Monday, February 3, 2014

KOLMAS YMMÄRRYSHARJOITUS

Ensimmäinen osio

Mainio blogistikollegani Vasarahammer on kertonut Ruotsin tilanteesta parissakin hyvässä kirjoituksessa. Siellähän vasemmistolainen Researchgruppen on tonkinut esille kansallismielisiin keskustelupalstoihin osallistuvien ihmisten henkilötietoja, yrittänyt selvittää heidän luottotietojaan, pitänyt varsin arveluttavia henkilörekisterejä ja muutenkin ylpeillyt lähestyvänsä toiminnassaan Stasi-tasoa. Päätavoitteena on tietenkin hankaloittaa ruotsidemokraattien kannattajien elämää. Suomessa taas vastavaa harrastaa pienemmässä mittakaavassa (johtuu epäilemättä resurssien, ei halun puutteesta) ”jatkuvan käsitteiden määrittelyn ajattelukustannusyhtiö Andersson & Koivulaakso”.

Vasarahammerin sivuilta löytyy tarkemmat selvitykset näistä ruotsalaisista sankareista (uskoisin suurimman osan tämän blogin lukijoista ne jo lukeneenkin) ja suomalaisten sankareittemme aikaansaannokset ovat muutenkin tuttuja, joten en niitä rupea tässä toistamaan.

Pyrin miettimään asiaa enemmänkin inhimilliseltä kannalta. Jotenkin ymmärtääkseni sen, että mikä saa ihmisen ottamaan elämäntehtäväkseen haamujen jahtaamisen. Haamunahan tässä on tietenkin se äärioikeisto, jota on kumminkin vuosien etsinnän jälkeen löydetty suorastaan nolottavan vähän ja silloin äärioikeistoksi on luonnollisesti pitänyt alkaa tulkita aivan tavallisia ihmisiä.

Mikä voisi olla se suurin kannustava voima tähän ristiretkeen?

Ensimmäisenä vaihtoehtona voisi ajatella, että niin Suomessa kuin Ruotsissa todellakin on olemassa satoja, ellei peräti tuhansia aseistettuja ja järjestäytyneitä äärioikeistolaisia, jotka ovat sekä kykeneviä että halukkaita väkivaltaan ja joitten toiminta on alkamassa ihan näillä hetkillä, ettei jopa eilen. Eikä siinä silloin sen kummempaa, tokihan sellaista vastaan tulee taistellakin.

Ongelmana tässä ykkösvaihtoehdossa on tosin se, että missään sellaisia ei näy, ja epäilemättä poliisi olisi puuttunut asiaan, eikä poliisi välttämättä ole niin sokea kuin esmes Danin Tiedustelupalvelu kuvittelee. Tietysti voisihan sitä ykkösvaihtoehtoa perustella sanomalla, että poliisi on näissä ryhmittymissä mukana, mutta silloin herää mieleen kysymys, että kuinka perustelijat ovat enää yleensä hengissä. Tietysti voi todeta senkin, että kun meillä kansallismielisten blogien pitäjilläkin tuppaa olemaan melko säännöllisesti äärioikeistolaisen status, niin tässä tapauksessa epäilemättä kuuluisin itsekin tällaiseen organisaatioon, eikä minulla olisi tarvetta ymmärrysharjoitukseen, vaan rassaisin pyssyjäni turpa kuolassa ja hullunkiilto silmissä ja töljäisin itseäni pelistä ja pähkäilisin, että onko toi sininen kravatti nyt varmasti sävy sävyyn tuon mustan paidan kanssa. Ja kun tosiasiassa minäkin keskityn pääasiassa munien raapimiseen.

Luulen, että ykkösvaihtoehto ei oikein pelitä.

Toisena vaihtoehtona voisin ajatella, että vaikka mitään varsinaista näyttöä näistä äärioikeistolaisista järjestöistä ei ole, niin heillä on vakaa usko siihen, että kyllä niitä on olemassa. Ne vaan täytyy löytää, osoittaa sormella ja paljastaa todeksi. Tässä tapauksessa uskoa voi verrata muihinkin uskonnollisiin kokemuksiin, ja todeta, että kun tuntee jostakin asiasta tarpeeksi vahvoja tunteita, niin se asia muuttuu todeksi ja varsinkin kun asiaa vatvotaan samanhenkisessä seurassa tulee usko valettua teräsbetoniin.

Voi olla, että tämä usko on kehittynyt tämäntyyppisille ihmisille ajan kuluessa ja pitkälti median vaikutuksesta. Media on jo vuosikaudet kirjoittanut jatkuvalla soitolla äärioikeistosta. Missään sitä ei näy, mutta kun siitä on tarpeeksi kauan kirjoitettu, sen olemassaolo on todistettu jo kirjoitusten määrällä. Ja kun se oli kerran toteennäytetty, saattoi ryhtyä kirjoittamaan äärioikeiston väkivallasta. Siinä toimii sama mekaniikka, ja kun sitä on tarpeeksi kauan harrastettu, niin ollaankin jo tilanteessa jossa ihan toteen näytetty  vasemmistolainen väkivalta onkin vain puolustusreaktio äärioikeistolaiseen väkivaltaan, joka varsinaisesti oli olemassa vain toimittajan pääkopassa. Ihminen uskoo mihin haluaakin uskoa, ja varsinkin toisten omaisuutta tärvellessä on tietysti mukavaa, jos asiassa on jonkunlainen, vaikka edes keksimällä keksitty moraalinen oikeutus.

Tässä kakkosvaihtoehdossa on tietysti se paha puoli, että kun sitä demonia etsitään, niin listalle päätyy sitten paljon aivan tavallisia ihmisiä, joilla ei etsityn demonin kanssa ole mitään tekemistä. He vaan sattuvat olemaan asioista eri mieltä kuin etsijät. Ja silloinhan on helppoa ottaa käyttöön tämä ”käsitteiden määrittely”.

