keskiviikko 14. toukokuuta 2014

NELJÄS YMMÄRRYSHARJOITUS

Tämänkertaisessa ymmärrysharjoituksessani en pyri hahmottamaan vastapuolen ajattelutapaa, vaan selventämään omaani, ja varmaan myös monen tämän blogin lukijan ja kommentoijan ajattelutapaa aiheesta valtio ja pakolla rakennettu monikulttuurihysteria. Miksi siihen suhtaudun niin nuivasti ja miksi en ole taatusti ainoa?

Hyvin monia syitä löytyy varmasti tämän blogin aiemmista kirjoituksista. Tähän blogiin on ennen tätä päivää päivitetty 481 kirjoitusta, joista osapuilleen kaksi kolmasosaa käsittelee monikulttuurisuutta ja sen pakkosyöttämistä. Mutta ehkä suurimpana syynä asiaan liittyvään katkeruuteen voi pitää tunnetta jatkuvasti kasvavasta epäoikeudenmukaisuudesta. Tavallisen suomalaisen on hyvin vaikeaa sietää epäoikeudenmukaisuutta. Varsinkin sellaista, jolle ei näytä mahtavan mitään. Ja jonka syitä ei edes perustella, vaan vaaditaan tylysti hyväksymään asia ilolla.

Asiaa kuvaillakseen kannattaa palata ajassa taaksepäin. Torppariaikaan. Silloin torpparit joutuivat kovalla työllä elättämään itsensä ja perheensä ja sen lisäksi myös kartanonherrat perheineen ja hännystelijöineen. Koska kartanonherrat eivät tehneet itse työtä, se herätti tietysti katkeruutta. Sitä ensimmäistä herraa, joka joskus aikanaan oli laittanut ehkä kuokan heilumaan olisi voinut arvostaakin, mutta peritty omaisuus ja sen mahdollistama kokopäiväinen laiskottelu herätti vihamielisyyttä ja syystäkin. Erityisesti katkeruutta herätti se, että kartanonherrat hankkivat torpparien työn tuloksena itselleen kaikenlaisia ylellisyystarvikkeita, kun taas torppareille jokapäiväisessä leivässä pysyminenkin oli työn ja tuskan takana.

No, torppariaika päättyi niin kuin se päättyi ja kartanonherrat haipuivat pikkuhiljaa pois. Tilalle tuli uusi tekijä. Häntä voisi sanoa päällimmäiseksi työntekijäksi ja hänen nimensä oli Valtio. Torppareista tuli kansalaisia. Ja alkuun Valtio oli kelpo jätkä, joka tajusi, että taatakseen kansalaisten hyvinvoinnin tuli hänenkin tarttua lekaan ja lapioon ja keskittyä olennaiseen. Valtio teki kansalaistensa kanssa ahkerasti työtä, ja hänen myötänsä elintaso alkoi nousta ja hyvinvointi lisääntyä. Onnistuipa Valtio torjumaan pariinkin kertaan myös erään tungettelijan yritykset, nenä poskella ja silmät mustana tosin, mutta itsenäisenä Valtiona kumminkin.

Mikä oli Valtion onnistuneen toiminnan salaisuus? Luonnollisesti se, että Valtio ymmärsi, että itsessään hän ei ole mitään. Hän koostuu kansalaisistaan, ja ilman kansalaisiaan hän on pelkkä toteutumaton idea ideasta joka haihtuu tuuleen ilman että häntä kukaan muistaisi tai että häntä edes kenenkään tulisi muistaa. Ei olematonta kukaan osaa kaivata.

Ajan myötä kansalaisten elintaso kasvoi. Ja niin kasvoi Valtionkin. Sille tapahtui jotakin. Se alkoi lihoa. Ja se piti siitä. Se nautti turvonneesta olomuodostaan ja ympärilleen kertyneestä rasvakerroksesta, joka koostui ylisuuresta hallinnosta ja muusta turhasta. Pikkuhiljaa sitä lakkasi kiinnostamasta valtioruumiissaan olevat luut, lihakset, verisuonet, hermot ja aivot. Jotka alkoivat tietysti ajan myötä näivettyä, mutta silti Valtio lisäsi niitten taakkaa keräämällä lisää rasvaa ympärilleen. Rasvan keräämisestä tuli itsetarkoitus.

