PROTEKTORAATTI

Eli tarina, kymmenes helmikuuta

Elettiin helmikuuta vuonna 2020. Helsingissä, presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä oli kokoontunut huomattava määrä niin maan poliittista, hallinnollista, taloudellista kuin sotilaallista johtoa. Heille oltiin esitetty pyyntö kolme kuukautta aikaisemmin, pyynnön perusteita ja siihen liittyviä faktoja oltiin tutkittu kellon ympäri, tarvittavat johtopäätökset oltiin lopulta tehty, ja nyt oltiin siinä tilanteessa, että lopullinen poliittinen päätös oli tehtävä.

Vain hetkeä aikaisemmin oli presidentin adjutantti tuonut presidentille tiedon, että kaksi muuta hankkeeseen liittyvää maata, Tanska ja Norja olivat näyttäneet vihreää valoa. Käydyn selvitystyön ja näissä tiloissa käytyjen keskustelujen jälkeen alkoi olla varsin selvää, ettei Suomikaan voisi kieltäytyä. Presidentti määräsi käsi ylös-äänestyksen.

Hankkeen puolesta: kaikki kädet.

Hanketta vastaan: ei yhtään kättä.

Päätös oli tehty. Asian hoitaminen eduskunnassa tulisi olemaan enää vain muodollisuus. Suomesta tulisi lähimmän vuoden aikana yhdessä Norjan ja Tanskan kanssa siirtomaavalta.

*

Kolme kuukautta aikaisemmin:

Presidentti: Siis oletko ihan tosissasi?

Ulkoministeri: Kyllä olen. Näytänkö siltä, että vitsailen?

Presidentti: No otapa vielä uusiksi.

Ulkoministeri:

- Niin minähän tapasin afrikkalaisen Babumban valtion edustajan majuri Esheto Eshebubalan eilen. Niin kuin tiedät, Babumbassa tehtiin kuukausi sitten sotilasvallankaappaus. Siinähän nyt ei ole mitään ihmeellistä, siellä päin tehdään sotilasvallankaappauksia. Kuuluu kuvioon. Maassahan tappeli pitkään vallasta presidentti, varapresidentti ja vielä sisäministerikin, sen lisäksi heimotkin siellä sotkevat kuvioita ja tappelu meinasi ihan oikeaa tappelua missä asioita ei todellakaan hoidettu puhumalla. Babumban armeija sai tarpeekseen ja otti vallan, eversti Georgo Bukondon johdolla.

- Armeija meni ja ampui kaikki nämä kolme vallasta kamppailevaa tyyppiä ja riisui heidän kannattajansa aseista. Sen jälkeen se rauhoitti kadut melko afrikkalaisella tyylillä ja onnistuikin siinä. Ja vaikuttaa siltä, että siellä on tällä kertaa vissiinkin tavallista fiksumpi sotilashallinto, joka on ihan oikeasti kiinnostunut maastaan ja sen kansalaisista, sillä välittömästi tilanteen rauhoitettuaan ne ottivat yhteyttä niin Suomeen, Norjaan kuin Tanskaan ja yhteydenoton viesti oli selvä:

- Suomen, Norjan ja Tanskan valtioitten ja kansojen virallisille edustajille: Babumban valtio pyytää teiltä seuraavaa palvelusta. Valtiomme haluaa luopua itsenäisyydestään ja alistua maittenne yhdessä hallitsemaksi protektoraatiksi seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

- Tällä protektoraattiasemalla toivomme, että te ette opeta, vaan pakotatte maamme hallintokoneiston toimimaan, ja sitä kautta kitkette maamme kehittämistä estävän korruption ja autatte meitä maamme rakentamisessa elinkelpoiseksi ja kansalaisille turvalliseksi maaksi, sillä olemme kuluneitten vuosikymmenien aikana oppineet, että itse emme siihen pysty. Olemme halukkaita siihen, että virkakoneistomme on teiltä tulleitten osastopäälliköiden johdossa ja että heillä on ehdoton valta tämän virkakoneiston toiminnassa. Lisäksi luovumme presidentinvirastamme ja alistumme teidän nimittämänne kenraalikuvernöörin alaisuuteen.  Toivomme lisäksi, että tuotte maahamme sotilaallista voimaa auttamaan maamme järjestyksen ylläpitämisessä ja tässä Babumban armeija tulee auttamaan teitä teille alistettuna.

