AMMATTIPOLIITIKON AHDINKO

Mietinpä vaan. Kun mulla käppäukkona sellainen paha tapa on. Jaa että mitä mietin? Tällä kertaa? No näitä pitkän linjan ammattipoliitikkoja vanhoissa valtapuolueissa. Ei niitä, jotka ovat puoluekoneiston huipulla vaan niitä, jotka ovat valittu kiltiksi napinpainajiksi vaaleissa kerta toisensa jälkeen. Tässä tapauksessa erityisesti demareita ja kepulaisia.

Heitä nimittäin saattaa viimeiset vuodet ottaa päähän ihan oikeasti. Kas kun he aloittivat poliittisen uransa silloin, kun oltiin siirrytty siihen Konsensus-Suomeen. Jossa politiikka oikeastaan loppui pitkäksi aikaa ja siirryttiin puhtaasti ammattipoliitikkojen aikaan. Valtiomiehiä ei ollut sotkemassa hyvää konsensusta.

Asiathan menivät varsin mukavasti ja yksinkertaisesti. Vaaleissa kaksi suurta muodosti hallituksen ja se kolmas suuri jäi oppositioon lepovuoroon. Vähän niin kuin vanhassa armeijan divisioonaorganisaatiossa jossa oli kaksi rykmenttiä edessä ja yksi reservissä. Poliittiset erot eivät olleet loppujen lopuksi suuren suuria ja miksi olisivat olleet kun kaikki olivat ammattilaisia jotka pelasivat samaa liigaa. Tietysti hallitukseen piti ottaa kiilapojiksi/tytöiksi niitä todellisuudesta täysin irtaantuneita pienempiä puolueita mutta ne eivät päässeet haittaamaan tahtia. Ja rivikansanedustajalla oli turvattu ammatti.

Seuraavissa vaaleissa sitten yksi suurista kärsi miedon vaalitappion ja jäi vuorollaan lepäilemään oppositioon. Mutta tärkeintä oli että pääosa ammattipoliitikkojen työpaikoista säilyi.

Mutta sitten tulivat ne perkeleen persut. Eivät ne Soinin persut, joka oli Soinin ikioma show vaan ne myöhemmin tulleet oikeat persut. Jotka tulivat hiekkalaatikon ulkopuolelta. Jotka olivat kerettiläisiä. Jotka veivät – perkele – viidesosan kakusta.

Ja jotka toimivat täysin tuomittavasti. Kas kun vanha ammattipoliitikko ajatteli ”kuinka voin varmistaa poliittisen urani turvatun jatkumisen” niin persut eivät edes ajatelleet niin vaan sanoivat jopa ääneen että ”tässä maassa on tiettyjä epäkohtia, jotka on pakko korjata”. Eiväthän ne vielä pitkälle ole päässeet, mutta ovat tuoneet – piru vie – politiikan takaisin politiikkaan.

Niinpä pitkän linjan ammattipoliitikkokin joutuu näyttelemään että hän välittäisi äänestäjästään. Ja kuinka? No, eihän hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin hampaat irvessä vaatia että täysin samanlainen vekselivetoinen ja tuhoon johtava linja maassa säilyisi. Eli luvataan toisten tienaamaa rahaa joillekin toisille, lainataan loput ja toivotaan, että tilanne säilyisi samanlaisena täältä ikuisuuteen. Ja ammattipoliitikon oli jopa pakko osallistua siihen vaalien jälkeiseen natsijahtiin vaikka tiesi sen olevan nimenomaan niiden maailmasta vieraantuneiden masinoimaa ja parodiahorisontin täysin ylittävää.

Ei ole ihme että valtapuolueiden ammattipoliitikot inhoavat persuja. Kas kun ne menivät sotkemaan valmiin ja turvallisen pakan. Ja samalla uhkaavat ammattipoliitikon saavutettuja etuja. Ei niihin jumalauta saa koskea.

Niistä on pidettävä kiinni. Vaikka niitä puolustaessaan ammattipoliitikko saattaakin kotona peiliin katsoessaan tuntea itsensä pelleksi.

Oikeastaan minulla käy heitä hieman sääliksi. Vaikka olenkin heihin verrattuna persaukinen reppana niin olenhan sentään voinut säilyttää moraalisen selkärankani.