RAJA, HETKEÄ ENNEN

Jatkoa kirjoitukselle Karkoittaja

Oulun Hiukkavaara, helmikuun loppupuoli, joskus tulevaisuudessa…

Hiukkavaaran vanhalla kasarmialueella oli pystytettyinä suuri määrä puolijoukkuetelttoja joitten kamiinoitten piipusta nousi pimentyvään helmikuun iltaan sankka savu. Alue oli tällä hetkellä varsin hiljainen vaikka siellä olikin paljon sotilaita. Suurin osa oli teltoissa elpymässä. Muutama ajoneuvo liikkui alueella toimittaen jotain jostain jonnekin toisaalle ja alueella kiersi myös muutamia vartiomiehiä. Varsinaisesti mikään uhka ei aluetta uhannut, paremminkin alueelle tunkeutuja olisi itse ollut suuressa vaarassa sillä Hiukkavaaraan oli tällä hetkellä majoittunut noin kymmenen tuhatta sotilasta joille oltiin jaettu paukkupatruunoiden lisäksi myös kovia patruunoita. Vartio kuului kuitenkin normaaliin sotilasrutiiniin. Sotilas vartioi koska sotilaan kuului vartioida.

Yksi vartijoista oli Sotkamosta kotoisin oleva jääkäri Martti Tuomisto jonka loppuvan vartiohukin toinen jääkäri oli juuri vaihtanut. Tuomisto marssi teltalle, nosti ovikankaan ja kömpi sisälle valopetroolilampun valaisemaan sotilaan olo- ja makuuhuoneeseen. Edessä olisi vielä parin tunnin kipinä. Tähän asti kipinässä ollut jääkäri Kääriä totesi että kamiinan päällä on kuumaa vettä. Tuomisto kiitti, kaatoi pakinkanteen vettä, lisäsi sekaan pikakahvia ja laittoi sitten kamiinaan pari klapia lisää. Kääriä kömpi makuualustalleen ja ahtautui makuupussiinsa. Ulkona oli vain muutama aste pakkasta joten kamiinan lämmittämässä teltassa pärjäsi oikein mukavasti.

Sekä Tuomisto että muut jääkärit olivat olleet mukana ylimääräisessä kertausharjoituksessa joita oltiin pidetty Suomessa jo toista vuotta. Harjoitukset olivat olleet aina kolmeviikkoisia ja Tuomistolla kavereineen oli omaa harjoitustaan kestänyt jo kaksi viikkoa. Harjoiteltu oltiin tosissaan ja hikisesti mutta normipurnaamisen lisäksi ei suurempaa mutinaa ollut esiintynyt. Olivathan kaikki miehet olleet mukana pari vuotta aikaisemmin tapahtuneessa kansannousussa ja oppineet sitä myötä että koulutus ei tapahtunut turhan takia. Osa oli ollut silloin varusmiehinä ja suurin osa – niin kuin Tuomistokin – kansalaiskaartin jäseninä. Nuo kaartit olivat kansannousun jälkeen organisoitu yhtenäisen, puolustusvoimien kanssa yhteistyötä tekevän koneiston alaiseksi joka muistutti hyvin paljon suojeluskuntia. Kansalaiskaartille oli taattu itsenäinen asema juuri siksi että se pelkällä olemassaolollaan varmisti sen, ettei yhteiskunta päätyisi taas siihen tilanteeseen minkä vuoksi kansannousu oli alkanut. Sitä saattoi sanoa kansalliseksi vakuutukseksi.

Kertausharjoitukset erosivat varsin paljon siitä mihin joskus aikanaan oli totuttu. Ensinnäkin ne käytiin lähes keskellä Oulun kaupunkia. Toppilan, Alppilan ja Iskon kaupunginosat olivat olleet ennen kansannousua asutettu yksinomaan etnoväestöllä ja kansannousun myötä ne olivat jääneet tyhjiksi. Väliaikaishallinto oli tehnyt päätöksen että noita pitkäaikaisten asukkaittensa ränsistyttämiä ja kalliin remontin tarpeessa olevia kaupunginosia ei tulla asuttamaan uudestaan vaan ne luovutetaan puolustusvoimien kaupunkisodankäynnin harjoitusalueeksi. Maassa oli kaksi muuta samanlaista harjoitusaluetta. Toinen Helsingin Vuosaaressa ja toinen Turun Varissuolla. Myös niillä alueilla pidettiin jatkuvia kertausharjoituksia.

Harjoitusten sisältö koostui sekä asutuskeskustaistelusta että suurten ihmisjoukkojen hallinnasta ja siirtämisestä. Harjoituksen myötä Tuomiston ja koko hänen joukkueensakin rooli oli muuttunut. He olivat varusmiehinä koulutettu panssarintorjuntamiehiksi mutta nyt koko joukkue oli koulutettu Venäjältä hankituille RPO-A Shmel-singoille joita käytettiin nimenomaan asutuskeskustaisteluissa. Sinko toimi tavallaan kuin etäliekinheitin sillä se ampui termobaarisen kranaatin jopa puolen kilometrin päähän, tosin tehokkaana ampumaetäisyytenä pidettiin pariasataa metriä. Sisätiloihin ammuttaessa kranaatti sai aikaan erittäin voimakkaan lämpö- ja paineiskun tuhoten kaikki kyseisissä tiloissa olevat viholliset. Suomalaisten kesken Shmel oli nimetty uudestaan ”Piiskaksi” vanhojen suorasuuntaustykkien hengessä.

Jääkäreille oli päivää aikaisemmin ilmoitettu että harjoitusta varten muodostetulle pataljoonalle annettiin nyt parin vuorokauden lepo saunomismahdollisuuksineen. Sen jälkeen harjoitus jatkuisi, mutta missä muodossa, sitä ei oltu tarkemmin ilmoitettu. Tuomisto jatkoi kipinävahtiaan ja söi samalla näkkileipää jonka päälle hän väänsi säilyketölkistä lihaa. Kun seuraava vartiomies tuli puolestaan omasta vuorostaan kipinään kömpi Tuomisto haukotellen omaan makuupussiinsa ja nukahti pian. Ennen nukahtamistaan hän ajatteli sotilaitten keskinäistä huhujen tietotoimistoa jossa tosin oli usein perääkin. Viimeisen kuukauden aikana oli harjoitusten määrää kuulemma vielä lisätty. No, senhän näki omin silminkin. Mutta harjoituksiin oli uudelleen kutsuttu niitäkin miehiä jotka olivat jo olleet kertaamassa viimeisen puolen vuoden aikana. Valmiutta oltiin selvästi lisätty ja aseissa oli huomattava määrä koulutettuja miehiä. Kyseessä taisi olla mobilisaatio. No, oltiinhan sentään päästy käymään saunassa ja syöty kupu täyteen.

Ilmassa leijui odotuksen henki. Jotakin oli tapahtumassa. Kyse ei ollut enää pelkästä kaiken varalta harjoittelusta.

Aamulla joukkue seisoi asennossa joukkueenjohtaja vänrikki Tuomas Aallon edessä. Aalto oli samalla lailla reserviläinen ja kansalaiskaartilainen kuin suurin osa muistakin miehistä. Pidetty, asiallinen ja jämpti mies joka ei sinänsä leikkinyt legendaarista Koskelaa sillä hän tiesi tämän vain fiktiiviseksi hahmoksi. Silti miehen joukkueelleen pitämä käskynjako muistutti erästä toista, kauan sitten Paloaukealla eräässä kirjassa pidettyä:

- Miehet. Semmonen asia. Kertauspataljoonamme on täydennetty kirjavahvuiseksi ja se on tästedes vasta perustetun 32:n jalkaväkiprikaatin toinen pataljoona. Sen myötä mekin siirrymme ensiksi autokuljetuksin rautatieasemalle josta meidät kuljetetaan toiseen paikkaan. Ja tämän myötä kertausharjoitus on päättynyt ja me olemme kaikki mobilisoituja vakinaisen väen palvelukseen. Teidän varustuksenne on muutenkin tarvittava taisteluvarustus ja muu siihen liittyvä joten mitään luovutettavaa ei ole. Tai niin no, paukkupatruunat. Niitä ei enää tarvita. Puolen tunnin sisällä jaetaan lisää kovia patruunoita ja muita ammuksia. Myös piiskan ammuksia. Ryhtykää kasaamaan telttoja ja romppeitanne. Kyllä te osaatte.

Muuan alikersantti Laaksonen ei malttanut olla matkimatta sitä kuuluisassa kirjassa käytyä käskynjakoa:

- Mihi sit me oike lähretä? Vissi helvetti asti?

Aalto totesi hymyillen ja vitsin tajuten:

- No, ei ainakaan itärajan yli. Niin kuin silloin aikanaan. Sen voin sanoa, että lopullinen käskyjako pidetään Kemissä. Sen enempää jatkosta en minäkään tiedä.

Parin tunnin kuluttua härkävaunuun ahtautuneet miehet siirsivät jaettuja tuliannoksia lippaisiinsa ja tuumailivat samalla että tässä taidetaan lähteä jahtaamaan niitä pieniä vihreitä miehiä. Jotka eivät tosin puhu venäjää eivätkä ajele partaansa.

Samaan aikaan Kemissä…

Prikaatikenraali Keijo Suopanki kävi läpi täyteen vahvuuteen mobilisoitujen joukko-osastojensa tilannetta. Pari vuotta aikaisemmin hän oli ollut vielä kapteeni mutta kansannousun myötä hän oli ylennyt nopeasti sillä puolustusvoimat oli taas kertaalleen siirtynyt sodanaikaiseen mentaliteettiin eli johtamaan tarvittiin häikäilemättömiä ja aikaansaavia upseereita. Aikaisemman ja silloin kaadetun järjestelmän uskolliset suosikit olivat nyt evp-asemassa ja siellä myös pysyivät. Suopanki johti nyt useasta prikaatista koottua ryhmää.

Kansannoususta alkaen Suomi oli satsannut puolustukseen minkä oli muulta yhteiskunnan jälleenrakentamiseltaan pystynyt ja Suopangin komentama 8. mekanisoitu valmiusprikaati oli niin hyvässä iskussa kuin sillä hetkellä saattoi ajatella. Kainuun prikaatista nuorilla ja hyvin kertausharjoitetuilla reserviläisillä täydennetyt neljä pataljoonaa olivat varustettuja joko BMP 2-rynnäkköpanssareilla tai MT-LB-kuljetuspanssareilla. Tykistörykmentti oli vedettävää kalustoa mutta sisälsi 36 putkea kotimaisia 155 K 98-kanuunoita. Panssarin- ja ilmatorjunnan lisäksi prikaatin teki vahvennetuksi prikaatiksi 60 Leopard 2 A 4-vaunua.

Karjalan Prikaatiin pohjautuva 5. mekanisoitu valmiusprikaati ja Porin Prikaatiin pohjautuva 2. mekanisoitu valmiusprikaati olivat vielä hieman paremmin varustettuja ja nämä kolme prikaatia edustivat PV:n parasta iskuvoimaa. Myös 5. mekanisoitu valmiusprikaati oli  Suopangin komennossa. 2. mekanisoitu valmiusprikaati oli etelämpänä mutta myös sodan ajan kokoonpanossa. Jo kuukauden ajan kestäneessä hiljaisessa mobilisaatiossa oltiin aseistettu kaikkiaan kahdeksan prikaatia ja viisitoista erillistä pataljoonaa. Koska reserviläisillä oli aseet ja varusteet kotonaan ja perustamiskeskukset olivat olleet jo puolitoista vuotta korotetussa valmiudessa oli liikekannallepano ollut sekä nopea että hiljainen. Mobilisointia jatkettiin koko ajan.

