Helsinki, nykypäivä…
Niin… olihan sitä mennyt liikaa viime aikoina… tullut litkittyä niin… punasilmäisiä
aamuja oli tullut aina vain enemmän… ja se oli varmaan jo huomattu… akateemisten
tovereittenkin keskuudessa… mutta eihän hän ollut ainoa… ei todellakaan ainoa… joten
paskanko väliä…
Näin tuumasi eräs jo kohtuullisen uran tehnyt Järjestelmäpuolueen demariosaston
naispoliitikko ja kaatoi itselleen lisää punaviiniä. Sille oli tarvetta. Se,
joka sanoi ettei viina ollut ratkaisu ei tiennyt ongelmista mitään. Ja hänellä
oli ongelma. Ongelma, jota saattoi sanoa heräämiseksi ja järkiintymiseksi. Se
sama, jota hyvin moni häntä paljon nuorempi politiikan ulkopuolinen ihminen
sanoi aikuistumiseksi. Hänelle se vain tuli päälle vasta viisikymppisenä.
Pitikö sen perkeleen iskeä juuri kun kaikki tavoitteet näyttivät olevan
saavutettavissa? Aivan käsien ulottuvilla ja suurin osa jo kourassa. Taistelun
lopputuloksena. Voitetun taistelun. Sillä sitähän hän oli ollut koko
poliittisen uransa ajan. Taistelija. Hän oli taistellut epäkohtia vastaan.
Kaikesta sydämestään ja oikeaksi määriteltyä hyvyyttä palvellen.
Hän oli taistellut rasismia vastaan ja sen myötä myös luonnollisesti
monikulttuurisuuden puolesta. Sillä monikulttuurisuushan on rikkaus ja rasismi
taas puolestaan syöpä joka piileskeli jopa syvimmissä rakenteissa josta se piti
kitkeä pois aina ajatuksia myöten. Näin hänelle oli sanottu ja hän oli sen
uskonut ja omaksunut. Siispä hän oli
taistellut.
Hän oli taistellut ilmastonmuutosta vastaan. Hän oli oppinut ja oppimaansa
julistanut. Me kaikki olemme vastuussa. Meidän suomalaisten esimerkki on
tärkeä. Meidän tulee olla kehityksen eturintamassa. Nyt on viimeinen hetki
aloittaa. Ennen kuin on liian myöhäistä. Myös ja nimenomaan täällä Suomessa. Siinä
rintamassa hänkin oli. Taistelemassa.
Hän oli taistellut naisten aseman puolesta miehistä sortovaltaa vastaan.
Feminismin puolesta. Lasikatto oli hajotettava. Palkkaerot oli tasoitettava. Ikivanhat
sortavat patriarkaaliset rakenteet oli purettava. Misogynian oli loputtava.
Siispä hän taisteli.
Ja nyt liikaa viiniä hörsiessään hän mietti, että mitä hän oli taistelullaan
saanut oikeastaan aikaiseksi. Kun hän oli nähnyt sen taistelun tulokset.
Se rasismi. Se monikulttuurisuus. Suomi oli silloin, kun hän aloitti
poliittisen uransa ollut yksi maailman turvallisimpia maita. Ja yksi maailman
vähiten rasistisia maita. Kas kun siihen rasismiin ei ollut mitään aihetta. Kun
ei ollut pakkosyötettyä monikultturismia ja tuputettua itseinhoa. Eikä
jalustalle nostettuja toisenvärisiä joita piti haalia maahan aina vain lisää.
Sillä sehän oli kehityksen ja edistyksen tuntomerkki. Jonka tuntomerkin seuraukset
sekä Suomen taloudelle että ennen kaikkea ihmisten turvallisuudelle hän oli
alkanut lopultakin ymmärtää. Vuosien jälkeen, Hän oli ymmärtänyt että hänen
taistelunsa seurauksena suomalaiset olivat oppineet mitä on alaikäisen
joukkoraiskaus ja tuontiväkivalta. Jota he eivät olisi oppineet ilman hänen
taisteluaan. Ja he olivat myös oppineet että sen olemassaolo oli kiistettävä. Oli
opittava valehtelemaan vastuullisesti. Ja yksi innokkaimmista opettajista oli
ollut juuri kohtuullisen uran tehnyt Järjestelmäpuolueen demariosaston
naispoliitikko. Silmät kiiluen ja asiassaan vakavana. Vaikka hän oli oppinut että monikultturismin etnisesti edistykselliset mannekiinit pitivät häntä itseään hyväuskoisena typeryksenä. Olipa sana huorakin tullut monesti mainittua.
