OPETUSTA RASISMIKORTIN HYVÄKSYMISESTÄ

Mainion Vasarahammerin blogin kautta törmäsin tietoon, että Pelastakaa Lapset ry on kehitellyt ohjekirjan lasten ja nuorten kanssa työskenteleville aiheena tietenkin rasismin vastustaminen. Kirja on osa NoRa eli No Rascism-hanketta, sen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö ja tekijänä on luonnollisesti kaksi projektisuunnittelijaa. Miten me oikein pärjättiin, ennen kuin meillä oli projektisuunnittelijoita?

Opaskirjahan on noin yleensä ottaen sitä tuttua epistolaa, mihin on törmätty ennenkin. Itse asiassa se on varsinainen mokutuksen Greatest Hits, jonka ulkoa opeteltuaan voi rauhassa hakea töihin vaikka Helsingin Sanomiin, Yleen tai vähemmistövaltuutetun toimistoon, ja eiköpä tosta hieman sidetekstiä lisäämällä väsää hyväksytyn väitöskirjankin. Se tosin käsittelee pääosin verkossa tapahtuvaa rasismia tai ainakin rasismiksi koettuja asioita. Minä en sinänsä niihin pahemmin puutu, sillä en tee työtä verkossa, vaan naamakkain. Verkosta etsimänsä ja löytämänsä rasismin toinen näistä projektisuunnittelijoista onkin määritellyt kiitettävän tarkasti eli:

Se on enemmänkin...sanotaan että se rasismi... niin tota...se miten se ilmenee verkossa, on enemmän niinkun...no niitä yhteisöjä tai sitten käydään kommentoimassa profiilia, kuvia ja sit ihan arkipäivän vitsejä, heittoja, omia kokemuksia tuodaan esille. Niin se on sitä, mitä ne näkee sieltä ja kohtaa ihan varmasti.

Vaan näin naamakkain työskentelevänä silmääni pisti yksi ohje, jossa minuakin varmaankin opetetaan tekemään töitäni, eli kuinka suhtautua rasismikorttiin ja opetus menee näin:

Jotkut nuorten kanssa työskentelevät ovat kokeneet ongelmalliseksi niin sanotun rasismikortin: nuoret syyttävät esimerkiksi jostain kielletystä puuhasta huomauttanutta työntekijää rasistiksi. Miten ammattilaisen tulee reagoida tällaiseen tilanteeseen? Nuori saattaa jopa käyttää rasistiksi leimaamista joissakin tilanteissa hyväkseen tarkoituksella. Syytös voi tuntua aikuisesta pahalta, ja siitä on erittäin tärkeää keskustella nuoren kanssa, sillä vaikka tilanteella ei olisikaan mitään tekemistä rasismin kanssa, nuori on saattanut kokea rasismia aikaisemmin ja siten herkistyä epäoikeudenmukaisilta vaikuttaville tilanteille. Nuori saattaa myös haluta haastaa ja testata aikuista. Syytöstä ei voi kiistää käsittelemättä asiaa.

Nuoren on tärkeää ymmärtää, että ammattilainen arvostelee ainoastaan hänen tekoaan, ei häntä ihmisenä. Nuorisotoiminnan pelisääntöjen tulee perustua yhdenvertaiseen kohteluun. Lisäksi toiminnan perusteluita tulee voida avata, kuten miksi joku teko on kielletty. Rasistisyytökseen voi reagoida myös keskustelemalla nuoren kanssa siitä, mitä rasismi tarkoittaa. Toisaalta, entä jos nuori onkin oikeassa siinä, että aikuinen on toiminut rasistisesti? Aikuinen voi myös reflektoida omaa käytöstään: “En halua olla rasisti, mutta oliko tekoni mielestäsi epäoikeudenmukainen?”
Niin. Miten ammattilaisen tulee reagoida tällaiseen tilanteeseen? Ensimmäiseksi suosittelen, ettei ainakaan kannata kysyä neuvoa miltään projektisuunnittelijalta. Sitten voisi kai miettiä, mitä ovat ne ”kielletyt puuhat”, joista ”huomautetaan”. Alallahan valtuudet puuttua asioihin pienenevät koko ajan, mutta näiksi kielletyiksi puuhiksi luetaan sellainen toiminta, joilla nuori vaarantaa kasvunsa ja kehityksensä ja oman ja muitten turvallisuuden. Plus lisäksi törkeä käytös. Eikä näistä huomauteta, vaan nämä estetään.

