Taivas,
tammikuu 2020 ihmisten ajanlaskua, Taivaan ajanlasku on hieman monimutkaisempi…
Kymmeniä
vuosia aikaisemmin maalliset murheet taaksensa jättänyt entinen tasavallan presidentti
Urho Kekkonen vietti iänkaikkista aikaansa mukavassa taivaallisessa
residenssissään hieman melankolisissa tunnelmissa. Kyseinen mielentila oli
hänelle Taivaassa uusi ja muistutti maallisista ajoista. Kekkonen ei ollut
kuolemansa jälkeen ollut tippaakaan kiinnostunut maanpäällisistä asioista sillä
uudessa residenssissä oli niin paljon muuta ja huomattavasti vähemmän
stressaavaa ajanvietettä. Johan tuota eläessään ehti huolehtia enemmän kuin
tarpeeksi.
Tilanne
oli muuttunut noin kuukautta aikaisemmin kun hänen vanha tuttavansa muttei
välttämättä ystävänsä tuli yllättäen pistäytymään. Hänhän oli Väinö Tanner,
kuuluisa demaripoliitikko ja valtiomies edelliseltä vuosisadalta. Kekkonen
tuumaili että näinköhän Väinöllä oli jäänyt jotakin hampaankoloon siitä
sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ja kysyikin asiasta ensimmäisten tervehdyksien
jälkeen. Tanner vastasi levollisella äänellä:
-
Enhän minä siitä. Ryssien käsikassarahan sinä olit mutta olosuhteiden pakosta.
Ja joka tapauksessa jos meidät oltaisiin tuomittu Moskovassa niin köyttä
kaulaan olisi tullut joka häiskälle. Minä tulin ihan muilla asioilla. Oletkos
sattunut seuraamaan tuota maanpäällistä meininkiä maanpäällisessä nykyajassa? Tarkoitan
nimenomaan sitä meidän maallista kotomaatamme Suomea?
-
Jaa… enhän minä. Mitäs minä siitä. Tässä kun on ollut kaikenlaista muutakin. Ei
ole vielä jaksanut niistä maallisista menoista innostua. Taivaassa pojan koti
on. Vaikka tiedänhän minä että taivaallisilla taivaskanavilla on kyllä kanavat
joissa niitä voi seurata ihan suorana lähetyksenä. Vielä paljon tarkemmin kuin
maallisilla kanavilla.
-
Rupeapas piruuttasi vähän katselemaan. Sitä minun mainitsemaani Suomea kas kun
ei ole enää olemassa. Ainakaan siinä mielessä mitä me kumpainenkin silloin
aikanaan ajateltiin. Ajattelin vain käydä antamassa vinkin. Minä tulen sitten
vaikka kuukauden päästä uudestaan käymään. Som´taivaallinem´moro.
No
äkkiäpäs se Väinö sitten lähti, tuumaili Kekkonen. Ei edes kahvikupposta
juonut. Tarttee varmaankin ottaa kaverin neuvosta vaari ja käydä vähän
vilkaisemassa. Kun se kerran niin salaperäinen oli. Mitähän hittoa se oikein
tarkoitti kun totesi että Suomea ei enää ole? Ei kai täällä Taivaassa mitään
vanhuudenhöperyyttä ole? Vai oliks tää joku vanhan demarin käytännön pila?
Kekkosta
alkoi kiinnostaa ja hän viritti taivaallisilta taivaskanavilta seurattavaksi
Suomen tilanteen katsoen ensimmäisenä vallitsevaa maanpäällistä nykyaikaa joulukuussa
2019. Uutinen kertoi vasta nimitetystä uudesta hallituksesta ja näkyville tuli
kuva viidestä rivissä seisovasta naisesta ja Kekkonen tuumasi että kas, onpas
tasa-arvo mennyt Suomessa pitkälle kun julkisuudessa esitellään myös hallituksen
ministerien sihteeriköt. Sitten Kekkonen katsoi kuvatekstiä hieman tarkemmin ja
totesi että mitä erinomaisen helvattua… opetusministeri… valtiovarainministeri…
pää – voijumalauta – ministeri… sisäministeri… oikeusministeri… mitä helvettiä
ne ovat menneet suhraamaan… ja mitä on noi vihreät ja vasemmistoliitto… voisko
vihreät olla niitä Koijärven hippejä… ei kai ny sentään… ja ei toi
vasemmistoliitto kumminkaan mikään TPSL voi olla….