Ennen pitkää Valtio unohti sen, miksi hän on olemassa ja alkoi ajatella, että tärkeintä on hän ja vain hän itse. Kansalaisten tehtävänä oli vain pitää rasvakudosta pystyssä ja ruokkia aina vain ahneemmaksi käyvää suuta.

Ympyrä oli pyörähtänyt. Valtiosta oli tullut uusi kartanonherra, ja kansalaisista taas torppareita. Ja kun Valtio oli huomannut muuttuneensa kartanonherraksi, hän ymmärsi, että tokihan hänen tuli alkaa elämään asemansa mukaisesti. Ja se tarkoitti, että hänenkin tuli alkaa hankkia Ylellisyystarvikkeita. Tällä kertaa isolla alkukirjaimella, sillä siinä kun vanha kartanonherra tyytyi hyvin ruokiin, maukkaisiin juomiin sekä prameisiin vaatteisiin, huonekaluihin ja taloihin, halusi uusi kartanonherra Ylellisyystarvikkeiksi jotain hienompaa, jotain kalliimpaa. Näyttääkseen, että hän pystyy ja hänellä on millä mällätä. Uusi kartanonherra alkoi tuottaa Ylellisyystarvikkeiksi ihmisiä. Kaukaa ulkomailta. Mitä eksoottisemman näköisempiä, sen ylellisempää. Eräällä tavalla Valtio pisti uudestaan pystyyn termin siirtomaatavarakauppa, tosin tällä kertaa sanalla humanismi sokeroituna. Ja tällä kertaa siirtomaatavarakaupalla ei riistettykään siirtomaita, vaan Valtion omia kansalaisia.

Nämä uudet siirtomaatavarakaupan tuotteet olivat paljon edistyksellisempiä Ylellisyystarvikkeita, sillä ei niitä ei varsinaisesti voinut ostaa, vaan ne piti elättää. Ja ne pystyivät tuottamaan keskenään vielä lisää Ylellisyystarvikkeita ja sekös teki niistä vielä edistyksellisempiä. Torppareiksi alistettuja kansalaisia tämä ei miellyttänyt, sillä se entisestään heikensi valtioruumiin luustoa ja lihaksistoa lisäten rasitusta entisestään, antamatta tilalle mitään muuta kuin Valtiota hivelevän ihanan tuhlaamisen tunteen. Mutta Valtio ei tästä välittänyt, vaan antoi erikoismääräyksen, jolla nosti Ylellisyystarvikkeet jalustalle, ja ilmoitti, että he ovat kaiken arvostelun ulkopuolella. Heidän hankkimistaan ei saanut arvostella eikä kyseenalaistaa. Heidän tekojaan ei saanut kysenalaistaa. Heitä työkseen hoitavaa, lukumäärältään jatkuvasti kasvavaa ihmisryhmää ei saanut arvostella. Jos näin teki, syyllistyi rangaistavaan vihapuheeseen.

Torppareiksi uudelleen alennetut kansalaiset mielsivät tilanteen epäoikeudenmukaiseksi ja alkoivat napista. Kuka yksin hihaansa, kuka kaverinsa kanssa kaksistaan, kuka vähän julkisemmin. Valtio raivostui ja aloitti raivokkaan kampanjan vihapuheeksi nimittämänsä napinan hiljentämiseksi. Ylellisyystarvikkeet olivat, ja saatana vieköön tulisivat aina olemaan arvostelun ulkopuolella olevia koskemattomia ja pyhiä elätettäviä välttämättömyyksiä, joita ilman Valtio ei tulisi toimeen. Lisäksi valtio toisti kerta toisensa jälkeen, että tavallisella torpparikansalaisella ei riittänyt ymmärrys hahmottamaan näinkin tärkeitä asioita. Syynä torpparikansalaisen napinaan oli vain kahden kuluneen laman aiheuttama epävarmuus omasta taloudestaan, ja sen vuoksi torpparikansalainen projisoi epävarmuutensa vihan tunteena Ylellisyystarviketta kohtaan, joka oli täysin syytön torpparikansalaisen ahdinkoon.

