sunnuntai 24. toukokuuta 2015

VÄRVÄISVAARAN VANHUS

- Siis oliko se nyt tää risteys? Vai oliko se se edellinen? Perkele, kun tää navigaattori ei tunne näitä jumalanhylkäämiä metsäteitä.

- Katotaan tästä Lärväsen Anteron printtaamasta kartasta.

- Kartasta? Miksikä vitun sissiksi sinä minua kuvittelet? Minä mitään armeijaa ole käynyt ja ratikka vie perille ihan ilman karttaakin. Ja Helsingissä muutenkin suunnistetaan kapakoitten mukaan.

- No nyt on pakko vissiin vähän sisseillä, kun lähin kapakka taitaa olla kolmenkymmenen kilometrin päässä… ootas joo, hei tossa on tuo lato ja se näkyy kartalla ja ootas… juu, se on tuo seuraava metsätie tossa sadan metrin päässä. Se loppuu puolen kilometrin jälkeen ja sitten olis kävelemistä parisataa metriä.

Tätä maantieteellistä keskustelua kävivät kaksi Vihreitten De Röda äänenkannattajan Vihreän Piipertäjä-sanomalehden toimittajaa eli Birgitta Flörpstén ja Uolevi Piimäläinen. He olivat molemmat 28-vuotiaita, edellisenä vuonna Tampereen Yliopistosta valmistuneita nuoria toimittajia, molemmat akateemisvasemmistolaisten sukujen ylpeitä ja itsetietoisia vesoja ja heitä pidettiin punavihreässä mediakentässä nousevina tähtinä ja he olivat itsekin todella tietoisia omasta erinomaisuudestaan.

Tähteään nostamassa he olivat myös täällä totaalisessa hornan perseessä, tarkemmin sanottuna Pinnanmaan maakunnan Uuden Hyisianan kunnan reuna-alueilla kaukana, no, ihan kaikesta. Eihän täällä ollut kuin pelkkää metsää, pusikkoa, lepikkoa, pöpelikköä, muutama lato ja lehmä sekä joitain vastaan tulevia traktoreita, joita ajoivat miehet, jotka eivät millään tavoin kuuluneet tähtitoimittajakaksikon maailmankaikkeuteen. Miten ihmeessä ihmiset saattoivat asua täällä? Miksi he halusivat asua täällä vapaaehtoisesti? Miksi he eivät voineet muuttaa kaupunkiin elämään ekologisesti vastuullista elämää? Ja miksi tätä rupusakkia ja joutomaata elätettiin myös Birgitin ja Uolevin rehellisestä journalistityöstä peräisin olevilla verovaroilla?

Birgitta ja Uolevi tunnettiin Vihreän Piipertäjässä nuoruudestaan huolimatta ansioituneena journalistisena taisteluparina, joka oli erikoistunut konservatiivisten kuvien alas raastamiseen. Yksi kuva heidän oli tälläkin reissulla tarkoitus raastaa, ja se oli Värväisvaaran Vanhus, tarkemmin sanottuna 90-vuotias Tilta Simmakka. Nainen asui edelleenkin mökissään, jossa ei ollut muita mukavuuksia kuin sähkö, ja hän oli tunnettu hahmo läpi koko Pinnanmaan maakunnan.

Oli nimittäin niin, että Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin toimittaja Antero Lärvänen kävi parin viikon välein vierailemassa Tiltan luona. Joka kerta Antero teki Tiltasta haastattelun, jossa Tilta kertoi osuvia vanhan ja kokeneen naisen näkemyksiä maailman menosta, ja lukijoitten suuressa suosiossa olevat haastattelut julkaistiin Huitsinnevadan Paikallisdemokraatissa. Erityisesti Birgitalle ja Uoleville kovin rakas vihervasemmisto oli saanut Värväisvaaran Vanhukselta erittäin purevaa ja valitettavan osuvaa kommentointia. Iästään huolimatta naisella oli terävä mieli ja vielä terävämpi kieli.

Birgitta ja Uolevi olivat kotoisin Helsingin Kalliosta ja saattoi sanoa, että he olivat eläneet punavihreässä kulttuurikuplassa koko ikänsä, joskaan he eivät pitäneet sitä millään lailla pahana, sillä se oli se ainoa oikea maailma, jonka he ymmärsivät eivätkä hyväksyneet muuta. Konservatiivinen, vanhanaikainen Suomi oli jotain, jota he syvästi inhosivat. Tai ainakin he inhosivat omia kuviteltuja mielikuviaan siitä, sillä eihän heidän ollut täytynyt sitä koskaan varsinaisesti kohdata. Ja sen myötä he inhosivat Tiltaa, Huitsinnevadan Paikallisdemokraatissa esiintyvää Värväisvaaran Vanhusta. He olivat varmoja, että kyseinen nainen oli vain feikki, jota Antero Lärvänen käytti hyväkseen esittääkseen lehdessään äärikonservatiivisia, kulttuurivihamielisiä ja rasistisia mielipiteitään.

Tämän kuplan he olivat päättäneet yhdessä puhkaista. Oli punavihreän totuuden aika.

Ongelmana oli vain se, että naista ei saanut kiinni mistään. Hänellä ei ollut facebook-tiliä, ei sähköpostia eikä Herra nähköön edes puhelinnumeroa. Aikansa ihmeteltyään, että voiko tuollaista ihmistä olla olemassakaan ja todeten lopulta, että kyllä sellaisia taitaa sittenkin olla, he joutuivat turvautumaan verivihollisensa Antero Lärväsen apuun. Antero suhtautui heidän avunpyyntöönsä yllättävän suopealla yhteistyömielellä ja sanoi kysyvänsä seuraavassa tapaamisessaan, josko Tilta antaisi haastattelun Vihreän Piipertäjälle. Muutamaa päivää myöhemmin Antero soitti, ja sanoi, että tokihan Tilta oli haastatteluun valmis. Birgitan ja Uolevin vaan kannattaisi käydä sovittuna ajankohtana Huitsinnevadan Paikallisdemokraatissa saamassa tarkat ajonuotit, sillä Tilta asusteli Uuden Hyisianan Värväisvaarassa syrjäisen Hyijärven rannalla, eikä navigaattori välttämättä löytäisi perille. Antero totesi myös, että kannattaa ehkä ottaa kumisaappaat mukaan, sillä tavallisilla autoilla ajettava metsätie päättyy parisataa metriä ennen Tiltan mökkiä.