Suomi oli hankkinut kuluneena aikana lisää varustusta sieltä mistä saattoi ja maahan suhteitaan uudelleen lämmittävä Venäjä myi vanhaa varastoaan hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Euroopan niin poliittinen kuin sotilaallinen kartta oli muuttunut varsin radikaalisti. Nato oli hajonnut ja Euroopan Liittovaltiosta eronneet itä-Euroopan maat sekä Iso-Britannia, Italia, Tanska ja Norja olivat sopineet Yhdysvaltain kanssa erilliset puolustussopimukset. Jäljelle jäänyt Euroopan Liittovaltio sinnitteli omalla – kansalaistensa valvontaan keskittyvällä – luurankoarmeijallaan ja Itävalta, Sveitsi sekä Suomi pysyivät edelleenkin puolueettomana mutta olivat vahvistaneet puolustustaan voimakkaasti.

Venäjä ei halunnut heiluttaa eurooppalaista venettä sotilaallisesti sillä vaikka se tiesi Euroopan Liittovaltion jossain vaiheessa hajoavan lopullisesti edessä olevan sisällissodan ja todennäköisen kaaoksen myötä se silti osti edelleenkin Venäjältä sille elintärkeä energiaa. Pohjois-Euroopassa Venäjä puolestaan tiesi edessä olevan oman konfliktinsa ja nyt näytti siltä että sen apua siinä ei sekä tarvittaisi eikä ennen kaikkea haluttaisi. Se hoidettaisiin omin neuvoin.

Sitä tulevaa Pohjois-Euroopan konfliktia oli käsitellyt se vajaa kaksi vuotta aikaisemmin pidetty kokous jossa Suopanki oli ollut mukana. Kokoukseen oli osallistunut sotilaita Suomesta, Tanskasta, Norjasta, Puolasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kaikki osallistuivat hallituksiensa valtuuttamina sillä salaisissa valtiotason kokouksissa oltiin tehty tarvittavat poliittiset johtopäätökset. Kaikilla näillä mailla oli yksi äärimmäinen uhkatekijä. Uhkatekijä, jollaiseksi sitä ei aikanaan olisi voinut kuvitella ja joka oli ajan myötä muodostunut sellaiseksi typerän sinisilmäisen utopisminsa vuoksi.

Ruotsi.

Ruotsin demografinen kehitys oli hälyttävä. Se oli pahentunut entisestään kun sekä Tanska, Norja ja Suomi olivat omien sisäisten aseellisten konfliktiensa seurauksena ajaneet etnisen ylijäämäväestönsä Ruotsiin. Ei kestäisi kovinkaan kauaa kun ruotsalaiset olisivat lopullisesti etnisenä vähemmistönä omassa maassaan. Jo ennen sitä saattaisi hallintovalta siirtyä etnisille ts. islamilaisille sillä kantaruotsalaiset oli vallannut jonkunlainen yhteiskunnallinen apatia joka näkyi alhaisina äänestysprosentteina. Apatiaa oli lisännyt ruotsidemokraattien laittomaksi julistaminen. Miksi äänestää, kun kaikki puolueet julistivat yhteen ääneen monikultturismin ihanuutta, välttämättömyyttä ja väistämättömyttä. Vi är svensk. Vi alla.

Sen vuoksi oli mitä todennäköisintä että joko seuraavissa tai viimeistään sitä seuraavissa vaaleissa Riktiga Islamisk Partiet RIP saisi absoluuttisen hallitusvallan. Tämä sai aikaan skenaarion jossa oli kaksi vaihtoehtoa. Huono ja huonompi.

Huono: Ruotsi muuttuu pikkuhiljaa täydellisen anarkian vallassa olevaksi maaksi jota hallitsevat jossain alueelliset rikollisjärjestöt, jossain islamilaiset järjestöt ja jossain järjestöt joissa oli piirteitä kummastakin. Tämän seurauksena Ruotsin talous romahtaa ja maa ajautuu sekasorron lisäksi nälänhätään. Ruokittavia olisi yksinkertaisesti liikaa.

Huonompi: RIP pystyy organisoitumaan tehokkaasti ja kehittää oman, muita vahvemman väkivaltakoneistonsa. Tämän myötä siitä tulee Ruotsin absoluuttinen vallanpitäjä joka onnistuu pakkovallalla pitämään Ruotsin talouden siinä määrin kunnossa että Ruotsi säilyy nippa nappa toimivana – joskin voimakkaasti köyhtyvänä – maana joka tulee voimakkaasti satsaamaan armeijaansa, joka puolestaan siinä vaiheessa on puhdistettu kokonaan kantaruotsalaisista. RIP:n aktiivit ja moskeijoissa saarnaavat imaamit julistivat jo täysin avoimesti että Ruotsista tulee kalifaatti ja kalifaatti leviää. Tavoitteena ei ollut enempää eikä vähempää kuin kokonaan islamilainen Pohjola. Jos ei hyvällä niin sitten ampumalla.

Kokoukseen oli osallistunut salaa myös ruotsalaisia sotilaita. He tunnustivat avoimesti että kaikesta tapahtuneesta huolimatta ruotsalaiset eivät pystyisi enää puolustautumaan eivätkä ryhtymään samanlaiseen kansannousuun kuin mitä sen naapurimaissa oli tapahtunut. Pientä kapinahenkeä oli olemassa sekä jäljellä olevissa luurankopuolustusvoimissa sekä lakkautetussa Hemvärnetissä. Muu väestö vain toivoi lähinnä ihmettä. Osa, hyvin suuri osa ei edes uskaltanut ajatella että vallitseva kehitys olisi jotenkin väärin. Sehän tarkoittaisi sitä että maailman paras valtio ja edistyksellisin kansa olisi pettänyt itseään koko ajan ja tahkonnut silmät kiinni  saippuaa omaan hirttoköyteensä. Mutta ruotsalaisten apaattisuus tarkoitti myös sitä, että se ei pystyisi myöskään millään muotoa vastustamaan sitä odotettua ihmettä jos se puhuisikin ruotsin tai arabian sijasta naapurimaitten kieliä. Se ei panisi hanttiin. Kenellekään. Siitä ei olisi siihen.

Islamilainen – ja itsensä sotilaallisesti vahvistanut – Ruotsi uhkaisi kaikkia naapureitaan. Samoin se uhkaisi vapaata meriliikennettä sillä se saattaisi ainakin yrittää tukkia Juutinrauman. Sotilaat tiesivät että riskiä siihen ei voisi ottaa. Silloin siihen puuttuisi Venäjäkin. Oli toimittava ennen kuin Ruotsissa ylitetään lopullisesti Libanon-kynnys. Poliittinen päätös oli jo tehty. Tuossa kokouksessa päätettiin aloittaa päätöksen sotilaallinen valmistelu. Ja nyt, vajaa kaksi vuotta myöhemmin valmistelu oli tehty. Samaan aikaan Ruotsi ei ollut valmistautunut muuhun kuin jatkuvasti lisääntyvän etnisen väestön elättämiseen ja edes näennäisesti rauhallisena pitämiseen.

Ajatus siitä, että seitsemän maata hyökkää sen kanssa rauhantilassa olevan maan kimppuun ei ehkä ollut kaikkein reiluin ja solidaarisin mutta loputtomaan solidaarisuuteen uskovat ruotsalaiset olivat itse saaneet typeryyttään tilanteen aikaiseksi.

Operaatio Ragnarökin idea oli periaatteessa varsin yksinkertainen. Suomen, Tanskan, Norjan, Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan joukot hyökkäisivät Ruotsiin, lamauttaisivat kaiken vastarinnan, eristäisivät etnovähemmistön ja siirtäisivät sen omalle alueelleen eteläisimpään Ruotsiin. Sieltä etnoväestö joko siirrettäisiin vapaaehtoisesti Ruotsista pois tai sitten elätettäisiin sillä elintasolla mikä oli normaalia pakolaisleireillä muualla maailmassa. Ruotsi oli itse asiassa helpottanut suunnitelman tätä vaihetta sillä se oli suostunut siihen että lähes koko Skåne oli täysin tyhjennetty kantaväestöstä ja sillä oli autonomisen alueen asema jolla oli hallituksen vahvistama virallinen lippu. Autonomisella alueella ei enää käytetty Ruotsin lippua. Poikkeuksena autonomisessa alueessa oli Malmö jossa tarvittiin kantaruotsalaisia pitämässä yllä välttämätöntä infrastruktuuria.

Suopanki kävi vielä kertaalleen läpi tulevan operaation osa-alueet maittain. Ensimmäisenä tietysti täytyi tietää, että mitä oli vastassa.

RUOTSI

Joskus aikanaan Ruotsilla oli liikekannallepanovahvuudessaan yli puolen miljoonan hyvin varustettu ja hampaisiin asti aseistettu armeija joka olisi pystynyt panemaan hanttiin kenelle tahansa. Nykytilanteessa se oli samanlaista satua kuin Peppi Pitkätossu, tosin Peppi oli realistisempi. Ruotsi oli aikanaan päättänyt että maailmassa puhkesi rauha, riisui puolustusvoimansa rauhanturvatehtäviin keskittyvään ammattiarmeijaan, yritti sen jälkeen jälleen rajoitettua asevelvollisuutta kunnes utopiapoliitikkojen myötä luopui siitä uudestaan.

Ruotsin tosiasiallinen liikekannallepanovahvuus varsinaisten operatiivisten joukkojen osalta oli noin 10.000 miestä. Noin seitsemän pataljoonaa joilla ei ollut tykistöä kuin ne 24 parikymmentä vuotta työn alla ollutta  Archer-putkea. Hemvärnet eli kodinturvajoukot oltiin hajoitettu poliittisesti epäilyttävinä kymmenisen vuotta aikaisemmin ja ne oltiin riisuttu aseista. Ironisinta oli että Hemvärnetin AK – 4-automaattikiväärit oltiin aseistariisunnan jälkeen luovututettu Etelä-Ruotsin etnisen alueen poliisille joista ehkä puolet oli päätyneet rikollisjärjestöille. Virallinen ja epävirallinen kun ei niillä alueilla mennyt aivan niin kuin ruotsalaisessa kansankodissa oltiin opittu ajattelemaan.

Sinänsä – ruotsalaisten upseerien kertoman mukaan – mikäli miehitys alkaisi, niin Ruotsin jäljellä olevat puolustusvoimat keskittyisivät lähinnä siihen että etniset ryhmät eivät pääsisi käsiin Ruotsin hallussa oleviin vähäisiin raskaisiin aseisiin. Gripen-hävittäjät tulisivat lentämään turvaan naapurimaihin ja merivoimien alukset yhtä lailla karkaisivat ruotsalaisista satamista. Ruotsin luurankopuolustusvoimat olivat vieläkin varsin kantaruotsalaisia. Riktiga Islamisk Partiet oli voimakkaasti kannattanut Ruotsin puolustusvoimien luurankomiehitystä sillä se ei halunnut voimakasta vastavoimaa omille pyrkimyksilleen. Tulevaisuudessa, kun maa ennemmin tai myöhemmin siirtyisi islamilaiseen komentoon  tilanne muuttuisi radikaalisti.

