Wednesday, October 5, 2016

ÖRKKIEN PITKÄ MARSSI

Eli Jotain Ihan Muuta XLII

Örkkijohtaja Görg seisoi telttansa edustalla ja odotteli kutsuttuja vieraitaan tulevaksi. Muutama heistä oli jo saapunut ja he söivät Görgin klaanin tarjoamaa ruokaa. Myös heidän hevosistaan pidettiin hyvää huolta. Loppujen pitäisi tulla iltaan mennessä. Elettiin Keski-Maan Neljättä Aikaa, tarkalleen sanottuna sen vuotta 12. Ajanlaskuhan oli muilla kansakunnilla kuin örkeillä jossain vaiheessa muuttunut ja kokonaan uusittu kun örkkien Mordor oli hävinnyt Sormuksen Sodan. Tarkkaa ajankohtaa, jolloin neljänteen aikaan siirryttiin ei Görg tiennyt, eikä se häntä kiinnostanutkaan. Örkit itse nimittivät kyseistä sotaa Petoksen Sodaksi. Görg oli itse osallistunut nuorena örkkikapteenina hyökkäykseen jossa oltiin vallattu vihollisten hallussaan pitämä Osgiliath ja sen jälkeen joukot olivat edenneet aina Minas Tirithin porteille asti ja murtaneet niistä ensimmäisen.

Voitto oli jo käsillä mutta petos vei sen heiltä. Kun rohanilaiset olivat tulleet mukaan taisteluun niin sekä haradilaiset että eteläiset Umbarin merirosvot olivat raukkamaisesti vaihtaneet puolta ja sodan jumalten vaakakuppi kääntyi. Odotetut merirosvot olivat tulleet suurella laivastollaan Anduin-jokea pitkin, mutta odotetun avun sijasta ne olivatkin hyökänneet örkkien sivustaan ja samalla haradilaiset joukot olivat kääntyneet niiden puolelle. Silloin gondorilaisetkin olivat nähneet tilaisuutensa, tulleet  ulos piiritetyn kaupunkinsa muurien suojasta ja käyneet örkkien kimppuun kostaen ankarasti kaupunkiin kohdistuneen katapulttipommituksen. Kaupunkihan oli ollut myös täynnä siviilejä. Örkkijoukkoihin kohdistui nyt paine kolmesta suunnasta eikä yhdenkään suunnan joukot antaisi armoa. Rohanilaisillakin oli hampaankolossa se terrori, mitä heidän aikaisemmin voittamansa örkkien Uruk hai-sukulaiset olivat siviiliväestölle tehneet. Ja merirosvojen sekä haradilaisten kohdalla kävi selväksi että liittolaisuus Mordorin kanssa ei ollut perustunut lojaalisuuteen vaan puhtaaseen pelkoon. Ja nyt ne laittoivat panoksensa uudelle kädelle. Voittaen potin.

Lupaavasti alkanut Minas Tirithin taistelu jonka piti olla lähtölaukaus kaikkien läntisten maiden valloittamiseen ja alistamiseen oli päättynyt örkkien täydelliseen tappioon ja teurastukseen. Vain noin kaksikymmentä prosenttia joukoista oli päässyt sekasortoisessa tilassa Anduinin yli ja Görg oli yksi niistä jotka yrittivät saada organisoitua örkkijoukkoja järjestäytyneeseen puolustukseen Anduinin itäpuolella Ithilienin alueella. Nythän ei ollut enää kyse voitosta eikä Lännen valloittamisesta vaan pelkästä henkiinjäämisestä. Olihan heilläkin kotonaan perheensä. Naisensa ja lapsensa. Mutta petos syveni. Mordorin puolella olleet, vielä reservissä pidetyt rhûnilaiset joukot jotka oli varattu Minas Tirithin tuhon jälkeen valtaamaan eteläistä Gondoria samalla kun örkkijoukot etenisivät Enedwaithiin vaihtoivat puolta ja siirtyivät vihollisen – joita örkit nimittivät tarkeiksi – puolelle. 

Örkkien vastarinta myös pohjoisessa Rhovanionissa ja Synkmetsässä oli jo romahtanut ja vihollinen sai avukseen sieltä saapuneita haltioita, kääpiöitä ja ihmisiä edustavia järveläisiä, bardilaisia, metsänihmisiä sekä beorninkeja. Organisoitu vastarinta Mordorin porteilla Morannonissa kesti kolme vuorokautta ja sitä piti yllä örkkien ylijohtaja ja profeetta Sauron, joka osallistui itse urhoollisesti taisteluun tappaen kymmeniä vihattuja tarkkeja. Lopulta haltiat ja gondorilaiset saivat saarrettua Sauronin muutaman lähimmän örkkinsä kanssa ja surmasivat heidät julmasti. Örkkiarmeija toimi suoran käskyn ja käskyn ehdottoman noudattamisen perusteella ja se tiesi ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Kun ylin johtaja oli surmattu ei ylimmäisen käskyn haltijaa enää ollut, uutta ei saatu tarpeeksi nopeasti nimitettyä, vastuunottajaa ei tahtonut löytyä ja sitä myötä komentoketju romahti, joukot valtasi ensin hämmennys, sitten epätietoisuus, epätoivo ja lopulta pakokauhu. Yksittäiset oma-aloitteiset örkkijohtajat, niin kuin Görg itse yritti pitää taistelutahtoa yllä. Ei enää voittaakseen taistelua, vaan lähinnä saadakseen aikaan örkkisotilailleen pakotien edessä olevalta väistämättömältä tuholta.


Görg oli tehnyt oikean ratkaisun, johtanut joukkonsa hyökkäykseen kääpiöitten ja metsänihmisten väliseen saumaan, päässyt läpi ja paennut Ered Lithui-vuoriston pohjoispuolta keräten pakomatkallaan samalla lisää paenneita sotilaita ja siviiliörkkejä edeten aina vuoriston itäpuolelle Rhûnin rajamaille. Sinne päästessään hänen vastuullaan oli lopulta noin neljänkymmenen tuhannen örkin lauma joka alkoi pitää itseään Görgin klaanina joka uskoi toivonsa häneen ja hän oli luottamuksen arvoinen sillä hän sai tämän pakolaislauman toimimaan järjestäytyneenä, tosin maattomana ja kodittomana vaeltavana yhteiskuntana.

