perjantai 31. tammikuuta 2014

JOTAIN IHAN MUUTA XXI


Tupun, Hupun ja Lupun valinta

Erään Chicagolaisen hotellin luksussviitti, maaliskuussa 1966


Tupu: Pulssi?

Hupu vastasi: Ei kymmeneen minuuttiin.

Lupu jatkoi: Eikä hengitystä.

No, eiköhän tämä homma ole sitten taputeltu, totesi Tupu, ja varmisti vielä, että hotellin sängyssä hengettömänä makaavan naisen kyynärtaipeessa sijaitseva ruisku näytti itse laitetulta. Ankan veljekset siivosivat jälkensä ja poistuivat paikalta. He eivät olleet suorittamastaan tehtävästä millään tavalla mielissään, mutta ymmärsivät, että se oli pakko tehdä. Juuri ajasta ikuisuuteen siirtynyt nainen oli alkanut leikkiä First Ladya vähän liian taajaan ja asia tulisi ennen pitkää liikaa julkisuuteen.

Seuraavana päivänä lehdet kirjoittaisivat, että vuonna 1962 nippa nappa itsemurhayrityksestään selvinnyt Norma Jean Baker, tunnettu paremmin nimellä Marilyn Monroe olisi kuollut heroiinin yliannostukseen. Se olisi myös selvä viesti toista kauttaan istuvalle presidentti Kennedylle, joka alkoi olla kävelevä katastrofi. Miehen huikenteleva seksuaalielämä, suhde erityisesti Marilyn Monroen kanssa ja jatkuvasti lisääntyvä huumeitten käyttö sai presidentin henkilökunnan repimään hiuksiaan. Lisäksi mies oli sotkenut Yhdysvallat Vietnamin sotaan, mutta ei antanut sotilaitten hoitaa tehtäväänsä ja mies oli myös täysin avuton Yhdysvalloissa alkaneita Vietnamin sodan vastaisia protesteja kohtaan. Hän oli pakottanut maansa menemään kapakkatappeluun kädet selän taakse sidottuna.

The Blade-erikoisyksikön asiamiehet Tupu, Hupu ja Lupu Ankka tuumivat Marilyn Monroen ennenaikaisen kuoleman jälkiä siivotessaan, että heidän olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä se, mitä he tekivät vuonna 1963.

*

Ilmatila Teksasin osavaltion eteläpuolella, 23. marraskuuta vuonna 1963, noin kaksikymmentä kilometriä rannikosta.


Yhdysvaltain ilmavoimien helikopterilentäjille oltiin annettu selkeä määräys, että tätä  lentoa ei oltu koskaan lennetty, eivätkä he saaneet koskaan puhua siitä, mitä olivat tällä lennolla nähneet. Mitäpä he oikeastaan osaisivat kertoakaan? He tiesivät ainoastaan, että helikopterin takaosassa oli kolme ankkaa, ja kolme ruumissäkkiä. Epäilemättä niihin oli laitettu painoja. Ankat pudottivat säkit mereen ja kävivät sanomassa lentäjille, että he voivat palata tukikohtaan. Another day in the office. Lentäjät noudattivat käskyä, ja ankat poistuivat kopterista, eivätkä lentäjät nähneet heitä enää koskaan sen jälkeen. Tukikohdan päällikkö muistutti lentäjiä vielä kerran, että he olivat tehneet tavallisen valvontalennon. Vain kaksistaan.

Vuorokautta aikaisemmin oli eräs Lee Harvey Oswald oppinut, että salamurha on salamurha ainoastaan silloin, kun se onnistuu, eikä tekijä jää kiinni. Kiväärinsa ladannut Oswald oli kuullut takaansa jotain ääntä ja viimeinen asia, jonka hän elämässään näki, oli Tupu Ankan ilmeettömät kasvot, ja äänenvaimentimella varustettu pistooli, joka osoitti häntä kohden. Kaksi muuta salamurhan yritykseen osallistunutta miestä oli hapetettu Hupun ja Lupun toimesta ja viety kuulusteltavaksi.

Kuulustelu onnistuu aina, jos sen tekee tarpeeksi päättäväisesti. Ankan veljekset saivat tietoonsa sen, ketkä salamurhan yrityksen takana olivat. Mutta se ei tulisi koskaan yleiseen tietoon. Tietyt yhdysvaltalaiset virkamiehet tulisivat seuraavan vuoden aikana kuolemaan luonnollisen kuoleman, ja kuoleman takana olisivat Ankan veljekset. Mutta suuri yleisö ei kuulisi asiasta koskaan mitään. John F. Kennedy oli ollut autoajelulla Dallasissa vuonna 1963. Ei asiasta edes kunnon uutista saanut aikaiseksi. Mitään merkittävää ei tapahtunut Dallasissa 22. marraskuuta vuonna 1963.

Yhdysvaltain hallinnolla, edes sen salaisimmalla osilla ei ollut tapana murhata presidenttejään. Tosin tulevina vuosina erikoisryhmä The Blade mietti, että olisiko tämä Dallasissa tehty tehtävä sittenkin kannattanut jättää tekemättä ja antaa asioitten edetä omalla painollaan.

*

Vuosi 1954, Underwater Demolition Teamsin koulutusleiri Yhdysvalloissa.


Kapteeni Tupu Ankka oli komennettu koulutusleiriä vetävän everstiluutnantin toimistoon. Yllätyksekseen hän kuuli everstiluutnantin sanovan, että hän ei osallistu keskusteluun, vaan toimistoon tulee joku muu mies. Sitten everstiluutnantti poistui toimistostaan. Minuuttia myöhemmin toimistoon tuli vanha, pienikokoinen mies, jolla oli päällään siviiliasusteet.

- Lepo, kapteeni. Olkaa hyvä ja istukaa.

Tupu istui, ja ymmärsi olla kysymättä, kuka tämä siviiliasusteissa oleva mies oli. Mies, jota tukikohdan kova komentajakin väisti. Hänellä oli varmasti niin syy kuin valtuutuskin olla täällä.

Mies katsoi Tupua hetken aikaa, ja kysyi sitten:

- Haluatteko palvella Yhdysvaltoja?

Tupu vastasi:

- Sir, sen vuoksi olin vuosia Koreassa ja nyt tässä erikoiskoulutuksessa.

Vanha mies katseli hetken aikaa mietteliäänä ympärilleen, ja totesi sitten:

- Niin, tämä erikoiskoulutus niin, siitä tullaan aikanaan tekemään jotain, jonka nimi tulee olemaan Navy Seals. Kovia heppuja, kovia heppuja. Mutta minä haluan vielä kovempia. Vielä kovempiin tehtäviin. Ja sinä olet oikea mies. Olen seurannut uraasi pitkään. Jos haluat niihin tehtäviin, sinun tulee ensiksi lukea tämä paperi, ja allekirjoittaa se. Mikäli luet,  etkä allekirjoita, sinun tulee ymmärtää, että puhuessasi paperin sisällöstä tulet saamaan erittäin ankaran tuomion maanpetoksesta. Mieti siis kaksi kertaa ennen kuin luet. Jos päätät olla lukematta, tätä tapaamista ei ole koskaan tapahtunut, ja jatkat koulutustasi tässä yksikössä niin kuin ennenkin.

Tupu mietti hetken ja otti paperin. Hän luki sen ja allekirjoitti. Vanha mies totesi:

- Tervetuloa yksikköömme. Sillä ei ole virallista nimeä, mutta porukan kesken sitä kutsutaan nimellä The Blade. Ja minun nimeni on Eka Vekara. Olen se mies, joka jatkossa tulee antamaan sinulle tehtäviä. Niin kuin paperista huomasit, toimimme kolmen miehen soluissa. Minulla olisi sinulle kaksi kaveria tarjolla, mutta kysyn ensin sinulta, että olisiko sinulla itselläsi sopivampia ehdokkaita tarjolla.