Miehittäjää vastassa olisi myös noin 50.000 aseistettua etnisten alueitten asemiestä mutta nämä olivat järjestäytymättömiä, maksimissaan muutaman kymmenen tai sadan hengen rikollisryhmiin kuuluvia gangstereita joilla oli hallussaan vain kevyttä aseistusta. Ruotsin sekava tilanne palveli hyökkääjää sillä maan etnoväestö oli vailla yhtenäistä johdettua organisaatiota. Eri rikollisjärjestöt taistelivat lähinnä keskenään eikä niistä olisi vastusta järjestäytyneille ja koulutetuille sotilaallisille organisaatioille.

Siinä oli Ruotsi. Suopanki kävi vielä läpi hyökkäysvoiman maa kerrallaan.

SUOMI

Suomella oli tällä hetkellä – hiljaisen mobilisaation myötä – aseissa seuraavat voimat:

Tornionjokilaakso, lähinnä Tornion ympäristö sekä Aavasaksa että Karesuvanto.

Torniossa ryhmä Suopanki:

- 5. mekanisoitu valmiusprikaati

- 8. mekanisoitu valmiusprikaati

Molemmat prikaatit olivat vahvistettu panssarivaunupataljoonalla. Lisäksi Suopangin alaisuudessa ja täydessä taisteluvalmiudessa olivat:

- 4. jääkäriprikaati

- 6. jääkäriprikaati

- 26. jalkaväkiprikaati

- 32. jalkaväkiprikaati

Aavasaksalla rajan ylitykseen valmiina oli 16. jääkäriprikaati ja Karesuvannossa 33. jalkaväkiprikaati. Reservissä Tornionjokilaakson alueella oli lisäksi kahdeksan erillistä jalkaväkipataljoonaa ja mobilisoinnin myötä uusia joukko-osastoja perustettiin parasta aikaa.

Merenkurkussa oli rahtilaivoihin lastattuina ja lähellä Ruotsin aluevesiä 2. mekanisoitu valmiusprikaati ja sekä Vaasan että Kokkolan satamissa valmiudessa:

- 14. jääkäriprikaati

- 27. jalkaväkiprikaati

Näitten joukkojen tarkoituksena oli tehdä maihinnousu Uumajaan. Sekä Uumajassa että Tornionjokilaaksossa oli ollut jo viimeisen kahden viikon ajan turistiksi naamioituneita sotilaita sekä erikoisjääkäreistä, merivoimien erikoistoimintaosastosta, erikoisrajajääkäreistä sekä erikoiskoulutetuista sotilaspoliiseista. Nuo erikoisjoukot lamauttaisivat rajavartioston ja poliisin Tornionjokilaaksossa ja ottaisivat myös haltuun Uumajan sataman sekä lentokentän johon toimitettaisiin heti toiminnan alettua pataljoonan verran laskuvarjojääkäreitä.

Kaiken kaikkiaan jo pelkästään suomalaisten sotilaallinen voima ylittäisi ruotsalaisten vastaavan moninkertaisesti. Kaiken lisäksi ruotsalaiset yksiköt olivat kasarmeillaan syvässä rauhantilassa. Ruotsin sotilastiedustelu ei nähnyt millään lailla tarpeelliseksi varoittaa maan poliittista johtoa. Se oli kertonut poliittiselle johdolle että niin Suomen kuin muittenkin maitten sotilaallinen liikehdintä liittyi Venäjän uhkaan ja Venäjä ruokki maskirovkaa pitämällä yllä molemmin puolin puhtaasti näyteltyä diplomaattista kriisiä.

Eikä Suomi ollut yksin:

NORJA

Norjalla oli aseissa tällä hetkellä kaikkiaan neljä moottoroitua prikaatia ja samalla oltiin mobilisoitu kaksikymmentä Heimevernet-pataljoonaa. Norjalaiset joukot valtaisivat Kiirunan sekä etenisivät etelä-Norjasta Ruotsin puolelle edeten etelässä kohti Göteborgia sekä pohjoisempana kohti Karlstadia ja Örebrota ja lopulta kohti Tukholmaa. Norjalaisten hyökkäystä valmistelisivat turisteiksi naamioituneet Forsvarets Spesialkommando- ja Marinejegerkommandoen-joukot.

TANSKA

Tanskan osuus hyökkäyksessä olisi alkuvaiheessa kaikkein vaikein. Frømandskorpset-erikoisjoukot iskisivät Malmön satamaan ja ottaisivat haltuunsa Juutinrauman sillan. Sitä seuraisivat kaikkiaan kuusi rykmenttiä jotka saartaisivat Malmön, varmistaisivat sillan ja jatkaisivat etenemistään Skånessa sekä itään että pohjoiseen jossa ne kohtaisivat norjalaiset että puolalaiset joukot. Joukkojen perässä seuraisi kaikkiaan kaksikymmentä Hjemmeværnet-pataljoonaa.

PUOLA

Puolalaiset GROM- ja JWK-joukot olivat turisteiksi naamioituneena Blekingessä sijaitsevan Karlshamnin ympäristössä. Joukot ottaisivat haltuunsa sataman, lamauttaisivat viranomaiset ja varmistaisivat paikalle hyökkäävien laskuvarjojoukkojen hyökkäyksen. Merellä odotti rahtilaivoihin lastattuna 12. mekanisoitu divisioona joka tekisi maihinnousun, varmistaisi alueen ja turvaisi kahden muun laivoihin lastatun divisioonan maihinnousun. Samalla GROM-joukot ottaisivat haltuunsa Kristianstadin lentokentän johon tekisi maihinlaskun 1. ja 6. maihinlaskuprikaati. Puolassa odottaisi laivoihin lastaamista vielä kaksi divisioonaa. Joukot jatkaisivat etenemistä kohti sekä Malmöä että Tukholmaa.

VIRO, LATVIA JA LIETTUA

Kukin näistä maista toisi mukaan moottoroidun jalkaväkiprikaatin. Virolaiset joukot kuljetettaisiin suomalaisten tueksi Uumajaan ja latvialaiset sekä liettualaiset puolalaisten joukkojen tueksi eteläiseen Ruotsiin.

TSHEKKI, SLOVAKIA JA UNKARI

Kyseisten maitten ilmavoimat olivat valmiina tukemaan hyökkäystä sekä mahdollisin rynnäköintitehtävin että huoltokuljetuksin.

HYÖKKÄYSSUUNNITELMA:

Punainen: ensimmäinen vaihe

Sininen: toinen vaihe

Vihreä: kolmas vaihe

Maihinlaskut Kristianstadiin ja Uumajaan

Ruotsin kaikki tärkeimmät strategiset alueet vallataan. Kaikki vastarintapesäkkeet tuhotaan panssarien, tykistön ja ilmavoimien raskaalla tulella. Tämä koskee myös ase kädessä olevia ruotsalaisia mikäli he asettuvat vastarintaan. Pääasiallinen vastarinta on odotettavissa sekalaisista etnisistä joukoista. Nuo joukot ovat erikoistuneet lähinnä toistensa ampumiseen ja siviiliväestön terrorisoimiseen. Niillä on vain rajoitettu määrä ampumatarvikkeita ja nekin vain kevyisiin aseisiin. Mikäli etniset joukot ottavat alueillaan vielä mahdollisesti olevia kantaruotsalaisia panttivangeikseen ja surmaavat heitä niin jokaista surmattua kohden surmataan kaksikymmentä etnisten joukkojen vankia. Surmatut haudataan siansisälmysten sekaan ja asia esitetään julkisesti.

Kyseinen menettelytapa varmasti herättää laajaa vastustusta eritoten vielä liittovaltioon kuuluvilla alueilla mutta Suopanki tiesi että vastassa olivat joukot jotka tottelivat vain aseellista voimaa ja ennenkaikkea ylivoimaa. Niin fyysistä kuin henkistä. Ne olivat tottuneet ruotsalaisten jatkuvaan alistumiseen ja pitivät sitä loputtomana. Kun ne tajuaisivat olevansa alakynnessä ja hyökkääjän pystyvän samanlaiseen häikäilemättömyyteen kuin ne, se saisi aikaan oman lamauttavan shokkivaikutuksensa.

Etninen väestönosa on sijoittunut omille erillisille – saattaisi sanoa ruotsalaisista etnisesti puhdistetuille – alueilleen. Nämä alueet saarretaan, niiltä katkaistaan sähkö ja vesi sekä kaikki elintarvikekuljetukset. Mikäli alueilla yritetään aseellista vastarintaa niin se lopetetaan kuolettavalla voimalla. Alueelta pääsee pois vain erillisten tarkastuspisteitten kautta josta etnoväestö siirretään rautatie- ja maantiekuljetuksin Skånen itäosaan johon perustetaan erillisalue. Erillisalueelta vapaaehtoinen poistuminen joko esim. Saksaan tai sitten lähtömaihin järjestetään rahtilaivakuljetuksin ja sitä tullaan kannustamaan. Erillisalueelle ei sallita minkäänlaista laiva- tai lentoliikennettä vaan sinne tulevat mahdolliset avustuskuljetukset tarkistetaan ensin Malmön, Karlshamnin tai Karlskonan satamissa. Aluetta ei tulla jatkossa käsittelemään osana Ruotsia vaan maakunnan kokoisena pakolaisleirinä ja alueen elatus tulee olemaan samalla minimitasolla.

Etenevien kärkijoukkojen taakse jääneitten alueitten tarkistamiseen, puhdistamiseen ja väestönsiirtoihin voidaan käyttää myös vapaaehtoisia ruotsalaisjoukkoja, lähinnä aseistariisuttua Hemvärnetiä jota varten suomalaisjoukoilla on mukanaan varastoistaan otettuja itäsaksalaisia rynnäkkökivääreitä.

Itä-Skånen eristettyä erillisaluetta lukuunottamatta muu vallattu Ruotsin alue alistetaan miehityshallinnon alaisuuteen ja jaetaan erillisiin miehitysvyöhykkeisiin. Miehitysvyöhykkeitten sotilasviranomaiset tekevät päätökset siitä, ketkä etnisiin väestöryhmiin kuuluvat saavat jäädä varsinaisen Ruotsin alueelle. Kyseessä ovat lähinnä henkilöt jotka ovat ruotsalaiselle infrastruktuurille tärkeitä. Jäämisen ehdoton edellytys on islamin harjoittamisen kertakaikkinen kielto.

Keminmaan ja Tornion raja, helmikuun loppupuoli, puoliltaöin

Jääkäri Martti Tuomisto elpyi puolijoukkueteltassa mutta ei saanut enää kunnolla unta. Samoin muut miehet kääntelivät säännöllisesti kylkeään unta etsiessään. Sille ei olisi enää aikaa kuin muutama tunti. Tuomisto muisti vänrikki Aallon pitämän viimeisen käskynjaon.

