Eli
tarina, kymmenes helmikuuta
Elettiin
helmikuuta vuonna 2020. Helsingissä, presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä
oli kokoontunut huomattava määrä niin maan poliittista, hallinnollista, taloudellista
kuin sotilaallista johtoa. Heille oltiin esitetty pyyntö kolme kuukautta
aikaisemmin, pyynnön perusteita ja siihen liittyviä faktoja oltiin tutkittu
kellon ympäri, tarvittavat johtopäätökset oltiin lopulta tehty, ja nyt oltiin
siinä tilanteessa, että lopullinen poliittinen päätös oli tehtävä.
Vain
hetkeä aikaisemmin oli presidentin adjutantti tuonut presidentille tiedon, että
kaksi muuta hankkeeseen liittyvää maata, Tanska ja Norja olivat näyttäneet
vihreää valoa. Käydyn selvitystyön ja näissä tiloissa käytyjen keskustelujen
jälkeen alkoi olla varsin selvää, ettei Suomikaan voisi kieltäytyä. Presidentti
määräsi käsi ylös-äänestyksen.
Hankkeen
puolesta: kaikki kädet.
Hanketta
vastaan: ei yhtään kättä.
Päätös
oli tehty. Asian hoitaminen eduskunnassa tulisi olemaan enää vain muodollisuus.
Suomesta tulisi lähimmän vuoden aikana yhdessä Norjan ja Tanskan kanssa
siirtomaavalta.
*
Kolme
kuukautta aikaisemmin:
Presidentti:
Siis oletko ihan tosissasi?
Ulkoministeri:
Kyllä olen. Näytänkö siltä, että vitsailen?
Presidentti:
No otapa vielä uusiksi.
Ulkoministeri:
-
Niin minähän tapasin afrikkalaisen Babumban valtion edustajan majuri Esheto
Eshebubalan eilen. Niin kuin tiedät, Babumbassa tehtiin kuukausi sitten
sotilasvallankaappaus. Siinähän nyt ei ole mitään ihmeellistä, siellä päin
tehdään sotilasvallankaappauksia. Kuuluu kuvioon. Maassahan tappeli pitkään
vallasta presidentti, varapresidentti ja vielä sisäministerikin, sen lisäksi heimotkin
siellä sotkevat kuvioita ja tappelu meinasi ihan oikeaa tappelua missä asioita
ei todellakaan hoidettu puhumalla. Babumban armeija sai tarpeekseen ja otti
vallan, eversti Georgo Bukondon johdolla.
-
Armeija meni ja ampui kaikki nämä kolme vallasta kamppailevaa tyyppiä ja riisui
heidän kannattajansa aseista. Sen jälkeen se rauhoitti kadut melko
afrikkalaisella tyylillä ja onnistuikin siinä. Ja vaikuttaa siltä, että siellä
on tällä kertaa vissiinkin tavallista fiksumpi sotilashallinto, joka on ihan
oikeasti kiinnostunut maastaan ja sen kansalaisista, sillä välittömästi
tilanteen rauhoitettuaan ne ottivat yhteyttä niin Suomeen, Norjaan kuin
Tanskaan ja yhteydenoton viesti oli selvä:
- Suomen, Norjan ja Tanskan valtioitten
ja kansojen virallisille edustajille: Babumban valtio pyytää teiltä seuraavaa
palvelusta. Valtiomme haluaa luopua itsenäisyydestään ja alistua maittenne
yhdessä hallitsemaksi protektoraatiksi seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
- Tällä protektoraattiasemalla toivomme,
että te ette opeta, vaan pakotatte maamme hallintokoneiston toimimaan, ja sitä
kautta kitkette maamme kehittämistä estävän korruption ja autatte meitä maamme
rakentamisessa elinkelpoiseksi ja kansalaisille turvalliseksi maaksi, sillä
olemme kuluneitten vuosikymmenien aikana oppineet, että itse emme siihen pysty.
Olemme halukkaita siihen, että virkakoneistomme on teiltä tulleitten
osastopäälliköiden johdossa ja että heillä on ehdoton valta tämän
virkakoneiston toiminnassa. Lisäksi luovumme presidentinvirastamme ja alistumme
teidän nimittämänne kenraalikuvernöörin alaisuuteen. Toivomme lisäksi, että tuotte maahamme
sotilaallista voimaa auttamaan maamme järjestyksen ylläpitämisessä ja tässä
Babumban armeija tulee auttamaan teitä teille alistettuna.
- Maassamme on huomattavia raaka-ainevaroja,
mutta niitä ei ole päästy tehokkaasti hyödyntämään johtuen maamme kaoottisesta
tilanteesta ja rehottavasta korruptiosta. Mikäli autatte meitä, lupaamme
raaka-ainevarojemme kaikesta tuotosta teille huomattavan osan tämän
protektoraattikauden aikana. Vaikka osa raaka-ainevarojemme tuotosta meneekin teille,
pääsemme silti voiton puolelle, kun maatamme riipivä korruptio, tehottomuus ja
yleinen kaoottisuus saadaan aisoihin. Kun oma teollisuutemme opastuksellanne
alkaa pikku hiljaa kehittyä, osuus pienenee tekemämme sopimuksen mukaan.
- Babumban armeija ajattelee
kansalaisiaan. Me pystymme kyllä pitämään kadut rauhallisina ja kansan kurissa.
Mutta me emme pysty kehittämään toimivaa siviilihallintoa. Joskus on viisautta
tunnistaa se, mihin ei itse pysty. Ja vielä suurempaa viisautta on osata hakea
apua. Ja ymmärtää, että ilmainen apu on kerjäläisen apu, ja me haluamme ansaita
paikkamme kansakuntien joukossa.
*
Helsinki,
maaliskuu vuonna 2020. Kaksi ulkoministeriön virkamiestä keskustelee.
-
No niin, Suomi siis tulee olemaan Norjan ja Tanskan ohella ainakin seuraavat
kolmekymmentä vuotta Babumban siirtomaaisäntä. Miksikähän ne eivät muuten
kysyneet Ruotsia mukaan?