Olisihan minulla, totesi Tupu.

Yhdysvaltain armeijan tykistöstä siviiliin siirtyneen Hupu Ankan lähtö ei herättänyt sen suurempia ihmettelyjä. Hupu kertoi saaneensa hyvän työpaikan Kanadassa sijaitsevassa Peartin maatalouskonekaupassa. Sen sijaan Lupu Ankan lähtö herätti hieman ihmetystä. Hänhän oli ensimmäisiä miehiä, joita valmennettiin amerikkalaiseen astronauttikoulutukseen. Lupu vain ilmoitti saaneensa työpaikan Hurlburt & Wharburton-kirjanpitoyhtiössä Washingtonissa. Tosiasiassa kaikki Ankan veljekset siirtyivät koulutukseen Washingtonin osavaltiossa sijaitsevan Spokanen kaupungin lähellä sijaitsevalle leirille. Koulutuksen talvitoimintaosuus tapahtui Alaskassa ja kouluttajina olivat suomalaislähtöiset upseerit, niin sanotut Marttisen miehet. Virallisesti Hurlburt & Wharburton maksoi heille palkan. Huippuluokan koulutuksen saaneet Ankan veljekset olivat tehtävissä Vietnamissa jo vuonna 1960. Virallisesti näitä tehtäviä ei oltu koskaan tehty.

*

Memphis, Tennessee, neljäs huhtikuuta vuonna 1968


Lupu ajoi pakettiautoa. Kyydissä olivat myös Tupu ja Hupu. Kohteena oli eräs motelli Lorraine. Ankan veljeksien takana ajoi kaksi pakettiautoa avustavaa henkilökuntaa. Autoa ajaessaan veljekset katselivat jotain hippimielenosoitusta ja tuumivat, että tämä kansakunta on menossa ihan vituralleen. Autot pysähtyivät korttelia ennen kohdettaan ja miehet jalkaantuivat suorittamaan tehtäviään.

Motellin parvekkeellä eräs James Earl Ray viritteli asettaan valmiiksi. Hänen tehtävänään oli ampua tietty heppu. Nothing personal, just business. Heppu tulikin Rayn näkökenttään ja hän kohotti aseensa. Saman tien hänen niin tajuntansa kuin elämänsä sammuivat. Ne sammuttivat Hupu Ankan hänen takaraivoonsa ampuma yhdeksänmillinen luoti. Martin Luther King sai jatkaa elämäänsä.

Niin Ankan veljekset kuin heidän työnantajansa The Blade eivät pitäneet juuri pelastamaansa miestä kovin korkeassa kurssissa. Ja tämä oli jo kolmas kerta kun he olivat pelastaneet hänen henkensä. Mutta hänestä ei haluttu marttyyriä ja legendaa. Ennemmin hänestä haluttiin tavallinen amerikkalainen poliitikko, jolle The Bladen asiaan erikoistunut osasto osasi kyllä etsiä tarvittavia skandaaleja.

Ankan veljekset tiesivät, että vaikka Martin Luther King had a dream, the reality tulisi olemaan mustien katujengien aina vain enemmän hallitsema Amerikka. Sen Amerikan ei tarvinnut saada yhtä ikonia lisää. Se ikoni kannatti korruptoida. Ajasta ikuisuuteen siirtynyt James Earl Rayn ruumis siirrettiin Ankan veljesten käskystä erääseen käyttämättömään teollisuushalliin, jossa sitä odotti happokylpy.

Mitään merkittävää ei tapahtunut Memphisissä neljäntenä huhtikuuta vuonna 1968.

*

Washington, Yhdysvaltain kansallispuistoista vastaavan viraston osastopäällikön työhuone, huhtikuu 1973


Työhuoneessa ei käsitelty juurikaan kansallispuistoja, mutta se toimi peitevirkana The Bladen johtajalle Eka Vekaralle, jota myös ikänsä vuoksi ”Ikuiseksi” kutsuttiin. Tapaamisessa oli viisi miestä.  Eka Vekara, Ankan veljekset ja juuri virkaansa astunut Yhdysvaltain uusi presidentti Richard Milhouse Nixon. The Blade määritteli itse, kuka sen olemassaolosta tiesi. Kaksi kautta istunut JFK ei tiennyt. Häntä yhden kauden seurannut Lyndon B. Johnson ei tiennyt. Nixon tiesi.

Nixon oli voittanut vaalit äärimmäisen täpärästi vastaehdokastaan George McGovernia vastaan. Voitto ei ollut tullut täysin rehellisesti. Nixon aloitti puheen:

- Tiedän, että olen velkaa voitostani juuri teille Ankan veljeksille. Ilman teitä asiat olisivat voineet mennä aivan toisin, ja tiedän, että jouduitte tekemään asian eteen suuria uhrauksia.

Tupu vastasi:

- Niin, se Edward Kennedyn homma oli sinänsä helppo. Autoihin tulee vikoja. Vika piti vaan hoitaa niin hyvin, että mies itse jäi eloon. Olemme hyvin pahoillamme siitä sihteeristä, mutta se hinta täytyi maksaa.

Hupu jatkoi:

- Wallacen kanssa oli hankalampaa. Mutta onneksi löysimme tietyn hullun, jonka motivaatiota, no, hieman kemiallisesti vahvistettiin. Ja tämä Arthur Bremer oli onneksi kirjoittanut päiväkirjaansa myös fantasioita Nixonin ampumisesta, joten mikään ei viittaa tännepäin. Ihmiset vain tuumivat, että heppu heitti lanttia.

Lupu täydensi:

- Mutta me emme tehneet tätä tehtävää mielellämme. Ymmärrämme, että aina pahemmaksi yltyvää ja aina vain laajemmaksi leviävää Amerikan hippikesää tuli hieman rajoittaa republikaanisella presidentillä. Olemme tehneet tehtävämme. Siksi hieman ihmettelemme, mitä me täällä teemme. Presidentin seurassa. Yleensä olemme olleet taustalla ja tehneet, mitä käsketään. Emme me ole koskaan ennen tavanneet presidenttiä.

Eka Vekara selitti:

- Tämä johtuu siitä, että uusi tehtävänne liittyy itse presidentti Nixoniin. Kerron hieman taustaa, että ymmärrätte. Hippikesä on toistaiseksi voittanut. Taistelu Yhdysvalloista on hävitty. Sen sai aikaan Kennedyn kaksi kautta ja Johnsonin kausi. Vasemmistoliberaalit ovat ottamassa poliittisen vallan maassamme.

- Mutta kun sanon, että taistelu on hävitty, niin se ei tarkoita,että sota olisi hävitty. Me luovutamme Yhdysvaltojen tämän vuosikymmenen, 1970-luvun, vasemmistoliberaaleille ja annamme heidän itse itsensä polttaa loppuun hippikesän perinnön. Se kuulostaa hurjalta, mutta näitten vasemmistoliberaalien kannattaa antaa saada mahdollisimman paljon äänensä kuuluville. Heidän äänensä on nyt muotia, mutta se alkaa ennen pitkää ärsyttää tavallista konservatiivista amerikkalaista äänestäjää. Tähtäämme vuoden 1980 presidentinvaaleihin, jolloin valtaan astuu meidän miehemme. Hän rakentaa Yhdysvallat uudestaan, ja tulee tuhoamaan Neuvostoliiton. Rauhanomaisesti. Aseena on kaksi asiaa. Toinen on Neuvostoliiton mahdottomuus itsessään. Se syö itsensä loppuun. Ja toinen ase on pure American money. Haastamme Neuvostoliiton sellaiseen varustelukilpaan, että se ei siitä enää selviä, vaan romahtaa taloudellisesti. Kolmas maailmansota voitetaan laukaustakaan ampumatta.