Kakkosvaihtoehtoa en pidä mitenkään mahdottomana.

Kolmosvaihtoehto on tietysti roolipelaaminen, mistä olen aikaisemminkin maininnut. On mukavaa leikkiä partisaania sellaista vihollista vastaan, joka ei taatusti lyö takaisin, kun sitä ei edes ole.  Roolipelaamisen aatteellinen pohja valitaan tietysti sen mukaan, mikä valtiossa sattuu vallitsevana trendinä olemaan ja tässä tapauksessahan ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin vasemmistolaisuus. Tässä vaihtoehdossa on vain se ongelma, että vanhetessaan ihmisen kuvittelisi kasvavan pois roolipelaamisesta ja keskittyvän esim. työn tekemiseen ja muuhun tämmöiseen arkisempaan asiaan. Ja kun näihin ruotsalaisiin demonin etsijöihin kuuluva Mathias Wåg on kuitenkin jo yli neljäkymmentä, niin ehkä tässä ei roolileikistä sittenkään ole kysymys.

Neljäs vaihtoehto on tietysti puhdas opportunismi. Kun on huomattu, että rahoitus järjestyy, niin silloin saatetaan tuumia niin kuin Porno-Sundman aikanaan, että tästähän se leipä lähtee. Silloin jää jäljelle oikeastaan vain kysymys, että saako huorata ja missä määrin, ja vastaus on se, että kysymys on itsessään turha, sillä jos on kysyntää, niin tarjontaa löytyy varmasti.

Asiaa sottaillessani en hylkää edellä esitettyjä vaihtoehtoja, mutta vahvimpana vaihtoehtona noin henkilökohtaisesti pidän vaihtoehtoa viisi eli arvot ja asenteet ja täydellinen kykenemättömyys sietää vastakkaisia arvoja ja asenteita. Mitä tietysti voi pitää inhimillisenä heikkoutena ja sosiaalisten taitojen puutteena. Heidän kyyläämänsä ihmiset eivät ole mitään fasisteja. Mutta heillä on aivan toisenlaiset arvot ja asenteet kuin kyylääjillä. Ja sitä nämä ihmisoikeuksien nimissä toimivat niin sanotut aktivistit eivät voi sietää. Heille ei sovi, että arvoista ja asenteista keskustellaan ja mikseipä vaikka riidelläänkin. He haluavat hiljentää eri mieltä olevat ihmiset, nostaa heidät julkiseen häpeään ja rangaista heitä.

Asiaa sottaillessani tuumin, että tähän liittyy myös jonkunlainen egokysymys. Näkisin, että nämä ihmiset pitävät vanhantyylistä demokratiaa ja käsitettä sananvapaudesta vanhentuneena ja hylättävänä, koska se ei palvele heidän tarkoitusperiään. He haluavat päivittää ne uuteen versioon, jossa hyväksyttävät arvot ja asenteet määrittelee ja sanelee pieni eliittijoukko. Ja tähän pieneen eliittijoukkoon he mieltävät kuuluvansa, koska heillä on mielestään oikeus kuulua siihen.

Toinen osio

Tästä pääsemme Alexander Stubbiin, joka näin äkkiseltään kuvittelisi kokoomuslaisena ministerinä olevan varsin kaukana ruotsalaisista ja suomalaisista äärivasemmistolaisista. Yhtä kaikki, sottailen seuraavaksi häntä. Stubbhan tuoreeltaan avautui siitä, mistä hän avautuu jatkuvastikin, eli hän oli käyttänyt kuluneella viikolla paljon aikaa miettien, miten Suomesta saadaan vielä moniäänisempi ja eläväisempi maa, ja tullut taas kertaalleen johtopäätökseen, että enemmän kuin kansallisia toteemeja Suomi tarvitsee nyt moninaisuutta.

Täähän on kuultu noin x kertaa. Sottailuni varsinainen aihe ei ole sinänsä Stubbin loihelausuma:

Suomi tarvitsee ensinnäkin lisää väestöllistä moninaisuutta, vaikka hyvään suuntaan on menty jo jonkin aikaa

Mutta siitä on hyvä todeta tietysti jotakin. Suomihan on – ei niin kovinkaan väestöllisesti monimuotoisena maana – saavuttanut melko huonoista lähtökohdista ihan kohtuullisen hyvinvoinnin, ja täällä ollaan pärjätty suht mukavasti. Jos Suomessa on joku olennaiselta osalta rikki, ja sillä tavalla rikki, että se on ehdottomasti paikattava tällä väestöllisellä monimuotoisuudella, on Stubbin velvollisuus ensin osoittaa, mikä on rikki. Stubbin velvollisuus on myös osoittaa, millä tavalla tämä viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut väestöllinen moninaisuus on muuttanut Suomea parempaan suuntaan. Minkä vian se on korjannut? Millä tavalla pääkaupunkiseutu on parantunut, kun siellä on 160 rekisteröityä äidinkieltä ja 150 kansallisuutta niin kuin Stubb hehkuttaa? Jos Stubb esittää väitteitä, ei pelkkä väite riitä, vaan se tulee perustellakin.

Vaan se, mikä minua ymmärrysharjoitukseni kannalta varsinaisesti kiinnostaa, on Stubbin lausuma:

Olennaisin ajatukseni on, että meidän ei pidä pelkästään sietää moninaisuutta vaan suorastaan edistää sitä.