- No niin… nythän on siis selvää se että me lähdetään miehittämään Ruotsia. Miehittämään ja vapauttamaan se sitä omasta puolestaan miehittävästä etnoväestöstä. Kärkiprikaatit menevät Haaparannasta läpi ennen meitä ja me seuraamme. Mikäli ne joutuvat taisteluihin niin me avustamme niitä. Mikäli eivät, niin meidän ensimmäinen kohteemme on Boden jossa me saarramme etnoalueen, katkaisemme siltä veden ja sähkön ja alamme puhdistamaan sitä. Alueella on noin neljä tuhatta etnoa ja arvion mukaan muutama kymmenen tai maksimissaan muutama sata asemiestä.

- Aseellinen vastarinta lamautetaan kaikin mahdollisin keinoin ja siinähän meidän piiskajoukkue on erityisen tärkeä. Ilman  vastarintaa antautuvia on kohdeltava hyvin ja ne siirretään erikseen määritellylle eristysalueelle josta ne siirretään sitten aikanaan rautatie- ja maantiekuljetuksin Itä-Skåneen. Mitä taas tulee vastarintaa tekeviin niin muistutan sitä, mitä minullekin on muistutettu ylempää. Eli: ne eivät ole minkään valtion sotajoukkoja jotka tulisi ottaa sotavangiksi. Ne ovat rikollisia ja terroristeja joita eivät koske mitkään sodankäynnin lait. Muistakaa tämä ja tehkää omat johtopäätöksenne.

- Ehdoton käsky on se, että jos ase kädessä oleva tyyppi ei pudota asettaan ja nosta tassujaan pystyyn niin silloin ammutaan välittömästi ja ammutaan tappaakseen. On selvää että se joudutaan jonkun kerran tekemään ennen kuin ne uskovat että tällä kertaa ollaan tosissaan ja vielä tosissaan murskaavalla ylivoimalla. No niin, koettakaa elpyä. Uni voi olla lähiaikoina kortilla.

Johtopäätökset oli tehty. Ne oli tehty jo aikanaan. Silloin kun Suomea oltiin vapauttamassa. Tällä kertaa touhu tulisi mitä varmimmin olemaan askelta rumempaa. Etnojoukot eivät uskoisi ennen kuin ne jyrättäisiin. Mutta niin Tuomisto kuin muut miehet tiesivät että he olivat menossa niittämään sitä minä jotkut muut olivat kylväneet. Ne muut voisivat ottaa tulevan omalletunnolleen.

Kemi, kello 02.50

Prikaatikenraali Keijo Suopanki – samoin kuin koko miehitysoperaation johto Helsingissä – odotti viimeistä signaalia. Itse asiassa Operaatio Ragnarök oli jo alkanut yksittäisillä erikoisjoukkojen operaatioilla ympäri Ruotsia. Silloin kun viimeinenkin operaatioista oli suoritettu alkaisi varsinainen invaasio. Tiedot tähän astisesta näkyivät Suopangin näytöllä.

- Klo 02.00: Ruotsin sotilasviestintään ja viranomaisverkostoon sekä SVT:n lähetyskalustoon syötetty virus aktivoitu.

- Klo 02.05: Erikoisrajajääkärit: Ylitornion raja-asema vallattu.

- Klo 02.07: Sotilaspoliisin erikoisyksikkö: Karesuvannon raja-asema vallattu.

- Klo 02.08: Forsvarets Spesialkommando: Riksgränsenin raja-asema vallattu

- Klo 02.20: Erikoisjääkärit: Haaparannan raja-asema vallattu.

- Klo 02.21: Marinejegerkommandoen: Svinesundin raja-asema vallattu

- Klo 02.24: Erikoisjääkärit: Uumajan lentokenttä vallattu

- Klo 02.28: GROM: Karlshamnin satama vallattu

- Klo 02.33: Erikoisjääkärit: Uumajan satama vallattu

- Klo 02.45: JWK: Kristianstadin lentokenttä vallattu

Samaan aikaan sotilastiedustelu ilmoitti ettei Ruotsin puolustusvoimissa ollut tapahtunut minkäänlaista liikehdintää, poislukien se että Gripeneitä oli alkanut lentää kohti Suomea, Tanskaa ja Norjaa. Gripenit lensivät tarkalleen sellaisessa suunnassa etteivät ne uhanneet yhtään naapurimaan sotilasyksikköä. Luulajassa sijaitsevasta F 21-laivueesta oli lentänyt kuusi Gripeniä kohti Oulua ja Suomen ilmatilaan saavuttuaan ne olivat vapaaehtoisesti siirtyneet suomalaisten hävittäjien saattamiksi.

Puuttui enää yksi tieto. Ja se saapui klo 02.50. Tanskalaiset Frømandskorpset-erikoisjoukot olivat ottaneet haltuunsa Juutinrauman sillan Ruotsin puoleisen pään. Tanskan 1. rykmentin panssarit olivat asemissa sillan Tanskan puoleisessa päässä ja aloittivat etenemisensä. Suopangin koneelle tuli uusi viesti. Se tuli operaation johdolta ja sisälsi vain yhden sanan:

RAGNARÖK

Suopanki antoi käskyn. Torniossa 5. mekanisoitu valmiusprikaati ylitti rajan ensimmäisenä. Ylitorniossa sen teki 16. jääkäriprikaati ja Karesuvannossa 33. jalkaväkiprikaati. Laivat, johon oli lastattu 2. mekanisoitu valmiusprikaati lähestyi Uumajan satamaa ja laskuvarjojääkäreitä Uumajan lentokentälle kuljettavat lentokoneet sekä helikopterit saapuivat Ruotsin ilmatilaan.

Tukholma, aamulla noin kello seitsemän

Ruotsin pääministeri, 42-vuotias sosialidemokraattien puheenjohtaja Ingeborg Korspindel raivosi epätoivoisen itkun partaalla huomatessaan että jatkuvat ja toimivat viestiyhteydet eivät olleetkaan jatkuvia ja toimivia. Koko viranomaisverkko oli nurin. Yhteyttä ei saanut minnekään. Televisiokuva oli pimentynyt ja radio hiljentynyt. Ja juuri nyt niitä satans yhteyksiä tarvittaisiin. Korspindel oli herätetty puoli tuntia aikaisemmin kaikkien kusiherätysten äitiin ja hänelle oltiin ilmoitettu että Ruotsi oli sodassa. Tai eihän sitä voinut sodaksi kutsua vaan lähinnä Ruotsia miehitettiin kaikista mahdollisista ilmansuunnista.

Osa hallituksen omista kännykkä- ja internet-yhteyksistä sentään pelasi ja Korspindelin avustaja sai lopulta kiinni puolustusvoimien komentajan johon hän otti videopuheluyhteyden. Komentaja ei näyttänyt olevan kovin sotaisen näköinen sillä hän näytti olevan pelkkä pyyhe päällään saunan pukuhuoneessa. Ikkunasta näkyi että hän oli Tukholman saaristossa. Kieltämättä se näytti kauniilta näin talviaikaankin mutta maisema oli nyt pikkuseikka. Korspindel karjaisi komentajalle:

- Mitä helvettiä sinä teet?

- Jaa minäkö? No, saunon ja ryyppään. Aloittelin tuossa aamuviideltä. Minä olen täällä mökilläni.

- Etkö tiedä  että Ruotsia miehitetään?

- Juu, tiedän kyllä.

- Etkö sinä saatana aio tehdä mitään?

- Totta kai aion. Minähän teen parhaillaan. Saunon ja ryyppään. Tulepas Ingeborg sinäkin tänne. Mulla on mukava mökki, mukava sauna ja viinaa riittää. Tiedä vaikka otettais vaakamambotkin. Sinähän olet ihan naitavan näköinen nainen ja meillä työttömillä aikaa kyllä riittää.

Korspindel olisi normaalitapauksessa alkanut valmistella rikosilmoitusta seksuaalisesta ahdistelusta mutta nyt sen edelle tuli toinen, vielä tärkeämpi kysymys:

- Työttömillä? Mitä helvettiä sinä tarkoitat?

Puolustusvoimien komentaja otti tukevat hörpyn oluttölkistään, ähkäisi ja sanoi sitten virnistäen:

- Niin sinä et vieläkään tajua? No, anskumä yritän vääntää rautalangasta. Tiedätkö, mikä on pataljoona?

- No suurinpiirtein. Vaikka en minä sotilasasioissa ole mikään asiantuntija. Eikös se ole semmonen sata miestä?

- Ei vaan semmonen tuhannen miestä. Meillä on jotenkuten käyttökelpoisena seitsemän pataljoonaa. Teoriassa. Sillä nekin ovat ihan kasarmikunnossa eivätkä missään valmiuskokoonpanossa. Seitsemän. Ilman mitään kranaatinheitintä raskaampaa aseistusta. Miehittäjällä on arvioni mukaan jo tällä hetkellä toimissa tommonen ehkä sata pataljoonaa ja se mobilisoi koko ajan lisää. Ja sillä on käytössään huomattava määrä raskasta aseistusta. Minä en anna sellaista käskyä joka velvoittaisi ruotsalaisen sotilaan tekemään täysin tarpeettoman itsemurhan. Maa miehitetään ja me molemmat olemme pian työttömiä. Hyvällä tuurilla vain työttömiä.

- Minäpä otan yhteyden suoraan joukko-osastoihin.

- Neiti on hyvä. Minä nimittäin tiedän mitä sieltä vastataan. Vastaus on ”Me odotamme että miehittäjä tulee, antaudumme ja kysymme että saammeko liittyä porukkaan. Tosin ne todennäköisesti riisuvat meidät aseista ja käskevät suksimaan helvettiin. Ja kun katsoo Ruotsin viimeisen parinkymmenen vuoden edesottamuksia niin emmepä ihmettele. Emme mekään luottaisi ruotsalaisiin.”.

- Etnisillä alueilla on kymmeniä tuhansia aseistettuja miehiä. Entäpäs jos nimeän ne hallituksen joukoiksi?

- Jos haluat varmistaa päätyväsi köyden jatkoksi niin kaikin mokomin. Panevathan ne etnogansterit tietysti jonkun aikaa hanttiin silkkaa uhoavaa typeryyttään mutta ne jyrätään nopeasti ja aivan varmasti lopullisesti. Miehittäjä valtaa Tukholman ja vangitsee niin sinut kuin hallituksen. Jos olet nimittänyt sen etnoporukan omiksi joukoiksesi ja saanut sen myötä lisää tuhoa aikaiseksi niin voit uskoa että sinun käy huonosti. Katsos, siinä vaiheessa kun miehittäjän tankit ovat Tukholmassa niin silloin aletaan etsiä syyllistä. Tosi on että sinä et ole aikaansaanut sitä hirviötä miksi Ruotsi on ajan kulussa muuttunut. Mutta sinä olet ruokkinut sitä jo syntynyttä hirviötä äärimmäisellä innolla. Ja nyt nuo panssarit ovat tulossa lopettamaan sen hirviön.

Sangis, Ruotsi, noin 30 kilometriä Haaparannasta länteen, samana päivänä

Kärkiprikaatien perässä etenevän 32:n jalkaväkiprikaatin ajoneuvot kulkivat pienen Sangiksen taajaman läpi. Mukana oli myös vänrikki Aallon joukkue ja sen mukana jääkäri Martti Tuomisto. Kuorma-auton lavalla miesten mukaan pakattuina oli Shmel-sinkoja mutta niille ei vielä ollut tarvetta. Niin kuin ei rynnäkkökivääreillekään. Minkäänlaista aseellista vastarintaa ei ollut esiintynyt. Ei edes passiivista vastarintaa eikä mielenosoituksia. Sangiksen kylässä tien vieressä oli muutama ihminen. Parilla oli pieni Suomen lippu.