Hupu mietti hetken, ja vastasi sitten:

- Kuka on se mies?

Eka Vekara vastasi:

- Ronald Reagan. Varapresidenttinään George Bush.

Lupu totesi:

- Ymmärrän perusteet ja ymmärrän suunnitelman. Ja ymmärrän miehet. Asia etenee monella taholla niin kuin sanoitte. Se Martin Luther King esimerkiksi on muuttumassa koko ajan miltantimmaksi. Jatkossa vuodamme lavastettuja tietoja siitä, että mies on liian hyvää pataa Bloodsien kanssa. Sen jälkeen Cripsit hoitavat hänet pois tieltä puolestamme. Ei legendaa eikä marttyyriä. Mutta mikä tehtävä meidän täytyy tehdä presidentti Nixonia koskien?

Tähän vastasi Richard Nixon:

- Teidän täytyy syrjäyttää minut tehtävästäni.

Johon Tupu totesi:

- Mutta miksi nähdä tämä vaiva saada teidät presidentiksi? Jos haluatte, että teidät syrjäytetään kesken kautenne? Ja eihän sitä ole tapahtunut Yhdysvaltain historiassa koskaan.

Richard Nixon jatkoi:

- Minähän en varsinaisesti olisi enää presidentiksi halunnut. Se aika meni jo. Mutta Eka Vekara vakuutti minut tästä suunnitelmasta. Teidän ansiosta minut valittiin presidentiksi, vaikka se alun perin vaikutti varsin epätodennäköiseltä. Minä suostuin tähän tehtävään yhdestä ainoasta syystä. Niin Kennedy kuin Johnson flirttailivat Vietnamin sotaa vastustavien tahojen kanssa. Mutta he eivät ole saaneet sitä sotaa loppumaan. Eivätkä vasemmistoliberaalit haluakaan sen loppuvan. Se antaa aiheen aina vain uusille mielenosoituksille ja heidän sanomansa aina laajemmalle levittämiselle. Ja ennen pitkää se aikaansaa suoranaista anarkiaa. Mutta minä pystyn lopettamaan sen sodan. Yhdysvallat tulee vetäytymään Vietnamista jo tänä vuonna.

Tupu kysyi:

- Mutta miksi teidät pitäisi sitten syrjäyttää?

 Richard Nixon vastasi:

- Siksi, että minä olen niin vasemmistoliberaalien kuin yhdysvaltalaisen median keskuudessa sertifikoitu demoni. Minuun vedoten voidaan sanoa ihan mitä blaah blaah blaah hyvänsä, ja se blaah blaah blaah on totta, koska Richard Nixon. Kun olen saanut Yhdysvallat irroitettua Vietnamin sodasta, te hoidatte minut pois from Oval Office, minä siirryn eläkkeelle ja otan kaiken loan niskaani.. Ja silloin heillä ei ole enää sitä tarvitsemaansa demonia. Heille jää vain kuluneet iskulauseensa. Te osaatte hoitaa tämän niin, että se on tarpeeksi raflaava skandaali, mutta se ei tuhoa tätä maata, eikä vie minua vankilaan. Minä hoidan tuon Spiro Agnewin pois varapresidentin pestistä ja hommaan Gerald Fordin tilalle. Hän hoitaa pestini loppuun ja häviää sitten seuraavat vaalit eräälle vielä tällä hetkellä tuntemattomalle geogialaiselle maapähkinänkasvattajalle, joka nostetaan tapetille. Se heppu onnistuu hyväuskoisuudessaan hävittämään viimeisetkin rippeet Amerikan hippikesästä ja sen jälkeen alkaa konservatiivien aika, jolloin Yhdysvallat nostetaan takaisin nykyisestä alennustilastaan.

Tupu, Hupu ja Lupu miettivät hetken, ja totesivat sitten, että tämä onnistuu. Suunnitelmalle pitäisi saada vain pari viikkoa aikaa valmistella.

Myöhemmin illalla Tupu, Hupu ja Lupu olivat hotellihuoneessaan. Heillä oli käydystä keskustelusta paljon pureskeltavaa, mutta he ymmärsivät perusteet. Yhtä-äkkiä Hupu tuumi:

- Eikös noilla demokraateilla ole tässä Watergate-hotellissa joitain toimistotiloja?

Johon totesi Lupu:

- Onhan niillä. Jos idea löytyy lähempää, niin miksi etsiä kauempaa?

Tupu jatkoi:

- Pannaanpas suunnitelma paperille. Ja etsitään sopiva ”syvä kurkku”.

*

Kalliovuoret, Colorado, vuonna 1977


Tupu, Hupu ja Lupu viettivät aikaa Hupun mökillä Kalliovuorilla. He olivat juuri palanneet Somaliasta. Maailman ykkösuutinen oli pitkän aikaa ollut Mogadishuun laskeutunut kaapattu lentokone, jonka länsisaksalaiset GSG 9-joukot olivat vapauttaneet. Uutisissa ei koskaan kerrottu sitä, että toimintaa oli johtanut kolme amerikkalaista ankkaa. He olivat operaation onnistuttua häipyneet Mogadishusta paikalle tulleella The Bladen helikopterilla, joka oli vienyt heidät Keniaan ja sieltä he olivat palanneet takaisin Yhdysvaltoihin.

Operaation jälkeen he suuntasivat Kalliovuorille, jossa heillä jokaisella oli oma mökki, noin kilometrin välein toisistaan. Mutta he usein halusivat kokoontua jonkun veljeksen mökillä yhdessä. Oli selvää, että heistä oli tullut toisilleen hyvin läheisiä. Heidän valitsemansa ammatti esti heiltä sen, että he olisivat voineet perustaa perheen. Niin ei vain voinut tehdä. Kolme veljestä ja Eka Vekara olivat ainoa perhe, jonka he tiesivät. Läheisessä Aspenin laskettelukeskuksessa he kävivät tapaamassa naisia. Se oli heille varsin helppoa, sillä he olivat kohteliaita, varakkaita, komeita ja heistä uhkui joku tietty maskuliininen vaaran aura, mikä naisia jostain syystä niin kovasti miellytti.

Lisäksi olivat heidän sukulaisensa, joitten luona he olivat vierailleet aika ajoin. Mummo Ankka oli se, mitä he olivat mieltäneet äidikseen, ja hänen luonaan he olivat vierailleet silloin, kun hän vielä oli elossa. Mummo Ankka oli mennyt hautaan iloisena siitä, että pojat olivat siirtyneet vaarallisesta sotilasurasta turvalliseen siviiliammattiin. Jos tilaa pitämään jääneellä Hansu Hanhella oli heidän ammatistaan joitain epäilyksiä, ei hän koskaan niistä puhunut. Sen sijaan moottoripyöräjengiään vielä vanhana miehenä johtanut Aku-setä ei uskonut poikien ammatteihin ollenkaan.

- Kirjanpitäjiä my ass! Teistä pojista ei saisi kirjanpitäjiä edes luusahalla. Te olette toiminnan miehiä. Ja olenhan minä vuosien varrella oppinut tunnistamaan hallituksen miehet, ja te pojat haisette sille jo kilometrin päähän. Mutta tavallisia kyttiä te ette ole. Luulen, että kohdallanne on niin, että jos te kertoisitte, te joutuisitte ampumaan minut. Sattuneesta syystä minäkin tiedän, kuinka viisasta on tarvittaessa pitää nokkansa tukossa. Antaa olla näin. Käynkös uudet viskit?