Mutta tavallinen torpparikansalainen ei ollut tyhmä. Pitkän työuransa jälkeen lopputilin saanut teollisuustyöntekijä, jolla ei ollut toivoa uudesta työpaikasta tiesi oikein hyvin, että Ylellisyystarvike ei ollut vienyt häneltä työpaikkaa. Sen vei hänen pörssitetyn yhtiönsä osakkaat, jotka laskivat, että ulkomailla yritys tuottaa voittoa 3,5% enemmän vuodessa.

Mutta tämä teollisuustyöntekijä ei voinut olla tuntematta epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa katkeruutta lukiessaan maakuntalehteään, ja törmätessään sadannen kerran ihastelevaan artikkeliin siitä, kuinka Ylellisyystarvike tekikin töitä. Tulkkina ja sovittelijana. Veronmaksajien rahoilla. Tekemässä työtä, jolle ei olisi ollut mitään tarvetta, mikäli kartanonherraksi muuttunut Valtio ei olisi saanut päähänsä hankkia aina vain lisää Ylellisyystarvikkeita. Ja kaiken lisäksi työtön teollisuustyöntekijä sai lukea artikkelista sadannen kerran sen, kuinka hänenkin tulisi olla onnellinen Ylellisyystarvikkeen työllistymisestä ja rakastaa Ylellisyystarviketta, koska Valtiokin rakasti. Teollisuustyöntekijän, joka ei itse ollut enää oikeutettu edes isoon alkukirjaimeen. Hän oli pelkkä työtön. Pelkkä tilastoluku.

Vaikka Valtio ei ymmärtänyt, miksi työtön teollisuustyöntekijä oli niin katkera, niin hän itse kyllä ymmärsi.

Ja tavallisen torpparikansalaisen katkeruutta lisäsi se, että vaikka Valtio sitä kieltäytyi tajuamasta, niin torpparikansalaisen oli melko helppoa hahmottaa, mitä aikanaan eteen tulisi. Valtio tulisi jossain vaiheessa näivettämään valtioruumiinsa luut ja lihakset niin olemattomiksi, etteivät ne jaksaisi enää kantaa Valtion ahneuksissaan kehittämiä rasvakerroksia. Valtio romahtaisi, eikä jaksaisi enää nousta jaloilleen. Ja silloin se ei jaksaisi enää ruokkia Ylellisyystarvikkeitakaan. Jotka alkaisivat sen jälkeen syödä nälkäänsä valtioruumiissa olevaa läskiä.

Jolloin Valtio tajuaisi hädässään nimittää torppareita taas kansalaisiksi. Ja alkaisi huutaa heitä apuun. Ja kaipa kansalaiset sitten tulisivat hätiin. Kun unelmoijat olisivat saaneet asiat sille tolalle, että kansalaisia taas tarvittaisiin. Ei siksi, että kansalaiset kunnioittaisivat itsensä halvaantuneeksi lihottanutta ja heitä vuosikymmeniä kusettanutta Valtiota. Vaan siksi, että he kunnioittaisivat muistoa. Muistoa siitä, mitä joskus oli ollut.

Ja valtioruumista pelastaessaan he tuumisivat katkerana, että kauankohan kestää, kun heillä on taas uusi kartanonherra. Ja minkähänlainen perkele se sitten vuorollaan mahtaa olla?

*

Lisätäänpä ymmärrysharjoituksen perään vielä yksi juttu. Kun nykyisinhän on niin muodikasta kaivella vanhoja. Kaivellaan sitten. Kun etsin aikaisempaan kirjoitukseen Rintamäkeläiset-sarjan tunnusmusiikkia, törmäsin vielä vanhempaan sarjaan nimeltään Me Tammelat. Sarja oli 1960-luvulla tehtyä harmitonta perhehömppää. Itsellänikin on siitä jonkunlaisia hämäriä muistikuvia, tosin huomattavasti paremmin muistan 1970-luvulla esitetyn sarjan Naapurilähiö, joka oli yhtä lailla harmitonta perhehömppää.

