maanantai 10. helmikuuta 2014

PROTEKTORAATTI

Eli tarina, kymmenes helmikuuta

Elettiin helmikuuta vuonna 2020. Helsingissä, presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä oli kokoontunut huomattava määrä niin maan poliittista, hallinnollista, taloudellista kuin sotilaallista johtoa. Heille oltiin esitetty pyyntö kolme kuukautta aikaisemmin, pyynnön perusteita ja siihen liittyviä faktoja oltiin tutkittu kellon ympäri, tarvittavat johtopäätökset oltiin lopulta tehty, ja nyt oltiin siinä tilanteessa, että lopullinen poliittinen päätös oli tehtävä.

Vain hetkeä aikaisemmin oli presidentin adjutantti tuonut presidentille tiedon, että kaksi muuta hankkeeseen liittyvää maata, Tanska ja Norja olivat näyttäneet vihreää valoa. Käydyn selvitystyön ja näissä tiloissa käytyjen keskustelujen jälkeen alkoi olla varsin selvää, ettei Suomikaan voisi kieltäytyä. Presidentti määräsi käsi ylös-äänestyksen.

Hankkeen puolesta: kaikki kädet.

Hanketta vastaan: ei yhtään kättä.

Päätös oli tehty. Asian hoitaminen eduskunnassa tulisi olemaan enää vain muodollisuus. Suomesta tulisi lähimmän vuoden aikana yhdessä Norjan ja Tanskan kanssa siirtomaavalta.

*

Kolme kuukautta aikaisemmin:

Presidentti: Siis oletko ihan tosissasi?

Ulkoministeri: Kyllä olen. Näytänkö siltä, että vitsailen?

Presidentti: No otapa vielä uusiksi.

Ulkoministeri:

- Niin minähän tapasin afrikkalaisen Babumban valtion edustajan majuri Esheto Eshebubalan eilen. Niin kuin tiedät, Babumbassa tehtiin kuukausi sitten sotilasvallankaappaus. Siinähän nyt ei ole mitään ihmeellistä, siellä päin tehdään sotilasvallankaappauksia. Kuuluu kuvioon. Maassahan tappeli pitkään vallasta presidentti, varapresidentti ja vielä sisäministerikin, sen lisäksi heimotkin siellä sotkevat kuvioita ja tappelu meinasi ihan oikeaa tappelua missä asioita ei todellakaan hoidettu puhumalla. Babumban armeija sai tarpeekseen ja otti vallan, eversti Georgo Bukondon johdolla.

- Armeija meni ja ampui kaikki nämä kolme vallasta kamppailevaa tyyppiä ja riisui heidän kannattajansa aseista. Sen jälkeen se rauhoitti kadut melko afrikkalaisella tyylillä ja onnistuikin siinä. Ja vaikuttaa siltä, että siellä on tällä kertaa vissiinkin tavallista fiksumpi sotilashallinto, joka on ihan oikeasti kiinnostunut maastaan ja sen kansalaisista, sillä välittömästi tilanteen rauhoitettuaan ne ottivat yhteyttä niin Suomeen, Norjaan kuin Tanskaan ja yhteydenoton viesti oli selvä:

- Suomen, Norjan ja Tanskan valtioitten ja kansojen virallisille edustajille: Babumban valtio pyytää teiltä seuraavaa palvelusta. Valtiomme haluaa luopua itsenäisyydestään ja alistua maittenne yhdessä hallitsemaksi protektoraatiksi seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

- Tällä protektoraattiasemalla toivomme, että te ette opeta, vaan pakotatte maamme hallintokoneiston toimimaan, ja sitä kautta kitkette maamme kehittämistä estävän korruption ja autatte meitä maamme rakentamisessa elinkelpoiseksi ja kansalaisille turvalliseksi maaksi, sillä olemme kuluneitten vuosikymmenien aikana oppineet, että itse emme siihen pysty. Olemme halukkaita siihen, että virkakoneistomme on teiltä tulleitten osastopäälliköiden johdossa ja että heillä on ehdoton valta tämän virkakoneiston toiminnassa. Lisäksi luovumme presidentinvirastamme ja alistumme teidän nimittämänne kenraalikuvernöörin alaisuuteen.  Toivomme lisäksi, että tuotte maahamme sotilaallista voimaa auttamaan maamme järjestyksen ylläpitämisessä ja tässä Babumban armeija tulee auttamaan teitä teille alistettuna.

