XXX YMMÄRRYSHARJOITUS

Tulipahan vaan mieleen sellainen ajatuksentynkä, että entäpäs jos Suomessa olisi olemassa sellainen suht merkittävä, ei-kristillinen, vaan vanhoihin suomalaisiin jumaliin uskonsa pohjaava puhtaasti ja pelkästään kantasuomalaisten harjoittama uskonto. Ajatellaan asiasta vaikka niin, että uskonnon nimi olisi ”uusväinöläinen usko” ja sitä harjoittaisi Suomessa tommoiset 100.000 ihmistä. Uskonnon pääasialliset alueet sijaitsisivat Pohjois-Karjalan itä- ja pohjoisosissa, Kainuussa ja Koillismaalla. Jonkun verran uskontokuntaan kuuluvia olisi tietysti suurimmissa kaupungeissamme. Ihminenhän joutuu muuttamaan työn perässä. Minkäs sille mahtaa.

Uskonto pohjautuisi luonnollisesti vanhaan suomalaiseen luonnonuskontoon, se olisi monijumalainen kumartaen Ukko Ylijumalaa, Tapiota, Ahtia ja kumppaneita. Uskon uskontunnustus kuuluisi: ”ei ole muita jumalia kuin uusväinöläiset jumalat, ja Väinämöinen on hänen profeettansa”. Tunnustus tosin lausuttaisiin uskovaisten pitkän ja hartaan työn myötä rekunstroimalla muinaissuomalaisella kielellä, jolla myös uskonnon pyhät kirjoitukset oltaisiin kirjoitettu. Kyseistä kieltä ei käytettäisi normaalissa elämässä vaan puhuttaisiin ihan tavallista suomea mutta kyseinen muinaiskieli opetettaisiin lapsille, jotta he voisivat lukea pyhiä kirjoituksia pyhällä alkukielellä. Koska uskonto olisi sinänsä kovasti käytännön elämään pohjautuva, pyhät kirjoitukset eivät olisi kokonaisuudessaan kuin noin kolmenkymmenen sivun mittaiset.

Yksi tärkeimmistä uusväinöläiseen uskontoon liittyvistä opinkappaleista olisi ”jumalat auttavat niitä, jotka auttavat itseään”. Sen opin myötä työnteon ja yrittämisen arvostus olisi uusväinöläisessä uskonnossa äärimmäisen arvostettua. Tätä kautta kyseisessä uskonnossa olisi myös hyvin vastenmielinen suhtautuminen sosiaaliturvaan ja varsinkin siihen, että ihminen pitää sosiaaliturvaa ja sen myötä toisten rahoilla kustannettua elämää itsestäänselvyytenä. Uusväinöläisessä ajattelussa tälle ei olisi tilaa, ja mikäli joku uusväinöläinen perhe joutuisi taloudelliseen ahdinkoon esim. työttömyyden myötä, uusväinöläinen yhteisö avustaisi perhettä ennen kaikkea siinä muodossa että se tarjoaisi työtä perheen vanhemmille. Ei ehkä kovin hyvin palkattua, mutta se antaisi ihmiselle mahdollisuuden yrittää eteenpäin omin voimin. Joutilaisuus ja tietoinen toisten kustannuksella eläminen ei kuuluisi uusväinöläiseen uskontoon.

Ulkoisesti uusväinöläisten perheitten kodit eivät eroaisi juurikaan tavallisten suomalaisten kodeista. Yleisin asumisen muoto olisi omakotitalo, jonka pihalla olisi auto, ehkä sellainen suuri tila-auto sillä uusväinöläiset eivät suhtautuisi kovin suopeasti ehkäisyyn. Silloin vähän isommalle autolle olisi käyttöä koska lapsia olisi paljon. Tosin uusväinöläisyydessä pidettäisiin hyvin korkeassa arvossa ihmisen koskemattomuutta, ja jos lääkäri arvioisi uuden raskauden vaarantavan perheen äidin turvallisuuden, niin silloin ehkäisy olisi sekä sallittua että suotavaa.

Ulkoisesti uusväinöläiset eroaisivat jonkun verran tavallisista suomalaisista tapakristityistä. Heillä olisi varsin tiukka pukeutumiskoodi. Miehillä tulisi olla päässään väinönlakki ja päällään harmaat, armeijamalliset vaatteet. Talvella ne olisivat luonnollisesti sarkaisia. Kesällä käytettäisiin sitten harmaata puuvillaa. Talvella - pakkasista johtuen - ei väinönlakkia käytettäisi, vaan se korvattaisiin karvahatulla.