Kekkonen
päätti alkaa seurata kulunutta historiaa aina siitä päivästä alkaen kun hän
ilmoitti vuonna 1981 Suomen kansalle että mä en viitti enää. Periaatteessa
historia ei näyttänyt alkuun ollenkaan pahalta. Ainakin se meni aivan toisin
kuin hän oli aikanaan veikannut ja maan päällä lähes kaiken nähneen Kekkosen
suu meni hämmästyksestä auki 26. joulukuuta 1991 kun Neuvostoliitto totesi että
paska reissu vaan tulipahan tehtyä ja lopetti itsensä. Täähän rupee näyttämään
hyvältä, tuumi Kekkonen ja jatkoi historian tutkimista.
Ja
siihenhän se hymy sitten hyytyikin. Kekkonen ryhtyi seuraamaan tapahtunutta
historiaa ja hänestä alkoi tuntua samalta kuin silloin aikanaan yli
kahdeksankymppisenä. Henki ei tahtonut kulkea ja iänkaikkinen pumppu hakkasi pellemiljoonaa.
Mitä ne olivat menneet tekemään…
…ne
olivat luopuneet itsenäisyydestä vapaaehtoisesti ja muuttaneet Suomen
maakunnaksi… maakunnaksi jota johti jossain kaukana oleva politbyroo joka ei
taatusti puhunut suomea… no, eri nimellä se ehkä toimi mutta kyllä vanha kettu
tunnisti saman paskan eri paketissa… ne olivat luopuneet omasta rahastakin… ja
vielä rajoistakin kaiken lisäksi… kaiken sen kieroilun jälkeen mitä me silloin
tehtiin että se itsenäisyys nimenomaan edes jotenkin säilyisi…
Kekkonen
piti jonkun aikaa taukoa, nautti pari konjakkia ja jatkoi tutkimista…
…ja
mitä mielipuolisuutta tää sitten on…
kuskataan maahan jatkuvalla syötöllä joitain hemmetin kehitysmaalaisia
elätettäväksi… pelkästään elätettäväksi… ei millekään liukuhihnalle… vaikka
maassa on omia kansalaisia työttömänä puoli miljoonaa… ja hän kun aikanaan
rustasi pystyyn hätätilahallituksen kun niitä työttömiä oli vain kuuskymmentätuhatta…
eikä mitään muualta haalittuja solidaarisuuselätettäviä ensimmäistäkään… ja tuo
uusin hallitus… se, mitä hän luuli ensin sihteeriköiksi… eihän se piru vie
halua ottaa haltuunsa suomalaista elinkeinoelämää… se haluaa yksinkertaisesti
lopettaa sen… ovatko ne tulleet ihan oikeasti hulluiksi…
Kaiken
varalta Kekkonen otti yhteyden Taivaalliseen viestinnästä vastaavaan enkeliin:
-
Viestintäenkeli puhelimessa.
-
No Kekkosen Urkki täällä terve. Onks teillä… tota noin… joitain linjavaikeuksia
tossa maanpäällisten asioitten kanavassa… sieltä kun tulee sen verran levotonta
settiä että mulle tulee niistä maanpäällisistä ajoista mieleen lähinnä jotkut
Kalervo Palsan kipeimmät sarjakuvat.
-
Jaa… ei siellä pitäis… anskumä tarkastan… ei kuule, kyllä täällä kaikki on ihan
kohdallaan. Se lähetys on aivan kunnossa. Milloinkas sinä muuten olet viimeksi
seurannut maallisia menoja?
-
Onhan siitä kauan. 1980-luvun alussa.
-
Ahaa, no se selittää asian. Sulle on tainnut tulla ylirealistinen
surrealismishokki. Se on yleistä sellaisille sieluille jotka katsoo maailman
menoa liian pitkän tauon jälkeen ja liian paljon kerrallaan. Ota muutama
konjamiini ja katsele materiaalia vain pieni pala kerrallaan.
Kekkonen
kiitti viestintäenkeliä, lopetti puhelun ja yritti hahmottaa näkemäänsä.