Suomalaiset olivat myös oppineet kuinka
hänen opettamansa monikulttuurisuuden epistolan nimissä kokonainen maa nimeltä
Ruotsi tuhoutuu. Koska hän oli vallan kahvassa hän toki tiesi taistelunsa
hinnan ja seuraukset. Siellä Ruotsissakin. Ennen kaikkea hän tiesi että niiden
olemassaolo kiistettiin ja niitten esille nostaminen tuomittiin kansanryhmää
vastaan kiihottamisena. Vaikka hän tiesi sen kiihottamisen olevan vain
järjestelmän virheitten perusteltua arvostelua. Jota oikeusvaltiossa ei olisi
koskaan pitänyt kieltää. Kai hän sentään eli oikeusvaltiossa? Vai elikö hän? Halusiko
hän? Oliko sillä väliä? Sillä hänhän oli vaatinut tosiasioitten kieltämistä
vihapuheena. Muitten samanmielisten joukossa. Vihapuheeksi määritelty puhe
kyseenalaisti kaiken sen, mitä hän oli edustanut. Siispä se tuli kieltää. Ei
sillä ollut väliä oliko kieltäminen oikein. Kunhan hänen omaa asemaansa ja niin
sanottua kunniaansa suojeltiin.
Entäs se ilmastonmuutos? Hän oli lopulta tajunnut että Suomi oli koko ajan
ollut yksi maailman parhaiten ympäristöasioitaan hoitava maa. Luonnonvarojen
moninkertainen nettotuottaja. Ja hänen taistelunsa oli tuhoamassa sen Suomen
talouden ja elinkeinoelämän kokonaan. Siirtäen sen tuotannon jonnekin muualle,
jossa hänen taistelustaan ei piitattu paskaakaan. Hänen taistelunsa oli koko
ajan ollut vain poistamisen ja lopettamisen taistelua. Poistetaan tuo.
Lopetetaan tuo. Poistetaan tuo. Lopetetaan tuo. Saadaan siitä hyvä ja
tiedostava mieli. Mutta jossain vaiheessa hän oli huomannut että poistamis- ja
lopettamisorgioissa ei tarjottu mitään tilalle. Ei mitään, millä ihmiset
eläisivät.
Entäs se naisten asema ja feminismi? Ehkä se feminismi, jonka puolesta hän oli
taistellut kiteytyi hänelle erään hänen puoluetoverittarensa, ministerin,
palopuheessa jonka hän oli katsellut viimeisessä puoluekokouksessa. Puhe oli
tyypillistä varsin hysteeristä puoluekokousjargonia mutta puhujan fanaattinen katse
ja lähes kirkuva ääni kertoi sen todellisen viestin:
- Me ollaan vallassa nyt! Koska me ollaan naisia! Me voidaan tehdä mitä me
lystätään! Koska me ollaan naisia! Eikä kukaan uskalla arvostella meitä!
Tehtiin me mitä typeryyksiä tahansa! Koska me ollaan naisia! Eikä kukaan Järjestelmässä
uskalla ottaa riskiä että hänet tuomittaisiin naisvihaajaksi. Tää on kirjaimellisesti
vittu-yhtä-juhlaa!
Yksi jo selvästi eläkkeelle haluava ja oman taistelunsa luovuttanut
miespuolinen demaripoliitikko oli sanonut punasilmäisistä aamuista kärsivälle
nuoremmalle naispoliitikolle kuunneltuaan tuon puheen:
- Tiedätkös… me ollaan päästetty hirviö irti… sillä hirviöllä on hame päällä… eikä
me pystytä sitä enää hallitsemaan…
Niin. Hän oli taistellut. Ja kun hän
kaatoi jälleen lisää viiniä hän palasi siihen vastenmieliseen oivallukseen
minkä hän oli vähän aikaa sitten saanut. Vastenmieliseen mutta toteen. Ei hän
tosiasiassa ollut koskaan taistellut. Ei milloinkaan. Hän oli vain halunnut tuntevansa
että hän taisteli. Ja senkin nimenomaan kevyesti ja vaivatta. Ilman todellista
taistelun vaivaa ja vaaraa. Hän, ja koko hänen vihervasemmistolainen
viiteryhmänsä. Hän alkoi ymmärtää miksi heitä sanottiin leikkipartisaaneiksi.