Sovittuna ajankohtana Birgitta ja Uolevi sitten tapasivat Antero Lärväsen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin toimituksessa. He eivät olleet vielä koskaan henkilökohtaisesti tavanneet tätä halveksittua vihatoimittajaa, ja sen vuoksi he olivatkin yllättyneitä siitä, kuinka kohteliaasti ja asiallisesti mies heidän kanssaan asioi. Antero kaivoi esille sekä Tiltan asuinalueesta printtaamansa kartan sekä kirjoitetun ajo-ohjeen ja näytti vielä nuotit tarkasti. Hän muistutti vielä, että vaikka Tiltalla on postiosoitekin, niin navigaattori ei välttämättä tunnista sitä. Ja sen jälkeen hän kumartui Birgittaa ja Uolevia kohti ja hymyili vinosti:

- Katsokaas, Tilta on mahdottoman herttainen vanha nainen. Mutta tiedoksenne sanon, että sen lisäksi hän on noita. Ihan oikea sellainen. Ja pirun hyvä noita onkin. Jos hän haluaa pysyä piilossa, hän pysyy. Ja vaikka hän on erittäin hyväntahtoinen noita, niin hänen manttaalilleen ei kannata tulla pahoissa ja kieroissa aikeissa. Pahantahtoiset tulijat voivat saada hyvin, hyvin ikävän yllätyksen. Minä nyt olen antanut teille tämän varoituksen sanan, ja te itse päätätte, kuinka sen mukaan toimitte.

Birgitta ja Uolevi olivat nauraneet röhönaurua lähtiessään Huitsinnevadan Paikallisdemokraatista ja ajaessaan kohti Uutta Hyisianaa. Eikö se lihava vanha rasisti ihan oikeasti muuta keksinyt? Noita? Oliko tuo legendaarinen Antero Lärvänen todellakin noin onneton? Noita? Siis noita? Naurettavaa. Vähissäpä oli rasisteilla aseet, eikä tuo uhkaus tiedostavaa toimittajaduoa pelottanut. No, siinä tämä rasistinen toimittaja oli ollut kyllä oikeassa, ettei navigaattorista ollut oikein apua, ja oikea tienhaara löytyi vasta Anteron antamista ohjeista. Birgitta ja Uolevi ajoivat lyhyen metsätien päässä olevalle kääntöpaikalle ja näkivät, että siitä jatkui vanha tienpohja eteenpäin. Koska heidän citymaasturissaan oli pelkkä etuveto, eikä kummallakaan ollut ajokokemusta huonoista teistä päättivät Vihreän Piipertäjän nuoret tähtitoimittajat jättää autonsa kääntöpaikalle,  laittaa matkaa varten ostetut uunituoreet kumisaappaat jalkaansa ja kävellä mökille.

Ja siellähän hän odottikin heitä. Värväisvaaran Vanhus. Suuri kusetus. Oli tuo ämmä sentään kumminkin olemassa, eikä ihan puhdas Lärväsen keksintö. Pieni, hädintuskin yli puolitoistametrinen vanha mummo odotti heitä rappusillaan ja totesi:

- Jaa, te nuoret olette varmaankin niitä toimittajia. Olkaa ystävälliset ja tulkaa sisään. Minä jo keittelinkin teille kahvit.

Birgitta ja Uolevi kävelivät mökkiin sisälle ja ihmettelivät hieman, kuinka vanha, kaiken sosiaalisen median ulkopuolella elävä nainen oli onnistunut ajoittamaan tarjoilunsa juuri kohdalleen heidän saapumistaan ajatellen. Mökin keittiössä nimittäin odotti höyryävä pannullinen oikein kunnon porokahvia ja yhtä lailla juuri leivinuunista otettu pullapitko. Vihreitten tähtitoimittajien täytyi myöntää itselleen, etteivät muistaneet, koska olivat saaneet aikaisemmin yhtä hyvää kahvia ja pullaa. Revolverihaastattelijan asenne hieman rapisi pullaa särpiessä, mutta toisen kupin ja kolmannen viipaleen jälkeen Birgitta kysyi arasti:

- Niin, tota, jos mentäisiin siihen haastatteluun.

Johon Tilta vastasi lämpimästi hymyillen:

- Eihän me toki mennä vielä mihinkään haastatteluun. Nyt mennään töihin.

Kauhukseen Birgitta ja Uolevi huomasivat jähmettyvänsä paikalleen ja että mökki alkoi haihtua jostain kummasta ilmestyvään sumuun. Viimeinen, minkä he näkivät oli Tiltan suloinen hymy. Sitten kaikki pimeni.

Uolevi havahtui ja huomasi olevansa rakennustyömaalla. Hänellä oli päällänsä haalarit, joita hänellä ei ollut päällään kuin joskus opiskeluaikana humalapäissään vappuna, ja ne haalarithan olivat jotain aivan muuta kuin työhaalarit ja varsinainen työhän oli hänelle melko vierasta. Päässään hänellä oli suojakypärä ja kädessään lapio. Hän kuuli jonkun huutavan:

- No niin, uusi hanslankari! Pannaanhan lapio heilumaan, ettei urakka kuse!

Uolevi tajusi mielensä olevan ruumiinsa vankina ja ruumis teki työtä käskettyä. Uolevin kroppa alkoi lapioida betonia, vaikka hänen mielensä huusi pois tästä hirvittävästä tilanteesta. Välillä Uolevin kroppa kantoi lautoja läjään. Ja lapioi. Ja kantoi. Ja lapioi taas. Tauotta. Vaikka Uolevin mieli olikin irrallaan hänen ruumiistaan, hän tunsi rasituksen ja väsymyksen. Ei jumalauta, ei kai ihminen voi näin leipäänsä hankkia? Eikö tämä rääkki lopu koskaan? Eikös tää ole jo ihmisoikeuksien vastaista? Ei näin voi ihmiselle tehdä.