Projektisuunnittelijat neuvovat minua työssäni, ja opettavat, että lisäksi toiminnan perusteluita tulee voida avata, kuten miksi joku teko on kielletty, ja unohtavat, että säännöt ovat jo sijoituksen alussa nuorelle ehkäpä kerrottu ja perusteltu. Se kun on yleinen käytäntö. Kertoo sinänsä, että kokemus osastotyöstä taitaa olla nollan ja olemattoman välimailla.

Projektisuunnittelijat neuvovat, sinänsä ihan asiallisesti, että nuoren on tärkeää ymmärtää, että ammattilainen arvostelee ainoastaan hänen tekoaan, ei häntä ihmisenä. No jep, näinhän on. Minun tapani on vain aina ollut todeta tohon rasismikorttiin, että korttisi on katsottu ja bluffi havaittu. Samat säännöt kun koskevat kaikkia muitakin, täysin riippumatta orvaskeden väristä.

Ja yllättäen tämä toimii. Väärin sammutettu, varmaankin, mutta tiukemmalla tyylillä kuin mitä projektisuunnittelijat haluavat, nuori hoksaa hyvin nopeasti sen, että hänen kohtelunsa riippuu täysin hänen käytöksestään eikä ihonsa väristä.

Vaan mietitäänpä, jos ruvetaan toimimaan niin kuin projektisuunnittelijat haluavat. Eli toisaalta, entä jos nuori onkin oikeassa siinä, että aikuinen on toiminut rasistisesti? Aikuinen voi myös reflektoida omaa käytöstään: “En halua olla rasisti, mutta oliko tekoni mielestäsi epäoikeudenmukainen?”

Tällöin ollaan tilanteessa, jossa osastolla on sanokaamme kuusi nuorta, joille annetaan heidän elämäänsä liittyviä just samanlaisia määräyksiä. Viiden kohdalla asia on ihan ok, mutta kuudes kun ei ole kantakirjasuomalainen, niin hänen kanssaan sitten sinänsä ihan selkeä ja täysijärkinen määräys pitää pilkkoa palasiksi ja kaivella, että voisikos tossa määräyksessä olla jotain rasismia, kun se esitettiinkin vaikkapa ihonväriltään erilaiselle? Eli muita nuoria voi rajoittaa, mutta yhdeltä pitää kysyä lupa, että voitaiskos me? Kun projektisuunnittelijat julistavat, että nuorisotoiminnan pelisääntöjen tulee perustua yhdenvertaiseen kohteluun, niin hiukkasen ristiriidassa tuo opetus tuon yhdenvertaisuuden kanssa on. Tolla linjalla joka tapauksessa lopputulos on, että yksi nuorista pyörittää osastoa ihan miten haluaa.

Minä saan sellaisen kuvan, että projektisuunnittelijat pitävät näitä maahanmuuttajataustaisia nuoria jotenkin äärimmäisen hauraana ja jopa yksinkertaisena. Eivät ne sellaisia ole. Eivät ne mene säännöistä ja rajoittamisesta sen enempää rikki kuin suomalaisetkaan, ja koska he ovat oppineet (suomalaisten toimesta), että rasismikortin nostamisesta saattaa olla hyötyä, niin totta ihmeessä he sen tekevät. Eivät he ole hölmöjä jos yrittävät. Minä olen hölmö, jos se menee läpi. Jännää sinänsä, että eivät he ole minulle kohtaamastaan rasismista edes valittaneet. Vaan projektisuunnittelijoillahan on siihenkin selitys, eli he ovat turtuneet:

Lapsen turtuminen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen ja kykenemättömyys kertoa kokemuksistaan jättää valitettavan usein rasismin kokemukset pimentoon. Tämä puolestaan johtaa rasismin ilmenemisen ja sen kokemisen loukkaavuuden vähättelyyn, jossa uhrien kokemukset sivuutetaan tai torjutaan. Noidankehä on valmis: jos rasismi jää huomaamatta tai sitä vähätellään ja kyseenalaistetaan, eivät rasismin kokemukset tule esiin. Näin ollen rasismin kohteet eivät saa oikeutta kokemaansa vääryyteen.