-
Niin no, minähän juttelin majuri Esheto Eshebubalan kanssa ja kysyin samaa ja hän
totesi että ”being African does not mean being stupid” ja itse asiassa kun
Ruotsista puhutaan, niin minä olen kyllä hepun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta
itse asiasta Eshebubala pulisi kyllä hyvin fiksusti, ja järkijätkältä vaikutti
muutenkin. Hän totesi, että voihan Babumban tilannetta tietysti syyttää
siirtomaa-ajan viivottimella vedetyistä rajoista. Mutta hän totesi myös, että
maassa on viisi eri heimoa, eivätkä he voi vetää rajoja heimojen mukaan.
Tuloksena olisi joka tapauksessa tilkkutäkki ja muutama täysin elinkelvoton
minivaltio.
-
Lisäksi hän totesi, että ei Babumban vallitsevaa tilannetta voi syyttää
siitäkään, että maata hallinnut Iso-Britannia läksi sieltä pois liian nopeasti,
eikä antanut maan oman hallinnon kehittyä rauhassa. Hän sanoi ihan selvästi,
että maa on ollut itsenäinen jo yli neljäkymmentä vuotta ja mikäli he omin
neuvoin onnistuisivat, se olisi jo tapahtunut.
-
Joo, tottahan tuo. Vaan aletaanpas käydä läpi tuota sopimusta.
-
No ensimmäisenä hallinto. Babumban hallinnon johtoon laitetaan pohjoismaalaisia
hallintovirkamiehiä noin suurinpiirtein tasolla yksi pohjoismaalainen vs. 50 –
100 babumbalaista. Täysillä valtuuksilla. Heillä on ehdoton valta toimintaan
nähden. Onneksi Babumba on ollut brittiläisen imperiumin jäsen aikanaan, joten
siellä pärjää englannilla melko mukavasti. Lisäksi palkataan mukaan
pohjoismaisia kirjanpitäjiä, ja yksikään babumbalainen penni ei liiku ilman,
että he ovat hyväksyneet rahaliikenteen. Tällä on sotilasjuntan
sataprosenttinen tuki.
-
Entäs kenraalikuvernööri? Siihen tarvitaan sekä tiukka että sovittelukykyinen
jätkä.
-
Niin norjalaiset kuin tanskalaiset ovat suostuneet siihen, että
kenraalikuvernööriksi nimitetään Huitsinnevadan kunnanjohtaja Jorma Kankinen.
Hänellä tulee olemaan täydet diktaattorin valtuudet ja Babumban armeija tukee
häntä. Hallintoviranomaisista puheenollen taas niin Suomi, Norja kuin Tanska
ovat sitä mieltä, että niitä kannattaa pestata nimenomaan yksityiseltä
puolelta. Toimivista firmoista. Ei omasta julkishallinnosta. Kas jos Babumban
julkishallinto on sutta ja sekundaa, niin ei kai me lähetetä sinne ratkaisuksi
sitä samaa. Luonnollisesti olemme jo ottaneet yhteyttä Sveitsiin. Sieltä
lähetetään mukaamme asiantuntijoita, joitten kanssa voimme selvittää, kuinka
pitkälle Sveitsin hallintomallia voidaan Babumbassa soveltaa. Lopullinen
tavoite on tietenkin liittovaltio mahdollisimman pitkälle viedyllä
aluehallinnolla.
-
Niin tuo on totta kyllä. Entäs sotilaallinen puoli?
-
Utista lähetetään aluksi maahan erikoisjääkäreitä samoin kuin
sotilaspoliisikomppanioita. Norjalaiset lähettävät maahan miehiä Forsvarets
Spesialkommandosta ja tanskalaiset Særlig Støtte- og Rekognosceringskompagnista.
Lisäksi jokaisesta maasta lähetetään yksi moottoroitu jalkaväkipataljoona ja
raskaita tukiyksiköitä. Babumban armeija on kenraalikuvernöörin alaisuudessa ja
tottelee hänen käskyjään.
-
Mutta onko meillä vastassa sissiliikkeitä? Emmehän me halua itsellemme ikiomaa
Vietnamia?
-
Yksi ainoa. Yksi maan viidestä heimosta on islamilainen. Se haluaa sharia-lakia
koko maahan. Sotilasjuntta on todennut meille, että sen kanssa ei neuvotella,
vaan se niitataan. Ja siihen omat sotilaamme kyllä pystyvät. Mitä tulee muuhun
kansaan, niin ehdotus on vuodettu siellä julkisuuteen, ja vaikuttaa siltä, että
meitä lähinnä odotetaan. Sillä ollaan perin juurin kyllästytty kurjistumiseen,
korruptioon ja jatkuvaan valtataisteluun. Yleinen ilmapiiri siellä on sellainen,
että me tulemme nollaamaan tilanteen, ja kansakunta voi aloittaa alusta.
-
Uusittavana on tietysti myös poliisi ja oikeuslaitos.
-
Kyllä, niin Suomesta, Norjasta kuin Tanskasta lähtee poliiseja kouluttamaan ja
johtamaan toimintaa. Osa Babumban armeijaa koulutetaan nimenomaan poliiseiksi,
sillä sitä voidaan pitää luotettavampana kuin nykyistä korruptoitunutta
poliisia. Ja mitä taas oikeuslaitokseen tulee, niin lienee tässäkin tapauksessa
selvää, että sitä uusimaan lähetetään lakimiehiä yksityiseltä sektorilta. Kun
meillä itselläkin se oikeuslaitos pitäisi uusia. Babumbalaisten vaatimuksena on
rehelliset tuomiot ilman korruptiota, poliittisia syitä ja sukulaisten
suosimista, mutta he ovat myös sanoneet, että rikollisia ei silitellä päästä
niin kuin meillä. Ja siinä tulee muistaa, että vaatimuksenamme on, että niin
raiskauksiin kuin genitaalialueitten rituaalisilpomisiin on nollatoleranssi ja
babumbalaiset ovat tämän hyväksyneet. Ja se taas tietää sitä, että tuomioitten
on oltava sitä myöten että pelote tehoaa. Eli tuomiot alkavat vankeudesta ja
päättyvät nappituomioon, ja niitäkin on alussa jaettava, että viesti menee
perille. Emmekä me silloin voi lähettää sinne ketään Anni-Helena
Pulla-Pitkosta, joka tarjoaa 60 tuntia yhdskuntapalvelua sekä velvoitusta
osallistua seksuaaliterapiaan. Ehkäpä tätä Babumban oikeuslaitoksen uusimista
voisi pitää molemminpuolisena oppimis- ja oivaltamisprosessina.
