KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXVIII

1. Kohti vihreää valpoa

Tässä on sitten käymässä juuri niin kuin viime vuoden puolella veikkailtiin eli sisäministeri Maria Ohisalo (vihreät de röda) on nimittämässä sisäministeriön kansliapäälliköksi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän (myös vihreät de röda) vaikka ehdolla olisi ollut huomattavasti kokeneempi suojelupoliisin tämän hetkinen päällikkö Antti Pelttari.

Sisäministeriön kansliapäällikkö on yksi Suomen tärkeimpiä virkoja joten on hyvä muistuttaa mitä kyseinen Kirsi Pimiä on loihelausunut:

Sokea piste yhdenvertaisuusasioissa on se, että ajatellaan yhdenvertaisuuden olevan sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla.

Kummasti tulee mieleen se, mitä Orwellin Eläinten vallankumouksessa puhuttiin tasa-arvosta. Sopiiko kyseinen nainen noin korkeaan virkaan? Ohisalon mielestä epäilemättä sopii.

Harvoin hotellin respassa ollaan samaa mieltä valtamedian edustajan kanssa mutta toimittaja Lauri Nurmi lienee hyvinkin oikeassa todetessaan:

Vihreä kansliapäällikkö rajoittaisi merkittävällä tavalla perussuomalaisen sisäministerin tosiasiallista valtaa.

Samaahan haikaili kepun pää-äänenkannattaja Suomenmaa joka viime vuoden puolella totesi että tietyt lait, käytännöt ja instituutiot tulee säilyttää samanlaisina vaikka kansallismieliset saisivat huomattavan vaalivoiton. Järjestelmäpuolueelle demokratia on hyvä asia ainoastaan silloin kun se palvelee Järjestelmäpuoluetta. Ja ehkä vihreissäkin tajutaan että se saattaa nyt olla valtansa huipulla joten nyt on taottava kun rauta on kuumaa. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Tosin sillä vihreiden kuumalla raudalla poltetaan tavallisten suomalaisten persnahkoja.

Vihervasemmisto varoittaa että ilmassa on 1930-luvun kaikuja. Hotellin respassa nähdään että ilmassa on enemminkin 1940-luvun loppupuolen kaikuja. Silloin maassa oli punainen Valpo ja metelöitiin että Tshekkoslovakian tie on meidänkin tiemme.

2. Mikä ihmeen ilmiö?

Viimeisen gallupin mukaan perussuomalaiset ovat selkeästi Suomen suurin puolue tosin ei noillakaan lukemilla vielä mitään aikaiseksi saada. Niitten tulisi olla paljon suuremmat. Valtamedia taas puolestaan ihmettelee demareitten alhaista suosiota joka on siis gallupissa 15,1 pinnaa. Iltalehti ihmettelee:

Pääministeri Sanna Marinin ympärille muodostunut ilmiö ei ainakaan vielä näy siis puolueen kannatuksessa.

Mikä ihmeen Sanna Marin-ilmiö? Onko ilmiö ilmiö silloinkin kun se on ilmiö vain valtamedian vihervasemmistolaisisten edustajien korvien välissä? Mitä tulee demareitten viimeisiinkin duunarikannattajiin niin heistä voi todeta että bensan hinta ei ole heille yhdentekevä eikä pakotettu ilmastohysteria elämän ykkösprioriteetti. Viimeistään ”Sanna Marin-ilmiön” myötä he hoksaavat että demarit ovat vain akateemisten naisten Tupperware-kestit joilla ei ole mitään kosketuspintaa tavallisen ihmisen elämään.

Bay City Rollers oli ilmiö. Tosin huomattavan vaaraton. Siihen osallistuminen kun oli vapaaehtoista.

3. Kansalaisuus ja muoviämpärit

Lukijat tietävät vallan mainiosti että Suomen kansalaisuuksia on jaettu jo 1990-luvulta alkaen kuin muoviämpäreitä joittenkin markettien avajaisissa. Nyt eletään asian suhteen harvinaisen vaarallisia aikoja sillä Invaasio 2015:n myötä tulleet jätkät ovat asuneet maassamme sen vaaditun ajan että he voivat hakea Suomen kansalaisuutta. Valtamediakin uutisoi:

Vuonna 2019 Suomen kansalaisuutta haki 1 588 irakilaista, kun vuonna 2018 Irakin kansalaiset jättivät 972 hakemusta.

Viime vuonna pysyvää oleskelulupaa haki 3 248 Irakin kansalaista, kun vuonna 2018 luku oli 735. Yhteensä pysyvää oleskelulupaa haettiin viime vuonna 11 699 kertaa.

Suomen kansalaisuus myönnettiin yhteensä hieman yli 10 000 henkilölle vuonna 2019, kun edellisvuonna kansalaisuuksia myönnettiin runsaalle 9 600:lle.

Irakilaisten tekemien hakemusten määrän kasvu johtuu siitä, että vuonna 2015 Suomeen saapuneet ja myöhemmin turvapaikan saaneet henkilöt voivat nyt hakea Suomen kansalaisuutta tai pysyvää oleskelulupaa.

Molemmissa tapauksissa asumisaikavelvoite kansainvälistä suojelua saaneelle on neljä vuotta. Suomeen saapui vuonna 2015 yli 32 000 turvapaikanhakijaa, joista suuri osa oli irakilaisia.

Tulee muistaa, että kun jätkällä on leima paperissa ja Suomen passi taskussa niin se on suomalaisten osalta game over. Jätkä saa perseillä täällä niin paljon kuin huvittaa eikä häntä voi enää mitenkään karkoittaa. Ja siellä Al-Holin leirillä on vieläkin ”suomalaisia” naisia joille valtakoneisto on jostain täysin käsittämättömästä syystä myöntänyt Suomen kansalaisuuden.

Hotellin respassa ajatellaan että myönnetty kansalaisuus ei missään nimessä saa olla automaatio ja se vaadittava neljän vuoden notkumisaika on naurettava. Kansalaisuus tulisi myöntää ainoastaan poikkeustapauksille palkintona pitkäaikaisesta asiallisesta ja Suomea hyödyttävästä elämisestä. Jos tänne saapunut elää vain sosiaaliturvalla niin kansalaisuutta ei tulisi myöntää koskaan. Valitettavasti niin nykyinen kuin usea sitä edeltänyt hallitus ajattelee toisin ja Suomen kansalaisuus on halpaa aletavaraa. Sillä varmistetaan ikuisen elatusautomaatin jatkuminen niin sällille kuin häntä seuraavalle sukupolvelle. Ja Suomen passilla voi mukavasti lomailla siinä maassa mistä on lähtenyt, esim. Somaliassa. Maassa jonka turvattomuuden vuoksi sitä turvapaikkaa Suomesta alun perin haettiin.

Nykyaikana Suomi todellakin on koko maailman sosiaalitoimisto. Tyhmä ei ole se, joka pyytää. Tyhmä on se, joka maksaa. Ja Suomessahan niitä maksajia riittää. Tai ainakin niitä, jotka pakottavat toiset maksamaan.