Lähinnä hänestä tuntui siltä kuin joku 1970-luvun Agit Prop-yhtye olisi
kopioinut itsensä satakertaiseksi, lisääntynyt sitten keskenään tuhatkertaiseksi
ja ottanut Suomessa täyden vallan.
Niin.
Se Agit Prop.
Kukas
sitä touhua silloin symppasikaan? Tamminiemestä käsin.
Kekkonen
alkoi tajuta miksi Väinö Tanner halusi hänen tutustuvan maanpäällisiin
asioihin. Täytyi vielä ottaa asioista lisää selvää ennen kuin hän tulee
uudestaan käymään.
Ja
nyt Tanner oli sitten tulossa. Vanhat valtiomiehet löivät henkistä kouraa
kouraan, Kekkonen pyysi Tanneria istumaan ja tarjosi moukun viskiä kaataen
itsellekin. Tanner kiitti ja kysäisi:
-
No? Kävitkös katsomassa?
Kekkonen
otti hörpyn, irvisti ja vastasi:
-
Kävinhän minä. Kävin ja kauhistuin. Ja minä arvaan, miksi sinä halusit minun
katsovan sitä Suomen meininkiä. Sillä minähän siihen olen syyllinen.
-
Et varsinaisesti syyllinen. Mutta sinä loit pohjan ja mahdollistit tulevan
kehityksen. Vaikka olisit voinut estää sen. Sinähän olit käytännössä Suomen
diktaattori. Sinä annoit niitten kulttuuritaistolaisten ja vasemmistolaisten
yliopistospedejen riekkua niin paljon kuin lystäsivät. Tuit niitä nuoria
nousevia ja fundamentalistisen YYA-henkisiä vasemmistopoliitikkoja. Ja nyt
saman porukan henkiset perilliset – vielä huomattavasti laajalukuisempina –
määräävät Suomessa kuinka olla ja elää. Jopa kuinka puhua ja ajatella.
-
Kyllähän siinä niin pääsi käymään.
-
Miksi? Miksi sinä teit niin? Ei sinua kukaan pakottanut.
Kekkonen
sytytti paksun havannalaisen, oli hetken hiljaa ja vastasi sitten.
-
Mulla oli etiäinen.
-
Etiäinen?
-
Etiäinen niin. Katsos, silloinhan käytiin sitä kylmää sotaa. Ja minä olin aivan
varma että se on Neuvostoliitto joka sen voittaa ja levittää valtansa vähintäänkin
koko Eurooppaan. Minä vaan halusin sillä kulttuuritaistolaisella riekkumisella
yksinkertaisesti alkaa totuttaa suomalaisia tulevaan komentoon. Ettei se
siirtyminen neuvostojärjestelmään olisi ollut niin suuri shokki. Ja olihan
minulla siinä sellainen pieni, no, toivomus että Suomi olisi siinäkin
tilanteessa voinut säilyttää edes rippeet vanhasta järjestelmästään.
Jonkunlaisena kuuliaisena ja kilttinä Neuvostoliiton lemmikkinä. Joka suolti
jatkuvasti sitä hivelevää ystävyyden liturgiaa. Mutta siinäkin minä tein
virheen.
-
Minkälaisen?
-
No katsos, minä hölmö kuvittelin että se meitä nuorempi poliittinen sukupolvi jota
minä niin kovasti tuin ja kannustin olisi automaattisesti ymmärtänyt että sitä
liturgiaa höpötetään vain siksi että se pitää Moskovan rauhallisena. Mutta kun
ne perkeleet sitten menivät ja alkoivat tosissaan uskoa siihen mitä julistivat.
Ja sitten kun se liturgian kohde otti ja kuoli niin ei niille juolahtanut
mieleenkään että tässä olisi aika alkaa ajatella omilla aivoillaan. Ei, ne onnettomat
menivät ja etsivät liturgialleen uuden kohteen ja opettivat sen
seuraajillensakin jotka uskovat siihen kaksin kauhein.
Tanner
otti moukun ja tuumasi sitten:
-
Niin. Niinhän siinä kävi. Mutta miksi sinä olit sitten niin varma siitä että
Neuvostoliiton järjestelmä voittaa? Uskoitko sinä sen paremmuuteen?