Naiset pukeutuisivat mekkoon, joka muistuttaisi melko tarkalleen vanhaa harmaata lottaunivormua. Naimattomilla naisilla mekkoon kuuluisi esiliina, joka kertoisi heidän olevan naimattomia. Mekkoa voisi käyttää joko kokopitkänä, polvipituisena tai minipituisena. Mitään määrättyä päähinettä tai kasvojen peittämistä ei uusväinöläisyys naisille vaatisi, mutta se pitäisi hyvänä pitkiä hiuksia naisille todeten, että hiukset ovat naisen kauneuden kruunu eikä naisen kasvojen kauneutta saa peittää. Kylmillä keleillä naiset luonnollisesti saisivat käyttää sellaista päähinettä kuin haluaisivat. Kuka sitä pakkasessa palelemaan? Voihan sitä järkeäkin käyttää. Luonnollisesti työelämässä uusväinöläiset pukeutuisivat työn vaatimiin asusteisiin.

Kyseinen uskonto toimisi tietyiltä osiltaan Suomen lain ulkopuolella noudattaen uskontoonsa kuuluvaa ”Korpilakia”. Korpilakia tuomitsisivat väinökuntalaisten keskuudestaan valitsemat niin sanotut ”luotetut miehet” ja laki pohjautuisi hyvin pitkälle käytännön oppeihin ja niin sanottuun tolkkuun ja lautamiesjärkeen. Uusväinöläisessä oikeusajattelussa todettaisiin päällimmäisenä, että ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Pääosin uusväinöläiset noudattaisivat Suomen lakia, mutta esmes avioliittoon liittyvissä asioissa pitäydyttäisiin Korpilakiin. Aviorikos tuomittaisiin aina - sukupuolesta riippumatta - petetyn osapuolen hyväksi ja pettäjä saisi kärsiä Korpilaissa tunnetun rangaistuksen nimeltä ”remmiapeli”, eli tilanteesta ja rikoksen törkeydestä riippuen 5 - 30 nahkavyön läimäytyksen perseelle sekä omaisuuden sekä mahdollisten lapsien huoltajuuden menettämisen petetylle osapuolelle.

Remmiapelia käytettäisiin myös tietyissä väkivaltarikoksissa sekä toisiin ihmisiin kohdistetuissa varkauksissa ja petoksissa, joihin uskonto suhtautuisi erittäin kielteisesti. Lisäksi uusväinöläisessä oikeudenkäytössä olisi käytössä äärimmäinen rangaistus äärimmäisiin rikoksiin kuten esimerkiksi murhiin ja raiskauksiin. Näitä rangaistuksia - niin kuin uusväinöläistä Korpilakia yleensäkään - ei uskontokunnan ulkopuolella millään tavoin mainostettaisi, vaan tuomitut yksinkertaisesti katoaisivat. Näitä katoamisia ei varsinaisesti väinökuntien keskuudessa olisi ollut vuosikymmeniin, koska niihin ei olisi ollut tarvetta, mutta valtiovalta olisi saattanut huomata, että uusväinöläisille alueille ei kannattaisi sijoittaa esmes islamilaista väestöä, sillä uusväinöläisten suhtautuminen naistensa koskemattomuuteen tiedettäisiin hyvin, hyvin huumorintajuttomaksi.

Uskonnon edustajat suhtautuisivat tavallisiin kristittyihin tai kirkkoon kuulumattomiin suomalaisiin hyvin positiivisesti, mieltäisivät heidät saman etnisen ryhmän edustajiksi jotka jakaisivat pääosin samanlaiset, varsin konservatiiviset elämänarvot ja pyrkisivät toimimaan heidän kanssaan mahdollisimman suuressa yhteistyössä yhdessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Uusväinöläinen uskonto ei myöskään tuntisi termiä jumalanpilkka, sillä he ajattelisivat että mikäli jumala - niin kuin esimerkiksi islamissa - tarvitsee ihmisiä puolustaakseen kunniaansa, niin sellainen on heikko ja mitätön jumala eikä sellaista kannata pahemmin noteerata.

Uusväinöläiseen väinökuntaan kuuluvat lapset kävisivät samaa koulua muitten suomalaisten lasten kanssa sillä erotuksella että uskontotunnit olisivat uusväinöläistä opetusta, jota antaisivat vapaaehtoiset kukin kerrallaan. Uusväinöläisyydessä ei nimittäin olisi varsinaisia pappeja, eikä siinä kerättäisi kirkollisveroja. Liikuntatunnit uusväinöläiset lapset suorittaisivat aivan normaalisti muitten lasten kanssa, mutta silloin, jos koulussa opetettaisiin suomalaiseen yhteiskuntaan kielteisesti suhtautuvaa opetusta esim. islamilaisuuden tai perinteisiä suomalaisia arvoja halventavan opetuksen muodossa, kaikki vanhemmat hakisivat silloin lapsensa pois koulusta kyseisen opetuksen ajaksi.