- Maassamme on huomattavia raaka-ainevaroja, mutta niitä ei ole päästy tehokkaasti hyödyntämään johtuen maamme kaoottisesta tilanteesta ja rehottavasta korruptiosta. Mikäli autatte meitä, lupaamme raaka-ainevarojemme kaikesta tuotosta teille huomattavan osan tämän protektoraattikauden aikana. Vaikka osa raaka-ainevarojemme tuotosta meneekin teille, pääsemme silti voiton puolelle, kun maatamme riipivä korruptio, tehottomuus ja yleinen kaoottisuus saadaan aisoihin. Kun oma teollisuutemme opastuksellanne alkaa pikku hiljaa kehittyä, osuus pienenee tekemämme sopimuksen mukaan.

- Babumban armeija ajattelee kansalaisiaan. Me pystymme kyllä pitämään kadut rauhallisina ja kansan kurissa. Mutta me emme pysty kehittämään toimivaa siviilihallintoa. Joskus on viisautta tunnistaa se, mihin ei itse pysty. Ja vielä suurempaa viisautta on osata hakea apua. Ja ymmärtää, että ilmainen apu on kerjäläisen apu, ja me haluamme ansaita paikkamme kansakuntien joukossa.

*

Helsinki, maaliskuu vuonna 2020. Kaksi ulkoministeriön virkamiestä keskustelee.

- No niin, Suomi siis tulee olemaan Norjan ja Tanskan ohella ainakin seuraavat kolmekymmentä vuotta Babumban siirtomaaisäntä. Miksikähän ne eivät muuten kysyneet Ruotsia mukaan?

- Niin no, minähän juttelin majuri Esheto Eshebubalan kanssa ja kysyin samaa ja hän totesi että ”being African does not mean being stupid” ja itse asiassa kun Ruotsista puhutaan, niin minä olen kyllä hepun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta itse asiasta Eshebubala pulisi kyllä hyvin fiksusti, ja järkijätkältä vaikutti muutenkin. Hän totesi, että voihan Babumban tilannetta tietysti syyttää siirtomaa-ajan viivottimella vedetyistä rajoista. Mutta hän totesi myös, että maassa on viisi eri heimoa, eivätkä he voi vetää rajoja heimojen mukaan. Tuloksena olisi joka tapauksessa tilkkutäkki ja muutama täysin elinkelvoton minivaltio.

- Lisäksi hän totesi, että ei Babumban vallitsevaa tilannetta voi syyttää siitäkään, että maata hallinnut Iso-Britannia läksi sieltä pois liian nopeasti, eikä antanut maan oman hallinnon kehittyä rauhassa. Hän sanoi ihan selvästi, että maa on ollut itsenäinen jo yli neljäkymmentä vuotta ja mikäli he omin neuvoin onnistuisivat, se olisi jo tapahtunut.

- Joo, tottahan tuo. Vaan aletaanpas käydä läpi tuota sopimusta.

- No ensimmäisenä hallinto. Babumban hallinnon johtoon laitetaan pohjoismaalaisia hallintovirkamiehiä noin suurinpiirtein tasolla yksi pohjoismaalainen vs. 50 – 100 babumbalaista. Täysillä valtuuksilla. Heillä on ehdoton valta toimintaan nähden. Onneksi Babumba on ollut brittiläisen imperiumin jäsen aikanaan, joten siellä pärjää englannilla melko mukavasti. Lisäksi palkataan mukaan pohjoismaisia kirjanpitäjiä, ja yksikään babumbalainen penni ei liiku ilman, että he ovat hyväksyneet rahaliikenteen. Tällä on sotilasjuntan sataprosenttinen tuki.

- Entäs kenraalikuvernööri? Siihen tarvitaan sekä tiukka että sovittelukykyinen jätkä.

- Niin norjalaiset kuin tanskalaiset ovat suostuneet siihen, että kenraalikuvernööriksi nimitetään Huitsinnevadan kunnanjohtaja Jorma Kankinen. Hänellä tulee olemaan täydet diktaattorin valtuudet ja Babumban armeija tukee häntä. Hallintoviranomaisista puheenollen taas niin Suomi, Norja kuin Tanska ovat sitä mieltä, että niitä kannattaa pestata nimenomaan yksityiseltä puolelta. Toimivista firmoista. Ei omasta julkishallinnosta. Kas jos Babumban julkishallinto on sutta ja sekundaa, niin ei kai me lähetetä sinne ratkaisuksi sitä samaa. Luonnollisesti olemme jo ottaneet yhteyttä Sveitsiin. Sieltä lähetetään mukaamme asiantuntijoita, joitten kanssa voimme selvittää, kuinka pitkälle Sveitsin hallintomallia voidaan Babumbassa soveltaa. Lopullinen tavoite on tietenkin liittovaltio mahdollisimman pitkälle viedyllä aluehallinnolla.