Mutta niin vaan eräs heppu löysi Me Tammelat-sarjasta aivan toisenlaisia, vaarallisia ulottuvuuksia:

Me Tammelat on räikein esimerkki porvarillisten arvoitusten jatkuvasta ujuttamisesta katsojien tajuntaan.

Ja tarjosipa heppu lääkkeeksi silloisen Mainos-TV:n lakkauttamista. Voi tietysti olettaa, että kyseinen heppu oli joku äärimmäisen linjan tulipunataistolainen. Vaan eihän suinkaan.

Se oli nuori Paavo Lipponen. Joka sitten aikanaan itsekin ansiokkaasti lihotti valtioruumista ja hankki Ylellisyystarvikkeita. Tuosta linkistä. Kesto 1 min 15 sek.

24 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Ympyrä oli pyörähtänyt. Valtiosta oli tullut uusi kartanonherra, ja kansalaisista taas torppareita.

Juuri näin. Paras esimerkki tästä on se, että aiemmin lakot olivat "laittomia", eli jos työläinen meni lakkoon, patruuna tai kartanon isäntä heitti työläisen/rengin ulos tontiltaan. Sen jälkeen Valtio perusti ay-liittojen kanssa kartellin - korporatismia. Nyt ollaan takaisin lähtötilanteessa: jos yksittäinen työmies menee lakkoon, se on laiton ja työnantajalla on oikeus purkaa työsuhde.

Ay-liitot ovat nykyajan kartanonherroja. Antti Rinne, Jouko Ahonen, Timo Räty, Risto Kuisma... On siinä edustava sakki suomalaista osaamista.

Anonyymi kirjoitti...

Kun nupisevat torpparit olivat ns. duunari-kastia, oli helppoa sanoa heitä tyhmiksi rasisteiksi ja skineiksi Joensuusta. Kaikki muut duunarit olivat samaa mieltä sen pelossa että leimautui näiksi "luusereiksi".

Sitten alempi keskiluokka alkoi yhä enemmän puhua keskenään ja rohkaistuivat jopa julkisesti jotainsanomaan, sitten ylempi keskiluokka jossa oli jopa oppineita ihmisiä todentamassa sen minkä muut olivat tienneet jo kauan.

Ja tässä vaiheessa Valtio alkoi pelätä. Se aika on nyt. Jossain oli että mikään iso vallankumous maailmassa ei ole ollut mahdollinen ilman keskiluokan tukea, kommunistien ideaaleista huolimatta se ei ollut työväenluokka jolla oli resursseja hyökätä valtiota kohtaan.

Eli kun ylempi keskiluokka alkaa pikkuhiljaa napista, Valtio ottaa ongelman todesta ja tekee asialle jotain. Alentuvaa työväenluokkaa kohtaan? Kyllä mutta todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

1700-luvulla neekeripalvelijat olivat suosittuja, pienet lapset seurasivat hienoja rouvia kantaen laahusta ja viilensivät heitä viuhkoilla ja viihdyttivät narrintempuilla.

Kuulostaako jotenkin tutulta?

http://www.ucl.ac.uk/equianocentre/datalive/pageimages/4.jpg

http://www.vam.ac.uk/content/articles/s/silver-service-slavery-the-black-presence-in-the-white-home/

https//nttreasurehunt.files.wordpress.com/2010/11/ntpl_172330.jpg

http://www.irespect.net/Untold%20Stories/Caribbean/Community%20History.htm

Hyvä kuva joka vastaa hyvin kirjoitustasi, Hogarthin teos "Yläluokan luksusta".
https://chloenelkin.files.wordpress.com/2012/03/taste1.jpg

Samalla kannattaa tutustua miehen tunnetuimpaan teos-sarjaan "Prostituoidun elämä" joka kuvastaa nuoren tytön nousua suuren luokan kurtisaaniksi jolla on oma neekeripalvelija ja sitten laskua vankilaan ja kadulle jossa hän kuoleekin syfilikseen.
http://lifetakeslemons.wordpress.com/2011/08/12/hogarths-the-harlots-progress-plate-1/

Juu....olen 1700-luku fani....