Kyseisessä uskonnossa vaadittaisiin, että lapsille pidettäisiin kerran vuodessa - syyskuussa - uusväinöläinen luontoviikko, jolloin uusväinöläisille lapsille sekä opetettaisiin että kerrattaisiin erätaitoja. Tämä siksi, että uusväinöläinen uskonto suhtautuisi luontoon ja sen kanssa tasapainoiseen elämiseen hyvin vakavasti ja kunnioittavasti. Uusväinöläisiin uskonkappaleisiin kuuluisi lause ”luonto ja ympäristö ovat itsessään niin tärkeitä asioita, että niitä on suojeltava ihmisiltä, joille luonto on pelkkä käsite, sana jolla ei ole muuta merkitystä kuin oman pätemisen korostaminen”.

Lisäksi uskontoon kuuluisi kolme kertaa päivässä tehtävä puolen minuutin mittainen rukous. Ensimmäisenä olisi seisaaltaan tehtävä taivaan rukous. Sitten olisi istualtaan tehty veden rukous. Ja lopulta olisi polviasennossa tehtävä maan ja ajatuksen rukous. Rukousta tehdessään uusväinöuskovaiset keskeyttäisivät työntekonsa rukouksen ajaksi ja palaisivat sen jälkeen työhönsä. Rukoukseen ei tarvittaisi mitään erillisiä tiloja, vaan uusväinöläinen voisi suorittaa sen esim sorvin ääressä, mikäli sattuisi olemaan töissä metallihommissa. Uusväinöläinen uskonto ei tarvitsisi minkäänlaisia kirkkorakennuksia, sillä sellaiset miellettäisiin pelkäksi rahan haaskuuksi.

Luonnollisesti uusväinöläiset suhtautuisivat koulutukseen erittäin positiivisesti. Erityisesti sellaiseen koulutukseen, joka pitäisi yllä yhteiskunnallista infrastruktuuria. Näin ollen, mikäli joku nuori uusväinöläinen lähtisi kouluttautumaan vaikkapa sairaanhoitajaksi, asentaja-koneistajaksi tai fysiikan opettajaksi, niin yhteisö auttaisi häntä rahallisesti, ettei hän joutuisi ottamaan kohtuuttoman suurta opintolainaa. Sen sijaan jos yhteisön jäsen päättäisi lähteä kouluttautumaan yhteiskuntataiteellisille aloille, toteaisi yhteisö, että infrastruktuurin kannalta vahingollisia aloja ei tueta, joten pärjäilepä keskenäsi.

Maanpuolustukseen kyseinen uusväinöläinen uskonto suhtautuisi hyvin positiivisesti sillä se näkisi, että se viime kädessä suojelee suomalaista yhteiskuntaa joka taas suomalaiselle on se paras ja ainoa yhteiskunta ja ennen kaikkea ainoa sellainen, joka on kiinnostunut suomalaisten hyvinvoinnista. Uskontokunnan nuoret miehet suorittaisivat varusmiespalveluksensa pääosin rajavartiostojen sissikomppanioissa, sillä uusväinöläiset nuoret oltaisiin jo nuorena totutettu luontoon ja eräelämään. Uskonto pitäisi kyseistä koulutusta suuressa arvossa sillä yhteys luontoon ja kyky selviytyä luonnossa olisi uskonnon oppien mukaan erittäin tärkeää.

Nykyisin niin kovin muodikkaaseen homoseksuaalisuuteen uusväinöläinen uskonto suhtautuisi kielteisesti. Jos yhteisössä olisi avoin homoseksuaali, häntä siedettäisiin ja hänen annettaisiin olla rauhassa, mutta mikäli hän pyrkisi houkuttelemaan homoseksuaaliseen kanssakäymiseen muita yhteiskunnan jäseniä, erityisesti alaikäisiä, niin silloin Korpilain mukaan hänelle annettaisiin ensiksi Vakava Varoitus ja mikäli se ei auttaisi, hänelle annettaisiin kahdenkymmenen vyöniskun remmiapeli ja sen jälkeen hänet eristettäisiin yhteisöstä. Siinä vaiheessa, kun hänelle annettaisiin Vakava Varoitus, hänelle annettaisiin myös toinen mahdollisuus eli tuettu irtautuminen yhteisöstä. Hänelle kerättäisiin kolehti, jonka avulla hän voisi aloittaa uuden elämän esim. Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa tai eritoten Helsingissä. Mikäli hän valitsisi irtautumisvaihtoehdon, niin hän hyväksyisi myös samalla sen, että hän poistuisi uusväinöläisestä yhteisöstä pysyvästi.