Mutta rääkki jatkui. Välillä Uolevin kroppa piti ruokataukoa ja särpi nopeasti termospullosta kahvia ja natusti pari näkkimetvurstivoileipää. Ja sen jälkeen urakka jatkui, saaden tähtitoimittajan kropan kirkumaan kivusta ja väsymyksestä. Välillä hän taas huomasi yllättäen olevansa kroppansa vankina isossa yhdistelmärekassa joka ajoi pimeällä nelostiellä turskaa Pohjois-Norjasta Tanskaan ja tajuavansa, ettei kroppa meinaa pysyä millään valveilla, mutta lasti pitäisi saada ajoissa perille. Pää nyökki, ja hänen kroppansa nukahti rattiin ja huomasi sitten heräävänsä taas rakennustyömaalla, jossa mesu huusi hänelle:

- Onks tää uusi hanslankari joku henkisen työn tekijä vai mikä, häh? Ei se laasti itse itseään lapioi!

No henkisen työn tekijähän minä, tuumi Uolevi. Vain ja ainoastaan. Kovassa uranosteessa. Ja siksi minä olen ihan väärässä paikassa. Ei tää kuulu mulle. Tää kuuluu jollekin muulle. Ihan kelle tahansa, kunhan ei mulle.

Eikö tää saatanan vuoro koskaan lopu? Eikö täältä pääse pois?

Samaan aikaan kun Uolevin kroppa pisti lapion heilumaan hänen mielensä vastaisesti, Birgitta huomasi olevansa vanhainkodin vuodeosastolla. Yhtä lailla kroppansa vankina kuin Uolevikin. Ja Birgitan kroppa alkoi vaihtaa petipotilaitten paskavaippoja. Siinä touhussaan Birgitta huomasi, että paskaa on monenlaista. On kiinteää, on löysää ja on myös rynnäkköpaskaa, joka tulee vaipoista läpi ja sotkee asiakkaan lisäksi sängyn ja osan lattiaa. Uusi asiakas. Uusi vaippa. Uusi paska. Vähintäänkin oksennus per asiakas. Ja sitten jälleen uusi asiakas. Jälleen uutta paskaa. Ruoki ne ensin, kerää sitten paskat ja putsaa potilas uusia vaippoja varten. Tunti toisensa jälkeen. Eihän ihminen voi tehdä tällaista työkseen. Eikös tää ole jo ihmisoikeuksien vastaista? Ei näin voi ihmiselle tehdä.

Eikö tää saatanan vuoro koskaan lopu? Eikö täältä pääse pois?

Birgitta ja Uolevi havahtuivat todellisuuteen Tiltan mökin keittiön pöydässä ja huomasivat, että Tilta oli kattanut heille lautaset. Heidän kehonsa huusivat hoosiannaa kivusta ja rasituksesta ja he tajusivat, että on olemassa asia nimeltä ansaittu nälkä. Tilta totesi, että vierailla varmaankin on jo raskaan työpäivän jälkeen hieman nälkä ja kauhoi heidän lautasilleen lihakeittoa. Lisäksi tarjolla oli Tiltan itse tekemää ruisleipää ja aitoa kirnuvoita. Onnekseen tähtitoimittajat eivät olleet puhtaita kasvissyöjiä, joten he alkoivat äyskäröidä Tiltan lihasoppaa ja ruisleipää reilulla voisatsilla ja totesivat itsekseen, etteivät olleet koskaan saaneet parempaa evästä.

Aterian jälkeen varsin ankarasta mielenhämmennyksestä kärsivä Birgitta uskaltautui kumminkin kysymään, että mitenkäs olisi sen haastattelun laita, mutta Tilta totesi, että ei ole vielä aika haastattelun, vaan nyt tehdään lisää työtä ja kunnioitetaan menneitä sukupolvia.

Mökki hämärtyi taas ja kauhu valtasi vihreän tähtitoimittajakaksikon mielen.

Birgit ja Uolevi huomasivat olevansa pellolla. Heidän kädessään oli talikko ja vieressään lantapatteri. Ja lantapatteri ei ollut pellon ainut. Paskaa. Paljon paskaa. Paljon peltoa. Aina vain enemmän peltoa. Ja aina vain enemmän paskaa. Heidän kroppansa alkoivat levittää paskaa pellolle, vaikka heidän mielensä huusivat armoa. Mieli tunsi kropan rasituksen. Mieli tunsi kropan kivun. Mieli haistoi kaiken sen, mitä kroppakin. Tottumaton kroppa yökki. Tottumaton kroppa oksensi. Ja talikoi. Ja oksensi. Ja talikoi. Ja oksensi. Kunnes jäljellä ei ollut muuta yökittävää kuin kitkerää sappinestettä, joka tuli pisara kerrallaan ulos ankaran vatsakrampin säestämänä. Silti mielen vallan ulkopuolella oleva kroppa ei antanut armoa, vaan talikoi tunti toisensa jälkeen ja auttoi heitä löytämään itsestään särkeviä lihaksia, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan.

Eikö tää saatanan piina koskaan lopu?

He havahtuivat jälleen Tiltan mökissä, jossa Tilta oli asettelemassa heille uusille puhtaille lautasille muikkukukkoa todeten:

- Vierailla on varmaan reippaan peltopäivän jälkeen kova nälkä. Olkaapa hyvät.

Hetken aikaan ei Birgitalla ja Uolevilla ollut mielessään työn aiheuttaman nälän jälkeen mitään muuta kuin työstää kitusiinsa Tiltan tekemää maittavaa muikkukukkoa. Heille kummallekaan ei tullut edes mieleen haastattelun jatkaminen, eikä se jatkunutkaan, sillä heidän syötyään Tilta totesi kauniisti hymyillen:

- Ja nyt vieraat lähtevät sotimaan.