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Kumis: Minähän en kirjoittanut pelkästään ammattiliitoista, mutta tuo, mitä kommentoit on valitettavan totta. Varsinkin julkisella puolella, jonka eräässä liitossa olen ollut jäsenenä jo iät ja ajat. Jos työntekijä lähestyy liittoa edunvalvontakysymyksissä on vastaus suurinpiirtein sitä, että helvettiäkös häiritsette meidän pasianssinpeluuta. Liitot ovat jo itsessään yrityksiä, jotka elävät liiton itsensä, ei siihen kuuluvien jäsenten vuoksi.

Edunvalvontakysymyksissä liiton lakimies on ihan suoraan sanonut minulle, että liitto ei lähde käymään käräjiä, ellei se ole sataprosenttisen varma voitostaan jo etukäteen. Työsuojeluasioissa taas liitto pakenee takavasemmalle ja toteaa, että ne on hoidettava työsuojelupiirin kautta. Mikä taas on itsessään osa julkishallintoa, eikä toista julkishallinnon sektoria munille potki.

Mitä tulee tuohon kirjoittamaani monikulttuurisuushysteriaan, voi todeta, että en ole nähnyt vielä ensimmäisenkään ammattiliiton edustajan kyseenalaistavan sitä. Tarttee varmaan ruveta miettimään sitä Loimaan kassaa hyvin vakavasti.

Ano1: Hyvin pitkälle tuo menee noin, sillä me suomalaisethan ollaan sitä keskiluokkaa melkein kaikki. Ja alemman ja ylemmän keskiluokan rajakin on varsin häilyvä, sillä joku perinteiseen duunariluokkaan kuuluva ammattimies tekee selkeästi paremmat hillot kuin joku akateemisesti koulutettu projektityöntekijä, jolla on komean kalskahtava titteli. Ja ihan ansiosta tekeekin.

Asiat menevät muutenkin hieman sekaisin, eli nykyinen ”lumpenproletariat” eli ”prekariaatti” (muotisana muutama vuosi sitten, alkaa olla jo unohdettu, ootteko muuten panneet merkille?) tuppaa olemaan vanhempiensa elättämää avutonta opiskelijaväestöä jotka harrastavat elämyspartisaanitoimintaa, ja ne varsinaiset ns. proletaarin edustajat, joitten pitäisi jotain ihmeen vallankumouksia tehdä, ovat konservatiivista ammattiväestöä, joka tykkää asua omakotitalossaan ja haistattaa moiselle pitkät. Ja siinähän ne ovat ihan oikeassa. Minä kuulun niihin.

Tosin et vissiin ihan tuosta vanhanaikaisesta vallankumouksesta puhunut, vaan tavallisten työtätekevien konservatiivisesta vallankumouksesta. Ja sitähän tuen minäkin. Pieneltä osaltani.

Ano2: Tuo kuvasi:

https://chloenelkin.files.wordpress.com/2012/03/taste1.jpg

vasen laita kuvaa nykytilannetta melko täydellisesti, tosin siinä päivitetyssä versiossa pitäisi syöttötuolissa istua aikuinen neekerin körmy.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaako Ykä kun totesin että valtion olisi paras olla erään sortin osuuskunta? Sellainen asiakasoimisteinen osuuskunta. Valtio olisi osuuskunta joka tarjoaa jäsenilleen jäsenetuja. Kansalainen on osuuskunnan jäsen jolla on jäsenen oikeudet, joiden saamiseksi täytyy suorittaa jäsenen velvollisuuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Moi

Itse asiassa Nordlysbyen Alta. Vaikuttaa hiukan hiljaiselta kalanrahtaussektorilla.

Noh, grilli on keksitty ja Mack on hyvä joskin hiukka arvokas olut.

Tuo yritysten lähtö johtuu yksinkertaisesti siitä, että suomessa on työ liian kallista. Verrataan vaikka uusien EU maiden ja meidän kustannuksia.