Tavallaan veljesten mökkitapaamisessa Hupun mökillä oli mukana myös kolme muuta miestä. Tosin melko vähällä aktiviteetilla. He makasivat noin puolen kilometrin päässä Hupun mökistä mullan alla. Yksi heistä oli myös nimillä Carlos ja Ilich Ramírez Sánchez tunnettu terroristi, joka vieläkin oli virallisesti elossa, mutta jonka veljekset olivat ampuneet jo vuonna 1974. Heppua kannatti pitää virallisesti elossa, se sallisi tehokkaamman toiminnan ja paremmat määrärahat.

Viereisessä haudassa makasi itsestään liikoja luullut Jimmy Hoffa. Ja sen haudan vieressä makasi Taavi Ankka. Veljesten sukulainen. Mies oli kehittänyt 1960-luvulla militantin huumekulttuurin. Hän oli aggressiivisempi versio Timothy Learysta, ja hänen tunnuslauseenaan oli Learyn lauseesta kehitetty ”turn on, tune in, expand emptiness”. Mies oli pakko tappaa, sillä  hän oli saanut huomattavaa kannatusta ja hän oli luonteeltaan vaarallinen psykopaatti. Hupu upotti luodin hänen takaraivoonsa mökkinsä lähistöllä. Mies oli virallisesti kadonnut ja hänen johtamansa liike hajaantui pikku hiljaa tavallisiksi narkkarihipeiksi, joista ei sen kummempaa vaaraa ollut.

Työstään veljekset eivät näillä vapailla koskaan puhuneet.

*

Washington, Yhdysvaltain kansallispuistoista vastaavan viraston osastopäällikön työhuone, helmikuu 1982


Eka Vekara kiitti Ankan veljeksiä siitä, että he olivat saapuneet paikalle, ja pyysi heitä sen jälkeen istumaan.

- Minä tiedän, että minua kutsutaan tässä organisaatiossa nimellä ”Ikuinen”. Ja aika lähellä tottahan se onkin. Minun ikäni on 102 vuotta. Mutta ennen kuin jatkan tästä asiasta enemmän, haluan kysyä teiltä tiettyjä kysymyksiä. Kertokaa, mitkä olisivat mahdollisesti The Bladen suurimmat tehtävät lähimmän kymmenen vuoden aikana?

Tupu aloitti:

- No ensimmäisenä on tietysti Neuvostoliitto. Brezhnev on zombie, kuolee pian ja hänen jälkeensä valtaan nousee mitä todennäköisimmin Andropov. Ja voi olla, että Andropov haluaa tehdä unelmansa todeksi, eli saada Neuvostoliiton tankit Atlantin rannikolle ennen kuolemaansa.  Hänen kuolemaansa tulee jouduttaa, niin että valtaan tulee se nuorempi mies, se Gorbatshov. Välissä saattaa olla tosin se Tshernenko, mutta hän ei elä vanhaksi kuitenkaan ja hän on muutenkin varovaisempi puolueapparatsikki. Gorbatshov auttaa meitä tuhoamaan Neuvostoliiton, vaikka hän ehkä itse pyrkii sen säilyttämäänkin.

Hupu jatkoi:

- Toinen ongelmamme on islam. On hyvin suuri todennäköisyys, että Iranin islamilainen vallankumous tulee leviämään ajan myötä ja aiheuttamaan meille ongelmia. Lisäksi ongelmana on se, että länsieurooppalaiset maat eivät ymmärrä sitä vaaraa, mitä se aiheuttaa. Ne maat ottavat jatkuvasti vastaan maahanmuuttajia islamilaisista maista, ymmärtämättä sitä, että kaivavat sillä pahimmassa tapauksessa omaa hautaansa.

Lupu täydensi:

- Ja sen takia meidän tulee hyvin tarkkaan miettiä Afganistania. Neuvostoliitto miehitti sen, ja hallinnossamme on voimakas käsitys siitä, että meidän tulisi tukea paikallisia sissejä. Mutta kannattaako meidän? Neuvostoliitto tulee kumminkin hajoamaan omaan mahdottomuuteensa, ja mikäli tuemme aseellisesti ja koulutuksen kautta liikaa afganistanilaisia ja niitten tueksi muualta maailmasta saapuneita islamilaisia taistelijoita, on mitä mahdollisinta, että saamme aikaan sillä vain islamilaisen terroristiongelman tulevaisuudessa.

Eka Vekara puhui:

- Kysymykseni oli lähinnä varmistus siitä. minkä jo tiesin. Minun on aika siirtyä pois tästä asemastani, ja antaa tehtäväni nuoremmille. Ja nyt aion siirtää tehtäväni teille. Olen johtanut The Bladea kymmeniä vuosia, ja olen vahvasti sitä mieltä, että organisaation johtajuus on jaettava teidän kolmen kesken. Mutta meidän on tehtävä tiettyjä muutoksia. Asemaani näitten kansallispuistoja hoitavana viranomaisena ei voi enää käyttää. Siihen tehtävään ei voi nimittää kolmea miestä kerralla. Kuinka toimisitte?

Tupu puhui:

- Tämä ei tuota ongelmaa. Olemme veljieni kanssa seuranneet tietokonemaailmaa. On olemassa eräs aloitteleva tietokoneyhtiö nimeltä Microsoft. Lupaava sellainen. The Blade tulee ostamaan siitä huomattavan osuuden?

Eka Vekara kävi kaapillaan, haki sieltä pullon ja palasi veljesten luo.

- Otin tämän konjakkipullon vuonna 1945 Hitlerin Sudenpesästä. Päätin säästää sen sitä tilannetta varten, että siirtäisin johtajuuteni jollekin toiselle. Nyt on aika korkata se. Te pojat olette minulle kuin omia poikiani. Kun olen siirtänyt tehtäväni teille, muutan Black Oakiin, Arkansasiin. Olen sieltä kotoisin. Minulla on siellä talo. Te olette aina tervetulleita sinne. Minulla on vielä muutamia elinvuosia jäljellä, ja haluaisin nähdä teitä niin paljon kuin mahdollista.

Eka Vekara täytti konjakkilasit, ja miehet skoolasivat keskenään. 




*
*
*


Suurimmat kiitokset kommentoija Korppi on oikeudelle osasta tarinaa.

38 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

En viitsi lähteä nipottamaan tarinan muutamista historiallisista epätarkkuuksista. Juttu oli todellakin hauska ja sikäli totta, että me hävittiin tää peli jo kauan sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedustelu, vastatiedustelu ja likaisten trikkien maailma on kyllä aika kiitollinen kirjoittajalle. Saa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta aika rauhassa ja kenenkään on paha sanoa että mikä voisi tai ei voisi olla totta. Tosin jos ne sen maailman ihmiset osaavat hommansa niin sitten todellisuuden pitäisi olla sekä kummalisempi että vähemmän toimintaleffamainen kuin mitä kirjat, leffat ja muut aiheeseen liittyvät tarinat.

Itseäni kiehtoisi aika paljon sellainen ajatusleikki, että mistä jos Tiitinen olikin Tiitisen listalla ja piti siirtää sivuun juuri siksi? Tai mistä jos Tarja the Kassialma olikin Tiitisen listalla ja esim. Bushin solmion suoristamiseen liittyi jotain kummallista? Tai entä jos Ruotsin listavaalien ylimmät nimet on valittu vuosia Moskovasta käsin? Tai Mitä jos Olli Rehn olisi jotain ihan muuta kuin pyyteetön viattoman vanhan kaverin suojelija?

Eka Vekaran ottaminen mukaaan tuohon ankanpoikatarinaan oli neroutta.

Tarina antaa myös poikien hyvin menestyksekkäälle sudenpentukaudella uutta merkitystä. Siitäkin pojot.