Uusväinöläinen uskonto ei olisi ns. lähetysuskonto ja väinökunnan jäseneksi olisi vaikeaa päästä. Yleensäkään väinökunnan jäseneksi ei hyväksyttäisi muita kuin etnisiä suomalaisia ja heidätkin vasta pitkän koeajan jälkeen. Koeajan aikana ei seurattaisi niinkään paljon uskonnollisten kirjoitusten ulkoa opettelua, vaan ns. tolkullista elämää.

Minkäänlaisia uskontoon liittyviä ruokailurajoituksia uusväinöläinen uskonto ei tuntisi, eikä se myöskään pitäisi mitään eläintä saastaisena. Uskonnon pyhissä kirjoituksissa todettaisiin asiasta näin: ”Mikäli jumalien mielestä joku eläin olisi saastainen, ne olisivat jättäneet sellaisen luomatta. Jos taas jossain vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa ei osata lihan valmistusta, kyse ei ole eläimen saastaisuudesta, vaan ruuanlaittajan typeryydestä”.

Kaiken kaikkiaan uusväinöläinen uskonto näkisi, että ihmisen tulee elää ihmisiksi, kunnioittaa naapureitaan, pyrkiä heidän kanssa yhteistyöhön ja olla lainkuuliainen osa yhteiskuntaa. Niillä tietyillä reunaehdoilla, minkä uusväinöläisyys asettaa, mutta sehän ei kieltämättä haittaisi ketään muuta. Kyseisen uskonnon, ja sen edustajien piikkiin ei voisi Suomessa laskea ensimmäistäkään ryöstöä tai raiskausta.

Jos tällainen uskonto olisi olemassa, niin väinökuntiin kuuluvia ihmisiä voisi pitää kovasti rauhallisina ja yhteiskuntaa ylläpitävinä ihmisinä. Vaan eihän sitä ole olemassa. Mutta jos se olisi kumminkin olemassa, niin kuinka siihen suhtauduttaisiin erityisesti suvaitsevais-tiedostavan väen taholta? Hotellin respassa uskotaan, että uskonnosta mainittaisiin mm. seuraavaa:

- Uskonto on selkeästi rasistinen.

- Uskonto on selkeästi väkivaltainen, hyväksyy ruumiillisen rangaistuksen ja tämähän on sekä Herrasta Perkeleestä että Jahannamista.

- Uskonto on selkeästi naista alistava. Naisille määritelty pukeutumiskoodi on selkeästi naisen vapautta rajoittava, ja naisten pakollinen hiusten näkyvissä pitäminen puolestaan tekee naisesta pelkän miesten himojen seksisymbolin.

- Uskonto aivopesee lapsia uskonnollisella propagandalla.

- Tätä kautta uskonto estää lapsiltaan aidon valinnanvapauden.

- Uskonto on homofobinen.

- Uskonto on militaristinen.

- Uskonnon ulkoiset, vaatetuksen muodossa esitetyt tuntomerkit ovat nykyaikaisessa yhteiskunnassa lähinnä naurettavia.

- Uskonto pyrkii tietoisesti estämään tieteellistä tutkimusta ja kehitystä, erityisesti yhteiskuntataiteellisilla tutkimusaloilla.

- Uskonto pyrkii selkeästi käyttämään omaa, valtakunnallisesta lainsäädännöstä eroavaa lainsäädäntöä ja sitä kautta uskonto on kokonaisuudessaan rikollinen ja sen harjoittaminen tulisi kieltää.

- Uskonnon julkiset rukousharjoitukset ovat kehittyneessä yhteiskunnassa lähinnä naurettavia, eikä sellaisia tulisi sallia työelämän jarruna.

Luonnollisesti todettaisiin, että uusväinöläinen uskonto ei edusta ihqua toiseutta, sillä sen jäsenet olisivat kaikki etnisesti suomalaisia pottunokkia ja se sellainenhan ei vaan kertakaikkiaan käy. Kyseinen uskonto ei olisi mitään sellaista muodikasta niin kuin islam eikä se antaisi suvaitsevais-tiedostaville ihmisille tarpeellisia kicksejä, joten se olisi tuomittava. Olisi hyvin todennäköistä, että tiedostavissa mielenosoituksissa nähtäisiin kylttejä LGBTQTiiTyy against islamophobia and neoväinämöism.

Kiitokset Jaska Brownille eräästä vinkistä.

Ja Greatest Shits-äänestyshän on vielä menossa. Vielä ehtii osallistua.