin hyvä idea.
Kun kansalaisten elinolot paranivat ja vauraus suureni, ja kun samalla Valtion tulovirta suureni, niin Valtion olisi pitänyt muistaa nämä Raamatun kohdat, jotka ovat viisaita taloudenpidon ohjeita:
1. Moos. 41:33-36
Tämän avulla Valtion toiminta onnistuu paremmin.
Niinpä niin. Et vastusta veroja koska verotuksella kerätään rahaa yhteiseen kassaan jolla maksetaan tarpeellisia toimintoja, aivan.
Vaan tuskinpa kuitenkaan niitä veroja rakastatkaan ihan vain verojen vuoksi.
Ongelma on nyt siinä, että veroaste alkaa olla sellainen, että se syö taloutta. Jos mainitsemmiani sivukuluja vaikka laskettaisiin huomattavasti, niin kioskeilla olisi vara palkata ihmisiä. Nämä ihmiset olisvat pois verovaroin elätettävin joukosta. Saattaisi tulla sellainen tilanne, että valtion tulot itse asiassa kasvaisivat.
Mietippä mitä järkeä teiltä julkisen sektorin duunareilta on periä veroja. Siinähän raha pyörii vain virastojen välillä.
-KKi-
Tervehdys Vieraalle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.
Vieras: Kun en Raamattua tunne, niin vaikea minun on tuohon mitään sanoa.
KKi: Olet täysin oikeassa. Ja meille julkisen sektorin työntekijöille voitaisiin palkka maksaa ihan puhtaana nettona. Ei me tienata mitään, vaan toimitaan toisten tienaamilla rahoilla.
Tuon raamatunlauseen pointti on että varastoi 20 prosenttia tuloista. Pyrkii sellaiseen tulotasoon jolla saa katettua joka vuosi samat menokohteet ja sen lisäksi voi laittaa varastoon summan joka vastaa 20 prosenttia vuoden kokonaistuloista.
Tämä Ykän juttu inspiroi minua tarjoamaan Ykälle luettavaksi Valkean blogijutun.
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/05/intellektuellien-virheita.html
Ykän kirjoitus osui naulan kantaan. Toiset ihmiset kiillottavat julkisuudessa omaa moraalista kilpeään ja paheksuvat niitä, jotka moittivat rahojen tuhlausta ja oman elinympäristönsä pilaamista.
Systeemi tarvitsee pyöriäkseen muitankin kuin kartanonherroja. Tarvitaan papisto, joka pitää rahvaan kurissa ja nuhteessa. Tätä hommaa hoitavat erilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja niiden puhemiehet, jotka saavat liki kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta.
Tervehdys Vieraalle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteista sekä lämpimät terveiset Lällävedeltä.
Vieras: Ei huonompi idea, ja valtiomme on tuon viisauden unohtanut. Mieluummin ostetaan sumua ja sitäkin velaksi. Kiitos linkistä.
Vasara: Lisäksi papistoon voi tietysti laske kuuluvaksi lehdistön, joka on ollut valtion käsikassara iät ja ajat. Tosin nyt alkaa vaikuttaa, että valtio alkaa olla lehdistön käsikassara.
Lähetä kommentti