Mökki hämärtyi jälleen sumuun ja kumpikin tähtitoimittaja muisti sumuun kadotessaan, että he olivat suhtautuneet maanpuolustukseen erittäin halveksuvasti ja mieltäneet koko touhun netissä uhoavien läskien keski-ikäisten miehen peniksenjatkeeksi, johon uhrattu raha oli ehkä typerintä, mitä sivistynyt maa saattoi tehdä. Uolevi havahtui poterossa, jossa hänellä oli kädessään kiinalaisvalmisteinen rynnäkkökivääri, päällään kuuskekkoset (jostain syystä hän hahmotti, että mitä ne tarkoittivat) ja päässään vanha teräskypärä. Hän ei ollut enää ruumiinsa vanki, mutta hän ei ymmärtänyt, kuinka tätä asetta käytettäisiin. Sen hän ymmärsi, että aseen käyttämiselle olisi pian tarvetta, sillä ympäristössä räjähtivät vihollisen ampumat kranaatit.

Uolevi meni monttunsa pohjalle niin matalaksi kuin pystyi. Vihollisen keskitys loppui ja Uolevi kuuli toisten sotilaitten huutavan:

- No saatana nyt ne tulee! Miksi ei omat tykit ammu?

- Kas kun niistä on suurin osa sulatettu, eikä lisää ostettu!

- Eikö tuolla ole edes miinoja!

- Ei o niin! Ja arvaapas huviksesi miksi?

- Missäs helvetissä pst-ohjusryhmät on?

- Naapuripataljoonan puolella oli yksi, mutta sekin sai heti rähinän alussa niskaansa napalmia ja toimii nyt vt. korppuna!

- Jaa. No otetaan sitten käyttöön vaihtoehto B ja ollaan ilman. Mutta pakko tänne on reservejä saada. Ryssähän kulkee pian monttujen välistä pystyssä röhönaurua kätkättäen läpi.

- Mitä helvetin reservejä? Ei täällä oo muita kuin me! Eikä ketään muuta tulekaan!

- No saatana, kai tässä alkaa sitten se kuuluisa puuristin tienaaminen! Nostapas sinäkin parturissa käymätön jätkänräähkä se pääsi sieltä poterosta ja ala ampua. Tuolla on äijää tulossa niin perkeleesti ja niillä on meininkinä meidät tappaa! Ja ammu tarkasti! Sen pitää nyt olla pupu ja paukku!

Uolevi ei nostanut päätään. Ympärillä kuului aseitten sarjoja, singon laukauksia, kranaattien räjähdyksiä ja kuolevien ja haavoittuneitten voihkaisuja. Lopulta Uolevi uskaltautui nostamaan päänsä poterosta ja näki edessään vihollisen panssarivaunun telaketjun, joka samantien jyräsi Uolevin jauhelihaksi poteroonsa.

Nähtävästi hyökkäystä ei onnistuttu torjumaan.

Samaan aikaan Birgitta huomasi olevansa pakolaiskolonnassa, joka liikkui Helsingistä  kohti Turkua. Taustalla Helsinki paloi, Birgitta huomasi liikkuvansa jalan ja kantavansa kahta matkalaukkua, joissa oli hänen mukaan saamansa omaisuus. Kantamus särki Birgitan käsiä ja selkää, hän tuumasi itsekseen, että saatana, ei tässä kävellen oo kuljettu ennenkään ja huusi:

- Eiks täällä ole muka mitään kuljetusta!

Ympärillä olevat muut pakolaiset katsoivat Birgittaa hetken, tuumivat, ettei mielenvikaisten kanssa kannata keskustella ja jatkoivat matkaansa. Sitten he kuulivat lentokoneen äänen ja juoksivat mahdollisimman nopeasti tieltä pois. Birgitta ihmetteli, että mitä ne yhdestä lentokoneen äänestä, kääntyi ympäri ja näki lentokoneen. Useammankin. Ne olivat hänelle tutuksi tulleitten Goan reissujen matkustajakoneisiin nähden paljon pienempiä. Koneista näkyi välähdyksiä. Ja sen jälkeen Birgitta ei enää mitään nähnytkään ja hänen tajuntansa sammui.

Birgitta sekä Uolevi havahtuivat Tiltan mökin keittiössä ja huomasivat, että Tilta oli keittänyt taas uuden pannun mainiota kahviaan ja sen lisäksi tarjolla oli myös karjalanpiirakoita ja munavoita. Hän totesi:

- Se on toi sotiminen ja varsinkin sodassa kuoleminen sen verran rankkaa hommaa, että vieraille maistuu varmaan taas pikkuinen välipala. Olkaapa hyvät.

Tolkuton nälkä sai Birgitan ja Uolevin keskittymään Tiltan tarjoamiin maukkaisiin antimiin, eivätkä he ajatelleet hetken aikaa mitään muuta. Kun he olivat saaneet vatsansa täyteen, ei heillä käynyt enää mielessä mikään haastattelu, vaan Uolevi kysyi ujosti, että voitaiskos me lähteä täältä pois. Tilta hymyili jälleen kauniisti ja totesi:

- No eihän toki vielä. Äsken sodittiin. Nyt rakastetaan. Sillai monikulttuurisesti. Ettekös te sitä aatetta kovasti kannata?

Mökki alkoi jälleen kadota sumuun ja Tilta hymyili lämpimästi.

Missäs helvetissä he nyt olivat? Hei, ei mitään ongelmaa, täähän on Malmi. Ollaan kotona Helsingissä. Oliko tää kaikki sittenkin vain pahaa unta? Birgitta ja Uolevi huomasivat kävelevänsä kadulla ja heitä vastaan näytti tulevan viisi tummapintaista uussuomalaista. Teini-ikäisiä näyttivät olevan. No problem, tuumasi Uolevi, moikkasi vastaantuleville uussuomalaisille  ja välittömästi kaksi näistä uussuomalaisista veti Uolevia porukalla turpaan. Sen jälkeen muut uussuomalaiset kaatoivat Birgitan maahan, repivät pois hänen housunsa ja…

…ja Birgitta ja Uolevi huomasivat seisovansa metsätien pohjalla ja parinkymmenen metrin päästä heistä oli Tiltan, Värväisvaaran Vanhuksen mökki. Tilta seisoi mökkinsä rappusilla ja totesi:

- Jaa, te nuoret olette varmaankin niitä toimittajia. Olkaa ystävälliset ja tulkaa sisään. Minä jo keittelinkin teille kahvit.