Niitten örkkien, jotka jäivät Mordorin vuoriston sulkemalle sisäpuolelle kohtalo oli armottoman kova. Kaikki örkkisotilaat joutuivat tarkkien tappamaksi ja koska itsessään varsin aution ja hedelmättömän Mordorin elintarvikehuolto tapahtui pääosin Sauronin orjuuttaman Nurnin ja Khandin toimesta ja kun tarkkien vapauttamat katkerat ja kostonhimoiset nurnilaiset ja khandilaiset kieltäytyivät vapautuksensa jälkeen toimittamasta viljaa ja lihaa Mordoriin niin kolmessa vuodessa kolme neljäsosaa Mordorin örkkiväestöstä kuoli  nälkään ja tauteihin. Viisaimmat alkoivat hakeutua Mordorin ydinalueilta Görgin klaanin tavoin kohti Rhûnin rajoja jossa monet örkkijoukot kohtasivat toisensa ja yrittivät vielä pitää yllä epätoivoista sissisotaa eteneviä tarkkeja vastaan.

Görg kaipasi Sauronin aikoja. Silloin voimakas ja hyvinvoiva örkkivaltakunta ulottui Mordorista Synkmetsään saakka ja örkkiväestö eli yltäkylläisyydessä sekä varman ja turvallisen tiukan komennon alaisuudessa. Silloin örkkimiehelle sanottiin, mitä hänen tuli tehdä ja hänet myös palkittiin kuuliaisuudestaan. Elämä oli vakaata ja turvallista. Toki Görg tiesi, että yltäkylläisyyden hintana oli niin Nurnin, Khandin, Rhûnin, Hildorienin kuin Dorwinionin kansojen orjuuttaminen mutta lautaselle tullut runsas ja varma ruoka-annos ei tuntenut moraalia. Vahvemmat elivät ja hallitsivat. Heikomman osaksi tuli joko alistua tai kuolla. Ja örkit olivat vahvempia. Vain sillä oli ollut merkitystä.

Petoksen Sota oli ollut aivan tavanomainen sota, jonka örkit olivat sattuneet häviämään. Mutta tarkit olivat voittajina muuttaneet sen historian joka jäisi tietysti voittajan sanelemana elämään. Tarkkien kirjoittaman historian mukaan örkkijohtaja Sauron oli ollut jonkunlainen paholaismainen henkiolento jonka vallan jotkut onnettomat hobitinrääpäleet olivat tuhonneet heittämällä häneltä aikaa sitten viedyn suursormuksen Orodruinin pätsiin joka puolestaan sai sitten aikaan Barad-Durin yhtä-äkkisen romahduksen ja örkkiarmeijan tuhon. Sehän oli täyttä paskapuhetta jolla haluttiin sodalle jonkunlainen uskonnollisen legendan asema jonka perusteella saatettiin myös perustella örkkikansan ajaminen sukupuuton partaalle.

Ennen kaikkea Görgiä ja muita örkkejä ärsytti se satu, jonka mukaan he itse olivat jonkun aikanaan eläneen henkihahmo Morgothin tekemiä keinotekoisia olentoja jotka Morgoth oli tehnyt vangituista, kidutetuista ja alistetuista haltioista. Hitto soikoon, eivät he olleet mitään tuotoksia. Eivätkä varsinkaan mitään haltianjämiä. Örkit olivat eläneet aina. Perheineen, toiveineen, haluineen ja myös virheineenkin. Aivan niin kuin ihmiset, haltiat ja kääpiöt. Miksi heiltä haluttiin viedä heidän historiansa ja korvata se keksityllä?

Eiväthän örkit mahtaneet asialle ja historian vääristelylle mitään. He olivat hävinneet. Voittaja kirjoitti historian sekä siihen liittyvät tarinat ja tabut. Ja olihan Mordor kuitenkin aloittanut sodan eikä Görg sitä millään muotoa kiistänyt etteikö hyökkäyksen tarkoituksena olisi ollut koko lännen alistaminen ja orjuuttaminen. Görg tajusi myös että Sauron oli aivan liian ahneena haukannut liian suuren palan purtavakseen ja sen vuoksi hävisi sotansa ja samalla hävitti oman maansa ja kansansa, mutta se ei vähentänyt Görgin katkeruutta tarkkeja kohtaan. Niitä hobitteja Görg ei ollut koskaan edes nähnyt mutta pohjoisesta tulleet örkit olivat kertoneet että noita pienikokoisia olentoja oli taistellut pohjoisella rintamalla jousimiehinä. Olivat kuulemma olleet pirun tarkkoja jousiensa kanssa mutta tuskinpa nuokaan hobitit olivat edes kuulleet saati sitten kuvitelleet siitä että heistä tehtäisiin jonkunlaisen uskonnollisen pyhän kirjan ikoneita kuskaamassa jotain ihmeellistä taikasormusta läpi Keski-Maan.

Görg oli järkevä ja realistinen örkki. Hän ymmärsi että mennyttä menestystä oli turha haikailla. Oli katsottava tulevaisuuteen. Örkkien kohdalla kaukaiseen, hyvin kaukaiseen sellaiseen. Siksi hän oli kutsunut koolle jäljelle jääneitten örkkijohtajien kokouksen jota kutsuttiin Kahdenkymmenen Neuvostoksi. Lähes kaikki olivat jo saapuneet, ruokailleet ja levänneet pitkän ratsastuksen jälkeen. Muutama oli vielä tulossa. Huomenna olisi aika keskustella ja päättää örkkikansan elämän suuntaviivat tuhanneksi vuodeksi eteenpäin.

Seuraavana päivänä Görg aloitti kokouksen:

- Hyvät örkkiveljemme! Tilanne on se, että olemme hävinneet sodan. Totaalisesti. Kolme neljäsosaa väestöstämme on kuollut. Mordor on vihollisen miehittämä ja koska Nurnista ja Khandista ei saada enää elintarvikkeita ei Mordorissa ole muutenkaan enää tulevaisuutta. Mordor itsessään on pääosin autiomaata eikä se pystyisi elättämään edes jäljelle jäänyttä väestöään omin päin. Me olemme käyneet jokainen omalla tahollamme sissisotaa vihollista vastaan mutta taistelu on toivoton ja sillä me lähinnä heikennämme omaa ja kansamme asemaa. Jos rehellisiä ollaan, me emme pysty edes kunnolliseen sissisotaan vaan olemme lähinnä vaeltavia maantierosvoja. On löydettävä toisia ratkaisuja ja katsottava kauas tulevaisuuteen.