Sitten aiheenvaihto... Huomasin eilen että Kaarina Hazard - nimensä mukainen henkilö - on vihdoin ja viimein saanut potkut Iltalehdestä. Voi tätä onnen päivää! Valitettavasti tässä luultavasti käy niin että YLE palkkaa kyseisen henkilön puoleettomaksi poliittiseksi sensoriksi ulkomaanuutisten saksihuoneeseen, mutta kannattaa tätä nyt ainakin siihen nimitykseen asti juhlia.

Ei voi kuin toivoa että HS, YLE, Ilta-Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat jne alkaisivat myös kiinnittämään vähän huomiota siihen, että miksi mainostajien ei kannata loata nimeään heidän julkaisuissaan ja YLEn suhteen että miksi sen "julkisen palvelun tehtävää" ei kunnioiteta sillä tavoin kuin kunnioitettaisiin jos YLE toimisi vähän korkeampien moraalisten ohjenuorien mukaan.

Hazardin uraa taaksepäin katsoessa tulee mieleen Sananlaskujen 26:1

Kuin kesällä lumi,
kuin korjuuaikaan sade
ovat tyhmälle osoitetut
kiitoksen sanat.

Innolla odotamme että mitä tuo Journalismin Johanna Tukiainen seuraavaksi tekee. Vaikea kuvitella että sitä palkkaisi kukaan muu kuin YLE. (Sitä ei lasketa että Ruben Stilleri roikottaa sitä vakituisena itsensähäpäisijänä ruudussa. Siellähän Journalismin Johannalla on kaksoisrooli, jota se itse ei tunnu tajuavan - vaikka koko muu Suomi kyllä tajuaa.)

Siunausta kaikille - myös irtisanomislistojen piiriin päässeille näennäisjournalisteille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vasarahammerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Vasara: Kun tehdään vaihtoehtohistoriaa, niin varmaankin tulee epätarkkuuksia. Mutta en ole ihan varma siitä pelin häviämisestä vielä. Sinä ja minä pyrimme voittamaan pelin ihan laillisen yhteiskunnan keinoin. Se toinen vaihtoehtokin on mahdollinen. Ruotsissa se voi tapahtua jo huomattavasti ennen meitä.

Ano: Todellisuushan ei varmasti koskaan ole toimintaleffamainen. Mutta ne Tiitisen listat saisi pistää julki. Tarinaa tehdessäni näin, että Uncle Sam jossain vaiheessa ilman muuta hoksaa nämä terävät ja aikaansaavat pojat. Ja Eka Vekara oli luonnolllinen valinta heidät hoksaamaan.

Hazardista voi todeta, että ikävä ei millään muotoa jää, mutta ihan varmasti hänelle suojatyöpaikka hommataan. Mamman juttuja lukiessa saa yleensä sen kuvan, että hän on ollut kirjoittaessaan mielestään kovastikin nokkela, mutta joka ainoa kerta epäonnistunut nokkeluutensa välittämisessä lukijoille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Niin muuten, juttu sisältää kaksi viittausta rock-musiikkiin. Jos joku hoksaa, saa Hotellin kunniamaininnan.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulemma vuoden 1960 presidentinvaaleissa Nixon pärjäsi radiossa paremmin kuin Kennedy. Kennedy pärjäsi paremmin televisiossa kuin Nixon. Radiossa ei tarvi hurmata ja Nixon osasi pysyä asiakysymyksissä ja niissä hän taisi pärjätä paremmin kuin Kennedy. Miksi Tupu, Hupu ja Lupu eivät järkänneet Nixonille voiton jo 1960? Mitä jos Nixon olisi voittanut 1960 ja 1964?

Tiesikö Eka Vekara ja Tupu, Hupu ja Lupu mitä Oswald teki Neuvostoliitossa sen kolmen vuoden ajan jonka vietti siellä? Tuona aikana KGB tarkkaili Oswaldia. Tiesikö The Balde mitä KGB tiesi Oswaldista? Kertoiko KGB itse sen Eka Vekaralle?

Toimittiko The Blade tietoja Mossadille ja IDF:n tiedustelulle kuuden päivän sodan ja Jom Kippur-sodan aikoina?

Missä on Roope Ankka? Entäs Mortti ja Vertti?

Eka Vekara syntyi siis 1880. Minkälainen koulutus ja työura hänellä on? Sotilaskoulutus ja siviilitutkinnot? Mitä hän teki ykkösrähinän aikana, sotien välillä ja kakkosrähinässä? Mitä hän teki siinä Aleksanteri I-tarinassa? Entä siinä Suunnanmuutos-tarinassa? Sutela teki oikeassa aikajanassa 1950- tai 1960-luvulla salaa vierailun Amerikkaan ja oli naamioitunut tiedemieheksi. Miten tässä tarinassa, tapaako Sutela Eka Vekaran?

Anonyymi ja sen synonyymi kirjoitti...

Ronald Reaganin merkittävimmät saavutukset olivat ulkopoliittisia, tosin luin vähän aikaa sitten kirjan jossa esitettiin väite että Reaganin aikana tuloerot räjähtivät käsiin, keskiluokka jäi polkemaan paikalleen ja työelämä huononi niin pahasti että työpaikka- ja kouluammuskelut alkoivat kunnolla vasta hänen kaudellaan.

Mutta tarina oli kyllä hyvä, tosin pidin ensimmäisestä osasta enemmän.

Unknown kirjoitti...

Toinen viittaus on Black Oak, Arkansas, joka mukaan on nimetty bändi Black Oak Arkansas.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Selvisi minullekin muutama epäselvyys Taavi Ankan tarinasta. Selvää oli, että hänestä oli tullut oikeasti vaarallinen hahmo, joka oli poistettava. Mutta miksi pojat eivät eliminoineet Charles Mansoniakin? Oma teoriani onkin, että he päättivät eliminoida heistä kahdesta sen pahemman. Taavi Ankka oli Mansonia älykkäämpi, ja hänen vaikutuksensa olisi ollut pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Manson oli lopulta vain hullu koira, jolla ei ollut kapasiteettia suuren mittakaavan ajatteluun. Pojat eivät häntä mielellään eloon jättäneet, sillä he tiesivät hänen "uransa" johtavan tragedioihin. He kuitenkin ymmärsivät, että hänestä saataisiin varoittava esimerkki kaikille ihmisille siitä, mihin hippiaate saattoi pahimmillaan johtaa.

Ymmärrän nyt myös syyn Mansonin vaikenemiselle. Hän oli paikalla todistamassa Taavi Ankan salamurhaa, mutta ei hänellä ollut varaa kielenkantimiaan availla. Hän tahtoi ymmärrettävästi säilyttää henkiriepunsa, joten hän oli erittäin suostuvainen poikien esittämiin ehtoihin.

PS. Yksi rock-viittaus liittynee Black Oak Arkansas-nimiseen bändiin.

Anonyymi kirjoitti...

Peartin maataloustavarakauppa on tietty helppo viittaus, toinen on vaikeampi... olisiko motelli Lorraine, Uriah Heepin Sweet Lorraine -mukaan mukaan?

Ekku kirjoitti...

Näyttää siltä, että Ykäkin on lukenut Remo-pokkareita?

"Tiitisen listasta" muuten esitetään hauska versio seppo Hildénin herra antaa, Armas Herra ottaa kirjasarjan viidennessä osassa.

Kyseisessä opuksessa annetaan Haloselle kyytiä muutenkin...

Anonyymi kirjoitti...

1968 vaalit Nixon voitti täpärästi. 1972 voitto oli vesiselvä. Et kai mennyt sekaisin vaaleissa?

MarkoP. kirjoitti...

Terve,

rockabillyä kenties Mustan tammen muodossa? Ja toinen ....

MarkoP. kirjoitti...

ja voisk olla kuolleet Kennedyt, eli Dead Kennedys.

Kiitos Hotellille ja Ykälle hyvistä kirjoituksista.

Jaska Brown kirjoitti...