-
Tuo pitää kyllä paikkansa. Ja väestönkasvuunhan meidän on puututtava myös.
Eihän tää homma muuten toimi ollenkaan.
-
Näin on, ja Babumban sotilaat ovat sen myös tajunneet. Tietysti maassa
aloitetaan ankara ehkäisy- ja perhesuunnitteluvalistus, mutta muitakin keinoja
tietysti tarvitaan. Maan teollistaminen tarjoaa työpaikkoja ja parempia
asuntoja, ja näissä tulevat etusijalla olemaan ne perheet, joitten isä suostuu
strerilisointiin. Lisäksi tietysti aloitetaan yleinen väestön koulutus, ja
keskitytään erityisesti tyttöihin, joitten koulutus maassa on ollut täysin
retuperällä. Ja paikallisten naisten pienyritysideoita tuetaan mikrolainoilla.
-
Koulutuksessahan keskitytään pääosin koulutukseen nimenomaan Babumbassa.
-
Ehdottomasti. Suomeen, Norjaan ja Tanskaan ei oteta mitään siirtolaisvyöryä.
Oleskeluluvan saavat vain ne, jota tulevat insinööri-, teknikko- tai
lääkärikoulutukseen. Ja oleskelulupa loppuu, kun tutkinto on saavutettu. Jos
matkan varrelta löytyy se suuri rakkaus, se voi sitten halutessaan lähteä
valmiin insinöörin mukana Babumbaan. Ideana on tietysti sekin, että
babumbalaiset haluavat koulutetun väen rakentamaan maataan eikä häviämään
maailmalle.
-
Vaan käydäänpä vielä läpi tämä taloudellinen puoli.
-
No joo, ensinnäkin Suomihan pudottaa ensi budjetissa kehitysapumäärärahat nykyisestä
miljardista kolmeensataan miljoonaan euroon, jolla kustannetaan Babumban
operaatio. Kaikki muu tyhjän paskan hiertäminen jää pois. Mihinkään muuhun ei
laiteta penniäkään. Ensimmäiset kaksi vuotta Babumban raaka-ainevaroista
käytetään vain Babumban hyväksi, että operaatio saadaan sujuvasti alkuun. Sen
jälkeen seuraavat kymmenen vuotta 50% Babumban raaka-ainevaroista kuuluvat
Suomelle, Tanskalle ja Norjalle. Tämän jälkeen osuutta ruvetaan pikku hiljaa
pienentämään. Maahan tietysti investoidaan, ja niissä tapauksissa tuo kymmenen
vuoden määräaika alkaa tietysti sitten, kun investointi alkaa jotain
tuottamaan.
-
Ja pikkuhiljaa sitten aletaan lisäämään babumbalaisten omaa vastuuta.
-
Kyllä joo, näin mietittiin. Pohjoismaalaiset kouluttavat babumbalaisia
hallintovirkamiehiä ja luonnollisesti myös teollisuuden työntekijöitä ja siirtävät
pikku hiljaa vastuuta heille. Kolmenkymmenen vuoden siirtymäajalla. Tosin babumbalaiset
ovat vaatineet, että siirtymäaikaa voi jatkaa, mikäli he eivät miellä olevansa
vielä valmiita uuteen itsenäisyyteen.
-
Media tästä tulee kyllä rääkymään ja valittaa, että suomalaiset lähtevät
miehittämään vieraita maita.
-
Vastataan rehellisesti että totta munassa lähdetään miehittämään. Sitähän ne
babumbalaiset pyysivätkin, eivätkä mitään kirjekurssia. Ja babumbalaiset ovat
itsekin valmiita sanomaan medialle, että jos munakkaan meinaa tehdä, niin munia
on pakko rikkoa. Jos niitä ei riko, niin ne jäävät kyllä ehjäksi, mutta sitten
tulee pirunmoinen nälkä.
-
No, mitäs tässä sitten sen enempää munimaan. Pannaan homma rullaamaan. Meillä
on vajaa vuosi aikaa.
*
31.
joulukuuta 2020, pian itsenäisyydestään luopuvan Babumban pääkaupunki Banaga.
Banagan
kaupungissa juhlittiin. Ulkopuolinen ei olisi voinut uskoa, että maa juhlii
itsenäisyytensä menettämistä. Ennemminkin menossa näytti olevan karnevaalit.
Rakennuksessa,
joka pian muuttuisi Babumban presidentinlinnasta kenraalikuvernöörin
virastoksi, oli kokoontunut väkeä niin Babumbasta, Suomesta, Norjasta ja
Tanskasta. Lisäksi paikalla oli runsaasti kansainvälisen niin median kuin
talouselämän edustajia. Virkakautensa aloittavan kenraalikuvernööri Jorma
Kankisen ja Babumban sotavoimien komentajan eversti Georgo Bukondon kanssa
näytti keskustelevan intialaisia autoteollisuuden edustajia. Heillä oli tarkoitus
rakentaa Banagaan autotehdas, jossa valmistettaisiin halpoja henkilö-, paketti-
ja kuorma-autoja Afrikan markkinoille.
Paikalla
oli luonnollisesti myös suomalaisia talouselämän edustajia, erityisesti
Outokumpu Oy:stä, Nesteestä, metsäteollisuudesta ja pika pikaa pystyyn
laitetusta Valtion Uraani Oy:stä. Lisäksi mukana oli matkailualan ihmisiä.
Babundasta tulisi suosittu lomakohde.
Kansainvälisen
median kiinnostuksen kohteena oli myös kaksi ulkomaalaista ryhmää. Toinen
koostui australialaisista ja uusiseelantilaisista ja toinen ryhmä
sveitsiläisistä ja itävaltalaisista. Tietoon oli nimittäin tullut, että kaksi
muutakin afrikkalaista maata oli esittänyt halunsa luopua itsenäisyydestään
määräajaksi.