Yksi örkkijohtajista, nimeltään Hlâg kysyi:

- Mitä olet sitten ajatellut?

Görg katsoi hetken aikaa kahtakymmentä örkkijohtajaa ja vastasi sitten:

- Me antaudumme ja tunnustamme Läntisen Ihmiskuninkaan vallan.

Yksi örkkijohtajista, Mlyhl-Hlögg kaivoi raivostuneena miekan huotrastaan ja huusi Görgille:

- Moukka! Taidat olla väsynyt pitämään typerää päätäsi hartioillasi! Minä voin kyllä korjata sen vaivan!

Hän heilautti miekkaansa joka kilahti toisen örkkijohtajan Fryghin miekkaan jonka hän oli puolestaan laittanut Mlyhl-Hlöggin iskun tielle. Frygh sanoi hiljaa ja rauhallisesti:

- Pistä miekkasi huotraan. Tuollaista intoa olisi ehkä tarvittu silloin kun olisi pitänyt tappaa tarkkeja. Görg tunnetaan taitavana sotilaana sekä järkevänä ja asiallisena örkkinä sekä viisaana klaaninjohtajana joka pyrkii vilpittömästi kansansa parhaaseen. Ja joka on pyrkimyksessään näissä vaikeissa oloissa onnistunutkin. Ehkä paremmin kuin kukaan meistä muista. Ei hän heitä ehdotuksiaan turhan päiten. Görg, kerro mitä tarkoitat. Eli me antaudumme Lännelle ja tunnustamme sen kuninkaan vallan? Mitä tarkoitat tällä? Se on täysin vastoin sauronismia ja uskoa örkkien ylivallasta.

Görg laittoi oman miekkansa, jonka hän oli ottanut esille Mlyhl-Hlöggin raivostumisen jälkeen takaisin huotraansa ja vastasi:

- Kyllä. Me antaudumme ja tunnustamme Lännen vallan. Mutta vain hetkeksi. Tosin se hetki kestää kauan. Hyvin kauan. Sen hetken päättymistä odottaessamme me aloitamme Örkkikansan Pitkän Marssin. Pitkän niin vuosissa kuin virstoissa. Yksikään meistä ja yksikään meidän lapsenlapsistamme ei tule näkemään sen loppua. Puhumme sadoista vuosista. Mutta se on ainut mahdollisuutemme. Ensinnäkin meidän on yhdistyttävä jälleen hajanaisista laumoista yhtenäiseksi kansakunnaksi ja löydettävä itsellemme uusi asuinalue, jossa voimme  kasvattaa sekä väestöämme että sen taloudellista ja myöhemmässä vaiheessa myös sotilaallista voimaa. Mutta että voimme muuttaa sinne, meidän on saatava aikaan pysyvä rauhantila tarkkien kanssa ja vakuutettava heidät siitä, että emme ole enää uhka. Ja sen myötä mahdollistaa vielä Mordorissa olevien örkkien muuttamisen mukanamme. Se vaatii nöyrtymistä ja virallisesti Sauronin perinnön kiroamista vihollistemme edessä mutta sanat ovat kuitenkin vain sanoja jotka voi aina pyörtää ja joista voi olla välittämättä. Paperiin kirjoitettu sopimuskin on merkittävä ainoastaan niin kauan kuin sitä noudatetaan.

Tähän väliin alun perin Minas Morgulista kotoisin oleva Frygh kysyi:

- Mutta missä se uusi asuinalue sitten olisi?

- Pohjoisrajoiltamme kotoisin oleva Zhôhôg voi kertoa.

Zhôhôg nousi, levitti örkkijohtajien nähtäville suuren kartan, veti huotrastaan miekan ja alkoi osoitella sillä alueita:

- Pohjoisessa on suuri Helcarin Sisämeri. Sen itäpuolella olevat vuoristot ovat asumattomia. Samoin kuin sen etelä- ja osittain länsipuolella olevat laajat metsäalueet. Alueen naapurina ovat lännessä ja pohjoisessa Fordwaithin metsäkansa ja etelässä rhûnilaiset. Tyhjää aluetta siellä on hyvinkin miljoona neliövirstaa. Vuoristosta löydämme varmasti metalleja, alueen metsämaa sopii viljelykseen sekä karjatalouteen ja se on myös täynnä riistaa.


Görg jatkoi puolestaan:

- Tuolla alueella kansamme pystyy toipumaan, lisääntymään ja voimistumaan. Siihen käytämme ensimmäiset sata vuotta. Samaan aikaan pyrimme voittamaan vihollisen luottamuksen. Aloitamme naapurikansoista Forodwaithista ja Rhûnista. Hyvien kokemusten myötä myös kääpiöt, haltiat ja ihmiset alkavat uskoa, että örkkikansa ei ole enää hyökkäävä valloittajakansa. Sitä myötä saamme myös ystävyyden nimissä lähetettyä nuoria örkkejä vihollisemme oppiin. Kopioimme kaiken heidän osaamisensa jalostaaksemme sitä myöhempään käyttöömme. Ja sitä myötä voimme, luottamuksen saavutettuamme lähettää kansamme jäseniä asumaan myös naapurimaihin suuremmilla joukoilla. Lisääntymään rauhallisena ja työteliäänä sekä ennen kaikkea alati kasvavana vähemmistönä. Luonnollisesti tämän kaiken kautta saavutamme myös ajan myötä kansallemme hyvän elintason jonka turvin on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Asiasta alkusuuttumuksensa jälkeen kiinnostunut Mlyhl-Hlögg kysyi puolestaan:

- Ymmärrän suunnitelmasi ja myönnän sen edut. Myönnän myös sen, että kaikki yrityksemme jatkaa sotaa tulevat tällä hetkellä päättymään tappioomme. Se on varmaa. Mutta eikö tässä ole myös oma riskinsä? Entä jos kansamme alkaa tottua sotaakäymättömän maan hiljaiseloon eikä haluakaan enää dominoida Keski-Maata? Entä jos meistä örkeistä oikeasti tulee sellaisia leppoisia hobitteja joista tarkkien taruissa kerrotaan? Älä unohda sauronismin keskeistä oppia Keski-Maan dominoinnista.