Tyhmintä asiassa on, että suomalaisen duunarin ostovoima, eli se paljonko kaljaa saa tunnilla töitä on euroopan rupuluokkaa. Ja tämä johtuu juurikin siitä, että duunarilta menee yli puolet työtunnistaan sen rasvan kerryttämiseen. Eikä edes riitä koska Valtio vippaa lisää kokoajan. Kunnes pikavippifirma puhaltaa pelin poikki.

Laskeppas joskus piruuttaan mikä on suomalaisen duunarin todellinen veroaste. Työnantajan sivukuluthan ovat vain piilotettua verotusta. Jottein duunaria vituttaisi liikaa.

-KKi-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Muistanhan joo, enkä panisi tuota systeemiä välttämättä millään muotoa pahakseni. Ja se systeemi muuten karsisi kaikki ulkopuolelta tulevat loiset.

KKi: Mackin Arctic Öl on ihan juotavaa saunaolutta. Jos unohtaa nuo välilliset verot, niin eikös se ollut vielä niin, että mikäli työnantaja maksaa työntekijälle euron, hän maksaa vielä valtiolle 50 senttiä sen perään?

Anonyymi kirjoitti...

Lakisääteiset vakuutukset huitelevat siinä 25% paikkeilla - ja nousevat muuten joka vuosi.

Työnantaja kerää myös TyEL:in työntekijän osuuden ja suorittaa ennakonpidätyksen.

Summa summarum, yrittäjä on valtion hyväksi työskentelevä veronkantaja.

Eri asia on sitten kokonaiskulujen miettiminen, kun mukaan lasketaan palkalliset lomat sekä saikku- ja pekkaspäivät. Kun nämä lasketaan mukaan alkaa kerroin tosiaan olla 1,5 tai yli.

Habahoo kirjoitti...

Moron.

Tuosta läskistä tuli mieleen tämänpäiväinen radio suomi ja eu-vaalit.
Joka päivä on ollut eri puolue esittelemässä itseään asiaan liittyen.
No tänään oli sitten SDP vuorossa.
Kun eu-tyrkky avasi suunsa, niin viimeistään toisessa lauseessa mainittiin verotus ja ehdotuksia rahankeräämisen lisäämiseksi.
Saahan nähdä miten kyseisellä teemalla meinaavat saada lisää ääniä kansalta.
Itse kävin Hyysärin vaalikoneella ja ylläri. Vihreät ja sdp olivat eniten erimieltä minun kanssani. Joten pitäköön tunkkinsa, niin kuin jo kauan sitten päätin.

Habahoo kirjoitti...

Moron.

Tuosta läskistä tuli mieleen tämänpäiväinen radio suomi ja eu-vaalit.
Joka päivä on ollut eri puolue esittelemässä itseään asiaan liittyen.
No tänään oli sitten SDP vuorossa.
Kun eu-tyrkky avasi suunsa, niin viimeistään toisessa lauseessa mainittiin verotus ja ehdotuksia rahankeräämisen lisäämiseksi ja länkytystä nuorisotakuusta.
Saahan nähdä miten kyseisillä teemoilla meinaavat saada lisää ääniä kansalta.
Itse kävin Hyysärin vaalikoneella ja ylläri. Vihreät ja sdp olivat eniten erimieltä minun kanssani. Joten pitäköön tunkkinsa, niin kuin jo kauan sitten päätin.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit joskus miesliikkeestä. Sanoit muistaakseni sen toimivan niin vittumoisesti että se ei väännä kättä, vongu, mangu eikä kitise vaan keskittyy nostamaan esiin todistettavissa olevia faktoja ja kumoamaan "tieteellisenä" "totuutena" erilaisissa akateemisesti rahoitetuissa poliittisissa pamfleteissa olevaa soopaa.

Niinhän se on.

Ja samantyyppiset henkilöt toimivat samantyyppisesti myös tässä valtio- ja kunniakansalaisasiassa. Narratiivijournalismin ja narratiivipolitiikan vastustamiseksi ei lähdetä narratiivikilpailuun vaan datan, faktojen, kokemisen ja tiedon esille tuomiseen. Ja asiat nettiin, sillä netti ei unohda.