Sivummalla
majuri Esheto Eshebubala ja hänen suomalainen kollegansa majuri Harri Hänninen
skoolasivat ja puristivat sen jälkeen kättä. Sotilaat olivat saapuneet
Babumbaan ensimmäisinä ja molemmat majurit olivat olleet hajoittamassa Babumban
pohjoisen maakunnan ääri-islamilaista sissiliikettä. Sissien aikaisempi
menestys oli perustunut siviiliväestöön kohdistettuun äärimmäiseen julmuuteen,
jolloin siviilit eivät olleet uskaltaneet olla tukematta liikettä. Hyvin
koulutetuille pohjoismaalaisille sotilaille ja parhaille babumbalaisille
joukoille niistä ei ollut vastusta, ja sissiliike oli kuukaudessa joko luopunut
aseistaan tai paennut naapurimaahan.
Pohjoiselle
maakunnalle oli annettu vaihtoehdoksi joko alistua kenraalikuvernöörin
hallintoon ja liittyä protektoraattiin jolloin maakunta toimisi vain ja
ainoastaan maallisten lakien alaisuudessa tai sitten irrottautua kokonaan
Babumbasta. Kansanäänestys oli vasta tulossa, mutta tähän mennessä oli jo
käynyt selväksi, että maakunta haluaisi hyvin selvällä enemmistöllä olla osa
Babumban Protektoraattia. Islamistien julmuus pelotti, paikalliset ihmiset
pelkäsivät niitten palaavan ilman aseellista suojelua, ja houkutus
mahdollisesta lisääntyvästä vauraudesta ja tasaisesta elämästä sai ihmiset
maallistamaan ajatteluaan muutenkin.
Majuri
Eshebubala tulisi pian siirtymään Suomeen, jossa hän opiskelisi alueellista
sodankäyntiä ja aikanaan tulisi kehittämään siitä oman, Babumbaan sopivimman
version. Tuli ajatella tulevaisuuttakin. Tulevaisuus näytti Babumballe tällä
hetkellä valoisalta, mutta naapurimaissa sekä kaaos ja hillitsemätön
väestönkasvu tulisi aiheuttamaan uhkatekijöitä, joihin pitäisi pystyä
vastaamaan aseellisesti ja mahdollisimman tehokkaasti.
Vuorokausi
ja vuosi vaihtuivat. Babumban Tasavallan lippu laskeutui salosta.
Ja
tilalle nousi Babumban Protektoraatin lippu.
Kunnes
kolmenkymmenen vuoden kuluttua sekin laskeutuisi salosta, ja tilalle nostettaisiin
Babumban Liittotasavallan lippu.
Kaupungilla
alkoi ilotulitus. Juhlat jatkuivat.
*
Tukholma,
ensimmäinen tammikuuta vuonna 2021.
Ruotsin
puolustusvoimien komentajan puhelin soi:
ÖB:
Kenraali Jonsson.
-
Ne tekivät sen! Ne saatanan perkeleet tekivät sen!
ÖB:
Anteeksi, ketkä tekivät ja mitä? Ja kuka soittaa?
-
No tämähän on pääministeri Magda Rasmusson, Miljöpartiet, ettekö te nyt
helvetti soikoon minua tunnista?
ÖB:
Pahoittelen, henkilötoveri pääministeri.
-
Ja niillä minä tarkoitan näitä röyhkeitä naapurimaitamme, jotka sitten ottivat
ja menivät siirtomaaisänniksi. Eivätkä edes kysyneet meidän mielipidettämme!
ÖB:
Mutta henkilötoveri pääministeri, babumbalaisethan itse halusivat sitä.
-
No sitä suuremmalla syyllä. Me ollaan täällä tehty niin mahtavat utopiat valmiiksi
niitten puolesta ja nyt ne perkeleen neekerit eivät suostukaan elämään niitten
mukaan.
ÖB:
Mutta henkilötoveri pääministeri, kuinka tämä asia liittyy Ruotsin
puolustusvoimiin?
-
No teihinhän se vasta liittyykin. Asetatte heti armeijan täydelle liikekannalle
ja lopetatte tämän irvokkaan farssin!
ÖB:
No johan nyt toki, henkilötoveri pääministeri. Meillä onkin vakinaisessa väessä
aseissa ihan kokonainen jalkaväkipataljoona. Ja reservistä me saamme toisen.
Hemvärnetin komppanioista saamme muodostettua kaksi pataljoonaa lisää. Nyt
henkilötoveri pääministeri vaan kertoo minulle, että mikä pataljoonista valtaa
Suomen, mikä Norjan, mikä Tanskan ja mikä käy vapauttamassa Babumban…
23 kommenttia:
Muistelisin joskus törmänneeni sellaiseen tietoon että parhaiten toimii sellainen kehitysapu, joka on ideoitu ja organisoitu pienmuotoisen liiketoiminnan muotoon. Eli niin että ei luoda isännätöntä omaisuutta vaan niin että jos metsitetään eroosion torjumiseksi, tehdään porakaivo, luodaan organisaatiorakenteita tms. niin ne pelittävät siten että oikein ylläpidettynä ja huollettuina ne tuottavat maallista mammonaa ylläpitäjä-huoltajilleen jotka ajan mittaan voivat voitoillaan lunastaa kyseisen bisneksen omakseen.
Jos taas porataan kaivo niin kukaan ei tilaa sen pumppuun uusia tiivisteitä, pidä huolta siitä ettei karja kuse ja paskanna kaivon vieressa jne. Jos metsitetään yhteiseksi hyväksi niin metsästä tulee polttopuita, hiiltä tai vuohenruokaa alta aikayksikon. jne. jne. jne.
Tommoinen täysin porvarillinen ja osittain itse itsensä kustantava kehitysapu ei kuitenkaan sovi sen enempää usein apuorganisaatioita ohjaavaan vasemmistolaiseen ideologiaan kuin suuryritysten talousglobalismiinkaan, joten sitä ei tietenkään voidä hyödyntää kuin äärimmäisen harvinaisissa koehankkeissa joista vaietaan tiukasti aina kun ne onnistuvat. Sen sijaan kollektivismihankkeista vaietaan kun ne epäonnistuvat.