Zhôhôg heitti tähän väliin:

- Ennen kuin Görg jatkaa, haluaisin muuten sanoa, että ne niin sanotut laiskanpulskeat hobitit olivat itse asiassa tolkuttoman kovia taistelijoita ja erinomaisia jousimiehiä. Moni minunkin sotilas päätti päivänsä hobitin nuoli kurkussaan tai silmässään. Ja lähietäisyydeltä ne olivat inhottavan tarkkoja kivenheittäjiä. Kivi lensi sotilastamme naamaan. Sotilas pökertyi. Eikä koskaan herännyt, sillä hobitti ehti työntää veitsensä hänen kurkkuunsa. Ja sen jälkeen heitti kiven seuraavan sotilaamme naamaan. Vihollista ei pidä koskaan aliarvioida ulkonäkönsä, pienen kokonsa eikä varsinkaan maineensa perusteella. Se on ensimmäinen askel tappioon. Me opimme sen hobittien kanssa katkerasti.

Görg jatkoi puolestaan:

- Ymmärrän Mlyhl-Hlöggin mainitseman riskin. Mutta sen estämme koti- ja yhteisökasvatuksella. Örkki kotimaillaan tulee olemaan aivan eri örkki kuin örkki vieraitten kansojen kanssa. Sauronismi tulee edelleenkin olemaan yhteiskuntamme kantava voima, mutta se tulee levittää tuleville sukupolville salassa. Oman näennäisen heikkoutemme ja yhteistyöhalumme esittäminen vihollisellemme on yksi aseistamme. Valheessa on voimamme. Ja mikäli joku kansastamme aikoisi vuotaa suunnitelmamme muille kansoille, ei hänelle ole kuin yksi tuomio jonka me kaikki tiedämme. Mutta en usko omien petokseen. Petoksen Sodassakin meidät pettivät muut. Eivät omamme.  Jos me örkit olemme vuosituhansien aikana jotain oppineet, niin se on turpansa kiinni pitämisen jalo taito. Ja ylläpitämämme harhakuva voi saada parhaimmillaan aikaiseksi jopa sen, että vuosisatojen kuluessa naapurikansamme alkavat luottaa meihin enemmän kuin haltioihin, kääpiöihin ja gondorilaisiin. Se tekee niistä entistä haavoittuvampia silloin kun iskumme lopulta tulee. Ne heräävät todellisuuteen liian myöhään. Kauan tämä kaikki tulee kestämään, mutta Keski-Maa tulee aikanaan kuulumaan örkeille ja sauronilaisuudelle. Sauronilaisuudelle, jossa on olemassa vain isännät, orjat ja kuolleet. Ja isäntiä tulemme olemaan me. Ja isäntinä me tulemme aikanaan valtaamaan takaisin myös kotimme Mordorin.

Myös pohjoisesta kotoisin oleva örkkijohtaja Härg kysyi puolestaan:

- Tiedän ne maastot, joista Zhôhôg kertoi. Hän on oikeassa. Ne tarjoavat kansallemme mahdollisuuden toipua ja vahvistua odottaessaan mahdollisuutta kostoon. Mutta mielessäni on yksi kysymys. Oletko varma, että tarkit ja ennen kaikkea Gondorin uusi kuningas Elessar on halukas suostumaan ehdotukseemme? Entä jos hän haluaa vain teurastaa örkit viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen?

Görg vastasi:

- Elessar on suuri kuningas ihmisten keskuudessa. Kuningas, jota he ovat odottaneet kauan. Mutta hänelläkin on rajoituksensa. Nyt hän on vasta sodan voittaja. Eikä sitäkään sotaa olla saatettu vielä loppuun saakka. Mutta tärkeintä on, että hänestä odotetaan myös rauhan voittajaa. Yltäkylläisyyden tuojaa. Ja gondorilaisilla on vieläkin huomattava määrä nuoria miehiä aseissa. Meitä jahtaamassa. Elessarille on tärkeää että he voivat luopua miekasta, tarttua auraan ja alkaa täyttämään viljalaareja. Sama asia rasittaa myös muitakin kansoja. Niin haltiat, kääpiöt kuin muutkin kansat tietävät että meidän lopullinen hävittäminen saattaisi kestää kymmeniä vuosia ja se rasittaa heidän talouttaan. Mutta ehdotuksemme tarjoaa heille mahdollisuuden siirtyä välittömästi pysyvään rauhantilaan. Ja sitä myötä valheelliseen itsetyytyväisyyteen nyörtymisemme johdosta. Jonka he aikanaan joutuvat maksamaan kalliimmin kuin koskaan aikaisemmin.

Nyt puhui vuorostaan Emyn Muilista kotoisin oleva örkkijohtaja Rögh:

- Ymmärrän ideasi. Ja kannatan sitä. Meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta välittömään voittoon. Sitä yrittäessämme hävitämme vain kansamme sukupuuttoon. On siis valittava näennäisen alistumisen ja valheen tie ja hyväksyttävä se, että yksikään meistä ei tule näkemään lopullista voittoa. Mutta me voimme kuitenkin kuolla uskossa että siihen on mahdollisuus ja voiton näkevät tulevat sukupolvet. Mutta yksi asia minua askarruttaa. Kuinka me saamme suunnitelman kannalta onnistuneen yhteyden tarkkeihin? Tilannehan on se, että kun ne näkevät meitä niin nehän ampuvat sumeilematta.

- Vankien avulla.

- Häh? Onko sinulla vankeja?

- On. Kuusi ihmistä, kaksi haltiaa ja kaksi kääpiötä.

- Miksi ihmeessä et tarjonnut niitä meille ruuaksi?

- Juuri siksi. Sen aika on toistaiseksi ohi. Näitä vankeja on kohdeltu erittäin hyvin. Mikäli kokouksemme päättää noudattaa suunnitelmaamme, joukkoni saattavat ne tarkkijoukkojen luo sillä evästyksellä että haluamme rauhaa, antaudumme ja siirrymme asumaan kaukaisille pohjoisille autioille alueille, jossa emme ole kenellekään häiriöksi.

Rögh katsoi Görgiä ja totesi:

- No voi Iluvátarin Iluvátarin Iluvátar. Tässä on mahdollisuus. Ehkä ainoa sellainen. Eihän muutakaan vaihtoehtoa ole.  Kannatan ehdotusta ja ehdotan äänestystä.