Birgitta ja Uolevi katsoivat toisiinsa, sitten Tiltaa ja totesivat:

- Ei, tota… ei me olla mitään toimittajia. Me varmaan eksyttiin. Anteeks, me häivytäänkin tästä…

Birgitta ja Uolevi häipyivät juosten metsätien päässä odottavalle autolleen ja häipyivät paikalta renkaat sutien. Heitä ei koskaan enää nähty niin Uudessa Hyisianassa kuin Pinnanmaalla yleensäkään, eikä tapahtumasta kirjoitettu koskaan mitään juttua Vihreän Piipertäjään. Metsästä lähestyi Tiltaa kolme miestä. Kas, hehän olivat Antero, Hösse ja Pertta. Antero kysyi Tiltalta:

- No, ne vihreän piipertäjät eivät sitten kauaa viihtyneet?

Tilta vastasi:

- No, itse asiassa ne viihtyivät kauemmin kuin kuvittelivatkaan. Tai ainakin viipyivät, eivät ehkä viihtyneet. Sinä sitten tulit tekemään sen uuden haastattelun? On kyllä mukavaa, että Hösse ja Perttakin tulivat. Mikäs tässä on kohteliaitten nuorten miesten kanssa rupatellessa. Mulla onkin jo kahvit ja pullat valmiina.

Hösse: Kyllähän tänne tulee aina niin mielellään, kun täällä on niin mukava tunnelma.

Pertta: Joo, ja tuo Tiltan kahvi ja pulla on kyllä sellaista, ettei tässä maailmassa parempaa löydy.

Tilta, Antero, Hösse ja Pertta siirtyivät Tiltan mökkiin. Mökistä alkoi kuulua hyväntuulinen pulina ja vanhojen posliinisten kahvikuppien kilkatus. Mökin yli lentävä heinäsorsaparvikin vaakunnallaan totesi, että kyllä täällä Pinnanmaalla on mukavaa olla ja elää. Hyijärven selällä uiskenteleva kuikkapariskunta komppasi sorsia kaihoisalla huudollaan.



25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on ne unkarilaiset oluet jota ehdin reissulla kokeilla kun vietin iltaa majapaikalla. Merkkasin jokaisen oluen paperille sen verran kun osasin. Prossat osasin laittaa mutta muissa oli miettimistä miten se nimetään, yritin katsoa kuitista.

Onko mikään noista Ykälle tuttu tai jos katsot kuvahaulla niin näyttääkö siltä että olisit joskus juonut? Nuo on kaikki ostettu tölkkeinä.

Arany Ászok Ünnepelős 5,0 %
Arany Ászok Félbarna 5,1 %
Arany Ászok világos sör 4,3%
Borsodi Dobozos sör 4,5%
Borsodi Bivaly 6,5 %
Dreher Classic 5,2 %
Kőbányai világos sör 4,3%
Soproni Klasszikus 4,5 %
Soproni 1895 5,3 %
Soproni Fekete Démon 5,2 %

Olin merkannyt lisäksi listaan pelkän "Arany Ászok" ja 5,1 % mutta voi olla että se oli sama kuin tuo toinen jossa on 5,1 %. Voi olla että se oli merkitty kuitissa pelkästään "Arany Ászok". En älynnyt ottaa kuitteja mukaan kun palasin. En viitsinyt ottaa tyhjiä tölkkejä mukaan ja kuvata ne ja lähettää. Olisin voinut kuvata jokaisen tölkin avaamattomana mutta en älynnyt.

Anonyymi kirjoitti...

Hehheh, olipahan hassunhauska kertomus!

Pitää myöntää, juuri samaa ajattelen noista (liian) korkeasti koulutetuista humanisteista. Tosipaikan tullen, heistä ei valitettavasti ole mihinkään. Puheet ovat suuremmat kuin teot, Full Metal Jacket elokuvasta asiaan sopiva repliikki "You talk the talk. Do you walk the walk?".

Olikohan se jossain tosi-TV ohjelmassa (se naku versio jossain saarella) tässä hiljan, jossa joku nuori daami ihmetteli ja valitteli sitä kun mies ei osaa kokata?

Syytä tästä en laittaisi k.o. nuoren miehen kontolle, vaan vanhempien suuntaan. Jos äiti kerran tekee kaiken eikä nuoren miehen tarvitse koskaan vaivautua, niin en ihmettele jollei mies osaa.

Näitä äidin lellimiä pikkupoikia oli sitten todella mukava seurata armeijassa. Sitä "hajoamisen" määrää, kun piti jotain itse tehdä! Ensimmäiset lähtivät maitojunalla takaisin kotiinsa kasvamaan, jo ensimmäisen alokasviikon jälkeen. Tuskin menivät takaisin armeijan harmaisiin, edes vanhempana?

Olisin halunnut nähdä nämä tyypit ryynäämässä metsässä, raskasta sinkoa vetämässä pitkin vaikeakulkuista maastoa, nimim. "Mustia ulkoilluttanut PST-jääkäri". Tosin, silloin se ei ollut kovin hauskaa, mutta jälkeenpäin noille kokemuksille voi vain naureskella.

Nostalgiaa, Urho Kaleva Kekkonen külasgäikul Eestis (1964), mies teki lähtemättömän vaikutuksen virolaisiin pitämällä puheen eestiksi. No, ei liene ihme että Otepään hiihtokeskuksen eräs pääladuista on nimetty miehen mukaan.


- Soomepois Eestist -

Juha kirjoitti...

Pannukahvissa on sitä aitoa taikaa! Työmaalla aina ihmettelevät, kun keitän pikkupannussa itselleni kahvit, sen ilmaisen termoskeitoksen sijaan. Jottei totuus unohtuisi.

Tuollainen todellisuuden kohtaamnen olisi kyllä melkoinen koettelemus, kun sitä tuppaa kuitenkin puhaltamaan ympärilleen omanlaisensa kuplan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, Soomepoisille Eestist ja Juhalle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Kiitos myös sähköpostistasi. Minun vaan täytyy tunnustaa, että en ole unkarilaisista juomista perillä ollenkaan.

Soomepois Eestist: Kiitokset. Näitä on mukava väsätä. Toimittajakunnassamme kun tuppaa olemaan valtaosa sellaisia, jotka meitä tuntematta säännöllisesti kertovat, minkälaisia urpoja me olemme, niin voihan sitä aika ajoin kuittailla takaisin päinkin. Vaikkapa tarinan muodossa. Kiitos muuten linkistä. Ne oli aika mahtipontisen näköisiä ne neuvosto-Zilit.

