Silloin aikanaan kulttuuritaistolaiset hoilasivat toinen toistaan karmeampia lauluja. Niistä alle on mennyt vain nykyinen tiedostava räppi jota voi kutsua lähinnä akustiseksi ympäristörikokseksi. Yksi vähiten kauheita taistolaisten lauluista oli Kristiina Halkolan Jos Rakastat. Siinä kun oli melodiakin. Minulla ei ole sinänsä aikomustakaan kirjoittaa musiikista. Tulipa vaan tuo kappale mieleen, kun siinä annettiin ihmiselle aika rankat ehdot että Kristiina piirtää kuvasi hiekkaan.
Sen myötä tuli mieleen tämä tämän kesäinen
rasismifarssi. Rasismiahan ei ole käytetty oikeastaan pitkään aikaan
poliittisena lyömäaseena kun se oli röhönaurettu täysin puhki. Mutta nythän
vihervasemmisto ja VMP ovat löytäneet sen entistä ehompana. Ja sitä kautta
mietin, että minkälainen pitäisi olla perussuomalaisten katumusharjoitus että
kyseiset yhteiskunnan haittaorganisaatiot voisivat antaa heille anteeksi.
Epäilemättä siinä tarvittaisiin pyyteetöntä rakkauden julistusta jota faktat
eivät häiritsisi. Ehkä se menisi jotenkin näin:
MINÄ RAKASTAN
Minä rakastan.
Erityisesti rakastan Suomessa asuvia kehitysmaalaisia puhtaan ja pyyteettömän
rakkauden vuoksi. Ja sen vuoksi en välitä siitä, että he ovat
täällä ilman minkäänlaista perustetta täällä oleskelulleen. Siksi – rakkauden
nimissä – minä valehtelen itselleni sekä muille ja unohdan tuon asian kokonaan.
Koska minä rakastan.
Minä rakastan. Erityisesti rakastan
Suomessa asuvia kehitysmaalaisia puhtaan ja pyyteettömän rakkauden vuoksi. Ja
sen vuoksi en välitä siitä, että he elävät täällä suomalaisten elättämänä. Siksi
– rakkauden nimissä – minä valehtelen itselleni sekä muille ja unohdan tuon
asian kokonaan. Koska minä rakastan.
Minä rakastan. Erityisesti rakastan
Suomessa asuvia kehitysmaalaisia puhtaan ja pyyteettömän rakkauden vuoksi. Ja
sen vuoksi en välitä siitä, että nuo kehitysmaalaiset tekevät valtavan määrän
suomalaisiin kohdistuvia väkivalta- ja seksuaalirikoksia. Siksi – rakkauden
nimissä – minä valehtelen itselleni sekä muille ja unohdan tuon asian kokonaan.
Koska minä rakastan.
Toisin sanoen minä rakastan valhetta. Ja
ennen kaikkea minä rakastan niitä suomalaisia minua parempia ihmisiä jotka
pakottavat minut valehtelemaan. Pyydän heiltä anteeksi kaikkea pahaa mitä olen
koskaan sanonut sillä ymmärrän nyt että minun sanani ovat olleet teoista
pahimpia. Tekoja pahempia. Jokainen anteeksipyyntöni lisää rakkauttani heitä
kohtaan. Ja ymmärrän nyt myös että nuo hyvät ja viisaat ihmiset opettavat minua
ajattelemaan ja ennen kaikkea tuntemaan oikein.
Minä rakastan.
Voi kuinka minä rakastankaan.
Ja
piirrän, piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan…
Jaa, ei se tainnut onnistua käppäukolta. Kas kun tästä
poisti vittuilun niin eihän siitä jäänyt jäljelle kuin välimerkit. Mutta kyllähän
tuosta tuli selväksi se, mitä meiltä vaaditaan.
Vaan miun lapa se ei helepolla nouse.
20 kommenttia:
Poistetaan turhia kohtia ja viimeisen säkeistön olennainen tulee esiin
"Jos rakastat pieniä tyttöjä
Pieniä tyttöjä, pieniä poikia
Minä tulen | sinun kanssasi merenrantaan"
Mitäköhän Paavo Teittinen saisi tästä irti. Panu Raatikainen varmaan vielä enemmän.