Äänestys pidettiin. Kaksikymmentä miekkaa kohosi kannattamaan Görgin ehdotusta. Yksikään ei noussut ehdotusta vastaan. Örkkikansa saisi yrittää kostoaan joskus tulevaisuudessa. Mutta ennen sitä sen olisi aloitettava Pitkä Marssi.


Örkkien kotiinpaluu © http://shabazik.deviantart.com/

Lukijalle: Kirjoitusta voi pitää eräänlaisena esiosana tälle ja tälle kirjoitukselle. Joissa örkit yrittivät noin tuhat vuotta myöhemmin uudelleen.

28 comments:

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Silläkin riskillä, että minut pilkun********** tulkittaisiin niin pitäiskö tuon olla "niitä meille" ? :)

"Miksi ihmeessä et tarjonnut meitä niille ruuaksi?"

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, VNV ja kiitos huomiosta. Ittellä se meni vaan jotenkin ohi. Virhe korjattu.

Kahden vuoden karkoitus said...

Kiitokset taas Ykälle hienosta tarinasta!

Lainataan rinnakkaistodellisuudesta vielä tuohon loppuun lause: "Neuvonpidon jälkeen örkkijohtaja Görg vetäytyi telttaansa jörnimään yhdeksänvuotiasta vaimoaan."

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
Bobrikov

Krypta said...

Hieno tarina taas kerran ja jos rinnakkaistodellisuutta ei oteta huomioon, niin Tolkien olisi sinusta ylpeä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Bobrikoville ja Kryptalle & kiitos kommenteistanne. Tunnustan kyllä tietyt varsin selkeätkin yhtymäkohdat erääseen uskontoon mutta olen sinänsä ihan Tolkienin linjalla eli tämä on kirjoitettu vain tarinaksi.

Lemminkäinen said...

Kristinusko tuotiin Suomeen ihan normimenetelmin. Kansalle tuotetta mainostettiin, sanoisinko, tappavan tehokkaasti. Erkiltä kysyttiin, että uskotko? Erkki sanoi, että en. Vastauksen jälkeen Erkki ei tarvinnut enää kauluspaitaa, eikä kyllä pahemmin muitakaan vaatekertoja. Sen jälkeen kysymys esitettiin Uuno Taavetinpojalle ja Uuno Taavetinpoika jahkaili, että tuota noin ja mitenkähän se oikeen tuota, niinkuin. Uunonkaan ei enää tarvinnut miettiä, että ostaisiko virsut puoli- vai kokovartisina. Kun kysymys esitettiin Eerolle, niin Eero hyppäsi välittömästi järveen ja sanoi että uskon, uskon ja pitääkö tätä vettä lipittää ihan kannutolkulla vai riittääkö tukanpesu ja mikä se taas olikaan sen ihmejäbän nimi joka juoksenteli vettä pitkin ja oli muutenkin tiukkaa kamaa. Vuosisatojen kuluessa kansa oppi olemaan napisematta turhista ja rinnakkaiselo Lännen Kunkkujen, Aateliston ja Herran Opetuslapsien kanssa sujui kitkattomasti, kun vain muisti uskoa siihen mitä Ylhäältä saneltiin ja opetettiin.

Qroquius Kad said...

Minun käsittääkseni kristinusko tuli Suomeen kylläkin paljolti rauhanomaisin keinoin, pakkokastajaisia nähtiin lähinnä Birger-jaarlin Hämeen-retken (jonka onnistumiseen vaikuttivat suuressa määrin lukuisat siihen mennessä vapaaehtoisesti kristityiksi kääntyneet hämäläiset) ja ehkä Torgils Knuutinpojan vastaavan operaation yhteydessä.

Keski-Maa-tarina oli jälleen kerran mainio, kuten kaksi aiempaa osaakin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, miten siinä suuressa rytinässä lopulta käy: pääseekö kaikin puolin hyvältä mieheltä vaikuttava örkkikersanttimme rakkaan Inôzinsa luo uuteen elämäänsä perheenisänä vai lahoavatko hänen maalliset jäännöksensä jossain hobittien mailla?

Anonymous said...

Nämä tarinat ovat kyllä ihan parhaita! Toivottavasti lisää on vielä tulossa tähän saagaan!
Tsemppiä & ei mitään paineita.
T. Riku Raunioilla

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Lemminkäiselle, Qroquius Kadille ja Rikulle Raunioilla & kiitos kommenteistanne.

Lemminkäinen & Qroquius Kad: Minulla on sellainen käsitys, että kristinuskoa tuotiin Suomeen miekkalähetyksenä mutta tässä asiassa en ala väittämään sillä tietoni ei riitä. On yleensäkin harmi, että noista ajoista ei ole juurikaan nimenomaan suomalaisten kirjoittamaa tietoa.

Qroquius Kad & Riku Raunioilla: Lämmin kiitos. Katotaan, jos sais hänessä vielä jotain kehitettyä. Olen tosi otettu, että aikaisemman tarinan henkilöhahmoja on mielessä.

Anonymous said...

Morjensta Ykä!
Tarinastasi tuli välittömästi mieleen tämä; https://westernrifleshooters.wordpress.com/2016/01/18/bracken-the-alienork-way/

-Ink Visitor

DuPont said...

Oma Tolkien-käsitykseni on sellainen, että kuvittelen örkkien kuolevan sukupuuttoon pian Sauronin tuhoutumisen jälkeen, koska Sauronin ja sitä ennen Morgothin luomistyön irvikuva, kuolevat pois. Örkit eivät selviä enää, koska Morgothin ja Sauronin niihin jakama voima katoaa sormuksen/Sauronin tuhouduttua. Mikään ei enää pidä örkkejä elossa, vain se pahuus on niitä elossa pitänyt.

Silmarillionhan kertoo, etteivät edes kääpiöt olisi eläneet, ellei Iluvatar olisi antanut armoa Aulelle. Örkit olivat vain Morgothin luomia irvikuvia haltioista, mutta kukaan ei voinut lopulta elämää luoda, paitsi Eru,Iluvatar. Silmarillionissa puhutaan siitä, että Morgoth ei kyennyt sinänsä elämää luomaan. Hirviöt, joita hän loi, ottivat osuutensa Morgothin voimista. Morgoth luodessaan armeijoitaan joutui jakamaan voimiaan, hänellä ei ollut kykyä luoda elämää.