-
Hä? No enhän toki. Mutta siihen oli kaksi syytä. Ensiksi Neuvostoliitolla oli
paljon parempi tiedustelu-, solutus- ja maskirovkaorganisaatio. Joka sai vielä
kaiken lisäksi toimia lännessä aivan vapaasti. Mistä päästään siihen toiseen
syyhyn.
-
Joka on?
-
Lännessä, varsinkin läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa ihmiset eivät
suostuneet tajuamaan sitä kuinka hyvä niillä oikeastaan oli. Ja siksi niin moni
ihminen oli halukas leikkimään tulella. Varsinkin ne, jotka eivät tajunneet sen
tulen olemusta. Tajuamatta sitä että kun sen kanssa tarpeeksi leikkii niin
lopulta polttaa itsensä. Niin kuin perhonen joka lentää liekkiin. Ja näköjään
sellaisten ihmisten määrä on entisestään vain kasvanut. Neuvostoliitosta ei
olla opittu mitään. Minä muuten kävin tämän asian kanssa maan päällä siellä
Persaukistenniemen mökkikylässä. Vähän keskustelemassa.
-
Kenen kanssa?
-
No Viktor Vladimirovin kanssa tietysti. Se vaati vaan ensiksi hieman
paperityötä kun heppu asustelee nykyisin tuolla alakerran firman puolella mutta
onneksi nää niin taivaalliset kuin helvetilliset organisaatiot toimivat
jouhevammin kuin maalliset vastineensa. Vladimirovhan oli se heppu mikä oli
silloin suurimman suomettumisen aikana Neuvostoliiton suurin käsikassara
Suomessa. Siinä me sitten saunottiin, juotiin sitä mainiota Tsuhnan Kosto-olutta
jota ei ikävä kyllä minun elinaikanani vielä ollut ja keskusteltiin juuri siitä
tulella leikkimisestä.
-
No, mitäs käsikassara tuumasi?
- Vladimirov totesi että länsimaisten
yhteiskuntien selkärangan mädättäminen oli ehtinyt niin pitkälle että se oli
muuttunut jo itseään ruokkivaksi prosessiksi jota ei oikeastaan voinut enää
pysäyttää. Niinpä hän oli varma siitä että mikäli Neuvostoliitto olisi pysynyt
hengissä niin vuoteen 2020 mennessä kaikki länsi- ja pohjoiseurooppalaiset
valtiot olisivat pudonneet sen kouraan kuin mukavasti mädät hedelmät. Yksi
kerrallaan ja laukaustakaan ampumatta.
-
Saattaa olla, että Vladimirov oli oikeassa.
-
Jep. Ja hän vaikutti vähän pettyneeltä. Työ oli onnistunut mutta siitä nauttija ehti kuukahtaa. Hän oli niin
kuin maratoonari joka johtaisi reilusti kilpailua mutta stadionille saapuessaan
kuulisi ilmoituksen että kilpailu onkin peruttu. Ja hän oli myös peloissaan.
Koska siitä prosessista oli todellakin tullut itseään ruokkiva. Hän näki melko
varmana että se pysähtyy vasta kun Eurooppa on taas kertaalleen pantu paskaksi
ja palamaan. Sillä eihän niin hän kuin hänen kollegatkaan sekä KGB:ssä että
GRU:ssa voineet kuvitella että siitä heidän tekemästään maskirovkasta keräisi
aikanaan hyödyn joku helvetin islam. Ja minä
hittovie en eläissäni tullut edes ajatelleeksi että näin saattaisi
käydä. Se varasuunnitelma olis pitänyt saattaa voimaan.
-
Mikä varasuunnitelma?
-
No se… se, jota minä en koskaan edes tehnyt.
Tanner
oli pitkään hiljaa. Todeten vain välillä että noin taitaa olla. Lopulta hän
katsoi Kekkosta hieman ovelasti hymyillen ja kysyi:
-
Taisit muuten käydä Pyhän Pietarin pakeilla?
-
Mistäs arvasit?
-
Et ole ainoa. Ja asia on ollut kaikilla sama.
-
Vissiinkin. No joo, minä kävin ja kysyin että voiskos minut siirtää takaisin
maan päälle. Vaikka vuoteen 1966. Niin saisin sen varasuunnitelman aikaiseksi
ja estäisin pahimman.
-
Ja hylsy tuli anomukselle?