Sillä hän – ja he – olivat ottaneet ”taistelunsa”
kohteeksi turvalliset ja riskittömät asiat joissa ei itse asiassa ollut mitään korjattavaa
mutta joita voitaisiin ”taistelun” nimissä muokata toisenlaisiksi. Aivan sama
mikä oli lopputulos sillä sehän oli heidän ”taistelunsa” aikaansaama
lopputulos. Suuri voitto. Heidän jalanjälkensä historiaan. Ehkä he
”taistelussaan” vielä ymmärsivät että tällainen roolileikki onnistuisi vain
Suomen kaltaisessa maassa jossa ihmiset olivat liian kilttejä ja liian laiskoja
estääkseen tuon hysteerisen lauman roolileikin. Ennen kuin oli liian myöhäistä.
Kohtuullisen uran tehnyt
Järjestelmäpuolueen demariosaston naispoliitikko tuijotti viinilasiaan aivan
kuin se olisi esittänyt hänelle kysymyksen:
- No, mitäs nyt? Olisiko muutoksen aika? Olisiko
julkisen tunnustuksen aika?
Paskat olisi, totesi naispoliitikko ja
lörötti lasiin lisää viiniä. Hän tiesi kyllä oikein hyvin mitä oli ollut
tekemässä ja tehneensä sen vain omaa egoa ruokkiakseen. Taistelija, paskan
marjat. Mukavuudenhaluinen egonsa ruokkija, ei mitään muuta. Mutta
tunnustaisiko hän sen julkisesti? Ei helvetissä. Ei hänestä olisi sanomaan että
tiedättekös, muurahaiskansalaiset, se maa joka hiellä ja vaivalla rakennettiin
oikein toimivaksi valtioksi hässittiin sitten kirjaimellisesti vituiksi vain
siksi että hysteerinen akkalauma saisi kuvitella olevansa taistelijoita.
Niin ei tulisi koskaan käymään.
Naispoliitikko jatkaisi epistolan tinkimättömän uskollista ja suorastaan
uskonnollista julistamista. Toivoen, että hän ehtisi aikanaan kuolla varakkaana
ja arvostettuna eläkeläisenä ennen edessä olevaa väistämätöntä romahdusta jonka
hän ja hänen kaltaisensa saisivat kyllä aikaiseksi. Vaikka usko olikin mennyt
niin tarvittava paatos löytyisi kyllä selkärangasta. Ja uskonsa julistuksessa
hän olisi yksi kovaäänisimpiä äärioikeistolaisuudesta varoittajia. Sekä sen
vaatijoita että äärioikeistolaisuus oli jatkuvasti määriteltävä uudelleen ja
aina entistä laajemmin. Ja tuotava tuomiolle. Aina ankarammalle tuomiolle. Niin
että pelko hiljentäisi aina enemmän suita. Faktojen puhujien suita. Faktat
olivat utopian vihollisia mutta utopialla oli pelon valta.
Niin. Pelko. Kun lopulta ei ollut enää
muuta keinoa. Naispoliitikolla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä mihin tämä
valtaan päässyt roolileikki ajan myötä johtaisi. Valheelle rakennettua valtaa
ei pönkitetty kuin valhetta suurentamalla ja totuudenpuhujat vaientamalla. Ja
vaientamisen keinot kovenisivat ajan myötä samalla kun valhekin kasvaisi aina
suuremmaksi. Totalitarismi oli totalitarismia vaikka se käyttäisikin huulipunaa
ja minihametta.