Juha: Joo, kyllähän se pannukahvi on aitä aitoa oikeaa. Kahvilla tuppaa sinänsä olla sellainen taipumus, että se termoksessa näljääntyy nopeasti. Itse otan maastoon joko teetä tai lihalientä.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi viherpunapiiperot vihaavat VHM?

https://www.youtube.com/watch?v=3SgLSV9Mgfw

-Tvälups-

Jk mukavanoloinen mummeli siellä

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos linkistä. Omat mummoni olisivat todennäköisesti antaneet kyytiä nykyisille pihavihreille tiedostajille, vaikkeivat noitia olleetkaan. Elivätpähän kumminkin jalat maassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ja piti kirjoittaa että punavihreille, ei pihavihreille, Mahtaakohan tässä viisikymppiselle miehelle tulla enemmänkin dementian oireita?

Becker kirjoitti...

Mun anoppini keittelee itselleen usein pannukahvit, kun se maistuu paremmalta.Hörppii tosin kupista eikä tassista, niinkuin ennen vanhaan.
Vanhusten elämä nykyisessä moraalinsa menettäneessä maailmassa on sen verran vaarallista, että noituimisen taikaa soisi useammallekkin. Kunniakansalaisten ja Olli Rehnin lemmikkien, Itä-Eurooppalaisten, suorittama vanhusten ryöstelu on kuvottavinta mitä saatan kuvitella. Ja tätä tapahtuu päivittäin ja paljon. Herra varjele etten osuisi kohdalle, kun sellaista näen. Nykyisen oikeuskäytännön vallitessa olisin pitkään tiilenpäitä lukemassa.

Muuten oli kyllä tosi herttainen tarina.

Rähmisposun lisäksi eräs hyvä blogi jota tiirailen usein on tämä:

http://paavotajukangas.com/

Bloginpitäjä tuntuu asuvan tapahtumien polttopisteessä Ruotsissa, vai oliko tämä jo tuttu saitti?

Sitten kerrankin allahu akbar, jossa on onnellinen loppu:

http://www.liveleak.com/view?i=a56_1432461237

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Oma anoppini aikanaan ryöstettiin ja hakattiin Helsingissä. Jos olisin ollut paikalla, ei ilman ruumiita olisi vältytty. Täytyy tutustua tuohon Tajukankaan Paavoon tarkemmin. Ja linkistäsi voi todeta, että Allahu on todellakin Akbar.

Anonyymi kirjoitti...

Siulla kun se Yrjö on tuon tarinankerronnan taito, niin varmasti osaisit kirjoittaa pidemmäksi yhden tällaisen itsenipienen: "Kirjoitin joskus, kuinka oli hienoa huomata pihalla leikittävän kirkkistä. Leikit ovat muuttuneet. Sitten leikkijäin huoltajia pihalla pöydän ääressä kohtasin. Heiltä utelemaan moisen muutoksen pohjaa. Selvisi. Leikkijäin seuraan oli liittynyt henkilö, jonka vanhemmille kirkko oli sitä vertaa kielletty sana, että nou kirkkis. Leikkivät nyt sitten sotaa tuolla pihalla "pum pum, kuolit". Hienoa, että löytyy lapsille yhteinen kieli."
Ittellekin tuossa olisi tarinan ainesta, mutta mulla ei ikinä ole pitkäjänteisyyttä.

Anonyymi kirjoitti...

"Oli punavihreän totuuden aika..." Aika pahan heitit!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Kiitokset. Minä olen vähän huono noissa tilaustöissä, mutta jo joku aika sitten putkahti mieleeni tämänvuotinen joulukirjoitus ”Joulusuva”, joka ainakin sivuaa tuota aihetta. Mutta se tulee sitten vasta ennen joulua.

Ano2: Vaan eikös tässä olla eletty sitä punavihreän mediatotuuden aikaa jo tommoset parikymmentä vuotta?

Ironmistress kirjoitti...

Syytä tästä en laittaisi k.o. nuoren miehen kontolle, vaan vanhempien suuntaan. Jos äiti kerran tekee kaiken eikä nuoren miehen tarvitse koskaan vaivautua, niin en ihmettele jollei mies osaa.

Eiköhän se ole useammin niin, että äiti huutaa kurkku suorana "Näpit irti!" pojalle, joka tulee keittiöön ja ilmaisee halukkuutensa kokasta. Uusavuttomuuteen ei kasveta. Siihen kasvatetaan. Siihen kasvatetaan nujertamalla ja lannistamalla lapset ja niin, ettei sallita heidän edes yrittää. Yleensä sitä vielä tehostetaan läimäyksellä.

Näitä äidin lellimiä pikkupoikia oli sitten todella mukava seurata armeijassa. Sitä "hajoamisen" määrää, kun piti jotain itse tehdä! Ensimmäiset lähtivät maitojunalla takaisin kotiinsa kasvamaan, jo ensimmäisen alokasviikon jälkeen. Tuskin menivät takaisin armeijan harmaisiin, edes vanhempana?

Ehkäpä he ovat menneet sinne isoilla illuusioilla siitä, että nyt mennään inttiin ja puolustetaan isänmaata ja sitten hajottu, kun edetään sen kaikkein heikoimman aineksen oppimis- ja omasumiskyvyn mukaaan ja kun isot miehet huutelevat "laukaus, laukaus". toisaalta, ei sota yhtä miestä kaipaa. Kriisitilassa vain keskinkertaisuudet mobilisoidaan: parhaimmistolla lukee reserviläiskirjeessä "varattu" ja heikoimmilla "olet reservissä".

Ruukinmatruuna kirjoitti...

Syytä tästä en laittaisi k.o. nuoren miehen kontolle, vaan vanhempien suuntaan. Jos äiti kerran tekee kaiken eikä nuoren miehen tarvitse koskaan vaivautua, niin en ihmettele jollei mies osaa.

