SEMMOSTA PERUSSETTIÄ

Näin vaalien lähestyessä näyttää siltä, että edistykselliset toimittajat alkavat olla kovastikin huolissaan ei-niinkään-edistyksellisten voimien noususta. He varmaankin tuumivat, että kansalaiset on palautettava harharetkiltään takaisin suvaitsevaiseen ruotuun, ja aseenahan siinä on oikeaoppinen uutisointi. Katja Boxbergin Iltalehteen väsäämä pläjäys käy aika hyvin prototyypiksi edistyksellisestä uutisoinnista.

Ensiksi tietysti täytyy etsiä joku kiistämätön fakta, joka pamautetaan otsikoksi. Tässä tapauksessa se on Suomessa vanhoista EU-maista vähiten maahanmuuttajia. Yep. Kiistaton tosiasia. Toimittaja vaan pitää jotenkin oletusarvona, että tilanne olisi jotenkin huono. Että tässä tapauksessa todellisuudessa on reikä, joka täytyy korjata tietysti hankkimalla maahan lisää maahanmuuttajia, jotta täällä olisi lisää maahanmuuttajia. Tässä tietysti niputetaan maahanmuuttajat yhdeksi kaksoisplushyväryhmäksi, mutta sen jälkeen oikeaoppisessa uutisoinnissa keskitytäänkin etnisesti oikeaoppisiin ryhmiin.

Ja seuraavaksihan täytyy tietysti ottaa esille joku etnisesti oikeaoppinen ryhmä, josta voidaan kirjoittaa pelkkää hyvää. Oikeaoppista namiskuukkelia olis tietysti löytää tähän vaikkapa somalit, sudanilaiset, afganistanilaiset tai irakilaiset, mutta sattuneesta syystähän tämä ei onnistu.

Mutta onneksi apuun löytyy kenialaiset. Tästä saadaankin sitten uutiseen mukavasti kakkosotsikko kenialaisten työllisyysaste on jopa suomalaisia korkeampi. Ei paha. Luonnollisesti juttuun tulee ottaa sitten esimerkkihenkilö kyseisestä ryhmästä. Otetaan sitten valokuva kauniisti hymyilevästä simpsakkaasta kenialaisnaisesta ja kerrotaan kuinka hän toimii kerhoemäntänä monikulttuurisessa Familia-yhdistyksessä. Sitä ei tietenkään tartte sanoa, että yhdistys saa kyllä rahansa RAY:ltä ja Helsingin kaupungilta, mutta se tietenkin todetaan, että esimerkkihenkilömme tekee mielestään tärkeää työtä.

Luonnollisesti kannattaa kirjoittaa esimerkkihenkilömme lausunto suomalaisten epäsosiaalisuudesta ja siitä, kuinka hän on joutunut päivisin itkemään.

Tähän tietysti kannattaisi lisätä jotain suomalaisten osoittamasta vainosta ahkeria ja tunnollisia kenialaisia kohtaan. Mutta toimittajahan on ammattilainen, joten hän tietää, että eipä taida tähän saumaan löytyä. Kun se janitoivolacaustikin ns. ripsahti reisille.

Vaan joka tapauksessa toimittaja sai kehuttua kenialaisten työllistymistä. Ammattinsa hyvin hallitsevana hän ei seuraavaksi suinkaan kirjoita, että somalit, sudanilaiset, afganistanilaiset tai irakilaiset taas eivät työllisty. Eihän toki. Hän kirjoittaa, että työttömys kiusaa näitä ryhmiä. Ja kun hetkeä aikaisemmin toimittaja on muistuttanut työnantajien ennakkoluuloista, niin eiköpäs kiusaajalle ole saatu melko valkoiset kasvot.

Luonnollisesti näille ns. maahanmuuttokriittisille tulee näyttää heille kuuluva ja varsin mitätön paikkansa ja sehän onnistuu värväämällä apuun yliopistollista tykistöä, tässä tapauksessa Helsingin yliopiston tutkija Tuomas Martikainen, joka laittaa asiat viisaudellaan lokeroonsa toteamalla että debattia voi ylipäätään syntyä melko mitättömästäkin ilmiöstä, ja kun yliopiston tutkijakin näin sanoo, niin uskoohan sen oppimattomatkin.

Eli koko juttu on semmosta vanhaa ja hyväksi havaittua perussettiä. Toimituksissa varmaan uskotaan, että kylläpä tämmösellä tukitaan turpa mm. Homma-foorumilla.

Vaan kyllä tää juna taisi jo mennä.