Kohtuullisen uran tehnyttä
Järjestelmäpuolueen demariosaston naispoliitikkoa alkoi väsyttää mutta hän
halusi lykätä vuoteeseen menoa. Sillä hän oli viime aikoina – oikeastaan
havahtumisestaan lähtien – nähnyt aina saman unen. Uni oli lyhyt mutta
mieleenpainuva. Siinä keski-ikäinen, varsin virkamiesmäinen mies katsoi häntä
julmalla ja päättäväisellä ilmeellä. Ja hänellä oli kädessään köysi. Sitten uni
loppui. Pari päivää sitten naispoliitikko oli sattumalta törmännyt internetissä
samaan mieheen. Mies oli Albert Pierrepoint. Nürnbergin pääpyöveli.
Epäilemättä Pierrepoint tulisi hänen
uneensa ensi yönäkin. Ja miksei tulisi? Sillä sen lisäksi että naispoliitikko
tiesi olevansa oman egonsa kusettama typerys, hän tiesi olevansa muutakin. Hän
oli syyllinen. Ja tiesi senkin ettei sinisilmäinen typeryys olisi koskaan
lieventävä asianhaara. Mutta olihan hän sentään saanut tuntea olevansa
taistelija. Ja tunnehan oli tärkein.
Kiitos inspiraatiosta Vittuuntuneelle
NettoVeronmaksajalle.
25 kommenttia:
Demarit saavuttivat Forssan puoluekokouksen tavoitteet ja sitten piti keksiä uusia tavoitteita.Paine ympärillä oli myös kova,Suomessa oli muitakin demaripuolueita.itseasiassa kaikki maamme puolueet ovat perusperiaatteiltaan demareita pienin sävyeroin.Vihreät ovat yliopistotyttöjen demareita,vasurit prekaattien ja alnanakkaa omistamattomien demareita,keskusta on maakuntien demareita,RKP toisen kotimaisen jakopuolue ja kokoomus vähän paremmin tienaavien SDP.Persut ovat sitten nationalistisia demareita,itseasiassa joa demarit muuttuisivat haittamaahanmuutolle kielteisiksi,niin persujen kannatuksesta häviäisi vähintään 10%.
Me ollaan demareita jokainen kun oikein silmin katsotaan.....
Kertoo kai jotain sekin,että kun polilla järjestetään kyselyitä,että mikä olis mukavin työpaikka,niin kaikki haluavat isoon firmaan töihin.Pieneksi rattaaksi isoon koneistoon,kukaan ei kerro haluavansa luoda itse omat miljoonansa ja perustaa tulevaisuuden facebookin.Demariutta tuokin,varmaa keipää ilman isoa vastuuta.
Siinä se on demareiden ongelma,me kaikki ollaan jo demareita hyvin pientä poikkeusta lukuunottamatta.Demarit ovat tehneet itsestään tarpeettomia ja enään on edessä taantuminen ja tuho.
Toivottavasti vain puolueelle.
Pakko sen verta n*ssia pilkkua, että Pierrepoint ei ollut Nürnbergin teloittaja. Pierrepoint hoiti Bergen-Belsenin keskitysleirin oikeudekäynnin teloitukset mutta Nürnbergissä homman hoiti (päin ahteria) Yhdysvaltain armeijan ylivääpeli John C. Woods. Wikipedia kertoo lisää.
Tervehdys klovalle ja Jannelle & kiitos kommenteistanne.
klova: Kyllähän asia on pitkälti niin kuin sanot. Demarit saavuttivat tavoitteensa eivätkä älynneet ryhtyä, no, konservatiiveiksi vaan alkoivat sitten etsiä uusia maailmaahalaavia tavoitteita. Ymmärrän muuten miksi Suomessa harva haaveilee yrittäjän hommasta. Siitä kun on tehty liki mahdotonta.
Ja lisätään vielä että tämä nykyajan ”aktivismi” on hyvin monelle vain turvallinen egotrippi jota leikkiessään voi kuvitella olevansa paljon enemmän kuin mitä onkaan.
Janne: Ehkä tämä ei ollut kirjoituksen kannalta se olennaisin asia. Mutta joo, se Pierrepointin jenkkikollega roikotti Ribbetropiakin parikymmentä minuuttia ennen kuin sai hengen pois.