-
Hylsy tuli niin. Vielä sillä uhkauksella että jos käyn uudestaan pyytämässä
niin yläpihan Äijä siirtää minut kahdeksisadaksi vuodeksi kummittelemaan
Tamminiemeen. Täytyy sanoa että Äijä osaa tuon motivoinnin jalon taidon. Eikä
vallitsevaan maanpäälliseen nykyaikaankaan pääse enää edes vierailemaan. Ei sen
jälkeen kun muuan punikki ja lahtari kävivät Helsingissä vappuna 2018 ja
panivat hieman ranttaliksi.
-
Joo. Äijän politiikka tässä asiassa on se, että tapahtunutta aikajanaa ei
muuteta ja ihmiset eivät saa palata korjaamaan virheitään vaan heidän
jälkeläistensä on opittava niistä. Mutta kun aika ajoin näyttää että ne jälkeläiset
vain tuplaa ne virheet. Muistatkos muuten ne Simo Salmisen laulut silloin
1960-luvulta?
-
Johan nyt toki. Se Rotestilaulu oli aivan mainio. Harmi etten oikein voinut sen
enempää suitsuttaa sitä silloin. Kun siinähän vittuiltiin ihan preussilaisesti
niille kulttuuritaistolaisille.
-
Mutta sen toisen laulun viisaus oli vielä suurempi. Muistatkos laulun Alle
Lujaa. Ja sen, mitä kappaleen lopussa sanottiin?
-
Muistanhan minä… olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…
Vanhat
valtiomiehet kohottivat konjakin sille ajatukselle että jos tuo Simo Salmisen
lause olisi laajalti opittu ja omaksuttu niin maailma olisi paljon parempi
paikka. Ja samalla he tuumivat että miksi sen lauseen oppiminen oli aina niin
turkasen vaikeaa? Varsinkin niillä, jotka olivat päässeet vallan makuun? Eritoten
nykypäivänä. Aikanaan se sentään edes alkeellisesti ymmärrettiin.
Mihin
se taito katosi ja miksi?
21 kommenttia:
Terveh, YrjöP, ja hyvää tätä vuotta!
Olet aika hyvässä seurassa tämän aikakysymyksen kanssa. Niin näissä taivaallishelvetillisissä kertomuksissa kuin myös aikamatkailutarinoissasi. Toki edellisessä aikamatkailukertomuksessa ehkä tuli hiukan absoluutin rajoja koeteltua.
Näissä teoksissa kun yleensä aikaa hallitsevat vannottavat ajassa kulkevia vakavasti aiheuttamasta aikaparadoksia. Siis että tulevaisuus ei saa työntää räpyläänsä menneisyyteen. Dan Simmonsin Hyperionissa/Hyperionin tuhossa toki tulevaisuuden hyvikset tarttuivat tilaisuuteen, kun kirjan "nykymaailman" pahikset rakensivat Hyperionin aikahaudat sekä aikaa hallitsevan hirviön. Toki nuo hyvikset sallivat aikaparadoksit erittäin rajoitetusti..tietenkin.
terv. Achtung
Tervehdys, Achtung, kiitokset ja hyvää uutta vuotta sinullekin. Tämä Urkkikertomushan ei sinänsä ollut aikamatkailua vaan lähinnä ottiatuotailua historian tapahtumista ja niitten mahdollisistä syistä. Sinänsä kirjoitus ei tainnut olla kovin onnistunut sillä yleensä mulla on kymmeniä kommentteja per juttu ja tässä kirjoituksessa omasi oli ainoa. No, sehän ei ole lukijan vaan kirjoittajan vika.
Minä olen aikanani lukenut hyvinkin paljon scifiä mutta tuo Hyperion on jäänyt lukematta. Täytyy katsoa jos joskus saisi työn alle.
Ei kirjoituksessa mitään vikaa ole, vaan täällä kommentaattorin päässä:
kirjoitus on niin loppuun asti tehty, ettei siihen ole enää mitään kommentoitavaa.
Tervehdys, Qroquius Kad ja kiitokset. Olen otettu. Ja mukavaa alkanutta vuotta sinullekin.
Samaa mieltä veli Qroquius Kadin kanssa. Nuo ajat eläneenä en minäkään löytänyt mitään älyllistä lisättävää Ykän kirjoitukseen. Noinhan se silloin meni ja ne ajat ovat jo varsin kaukaista historiaa.