LOISTAVA KIRJOITUS 👍🏻🤗
Vaikka joku tuon pottuilun esittäisi oikeasti katuen, niin vihervasemmisto vaatisi lisää 😂😂.
Siksipä ei meidän pidä suostuman 😈
-Lukija
Ennen meitä suometettiin, nyt mokutetaan, missähän on sylttytehdas.
Kuuntelin radiosta kun tutkiva kirjailija kertoi että Suomessa on
seitsemän miljardööria joista neljä on Herliineitä, kun tiedetään
mediaomistukset niin onkohan sylttytehdas siellä, omstaja valitsee
päätoimittajat.
Minun mieleeni näistä taistolaisten esityksistä tulee päällimmäisenä se, jossa seistaan hajasäärin, kädet nyrkissä kupeilla ja kailotetaan kohti kattoa: "joka ei ole meidän puolellamme, se on meitä vastaaaAAAAAAAAn". Kuvaa hyvin heidän ajatusmaailmaansa niin silloisen porukan kuin näiden tämän päivän uusintapainostenkin.
Empatia on suojeluvaiston ja -tarpeen toteutuma, samaistuvan myötätunnon, uhrirooliin samaistumisen ja puolestaloukkaantumisen tajunnallinen alusta, joka, niin kliseiseltä kuin tämä saattaakin kuulostaa, on lajityypillisesti ihan perinaisellinen ominaisuus, yksi äitiyteen kuuluvien perustavanlaatuisten tunteiden orientaatio, jota toki sitten ajatuksellisilla analyyseilla voidaan "opillistaa" jos jonkinlaiseen "tiedollisempaan" riimitykseen.
Ja ei ole mielesatäni klisee sekään, että tuo naapurissa ikiaikaisesti olla möllöttävä laaja venänmaa on olemuksellisesti matriarkaatti, jossa marxilaiset vallankumoukset yrittivät riimittää äidillisyyden niin että kaikkien olisi pitänyt kokea luokkasamaistumista uhrirooliin, ja aatteelle ajatuksellisesti rehellisinä kutsua kaikkia vastaantulijoita tovereiksi.
Se oli siellä epäilyksen pirulle otollista aikaa. Sehän kyti kaikkien alitajunnassa -- ja eihän sen järjestelmän pinta sitten kestänyt. Ehkä sikäläiset vallankumouksen tyttäret eivät laulaneet tarpeeksi kovaa ja korkealta, eivätkä värisyttäneet ääntään kyllin sydäntäsärkevästi.
Empaattiseen suojelutarpeeseen, uhrirooliin samaistumiseen ja ideologiseen puolestaloukkaantumiseen kuin luonnostaan lankeavat naiset -- ja naiset todistavat toki voivat todistaa sielunsa tunteellisen täyteyttä myös "älyllisesti". Sepä onkin sitten todellinen älyn riemuvoitto. Ehkä vallankumouksella olisi mennyt paremmin jos useammat poliittisen propagandan tulisieluisista julistajista olisivat olleet naisia. Naisia eivät tosiaankaan kognitiiviset dissonanssit haittaa. No, eipä ne paljoa haittaa aatteelleen omistautuneita miehiäkään.
Jotenkin tässä yhteydessä kuin automaattisesti nousee mieleen kirjallisuuden nykyinen alennustila -- naisten naisille kirjoittamat, erilaisia identiteettikriisejä ja muita rakastautumisen ongelmia ympäriämpärikääntelevät myyntituotteet, joita sadan eniten myydyn kirjan listalla taitaa olla suunnilleen kahdeksankymmentä. Loput ovat villasukkien ja -takkien neulontaohjeita.
Kuuluisa suomalainen vesisänkykirjailijatar aikanaan näytti esimerkkiä miten tunteet muuttuvat älyllisesti perusteluiksi. Hänhän esitti hyvinkin myrkyllisiä määritelmiä naispuolisista poliitikkokollegoistaan, ja, muistaakseni, puolusteli puheitaan sillä että pyrki vain olemaan älyllisesti rehellinen.
Tuo patologisen altruismin kuvaus saa ainakin minulla lampun syttymään ja se loksahtaa selityksenä melkoiseen osaan, ellei kaikkeen, tätä hulluutta jota olen ihmetellyt jo parikymmentä vuotta. Oikeastaan heti ei tule mieleen tästä kahelista menosta sellaista juttua, jota se ei selittäisi, vähintään pohjavirtauksena. Googlatkaa ja lukekaa: patologinen altruismi.