Yrjö: ei ollut hirttäjä olennaisin asia. Muutoin kirjoitus oli täyttä asiaa. Ja mitä siihen jenkki-hirttäjään tulee niin kaverihan ei osannut hommaansa. Jos Pierrepoint olisi ollut asialla niin Ribbentrop olisi ollut hengetön ennenkuin olisi edes huomannut asiaa. Olen tosin sitä mieltä että vanha venäläinen tapa eli niskalaukaus on paljon varmempi.
Tervehdys, Janne. Joo, näin on. Tota noin, yleensä annan kommenttiosiossa ajatuksen lentää mutta lopetetaan tämä teloitustapojen vertailu nyt tällä erää tähän.
Näin kertoo Marcus Franz, miten itävaltalaiset isät neuvovat tyttäriään pukeutumaan:
https://www.rt.com/news/450680-austrian-girls-headscarves-migrants/
-Marcus Franz, a doctor and former MP from the conservative Austrian People’s Party, made the comments on local TV last week.
“I myself know fathers who, when their daughters come home in the evening when they live in the problem area, give them headscarves so they won’t be recognized as Austrians. I know this personally, in the 15th district [of Vienna], this is a fact,” Franz said.-
Oikein sujuvaa satiiria. Naurattaisi enemmän, jos ei olisi niin kovin todellisuudelta kalskahtavaa. Kiitos kirjoituksesta.
Interperspiranttinen viherpunikki-femakko on kuin oksalla istuva hölmöläinen sahaamassa oksaa katki rungon puolelta. Ehkä jopa tajuten touhujensa seuraukset.
Toisaalta, olen ilokseni huomannut, että turuilla ja toreilla, sekä sukulaisissa, mielipiteet ovat nuivistuneet. Viherpunikeilla alkaa olla kova kiire tehdä tuhojaan. Tuhota turvallinen ja toimiva yhteiskunta on niiden tapa "taistella".
Tervehdys Anolle ja Pinlaarenille & kiitos kommenteistanne.
Ano: Joo, eihän tuo paljoa naurata. Euroopan tulevaisuus? Tätäkö halutaan. Ja siellä Itävallassahan allahu oli eilen taas kovasti akpaar. Ainakin kolme kuollutta ja kymmenkunta haavoittunutta.
Pinlaareni: Kiitokset sinullekin. Tuo oksansahaamisvertaus oli osuva. Osa noista viherpunikeista ei tajua sitä vaan elää utopiassaan jota reaalimaailma ei häiritse. Osa tajuaa mutta se raja on jo ylitetty että ne uskaltaisivat sanoa mitään vastaan.
Mistäs Ykä liisan tuntee? Kun unensa niin hyvin tietää. No, mieltymys viiniin ei ainakaan ole salaisuus.
Demareilla lähti lapasesta homma aikoja sitten. 70-luvulla, kun inflaatio ja progressio nosti verotuloja joka vuosi. Jaettavaa tuntui tulevan koko ajan lisää ja lisää. Ja Forssan kokouksen tavoitteet oli saavutettu. Maailma oli lavea, seinät leveällä ja katto korkealla. Ja solmiot, ne vasta leveitä olivatkin.
Sikäli liisa on väärässä, että ei se albertia tapaa. Tapaa ystävällisen oloisen, pyöreälasisen miehen. Joka katselee pitkin mustaa rautaa. No, kyllä Ykä sen uneni muistaa.
Puistattavan unen, jonka toivoisi olleen vain unen. Mutta jossain takaraivossa tuntuu kovin todelta, pelottavan todelta.
Pyssymies
Odotin epäilyksen pirun astuvan näyttämölle. Häntä ei näkynyt. Ilmeisesti hän oli jo käynyt paikalla toteamassa ettei kannata enää vaivautua, ja näköjään henkilö on jo antanut itselleen lahjankin painajaisten muodossa. Tämä oli siis "epäilyksen piru -tarina" ilman epäilyksen pirua.
Onko Antero ja äänimiehet seuraamassa vaaleja Amerikassa? Toivottavasti Antero onnistuu saamaan haastattelun Trumpilta, Penceltä, tai joltain näiden avustajilta tai kampanjatiimin aktiivilta.