Eiköhän se ole useammin niin, että äiti huutaa kurkku suorana "Näpit irti!" pojalle, joka tulee keittiöön ja ilmaisee halukkuutensa kokasta. Uusavuttomuuteen ei kasveta. Siihen kasvatetaan. Siihen kasvatetaan nujertamalla ja lannistamalla lapset ja niin, ettei sallita heidän edes yrittää. Yleensä sitä vielä tehostetaan läimäyksellä.

Näitä äidin lellimiä pikkupoikia oli sitten todella mukava seurata armeijassa. Sitä "hajoamisen" määrää, kun piti jotain itse tehdä! Ensimmäiset lähtivät maitojunalla takaisin kotiinsa kasvamaan, jo ensimmäisen alokasviikon jälkeen. Tuskin menivät takaisin armeijan harmaisiin, edes vanhempana?

Ehkäpä he ovat menneet sinne isoilla illuusioilla siitä, että nyt mennään inttiin ja puolustetaan isänmaata ja sitten hajottu, kun edetään sen kaikkein heikoimman aineksen oppimis- ja omasumiskyvyn mukaaan ja kun isot miehet huutelevat "laukaus, laukaus". Toisaalta, ei sota yhtä miestä kaipaa. Kriisitilassa vain nuoret keskinkertaisuudet mobilisoidaan: parhaimmistolla ja vanhimmilla lukee reserviläiskirjeessä "varattu" ja heikoimmilla "olet reservissä".

Anonyymi kirjoitti...

Toi kranaatinheitin-klippi muistutti tätä:

https://www.youtube.com/watch?v=zLO7MXTZb4M

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=OTE_Eshm2xw
http://www.veteranstoday.com/2015/05/21/358343/

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kotkassa-ja-sodankylassa-havaittu-radioaktiivista-sateilya/2049279

että hellurei!

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle, Vieraalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Ruukinmatruuna: Kyllähän näitä curling-vanhempia on matkan varrella vastaan tullut. Varusmiesasiasta en jaksa ruveta jaanaamaan kanssasi. Sijoittamatonta reserviä olen minäkin, mikä näillä maililuvuilla on tietysti itsestään selvää.

Vieras: Joo, Aziz, aikamme legenda…

Taisteluvälineupseeri: Ydinaseita Jemenissä? Tuntuu aika hurjalta näin äkkiseltään. Olihan tuo kieltämättä hirmuinen mälli. Olisko se voinut olla joku ammusvarasto, joka räjähti?

Radioaktiivisuutta oli muuten Suomessa aika ajoin 1960-luvulla paljon enemmänkin, kun Rauhanvaltio teki Novaja Zemljalla ydinkokeita ilmakehässä. Se isoin mäjäytyshän oli vaivattomasti 60 megatonnia.

Anonyymi kirjoitti...

Ei mene tuo tulipallo konventionaalisen ärnämentin puolelle. Niitä jyskettäessä tulipallo on nopea ja jäljelle jää leijumaan harmaata hiekkaa ja mustia r-ainekaasuja.

30 000 TNT kilogramman räjäytyksen Pokassa todistanut ammattiveljeni totesi, että tuossa videossa jysähti "jotain muuta".

Pakistanilaisilla on ollut ydinase jo yli 30 vuotta, ja kauppa se on kun kannattaa. Ellei Usa tai Israel myy Saudeille niin onhan nuita muita, persaukisempia myyjäkanditaatteja.

Elämme jänniä aikoja - pahimmillaan ihan lopun sellaisia.

Miljardöörit ovat evakuoineet itsensä mm Israelista ja Venäjältä. Yhdysvalloissa superrikkaat ovat kaivauttaneet itselleen maanalaisia asumuksia ihan kylmän sodan uhkakuvien mukaisesti. Koska kuulemma päiväntasaajan pohjoispuoli muuttuu "inhabitable" niin ettei prkls tässä väestönsiirrossa afrikasta eurooppaan ole myös tällainen katalaakin katalampi aspekti taustalla..?

"I love the smell of gunpowder (or napalm) in the morning. It reminds me of liberty but this radioactive dust tells me that our liberties went too far"

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Koko maailmahan sen tietää, että Saudi-Arabiaa koskevat aivat omat sääntönsä ihan kaiken suhteen. Takuumiehinä maailmanpolitiikassa sillä kun on Yhdysvallat ja Israel.

Ei ulvo ja kitise edes vasemmisto ihmisoikeusrikkomuksista (josta voitaneen päätellä kenen talutusnuorassa nekin oikeasti ovat - rahavaltaa vastaan - phah!)

Virheät kuuluvat samaan kastiin ja eipä tilanne näytä huolestuttavan edes kristillisiä piirejä? (toisaalta islam on yksi aavikolla kehitellyistä kolmesta kirjauskonnosta, joten kristitty kääntää toisen poskensa anteeksipyytäen samalla).

Joten kun Saudeissa hutkaistaan pää poikki vaikka 88 väärintekijältä niin median reaktiot ovat hyvin maltilliset tai yleensä olemattomat. Jos sitten samaiset saudit kurmoottavat jemeniläisiä vaikka taktisin ydinasein niin ... Tästäkään asiasta et kuule, näe tai lue valtamediassa. Keskitytään vaikka Timo Soinin vastuunpakoiluun.

http://vastavalkea.fi/2015/04/07/saudi-arabian-hyokkays-jemeniin-tausta-geopolitiikka-ja-kansainvaliset-reaktiot/

Koko lähi-itä on yksi halavatun kivettynyt mustaruutitynnöri ukkosella (KVG).
USA tai oikeammin CIA on luonut ja aseistaa niin ISIS sekä ISIL -terroristijärjestöjä. Assad Syyriassa on saatava nurin, maksoi se vaikka koko maailman kulttuuriperintöjen tuhoamisen kaikkien inhimillisten kauheuksien lisäksi.
Israel ja Saudi-Arabia toimivat liittolaisina mutta molemmilla on myös omat agendansa sekä intriiginsä. Sotketaan soppaan vielä raaka-ainevarainnoista kauppaa ja sotaa käyvä Kiina sekä itsesuojeluvaistoaan noudattavat Iran ja Venäjä niin paketti alkaa olla kasassa sitä lopullista, kolmatta maailmanpaloa varten.