Hyvin muuten sopivat ne Unisefinsiniset lasten koulureput kehitysmaa-armeijalaisten selkään. Siinä on niin... jotain... kertovaa
Jumalan siunausta kaikille pikku nuivinaattoreille ja myös niille kukkahatuille jotka ovat heräämässä hurmoksellisesta unestaan ihan aitoon todellisuuteen.
Tervehdys Anolle ja kiitos kommentistasi. Totta tuo mitä sanot, ja se sinänsä toimii meillä ns, kehittyneissä maissakin. Pitkään julkishallinnossa työtä tehneenä tiedän, että jos siellä on joku tavara, joka kuuluu kaikille eikä siis kenellekään, ei siitä kukaan pidä huolta, kun se hajoaa, niin sitten vongataan uusi tilalle, kun tiedetään, että totta kai se tulee.
Tuohon valokuvaan olen muuten ihan hiljattain törmännyt itsekin. Mistähän maasta se mahtaa olla?
Jopahan pisti Ykä kerralla Afrikan asiat kohdalleen! Kun maanosan meininkiä katsoo, ei tuo ennuste oikeastaan tunnu ollenkaan huumorilta. Itse asiassa me teemme nyt jo samaa kouluttamalla somaleja, sudanilaisia jne insinööreiksi, opettajiksi, liikemieheiksi jne ja lähettämällä heidät sitten takaisin rakentamaan isänmaataan. Tai niin, no, hööö.... tuota, antaa olla.
Voikun se meniskin noin.
Luin hetken ja katsoin ulos ikkunasta, nips, todellisuus.
- buuri johannesbuurista -
Kuva oli Etelä-Sudanista eli ei se koulureppuapu hukkaan mennyt vaan se saattoi osalistua islamilaisen ylivallan torjumiseen.
John Keeganin varsin suositeltavassa teoksessa Sodankäynnin historia on muuten sivulla 243 varsin upea lause, jota voisi vähän koeponnistaa myös Euroopan osalta.
"Hallinnon paisuminen otti panttivangikseen kiinalaisen luovuuden."
Mietitääs vähän tuota lausetta. Hallinnon paisuminen ottaa aina luovuuden panttivangikseen. Suomen kohdalla innovatiivisuus, luovuus, kekseliäisyys yms. on kuvattu moneen kertaan parhaaksi ja toimivimmaksi mahdollisuudeksi päästä ulos siitä taloudellisesta syöksykierteestä johon Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat meidät suistaneet.
Noh... Jos innovatiivisuus olisi ratkaisu ja jos ylisuuri byrokraattisuus, verokuorma, hallintohelvetti ja julkinen sektori ("yksityisine" ja järjestöosioineen) on innovatiivisuuden tappaja niin mikä mahtaisi olla se tie joka veisi tästä pysähtyneisyyden tilasta eteenpäin... hitsi kun vaikeeta... hmmm... MÄ TIIÄN, PERUSTETAAN MONTA KOMITEAA POHTIMAAN LUOVUUTTA JA KÄYNNISTETÄÄN VIRKAMIESVETOISIA INNOVAATIOTYÖRYHMIÄ!
Siunausta kaikille innovaattoreille!
Jos Suomi tuommoiseen lähtisi, eli vaikkapa sitten järjestelemään uusiksi jonkin afrikkalaisen maan byrokratiaa, niin neekeriparat saisivat todennäköisesti harmikseen molempien systeemien huonot puolet, toisaalta pikkutarkasti kaikkia kansalaisen kannalta vastenmielisiä säädöksiä vahtivan tsaarinajan asenteella varustetun virkakoneiston, jossa asiakas on aina väärässä, yhdistettynä sitten esim. afrikkalaiseen joustavaan käsitykseen työajoista, ja mahdollisesti vielä edelleen sillä korruptiolla terästettynä. Ei meikäläiset taatusti lähettäisi mitään elinkeinoelämän tyyppejä noihin hommiin, sinne ängettäisiin nimen omaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä ylitarkastajia ja ohjeistamispäälliköitä...
Tuo ei olisi välttämättä lainkaan huon oidea toteutettavaksi. Selvää toki on, että edes sen huumorimielinen ehdottaminen tymättäisiin niin raskaalla kalustolla, ettei sanojasta jäisi mitään jäljelle.
Olen sitä mieltä, että siirtomaista luopuminen oli aikanaan virhe. Kun sinne Afrikkan kerran mentiin, pitikö sieltä noin vain lähteä. Kun katselee missä jamassa maanosa on, tajuaa ettei itsenäisyyden antaminen ollutkaan kovin hyvä idea.
Sellanen juttu, että myöhässä ollaan. Kiinalaiset keksivät jo Afrikan, toivat omat pomonsa ja pitävät eteläisen Afrikan valtioita taloudellisessa otteessaan.
Kuinka ollakaan Afrikan maiden talous (=BKT) lähti kiinalaiskomennon seurauksena sellaiseen kasvuun, jota ei olla alueella nähty sitten sen pahan ja rasistisen Eurooppalaiskomennon.
Suosittelisin itse kullekin, myös tätä mahdollisesti lukeville Vihreille ja Vasureille kriittistä otetta aikalaishistoriamme lukemiseen.
Se, mitä nykyään kiroamme pahaksi orjuutukseksi ja "imperialismiksi" oli lähinnä paikallisten koulutusta ja valvontaa isällisessä otteessa. Otetaanpa esimerkiksi Eurooppalaisten "orjuuttavat" ja "veriset" asevoimat alueilla. Kantis-afrojen kapinoita kyllä kukistettiin verta vuodattaen mutta ovatkos asiat nyt sitten paremmin kun järjestäytynyttä keskusvallan hallussa olevaa armeijaa ei valtion alueella ole kapinoita kukistamassa ja seurauksena maa(t) käy(vät) jatkuvaa sisällissotaa, verta vuodatetaan paljon enemmän. Aikalaiset kokivat imperialismin kristittyjen velvollisuudeksi, ja siirtomääisännillä kului perhanasti rahaa ja resursseja tässä "riistossaan".