- Niin tuo on totta kyllä. Entäs sotilaallinen puoli?

- Utista lähetetään aluksi maahan erikoisjääkäreitä samoin kuin sotilaspoliisikomppanioita. Norjalaiset lähettävät maahan miehiä Forsvarets Spesialkommandosta ja tanskalaiset Særlig Støtte- og Rekognosceringskompagnista. Lisäksi jokaisesta maasta lähetetään yksi moottoroitu jalkaväkipataljoona ja raskaita tukiyksiköitä. Babumban armeija on kenraalikuvernöörin alaisuudessa ja tottelee hänen käskyjään.

- Mutta onko meillä vastassa sissiliikkeitä? Emmehän me halua itsellemme ikiomaa Vietnamia?

- Yksi ainoa. Yksi maan viidestä heimosta on islamilainen. Se haluaa sharia-lakia koko maahan. Sotilasjuntta on todennut meille, että sen kanssa ei neuvotella, vaan se niitataan. Ja siihen omat sotilaamme kyllä pystyvät. Mitä tulee muuhun kansaan, niin ehdotus on vuodettu siellä julkisuuteen, ja vaikuttaa siltä, että meitä lähinnä odotetaan. Sillä ollaan perin juurin kyllästytty kurjistumiseen, korruptioon ja jatkuvaan valtataisteluun. Yleinen ilmapiiri siellä on sellainen, että me tulemme nollaamaan tilanteen, ja kansakunta voi aloittaa alusta.

- Uusittavana on tietysti myös poliisi ja oikeuslaitos.

- Kyllä, niin Suomesta, Norjasta kuin Tanskasta lähtee poliiseja kouluttamaan ja johtamaan toimintaa. Osa Babumban armeijaa koulutetaan nimenomaan poliiseiksi, sillä sitä voidaan pitää luotettavampana kuin nykyistä korruptoitunutta poliisia. Ja mitä taas oikeuslaitokseen tulee, niin lienee tässäkin tapauksessa selvää, että sitä uusimaan lähetetään lakimiehiä yksityiseltä sektorilta. Kun meillä itselläkin se oikeuslaitos pitäisi uusia. Babumbalaisten vaatimuksena on rehelliset tuomiot ilman korruptiota, poliittisia syitä ja sukulaisten suosimista, mutta he ovat myös sanoneet, että rikollisia ei silitellä päästä niin kuin meillä. Ja siinä tulee muistaa, että vaatimuksenamme on, että niin raiskauksiin kuin genitaalialueitten rituaalisilpomisiin on nollatoleranssi ja babumbalaiset ovat tämän hyväksyneet. Ja se taas tietää sitä, että tuomioitten on oltava sitä myöten että pelote tehoaa. Eli tuomiot alkavat vankeudesta ja päättyvät nappituomioon, ja niitäkin on alussa jaettava, että viesti menee perille. Emmekä me silloin voi lähettää sinne ketään Anni-Helena Pulla-Pitkosta, joka tarjoaa 60 tuntia yhdskuntapalvelua sekä velvoitusta osallistua seksuaaliterapiaan. Ehkäpä tätä Babumban oikeuslaitoksen uusimista voisi pitää molemminpuolisena oppimis- ja oivaltamisprosessina.

- Tuo pitää kyllä paikkansa. Ja väestönkasvuunhan meidän on puututtava myös. Eihän tää homma muuten toimi ollenkaan.

- Näin on, ja Babumban sotilaat ovat sen myös tajunneet. Tietysti maassa aloitetaan ankara ehkäisy- ja perhesuunnitteluvalistus, mutta muitakin keinoja tietysti tarvitaan. Maan teollistaminen tarjoaa työpaikkoja ja parempia asuntoja, ja näissä tulevat etusijalla olemaan ne perheet, joitten isä suostuu strerilisointiin. Lisäksi tietysti aloitetaan yleinen väestön koulutus, ja keskitytään erityisesti tyttöihin, joitten koulutus maassa on ollut täysin retuperällä. Ja paikallisten naisten pienyritysideoita tuetaan mikrolainoilla.

- Koulutuksessahan keskitytään pääosin koulutukseen nimenomaan Babumbassa.