Itse asiasssa mun huomioni on juuri kiinnittynyt muualle. Aloin lukemaan netistä jokin aika sitten imuroimaani teosta "Ulvilan surma, miksi Anneli Auer on syytön." Pirun hyvää tekstiä josta käy selville suomalaisen poliisin ja oikeuslaitoksen korruptoneisuus ja suoranainen ammttitaidottomuus. Mutta perehtykää itse. Tämä on näitä pakko lukea juttuja. Kirjoittaja on tutkinut asiaa ja teksti etenee luettavasti. Mutta päätelkää itse.
https://drive.google.com/file/d/1L55vVwf4_5E7A39ltd2H0kvnhjzFGYkb/view
Ykä, kirjoituksessai ei ollut yhtään mitään vikaa. Taisipa vain osua ja upota lukijaansa, vähän kuten Qroquiua Kad tuossa edellä jo kommentoikin. Satuin sen lukemaan melko pian julkaisun jälkeen, enkä oikein itsekään osannut siihen kommentoida yhtikäs mitään, nyt oli tämän verran pakko, koska asiaa ihmettelit - ja olin toki itsekin ihmetellyt, ettei kommentointeja nyt ilmaantunut.
Uskoisin asian tosiaan olevan, kuten yllä jo kerroinkin. Ihmiset ovat alkaneet heräämään vallitsevaan todellisuuteen, jota myös kertomuksesi osuvasti kuvaa, siinä määrin, että myös maamme vallan korkeimmilla jakkaroilla ollaan tilanteesta, jonka ovat maanpetoksilla aikaansaaneet, huolestuneita. Siitä antaa selvän signaalin myös maamme valta(valhe)media yhtenäisenä rintamana, koska ovat lähteneet ylistämään maanpetturuutta jo Pohjois-Korealaiseen ja Neuvostoliittolaiseen tyyliin.
Suomi on siirtynyt jo virallisesti diktatuurin aikaan, jota ei vain ole tohdittu rehellisesti ja suoraan kertoa kansalle?
PS. Kävin juuri katsomassa uusimman ja saagan päättävän Star Wars elokuvan ystäväni kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että siinä(kin) oli osuttu myös pimeään ja synkkään aikaamme, hyvin huolestuttavaan sellaiseen, mutta oli siinä toivoakin, joka puuttuu täysin Suomen politiikasta tällä hetkellä, joten asia tullee vaikuttamaan hyvin negatiivisesti Suomen selviytymiseen jatkossa...
QK tiivisti vähäisten kommenttien syyn aika hyvin. Taisi myös montaa mahdollista kommentaattoria askarruttaa tuo ensin ajattelun idea, rimakauhu iski.
Pyssymies
Tervehdys Beckerille, Juha Kivelälle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Becker: Kiitokset. Olemme eläneet samoja aikoja ja tehneet samoja johtopäätöksiä. Ulvilan tapauksesta en osaa sanoa mitään varmaa. Niin kuin en tapauksesta Jari Aarnio. Niissä on ollut omituisia viranomaistoimenpiteitä. Aarnion kohdalla erityisesti pistää ihmetyttämään väite että niin kokenut huumepoliisi olisi tuonut Suomeen kustannustehokkuudeltaan niin huonoa ainetta kuin kannabis. Tuottavampiakin aineita olisi ollut.
Juha: Kiitokset. Sitä heräämistä vastaan toimii valtamediamme kaikin mahdollisin keinoin. Mielestäni Suomi ei ole vielä diktatuurissa mutta hyvää vauhtia matkalla siihen suuntaan. Niitä Disneyn tuottamia Star Warseja katsoin ensimmäisen ja menetin mielenkiintoni niihin saman tien. Oli pikkusen turhan poliittisesti korrektia minun makuuni.
Pyssymies: Kiitos sinullekin. Äläkä suotta kärsi rimakauhusta. Sulla on hyviä kommentteja. Kiitos niistä.
Moro Ykä.
Kommentoijat oikeassa. Taidetaan kaikki olla lapsuutemme ja osan nuoruuttamme viettäneet Kekkosslovakiassa, joten paha tuohon mitään kommentoida.