- tok tok, hulluja nuo telluslaiset!

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Koko hemmetin niemimaa on kyllä just sitä mitä sanoitkin, mutta tuohon nuketusjuttuun minun täytyy sanoa, että ei minulla kerta kaikkiaan riitä tieto ja ymmärrys analysoimaan tuota räjähdystä. Se oli kyllä ihan helvetinmoinen mälli. Sitä mietin, että siinä oli ensiksi pienempi räjähdys (varmaan muuten hemmetin iso sekin, olis hyvä tietää, minkä kokoinen oli tuo mäki / vuori) ja sitten tuli vasta se isompi. En pysty kommentoimaan, ei riitä tieto, ei ymmärrys.

Anonyymi kirjoitti...

linkittämäni VT-lehden juttu avattuna:

A video received from Yemen, believed to be taken May 20, 2015, of an explosion, when analyzed by nuclear weapons experts is, by very high probability, a neutron bomb that could only have been an Israeli attack.

The analysis:

A. Its not a conventional 2k lb bomb. It’s much bigger. = suurempi kuin tonnin pommi

B. Its either a very large MOAB bigger than 4,000 lbs. or; ???? Max weight for an F-15 / 16 is about 2,000 lb payload per bomb rack making the deployment of a MOAB impossible. = F-15/16 ei kykene kuljettamaan yli 1t pommia ripustimissaan, joten se ei ole MOAB/FOAB

C. Its appears to be a small neutron bomb. The size, color, lightning effect and duration of the fire ball being suspended in mid air and the very large mushroom cloud is the main give away. The CCD cameras imaging device was “scintillating” (detecting Neutrons) That is the white pixel flashes in the video. When the photo has white pixel flashes in it, that is because it is being hit by neutrons from the nuclear fireball blast. It overloads the ccd’s electronic circuit producing white flashes. = välähdykset ja sienipilvi ovat tyypillisiä neutronipommille

If the radiation is too high it will burn out the chip. They had big problems with this in Japan with the Fukushima robots cameras failing due to very high radiation counts. = ylisuuri säteily tuhoaa muistikortin

D. Delivery is most likely by an IDF F-16 with a Saudi paint job on the plane. They are not even hiding their use anymore, they just don’t publicly admit it and the IAEA does nothing or says nothing. That is the true war crime. The UN just ignores it unless the US, France or GB complains…….. Russia and China say nothing. = pommikoneena käytettiin iippojen F-16 hävittäjää maalattuna Saudiväreihin

E. This is now the second known use of nukes in Yemen by Saudi Arabia………….. = tapaus on jo toinen tiedossa oleva taktinen ydinpommitus

Post Script:

A. The range of the camera is calculated to be about 4 to 5 miles from ground zero based on shock wave timing. = etäisyys n 6,5-8km nollapisteestä kameraan

B.Saudi has no F-16’s. The aircraft reported to be used to drop the bomb in Yemen were F-16’s. Photos and acoustic signature confirms that the jet engines noise is from a single engine jet fighter of the F-16 type.= Saudeilla ei ole F-16 kalustoa. Koneen ääni ja kuva paljastaa sen yksimoottoriseksi

Jeff Smith is a nuclear physicist and former IAEA inspector.

Becker kirjoitti...

Käytiin tuossa asioimassa erään keskisuuren kaupungin verotoimistossa. Nämä paikalliset verotoimistot hoitavat mm. henkilökortit ja muut maahanmuuttoon liittyvät pumaskat. Noh, se näky siellä oli kyllä tyrmistyttävä. jos kolmannes porukasta jotenkin muistutti Erooppalalaisia, niin loput olivat sekoitus Mogadishua ja Jemeniä.
Työmarkkinoilla sillä köörillä ei kyllä ole mitään käyttöä, mutta miksi olisi kun kuningaskunnan veronmaksajat kustantavat elämisen. Kyllähän tuo tilanne Absurdistanissa tiedetään, mutta on se aina yhtä säväyttävää nähdä se livenä.
Mm. tästä syystä välttelen käyntejä isommissa keskuksissa jos ei muuten mutta ainakin verenpaineen hallinnan vuoksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Joo, minä luin kyllä tuon artikkelin. En vaan nähnyt videolla mitään konetta, joten en pysty sanomaan, että mikä kone aseen pudotti. Jos se on ollut isompi kone, niin tuo voisi olla aerosolipommikin. En lähde asiasta väittämään, mutta jos paikkoja oikeasti ydinpommitetaan, niin olisihan tuosta uutisoitu laajemminkin. Joka tapauksessa helvetinmoinen mälli tuo oli ja tietysti mietityttää, että mitä siellä mäen syrjässä oikein oli, kun siihen piti tuollainen lasti tuikata?

Becker: Sattuipa sopivasti, kun minä olen hiljattain asioinut sekä verotoimistossa että poliisissa, ja ulkomaalaisvahvistuksia ei tullut vastaan kuin poliisiasemalla yksi venäläinen pariskunta. Onhan sitä rikastusta jo meidänkin maalikylissä, mutta Ruotsiin on vielä (onneksi) matkaa.

Anonyymi kirjoitti...

jumalan valittu kansa "testailee" ja rauhaarakastavat kv-järjestöt ovat hiljaa:

http://www.haaretz.com/news/diplomacy-defense/.premium-1.660067

http://www.japantimes.co.jp/news/2015/06/09/world/israel-exploded-20-dirty-bombs-nuclear-tests-drones-checked-radiation-blasts-haaretz-reports/#.VXlFalJMNRQ

Meiltähän tämä käy!

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Edelleenkin ihmettelen.

a) Ihmettelen kumminkin ettei tiedostava (lue: Israel-vastainen) media ei ole tästä enempää uutisoinut.

b) En ymmärrä, mitä iipot tekevät likaisella pommilla, kun niillä on oikeita atomijytkyjäkin.

Ja sinänsä minusta on paljon turvallisempaa, että ne atomijytkyt ovat iipoilla, sen sijaan, että ne olisivat ympäröivillä islamilaisilla arabimailla.

Minä muuten en usko mihinkään kansainväliseen juutalaiseen salaliittoon. Vaikka muuten asioista hyvin pitkälle samaa mieltä ollaan.