- Ehdottomasti. Suomeen, Norjaan ja Tanskaan ei oteta mitään siirtolaisvyöryä. Oleskeluluvan saavat vain ne, jota tulevat insinööri-, teknikko- tai lääkärikoulutukseen. Ja oleskelulupa loppuu, kun tutkinto on saavutettu. Jos matkan varrelta löytyy se suuri rakkaus, se voi sitten halutessaan lähteä valmiin insinöörin mukana Babumbaan. Ideana on tietysti sekin, että babumbalaiset haluavat koulutetun väen rakentamaan maataan eikä häviämään maailmalle.

- Vaan käydäänpä vielä läpi tämä taloudellinen puoli.

- No joo, ensinnäkin Suomihan pudottaa ensi budjetissa kehitysapumäärärahat nykyisestä miljardista kolmeensataan miljoonaan euroon, jolla kustannetaan Babumban operaatio. Kaikki muu tyhjän paskan hiertäminen jää pois. Mihinkään muuhun ei laiteta penniäkään. Ensimmäiset kaksi vuotta Babumban raaka-ainevaroista käytetään vain Babumban hyväksi, että operaatio saadaan sujuvasti alkuun. Sen jälkeen seuraavat kymmenen vuotta 50% Babumban raaka-ainevaroista kuuluvat Suomelle, Tanskalle ja Norjalle. Tämän jälkeen osuutta ruvetaan pikku hiljaa pienentämään. Maahan tietysti investoidaan, ja niissä tapauksissa tuo kymmenen vuoden määräaika alkaa tietysti sitten, kun investointi alkaa jotain tuottamaan.

- Ja pikkuhiljaa sitten aletaan lisäämään babumbalaisten omaa vastuuta.

- Kyllä joo, näin mietittiin. Pohjoismaalaiset kouluttavat babumbalaisia hallintovirkamiehiä ja luonnollisesti myös teollisuuden työntekijöitä ja siirtävät pikku hiljaa vastuuta heille. Kolmenkymmenen vuoden siirtymäajalla. Tosin babumbalaiset ovat vaatineet, että siirtymäaikaa voi jatkaa, mikäli he eivät miellä olevansa vielä valmiita uuteen itsenäisyyteen.

- Media tästä tulee kyllä rääkymään ja valittaa, että suomalaiset lähtevät miehittämään vieraita maita.

- Vastataan rehellisesti että totta munassa lähdetään miehittämään. Sitähän ne babumbalaiset pyysivätkin, eivätkä mitään kirjekurssia. Ja babumbalaiset ovat itsekin valmiita sanomaan medialle, että jos munakkaan meinaa tehdä, niin munia on pakko rikkoa. Jos niitä ei riko, niin ne jäävät kyllä ehjäksi, mutta sitten tulee pirunmoinen nälkä.

- No, mitäs tässä sitten sen enempää munimaan. Pannaan homma rullaamaan. Meillä on vajaa vuosi aikaa.

*

31. joulukuuta 2020, pian itsenäisyydestään luopuvan Babumban pääkaupunki Banaga.

Banagan kaupungissa juhlittiin. Ulkopuolinen ei olisi voinut uskoa, että maa juhlii itsenäisyytensä menettämistä. Ennemminkin menossa näytti olevan karnevaalit.

Rakennuksessa, joka pian muuttuisi Babumban presidentinlinnasta kenraalikuvernöörin virastoksi, oli kokoontunut väkeä niin Babumbasta, Suomesta, Norjasta ja Tanskasta. Lisäksi paikalla oli runsaasti kansainvälisen niin median kuin talouselämän edustajia. Virkakautensa aloittavan kenraalikuvernööri Jorma Kankisen ja Babumban sotavoimien komentajan eversti Georgo Bukondon kanssa näytti keskustelevan intialaisia autoteollisuuden edustajia. Heillä oli tarkoitus rakentaa Banagaan autotehdas, jossa valmistettaisiin halpoja henkilö-, paketti- ja kuorma-autoja Afrikan markkinoille.

Paikalla oli luonnollisesti myös suomalaisia talouselämän edustajia, erityisesti Outokumpu Oy:stä, Nesteestä, metsäteollisuudesta ja pika pikaa pystyyn laitetusta Valtion Uraani Oy:stä. Lisäksi mukana oli matkailualan ihmisiä. Babundasta tulisi suosittu lomakohde.

Kansainvälisen median kiinnostuksen kohteena oli myös kaksi ulkomaalaista ryhmää. Toinen koostui australialaisista ja uusiseelantilaisista ja toinen ryhmä sveitsiläisistä ja itävaltalaisista. Tietoon oli nimittäin tullut, että kaksi muutakin afrikkalaista maata oli esittänyt halunsa luopua itsenäisyydestään määräajaksi.

