KAMIINAN TAIKA

Mennään vaihteeksi jonnekin aivan muualle. Postaus koskee niitä elämän pieniä suuria asioita joita ainakin osa lukijoista on varmasti kokenut. Ja se pieni suuri asia on kamiina. Nyt ei puhuta kodin keskuslämmityksestä vaan siitä kun väsynyt vaeltaja saapuu syrjäiseen autiotupaan. Jos siellä ei ole muita niin se on tietenkin kylmä ja sitten tarvitsee hakea liiteristä puita. Tai hyvin usein on niin että edellinen autiotuvassa majoittunut on hyvän vaellustavan mukaan jättänyt tupaan telineellisen polttopuita.

Siitä sitten vaan hieman kiehisiä vuolemaan ellei niitä ole jo valmiiksi tehty ja tulet kamiinaan. Se kun on sellainen mukava lämmönlähde että se alkaa lämmittää tupaa varsin nopeasti. Siinä tulien palaessa voi purkaa rinkasta laverille kenttäpatjan sekä makuupussin ja sen jälkeen lisätä hieman puita. Tuvan lämmitessä sitten on aika ottaa rinkasta evästä. Mukana on tietysti Trangia mutta yleensä autiotuvissa on kaksipisteinen kaasuliesi johon on hyvä laittaa vesi kiehumaan. Tietysti kamiinankin päällä voi ruuan lämmittää.

Tässä vaiheessa tupa alkaa olla lämmennyt. On aika lisätä taas hieman puita. Riippuen siitä, kuinka kylmästä kelistä tupaan tulee. Vuorossa on ruuan laitto. Se perussapuska, johon totuin vaelluksilla ei ole kovin erähifiä eli se sisälsi lihalientä, pikamakaroonia sekä säilykelihaa ynnä näkkileipää jonka päälle sulatejuustoa. Siinä muonaa sapuskoidessa kamiina antaa tulenrätinässä omat ääniefektit johon ei kaipaa lisäksi radiota eikä mitään muutakaan.

Tietysti kamiinan lämmittäminen on taitolaji. Olen eräänkin kerran törmännyt autiotuvissa porukoihin jotka eivät osaa lopettaa puiden lappamista ja lopputuloksena tupa on sitten sauna. Jolloin tuvan ovi on aukaistava ja kun se tapahtuu tietysti pahimpaan mäkäräaikaan niin sehän ei suinkaan tunnelmaa nosta. Kas eihän mäkärässä mitään vikaa sinänsä ole mutta kun se tuo aina miljoona serkkuaankin paikalle.

Mutta kun kamiina on lämmitetty oikein, niin kulkija voi hyvin mielin mennä laverille makuupussinsa sisälle. Saaden parhaat mahdolliset yöunet. Ja seuraavana aamuna kamiina tulee taas lämmittää, koska se ei pidä lämpöään kovin kauan. Hyviin tapoihin kuuluu tietysti hakea seuraavalle kulkijalle valmiit puut.

Sitten on tietysti se telttakamiinakin. Puolijoukkueteltassa, mikä on intin käyneille miehille tuttu. Ei se majoitus mitään hotellia tarjoa, mutta omanlaistansa mukavuutta kumminkin. Ainakin se hakkaa kevyesti poterossa värjöttelemisen.

Sehän oli aikanaan oikeastaan suomalaisten salainen ase. Ja täällä siviilissäkin kamiina on niitä elämän pieniä suuria asioita.