Osa tästä mokurälssistä tulee vielä hourivina eläkeläisinäkin yllättymään siitä, että heidät, heidän sanansa, heidän tekonsa ja heidän tekojensa seuraukset muistetaan - nyt, huomenna, kymmenen vuoden päästä ja kahden sukupolven kuluttua.

Ja kun näyttää siltä että Eurooppa tulee kärsimään hajanaisesta intifadasta ja sisällissodasta ainakin muutaman vuosikymmenen ajan tästä eteenpäin, niin osa siitä muistamisesta voi olla hyvin, hyvin tylyä. Siis silleen… Mitenkäs niitä oman porukan pettureita, vastapuolen vakoojia ja kaiken maailman kavaltajia sisällissodissa nyt muistetaankaan…? Silleen… tylysti!


Monissa Euroopan maissa sisällissodan ja intifadan elementit ovat jo tosi vahvasti näkyvissä vaikka kipinä ei olekaan vielä sytyttänyt laajempaa roihua.

Jos Suomi järkevöityy ajoissa niin täällä saatetaan säästyä sisällissodalta. Toivottavasti. Ruotsissa on jo täysin myöhäistä. Norjassakin luultavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Rautaista tavaraa Ykältä. Voisit muuten pistää linkkinä Jussin haastattelun Ylellä, mies veti niin sanotusti kuivat, eli puhasta kuivaa faktaa! Jussi on haastattelijan pelko, se jätkä ei hermostu, eikä provosoidu!
-Volmari85-

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykälle ja Anolle.

Suomen kokonaisveroaste on 58 %, EU:n n korkein:

http://www.novasigma.com/suomen-kokonaisveroaste-nousee-eu-maiden-korkeimmaksi-2014/

Suomalaisen duunarin ja palkansaajan ongelma on työn vaihtokustannussuhde.

Suomalainen duunari joutuu tekemään noin viisi tuntia työtä voidakseen ostaa yhden tunnin omaa työtään.

eli duunari saa 10 eur tunti työstä mikä maksaa 50 eur tunti. Tämä ei ole vain yksilötason tragedia vaan kansantaloudellinen ongelma. Kun Suomen vienti sakkaa ja kansalaisilla ei ole varaa ostaa kotimaista työtä on kohta kaikilla lappu luukulla.

Vastaava vaihtokustannus saksassa on 3 ja eteläeuroopassa 2 tai alle.


50 eur työtunnin hinta:

ALV 12 EUR
Yrityksen kate 10 EUR (mistä myöhemmin yhteisövero)
Työkalukustannus 8 EUR
Työntekijän sivukulut 5 EUR
Työntekijän palkka 15 EUR, mistä käteen jää 10 EUR

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Hienoa Ykä, hienoa! Täyskymppi!

(Muistan Tammelat, meille tuli kotiin telkkari -63 . En itse nöösinä sellaista katsellut, mutta vanhemmat joten muistikuva silmäkulmassa vilahtaa. Pikku Paavo L. on ollut jo silloin ihan sairas).

- buuri johannesbuurista -

Anonyymi kirjoitti...

Paavo 'Pöö', heh onhan siinä ollut demariparhaimmillaan.

Noi sivukulut niin. En nyt ihan ajankohtaista tietoa osaa kertoa. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että kerro nimellispalkka 1,63 niin ollaan lähellä todellista kustannusta. Siinä toki mukana kesälomat, lomaltapaluut yms. pekkaset.

Sevverta kallista puuhaa kuitenkin, että ainakaan minulla ei ole vara palkata ketään. Semminkin kun pitää varautua remontteihin ja joskus tää rakkine pitäs uusiakin.

Ilman loma yms. korvauksia sivukulut ovat muistaakseni 24% palkan päälle. Eli jos kaveri tienaa tonnin minä maksan 1240. Mutta kaverilla jää käteen vain ehkä 700.
Eli hänen työpanoksestaan lähtee viitisen sataa heti päältä.

Kuten todettua, sivukulut ovat työtekijältä piilotettua verottamista. Työnantajan kannaltahan palkkaan kuuluu myös sivukulut.