Sivummalla majuri Esheto Eshebubala ja hänen suomalainen kollegansa majuri Harri Hänninen skoolasivat ja puristivat sen jälkeen kättä. Sotilaat olivat saapuneet Babumbaan ensimmäisinä ja molemmat majurit olivat olleet hajoittamassa Babumban pohjoisen maakunnan ääri-islamilaista sissiliikettä. Sissien aikaisempi menestys oli perustunut siviiliväestöön kohdistettuun äärimmäiseen julmuuteen, jolloin siviilit eivät olleet uskaltaneet olla tukematta liikettä. Hyvin koulutetuille pohjoismaalaisille sotilaille ja parhaille babumbalaisille joukoille niistä ei ollut vastusta, ja sissiliike oli kuukaudessa joko luopunut aseistaan tai paennut naapurimaahan.

Pohjoiselle maakunnalle oli annettu vaihtoehdoksi joko alistua kenraalikuvernöörin hallintoon ja liittyä protektoraattiin jolloin maakunta toimisi vain ja ainoastaan maallisten lakien alaisuudessa tai sitten irrottautua kokonaan Babumbasta. Kansanäänestys oli vasta tulossa, mutta tähän mennessä oli jo käynyt selväksi, että maakunta haluaisi hyvin selvällä enemmistöllä olla osa Babumban Protektoraattia. Islamistien julmuus pelotti, paikalliset ihmiset pelkäsivät niitten palaavan ilman aseellista suojelua, ja houkutus mahdollisesta lisääntyvästä vauraudesta ja tasaisesta elämästä sai ihmiset maallistamaan ajatteluaan muutenkin.

Majuri Eshebubala tulisi pian siirtymään Suomeen, jossa hän opiskelisi alueellista sodankäyntiä ja aikanaan tulisi kehittämään siitä oman, Babumbaan sopivimman version. Tuli ajatella tulevaisuuttakin. Tulevaisuus näytti Babumballe tällä hetkellä valoisalta, mutta naapurimaissa sekä kaaos ja hillitsemätön väestönkasvu tulisi aiheuttamaan uhkatekijöitä, joihin pitäisi pystyä vastaamaan aseellisesti ja mahdollisimman tehokkaasti.

Vuorokausi ja vuosi vaihtuivat. Babumban Tasavallan lippu laskeutui salosta.

Ja tilalle nousi Babumban Protektoraatin lippu.

Kunnes kolmenkymmenen vuoden kuluttua sekin laskeutuisi salosta, ja tilalle nostettaisiin Babumban Liittotasavallan lippu.

Kaupungilla alkoi ilotulitus. Juhlat jatkuivat.

*

Tukholma, ensimmäinen tammikuuta vuonna 2021.

Ruotsin puolustusvoimien komentajan puhelin soi:

ÖB: Kenraali Jonsson.

- Ne tekivät sen! Ne saatanan perkeleet tekivät sen!

ÖB: Anteeksi, ketkä tekivät ja mitä? Ja kuka soittaa?

- No tämähän on pääministeri Magda Rasmusson, Miljöpartiet, ettekö te nyt helvetti soikoon minua tunnista?

ÖB: Pahoittelen, henkilötoveri pääministeri.

- Ja niillä minä tarkoitan näitä röyhkeitä naapurimaitamme, jotka sitten ottivat ja menivät siirtomaaisänniksi. Eivätkä edes kysyneet meidän mielipidettämme!

ÖB: Mutta henkilötoveri pääministeri, babumbalaisethan itse halusivat sitä.

- No sitä suuremmalla syyllä. Me ollaan täällä tehty niin mahtavat utopiat valmiiksi niitten puolesta ja nyt ne perkeleen neekerit eivät suostukaan elämään niitten mukaan.

ÖB: Mutta henkilötoveri pääministeri, kuinka tämä asia liittyy Ruotsin puolustusvoimiin?

- No teihinhän se vasta liittyykin. Asetatte heti armeijan täydelle liikekannalle ja lopetatte tämän irvokkaan farssin!

ÖB: No johan nyt toki, henkilötoveri pääministeri. Meillä onkin vakinaisessa väessä aseissa ihan kokonainen jalkaväkipataljoona. Ja reservistä me saamme toisen. Hemvärnetin komppanioista saamme muodostettua kaksi pataljoonaa lisää. Nyt henkilötoveri pääministeri vaan kertoo minulle, että mikä pataljoonista valtaa Suomen, mikä Norjan, mikä Tanskan ja mikä käy vapauttamassa Babumban…