Ergo: Sauronin tuhoutuessa sormuksen mukana olettaisin örkkien vajoavan omaan mahdottomuuteensa ja kuolevan sukupuuttoon varsin pian. Heidän elämänsä riippui Morgothin/Sauronin voimista. Ilman noita "jumaliaan" örkkien elämää ei mikään ylläpitänyt.

No, tämä on näkemykseni tapauksesta. Hieno vaihtoehtohistoriallinen tulkinta tuo on, vaikka en kye sympatiaa kokemaan örkkejä kohtaan. Kiitokset silti hienosta kolumnista. Aina pitäisi asioita ajatella vastakkaiselta kannalta, niin vaikeaa kuin se usein onkin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ink Visitor ja kiitos linkistä.

Thorvald Eskilinpoika said...

Katolisuutta tuotiin Suomeen sekä rauhanomaisemmin että miekkalähetyksenä, suomalaisilla kun oli paha tapa olla pysymättä käännytettyinä.

Kyllä se alakynteen joutuessaan sanoi sille Birger Jaarlin tai Torgilsin papille että uskonhan minä Kiesukseen, mutta kun sotajoukot poistuivat, elettiin kuin ennekin ilman mitään Kiesuksia. Ja kun tänne jäänyt pappi alkoi ottamaan jonain kevätjuhlana tavallista enemmän pattiin, lyhennettiin sitä hieman.

Se oli tosi pitkä prosessi millä suomalaisista tuli kristittyjä. Sisämaassa oltiin täysin pakanoita vielä vuosisatoja sen jälkeen kun rannikot ja kaupungit olivat jo kristittyjä. VIelä 1500-ja 1600 luvun vaihteessa ja 1600-luvun puolellakin papit valittivat että kansa palvoo vanhoja jumaliaan eivätkä tule pyhänä messuun.

Lemminkäinen said...

Valta ei ole koskaan levinnyt rauhanomaisin keinoin ja kirkko on historiallisesti aina ollut osa valtarakennetta. Keitä olivat kirkon rovioilla polttamat "noidat"? Olivatko he henkilöitä jotka kritisoivat sen ajan valtarakennetta?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys DuPontille, Thorvald Eskilinpojalle ja Lemminkäiselle & kiitos kommenteistanne.

DuPont: Kommenttisi näköjään seikkaili virtuaaliavaruudessa aikansa, mutta päätyi lopulta perille. Juu, mikäli mennään Tolkienin saagan mukaan niin juuri noinhan örkeille olisi käynyt. Otin vaan joutessani toisen näkökulman.

Thorvald Eskilinpoika: Varmasti Suomen muuttuminen kristityksi kesti vuosisatoja. Sen etuna voi tietysti mainita protestanttisen etiikan jonka työtä korostava ajattelutapa sopii näille köyhille ja kylmille leveysasteille.

Lemminkäinen: Minulla ei ole kovin tarkkaa tietoa noitavainoista mutta olen siinä käsityksessä että jos ihminen sattui olemaan jonkunlainen kansanparantaja tai lapsenpäästäjä niin mahdollisuudet päätyä roviolle olivat tavallista suuremmat.

Simo said...

Tuntemillani 1900-luvun alkupuolella syntyneillä uskovaisillakin ihmisillä oli tapana vielä puhua Ukko ylijumalasta(kotioloissa). Siinä on yhdistettynä vanha suomalainen pakanajumala Ukko ja kristinuskon Jumala. Kirkossa he saattoivat siis käydä vaikka joka sunnuntai, mutta kristinuskosta lienee poimittu vain ne asiat jotka tuntuivat järkeviltä ja sopivilta. Minun mielestäni käännytystyö oli siis vielä silloinkin hieman kesken, koska uskontona oli tuollainen sekasikiö.

Hyvää örkkitarinaa taas kerran. Sopii tässä todellisuudessa useampaankin asiaan, kuten Islam tai vaikka venäläiset ja Neuvostoliitto.

Simo

Anonymous said...

Kirjasta ASSASSINS - the story of medieval islam's secret sect (w.b. Bartlett) jäi itselle mieleen juuri kannattajien soluttautuminen kohdeympäristöön, jossa jopa vuosikymmenten jälkeen suoritettiin salamurha tms.

Anonymous said...

Terve, Ykä!
Mieliimme on istutettu varsin suoraviivainen kuva kristinuskon levittämisestä Eurooppaan: katoliset sotajoukot sen kun marssivat Paavin siunauksella rauhanomaisten alkuasukkaiden kimppuun, ja totesivat, että hoc est corpus, ota tai jätä - jälkimmäisessä tapauksessa jätät tosin myös pääsi näille sijoille. Oikeastihan kristinusko oli valunut Keski-Euroopan germaanikansojen keskuuteen jo 300-luvulta alkaen. Katolinen kirkko näet julisti ns. areiolaiset harhaoppisiksi ensin Nikeassa v. 325, ja vielä Konstantinopolissa v. 381. Tämän suunnan papit ja munkit ajettiin maanpakoon, germaanien maille, missä löysivät kiinnostuneen kuulijakunnan. Lopputuloksena ns. kansainvaelluksissa Roomaan tunkeutuneet germaanit eivät suinkaan yleensä olleet pakanoita, vaan näitä ns. harhaoppisia kristittyjä. He kääntyivät sittemmin katolisuuteen, kun saivat hajoavasta keisarikunnasta lääninsä. Myös Gallian rannikolta alueen vallanneet viinkinkipäälliköt, vaikka pakanoita olivatkin, ottivat kasteen ja pistivät poikansa pänttäämään latinaa. Keltit (ainakin iirit) ja viikingit saivat hekin käsittääkseni ihan itsenäisesti tarpeekseen verisistä alkuperäisuskoistaan.