(boldaus oma)

Niin. Jos rasismi jääkin nuorelta huomaamatta, siihen tarvitaan varmaankin ammattiapua mm. asianmukaisilta projektisuunnittelijoilta. Sillähän turvataan myös projektisuunnittelijoiden työpaikat, heillähän onkin mm. tiedä vaikka minun varalleni mainiota koulutusta tarjolla:

Moninaisuus, oivallus ja dialogi (MOD)

mod eli Moninaisuus, oivallus ja dialogi -koulutusohjelma on kehitetty erilaisuutta ja identiteettiä koskevien ristiriitojen selvittämiseen. Se tähtää yhdenvertaisuuteen ja harjaantumiseen yhteisöllisessä monimuotoisuudessa. Kasvattajille suunnattu koulutus pyrkii tuomaan näkyviin sisäistetyt asenteet ja iskostuneet ennakkoluulot, jotka synnyttävät tai vahvistavat syrjiviä toimintamalleja. Syrjintä voi kohdistua esimerkiksi sukupuoleen, etnisyyteen, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Kaksipäiväisessä koulutuksessa pysähdytään tarkastelemaan omaa itseä ja omia ajatuksia erilaisuudesta sekä työstämään aktiivisesti omia ennakkoluuloja. Kurssi perustuu erilaisiin vuorovaikutustehtäviin, keskusteluihin, aivoriihiin ja rooliharjoituksiin. Koulutusohjelma tarjoaa tietoa, työmateriaalia ja pedagogisia menetelmiä ihmisten erilaisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyyn.

Vuorovaikutustehtävät, keskustelut ja aivoriihet ovat kovasti tuttua tuubaa, mutta nää rooliharjoituksethan ovat tämän alan varsinainen spesiaali, eli kaksi kantakirjasuomalaista istuu naamat vastakkain ja toinen on olevinaan vaikkapa joku somalipoika ja sitten kimpassa ruvetaan käymään läpi ennakkoluuloja ja varmaankin touhu vielä videokuvataan ja sitten jälkeenpäin kattellaan filmiä ja analysoidaan sitä minkä ennätetään, vaikka filmillä ei tosiasiassa ole muuta kuin kaksi kantakirjasuomalaista jotka näyttelevät pirun huonoa amatööriteatteria. Ja yleensäkään minä en siedä sitä, että joku täysin ulkopuolinen tulee täysin pokkana selittämään minulle, mitä minun päänupissani ihan oikeasti tapahtuu, kun minä tollo en ole sitä tajunnut itse.

Sinänsä projektisuunnittelijoitten opetushalu on suorastaan hellyttävää, kun he toteavat että nuori saattaa myös haluta haastaa ja testata aikuista. No shit, Sherlock? Olipa hienoa, kun sanoitte. Olisinkohan omin neuvoin oppinut tuota ollenkaan?

Tietysti on selvää, että kun on sekä intoa että opetushalua, niin ihminen varmaankin kehittää lievähkön putkinäön. Näitten projektisuunnittelijoitten työ ja epäilemättä intohimo on etsiä ja tuhota vampyyreita. Kasvatuslaitoksen tehtäväkenttään kuuluu paljon muuta kuin vampyyrinmetsästys, mutta on selvää, että projektisuunnittelijoiden mielestä kasvatuslaitokset ilman muuta ottavat vampyyrinmetsästyksen ykköstehtäväkseen, eivätkä voi käsittää, jos tämä aiheuttaa mutinaa.

Yksi kohta vielä mietityttää:

Organisaatiossa tulee luoda rasisminvastaiset linjaukset (esim. yhdenvertaisuussuunnitelma), jotka vaativat koko yhteisön sitouttamista ja kouluttamista. Ohjaajilla tulee olla yhteinen strategia yhdenvertaisuuden edistämiseen ja rasismin ehkäisemiseen sekä yhteiset rasisminvastaiset toimintasäännöt puuttumiseen.

Sellainen yhdenvertaisuus, jota projektisuunnittelijat ajavat takaa, ei ole yhdenvertaisuutta vaan tätä positiivista erityiskohtelua. Sitä on kyllä olemassa, mutta ei sitä vielä mihinkään lakiin ole kirjattu. Eli kysehän on silloin vain poliittisesta ideologiasta. Voiko minkään työpaikan mitään työntekijää vaatia sitoutumaan johonkin poliittiseen ideologiaan?

Varsinkin, niin kuin Vasarahammerkin totesi, tämän oppikirjan lähdemateriaalina on käytetty esim. Päivi Honkatukiaa, Anna Rastasta, Vesa Puurosta ja Jouko Jokisaloa (kunnostautunut Stasin vakoojana).

Tietysti löytyy ihmisiä, jotka tuumivat minusta itsestäni että onpa järkyttävä tyyppi, jota ei pitäisi tuohon työhön laskea ollenkaan. Vaan en minä siitä niin välitä. Kun noitten nuorten itsensä kanssa tulee ihan mukavasti juttuun. Niitten etnisesti erilaistenkin. Ne kun eivät taida osata uhriutua oikeaoppisella tavalla.