Mahtava tarina. Aikuiset Tupu, Hupu ja Lupu soveltuvat tähän skenaarioon kuin nenä - siis nokka - keskelle naamaa.

Tom Clancy kirjoitti romaaninsa Executive Orders kansisivulle omistuksen: To Ronald Wilson Reagan. Fortieth President of the United States. The man who won the war. Erittäin kuvaavaa. Vaikka Suomessa Reagania haukuttiinkin ja jälkimaailmassakin maine on yhä mitä on, niin sen sodan Reagan voitti ja siitä hyvästä pitäisi antaa anteeksi ihan mitä tahansa.

Tuosta Mogadishun kaappauksesta on julkinen tieto, että kaksi brittien SAS:n erikoismiestä oli paikalla "tarkkailijoina", mutta jos huhuihin on uskomista, he olivat ne jotka omilla menetelmillään avasivat ovet. Mutta todellisuudessa homman hoitivat siis Tupu, Hupu ja Lupu.

Anonyymi kirjoitti...

Ei liity tähän mitenkään tähän tarinaan mutta tänään on tullut kuluneeksi sata vuotta Johannes Virolaisen syntymästä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, Anolle & Synolle, Daider Santolle, Korppi on oikeudelle, Ano1:lle, Ekulle, Marko Paanaselle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne. Niistä rokkivihjeistä juu, Black Oak Arkansas oli se southern rock-yhtye. Ja Rushin rumpali Neil Peart oli nuorena töissä isänsä maatalouskonekaupassa, ennen kuin aloitti uransa, josta hänet paremmin tunnetaan.

http://www.rushisaband.com/images/200808/874.f.jpg

Hotelli Yrjöperskeleen kunniamaininta hoksanneille.

Vieraalle: Oli sen verran paljon kysymyksiä, että vastaan erikseen.

Ano & Syno sekä Jaska Brown: Kieltämättä Reagan harrasti hyvin oikeistolaista talouspolitiikkaa omilla seuraamuksillaan, mutta komppaan tuossa Jaskan kommenttia. Noin henk koht uskon, että maailma on elänyt 1970 – 1980-lukujen vaihteessa hyvin vaarallista aikaa. Neuvostoliiton johdon on ollut pakko olla tietoinen, että talous ei kestä, ja vanhoina miehinä ja vakaumuksellisina kommunisteina olisi hyvinkin ollut mahdollista, että he olisivat yrittäneet saada unelmansa toteen. Jos ydinaseita ei olisi ollut, uskon, että he olisivat yrittäneet.

Jaskalle erikseen: Joo, minä olen myös siinä käsityksessä, että ne SAS:n heput aukoivat koneen ovet ja ampuivat sisään niitä silloin vielä melko uusia flashbangeja.

Korppi on oikeus: Kehno, tuon Mansonin, samoin kuin Jim Jonesin olisi voinut sijoittaa myös monttuun samalle tontille. Vaan ei tuota enää jälkeenpäin viitsi lisätä.

Ekku: Remo-pokkareita en tainnut lukea kuin pari kappaletta. Se Remo-leffa tuli katsottua joskus aikanaan. Kiitos kirjavinkistä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Vieraalle: Ensiksi niistä vaaleista. Tässähän eletään toista aikajanaa, ja Kennedy ei kuollutkaan. Hän oli presidenttinä kaksi kautta ja samassa imussa sitten Lyndon B. Johnson yhden kauden. Ja kuluneen 1960-luvun liberaalihuuman vuoksi konservatiivisemmat ainekset eivät olleet muodikkaita. Siksi Nixonille vain täpärä voitto ja sekin Ankan veljesten avustuksella.

Sitten noita muita kysymyksiä. Sinä sitä kysyt aina silloin tällöin hankalia, mutta jatketaan tarinaa näiltä osin.

Vuonna 1960 Ankan veljekset olivat vasta suorittajia, eivät suunnittelijoita. Ja jos Nixon olisi järkätty presidentiksi, niin tämä tarina olisi muuttunut oleellisesti toisenlaiseksi ts. jäänyt kirjoittamatta.

Oswaldista: The Bladella oli myyrä korkeassa asemassa niin KGB:ssä kuin GRU:ssa.

Israelin sodista: Kyllä toimitti. Ennen kuuden päivän sotaa iipot ottivat tiedot vakavasti, mutta ennen Jom Kippur-sotaa olivat turhan optimistisia, vaikka Ankan veljekset kävivät asiasta tehden Tel Avivissa sanomassa, että uskokaa nyt helevetissä.

Roope Ankka kuoli arvostettuna liikemiehenä vuonna 1958 ja hänen hautajaisiinsa osallistui suuri määrä Yhdysvaltain poliittista johtoa, joka tosin tiesi Roopen liiketoiminnan olevan koko lailla puhdasta mafiameininkiä. Ankkamafian toimintaa jatkoi johtajana ihmisten suureksi hämmästykseksi Neiti Näpsä, joka oli avioitunut Roope Ankan kanssa pari vuotta ennen Roopen kuolemaa. He olivat salanneet suhteensa pitkään. Neiti Näpsä jatkoi Roopen työtä tiukalla otteella ja hänet tunnettiin Ankkalinnan Rautarouvana.

Mortti ja Vertti palvelivat myös Koreassa, mutta siirtyvät sen jälkeen lakimiesuralle.

Eka Vekara värväytyi Yhdysvaltain armeijaan jo hyvin nuorena ja osallistui taisteluihin sekä Yhdysvaltain ja Espanjan välisessä sodassa sekä Filippiineillä. 1900-luvun alkupuolella silloinen The Bladen johtaja Lucky Luke kiinnitti huomion lahjakkaaseen nuoreen upseeriin ja värväsi hänet palvelukseensa. Lucky Luke luovutti johtajuuden Vekaralle vuonna 1932. Vekaralla on sotilakoulutuksensa lisäksi myös tekniikan tohtorin, matematiikan tohtorin ja fysiikan tohtorin paperit ja hän puhuu kaikkiaan kymmentä kieltä.

Ykkösrähinässä hän toimi erikoistehtävissä saksalaisten linjojen takana. Kakkosrähinässä hän johti Genevessä liittoutuneitten vakoiluverkostoa, jonka tunnetuin myyrä oli Wilhelm Keitel. Keitel siirtyi Nurnbergista eläkkeelle Yhdysvaltoihin ja Nurnbergissa hirtettiin hänen näköisensä vahanukke.

Aleksanteri-tarina kuuluu eri aikajanalle, niin kuin Suunnanmuutoskin. Mutta Sutela on tavannut Vekaran ja tiesi The Bladen olemassaolosta. Hän ei kertonut asiasta koskaan Kekkoselle.

Kunniaa Virolaisen muistolle. Harmi, ettei hän koskaan päässyt ottamaan sitä kuuluisaa viinapaukkua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös AT:lle ja kiitos sähköpostistasi. Laitetaanpas se linkki tähänkin:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194871316234/artikkeli/pakolaisapu+tyrmaa+rasasen+lakiesityksen+nykyinen+kaytanto+on+hyva+.html

Ei varsinaisesti mikään yllätys.

Anonyymi kirjoitti...

Entäs onnistuuko The Blade estämään Musta syyskuu-ryhmää aikaansaamasta verilöylyä Münchenin olympiakisoissa 1972?

Entäs oliko The Bladella jokin rooli operaatio Entebbessä 1976?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Entebbe

Issuj Oha-Allah kirjoitti...

Tästä tarinasarjasta tulee enemmän mieleen Watchmen kuin mikään Aku Ankka -sarjis, koska miljöö on täsmälleen sama: vaihtoehtohistorialliset Yhdysvallat toisen maailmansodan ja 1980-luvun välisenä aikana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja IssuJ Oha-Allahille & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Ei pystynyt. Avitti sitten suunnittelijoiden löytämisessä. Entebben israelilaiset hoitelivat ihan omin päin.