Sama tilanne oli ollut Haaparannassa. Tien vierellä olleet – varsin ilahtuneilta vaikuttaneet – ihmiset olivat selvästi paikallisia suomalaisia. Ruotsalaiset katsoivat passiivisina ikkunoistaan. Passiivisina, mutta selvästi pelokkaina. Jo lyhyt kokemus tilanteesta sai suomalaiset jääkärit ajattelemaan että Ruotsi oli heräämässä unesta, eikä tiennyt halusiko se siitä herätä. Siitä huolimatta että se oli ollut painajainen. No, nyt unilukkarit olivat tulleet eivätkä kysyneet enää lupaa.

Ajoneuvot ohittivat kylän ja etenivät. Ei kuulunut laukauksia. Ei kaukaista tykin jyskettä.

Vain moottoreiden ääni.

Ääni maasta joka oli alistunut jo kauan aikaa sitten.

ME ISKEMME HAMPAAMME LIHAVAAN KATRAASEEN

Niin kuin lukija hyvin tietää, on suvaitsevais-tiedostavilla yksilöillämme hirvittävä into tuomita ja mikseipä vaikka hävittää kaikki ns. vanhanaikainen ja ei-tiedostava sillä perusteella että se tuntuu pienen kuplan sisällä asustavien mielestä itselle vieraalta ja vastenmieliseltä. Aku Ankassakin muistutettiin joku aika taaksepäin mainita että ei Aku nykyisin ajattele tällai vaan se ajattelee niinqu edistyksellisen sillai.

Nykyisen tiedostavan mielensäpahoittamiskulttuurin yhtenä kohteena on ollut tietysti myös Veikko Huovisen mainio tuotanto. Huovisen novellikokoelma Rasvamaksa varmaankin poltettaisiin nykyisin roviolla jos pokka riittäisi ja nyt sitten näyttää tähtäimeen joutuneen myös Huovisen Lampaansyöjät, ja eritoten siitä tehty Seppo Huunosen ohjaama elokuva jossa näyttelivät mainiosti Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen.

Kulttuuriperseitten arvostelun pääsanoma on ”tämä on huono elokuva jossa on vääriä asenteita, älkää katsoko sitä”. Ensimmäisenä asiasta propageerasi Helsingin Pravdan Henri Waltter Rehnström joka totesi:

Tänä päivänä elokuva on silkkaa fantasiaa. Se kuvaa jo miltei kadotettua maailmaa, jossa suomalainen mies saa vielä syödä hyvällä omallatunnolla lihaa, puhua rehvakkaasti naisista ja käyttää luontoa hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.

Tässä vaiheessa voidaan hotellin respasta todeta että ei se maailma ole minnekään kadonnut. Kunhan kuvittelet. Suomalainen mies syö edelleenkin oikein hyvällä omallatunnolla lihaa ja puhuu mitä lystää kysymättä HS Pravdan toimittajalta lupaa. Ja jos luonnon hyväksikäyttäminen omiin tarkoituksiin tarkoittaa – niin kuin elokuvassa tehtiin ja tehdään muuallakin – sitä että otetaan metsästä polttopuita nuotioon niin ei sekään tuota ongelmaa eikä sitä pyydellä anteeksi. Ei siinä leffassa käsittääkseni käyty kaatamassa puolta Borneon sademetsistä. Niihin palmuöljyviljelyksiin. Jotka miellyttävät vihreitä. Naisista taas keski-ikäiset miehet eivät juurikaan miesten reissuilla viitsi puhua sillä ne reissuthan ovat miesten reissuja joita ei pilata akkojen kotkotuksilla. Itse asiassa niitähän niissä reissuissa lähdetään karkuun.

Muutama päivä myöhemmin sitten saman Pravdan toimittelija Paavo Rautio analysoi asiaa tarkemmin ja omasta mielestään epäilemättä osuvasti. Muitten mielestä ehkä ei niinkään. Otsikko oli komea: ”Mitä se kertoo minusta, jos pidin Lampaansyöjiä joskus hauskana?”. Ja tämän jälkeen seuraakin sitten soijapoika-analyysiä:

Jo muutaman hetken katselun jälkeen tuntui kuin olisi istahtanut sohvalla jonkin kulmikkaan päälle ja teki mieli vaihtaa asentoa sekä kanavaa. Ei se ollut kaukosäädin, eikä silmälasit. Se oli kulttuurillinen murros.

Kun luin nuorena kirjan ja vähän vanhempana näin elokuvan, tarinan hahmotti kahden vapautta kaipaavan ystävän pakoretkenä yhteiskunnan kahleista. Huovisen tapaan huumori oli rakennettu poikkeavien elementtien yllättävälle yhdistämiselle ja veitikkamaiselle kielelle. Helsingin Sanomien arvion (5.4.1975) mukaan elokuva kertoi ”oleellista perisuomalaisesta mentaliteetista”.

Vuoteen 2019 mennessä tämä kulttuurillinen tulkinta oli kulunut päältä pois. Näkyville nousivat ihan muut asiat. Kaksi miestä juopottelee, tappaa kesyjä lampaita kiväärillä, mässyttää lampaan lihaa nuotiolla ja paheksuu ”akkojen kaklatusta” sekä pohtii heidän sukupuolielimiensä erityispiirteitä. Touhu näytti rasvaiselta ja vastenmieliseltä.

No niin, heppu teki selväksi mitä hän ajattelee. Ehkä hän tuumii myös että kyseinen ajattelu on hyvin yleistä kaikissa suomalaisissa miehissä ja miehet porukalla miettivät kuinka kumartaa vielä pykälän verran syvempään nykyiselle feministiselle mielensäpahoittamismeiningille jolle ei ole koskaan loppua.

Kyseiselle toimittelijalle voi todeta että vaikka Lampaansyöjät on fiktiivinen teos niin Sepen ja Valtterin hengessä on jatkuvasti hemmetinmoinen jätkäporukka viettämässä Operaatio Lampaansyöjiä. Ei enää niinkään teltoissa vaan mökeillä. Reissuilla syödään häpeilemättä lihaa eikä käydyt keskustelut ole millään muotoa poliittsesti korrekteja. Karjaa ei kylläkään ammuta mutta ei se grillissä oleva lahtarin teurastamolla tappama liha ole yhtään vähemmän kuollutta. Viinaakin juodaan ja täysin avoimesti. Ennen kaikkea näillä reissuilla ei todellakaan tuumita – minkä tuumiminen kyseistä toimittelijaa varmaankin miellyttäisi – että kuinka me katoavan maailman miesoletetut löydämme nöyrän ja anteeksipyytävän paikkamme alati feministisemmäksi muuttuvassa yhteiskunnassa? Kuinka voisimme kumartaa vielä syvemmälle ja hävetä itseämme vielä astetta enemmän? Noille nöyristelyille nauretaan räkäinen nauru ja heitetään kipollinen löylyä päälle. Sitten juodaan kaljaa ja syödään lihaa.

Kyseinen toimittelija sitten jatkaa:

Elokuvassa hymyn hyydyttäneet asiat eivät ole yksittäisiä sanoja tai tulkintoja historian hämäristä. Elokuvan 1970-luvulle tyypilliset asenteet ja maailmankuvat ovat yhä läsnä, ja kamppailu näitä reliktejä – ”perisuomalaisia mentaliteetteja” – vastaan on käynnissä. Vaikka kuinka sutkisti Huovinen pohtii dialogeissa vapauden olemusta, sanojen juoksua ei enää jää ihastelemaan, koska se pohdittu ja tavoiteltu vapaus on kuitenkin raavaan reinon kossuhuuruista kaihoa päästä alistamaan helpommin ja enemmän.

Vai että kamppailu näitä reliktejä vastaan on käynnissä. Siinähän jätkä kamppailet. Sillä se, mitä haluat hävittää, on tavallisen miehen tapa ajatella ja vielä luonnollinen sellainen. Sinun oma ajattelusi on luonnoton, sinulle pakkosyötetty, sinun typeryyttäsi omaksuma ja vielä totalitaristinen.  Kas kun totalitarismi pyrkii aina hiljentämään sille epämieluisat ajatukset. Ja hotellin respasta esitetään toimittelijalle kysymys:

Mitä se olikaan se ”helpommin ja enemmän alistaminen”? Se kun jäi sulla kokonaan selittämättä. Miten se elokuvassa näkyi? Mitä ja ketä alistettiin ja millä tavoin? Miten se alistaminen näkyy ”perisuomalaisessa mentaliteetissa” vielä nykyisinkin? Ettei vain ollut tarve laittaa juttuun hienolta kalskahtava mutta mitään tarkoittamaton termi kun tiesi että ei Sanomatalossa kukaan kuitenkaan kysy perusteluja? Näytti vain kirjoitettuna niin hienolta. Sillä saa kehuja. Tiedä vaikka oltaisiin läiskitty olkapäille? Jaa niin, mutta sekin on vähän turhan maskuliinista.

Muistutetaan vielä toimittelijaa siitä että se hänen halveksimansa Raavas Reino eli keltaliivinen mies eli persvakoäijä on juuri se tyyppi joka pitää yhteiskunnan pyörimässä ja mahdollistaa toimittajallekin elatuksensa jonka turvin hän voi halveksua kyseistä Raavasta Reinoa.

Vielä hotellin respan oma arvostelu kyseisestä elokuvasta: ”Lampaansyöjät on sekä mainio kirja että mainio elokuva jossa Sepe ja Valtteri viettävät aikaa pohjoisessa, törpöttelevät, syövät hyvin ja rupattelevat mukavia. Erityisen ansiokkaaksi elokuvan tekee se, että suvaitsevais-tiedostavat henkilöoletetut eivät pidä siitä ja sehän on aina laadun tae. Viisi tähteä viidestä. Jos lukija ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa niin se löytyy youtubesta tästä osoitteesta”.

Kun me löydämme pienen saaren

onnellisten saaren

alla utuisen sateenkaaren

onnellisten saaren

Ja me elämme lampainemme

ja iskemme hampaamme lihavaan katraaseen

Hiiltyneitä puita

ja kasa lampaanluita

ja pulloja kallellaan

Kuivaa juustonkuorta

ja kasvavaa luuvuorta

leirinuotiopoukamaan

Näin lopuksi pitää vielä vähän tuumailla. Nuo molemmat HS-Pravdan jutut olivat niin kliseisiä ettei voi välttyä tietyltä kysymykseltä. Olivatko jätkät tosissaan ja uskovat oikeasti epistolaansa? Vai kirjoittavatko he sitä mitä heidän on käsketty kirjoittaa? Mikäli oikea vastaus on jälkimmäinen, niin toivotan noille toimittelijoille oikein mukavaa viinanhuuruista ja rasvantirisevää mökkireissua poliittisesti epäkorrektissa ja arveluttavia juttuja kertovassa mukavassa herraseurassa. Ehkä sen avulla heistä tulisi vielä joskus toimittelijoiden sijasta toimittajia. Ja ehkä he myös silloin tajuavat että jätkä sen kun porskuttaa. Kas kun ilman niitä jätkiä ei ole tätä maatakaan. Ilman HS Pravdan toimittajia ja feministejä joille he kumartavat taas pärjättäisiin oikein mukavasti.