Lienenkö yksinkertainen, mutta omasta mielestäni moninaisuuteen kuuluvat mm. ihonvärin lisäksi tässä jutussa jo aiemmin mainitut arvot ja asenteet. Ulkomailta tänne tulevat ihmiset tuovat mukanaan toisenlaisia arvoja ja asenteita, ja tämä lienee Stubbin mielestä erinomaisen hyvä. Mutta olen kyllä pannut merkille, että varsinaisilta kantasuomalaisilta Stubb ei hyväksy omistaan poikkeavia arvoja ja asenteita. Ei tavallisilta kansalaisilta eikä edes vertaisiltaan kansanedustajilta.

Ei ole pitkäkään aika siitä, kun eduskunnassa käsiteltiin romanian mustalaisia ja Stubb määritteli pokkana kansanedustaja Jussi Halla-aholle, minkälaista keskustelua asiasta saa ja ei saa käydä, ja millä sävyllä. Halla-aho kun edusti erilaisia arvoja ja asenteita kuin Stubb. Moninaisuutta julistava Stubb hyväksyy vain oman näkemyksensä moninaisuudesta. Siihen ei kuulu hänen linjastaan poikkeavat arvot ja asenteet. Varsinkin, jos ne ovat suomalaisia arvoja ja asenteita. Niistä ei tule edes keskustella, ne tulee vaientaa. Niitä ei saa olla olemassa.

Minullahan ei ole selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maisterin tutkintoa, joten en tietenkään ole oikeutettu tekemään johtopäätöksiä. Mutta mieleeni tulee kuitenkin ajatus, että Stubb muistuttaa hyvin paljon näitä ykkösosiossa käsiteltyjä äärivasemmistolaisia. Nähdäkseni myös Stubbilla on kyseessä jonkunlainen egokysymys, inhimillinen heikkous ja sosiaalisten taitojen puute. Omista poikkeavat arvot ovat hänelle henkilökohtainen loukkaus. Ja epäilemättä hänkin pitää vanhantyylistä demokratiaa ja käsitettä sananvapaudesta vanhentuneena ja hylättävänä, koska se ei palvele hänen tarkoitusperiään. Hän haluaa päivittää ne uuteen versioon, jossa hyväksyttävät arvot ja asenteet määrittää ja sanelee pieni eliittijoukko. Ja tähän pieneen eliittijoukkoon hän mieltää kuuluvansa, koska hänellä on mielestään oikeus kuulua siihen.

Ja huvittavaa kyllä, nämä äärivasemmistolaiset hyväksyvät täysin Stubbin näkemykset väestöllisestä moninaisuudesta. Sekä arvojen moninaisuudesta ts. pelkästään yhdenlaisten arvojen hyväksymisestä. Minä en näe mitään varsinaista eroa Stubbissa ja näissä äärivasemmistolaisissa, vaikka heidänhän pitäisi olla poliittisen kentän vastakkaisilla puolilla. Molemmat pitävät kansallisvaltiota ja kansallismielisesti ajattelevia ihmisiä vihollisenaan, joitten arvoista ja joitten esittämistä kysymyksistä ei tule edes keskustella. Ja yksikään hallituspuolue ei ole kyseenalaistanut niitä arvoja ja asenteita, joita esittävät niin äärivasemmistolaiset demoninmetsästäjät kuin oikeistolaiseksi mainittu ministeri Alexander Stubb.

Vaikken minä tunnetusti mitään mistään ymmärräkään, niin päässä pyörii silti kysymys, että oliskohan sitä fasismia koko ajan etsitty vähän väärästä paikasta?

26 comments:

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Tuli mieleen, että joitain vuosia sitten taisi olla muodikasta olla pitkä, vaalea & atleettinen.

Lisäksi oli eduksi olla "puhdasrotuinen".

Meijän Alexista sais kyllä aikas komian pitkässä mustassa nahkatakissa, koppalakisssa ja kiiltävissä nahkasaappaissa. ;)

Yksi Turkkulaanen said...

Historiankirjoihin tulee varmaan maininta siitä, miten 2000-luvun alussa Suomeen syntynyt fasismi kaatui 2045-2049 käydyssä verisessä sisällissodassa. Jos nyt Suomen Islamistisessa Emiraatissa nyt kukaan viitsii historioita kirjoitella?

Kumitonttu said...

Aamun uutisotsikot Helsingin Totuudessa ovat komiat:

1. Tukholmalaisessa päiväkodissa ei ole "tyttöjä" eikä "poikia" (Huomaa lainausmerkkien käyttö hahahaha :)

2. Israelin vihatuin mies vierailee Suomessa (Huomaa - kyseessä ei suinkaan ole joku terroristi vaan toimittaja hahaha:)

3. Aktivistit purkavat kiukkuaan San Franciscossa Googlen busseihin (Huomaa - "aktivisteja" kiukuttaa huono julkinen verovaroin tuettu joukkoliikenne hahaha :)

4. Tutkija: Homoseksuaalien urheilijoiden itsetuhoisuus huolestuttaa (Huomaa - ilmiö on mitä todellisin, vaikka kukaan ei ole siihen törmännyt hahahaha :)

5. Potpurrina lisäksi:
- Viisi kansanedustajaa paljasti kannabiskokeilun
- Ranskalaispoliisi syytteessä - epäillään myyneen sata kiloa kannabista
- Philip Seymour Hoffman kuoli huumeiden yliannostukseen.

Ei niinqu ihan tämän tontun uutisia nämä tämmöiset.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Yhel Turkkulaasel ja Kumitontille & kiitos kommenteistanne.

V.N.V: Ja Alexille olis varmaan käynyt se aika muutenkin. Silloinkin oli ehdoton totuus, pienen eliittiryhmän hyväksymät arvot ja asenteet ja silloinkin puuhattiin yhtenäistä Neue Europaa.

Yks Turkkulaanen: Saattaa olla, ettei siinä emiraatissa ole edes painokoneita.