Kuten Geert Wilders kirjassaan Marked for death islamista sanoo, islamin propagandan kuten kommunistisen propagandan tarkoitus on nöyryyttää. Ihmisen tulee vaieta, vaikka hänelle kerrotaan ilmeisiä valheita, pakotetaan toimimaan yhteistyössä pahuuden kanssa, ja tulemaan siten itsekin pahaksi. Poliittinen korrektius toimii samoin, ihminen itse nöyryyttää itsensä vihollisen edessä, eikä anna arvoa tosiasioille. Tämä tie johtaa sivistyksen hiipumiseen.
Voi kuinka ihmiset itkivät, kun Stalin kuoli, kuinka kiihkeästi osoittivat rakkauttaan piinaajalleen.
Rasismikorttia käyttävät poliitikot, jotka haluavat rakastaa, tukea ja ymmärtää kehitysmaalaisia ja sallia jopa laittomille maahanmuuttajille maksuttoman oleskelun ja terveydenhuollon, eivät välitä tekojensa seurauksista ja yhteiskuntansa rappiosta. Mistään rasismista ole kyse, poliittista peliä kaikki tyynni. Kun saat kansalaiset ääneen ilmaisemaan rakkauttaan toiseuteen ja moninaisuuteen ja sivuuttamaan omat tarpeensa ja kestävät arvonsa, voit paistatella vallan kamareissa moraalista ylemmyyttä tuntien.
Twatterista kaivettua: Nuorilta miehiltä hajoaa kroppa, nuorilta naisilta pälli
Tervehdys Na-nostrille, Lukijalle, Krekorille, Teutjärvelle, Strix Senexille, Seppo Oikkoselle, Thorvald Eskilinpojalle, Bogreolille ja Antifilatelistille & kiitos kommenteistanne.
Ha-nostri: Niin, nuo olivat sinänsä viattomia aikoja.
Lukija: Kiitokset. Ja juu, ei suostuta.
Krekori: Kiitos linkistä.
Teutjärvi: Mahdollista.
Strix Senex: Ja kuluneen kesän aikana kaikki taistolaisten vouhkaamiset on ylitetty.
Seppo: Hyviä huomioita.
Thorvald: Tuossa voi olla vinha perä.
Bogreol: Erittäin hyviä huomioita tuossakin.
Antifilatelisti: Varsin hurjat oli lukemat.
Laulusta puuttuu vain säkeistö:
Jos rakastat rakastelua
Niiiin
Minä annan sinulle kaiken mitä haluat!
Paitsi pimppaa minä en sinulle anna
Enkä anna edes koskettaa kumpaakaan hanhenrintaa!
Vaan piii-iirrät itse kartan lakanan pintaan
Sinä piirrät kartan lakanasi pintaan!
Sama juttu se on nyt näissä anteeksipyytäjäisvaatimuksissa:
on se ja sama miten niiltä anteeksi pyytää ja lupaa vaikka mitä, ei se riitä.
Ei niiltä mitään saa vastineeksi, vaikka mitä tekisi tai millaiseksi muuttuisi.
Ei niille riitä mikään muu kuin kaikkien väärinajattelijoiden hurmaava joukkoitsemurha.
Herregud Ykä, kuinka impivaaraista!
Totta kai rakastamme joka ikistä tänne paperinsa hukannutta saapunutta, sodan traumatisoimaa uusainesta. Avaamme sylimme kullekin kärsineelle ja enemmänkin - ylistämme heitä tästä mahdollisuudesta osoittaa lempeytemme. Se, että me maksamme tämän ylläpidon, on vain vilpitön pieni uhrauksemme kaikki ohittavan rakkautemme tähden.
Rakastamme joka ainoaa väkivalta- ja seksuaalirikosta tehnyttä uudisasujaa. Nämä laittomuudet vain osoittavat tulijoiden jääneen vaille rakkauttamme, ja siksi he viimeisenä hätähuutonaan sortuvat rikollisiin toimiin. Tarkoitus on kuitenkin mitä jalohinta kultaa: he pyrkivät tulla avosylimme ja omaa etuaan etsimättömän rakkautemme suloihin.