Trump toimi välittäjänä ja sai Arabiemiirikunnat, Bahrainin ja Sudanin tekemään rauhansopimuksen ja diplomaattisuhteet Israelin kanssa. Ilmeisesti jonossa on joitakin muita maita Lähi-idästä ja Afrikasta, jotka tekisivät samoin.
Creepy Joe Biden on pelkkä Troijan puuhevonen, jonka tarkoitus on piilottaa se että siinä ajetaan nimensä mukaisesti Kamalaa Harrisia presidentiksi varapresidentin aseman kautta. Tuossa pyrittäneen siihen että Creepy Joe eroaisi pian ja Kamala ottaisi viran. Sitten Kamala tekisi Creepylle sen mitä Gerald Ford teki Richard Nixonille tämän erottua, eli armantaisi ja antaisi vapautukset syytteistä.
Tervehdys Pyssymiehelle, Tuumailijalle ja vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Tässä ei ollut sinänsä kyse kenestäkään erillisestä henkilöstä vaan arkkityypistä. Mutta joo, demarit ovat olleet tavallaan olleet jo raato pitkän aikaa mutta sen raadon tekohengitys käy suomalaisille pirun kalliiksi.
Tuumailija: Tavallaan joo. Vaihteeksi näin. Epäilyksen Piru palaa kyllä. Ja tämän tyyppisiä ihmisiä löytyy kyllä niin valtakoneistosta kuin valtamediasta. On vaan ylitetty se raja että he uskaltaisivat sanoa mitään. Korkeintaan eläkkeellä sitten.
vieras: Koko plutoona seuraa vaaleja Huitsinnevadasta käsin. Jos nuo varsin vasemmalle ajautuneet demokraatit voittavat niin nehän meinaavat muuttaa koko Yhdysvaltain perustuksia ja mitä siitä seuraa on sitten hyvin suuri kysymysmerkki. Ja kiitokset sähköpostista.
Toivottavasti mahdollisimman moni katsoi ohjelman ”Neuvostoliiton vankileirit”. Siellä toteutui ainakin vihervasemmiston unelma tasa-arvosta; naiset joutuivat samaan raskaaseen työhön kuin miehet. Muutamia järkyttäviä ihmiskohtaloita tuotiin esille. Eräskin oli saanut seitsemän vuotta pakkotyötä kolhaistuaan vahingossa Stalinin patsasta ja mitä mielikuvituksellisimmista ”rikoksista” saattoi neuvostovallan vihollisena joutua työskentelemään 50 asteen pakkasessa rakentamassa lapion ja kottikärryjen kanssa rautatietä, joka kevään tullen lumien sulettua upposi ympäröivään maastoon, ruokana jätteitä liemessä ja nukkuminen parakissa, jossa oli pelkät puulaverit ja niin kylmä, että hiukset saattoivat yöllä jäätyä seinään kiinni. Olin tietoinen näistä leireistä, mutta ohjelma kyllä järkytti. Siksi kai nytkin siitä kirjoitin, vaikka menee ohi blogin aiheesta.
Jos meillä media toimisi niinkuin pitää, se viimeistään nyt haastattelisi esim. Li Anderssonia ja kysyisi, oliko tämä sitä oikeaa kommunismia. Ihan vaan sen takia, että kukaan kommunisti Suomessa ei olisi enää harhakuvitelmiensa vallassa, vaan joutuisi tunnustamaan aatteen karmean historian ja miettimään sen jälkeen omia valintojaan. Natsit ovat aina esillä, kun lähihistorian hirmutöistä, ihmisten vainoamisesta ja tappamisesta puhutaan ja äärioikeistolaisia järjestöjä lopetetaan, mutta jostakin kumman syystä kommunismin moninkertaiset uhrit unohdetaan. Tämän on myös Jussi Halla-aho tuonut esille ja häntä syytetäänkin sitten antisemitismistä.
Rouva Ano
Itse asiassa Pierrepoint toimi brittien alaisuudessa toisaalla, Hamelnin oikeudenkäynneissä. Nürnbergin pääpyöveli oli amerikkalainen John C. Woods, jota kuvattiin lähinnä sadistiseksi poropeukaloksi.