Kumis: No nyt sulta jäi se paras pois. Saman päivän totuudessa somalialainen Naima Mohamud opettaa suomalaisia, että bussissa ei saa olla hiljaa paikallaan:

http://hommaforum.org/index.php/topic,91492.0.html

Imulippo said...

Kerrassaan loistavasti tuossa ensimmäisessä osiossa on kiteytetty se, että eri mieltä olevien keskinäinen epäluulo ei johdu itsessään eri mieltä olemisesta vaan siitä, että jotkut haluavat vaientaa ne eri mieltä olevat.

Kunpa olisimmekin vain eri mieltä niin jopas olisikin helppoa tämä yhteiselo.

Korppi on oikeus said...

Pitäisin itse todennäköisimpänä yhdistelmää kohdista kaksi ja viisi: aito usko yhdistettynä moraaliseen ylimielisyyteen. Opportunistejakin toki varmasti löytyy liutakaupalla. En voi uskoa, että esimerkiksi joku Johan Bäckman (joka on tietysti hieman oma lukunsa) uskoisi hetkeäkään omiin juttuihinsa. Näen hänessä vain vallanhimoisen opportunistin ja riidankylväjän. Pidän häntä huomattavasti vaarallisempana kuin divisioonaa dan koivulaaksoja, koska hänellä on todellista valtaa ja vaikutuskanavia Venäjällä. Hän on jo nyt aiheuttanut Suomelle vahinkoa valheillaan.

PS. Pointsit muuten Raid-viittauksesta.

"Katso nyt saatana tätä pukua! Armaani. Makso vitusti tonnia."

Närpes varg said...

En oikein minäkään ymmärrä tätä yhä voimistuvaa fasistijahtia, koska rakas isänmaamme Suomi nyt on jokseenkin fasistinen maa. Pitääkö muutaman hurjapään ruveta ampumaan enemmistöä, mitä?

Mitä sanoo Wiki fasismista: "Fasismissa autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen talousjärjestelmään, joka oli ammattiliittopohjainen ”kolmas asema sosialismin ja kapitalismin välillä”.[3] Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia."

No helvata! Eikös Suomi ole talousrakenteeltaan nimenomaan jotain sosialismin ja kapitalismin väliltä? Meillä tuota linjaa taidettiin joskus kutsua asevelisosialismiksi, nyt enää vaan kokoomusväritteiseksi sosialidemokratiaksi, jolla on ruotsalainen ja vihreä puisto-osasto.
Me, fasistit, ainakin minä, vastustamme ehdottomasti ja jyrkästi kommunismia. Kysykää mistä Esson baarista tahansa. Jaa nykyisin ne ovat ABC-huoltamoita, muuten tyypillisiä fasistisen talousmallin tuotteita nekin. Liberaalidemokratian kotipaikka lienee nykyisin USA, jossa alkaa olla köyhiä enemmän kuin Pohjois-Koreassa. Emme siis ota mallia Yhdysvalloista, jossa vieläkään ei ole saatu aikaan toimivaa terveydenhoito-tai eläkejärjestelmää, puhumattakaan koululaitoksesta tai julkisesta liikenteestä. Jos aikoo panna lapsensa yliopistoon, on sitä varten alettava säästää ennen pennun syntymää.
Mutta meidän fasistivaltiossamme opiskelijoille maksetaan palkkaa!
Taloutemme on todella mitä suurimmassa määrin korporatiivinen ja ammattiliittopohjainen. Suuryritykset, valtiovalta ja ammattiliitot muodostavat pyhän kolminaisuuden, joka sanoo, milloin pelut pieniä on. Viimeksi kolminaisuus päätti, että 20 euroa kuussa riittää palkkojen korotukseksi, kun kilpailukykymme on sentään vasta kolmanneksi paras maailmassa.
Entäs kansallismielisyys? No, sitähän piisaa. Galluppien mukaan suomalaisten valmius puolustaa isänmaataan sodan sattuessa on maailman huippuluokkaa. Kun Haglund-heppu osti panssareita 200 miljoonalla, ei kukaan pannut hanttiin. Ainahan niille käyttöä on, panssareille. Olisi se Jutan Kreikan pankkiireille kähmimä pari miljardia pantu aseisiin, niin nukkuisi yönsä paremmin, ajattelee fasistinen kansamme.
Uudet tulokkaat on täällä otettu aina ystävällisesti vastaan sillä varauksella, että lapioivat itse lumet pois talojensa edustoilta. Jos lapion varteen huudetaan valtiota apuun, menee kansallisen fasistin otsa ryppyyn ja hän saattaa heittää jonkun ihmettelevän kommentin siellä Esson barissa (nyk. ABC). Mutta ei hän käy tulijaan käsiksi, eikä edes pahemmin soimaa. Missäs Sudanin poika olisi oppinut lumilapiota käyttämän?