Ittellä kyllä menny pöristessä viskin äärellä ja luolaa rakentaessa päivä jos toinenkin joten parempi vain kun en kommentoinutkaan.
Olihan Kekkosslovakia ja suomettumisen aika melko skitsofreenistä. Virallinen Suomi kumarsi syvään Moskovaan päin. Liike-elämää ryssä ei kiinnostanut muuta kuin kohteena jonne Kekkonen & band myi vähän epäkuratimpaakin krääsää. Kulutustavarat tuotiin enimmiltään lännestä.
Ihmiset tosiaan tiesivät totuuden työläisten paratiisista. Ei sitä fanittanut kuin se tiedostava porukka. Vastaava kuin tämän päivän... noh, vaikka silakat.
Luin myös n. vuosi sitten tuon Beckerin mainitseman tekstin (n300s.) Auerin tapauksesta ja pyörittelin päätäni, että mitä *ittua noiden tutkijoiden päässä liikkuu? Kun"syyllinen" on löydetty niin siihen sitten aloitetaan värkkäämään sopivaa tarinaa vaikka ottaluulla näkee, että ei ole mitenkään mahdollista! Hovissa jutulle naurettiin, että hei pojat lopettakaas nyt jo!
Sitten jatkoksi keksittiinkin juttu joka pystyttiin salaamaan...
Vastaava juttu oli Norjassa, "Kuka murhasi Birgitten"? Syyllinen piti saada vaikka kaikki todisteet tappelivat vastaan. Sitä on näköjään liikkeellä muuallakin.
Birgitte Tengsin murha on yksi Norjan rikoshistorian suurista mysteereistä - Yle Areenalla vielä 3 viikkoa.
https://areena.yle.fi/1-4599355
Johan
Ihan mainio kirjoitus tuo oli, sellainen ettei sitä paljon tosiaan edes voi kommentoida.
Tervehdys Yrjö ja koko "popula" ja hyvää alkanutta vuotta itse kullekin. Tuosta Salmisen Simon laulusta, kuljetin bussia sinistä..Aikanaan ajelin jalkapallojunnuja pitkin poikin kotimaata ja hieman tuolla länsinaapureidenkin puolella, ja sattuipa sitten seuralle tulemaan yksi sininenkin bussi. Porukat siitä veistelemään juurikin tuon Simon laulun tiimoilta, niin no, minähän tein siitä oman version, en laulanut vaan laittelin sopivia katkelmia kasetille, siinä kun oli kasettisoitin siinä autossa.
Alkuun se olis kannattanu ajatella ensteks, sitten sitä alle lujaa jne ja lopuksi taas se että olis kannattanu ajatella ensteks. Pojat tykkäs siitä mun versiosta ja valkut kanssa. Ja siinäpä monesti ne porukat ajatteli ensteks, ennen peliä ja sitten pelin jälkeenkin ajatteli, että mikä meni pieleen ku turpiin tuli että tukka läks.
Hienoa aikaa silloisen nuoremman setämiehen elämässä:)
Huru-ukko
PS. Ei se kommentoimattomuus johdu Yrjö sun jutuista, sitä vaan joskus tuntee ittesä niin hölmöksi ettei niihin osaa mitään sanoa, ainakan järkevää. Kas kun siinä pätee se vanha viisaus, että kun et sano mitään toiset ei tiedä ootko tyhmä vai viisas, muuta kun avaat suusi, ei epäilystäkään, kaikki tietää että tyhmähän tuo jätkä on, tyhmä kuin vasemman jalan saapas.
Jo vain. Mie en oo tupannu kun ei oo tykätty. Vain t että jos tootta oottakin semmonen kolliporukka joka tuijothellee omia napojansa. En minä oo killa perkele yhtä siivua alle, vain siehän siitä kärsit.
Itse tarinan detaljeihin. Vongatessaan paluuta v:een -66 Urkki siis oli saanut uhkauksen joutua kummittelemaan Tamminiemeen 200 vuodeksi. Siitäkin vaihtoehdosta voisi riemua revetä. Yle on tehnyt joitakin radiolähetyksiä Tamminiemestä. Siihenhän kummittelevan Urkin hahmo istuisi kuin nenä päähän. Tai voisi kummitteleva Urkki myös jättää vierailevien kepuosastojen joukosta jääneille vieraille tukkaa nostattavia viestejä...
terv. Achtung
Tervehdys KKi:lle, Johanille, Jani Alanderille, Huru-ukolle, oravan pesän hävittäjälle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
KKi: Joo, Kekkoslovakian poikia ollaan. Tuntuu vaan siltä että tähän nykyiseen liturgiaan uskovia on suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin siihen YYA-liturgiaan uskovia.