Itse en edes viitsi stressaantua Afrikan ongelmista, kun tajuaa ahaa-elämyksenä niiden johtuvan afrikkalaisten käytöksestä itsestään niin äkisti ymmärtääkin aika monta asiaa. Tässä kuule Ykä näyttää tapahtuvan niin, että Afrikan ylijäämäväestö vaeltaa Eurooppaan ja vuosi vuodelta kasvaen valtaa sen sisältä päin aasialaisten nauraessa vierestä.
Tervehdys Närpes Vargille, Buurille Johannesbuurista, Ano1:lle, Jani Alanderille, Korppi on oikeudelle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne. Jokainen lukijahan ymmärsi, että kirjoitukseni oli satu, joka ei tule toteutumaan. Tuollaisrta sotilasjunttaa ei Afrikkaan tule. Ja jos vahingossa tulisi, niin heidän esittämästään pyynnöstä tulisi Suomessa vetelät housuun ja pyyntö hävitettäisiin niin syvälle virkakoneistoon, ettei sitä ikänäkuunapäivänä löytyisi. Ja jos vahingossa jotain tehtäisiinkiin, niin se tapahtuisi juuri niin kuin Jani Alander kommentoi. Todellisuus ja tulevaisuus taas menee juuri niin kuin Ano2 kommentoi. Ano1:lle voin todeta, että kuvaamaasi ilmiöön olen törmännyt työelämässä hyvin, hyvin monta kertaa.
Satuhan tämä oli ja vallan herttainen sellainen. Sen verran siinä oli realismia, että Ruotsi jätettiin pois.
Mutta kiinalaiset tosiaan ovat fiksuja. He tekevät sellaisia tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä.
Putsaavat maan rikkauksista ja antavat murusia hallinnolle.
Ja Eurooppalaiset katselevat vierestä ainoana eväinään muutama miljoona Euroa ja kulttuurimarksismi.
Seuraava ei ole satua. Nyt kun tuo naapurimaamme armeija tuotiin taas framille niin todettakoon että siellä on hivenen vaikeuksia palkka-armeijan kanssa.
Jotta kaikki vakanssit voitaisiin täyttää niin pitäisi rekrytoida vuosittain noin 4000 henkilöä palvelukseen. Noista 4000:ta tippuu koulutuksen aikana noin 20% pois ja jäljellejäävistä noin 70% lopettaa kontrahtinsa ennen aikaisesti. Eli eipä siellä montaa ukkoa ole armeijaa muodostamassa. Nyt pitäisi taas satsata noin 7-800 miljoonaa kruunua lisää rahaa vuositasolla jotta saadaan kansalaiset pysymään ruodussa.
Tiedostavissa piireissä jankutetaan siirtomaa-ajasta joka ikinen päivä. Asia on kuitenkin niin että siirtomaa-aika oli ja meni. Siirtomaa-aika päättyi 50-60-vuotta sitten. Siirtomaat itsenäistyivät ja ovat saaneet hallita itseään niin kuin haluaa.
Kun siirtomaavalta päättyi, niin siirtomaaisännät lähtivät lipettiin ja itsenäistyneet valtiot alkoivat siitä asti hallita itseään hujan hajan meiningillä. Välillä on käynyt tosissaan mielessä että Afrikan asioita ei saa kuntoon muuten kuin tekemällä Afrikan maista uudestaan siirtomaita. Tällä kertaa kuitenkin niin että niitä valmennetaan toimimaan itsenäisinä valtioina tietyn aikataulun puitteissa.
Siirtomaa-aika päättyi liian nopeasti ja äkillisesti, koska siirtomaat eivät olleet valmistautuneet itsenäisyyteen. Siirtomaavaltojen pahin virhe oli siinä että ne eivät valmentaneet Afrikan siirtomaita siihen että ne joskus itsenäistyisivät ja toimisivat itsenäisinä valtioina.
On jokin Kanada, Singapore, Australia, Uusi Seelanti sekä Intia olleet siirtomaita mutta jostain syystä ne osaavat hallita itseään.
Ykä on varmaan tarinassaan huomannut sen että kaupankäynti ja yritysten investoinnit ovat se jolla Babumbassa saadaan hommat parhaiten pelittämään. Ykä varmaan muistaa että Babumbassa tarvitaan jalostusteollisuutta ettei siellä olla pelkkiä raaka-aineviejiä.
Jos Babumbasta löytyy öljyä ja kaasua, joko maalta tai mereltä, niin Norja varmaan tarjoaa alan ammattikoulutusta ja koulutusta hyödyntämistekniikan käytössä.
Miten Babumban armeija turvaa kristillisten yhteisöjen turvallisuuden ettei islamia tunnustavan heimon aseelliset ryhmät pääse hyökkäämään heitä vastaan? Täytyy muistaa että tuo hiemo saanee taloudellista tukea ja tarvikeapua ulkomaisilta islamilaisilta tahoilta, valtioilta kuten Saudi-Arabia tai Iran, tai jotkin ryhmittymät kuten Al Qaida jne.
Mites Babumban tiedusteluorganisaatiot? Vakoilu ja vastavakoilu, sekä sotilastiedustelu? Tähän voisi ostaa koulutusta Israelilta, heillä on Mossad, Aman ja Shin Bet.
Maataloudesta ja karjataloudesta, tarkoittaen kaikkia kotieläimiä, ei pelkkää nautakarjaa. Älytäänkö Babumbassa että jos sä tapat maanviljelijän tai karjankasvattajan niin ei se pelto sen jälkeen ala itsekseen tarjoamaan viljaa eikä karja tarjoa lihaa. Ei sekään käy jos viljaa ja lihaa hankitaan vain varastamalla tiloilta ja laitumilta. Sinällään sää on arvatenkin suosiollinen viljan, kasvien ja hedelmien viljelylle sekä kotieläinten pidolle. Mutta maatalous on täyttä työtä jota pitää tehdä otsa hiessä.
Maataloudesta sivujuonena, mites on olut-, viini- ja viinakulttuuri? Kotimaan käytön lisäksi maassa vierailevat turistit ja liikemiehet voisivat tykätä noista, ja noille voisi olla kysynytää myös ulkomaanmarkkinoilla.
Yritykset voisivat sponsoroida Babumban jalkapalloa niin ettei paikallisten tarvis heti haaveilla ammattilaisurasta eurooppalaisissa pääsarjoissa.