No entäs Mussolini? Hänhän oli fasistisen valtion tunnus sentään. Viimeisin kotimainen Mussolini oli tietysti Kekkonen, joka täysin häikäilemättömin keinoin piti asemansa, mutta luultavasti myös pelasti Suomen monelta pahalta asialta. Minä tykkään Urkista. Siinä oli munallinen mies, jos oikein otan ja sanon. Kun Urkki meni Moskovaan, ja sanoi, että nyt saatana ostatte kymmenen miljoonaa suomalaista toppatakkia tai sitten itkette ja ostatte, niin vanjathan ostivat.
Nyt ovat ajat niin rauhaisat, ettei mitään Mussolinin tapaista tarvita. Tarja kyllä yritti olla niin mussoa, niin mussoa, mutta hän ei tajunnut sitä, ettei omaa kansaa haaroväliin potkimalla saa oikein ystäviä.
Kun sotatorvi seuraavan kerran törähtää, kannetaan Mannerheim kylmiöstä Mikkeliin, sulatetaan puhalluslampulla, annetaan piripintainen lasi käteen ja vot harasoo-mehän voitetaan se sota!
Pienen kansakunnan kannattaa aina pitää muutama Mussolini varastorasvassa tai kylmiössä, sillä koskaan ei tiedä, milloin niitä taas tarvitaan.
Niin että ollaan vaan reilusti fasisteja, mitä tuota kieltelemään!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Imulipolle, Korppi on oikeudelle ja Närpes Vargille & kiitos hyvistä kommenteistanne. Itse tämän juttuni ajattelun pohjana oli se, että kun puoluekentän niin äärimmäisen vasemman kuin äärimmäisen (mukamas) oikean reunan edustajilla mukaanluettuna uusi ammattiliittotaustainen demaripomoehdokas Antti Rinteellä on sama vihollinen, josta käytetään niin mielellään niin termiä rasisti kuin fasisti (© Rinne) ja jotka eivät halua vastapuolensa esiintuomista kysymyksistä edes keskustella, vaan kieltää niistä keskustelemisen, niin mistä muusta oikeastaan on kysymys kuin fasismista. Keksiköön joku sille hienomman nimen sitten, mutta lopputulema määrää. Ruotsissa ollaan vielä useampi askel pidemmällä.

Mitä tulee tuohon Korppi on oikeuden muistuttamaan Bäckmaniin, niin mieshän on periaatteessa täsmälleen samaa kaliiberia kuin Pekka Siitoin aikanaan. Ainoa, ja valitettavan huomattava ero on se, että tätä päivitettyä Siitoinia kuunnellaan itäisessä naapurimaassa ihan tosissaan.

Närpes varg (heh,heh) said...

Onneksi on Wiki! Näin se sanoo rasisteista:
"Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää.[1] Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen."

Tämän mukaan Andersson, Koivulaakso & Co ovat tyypillisiä rasisteja.Hehän kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti "heidän henkisten piirteidensä erilaisuuden takia." Kun siis minun arvoni ja henkiset piirteeni ovat erilaisia kuin näillä nuor-stasilaisilla, olen heidän vihollisensa, jota sopii solvata, rääkätä, riepotella, vaikka tappaa. Kun Koivulaakso & Co vielä edustavat poliittista aatetta, jonka 99,9 suomalaisista on tyystin hylännyt, voi vain ihmetellä heidän motiivejaan tässä fasistijahdissa.
Ykän pohdiskelut aiheesta kannattaa lukea toisenkin kerran. Hän puhuu asiaa, on pohtinut eri vaihtoehtoja. Minä edustan tässä lähinnä ns. repivän huumorin osastoa, jolla kuitenkin mielestäni joskus on oikeutuksensa.Joskus näihin stasilaisiin ei tehoa kuin Reductio ad absurdum. Eivät ne sitä itse huomaa, mutta muut nauravat kyllä mahat kippurassa.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Närpes Varg. Muista myös se, että näitten vasuriaktivistien lisäksi on aivan ok solvata sinua myös A. Stubbin taholta. Ja pahinta ei ole sinänsä solvaaminen, sillä sehän meinaa sitä että soitetaan poskea keskenään ja riidellään ja katsotaan että kumpi voitti. Niin vasemmistoaktivistien kuin Stubbin linja on, että ei soiteta poskea sillä hyväksytty ajattelumallihan on jo määritelty.

Närpes varg said...

Yrjö, tunnen hyvin kommentissasi kuvatun ilmiön omasta laajasta suvustani. Kun meitä on isompi joukko koolla, täytyy hyvin tarkasti miettiä, mitä sanoo kenellekin. Ja toden totta: monessa asiassa suvun mustin kokoomuslainen ja homeisin vihreä ovat täsmälleen samaa mieltä ja ihmettelevät suureen ääneen, voiko joku tosiaan olla niin helvetin tyhmä, että on eri mieltä kuin he. "Persu" on tyypillisin sana mollata jonkun mielipide. Suurin osa porukasta vetäisee silloin naamalleen halveksuvan ilmeen. Illan mittaan natsikorttia vilautellaan usein ja muistutetaan polttouuneista. Tässä kunnostautuvat erityisesti valtion viroissa työskentelevät.
Olemme siis lähestymässä vuotta 1917 edeltävää tilannetta, jolloin samasta talosta saattoi lähteä poika Saksaan jääkäriksi ja toinen poika punakaartiin. Kumpikin oli mielestään oikealla asialla ja velipoika väärällä. Silloinkaan ei osattu keskustelemalla saada päätöstä aikaan, vaan mieluummin ammuttiin vastapuoli veriseksi mössöksi joukkohautaan. Eivätpä enää huudelleet....

Becker said...

Mä luulen että Andersson, Koivulaakso & Co saavat vauhtia Ruotsin jo vuosikymmeniä jatkuneesta kulttuuristalinistien voittokulusta. He eivät ehkä ymmärrä että maassa on jo vuosikymmeniä jatkunut demarien aivopesu vieläkin vaikuttaa, vaikka todellista tietoa löytyy jo vaikka netistä. Vaikka demarit on tällä hetkellä Ruotsin suurin puolue, niin heidän jäsenmääränsä, joka oli suurimmillaan yli miljoona, on nyt kutistunut noin 100.000 suuruiseksi. Ja tulevasta (ehkä) pääministeri Löfvenistaä voi vain todeta sen, että häiskä on tosissaan täys taapio, eikä omaa psyykkisiä eväitä pääministerin postia varten. No tämä helposti aiheuttaa sen, että hänen taustavaikuttajansa saavat enemmän mahtia kuin muuten olisi tilanne.
Noh oli miten oli niin nämä kotikommarit saavat henkistä hurmiota Ruotsista, tajuamatta, että suomalaiset eivät ole vielä niin aivopestyjä kuin svennet.