Tervehdys Rouva Anolle ja Ruukinmatruunalle & kiitos kommenteistanne.
Rouva Ano: Näistä kannattaa aina muistuttaa. Meillä on nyt vallassa sellainen pimulauma joka ei Neuvostoliiton aikaa muista eikä utopiansa lumoissa halua siihen tutustuakaan. Niinpä he saattavat ajatella että ”tällä kertaa se varmaan onnistuu”.
Ruukinmatruuna: Kiitos lisäyksestä ja annetaan niiden hirttäjien nyt olla.
Amishit järjestivät hevosajelun Trumpin tueksi.
https://twitter.com/stillgray/status/1323585475672596481
POTUS-vaaleja seurataan mitä tarkimmin ja tällä kertaa ilmassa näyttää leijuvan vasemmiston taholta voitonriemun sijasta selkeä epätoivo, kun lukee Appelsinin aviisin ulkomanuutisointia viime päiviltä:
Trumpilla on vain 10 % mahdollisuudet voittoon.
Miten tämä on mahdollista?! Arvostetut tulostenarvioijan erehtyivät taas näin pahasti!
Kyllä Biden vielä voittaa. Voittaahan?!
Kuusi vaa'nkieliosavaltiota vielä Bidenille, siitä se voitto napsahtaa...mutta se ei vielä riitä, pitäisi saada vielä kaksi...!
Olen ollut niinikän havaitsevani valtavalemediammekin alkaneen jo varovaisesti valmistautua valvepainajaiseeensa, jossa Trump valitaan toiselle kaudelle.
Kohta tuo selvinnee.
Tervehdys vieraalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
vieras: Niinhän nuo näkyvät kärryillä kulkevan.
Qroquius Kad: Kaiken kaikkiaan suomalaisen valtamedian uutisointi Trumpista on jossain naurettavan ja säälittävän välimailla. Ja yleistä on esittää oma harras toive varmana uutisena vaikka itse asiaan olisi vielä puoli vuotta aikaa. Mutta selvää on että noissa vaaleissa on vielä monta mutkaa ja Bidenin lopussa saama äänimäärä pistää ihmettelemään. Voi olla että noista käydään käräjiä vielä pitkään.
Tätä kirjoittaessani 2020-11-05 0126 Trumpilla on 214 valitsijamiestä. Hänen pitäisi voittaa jokainen vielä lopullista tulosta vailla olevista osavaltioista AK, NV, PA, NC ja GA, jotta saisi 271 valitsijamiestä. Ainoastaan kuuden valitsijamiehen Nevada on lievästi kallellaan Bidenin suuntaan, joten se voi ratkaista vaalit.
Tiukka tilanne. Jos Trump voittaa, niin sitä voi kutsua ihmeeksi.
Jos Biden voittaa, niin Kanada saa kilpailijan tavoitellessaan Ruotsin hallussa olevaa suvaitsevaisuuspokaalia.
https://www.foxnews.com
acc
Tervehdys, acc. Niin kuin totesin, on näissä vaaleissa varsinkin siinä loppusuoralla sen verran paljon hämärää että näitä käräjöidään vielä pitkään. Mutta totta puhut. Kovasti vasemmalle liukuneet demokraatit pyrkivät muuttamaan Yhdysvaltojen perustuksia mutta vauhtisokeudessaan eivät ehkä tajua sitä että kyseessä ei ole Ruotsi eikä Kanada. En lähde ennustamaan tulevaa mutta mahdollisuudet sisäiseen rähinään ovat olemassa. Varsinkin kun demokraatit todennäköisesti jatkossakin riisuvat poliisin toimintaedellytyksiä ja sitä myötä nostavat BLM:n de facto viralliseksi organisaatioksi.
Samansuuntaisia laskelmia tein eilen acc:n kanssa illalla ennen nukkumaanmenoa. Nevada voi tosiaan olla todella ratkaiseva osavaltio. Wisconsin on myös ratkaisevassa roolissa. Tosin sen tulosta pidättäneen jo "varmana". Wisconsiniin liittyen olin - jos oikein muistan jostain lukeneeni - liittyvän myös niitä hämäriä tekijöitä. Kyllä tuolla eri lähteiden mukaan jotain peräti outoa ja hämärää näyttäisi vaaleihin liittyneen, josta tuskin koskaan mitään varmuutta saadaan. Siitä huolimatta, että käräjiä saattanee olla tosiaan tiedossa.