YKÄ, LÖTJÖNEN JA VAARALLISET IDEOLOGIAT

Huitsinnevadan Örnätjärvellä, nykypäivänä

Erään örnätjärveläisen talon manttaaleilla nousi ilmoille kaksi pelättyjä pienhiukkasia sisältävää savua, toinen saunan piipusta ja toinen pihalla sijaitsevan grillikodan piisistä. Grillikodassa istuivat saunataukoaan tulittelemassa ja tölkilliset Tsuhnan Kostoa kourassaan kaksi niin rumaa miestä että he katsoivat peiliinkin – silloin harvoin kuin yleensä katsoivat – vain toisella silmällään.

Siinähän istuivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis, joitten yleisiä edesottamuksia rumuus ei sinänsä haitannut eikä näillä selkosilla mitään hintahtavia miesmannekiineja kaivattu muutenkaan. Niinpä he olivat viettäneet päivän Otahänestäselvänsalon maisemissa, Örnätjärven Erämiesten järjestämässä kaakanakannan keväisessä viisikulmiolaskennassa. Näytti siltä, että kaakanat olivat kuitenkin varsin hyvin selvinneet juuri kärsitystä takatalvesta. Olihan kaakanaemo selvästi suojelevampi kuin muut metsäkanalinnut ja kaakanaurokset huhkivat päivät pitkät kuskatessaan evästä pesällä odottaviin nälkäisiin suihin. Luonnossa kun ei ollut sitä sosiaalihuoltoa.

Ansaittujen saunojen ansaitulla tauolla Lötjönen aukaisi Tsuhnan Koston, otti gölgölgölin ja nautinnollisesti ähkäistyään tuumaili:

- Minä sitä olen keskenäni miettinyt että mikähän se mahtaisi olla noinniinkuin vahingollisin ideologia. Lähinnä tästä suomalaisesta katsantovinkkelistä mittailtuna ja puntaroituna.

Ykä otti oman gölgölgölin ja hieman mietittyään tuumasi puolestaan:

- Hjaa… kai ehdokkaiksi voisi valita natsismin, sosialismin ja tämän vihreän ideologian. Ja natsismin minä sulkisin pois samantien. Se kun ei ollut oikein suosittua Suomessa silloinkaan kun se muualla oli pop. Eikä se sinänsä ehtinyt oikein kokeillakaan kunnolla. Se kun oli kasassa sen kaksitoista vuotta ja siitä puolet se keskittyi sodan valmisteluun ja toisen puolen sen sodan häviämiseen.

- Niin joo, kyllä sen voi laskea pois. Sinänsä täytyy todeta että sekä ideologiana että käytäntönä se oli kyllä hyvin monelle ihmiselle epäterveellinen ja hengelle kovasti hupa.

- Näin on. Ei jatkoon. Ei suositella. Don´t try this at home. Don´t try this actually anywhere.

- Jäljelle jää vain sosialismi ja viherpiiperrys. Ja minusta viherpiiperrys on kyllä kaikkein vaarallisin. Meinaten, yleensähän yhteiskunnalliset ideologiat pyrkivät joko säilyttämään yhteiskunnan tietynlaisena tai muuttamaan sen johonkin suuntaan. Vihreät taas eivät toimi niin vaan ne pyrkivät kerralla poistamaan yhteiskunnan olemassaolon edellytykset kokonaan.

- Luulenpa saavani tuosta langanpäästäsi kiinni. Jos ajatellaan niitä sosialisteja – vaikka tuolla itänaapurissa – niin eiväthän ne pyrkineet varsinaisesti tuhoamaan yhteiskuntaa ja sen infrastruktuuria. Ne vain pyrkivät ottamaan haltuunsa sekä maan teollisuuden, elinkeinoelämän, kulkuyhteydet, maatalouden, energiavarannot ja oksoviidare sekä sitten muokkaamaan niitä haluamaansa suuntaan. Tavoitteena saada aikaan ennennäkemätön hyvinvointi.

- Just niin. Tosin niiltä jäi hoksaamatta se pikkujuttu että sekä teoria ynnä käytäntö kusivat perseestään joten ennennäkemättömän hyvinvoinnin sijasta saatiinkin aikaan ennennäkemätön kärsimysnäytelmä. Mikä tuppaa aika ajoin toistumaan kun opittua ei uskota. Niin kuin tuolla Venezuelassakin ihan tänäpänä. Siellä kun jo ammutaan ihmisiä kun ne eivät suostu uskomaan että jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin vika on aina käytännössä. Niin kuin sosialismissa on aina ajateltu.

Ykä hörppäsi taas Tsuhnan Kostoa ja jatkoi puolestaan:

- Juuri näin. Joten voinemme todeta sosialismistakin että suositellaan kokeilemaan ainoastaan valvotuissa laboratorio-olosuhteissa. Mutta nuo vihreät menevät vielä kommareihinkin nähden perse edellä puuhun. Ne kun eivät pyri ottamaan haltuun mitään, vaan lopettamaan olemassaolevankin.

- Sait tosiaan langan päästä kiinni. Vihreät eivät halua ottaa haltuunsa suomalaista teollisuutta ja muokata sitä vaan ne haluavat yksinkertaisesti lopettaa sen. Pelastaakseen maailman.

- Eivätkä ne halua ottaa haltuunsa kulkuyhteyksiä vaan lopettaa nekin. Sillä jos ei ole polttomoottoreita niin eipä ole liikennettäkään. Ja kun ei ole liikennettä niin samalla tuli kerralla loppuunkäsiteltyä suomalainen maatalouskin. Karjatalouden ne lopettaisivat tietysti muutenkin mutta tuleepa sekin tapettua nälkään siinä samassa. Tietysti maailman pelastamisen nimissä.

- Eikä niitä kiinnostaa ottaa haltuunsa suomalaisia energiavarantojakaan vaan yksinkertaisesti seivästää nekin. Öljy ei käy. Kivihiili ei käy. Turve ei käy. Polttopuu ei käy. Ja se päästötön ydinvoimakin on herrasta perkeleestä. Eli jää jäljelle vain tuulivoima ja aurinkovoima joista täälläpäin maailmaa voidaan käyttää nimitystä toivomusenergia. Joka vihreitten mukaan… ba dum tss… pelastaa maailman.

- Elikkä kun ollaan ajettu alas sekä teollisuus, kulkuyhteydet, maatalous ja energia niin sitten ei enää tarvitse asiakseen ajaa alas muuta suomalaista elinkeinoelämää kun se ehtii kuukahtaa yleisen piipertämismatkan varrella muutenkin. Sosialistienkin jäljiltä jää sentään jäljelle romuna oleva elinkeinoelämä jonka voi rakentaa uusiksi. Vihreitten jäljiltä ei jää kuin iskulauseita ja hokemia maailman pelastamisesta. Eli suomennettuna tuulen huuhtoma perse. Mutta loppuuko se vihreitten ns. uudistusnälkä tähän?

- No eihän se lopu. Vihreän logiikan mukaan kun maasta on lopetettu sekä infrastruktuuri että kyky elättää itseään niin siihen päälle sitten otetaan maahan elätettäväksi kehitysmaalaisia loputtomaan piikkiin. Maahan joka ei enää pysty elättämään itseäänkään. Mutta vihreän ideologian mukaan joku tuntematon jumala vieläkin elättää koko hela paskan ja vieläpä liki samanlaisella elintasolla kuin ennenkin eikä elätettävien ylärajaa ole. Ennen vanhaan – joista ajoista muuten ei ole edes kovin kauaa – tuollaista kutsuttaisiin harhojen näkemiseksi.

- Eikä se omissa harhoissa eläminen riitä vaan harhat täytyy muuttaa normeiksi ja koko maa täytyy saada elämään niitten normitettujen harhojen mukaan. Voinemme siis todeta, että kyseessä ei ole enää ideologia vaan ihan puhdas uskonto. Kaupunkilaisten, pääosin naisten ja sataprosenttisesti itsensä reaalimaailmasta vieroittaneitten uskonto. Ja vielä joukkoitsemurhaan taipuvainen kulttisellainen.

- Sepä hyvinkin. Ja tuo uskonto – niin kuin uskonnoilla tapana on – on löytänyt itselleen valaistuneen, Messiaan ynnä pyhän lapsiprofeetan.

- Niin juu, se pikku Greta. Mitenkäs se kaikkein tuorein meni… joo, ”Greta näkee sellaista, mitä toiset eivät halua nähdä, kirjoittaa Greta Thunbergin perhe kirjassaan, josta Frankfurter Allgemeine -lehti julkaisee otteita. Greta kuuluu kirjan mukaan niihin harvoihin, jotka tunnistavat hiilidioksidin paljain silmin. Hän näkee, miten kasvihuonekaasu virtaa savupiipuista, nousee tuulen mukana taivaalle ja muuttaa ilmakehän giganttiseksi näkymättömäksi jätevuoreksi.”

- Hähhää… selvää jeesusainesta… täytyy sanoa, että noitten vihreitten kohdalla toi ihmissilmän evoluutio etenee ihan perkeleellistä vauhtia. Mutta mutta… kun asiaa vähän pidemmälle ajattelee, niin eihän tää juuri ikeniä naurata. Meinaan, kenenkäs sinä luulet määrittelevän joka ristuksen järjestelmäpuolueen ympäristö- ja ilmastopolitiikan täällä Suomessa?

- No senhän määrittelevät nimenomaan ne itsensä reaalimaailmasta täysin vapauttaneet ja harhoissaan elävät vihreät. Kai järjestelmäpuolueissakin on jäljellä porukkaa joka tajuaa mihin viheruskonto lopulta johtaa mutta ne eivät uskalla sanoa piipertäjille vastaan. Mokomat tyhjähousut paskat. Niinpä me suomalaiset jatkossakin pakkopelastamme maailmaa ja kaivamme samalla omaa hautaamme. Hyi hitto, totuus maistuu joskus ikävän pahalta. Tuli ihan paha maku suuhun tästä pulinasta. Ehdotan, että käymme huuhtelemassa maun pois moukulla bönjakkia, otamma uudet Tsuhnan Kostot ja lähemmä saunaan.

- Nyt on pakko hieman muuntaen siteerata mainiota Mikko Niskasen elokuvaa Sissit, eli ”olette rohkea nuori saunomisen- ja nesteyttämisentarpeen arviointiupseeri ja toteutamme suunnitelman ehdottamallanne tavalla”.

Ykä ja Lötjönen kävelivät grillikodasta kohti ulko-ovea, sitten bönjakkipulloa ja sieltä jääkaapin kautta kohti uusia vihalöylyjä. Kotikuusessa miesten kulkua katseli muuan punarinta. Eikä mikä tahansa punarinta vaan juuri se punarinta jonka hengen Ykä ja Ylva olivat muutama vuosi takaperin pelastaneet. Sillä oli mielessä lennähtää Ykän olkapäälle ja ilmoitella että tulipahan taas palailtua talvisijoilta Ranskan Bretagnesta, erään gallialaiskylän kupeesta.