I O-A: En ole lukenut Watchmenia, nähnyt vain elokuvan, mutta nyt kun sanoit, niin onhan siinä jotakin niin. Ei se pyörinyt mielessä tuota kirjoittaessa kylläkään.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä oli niissä kolmessa säkissä jotka Ankan veljekset tiputtivat helikopterista mereen? Yhdessä taisi olla Oswald, mutta keitä ne kaksi muuta olivat?

Jos Suomi kävi tässä aikajanassa Talvisodan, Jatkosodan ja Lapin sodan, niin oliko Eka Vekaralla mahdollisuuksia toimittaa Suomelle tietoja tai tarvikkeita ennen talvisotaa, talvisodan aikana, välirauhan aikana, jatkosodan aikana ja sen jälkeen, Lapin sodan aikana, ja sitten vaaran vuosina 1944-1948?

Anonyymi kirjoitti...

Oikeassa aikajanassa Stalin laittoi Rooseveltin salakuunteluun Teheranissa ja Jaltalla. Rooseveltin hölmö nukkui Neuvostoliiton lähetystössä Teheranissa vaikkka olisi ollut Amerikan lähetystökin tarjolla. Miten tässä käy? Älyääkö The Blade pitää Rooseveltin etäällä Vanjan salakuuntelulaitteista ja pitää majapaikan turvallisessa paikassa. Jos salakuuntelulaitteita löytyy, niin ne kytketään pois päältä? Tai sitten kirjoittaa paperille vuorosanat mitkä pitää sanoa kun huomaavat Vanjan salakuuntelulaitteet?

Entäs miten FBI:n johtaja Gay...eiku J. Edgar Hooverin kuolema? Mikä rooli The Bladella oli siinä?

Becker kirjoitti...

Niin tiettävästi USA:lla on jokin ryhmä, josta presidenttikään ei ole tietoinen, tiedä häntä.
Aina on ollut "siivoojia", joista juuri kukaan ei tiedä, eikä haluakkaan tietää.
Taas jälleen hyvin kehitelty vaihtoehtotarina, joka piti lukijan pihdeissään.
Luin muuten kerran erään kirjan J.Edgar Hooverista, ja tuumasin, että jos puolikin siitä piti paikkaansa, niin johan oli outo tyyppi. Kaksinaismoralistinen pervo, joka oli kaiken yläpuolella.
Roosevelt muuten oli varsin naivi uskossaan että Stalin oli sanansa pitävä kansansa parasta ajatteleva johtaja. Kommunistien ikeen alle jäänyt Euroopan osa saa kiittää kohtalostaan Roosevelttiä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Vieras:

Viesti 1: Ne kaksi muuta olivat tietysti Hupun ja Lupun hapettamat ja sittemmin lopettamat tyypit. Mitä tulee Suomeen, niin en tätä tarinaa sinne asti viitsi pahemmin ulottaa. Tietoja on varmaan voitu toimittaa hyvinkin, veikkaisin ehkä että niitä on voitu toimittaa jatkosodankin aikana Ruotsin sotilastiedustelun kautta. Ruotsalaisethan varoittivat suomalaisia Kannaksen suurhyökkäyksestä. Tarvikkeiden toimittaminenhan siten taas vaatii myös poliittisia päätöksiä. Voi olla, että vaaran vuosina taas Suomi on rapakon takana tulkittu menetetyksi maaksi. Ja kyllähän se hetken ajan siltä tietysti on näyttänytkin.

Viesti 2: Oikeastaan tässä tarinassa ei voi niin paljon puuttua Neuvostoliiton onnistumisiin / epäonnistumisiin, sillä tarinan aikajanassa NL oli pitkälti samalla mallilla kuin tapahtuneessakin. Perhosvaikutus, nääs. Toi Hoover on kai niin iso juttu ja hahmo, että siitä pitäis varmaan jonkun kirjoittaa tarina ihan erikseen. Kuolema tietysti sattui siihen aikaan, että ei ole mahdotonta, etteikö Ankan veljeksillä olisi tietty osuus asiassa.

Becker: Kiitokset. Minulla on Rooseveltista samanlaiset havainnot. Jos Harry S. Truman olisi tullut pestiinsä vuotta aikaisemmin, olisi Eurooppa saattanut näyttää toisenlaiselta. Mene ja tiedä. Kiitos muuten sähköpostista ja kuvasta. Maailma todellakin muuttuu, eikä me aina pysytä perässä.

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin just että sullahan on tähän mennessä jo melkein 660 000 lukijaa (tai lukijoiden lukukokemusta) kasassa.

Oisko tasalukua 700 000 tai "kolmea varttia" eli 750 000 syytä juhlistaa sitten aikanaan jotenkin?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Eihän nämä lukemat sinänsä kovin kummoisia ole. Jotkut naisten pitämät muotiblogit niin kuin vaikka Xenia´s Day kerää parissa kuukaudessa saman kuin minun blogini koko näitten vuosien aikana. Nämä yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvät blogit eivät ole mitään kuuminta hottia. Käsittelivät ne niitä asioita puolelta eli toiselta. Katotaan sitten, jos tulee joskus miljoona käyntiä täyteen.

Mutta sen aion kyllä tehdä ehkä jo lähitulevaisuudessa, että pistän yhden tai useamman jutun, jossa koostan kommentoijien mielestäni parhaita kommenteissa esittämiä juttuja. He ovat mielestäni sen ansainneet. Tätä blogia on siunattu hyvillä kommentoijilla.

Anonyymi kirjoitti...

Kun Roope vielä eli, niin miten tarkkaan hänen lailliset, laittomat ja harmaalla alueella olevat bisnekset olivat the Bladen tiedossa? Ja toisinpäin, tiesikö Roope että Tupu, Hupu ja Lupu ovat the Bladella töissä, tai oliko jokin aavistus?

Onnistuuko Roope ja Aku pitämään Ankkalinnan ja Calisotan vapaana muista liivijengeistä, italialaisten mafioista, neekerijengeistä, kiinalaisten triadeista, latinoista kuten meksikolaisten jengeistä ja kolumbialaisten huumekartelleista, rauhanuskontolaisista jotka yrittävät kerätä rahaa rauhanuskontotoimintaan esim. huumekaupan ja salakuljetuksen avulla? Irlantilaismafia ja juutalaismafia lienevät muutenkin pysyneet itärannikolla ja Chicagossa...Pitikö Roopen ja Akun turvautua the Bladen apuun, vai onko rikollisbisnes liian "tavanomaista" the Bladen toimenkuvaan nähden? Miten the Blade toimi mafian ja vastaavien kanssa, vai oliko ne jätetty FBI:n riesaksi?

En muista että Ankkalinnassa olisi ollut Chinatown, vai toimiiko siellä vain Roopen hyväksymät kinuskit jotka auttavat Roopea osto- ja myyntitoiminnassa Kiinan ja ulkokiinalaisten suuntaan?

Sanooko nimi Meyer Lansky mitään Ykälle? Mahtoiko Roopella olla jokin sopimus Meyer Lanskyn kanssa siitä että hän ja juutalaismafia eivät sorki toistensa bisneksiä?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Anonyymi kirjoitti...

Jos tämä haarautuu Roope Ankasta puhumiseen niin Ykän kannattaisi varmaan tehdä myös Roopesta oma erillinen tarina. Roopen syntymävuosi on yleensä merkitty 1867 ja kuolinvuodeksi Ykä arveli 1958.

Anonyymi kirjoitti...

The Bladesta vielä että miten usein se on ollut tekemisissä James Bondin kanssa? Onko Bond heidän ensisijainen yhdyshenkilö kun ovat tekemisissä brittien kanssa?