Yhdessä lemmittyjen uudistulijoidemme kera käymme käsi kädessä välkkyvän veen rannalle ja ilta-auringon kajossa sormeilemme syömmemme kuviot hohtavaan ja jalkapohjia yhä lämmittävään hiekkaan. Ah, kenpä ei moisesta lemmentäyteydestä haaveilisi...
Tervehdys Qroquius Kadille ja Isä Nicolaelle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Jep. Sen vähempi ei riitä.
Isä Nicolae: Joo, ja alaleuka väpättää puhtaasta rakkaudesta koko ajan.
No,muuan Juice esitti biisin: Minä rakastan, joskus 80-luvulla. Oisko ollut yölintu levyltä. En tiedä sopiiko se tähän aikaa?
Media näyttää tekevän ryöstöistä raiskauksista murhista ja pahoipitelyistä islamfobiaa muslimien myötävaikutuksella. Jos rikokseen syyllistynyt on islamuskoinen, sen mainitseminen ei ole islamfobiaa jos se on opetusten mukaista.
Suomalaisethan ovat ristillistä väkeä; kantavat ristinsä valittamatta ja pyyteettömässä lähimmäisenrakkaudessaan kääntävät aina sen toisenkin posken. Pelkäänpä, että tämä pieni kansa ja erikoinen kieli/kulttuuri tulee häviämään maailmankartalta ja pahinta on se, että tuho aiheutetaan itse jos vain jatketaan samaa järjetöntä maahanmuuttopolitiikkaa ja matelua uusien valloittajien edessä. Montako sukupolvea siihen menee, on vielä arvoitus.
Rouva Ano
Tervehdys Ihmettelijälle, Anolle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.
Ihmettelijä: En tiedä minäkään, kun en ole juurikaan tutustunut Juicen 1970-luvun jälkeiseen tuotantoon.
Ano: Joo, ainakin Ylellä on olleet islamilaiset äänessä. Joku imaami sanoi että kyllä naiset pitävät niitä hursteja ihan vapaaehtoisesti.
Rouva Ano: Pahalta näyttää. Sinänsä ei Suomi ole ollut tällainen kuin viimeiset vajaat 30 vuotta.
Juice toisteli fraasia "Minä rakastan" useammassakin biisissä.
Parhaiten kuvausta vastannee "Myrkytyksen oireet", jossa sitä toistellaan alussa joka toisena säkeenä.
Kipale loppuu kuitenkin:
"Kuule istuta vielä se omenapuu
Vaikka tuli jo tukkaasi nuolee
Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu
Vaikka huomenna aurinko kuolee
Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa
kun maailma hautaansa nilkuttaa
Ole siinä on helpompi olla niin
Ole siinä kun liekit mua nuolee
Ole siinä ja tuskasi taivaisiin
huuda vasta kun aurinko kuolee
Sinä voit minun vierellä vilkuttaa
kun maailma hautaansa nilkuttaa"
Valitettavasti tämä sopii aikaamme viimeisen päälle täydellisesti.
Juuri noinhan viherkommunistit vaativat meitä tekemään.
Tervehdys, Qroquius Kad. Käsittääkseni kyseinen Juice Leskinen lauloi tuossa ydinsodan pelkoa mistä laulaminen oli tuolloin kovin muodikasta. Nykyisestä vihervasemmistolaisuudesta hänellä tuskin oli tuolloin mitään käsitystä.
Mutatis mutandis, sanoi roomalainen.
Saaste on nykyään erilaista, mutta siihen pitäisi suhtautua samalla tavalla:
antaa sen laskeutua ylle ja palaa elävältä kuoliaaksi kivat ajatukset mielessä.
Olihan Juicella toki se "Kun Allah saapuu kaupunkiin"-biisi, josta varmaan sanoutuisi irti jos eläisi.
Tai ehkä ei;
Juice oli varsin hankala persoona, mihin vaikutti osaltaan autisminkirjolaisuus.
Mutta varsinaiseksi maahanmuuttokriitikoksi en uskoisi hänen nykyäänkään ryhtyneen.
Jos eläisi.
Mutta kun ei elä, se siitä.
Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, tuskin olisi ryhtynyt. Hän kun keskittyi jo 1980-luvulla olemaan mielestään Suomen viisain mies. Ja sehän ei onnistu ilman hyväksyvää yleisöä.
Lähetä kommentti