Kovasti särähti korvaan muuan pääministeri Sanna Marinin (sd) loihelausumat iltauutisissa, että demokratiaprosessi toimisi Yhdysvalloissa ja että siihen voimme luottaa (sanatarkkaa lainausta en muista). Varmaa alkaa omasta mielestäni olla, että ei taida oikein toimia enää missään. Onko sitten todella koskaan toiminutkaan, vai ollut lähinnä harhakuvitelmaa ja päiväunta? Kuten blogikirjoituksessa kirjoititkin: "Kai hän sentään eli oikeusvaltiossa?" Oikeusvaltio- ja laillisuusperiaate ei Suomessa ainakaan ole toteutunut - kuin pelkästään ministerien ja poliitikkojen tyhjänpäiväisissä puheissa täytesanoina...
Bidenin puhuessa olin hänen vierellään seisovalta naiselta (Bidenin vaimo?) huomaavinani kuonokopan, jossa luki "FEMINITY". Kuinkas ollakaan se istuu myös karmivalla tavalla Suomen hallituksen kokoonpanoon ja tavoiteperiin, josta myös blogikirjoituksessa mainitsitkin mm. "Feminismin puolesta". Jotenkin olemusta täydensi mustat nahkakäsineet, josta vilkas mielikuvitus yhdisti tunnelman...
Kohti niitä kovin mielenkiintoisia aikoja siis...
Tervehdys, Juha. Mikäli demokraatit voittavat niin Yhdysvallat siirtyy pelottavaan suuntaan myös maan itsensä yhteiskuntarauhan kannalta. Mitä tulee oikeusvaltioon Suomessa niin mehän olemme hyvää vauhtia siirtymässä ”oikeaoppiseen oikeusvaltioon”.
Pierrepoint muuten ei ollut Nürnbergin pääpyöveli, vaan homma annettiin amerikkalaiselle tunarille. Pierrepoint kyllä toimi brittien miehityshallinnon järjestämissä sotarikosoikeudenkäynneissä pyövelinä.
Voi olla yksinäinen vanhuus, jos ei ole omia lapsia. Joillekin tiedostaville naisille voi olla karua tajuta nelikymppisenä, että se juna meni jo, eikä sille voi mitään. Ei auta, vaikka kuinka valittaisi maailman epäreiluutta.
Tarinan demarista ei tiedä, mutta päättelin punasilmäisistä aamuista. Onnelliset äidit eivät yleensä juo punaviiniä ihan joka ilta. Taitaisi olla moni vihervassarinainen paljon onnellisempi suurperheen äitinä kuin politikoimassa. Silloin ei ehtisi ajatella vaikeita ja kokea maailmantuskaakaan.
Amerikassa eletään mielenkiintoisia aikoja. Siellä taitaa tilanne kehittyä nyt niin, ettei kumpikaan osapuoli hyväksy vaalin lopputulosta, julistetaan voittajaksi sitten Trump tai Biden. Maa voi olla niin jakautunut, ettei toinen osapuoli suostu elämään toisen alaisuudessa. Kenties edetään Claire Wolfen tiellä:
”America is at that awkward stage. It's too late to work within the system, but too early to shoot the bastards."
Tosin eihän tämä ole historiassa mitenkään tavatonta. Amerikassa sodittiin liittovaltion asemasta 1860-1865. Kenties nyt on koittanut jälleen aika taistella liittovaltion luonteesta ja muustakin, aseitahan heillä riittää.
Tervehdys Jani Alanderille ja Ukkelille & kiitos kommenteistanne.
Jani: Asiaa on käsitelty jo kommenttiosiossa.
Ukkeli: Noin yleensä ihmisten maailmankuvaa muokataan – erityisesti median toimesta – sellaiseksi että se sopii kolmikymppiselle kaupunkilaiselle vihervasemmistolaiselle sinkkunaiselle. Amerikoissa voi periaatteessa tapahtua nyt ihan mitä tahansa.
Lähetä kommentti