VIIDES YMMÄRRYSHARJOITUS

Kommentoija Anonyymi ja sen Synonyymi (kiitos, AjsS) lähetti edelliseen kirjoitukseeni kommenttina linkin dokumentista, jossa käsitellään ruotsalaista vasemmistolaista väkivaltaa. Kannattaa katsoa. Videota on käsitelty useissa blogeissa ihan ansiokkaasti. Itse yritän tykönäni hieman hahmottaa nimenomaan sitä, mitä noitten väkivallantekijöitten pääkopissa liikkuu. Mikä saa heidät tekemään moista?

Oman, kieltämättä rajoittuneen käsityksen mukaan väkivaltaa käyttäviä yhteiskunnan ulkopuolisia ryhmittymiä on lähinnä kolmenlaisia, eivätkä nämä ruotsalaiset oikein sovi mihinkään näistä ryhmittymistä.

Ensimmäisenä ovat tietysti puhtaasti rikolliset järjestöt. Sanotaan nyt vaikkapa Italian Mafia. Se käyttää väkivaltaa tarvittaessa saavuttaakseen taloudellista voittoa ja valtaa yleensäkin. Näitä ruotsalaisia ns. aktivisteja ei voi oikein laskea tämän kaltaiseksi ryhmittymäksi. Ihan jo sen takia, että oikeat kovapintaiset rikollisjärjestöt, joita Ruotsistakin löytyy olisivat yksinkertaisesti kuopanneet heidät, mikäli he olisivat tosissaan pyrkineet rikollisten tonteille.

Toisena ovat vastarintatyyppiset järjestöt. Esimerkkinä voi käyttää vaikkapa Ranskan vastarintaliikettä toisen maailmansodan aikana. Nämä järjestöt käyttävät väkivaltaa joko poistaakseen ulkopuolisen miehittäjän tai sitten mahdollisesti vastustaakseen oman maansa hallintokoneiston sortovaltaa. Näihinkään ryhmittymiin näitä ruotsalaisia heppuja ei oikein voi lukea. Ruotsia ei miehitä mikään ulkopuolinen maa. Tietysti osa ruotsalaisista alueista on käytännössä ulkomaalaisten ihmisten miehittämiä, mutta nämä aktivistimme eivät näe asiassa mitään ongelmaa eivätkä asiantilaa vastaan pyri mitenkään toimimaan. Myöskään ruotsalainen hallintovalta ei millään tavoin sorra näitä aktivisteja, eikä ruotsalainen mahdollinen taloudellinen eriarvoisuus ole heidän ongelmanaan, sillä he tulevat pääosin taustasta, jossa toimeentulo on turvattu.

Kolmantena ovat sen tyyppiset järjestöt, jotka pyrkivät muuttamaan maan yhteiskuntajärjestelmän toisenlaiseksi ja ovat valmiita käyttämään tavoitteeseensa pääsemiseksi väkivaltaa. Tällainen järjestö oli esimerkiksi Fidel Castron johtamat kapinalliset Kuubassa. Ruotsalaisia ei oikein saa sovitettua tähänkään kategoriaan, sillä heillä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia muuttaa Ruotsia sen tyyppiseksi vasemmistoanarkiseksi maaksi, mitä he ehkä haluaisivat. Sinänsä ei ole varmaa, haluavatko he minkäänlaista yhteiskuntajärjestelmän muutosta, sillä nimenomaan ruotsalainen järjestelmä mahdollistaa heidän toimintansa heidän haluamallaan tavalla. Tosiasiassa ei ole oikein selvää, että mitä he itse asiassa ajavat, sillä he lähinnä keskittyvät vastustamaan jotakin, jonka väittävät olevan olemassa, mutta kun ottaa huomioon, että he itse suorittavat 95% ruotsalaisesta poliitisesta väkivallasta ei heidän rakentamansa uhkakuva ole oikein uskottava. Mutta joku uhkakuva on tietenkin rakennettava, että voi perustella toimintansa.