Mutta sitten se huomasi että Ykä ja Lötjönen olivat kovasti miettiväisen, ehkä jopa synkän oloisia. Se päätti lykätä morjestamisen myöhempään kertaan. Kun Ykä olisi paremmalla tuulella ja Ylvan kanssa saunatauolla. Se vähän mietti että mikähän se Ykän ja Lötjösen noin synkän oloiseksi saikaan. Jos se olisi ymmärtänyt ihmisten kieltä ja kuullut toverusten keskustelun niin se olisi varmasti hoksannut asian ja myöskin hieman muuntaen siteerannut gallialaiskyläläisten usein käyttämää sanontaa.

Hulluja nuo viherihmiset. Kautta Teutateksen.

IDIOOTIT

Eli Pandoran lipas eli tyhmä, tyhmempi, tuomari

Korkein hallinto-oikeus sitten mäjäytti suomalaisten muurahaiskansalaisten suureksi iloksi ennakkotapauksen joka tekee haittamaahanmuuttajan elinikäisen notkumis- ja elatusautomaattioikeudesta lähinnä ilmoitusasian. Tarina lyhykäisyydessään:

Afganistanilainen jätkä oli saanut turvapaikkahakemuksestaan hylsyn koska hänen ei voitu osoittaa kärsineensä vainoa ja hengenvaaraa kotimaassaan. Asiaa tutkineet viranomaiset saattoivat haistaa taas kerran elatusautomaatin piiriin pyrkijän ja tuskin olivat väärässä. No, prosessihan eteni – koska maahanmuuttoteollisen kompleksin palkatut ammattilaiset ovat kertoneet tyypille kaikki mahdollisuudet – sitten lopulta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja prosessin aikana häiskä oli sitten ilmoittanut sekä kääntyneensä kristityksi että menneensä naimisiin kristityn naisen kanssa. Tyyppi kertoi viranomaisille vielä ilmoittaneensa tästä Afganistaniin jolloin KHO totesi että no joo, maito on kaatunut maahan ainakin jätkän oman ilmoituksen mukaan joten heppuhan on selkeässä ja välittömässä vaarassa mikäli palaa sinne minne kuuluukin joten hylsyhän perutaan ja notkumisoikeus on taattu.

Lukijalle ei tarvinne pahemmin selittää, että mitä tämä ennakkotapaus saa aikaiseksi.

Lukija tietää myös, ettei tarvita kummempaa Sherlock Holmesia ennustamaan kuinka saaga kyseisen jätkän kohdalla etenee. Siinä vaiheessa kun – ei siis jos, vaan kun – jätkä saa Suomen kansalaisuuden hän ilmoittaa palanneensa takaisin islamiin ja myös imaamit siellä & täällä tietävät ettei mitään kääntymystä kristinuskoon ole koskaan tapahtunutkaan. Vääräuskoiselle valehteleminen kun ei ole sekä Allahin että hänen palvojiensa silmissä millään muotoa haram. Jätkä päästää Suomen passi kourassaan paskaisen naurun sillä Suomen kansalaista ei voi karkoittaa vaikka kansalaisuus oltaisiinkin saatu kusettamalla. Ja kun kansalaisuus on saatu niin sitten aletaankin puhumaan perheenyhdistämisestä. Porukalla Pohjantähden alle.

Totta kai KHO:lle huomautetaan siinä vaiheessa että miten meni noin omasta mielestä ja ehkä sana Strömsökin lausutaan mutta KHO:sta vastataan että meillä on käsiteltävänämme tällä hetkellä jo 2.876 täysin vastaavanlaista tapausta ja kyllä niissä on pakko olla ihan oikeita vaarassa olevia aitoja käännynnäisiä. Ainakin muutama. Eli Suomessa päädytään vähän vastaavaan tilanteeseen kuin Raamatussa jossa Loot kyseli Jumalalta että jos Sodomasta & Gomorrasta löytyy se yksikin synnitön niin etkö säästäisi niitä kaikkia kumminkin. No, Jumala ei armahtanut mutta KHO armahtaa. Koko porukan.

Mainittakoon, että kyseinen päätös muuten tehtiin jo helmikuussa mutta siitä uutisoitiin vasta nyt. Miksiköhän? Ottakaa nyt persut koppi tuosta. Ei se eduskuntavaaleihin sinänsä enää vaikuta mutta tapauksen myötä tänne voi asettua pysyvästi notkumaan ihan mistä tahansa islamilaisesta maasta. Kannattaa siitä meteli nostaa.

Ottivat persut asiasta kopin eli eivät niin voi silti todeta että KHO:n ennakkopäätöksen myötä neljä edessä olevaa pitkää vuotta muuttuivat kerralla vielä pidemmiksi. Tässä hyväuskoisten hölmöjen ja hyödyllisten idioottien maassa.

Kuvituskuvassa on aasi. Aasi on viisas eläin. Se tunnistaa vaaran ja pyrkii välttämään ja väistämään sitä. Toisin kuin jotkut toiset. Kunnioitetaan aaseja. Ihan porukalla. Meillä olisi aaseilta paljon opittavaa.

TYÖKURAATTORI JA MIELTENPAHOITTAJA

Lähitulevaisuuden Radanvarsikaupunki…

Yksi kahdeksasta Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon palvelukseen nimitetyistä sovelletun työhyvinvoinnin kuraattoreista odotti seuraavaa tapaamistaan. Kyseinen sovelletun työhyvinvoinnin kuraattori oli nimeltään Diureetta Vanne-Kiristäinen. Diureetta oli 32-vuotias, varsin näyttävän näköinen nainen joka oli ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassaan valmistuttuaan puoli vuotta aikaisemmin Helsingin Yliopistosta selitteläätiön, sovelletun spedestetiikan ja feministisen kiihkokäsitehässimisen maisteriksi.

Diureetta oli valmistunut hyvin arvosanoin ja erityisesti hänen gradunsa oli saanut paljon kiitosta. Gradun aiheena oli ollut ”Pahalle haiseminen yhteisöllisenä ympäristöllisenä kokemuksena” ja se perustui haastatteluihin niitten yliopiston opiskelijoitten parissa jotka olivat ympäristötekona luopuneet wc-paperin käytöstä. Myös Diureetan asenne sopi tähän kuraattorin tehtävään erinomaisesti. Sovelletussa työhyvinvoinnissa ja nimenomaan sen määrittelyssä oli asianlaita pääosin niin että tapaamiset eivät olleet sovittuja vaan määrättyjä ja Diureetan edessä ei ollut asiakas, vaan kuulusteltava. Sellaiseen työhön Diureetta sopi sekä luonteeltaan että koulutukseltaan. Vakka ja kansi olivat kohdallaan.

Se seuraava asiakas/kuulusteltava olikin jo saapumassa. Ovisummeri soi, Diureetta odotti asiaan kuuluvan akateemisen varttiminuutin ja painoi sitten sisään-nappulaa. Ovesta astui sisään Radanvarsikaupungin yleisen asioita säätävän, sähläävän ja säveltävän subdiviision atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä joka näytti olevan jotenkin hukassa ja ihmetteli selvästi että mitähän hän täällä oikein mahtaa tehdä. Näytti siltä kuin miehelle oltiin annettu metrijärjestelmän työkalut joilla piti kiristellä tuumakoon pultteja, muttereita ja liittimiä.

- Niin tota, päivää. Toi subdiviision esihenkilö, toi Annaluutia Mähkiö-Flöffmann sanoi että minun pitäisi tulla tänne. Tosin en kyllä oikein ymmärrä miksi. Ei mulla mitään välitöntä valitettavaa työhyvinvoinnissani ole. Minä kun tuumin että hyvinvointini määrittelen itse. Ihan keskenäni. Minä voin hyvin kun voin pitää huolen omista asioistani ja sitten jos joku muu alkaa määritellä hyvinvointiani puolestani niin silloin minä alan voimaan huonosti. Sen vuoksi minua yleensäkin vituttaa kaikenlaiset työhyvinvointipäivät ja olen silloin sairaslomalla äkillisten sydämen rytmihäiriöitten takia.

- Istukaa, olkaa hyvä. Itse asiassa tässä tapaamisessa ei määritellä ensinkään teidän hyvinvointianne vaan subdiviisionne yleistä sovellettua työhyvinvointia. Jota te olette osaltanne selkeästi heikentäneet. Teidän louksinne on hälyttävän korkea.

- Mikä ihmeen louksi?

- Loukkaamis-indeksi.

- Ja mitä maan tulen helevettiä tarkoittaa loukkaamis-indeksi? Onko minut kutsuttu työaikana kuuntelemaan jotain vitsiä? Onks tää piilokamera?

Diureetta huokasi. Taas yksi, joka ei seurannut ajan tapahtumia ja kehitystä ollenkaan. Selvä dinosaurus. No, täytynee taas kädestä pitäen selittää…

- Koska nähtävästi ette seuraa tapahtumia niin yhteiskunnassa kuin työelämässäkään niin briiffaan teitä vähän. Kannattaa muuten kuunnella tarkasti koska asia hipaisee teidän hilsettä aina verinahkaa myöten. Loukkaantumis-indeksi eli louksi pohjautuu niihin ilmoituksiin joita on tehty ILO:on.

-ILO:on? International Labour Organization? Mitä ihmeen kumman tekemistä kansainvälisellä työjärjestöllä on Radanvarsikaupungin virkakoneiston kanssa?

- Ei niin mitään. Sillä kyseessä on toinen ILO. Eli sisäministeriön perustama Ilmianna Loukkaaja-sivusto. Sivusto toimii samalla lailla kuin esmes verohallinnon ilmiantosivusto tai anonymkana tehdyt viharikosilmoitukset. ILO:on voi ilmoittaa, jos on kokenut tulleensa loukatuksi. Ja me, sovelletun työhyvinvoinnin kuraattorit olemme puolestaan saaneet valtuuden tehdä kootuista ilmiannoista johtopäätöksiä sekä tehdä asiaan liittyviä kurinpidollisia toimenpiteitä. Sekä ILO että sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalli on käytössä kaikkialla julkisella sektorilla. Niin valtiolla, kunnissa kuin seurakunnissa. Järjestelmää on tarjottu myös yksityiselle sektorille mutta sehän on jostain syystä aina hidas syttymään edistyksellisiin työelämän toimintamalleihin.

- Kurinpidollisia toimenpiteitä? Nimettömistä ilmiannoista? Tuohan on hitto vie mielivaltaa.

- Ei sinne päinkään vaan se takaa, että työpaikan ilmapiiri paranee ja tasa-arvoistuu.

- Eivätkö ihmiset sitten voisi loukkaannuttuaan sanoa asian päin naamaa? Suoraan ja samantien.

- Niin no, katsokaas… loukkaantuminen on kovasti henkilökohtainen tunne. Usein loukkaantuminen tapahtuu syistä joita loukkaaja ei itse edes huomaa. Ei sellaista osaa naamakkain oikein selittää. Siinä voi jopa loukkaantua lisää. Mutta tärkeintä on kuitenkin loukkaantumisen kokemus. Jos henkilö kokee tulleensa loukatuksi niin silloin häntä on loukattu ja hänellä on myös oikeus sovitukseen.