Nythän on Ykä niin, että kuvaat tuossa aika monen afrikkalaisen kadunmiehen tunteita aika tarkastikin. Tai niin, ajatellaanhan näin toki muuallakin. Esimerkkinä kaverini isoisä, kova itsenäisyysmies silloin joskus Sri Lankassa. Löytyy verkkotietosanakirjastakin tämä mies. Sri Lanka saavutti itsenäisyyden ja patu jäi eläkkeelle koskapa hänen työnsä oli tehty. Muutamaa eli noin kymmentä vuotta myöhemmin puolueet tulivat kyselemään vaaria ehdolle koska "kansan luottamus". Vastaus oli ollut:"Lähden heti sen puolueen messiin joka lupaa tuoda britit takaisin." Sama meininki on vallalla Itä-Afrikassa noin yleisestikin. Kenellekään paikalliselle ns. järki-ihmiselle ei tuota ongelmia myöntää, että brittien aikana meni paremmin.
Tervehdys Beckerille, Vieraalle ja Bwanalle & kiitos kommenteistanne.
Becker:
Kiinalaisten ja länsimaalaisten suhtautuminen Afrikkaan on kyllä tosiaan varsin eroava toisistaan. Kiinalaiset tekevät bisnestä ja pyrkivät saamaan voittoa. Länsimaalaiset taas hakevat tiedostavaa hyvää omaatuntoa. Tietysti molemmat pääsevät tavoitteeseensä, mutta minusta tuossa kiinalaisessa tavassa on kyllä enemmän järkeä. Länsimaalaisen kehitysavun tulokset kun on jo katseltu.
Tuo Ruotsin armeijan tilanne kyllä säälittää. Maallahan oli vielä 1990-luvullakin hyvin varteenotettavat puolustusvoimat ihan millä mittapuulla hyvänsä katsottuna. Ja nyt ei ole kuin tuulen huuhtoma perse. Asiat saadaan romutettua nopeasti, varsinkin jos on poliittista tahtoa ja tämän kaltaista tahtoahan Ruotsista kyllä löytyy yllin kyllin. Nykyisin vaikuttaa, että Ruotsin puolustuksen rippeet ovat enää vain jonkunlainen mannekiini ruotsalaiselle aseteollisuudelle.
Vieras:
Mitä tulee kommenttisi alussa olevaan yleiseen tuumailuun kehitysmaista, niin tottahan turiset, eikä mulla siihen ole poikkipuolista sanottavana.
Mutta toivottavasti et pahastu, jos jätän nuo täydentävät kysymykset tällä kertaa tuumailematta. Kas kun tämä kirjoitus oli niin pitkälle satua, että esim. Tupu, Hupu ja Lupu Ankka Yhdysvaltain palkkamurhaajina tuntuu huomattavasti totuudenmukaisemmalta. Niin että jätetään tää tarina tälleensä.
Bwana: Tuo voi olla hyvin mahdollista tuo. Ei siellä Afrikassakaan välttämättä tyhmiä olla ja laskutaitokin osataan. Joku siellä vaan mättää.
C.P. Snow esittää kuuluisaassa luennossaan/kirjassaan vuodelta 1959 (jep, ajalta jolloin brittien siirtomaat olivat itsenäistymässä) tämäntyyppisen ohjelman kehitysmaiden potkaisemiseksi liikkeelle. Siinä on samaa kuin vaikkapa sittemmin Eero Paloheimon jutuissa.
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202127.html
Tervehdys Asko Sauralle ja kiitos vinkistä.
Eikös ruotsissa jellona kastroitu? Jokseenkin ironisesti heijastelee armeijan karjaisu- ja pelotekykyä, joka nyt sitten vastaa kissanpentua ja munatonta leijonaa. Tavoite saavutettu.
- lihapuhe
Tervehdys, Lihapuhe. Kastroitiinpa hyvinkin. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi. Ruotsalaiset naissotilaat saivat feministisiä PMS-oireita, kun sotilasvaakunan leijonalla oli heppi. No, heppihän otettiin pois, ettei tarvittis enää mieltään pahoittaa. Minkähänlainen määrä facepalmeja on niinä aikoina ollut Ruotsin sotavaltiolla. Yleensäkin minä pidän yhtälöä naiset + armeija alunperinkin täysin järjettömänä.
Länsimaillakin oli itsenäistymisen jälkeen tuollaista kiinalaistyyppistä toimintaa, mutta eipä siitä mitään hyvää seurannut. Leopardinsuikkamiehet aloittivat toinen toistaan kunnianhimoisempia ja näyttävämpiä projekteja, joiden taloudellisen mielekkyyden kanssa tapasi olla vähän niin ja näin. Siinä sivussa jokainen osapuoli veti välistä niin paljon kuin heti. Kehitysapurahojakin kierrätettiin tätä kautta kätevästi sekä länsimaalaisille sijoittajille, että diktaattorien lähipiirien sveitsiläisille pankkitileille. Varsin pian suuri osa projekteista ruostui puhki, ja jäljelle jäi lähinnä kaivostoimintaa yms. alkutuotantoa, josta siitäkin länsimaalaiset vetäytyivät osittain pois poliittisen epävakauden ja muun vastaavan takia. Tai no, jäihän paikallisille myös läjäpäin velkaa. Saa nähdä miten kiinalaiset onnistuvat, ja kuinka paljon afrikkalaiset ovat oppineet vanhoista mokistaan.
Siirtomaista vetäytyminen pidemmällä aikataululla olisi varmaan ollut hyvä idea, mutta ei kovin realistinen. Afrikkalainen sivistyneistö oli omaksunut muodikkaita marxilaisia ajatuksia siitä, että heidän ongelmansa ovat puhtaasti kapitalistisen riiston seurauksia, ja viesti "itsenäisyys=loistava tulevaisuus" yllättäen upposi kansaan kuin häkä. Maailmansotien uuvuttamilla euroilla ei ollut myöskään lihaksia sanoa ei, eikä itsenäisyyssotien nujertaminen muutenkaan ehkä ole se paras mahdollinen tapa valmistaa kansoja itsenäisyyteen. Hyvä kysymys sekin, kuinka kauan Afrikassa olisi pitänyt olla, jotta maat olisivat olleet valmiita. Esimerkiksi Ghanassa oli jo varsin kelvollinen infrastruktuuri, hyvää voittoa takova maataloussektori, ja kohtuullinen määrä koulutettuja paikallisia, mutta asiat menivät sielläkin päin helvettiä alle kymmenessä vuodessa.
