KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXLI

1. Ammoin Yle, edelleen Yle

Niin. Juu. Sehän ei ole kummallista että on olemassa ihmisiä joilla on mielenterveytensä kanssa ongelmia ja sitä myötä myös huomattavia vaikeuksia sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Siksipä he – nykyaikaisen muodikkaasti – toteavat että he ovat sitä kolmatta sukupuolta ja heidän mielestään vika on siinä ettei sen olemassaoloa laajamittaisesti tunnusteta. Vika ei ole eikä voi olla omien korvien välissä.

Sekään ei ole kummallista että kyseisestä identiteettihäiriöstä kärsivä nainen vaatii, että hänen saamelaiskulttuurinsa monisatavuotinen vaateperinne pannaan kerralla uusiksi hänen häiriönsä vuoksi. Onhan näitä kaikenlaisia, ihmisiä, meinaan. Ja saahan sitä vaatia, sano.

Mutta sitä voi hieman ihmetellä, että pakkoverorahoitteinen Yle nostaa juuri tämän asian valtakunnan uutiseksi. Opiksi ja ojennukseksi meille tavallisille suomalaisille. Tutulla tyylillään taas kerran:

Huomattavaa on, että kyseinen nainen asuu Norjan puolella ja sieltä saakka Ylen piti uutisensa etsiä. Hotellin respassa epäillään, että olemme nähneet uuden ammattiuhriutujan tähden syttyneen. Meillähän on muutamia citysaamelaisia naisia jotka ovat siinä jo kunnostautuneet. Miksei kunnostautuisi kun siihen annetaan mahdollisuus?

Ylessä ollaan varmaan sitä mieltä että lukijan pitäisi tuntea törmänneensä suureen epäkohtaan. Itse asiassa Yle on oikeassa. Tosin hotellin respan näkemä epäkohta on vähän muuta kuin mitä Yle ajatteli. Epäkohta on Ylen uutisoinnissa ja pakkosyöttämisessä.

Vinkki Ylelle: Menkääpäs piruuttanne tekemään juttu islamilaisten maiden trans-vaatetuksesta. Ja naisten kohtelusta yleensäkin. Vaikkapa Saudi-Arabiaan. Ja miksei ihan haastattelututkimuksena? Siellä kadulla. Kansanhenkilöiden keskuudessa. Saatte varmasti aikaiseksi mielenkiintoisen jutun.

2. Ykä, vanhus harmajapää

Tai no, harmajaparta. Mulla mitään tukkaa ole. Mutta joo, telkkaria tulee katsottua harvoin mutta kun se on sattumoisin samassa huoneessa kuin tietokone niin pistin merkille Ylen (niin, minkäs muunkaan) melko tuoreen Uutis Suomi-ohjelman ja tunsin itseni aivan järkyttävän vanhaksi. Siinä oli nimittäin juttu nuoresta miehestä joka päätti kokeilla, että voiko ilman älykännykkää elää kuukauden.

Siis kuinka voi elää kuukauden ilman sitä älyhärpäkettä? No joo, en mene siihen miinaan että sanoisin ”kun minä en tarvitse älyhärpäkettä niin ei tartte kukaan muukaan” vaikka olenkin elänyt liki kuusikymmentä vuotta ilman sitä härpäkettä. Kukin tavallaan ja tyylillään, ei siinä mitään.

Mutta suoraan sanoen minua pelottaa se riippuvuus, mikä niin monella ihmisellä on tuohon masiinaan. Se on jatkuvasti kourassa ja ihminen tuijottaa sitä zombien lailla. Kävellessäänkin. Omassa elämässä tapahtunut asia ei ole tapahtunut, ennen kuin se on jaettu älyhärpäkkeellä eteenpäin ja sitä on joku toinen yhtä lailla riippuvainen kommentoinut.

Tätä kertovat – ja tunnustavat – minulle minua huomattavasti nuoremmat kyseisen masiinan käyttäjät. Joille ajatus elää ilman kyseistä masiinaa aiheuttaa jo ajatuksena vieroitusoireita.

Ei voi välttyä ajatukselta että kone käyttää ihmistä eikä ihminen konetta.

3. Transkaljaa vai tavallista kaljaa?

Monilla firmoilla on ihmeellinen taipumus edistää myyntiään tavoilla, jotka eivät edistä myyntiä vaan saavat tavallisen ihmisen lähinnä vittuuntumaan jatkuvan pakkosyöttämisen vuoksi. Karhu-olut on mennyt samaan pakkosyöttämiseen mukaan:

Hotellin respasta muistutetaan että raikas Tsuhnan Kosto on edelleenkin transvapaata olutta joka ei pakkosyötä minkäänlaista transideologiaa.

4. Haukutaan, kun ei muuta osata

Ja laitetaanpa vielä LGBTQTiiTyy-porukan hienostunutta keskustelukulttuuria. Kiitos eräälle Anolle linkistä.

Haukkuahan voi tyylilläkin. Tämä koira on suorituksessaan suorastaan gentleman.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pahemmin haukkumatta.