Myös Suomi, Satakunta, Häme ja Karjala - ja Viro - olivat ilmeisesti, hauta- ym. löytöjen perusteella, jo 900-luvulla varsin kristittyjä - ylimyksiä ei enää haudattu sotavarusteissaan. Nämä heimot ovat voineet olla idän puolelta kristinoppinsa saaneita. En nyt väitä, etteikö muinaisuskoa jossain määrin olisi savupirteissä ollut, harjoitettiinhan kelttimaissakin druidiperinteitä (noituutta) satoja vuosia kristinuskon tultua. Väitän sen sijaan, että Euroopan miekkalähetykset olivat enemmänkin kristikunnan keskinäistä "hienosäätöä", oikean(?) uskon puolesta harhaoppia vastaan. Näin myös Suomessa. Suomen ristiretki ei mennyt ihan niin, että Erik ja Henrik purjehtivat Turkuun, missä kastoivat pakanoita ja siitä uskoa levitettiin pohjoiseen ja itään. Ei: ruotsalaisilla oli tukialue jossain Rauman seudulla, ja sieltä päin he nimenomaan koettivat vallata vääräoppisten suomalais-virolaisten keskeistä kauppapaikkaa, Turkua. Onnistuivatkin, ja siitä lähtien voittajat kirjoittivat legendat ja historian. Olihan kristitylle sotapäällikölle kunniakkaampaa olla tuomassa Kristuksen valoa pakanain pimeyteen, kuin tunnustaa tappaneensa läjittäin kristittyjä, joiden kanssa oli uskonnollista erimielisyyttä lähinnä kolminaisuusopin muotoilusta. No, tulihan siinä samalla laajennettua oman kuninkaan veropohjaa, mutta se kuuluu tähän armonlahjaan..

terv. Achtung

Anonymous said...

Hei!

oheisessa linkissä noita-asiaa.http://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/valpurikyni.html

Aika taikauskoista ja tolloa väkeä tuohon aikaan muutenkin on ollut, sekä mehtäläiset että parempi väki ja hallitsijat.

Sepi

Anonymous said...

Tämä nyt ei tähän liity, mutta kertokaa olenko ihan pihalla vai miksi minusta tuntuu, etteivät muslimit ole kansanryhmä? Pikemminkinkin islaminuskoinen eli jonkun sortin uskovainen, eikö vain?

Miten siis Kiemunki voi saada edes syytteen kiihottamisesta?
"Syyttäjä on nostanut syytteen Terhi Kiemunkia (ps.) vastaan. Syyte tuli kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syyttäjän mukaan Kiemungin blogikirjoituksessa paneteltiin ja solvattiin islaminuskoisia."

Ja vaikka saisi uskonrauhan rikkomisesta, niin mitä pykälää on rikottu?

"10 §
Uskonrauhan rikkominen

Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai

2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,

on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Ja onhan se nyt sillä tavalla, että muslimi tullessaan soittamaan ovikelloani, rikkoo uskonrauhaani, vääräuskoinen kristinuskon asialla... Nuo ovikellon soittelijathan ne pitäisi vastuuseen asettaa. Lukiko ovikellon vieressä, että kaupustelu ja kerjääminen kielletty? Sitä suuremmalla syyllä soittelijat vastuuseen!!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Simolle, Ano1:lle, Achtungille, Sepille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Simo & Achtung: Noista ajoista ja Suomen muuttumisesta kristityksi olisi tietysti hyvä jos olisi enemmän suomalaisten kirjoittamaa historiaa, mutta se on vaan ikävän vähissä.

Ano1: Eikös se ”assasiinien” nimikin tule noilta ajoilta ja arabimaista?

Sepi: Kiitos mielenkiintoisesta linkistä.

Ano2: Tuota olen ihmetellyt niin minä kuin moni muukin.

Qroquius Kad said...

Achtungin näkemys suomalaisten kristillistämisestä vastaa aika lailla omaani. Ruotsin vaikutusvalta itäänpäin eteni ymmärtääkseni siten, että ensin lähetettiin pappeja ja munkkeja ketoilemaan suomalaisille kristinuskosta. Kun oltiin saatu jonkin verran väkeä kääntymään, alettiin perustaa seurakuntien alkeisversioita ja sittemmin seurakuntia, joiden kautta kristinuskoa voitiin levittää aina kauemmas itään. Sotavoiman aika tuli vasta sitten, kun oltiin näin luotu riittävän vahva sillanpää. Käsitys suomalaisten päitä katkovasta ristiretkiarmeijasta perustunee paljolti Baltian suunnan tapahtumiin, jossa saksalaiset menettelivät siihen malliin.

Tolkien-tarinoiden henkilöhahmoista kersantti Zhög läheisineen jäi mieleen paremmin kuin ensimmäisen tarinan hobitit. Hehän olivat Hyviä Tyyppejä Hyvän Asian puolella, kun Zhög oli Pahojen joukkoon Pahan Asian puolesta taistelemaan komennettu kaikinpuolin hyvä mies. Niinpä hän oli omiaan herättämään sympatiaa, joka hobiteille lankesi luonnostaan.

Tarinan onnellisin loppu olisi varmaan seuraava: Zhögille ja muille mordorilaisvangeille ilmoitetaan jossain päin Kontua sijaitsevalla vankileirillä sodan päättyneen. He voivat vapaasti palata Mordoriin, joka on jaettu neljään miehitysvyöhykkeeseen: angmarilaisten, hobittien, ihmisten ja haltioiden.

Zhög lähtee paluumatkalle ahdistus sydäntä puristaen, veljensä sanat mielessään. Onko kotona enää ketään hengissä? Jos on, onko Inôz kuinka moneen kertaan joukkoraiskattu? Entä lapsi? Suuri on hänen ihmetyksensä, kun hänet vastaanottaa pieni örkkivauva hyvinvoivan äitinsä ja setänsä saattamana!

Veli sanoo Zhögille leveästi hymyillen: "En olisi ikinä voinut uskoa olevani näin iloinen oltuani täysin väärässä! Ei täällä ole nähty mitään kostoa! Ei joukkoteloituksia, ei joukkoraiskauksia, ei mitään sellaista; ainoastaan ylimmän valtiojohdon sekä puolustusvoimien ja ÖZG:n ylin päällystö on joutunut sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin. Meidät kantahenkilökunnnankin jäsenet vapautettin samalla kun teidät asevelvolliset. Toki joitain ryöstöjä, raiskauksia ja tappoja on tapahtunut, mutta ne ovat olleet pelkkiä kurittomuusilmiöitä: noille olueen tottuneille Lännen kansojen edustajille kun meidän tulinen, polttava örkkijuomamme on ollut äkkiseltään vähän liian väkevää!"

Zhög halaa rakkaitaan kyynelten valuessa poskia pitkin. Hän muistelee outoa käsitettä, josta kuuli vankeudessa: inhimillisyys. Sitäkö tämä on? Jos niin, ehkäpä voisimme tulevaisuudessa kaikki olla ihmisiksi...