Mikä on sitten tuon ruotsalaisen vasemmistolaisen väkivallan syy? Henkilökohtaisesti minun on mahdotonta päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että toiminnan syy on toiminta itsessään. Eli kyse on pilalle hemmoteltujen kakaroitten partisaanileikistä. Onko sitten niin, että jos elämä on ollut taloudellisesti turvattua ja sitä kautta tylsän haasteetonta, on niitä kicksejä haettava tavallisen jokapäiväisen elämän ulkopuolelta? Toiminnan niin sanotun aatteellisen taustan valinta on helppo ymmärtää, sillä vasemmistolaisuudesta saa aikaiseksi oikein komeaa retoriikkaa ja kun virallisesti vastustetaan Suurta Mörköä, niin hyvin harva niin Suomessa kuin varsinkaan Ruotsissa uskaltaa kyseenalaistaa toiminnan perusteet. Vaikka se Suuri Mörkö onkin keksimällä keksitty nimenomaan siksi, että voidaan saada good vibrations ihmisten ikkunoitten hajottamisesta ja ylivoimalla avuttoman pieksämisestä.

Jos vertaa näitä elämysmatkalaisia noihin muihin väkivaltaa käyttäviin järjestöihin, voidaan todeta, että meillä lällyilevissä länsimaissa kehitys kehittyy ja ollaan kehitetty aivan uudenlainen poliittisen väkivallan muoto. Se kun on nimenomaan tekijälleen täysin turvallinen. Noitten muitten väkivallan käyttäjien hyvin huomattavana ongelmana on tietysti ollut se, että väkivallan kohteena on ollut joko toiset väkivaltaa käyttävät rikollisjärjestöt tai sitten joko oman tai vieraan valtion koulutettu väkivaltakoneisto, ja silloin väkivallan käyttäjällä on ollut hyvin suuri mahdollisuus saada itsekin kuulaa ottaansa.

Ruotsalaisten modernien partisaanien hipiälle tämä on tietysti vähän liian härskiä, ja elämysväkivalta täytyy voida suorittaa mahdollisimman turvallisesti, joten silloin kohteena ovat luonnollisesti täysin avuttomat tavalliset ihmiset. Joista tiedetään, että he eivät kovinkaan helposti vastaa väkivaltaan väkivallalla. Tällöin voidaan jätkäporukalla mennä, ja panna avuttoman naisihmisen kodin ikkunat pieniksi ja viskoa savupommia sisään ja olla vielä pokkana suurta sankaria jälkeenpäin.

Tietyllä tavalla ymmärrettävää. On elämäänsä turhautuneita herranpentuja, jotka mielellään ottaisivat itselleen hieman partisaanigloriaa ja kun sen kerran voi tehdä helposti ja turvallisesti, niin miksi elää vuosia viidakossa kuin Vietnamin sissit ja odottaa, että Yhdysvaltain ilmavoimat arpovat elämän bingossa numeron B-52. Turvallisuutta lisää myös se, että ruotsalaisessa yhteiskunnassa ja poliittisessa järjestelmässä jopa suorastaan hyväksytään heidän toimintansa. Ja se kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan sairaudesta ehkä enemmän kuin mikään muu.

On tultu tilanteeseen, jossa itseään maailman humaaneimmaksi mainostava maa hyväksyy sen, että kokonainen valtio on elämyksiä hakevien urpojen väkivallan leikkikenttänä.

Näitten ruotsalaisten urpojen suomalaisilla ”partisaaniveljillä” ei ole vielä mopo lähtenyt onneksi niin pahasti käsistä. He kun pääosin hajottavat vain omaisuutta. Mutta meidän omien nilkkien kiakkovieras-tempauksen jälkeen nettiin levinnyt kuva kertoo tilanteen melko hyvin. Onko tommosista jätkistä sen vallankumouksen tekijäksi?

Eipä ole niin. Mutta jäähän vaihtoehdoksi sentään heittää kivi ikkunasta läpi, ja jälkeenpäin kehua asialla aivan kuin olisi tuhonnut kasapanoksella natsien panssarin.

Ja niin muuten, kyllähän tuollaista avuttomiin kohdistuvaa ja tekijälleen turvallista poliittista väkivaltaa on taidettu harjoittaa ennenkin. Missähän?