Johan: Pienemmässä mittakaavassa tätä tapahtuu (ja tulee lisääntymään) myös sananvapausoikeudenkäynneissä. Syyllinen on löydetty, pitää vaan keksiä syyte.
Jani: Kiitokset.
Huru-ukko: Jos ei meillä setämiehillä muuta ole niin onpahan kumminkin hyvä läjä muistoja. Ja omat kommenttisi ovat ihan hyviä.
oravan pesän hävittäjä: Jäi vähän epäselväksi tuo kommenttisi sisältö. Negatiivista se vissiin oli.
Achtung: Kummitteleva Kekkonen olis kyllä varsin mainio tarinan aihe.
Eipä tähän taida olla muuta kommentoitavaa kuin se Urkin kuuluisa tokaisu ns. myllykirjeissään "s**tanan tunarit!", myös se Kari Suomalaisen pilapiirros jossa Urkki simpauttaa eduskuntaa on pähee.
Hojo hojo!!!
Sopinee hyvin Suomen nykyhallituksen askelkuvioihin, ja miksei myöskin EU:n toimintaan.
Ei mulla muuta....
- Soomepois Eestist -
P.S. Simpauttaja oli suomalaiseksi leffaksi suht'koht hyvä
Tervehdys, Soomepois. Karihan oli loistava muutenkin ja tuo ”Hojo Hojo” oli yksi hänen onnistuneimpia piirroksiaan. Pitääpä muuten etsiä se Simpauttaja-leffa taas käsiinsä. Se kun kuvaa aikaa ja maailmaa jota ei taida enää olla olemassa.
Terveh! En ole haudassa, vaan rakensin kommentin, joka meni näköjään johionkin taivaalliseen pilvipalveluun prosessoinnissa, koskapa ei näjy täällä. Kommentoin vain Ykän hyvääkin parempaa valtiomieskatsausta:-)))
Tervehdys, Terho. Ja kehno. Ei ole tullut sitä kommenttia. Blogger veetuilee taas. Pahoittelen.
Kunnia Urkille korkeuksissa ja maassa rauha hänen luotujensa kesken, joita kohtaan hänellä on Hyvä Tahto!
Paitsi ettei urkinluomien kesken ole rauhaa, vaan suunnaton halu ja tarve repiä alas ja hävittää kaikki, mitä kuluneen sadan vuoden aikana on rakennettu.
Eikä Urkillakaan liene heitä kohtaan pahemmin goodwillia mainitusta syystä, mikäli hän olisi jossain toisessa todellisuudessa seuraamassa Maan menoa.
Eiväthän he kaikki toki urkinluomia ole, vaan perillisiä nyt ainakin. Ja oikeastaan heidän keskuudessaan vallitsee eräänlainen rauha:
he ovat ehdottoman samaa mieltä kaiken juuria myöten repimisen välttämättömyydestä tarjoamatta tilalle muuta kuin utopistisia unelmia.
Jos asia todellakin on niin, että nykytilanne on seurausta KGB:n pitkän aikavälin kampanjasta läntisen Euroopan kansakuntien moraalisen selkärangan mädättämiseksi toivottamaan neuvostokommunismi tervetulleeksi ja se on nyt tullut valmiiksi, joskin potin korjaa islam...
Silloinhan peli on pelattu ja hävitty. Mitä tässä enää voi tehdä, jos millekään tekemiselle ei enää kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tekijöitä?
Tervehdys, Qroquius Kad. Tämähän oli tietysti vain yksi versio asiasta mutta kyllähän KGB:n mädätystoiminta Euroopassa ehti pitkälle ja tietyllä tavalla sen hedelmät versovat edelleen. Mutta itsekin olet todennut – ja ollut oikeassa – että Suuri ja Mahtavakin romahti valtavan nopeasti. Ehkä siksi kannattaa vielä elää toivossa.
Lähetä kommentti