Tästä on muistaakseni sanoja vaihdettu ennenkin, mutta itse olen edelleen sitä mieltä että kyllä käsitteen armeija alle naisia mahtuu, kunhan ne vain pidetään poissa etulinjassa. Ns. nykyaikaisessa armeijassa kun on lukuisiai tehtäviä alkaen esikunnasta ja hallinnosta kaikenmaailman tutkanvalvonta yms. tehtäviin, jotka voi hoitaa täysin sujuvasti rajan omaltakin puolelta ja naiset voivat hyvinkin monissa organisointi yms. sellaisissa tehtävissä miehiäkin kyvykkäämpiä eikä tarvitse mitään kahvia keitellä.
Jos vähän scifistelee vaikka miten esim. taisteludroidit kehittyvät, niin eipä ole paljon väliä kuka sitä joustikkiä siellä bunkerissa kääntelee jos vain reaktio ja hahmottamiskykyä löytyy. Siinä kun eivät fyysiset ominaisuudet niin rankaise. Toki oletettavaa on että tuollakin puolella suurin osa tulee olemaan erilaisilla räiskintäpeleillä ja simulaattoreilla kouluttautuneita koltiaisia.
- lihapuhe
Namibian presidentti kävi jokin aika sitten vierailulla Suomessa ja tapasi Sauli Niinistön. Hän vieraili myös Geologian tutkimuskekskuksessa katsomassa kivi- ja malmimäytteitä. Namibialla on merkittävä mineraalisektori joten arvatenkin häntä kiinnosti käydä siellä. Mediatilaisuudessa hän houkutteli alan yrityksiä investoimaan Namibiaan.
Mitä Ykä tietää Namibiasta ja namibialaisita? Namibian jalkapallomaajoukkueessa on välillä pelannu joku valkoihoinenkin, kuten Oliver Risser joka pelasi Afrikan kisoissa 2008 ja piipahti joskus KuPS:n riveissä.
Tervehdys LW:lle, Lihapuheelle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.
LW: Pitkältihän tuo meni, niin kuin kommentoit. Ja Afrikkahan oli kylmän sodan kuuma näyttämö, johon silloinen Rauhanvaltio satsasi paljon rahaa, aseita ja propagandaa. Sinänsä ei kai ollut suurta eroa siinä, valitsiko afrikkalainen maa kapitalistisen vaiko sosialistisen systeemin. Vituralleen meni silti. Yksi parhaita esimerkkejä vauraasta valkoisten johtamasta maasta montun pohjalle päätyneeksi mustien johtamaksi maaksi on tämä Rhodesia / Zimbabwen ”menestystarina”.
Lihapuhe: Totta sinänsä, mutta kun maamme muutenkin pienentää reserviään, niin varsinaista sotilaallisista syistä siihen ei ole tarvetta. Kyse on vain tasa-arvokysymyksestä, ja sillä taas ei ole maanpuolustuksen kanssa mitän tekemistä. Nythän armeija joutuu jatkuvasti pähkäilemään, ettei vaan naisvarushenkilöille tule missään vaiheessa henkinen pipi ja se on kaikki pois sen varsinaisesta tehtävästä.
Vieras: Tiedän Namibiasta suurinpiirtein sen, mitä muutkin, eli Etelä-Afrikasta SWAPOn käymän sissisodan jälkeen itsenäistynyt maa, jolla on omat ongelmansa, mutta joka on kuitenkin afrikkalaisessa mittakaavassa sillä menestyneemmällä puolella ja käsittääkseni siellä ei ole nyt mitään kapinaliikkeitä olemassa. Suomalaiset olivat siellä aikanaan vuoden verran YK-komennuksella, ja suomalaisiahan siellä on vaikuttanut jo 1800-luvulla lähetyssaarnaajina, varsinkin siellä Ambomaalla. Kun minä olin pikkupoika, niin maata yleensäkin kutsuttiin meillä Ambomaaksi, vaikka eihän se ole kuin pieni osa maata. Martti Ahtisaarihan siellä aikanaan vaikutti myös. Namibiasta muistan tietysti myös menestyneen pikajuoksijan Frankie Fredericksin, joka treenasi Suomessa ja joka vaikutti ihan sympaattiselta hepulta.
Noista yksityisisen sektorin lakimiehistä. Usein on käynyt mielessä että tiettyihin julkishallinnon virkoihin pitäisi nimittää lakimiehiä yksityiseltä sektorilta. Ainakin tuomioistuimet kaikissa asteissa sekä erityistuomioistuimet, yliopistojen oikeustieteellisten tiedekuntien opetus- ja tutkimushenkilökunta, sekä muut julkishallinnon virat joihin vaaditaan lakitieteellinen tutkinto. Tuo olikin mainittu Ykän tarinassa.
Kauanko niitten pitäisi toimia noissa viroissa etteivät itse muutu sellaisiksi jotka heitä edeltäneet olivat. Tällöin pitäisi virkojen olla määräaikaisia ja näin varmiastaa rotaatio. Sen jälkeen he palaisivat yksityisten työnantajien palvelukseen.
Tervehdys, Vieras. Kannatettava ajatus sinänsä. En ole kyllä varma, että ovatko yksityisen sektorin lakimiehet sinänsä kovin suurella joukolla halukkaita noihin tehtäviin. Ehkä lakimiehissä tapahtuu tietty jako luonteenpiirteitten mukaan jo opiskellessa. Yhdentyyppiset haluavat yksityiselle puolelle, toiset taas toisaalle. Sinänsä en usko, että yksityiseltä puolelta tullut lakimies olisi koskaan tehnyt mitään Halla-ahotyyppistä tuomiota vaikka olisi ollut tuomarinvirassa 20 vuotta. Sillä poliittinen tuomiohan se oli.
Lähetä kommentti