Dan Andersson on ideoineen silleen harmooninen kokonaisuus, että siinä on vastenmielinen aatemailma yhdisetttynä vastenmieliseen habitukseen.

Tuo Stubb on kyllä oikein koulukirja esimerkki opportunistin perustyypistä. Noudattaa tiukasti sekoomuksen linjaa missä kaikella on hintansa muttei mitään arvoa.
Ei ihme että asiat ovat niinkuin ovat Suomessa kun tuo kolmikko Stubb, Katainen ja Urpilainen seisovat Brysselissä tekemässä itseään tykö.

Somali ihmettelee miksi bussissa on niin hiljaista. En käytä yleisiä kulkuneuvoja kuin viimeisessä hädässä, ja jos joudun bussiin, missä joku somaliparasitti elvistelee, niin kyllä minäkin olisin vaan hiljaa ja katselisin ulos ikkunasta.
Jos somppu halajaa tanssahdella tätä azontoa, niin voisin olla orkesterina, jonka instrumenttina voisi olla vaikkapa suomalaiskansallinen pesäpallomaila.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Närpes Vargille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Närpes Varg: Niin perussuomalaisuudesta kuin kansallismielisyydestä on tehty jonkunlainen pahan synonyymi ja kukas nyt pahaksi ilkeäisi tunnustautua. Ja ns. hyvän ihmisen on sitten mahdollisimman näkyvästi myös julistettava olevansa hyvä ihminen. Touhu muistuttaa sitä, kun aikanaan ei oltu julkisesti neuvostovastaisia, vaikka kotona sitten puhuttiin mitä puhuttiin. Vaan silloin se porukka, joka oikeasti uskoi itäiseen ihmemaahan oli kyllä vähemmistön vähemmistön vähemmistö. Uusiin utopioihin uskovia on valitettavasti paljon enemmän.

Becker: Mitenkähän paljon lie tämä ns. Dan Andersson & kumppanit yhteydessä ruotsalaisiin aateveljiinsä? Samanmielinen seura tietysti vaan sementoi omia näkemyksiä.

Tuosta somalista: Se, että somalinainen ihmettelee jotakin, ei tietysti ole uutinen. Saahan sitä ihmetellä. Se, että Suomen suurin sanomalehti haluaa julkaista naisen ihmettelyn mahdollisimman laajalle, on taas ihmettelyn aihe. Ihanko meidän tulisi nyt ottaa opiksemme ja alkaa hulina.

Mutta mutta.

Kun HS ei taida olla itsekään varma asiastaan. Meinaan, heti perään sieltä on tullut toisen maahanmuuttajan, tällä kertaa venäläisen mielipide, jonka mukaan julkisissa kulkuneuvoissa on liian paljon meteliä. Itse asiassa tuon venäläisen (todennäköisesti hyvin kasvatetun) tytön kuvailu helsinkiläisestä joukkoliikenteestä muistuttaa valitettavan paljon sitä, mitä itse siellä asuessani kohtasin.

Mutta HS nyt voisi kertoa, että pitääkö sitä metelöidä vaiko eikö pidä.

http://hommaforum.org/index.php/topic,91492.msg1546833.html#msg1546833

Anonymous said...

"On lähes mahdotonta saada ihmistä ymmärtämään jotain asiaa jos hänelle maksetaan palkkaa siitä ettei hän ymmärrä sitä" tai jotain sinnepoispäin jonkun menneen suuruden sanat epätarkasti muistaen.

Stubelootti saa todella kovaa palkkaa siitä hyvästä että välttää parhaansa mukaan tajuamasta juuri mitään juuri mistään.

Kattokaas millä tavalla fasistimetsästys on vaikuttanut Dan the Scamin ja Li Anterontyttären urakehitykseen. Etenkin Dan on edennyt noin viidessä vuodessa moodista "epävakaa, epälooginen ja työnantajalle riskialtis vastavalmistunut" moodiin "lupaava tulevaisuuden poliitikko, varmasti tuleva kansanedustaja, ehkä jopa ministeri".

Tästä näkökulmasta se opportunismi tuntuisi aika todennäköiseltä osumalta - vaikkakaan ei välttämättä ainoalta sellaiselta.

Lisäisin Ykän "tunnista samanväriset" -listaan vielä ainakin nää yliopistojen pamflettitehtaat eli sen osan yhteiskuntatieteilijöistä, jotka ovat täydellisesti irrottautuneet siitä ajatuksesta että pätevä yhteiskuntatieteellinen tutkimus on pätevää myös tilasto-, luonnon- jne. tieteellisin kriteerein arvioituna.

Tämä maa tarvitsee nyt enemmän Yläkerran Konttorin suosiollista varjelemista kuin koskaan sitten toisen maailmansodan ja Tsekkien valtaamisen. Tästä syystä esitän Ykän lukijoista myös ateisteille ja agnostikoille pyynnön: tehkää isänmaallinen teko ja rukoilkaa Suomen puolesta. Jos kukaan ei kuuntele, niin hukkasitte muutaman minuutin. Jos taas Maailmankaikkeuden Luoja kuuntelee teitä niin sitten tämä maa saa todella vahvan liittolaisen.

Siunausta kaikille.

Becker said...

Kyllä Dan Koivulaakso on nähty Ruotsissa seuraamassa äärioikeiston väkivaltaista huliganismia, joka on kohdistettu rauhallisesti natsisimia vastaustavaa mielenosoitusta vastaan.
Kyllä näillä meidän kommaripartisaaneilla on selvästi tiiviit suhteet länsinaapuriin.