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Qroquius Kad. Sinänsä jännä että kirjoitus sai aikaan niin paljon pohdintaa kristinuskon tulosta Suomeen, vaikka en siitä sinänsä kirjoittanutkaan. Ei siinä sinänsä mitään, ajatus saa toki lentää.

Tuo loppu Zhögin tarinalle oli kyllä uskomattoman hieno. Pistetään tuo korvan taakse.

Ironmistress said...

When There's Whip There's Way:

https://www.youtube.com/watch?v=YdXQJS3Yv0Y

Mikäli Silmarillioniin on uskominen, örkit on alunperin "jalostettu" haltioista. Kaikki Mustat Ruhtinaat, Morgoth ja Sauron sekä Saruman, hallitsivat örkkejä tahtonsa voimalla ja kohtelivat heitä orjina, ja juurikin kulloisenkin Mustan Ruhtinaan tahto piti heitä orjuudessa. On luultavaa, että örkit, vapauduttuaan hallitsijansa tahdosta, alkavat vuosien saatossa muuttua "haltiamaisemmiksi". Täysin haltioita heistä tuskin koskaan tulee, mutta on myös epätodennäköistä, suostuuko vapautta maistanut örkki pohjoisen erämaissa enää suostua orjasotilaaksi, vai tuleeko heistä Skotlannin ylämaalaisten tai skandinaavien kaltaista heimokansaa.

Tolkien Gatewayssa todetaan: "It is interesting to note that to an extent, Tolkien did not regard Orcs as evil in their own right, but only as tools of Melkor and Sauron." Sikäli tuo esittämäsi on vallan mahdollinen skenaario.

Ironmistress said...

Suomen kristillistämisestä vielä: Vaikuttaisi siltä, että suomalaiset siirtyivät suoraan animismista monoteismiin, eli välistä jäi organisoituneen polyteismin vaihe kokonaan pois. Suomalaisesta tarustosta puuttuu kokonaan samanlainen titanomakhia eli taistelu, jossa nuoremmat jumalat syrjäyttävät vanhemmat, kuin mitä on esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa (titaanit vs olympolaiset), skandinaavisessa (vanit vs aasat), intialaisessa (asurat vs devat) ja seemiläisessä (Tiamat vs Marduk). Tämä titanomakhia liittyy nimenomaan siirtymiseen animismista polyteismiin. Muinaissuomalaisten jumaluudet ovat olleet samanlaisia "luonnonjumaluuksia" eli luonnonvoimien käsittämistä jumalina kuin animisteilla yleensäkin. Heiltä puuttuivat samanlaiset antropomorfiset jumaluudet kuin polyteismiin siirtyneillä skandinaaveilla, germaaneeilla, roomalaisilla tai intialaisilla.

Vaikka animismi onkin puhtaasti uskontona paljon julmempaa ja brutaalimpaa kuin polyteismi, tuon organisoituneen polyteismin "ylihyppääminen" teki siirtymisen monoteismiin paljon rauhanomaisemmaksi kuin mitä askel polyteismista monoteismiin on ollut. Tässä suurena "liudentajana" on ollut sekä katolisen että ortodoksisen kirkon pyhimyskultti. Vanhat luonnonjumaluudet ovat yksinkertaisesti sulautuneet pyhimyksiin.

Suomea ei koskaan käännytetty samalla tavoin miekkalähetyksenä kuin Baltian maita. Baltian maiden väkivaltaiseen käännyttämiseeen oli syynsä: virolaiset, varsinkin saarelaiset, olivat tunnettuja merirosvoina. Itämeri haluttiin yksinkertaisesti rauhoittaa, ja koska virolaiset olivat sopivasti pakanoita, tälle haettiin sitten ristiretkibulla. Virolaiset olivat jo tehneet askeleen animismista polyteismiin: he olivat omaksuneet viikinkiuskonnon, toki jumalilla oli virolaiset nimet. Samoin he olivat ottaneet askeleen kohti yhtenäisvaltiota, ja tästä syystä he tekivät voimakasta vastarintaa. Suomalaisilla siirtyminen heimoyhteiskunnasta kohti valtiota eteni yhdessä monoteismin leviämisen kanssa. Ns. "kolmas ristiretki" eli Tyrgils Knutssonin retki Karjalaan 1293 suuntautui ortodoksiselle alueelle, ei pakanalliselle.

On todennäköistä, että koko kertomus "ensimmäisestä ristiretkestä" on huuhaata. Vaikka sekä Eerik IX että piispa Henrik ovat varmuudella historiallisia henkilöitä, Ruotsi oli tuolloin sisällissodassa (Sverkerin, Eerikin ja Bjälbon suvut taistelivat vallasta) eikä Vatikaanin arkisto mainitse ristiretkibullasta Suomeen. Kyseessä todennäköisesti on ollut tavanomainen ledung-retki kilpailevan suvun tukialueelle (nimi "Satakunta" on samaa kantaa kuin ruotsin Ledung-laitoksen perusyksikkö "hundrade"). Yhteydet Roslageniin ovat olleet vahvat tuolloin.

Keskiajalla ei esiintynyt noitavainoja. Noituutta pidettiin yksinkertaisesti typeränä huuhaana, ja kerettiläisyys on ollut pahempi rikos kuin noituus. Noitavainot alkoivat tosiasiallisesti vasta renessanssiaikana katolisen yhtenäiskulttuurin murtuessa, ja mitä heikompi on kirkon ote jollakin seudulla ollut, sitä kovempi on noitahysteria ollut. Mielenkiintoista sinänsä, Suomessa noin 70% noituudesta syytetyistä on ollut miehiä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ruukinmatruuna ja kiitos linkistä. Voi olla näinkin niin kuin totesit. Tolkienia voi tulkita monella tavalla ja jokainen on yhtä lailla oikea. Fantasiaahan se on.

Suomen kristillistämisestä ja noituudesta ei tietoni riitä joten julkaisen näkemyksiä sen kummemmin kommentoimatta.

heponen said...

.. Ensin ruukinmatruuna alkoi kirjoittaa Tolkienia ja sitten sulki bloginsa. Ainahan hän on jonkinlainen tolkienfriikki ollut, mutta kun Ykä alkaa kirjoittaa samasta teemasta tulee mieleen että leviääkö se?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Heponen. Ei leviä. Minulla ei ole mitään tekemistä Ruukinmatruuna-blogin kanssa.