- Jaa… taidanpa arvata mistä suunnasta noita loukkaantumisia eniten tulee. No, mikäs se minun louksi vai mikäperkelesenytolikaan sitten tällä hetkellä on?

- Kaksikymmentäyksi. Eli teistä on tehty kaksikymmentäyksi ilmiantoa ILO:on. Ja siinä on kuulkaa parikymmentä liikaa. Onko teillä älyviestittimenne mukana?

- Totta kai on.

- Laittakaas se päälle.

Jötikkä käynnisti älyviestittimensä, Diureetta räpläsi hieman omaansa, painoi enteriä ja Jötikän älyviestittimeen alkoi ilmestyä loukkaantumisilmoituksia:

* Olin esittelemässä moniammatillisessa työryhmässä erästä työn kehittämiseen liittyvää ideaani. Jötikkä vaan katseli sillai yläviistoon. Ei hän sanonut mitään eikä kommentoinut mutta ilmeestä saattoi aistia selvän halveksunnan. Ja minusta tuntuu että se puristi pöydän alla pallejaan ettei olisi ruvennut nauramaan. Suupielet väpätti siihen malliin. Voiko korkeaa koulutustani ja ammatillista osaamistani enää pahemmin loukata?

* Työpaikan ruokalassa kerroin kollegoilleni siitä, kuinka olemme sisustamassa kotiamme feng shuin mukaisesti. Samassa pöydässä istunut jötikkä sanoi että ”Joo, minunkin kämppäni feng pthyissä olis vähän säätämistä. Tuppaa meinaan lauantai- ja sunnuntaiaamuina olla joskus vähän hutera olo ja päätäkin saattaa särkeä”. Sitten se päästi päälle sellaisen inhottavan toksisen maskuliinisen naurun.

* Kerroin kollegoilleni perheeni Intian matkasta. Samassa pöydässä istunut Jötikkä totesi että ”Etkös sinä ole niitä vihreitten kunnallispoliitikkoja ja haluaisit polttomoottorit kokonaan kiellettäväksi? Mainostat sitä kovasti täällä töissäkin. Eikös tossa ole vähän ristiriitaa?”. Todella moukkamaista käytöstä Jötikältä. Ei ihminen saa työntää kärsäänsä toisen perheen asioihin vaikka olisi itse mitä mieltä hyvänsä.

* Minulla oli päälläni avokaulainen paita ja Jötikkä aivan selvästi tuijotti rintavakoani. Kauhea ajatus että nyt hän sitten makustelee mielikuvissaan rinnoillani. Koen, että ruumiillista koskemattomuuttani on loukattu.

* Minulla oli päälläni avokaulainen paita ja kun asioin eräässä työasiassa Jötikän kanssa hän korostetusti katsoi koko ajan poispäin minusta keskittyen vain itse kyseiseen työtehtävään. Hän aivan selvästi halusi mitätöidä naiseuteni. Koen, että naiseuttani on loukattu.

* Jötikkä inhoaa ja halveksii minua. Olen varma siitä. Ei se koskaan ole sillai sanonut mutta sillai se kumminkin ajattelee.

* Kun kerroin Jötikälle olevani Amnestyn jäsen hän sanoi minulle hyvin osaaottavalla äänellä ”Olen todella pahoillani. Onko sinulla minkälainen paranemisennuste?”. Miksei tuollaisia voida heittää suoraa päätä vankilaan?

* Olin ruokalassa syömässä maittavaa ja terveellistä kasvisruoka-annostani. Jötikkä tuli viereiseen pöytään ja kaivoi esille omat eväänsä. Karjalanpiirakkaa, munavoita ja päällä paksuja kinkkuviipaleita. Siinä se sitten natusteli eväitään kuin hyeena haaskalla. Menetin ruokahaluni ja kyseinen henkilökohtaisen mukavuusalueeni loukkaus sai ilmastoahdistukseni puhkeamaan niin pahaksi että jouduin hakeutumaan ilmastoryhmäterapiaan.

Ja niin edelleen. Jötikkä silmäili kaikki ilmiannot, huokaisi, ajatteli itsekseen että no enpä olis arvannut ja totesi sitten:

- Ja näistä siis seuraa kurinpidollisia toimia? Ei ole varsinaisesti kylläkään mitään käräjäkelpoista materiaalia tämä.

Sovelletun työhyvinvoinnin kuraattori Diureetta Vanne-Kiristäinen katseli Jötikkää tyynenä, kevyt edustushymy huulillaan, kädet puoliristikkäin sylissään ja pää noin viisi astetta vasemmalle kallistuneena (asento opetellaan sovelletun spedestetiikan alkeisopinnoissa). Hän vastasi rauhallisella äänellä jossa kuitenkin tietyt painotukset antoivat ymmärtää kenellä oli kädessään ruoska ja suola.

- Epäilemättä. Mutta ei tässä ollakaan menossa käräjille. Koko järjestelmä – ja sen myötä nuo, epäilemättä perustellut – ilmiannot ovat osa sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimallia. Ja teillä on louksi-lukemanne perusteella selkeää ja tarkoituksellista positiivisen ajattelumallin puutetta. Siksi minä olen pakotettu saamieni valtuuksien perusteella suorittamaan teille positiivisen ajattelumallin puuttumisesta seuraavan aktiivimallin mukaisen rangaistuksen.

- Joka on?

- Teidän nettopalkastanne vähennetään viisitoista prosenttia seuraavan kuuden kuukauden ajan. Mikäli louksi-lukemanne putoaa tällä ajalla alle viiden, pääsette takaisin normaalipalkallenne. Mikäli taas ei, aktiivisuusvähennys jatkuu sen jälkeen seuraavat kaksitoista kuukautta. Jos tämäkään ei auta, työsuhteenne jatkon edellytykset alkavat olla aika vähissä.

- Huomasin muuten että noissa ILO-ilmiannoissa eikä työpaikalla muutenkaan ei ole tullut minkäänlaista valitusta työni laadusta. Eikö sillä ole mitään merkitystä?

- Ei niin minkäänlaista. Tulee muistaa, että sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalli on ennen kaikkea tasa-arvokysymys. Naisia on sorrettu miesten toimesta maailman sivu. Työelämässäkin. Onhan siihen joku sovitus saatava. Tosi tietysti on, että naiset loukkaantuvat paljon herkemmin ja paljon vähemmästä kuin miehet. Mutta järjestelmä lisää työpaikan keskimääräistä hyvinvointia, sillä sen myötä miehet voivat töissä vähintään yhtä huonosti kuin naiset ja jo tieto tästä kohentaa puolestaan naisten hyvinvointia.

- No niinhän mä vähän arvelinkin. Enkö minä voi tehdä asiasta minkäänlaista valitusta?

- Totta kai voitte. Te voitte irtisanoutua protestiksi koska tahansa. Miten muuten on mahdollista että te ette ole koskaan perehtynyt ILO-järjestelmään ja sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalliin?

- Johtunee siitä että vapaa-ajallani en mieti työtä ollenkaan ja töissä keskityn olennaiseen eli työtehtäviini. Toisin kuin nuo ämmät jotka taas keskittyvät itsensä hoitamiseen sekä ammatti- ja tapaloukkaantumiseen.

- Jaahah, odottakaapas hiukan.

Diureetta hiplasi hieman älyviestintään, painoi sitten enteriä ja Jouko Jötikän louksi-lukema lisääntyi lukuun 22:

* Jötikkä esitti minulle suoran ryhmäsukupuolittavan miesväitteen että työpaikan naiset eivät keskity työhön vaan ammatti- ja tapaloukkaantumiseen.

Jötikkä luki uusimman ILO-viestin tyynenä ja kysyi sitten stoalaisella tyyneydellä:

- Voinen varmaan poistua? Eiköhän tää ollut tältä erää tässä? Minulla kun olisi niitä töitäkin tehtävänä.

- Ette voi. Ja ei ollut.

- No mitä ihmettä nyt vielä?

- Sisäministeriö on – samanaikaisesti sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimallin kanssa – kehittänyt VATYVA-algoritmin eli Vastuullisen Työntekijän Valvontajärjestelmän. Sillä seurataan julkisen sektorin työntekijöitten aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa. Teillä on facebook-tili omalla nimellänne. Tilillänne ette sinänsä ole julkaissut mitään poliittista mutta olette peukuttaneet nationalistisiksi ja rasistisiksi tulkittuja sivuja kaikkiaan 353 kertaa.

- Ja kaikki peukuttamiset ovat tapahtuneet vapaa-ajallani. Zwidduako se muille kuuluu mitä minä vapaa-ajallani teen?

- Totta zwiddua kuuluu. Ennen kaikkea se kuuluu että mitä te ajattelette. Eihän julkinen sektori voi pitää riveissään viha-ajatteluun taipuvaista työntekijää. Täällähän tehdään tärkeää ja vastuullista työtä yhteisen hyvän eteen ja veronmaksajien rahoilla. Ja mikäli muuten poistatte facebook-tilinne niin se tarkoittaa vain sitä että olette perustaneet feikkitilin ja jatkatte epäilyttävää toimintaanne. Algoritmi seuraa toimintaanne tarkasti ja odotan, että teiltä alkaa tulla peukkuja edistyksellisille, rauhaa, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa ylläpitäville tahoille. Mutta jo tässä vaiheessa olen pakotettu tässäkin asiassa tiettyihin kurinpidollisiin toimenpiteisiin ja niihin syypää olette vain ja ainoastaan te itse.

- Ja mitähän ne ovat? Toiset viisitoista pinnaa palkasta pois?

- Ei. Saatte sekä suullisen huomautuksen että kirjallisen varoituksen sekä lisäksi huomisesta alkavan kahden viikon asennemotivointiloman.

- Oletan että kyseinen asennemotivointiloma on palkaton.

- Oletatte oikein. Ei kai Radanvarsikaupunki sentään viha-ajattelusta palkallisilla lomilla palkitse.

- Jaa. No, voinko nyt poistua? Niille asennemotivointilomille?

- Se olisi enemmän kuin suotavaa. Ja ottakaa opiksenne.

Jouko Jötikkä poistui toimistosta miettien että minkä helvetin takia hän ei lähtenyt nokisutariksi niin kuin serkkupoika.  Diureetta puolestaan oli taas kertaalleen tyytyväinen työsuoritukseensa. Hän uskoi työosaamisensa ja työmenestyksensä johtuvan hänen filosofiastaan. Olihan niin, että hyvinvointi itsessään oli ollut aina jonkunlaisessa anarkian tilassa. Valvomaton ja ajelehtiva. Ihmiset saattoivat määritellä sen ihan miten lystäsivät. Eihän se sellainen ollut mistään kotoisin. Sehän vihjaisi jopa siihen että muurahaiskansalaiset saattaisivat osata itse ajatella.

Sovelletun työhyvinvoinnin aktiivimalli oli askel siihen suuntaan, että ajattelukyvyttömien muurahaiskansalaisten hyvinvoinnin määrittelisivät jatkossa koulutetut, kokeneet ja motivoituneet virkakoneiston akateemiset ammattilaiset. Tuloksena olisi oikeaoppista, tasa-arvoista ja yhteiskunnallisiin arvoihin pohjautuvaa hyvinvointia.

Meidän kaikkien parhaaksi.

*

Kiitokset inspiraatiosta kommentoijille KKi ja Ano.