Tuosta HS:tä sen verran vielä, kun sen lukemisen aikoinaan lopetin, niin eräs syistä oli se hampaaton poliittisen eliitin ahterin nuoleskelu.
No juuri hiljakkoin oli lehden kuukausiliitteessä pitkä stoori Saska Saarikosken kirjoittamana, jossa käytiin Liikenneministeri Kyllösen kotikulmilla. Sinänsä ei paha, että poliitikoista kerrotaan vähän taustoja ja tuodaan sitä arkipäivää esille. Mutta kun mitään muuta ei sitten Hesarista löydäkkään. Kyllösen toiminta on sen laatuista, että kyllä tuohon uuteen tieverotus ehdotukseen pitäisi puuttua ja tiukasti muuanmuassa.

Anonymous said...

Tervehdys!

"Mikä voisi olla se suurin kannustava voima tähän ristiretkeen?"

Ehdotan syyksi vapaasti lainaten Evan Sayetin "yleistä (viher)vasemmistolaisuuden kenttäteoriaa".

http://www.youtube.com/watch?v=yGBkJT2L55k

Moderni vihervasemmistolainen on kasvatettu uskomaan, että:

1: Suvaitsevaisuus on korkein moraalinen arvo.
- koska sen vastakohta on syrjintä.

mutta:
2: Suvaitsevaisuus ajatuksena ei johda suvaitsevaan politiikkaan.
- Se johtaa väistämättä, aina, pahan; epäonnistuneen ja väärän puolelle asettumiseen.

- Jos mikään kulttuuri, tapa, uskonto ei ole toista parempi, niin menestys on epäoikeudenmukaista.

- Jos mikään ei ole parempi kuin toinen, miksi se menestyy? Ja sama kääntäen, miksi joku kultturi, yritys, kansa epäonnistuu jos se ei ole toista huonompi?

Suosittelen katsomaan videon. Selittää mielestäni myös monta kotoperäistä ilmiöitä vaikka tämä amerikoista tuleekin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ano1:lle, Beckerille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Kieltämättä tuo opportunismi vaihtoehto ihan puhtaana uranvalintakysymyksenä on mahdollista. Mutta luulisin myös, että he uskovat sokeasti asiaansa, ja heidän työnsä (voiko sitä työksi sanoa) pohjautuu todisteiden etsiminen omalle uskolleen. Pamflettitehtaasta tulee mieleen Vesa Puuronen joka noteerataan mediassa vakavasti siihen pohjautuen, että hän sattuu olemaan tiettyä mieltä.

Becker: Tarkoitat varmaan tätä videopätkää, mikä oli Danille hieman nolompi selitellä:

http://www.youtube.com/watch?v=okF9t9mOBKY

Eikös se Kyllönen mutissut tuosta autojen gps-verotuksesta tai lähinnä siihen liittyvästä kommentoinnista että on se kyllä ihmeellistä kun ihmiset eivät ymmärrä autoverobisneksen päälle. Onhan se tietysti bisnestä jollekin.

Ano2: Kiitos linkistä.

Vasarahammer said...

Noista ruotsalaisista tutkivista journalisteista vielä...

Kuinkakohan paljon Stieg Larsson ja hänen sankarihahmonsa on inspiroinut näitä salandereita ja mikaelblomqvisteja?

Tietääkseni Larsson halusi varmistaa, että Expo lehtenä säilyisi hänen kuolemansa jälkeen.

Larssonin perilliseet eli hänen veljensä ja setänsä lahjoittavat osan Millennium-trilogian tuotoista Expo-säätiölle. Osittain näillä rahoilla nämä vasemmistolaiset saavat leikkiä stasiagenttia.

http://www.expressen.se/ekonomi/de-har-tjanat-146-miljoner-pa-salander/

Becker said...

Eikös olekkin muuten jännää. Tuskin missään muualla (paitsi nyt ehkä Kiinassa)on niin paljon miljoonääreja jotka leikkii tai ovat ihan tosissaan kommunisteja.

Kertoo jotain maan perverssistä tilanteesta, jossa punikkimiljoonäärit kiillottelevat huviveneidensä messinkiosia samalla siemaillen kalliita vuosikerta viinejä.

Vois muuten olla hyvä blogin aihe....

Närpes varg said...

Yrjöperskeles epäili puhtaan opportunismin osuutta näiden maailmanparantajimme toiminnassa. Olen sikäli samaa mieltä, että heidän joukossaan on myös todellisia aatteen ihmisiä, mutta vain pieni murto-osa.
Muistan hyvin Suomi-Neuvostoliitto- seurojen kulta-ajan. Siellähän piti olla jokaisen, joka aikoi menestyä elämässään. Olin minäkin eräässä kokouksessa, jossa käsiteltiin silloiseen toimialaani kuuluvia kysymyksiä. Seura auttoi bisnestäni, jos hakkasin kämmeniäni yhteen ja huusin: Rau-ha, ystä-vyys, soli-daari-suus. No minä taputin. Sain kauppani ja kävelin yhdessä seuran puheenjohtajan, silloin hyvin tunnetun teollisuusmiehen kanssa lähimpään tasokkaaseen kapakkaan. "Saatana, että minä vihaan ryssiä, ja kaikkia noita rauhanhuutelijoita",hän lausahti saatuamme ensimmäisert viskit kurkusta alas.
Siihen aikaan oli kansallisesti viisasta sanoa, että on se sosialismi vaan hyvä aate ja kaupallisesti vielä viisaampaa. Kaikki - joitakin harvoja lahopäitä lukuunottamatta kuitenkin tiesivät tasan tarkkaan, että kyse on meidän puoleltamme pelkästä hämäyksestä. Oma kotiryssä kuului asiaan, jos aikoi käydä uskottavasta bisnesmiehestä tai poliitikosta. Ja mitäs, hauskoja veikkojahan he olivat, kotiryssät. Heidän välityksellään tutustuin kauniisiin, sielukkaisiin, älykkäisiin ja seksikkäisiin Nadjoihin ja Irinoihin, jotka pitivät kunnia-asianaan tulla samaan sänkyyn kap-miehen kanssa. Irina oli KGB:n majuri, mutta ei sitä siinä ilman vaatteita tullut harmitelleeksi.