Ovatko Tintti ja kapteeni Haddock olleet jollain tavoin yhteistyössä The Bladen kanssa? Veikkaan että The Blade on esiintynyt joissakin Tintti-tarinoissa. Miten muuten Tintti selvisi hengissä Borduriasta?

Nikke Knattertonilla on ilmiömäinen taito tehdä johtopäätöksiä ja käyttää kaikenlaisia härveleitä monella tavalla. Kävi mielessä että onko jotkin niistä laitteista tai taito käyttää laitteita alkujaan peräisin The Bladelta, toisinpäin vai molemmin päin?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä unohtui edellisessä. Oliko Tohtori Outolempi, alkujaan Merkwürdigliebe, siirtynyt kakkosrähinän lopussa tai sen päätyttyä Amerikkaan, The Bladen avulla, ettei Neuvostoliitto saa kaapattua häntä itselleen?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1:

Veikkaisinpa, että tiesivät, mutta eivät puuttuneet asiaan, koska Roope ei pyrkinyt varsinaisesti valtioksi valtiossa eikä muutenkaan heilutellut ns. valtiollista venettä. Roopelle ei Ankan veljesten työstä koskaan kerrottu, mutta varmaankin hänellä, niin kuin Akullakin oli omat epäilyksensä.

Kotimaiseen rikollisbisnekseen niin Calisotassa kuin Valloissa yleensäkään ei The Blade juuri puuttunut, mutta luovutti tietysti saamansa tiedot FBI:lle. Mutta Calisotaan ei koskaan rantautunut muita ns. alan yrittäjiä, sillä niin Akun kuin Roopen porukat pysäyttivät tällaiset viritelmät heti alkuunsa.

Viesti 2: Roopesta varmaankin saisi ihan mielenkiintoisen tarinan, mutta luulen, että jätän tämän aiheen toistaiseksi.

Viestit 3 ja 4: Luulen, että The Bladella ei ollut välttämättä suurta toimintaa Bondin kanssa, sillä Bond oli ”virallisen” Englannin edustaja, ja varmaankin hän oli enempi yhteydessä viralliseen CIA:han. Saattaahan olla, että Englannilla on jo ihan imperiumin peruja oma kulisseissa toimiva organisaatio.

Nuo muut hahmot ovat jo niin erillisiä tähän sarjakuvaan nähden, etten oikein osaa alkaa yhdistelemään.

Anonyymi kirjoitti...

Mites tuo Roopen toiminta oli kieltolain aikana? Aku oli vielä se Aku joka hän oli ennen kakkosrähinää. Kieltolaki alkoi 17.1.1920 ja päättyi 5.12.1933. Alkoholin salakuljetus ja salakapakoiden pito oli tuottoisa bisnes. Poliisit katsoivat muualle jos heitä lahjoi aika ajoin. Oliko The Blade yhtään innokas tarjoamaan virka-apua muille poliisiviranomaisille salakuljetusta ja salakapakoita vastaan vai tyytyikö ne vetämään välistä jonkin provision tai muutaman viinapullon ja olutpullon tai että jättää rauhaan jos tietyt tyypit saavat juoda ilmaiseksi salakapakoissa?

Al Capone aikoinaan pakeni New Yorkista kun alkoi olla tuli perseen alla. Oliko Roopella tai The Bladella jokin rooli siinä? Yrittikö Roope missään vaiheessa saada jalansijaa New Yorkissa tai Chicagossa vai jättikö hän ne suosiolla italiaanojen, irlantilaisten, juutalaisten ja kinuskien haltuun?

En tiedä mitä mieltä Ykä on mutta kieltolain aikainen jazz ja blues oli hyvää musiikkia joka tuo omanlaisensa tunnelman kun sitä kuuntelee. Joskus olisi hyvä jos jossain pidettäisiin 1920-lukuhenkiset bileet paikassa joka on sisustettu tyyliin sopivaksi, puvut päälle, hattu tai lätsä päähän, Tommy Gun syliin, pihalla 20-luvun autoja,. bändi joka soittaisi 1920-luvun jatsia ja bluussia...

Aleksanteri I-tarinasta välähti taas päähän että oliko siinä aikajanassa Suomessa kieltolakia vai omaksuttiinko itsenäisyyden alussa Alkon monopoli, vai niinkuin Baltian systeemi jossa alkoholia myydään ruokakaupoissa, mutta vain tiettyinä kellonaikoina.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Jospa jätetään nämä jo lukijoitten mielikuvituksen varaan. Menee muuten liikaa valmiiksi pureskelluksi. Tommosta vanhaa jazzia ja bluesia saatan kuunnella sujuvasti, vaikkei se minun varsinaista mielimusiikkia ole.

Anonyymi kirjoitti...

Käykö tässä tarinassa niin että tuo tuntematon geogialainen maapähkinänkasvatta tunaroi pahasti Iranin kanssa ja näin Ruhollah Khomeini pääsee kaappaamaan vallan 1979? Luulisi että Tupu, Hupu ja Lupu voisivat likvidoida Khomeinin hänen ollessaan maanpaossa Ranskassa.

Jotkut ovat laittaneet foliohatun päähän ja väittäneet että Ronald Reagan olisi pyytänyt khomeinilaisia pitämään suurlähetystön henkilökuntaa panttivankina siihen asti kun hän astuu virkaan....

http://en.wikipedia.org/wiki/October_surprise_conspiracy_theory

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Minä muistan kyllä Iranin islamilaisen vallankumouksen hyvin, mutta en osaa sanoa, että kuka siellä tunaroi, enkä sitä, mistä se lopulta oikein läksi liikkeelle. Sehän ei ollut alussa varsinaisesti islamilainen vallankumous vaan mukana oli muitakin ryhmittymiä. Kaipa siinä kävi niin kuin Venäjän vallankumouksessa. Röyhkein ja aggressiivisin ryhmä otti vallan ja kyykytti muut.

Minä luulen, että ei Reagan ollut tuota pyytänyt, vaan Iranin johto halusi vaan nöyryyttää Jimmy Carteria mahdollisimman paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Ykä, kun sinä tiedät jotain julkishallinnosta niin varmaan tiedät mikä on budjetti, miten budjetoidaan eli miten budjetti laaditaan ja käytetään.

Miten budjetti menee The Bladen ja tarkemmin Ankan veljesten osalta? Jos The Bladea ei ole virallisesti olemassa, niin missä sen budjetti on? Onko se piilotettu liittovaltion budjettiin jollekin pääluokalle ja sen luvuille ja momenteille niin että jos joku lukee budjettia, niin ei huomaa mihin se oikeasti menee? Noiden päluokkien luvut ja momentit toimisivat peitetoimintana ulospäin.

Vai kulkeeko liittovaltion rahoitus budjetista ensin bulvaanin tai bulvaanien kautta The Bladelle joka jakaa määrärahat Ankan veljeksille ja muille soluille? Eikös tuo Hurlburt & Wharburton ole bulvaani, jolle liittovaltio antaa rahan, joka sitten välittää ne The Bladelle? Liittovaltion budjetissa näkyy kai siten että liittovaltio ostaa kirjanpitopalveluja Hurlburt & Wharburtonilta.

Tietävätkö Ankan veljekset mitään The Bladen muista soluista ja jos tietävät niin ovatko ne missään tekemisissä keskenään, esim. tietojen vaihdon ja virka-avun osalta? Vai onko Eka Vekara ainoa joka tietää kaikkien solujen toiminnasta? Siis ennen kuin Vekara luovutti johtajuuden veljeksille?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Joo, Hurlburt & Wharburton toimii bulvaanina. Ja veljeksille tuli tieto muitten solujen henkilöistä vasta sitten, kun he rupesivat pomomiehiksi.