-KKi-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Habahoolle, Ano2:lle, Volmari85:lle, Ano3:lle, Buurille Johannesbuurista ja KKille & kiitos kommenteistanne. Noin yleensä ottaen totean, että enhän minä verotusta sinänsä vastusta, jos se käytetään järkevästi. Mutta tällä hetkellä riisutaan niin kansalaisten peruspalveluita kuin puolustusmenojakin, vaan hallintohimmeliin ei tartuta millään ja monikulttuurisuusprojekti on edelleenkin pyhä ja koskematon. Tilannetta voi verrata siihen, että talon perustuksia yritetään puristaa sumusta ja väitetään kivenkovaan, että kyllä se kestää. Ja verotetaan kansaa, että voidaan ostaa perustuksiin lisää sumua.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Onkohan noista palkkakuiteista jonkinlainen laki mitä niihin saa laittaa?

Saattaisi alkaa palkansaajan leuka väpättämään kun kuitissa olisi ensin kokonaiskustannus ja sen alle pinoon nämä 'piiloverot' ja kaikki nykyiset palkkakuitin tiedot.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja. Tuohan olis oikeastaan aivan hemmetin hyvä idea.

Anonyymi kirjoitti...

Kun kansalaisten elinolot paranivat ja vauraus suureni, ja kun samalla Valtion tulovirta suureni, niin Valtion olisi pitänyt muistaa nämä Raamatun kohdat, jotka ovat viisaita taloudenpidon ohjeita:
1. Moos. 41:33-36

Tämän avulla Valtion toiminta onnistuu paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä niin. Et vastusta veroja koska verotuksella kerätään rahaa yhteiseen kassaan jolla maksetaan tarpeellisia toimintoja, aivan.

Vaan tuskinpa kuitenkaan niitä veroja rakastatkaan ihan vain verojen vuoksi.

Ongelma on nyt siinä, että veroaste alkaa olla sellainen, että se syö taloutta. Jos mainitsemmiani sivukuluja vaikka laskettaisiin huomattavasti, niin kioskeilla olisi vara palkata ihmisiä. Nämä ihmiset olisvat pois verovaroin elätettävin joukosta. Saattaisi tulla sellainen tilanne, että valtion tulot itse asiassa kasvaisivat.

Mietippä mitä järkeä teiltä julkisen sektorin duunareilta on periä veroja. Siinähän raha pyörii vain virastojen välillä.

-KKi-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Kun en Raamattua tunne, niin vaikea minun on tuohon mitään sanoa.

KKi: Olet täysin oikeassa. Ja meille julkisen sektorin työntekijöille voitaisiin palkka maksaa ihan puhtaana nettona. Ei me tienata mitään, vaan toimitaan toisten tienaamilla rahoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Tuon raamatunlauseen pointti on että varastoi 20 prosenttia tuloista. Pyrkii sellaiseen tulotasoon jolla saa katettua joka vuosi samat menokohteet ja sen lisäksi voi laittaa varastoon summan joka vastaa 20 prosenttia vuoden kokonaistuloista.

Tämä Ykän juttu inspiroi minua tarjoamaan Ykälle luettavaksi Valkean blogijutun.

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/05/intellektuellien-virheita.html

Vasarahammer kirjoitti...

Ykän kirjoitus osui naulan kantaan. Toiset ihmiset kiillottavat julkisuudessa omaa moraalista kilpeään ja paheksuvat niitä, jotka moittivat rahojen tuhlausta ja oman elinympäristönsä pilaamista.

Systeemi tarvitsee pyöriäkseen muitankin kuin kartanonherroja. Tarvitaan papisto, joka pitää rahvaan kurissa ja nuhteessa. Tätä hommaa hoitavat erilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja niiden puhemiehet, jotka saavat liki kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteista sekä lämpimät terveiset Lällävedeltä.

Vieras: Ei huonompi idea, ja valtiomme on tuon viisauden unohtanut. Mieluummin ostetaan sumua ja sitäkin velaksi. Kiitos linkistä.

Vasara: Lisäksi papistoon voi tietysti laske kuuluvaksi lehdistön, joka on ollut valtion käsikassara iät ja ajat. Tosin nyt alkaa vaikuttaa, että valtio alkaa olla lehdistön käsikassara.