Tänään on kyse aivan samasta asiasta. Bisnes on hiukan taka-alalla, mutta jos aikoo saada turvatun, isopalkkaisen valtion viran on huudettava suvaitsevuutta, että tukka irtoaa. Homoista ja mamuista on hyvä tykätä ja uralla eteneminen varmistuu, jos liittyy lampaiden ystävät- seuraan. Onhan nyt muodikasta rakastua pölynimuriin, Golden Gate- siltaan tai Emma-nimiseen maatiaislampaaseen. Se on vaan niin moniarvoista.
Älkäämme siis tuomitko näitä dankoivulaaksoja ja heidän kaltaisiaan. He ajattelevat vain itsensä ja perheensä parasta, hekin haluavat vakituisen, pysyvän työpaikan kaikilla herkuilla. Joku Kimmo Kiljunen saa matkustaa businesluokassa veronmaksajien piikkiin mihin ikinä haluaa kenen tahansa seuralaisen kanssa, eikä koira perään hauku. Ei kai vaan käy kateeksi?

Juttelin tänään puhelimessa pari tuntia vanhan ystäväni, tunnetun moniarvoisuusrakastajan kanssa tästä aiheesta. Hän kertoi Etelä-Amerikan reissuistaan muiden maailmanparantajien kanssa, kuumista öistä Rion rantakadulla, kaiken moraalinsa kotimaahan jättäneistä ruotsalaisista, tanskalaisista ja suomalaisista nuorista, seksikkäistä virkanaisista ja kysyi "onko siinä jotain väärää, että nautin elämästä, vedän ilta illan jälkeen kauniita naisia rusettiin ja saan siitä kaikesta saatanan kovaa palkkaa?"
Mitäpä siihen osaisi sanoa? Panepa, Ykä kohdallesi. Jos (ja kun) voit valita stressaavan hoivahomman ja maailmanmiehen huolettoman, rahakkaan elämän välillä, kumman ottaisit? Esitän kysymyksen myös kaikille Ykän ystäville.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vasarahammerille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne. Mikähän kumma siinä on, että nää ruotsalaiset kovasti menestyneet kirjailijat (Larsson, Mankell, Guillou ja mitä näitä nyt onkaan) ovat järjestään äärivasemmistolaisia. Miljonäärinä on tietysti helppoa marista proletariaatin heikosta osasta.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset myös Närpes Vargille erinomaisen hyvästä kommentista.

Anonymous said...

"Mikähän siinä on, että nää ruotsalaiset kovasti menestyneet kirjailijat (Larsson, Mankell, Guillou...) ovat järjestään äärivasemmistolaisia?"

Hmmm.... Tässä puutteellinen lista joka selittää asiaa jonkin verran:
- Dekkaristille ja muulle kirjailijalle on eduksi jos on työstänyt paljon tekstiä mutta ollut silti vapaa faktoihin kahlehdittuna elämisestä.
- Kulttuuritoimituksissa olevat samanmieliset nostavat sekä tekijät että teokset positiivisesti esille.
- Osa noista on tosi hyviä hankkimaan mediahuomiota.
- Jotkut noista oikeasti kirjoittavat hyvin.
- Kommarit ovat oppineet löytämään yhteiskunnan ja yksilön kipupisteitä. Niiden esille tuominen sekä monipuolistaa juonta että lisää teoksen huomioarvoa.
- Roolittaminen on menestyksen avain. Osa vassareista osaa roolittaa niin että henkilöhahmot ovat sekä sopivasti sisäisesti ristiriitaisia ollakseen uskottavia että sopivan ehjiä ollakseen loogisia.
- Osa kustantajista ja kustannustoimittajista on ollut tukevasti mukana viemässä näitä heti ensimmäisestä käsikirjoituksesta kustannussopimuksen kautta menestykseen.
- Jotta kirjat myisivät, on myös kirjailijan oltava kiinnostava. Osa noista komukoista ihan oikeasti on aika kiinnostavia ketkuja. (mm. Guillou)
- "Tullakseen kirjailijaksi on elettävä sellainen elämä joka valmistaa kirjailijaksi" tai jotain sinnepäin. Osa noista on tehnyt juuri niin.
- Vasemmistolainen journalismi on sitä narratiivinhallintapeliä jota kirjojenkin kirjoittaminen. Molemmat tuovat harjoitusta toisiinsa.
- Kulttuurin ja vasemmistolaisuuden epäpyhä liitto.

Oisko tossa nyt alkuun jotain jotain selitystä sen menestyksen siunaantumiseen?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano, ja kiitokset. Tuo oli kieltämättä varsin kattava ja osuva lista.

Anonymous said...

" Tästä syystä esitän Ykän lukijoista myös ateisteille ja agnostikoille pyynnön: tehkää isänmaallinen teko ja rukoilkaa Suomen puolesta. "

Tehty. Toivottavasti auttaa, mutta vaikka ei auttaisikaan, ompahan ainakin yrietty kaikkea mahdollista ;-)

Anonymous said...

Narsistille ja psykopaatille omista poikkeavat arvot ovat hänelle henkilökohtainen loukkaus.
En ole spykologi, mutta uskaltaisin sanoa, että em. tilat eroavat siinä, että narsisti miettii mitä henkilökohtaista haittaa hänelle voisi tulla, jos hän vaientaisi loukkaajan väkivaltaisesti ja psykopaatti ei edes mieti mahdollisia haittoja.