- Maassamme on huomattavia raaka-ainevaroja, mutta niitä ei ole päästy tehokkaasti hyödyntämään johtuen maamme kaoottisesta tilanteesta ja rehottavasta korruptiosta. Mikäli autatte meitä, lupaamme raaka-ainevarojemme kaikesta tuotosta teille huomattavan osan tämän protektoraattikauden aikana. Vaikka osa raaka-ainevarojemme tuotosta meneekin teille, pääsemme silti voiton puolelle, kun maatamme riipivä korruptio, tehottomuus ja yleinen kaoottisuus saadaan aisoihin. Kun oma teollisuutemme opastuksellanne alkaa pikku hiljaa kehittyä, osuus pienenee tekemämme sopimuksen mukaan.

- Babumban armeija ajattelee kansalaisiaan. Me pystymme kyllä pitämään kadut rauhallisina ja kansan kurissa. Mutta me emme pysty kehittämään toimivaa siviilihallintoa. Joskus on viisautta tunnistaa se, mihin ei itse pysty. Ja vielä suurempaa viisautta on osata hakea apua. Ja ymmärtää, että ilmainen apu on kerjäläisen apu, ja me haluamme ansaita paikkamme kansakuntien joukossa.

*

Helsinki, maaliskuu vuonna 2020. Kaksi ulkoministeriön virkamiestä keskustelee.


- No niin, Suomi siis tulee olemaan Norjan ja Tanskan ohella ainakin seuraavat kolmekymmentä vuotta Babumban siirtomaaisäntä. Miksikähän ne eivät muuten kysyneet Ruotsia mukaan?

- Niin no, minähän juttelin majuri Esheto Eshebubalan kanssa ja kysyin samaa ja hän totesi että ”being African does not mean being stupid” ja itse asiassa kun Ruotsista puhutaan, niin minä olen kyllä hepun kanssa ihan samaa mieltä. Mutta itse asiasta Eshebubala pulisi kyllä hyvin fiksusti, ja järkijätkältä vaikutti muutenkin. Hän totesi, että voihan Babumban tilannetta tietysti syyttää siirtomaa-ajan viivottimella vedetyistä rajoista. Mutta hän totesi myös, että maassa on viisi eri heimoa, eivätkä he voi vetää rajoja heimojen mukaan. Tuloksena olisi joka tapauksessa tilkkutäkki ja muutama täysin elinkelvoton minivaltio.

- Lisäksi hän totesi, että ei Babumban vallitsevaa tilannetta voi syyttää siitäkään, että maata hallinnut Iso-Britannia läksi sieltä pois liian nopeasti, eikä antanut maan oman hallinnon kehittyä rauhassa. Hän sanoi ihan selvästi, että maa on ollut itsenäinen jo yli neljäkymmentä vuotta ja mikäli he omin neuvoin onnistuisivat, se olisi jo tapahtunut.

- Joo, tottahan tuo. Vaan aletaanpas käydä läpi tuota sopimusta.

- No ensimmäisenä hallinto. Babumban hallinnon johtoon laitetaan pohjoismaalaisia hallintovirkamiehiä noin suurinpiirtein tasolla yksi pohjoismaalainen vs. 50 – 100 babumbalaista. Täysillä valtuuksilla. Heillä on ehdoton valta toimintaan nähden. Onneksi Babumba on ollut brittiläisen imperiumin jäsen aikanaan, joten siellä pärjää englannilla melko mukavasti. Lisäksi palkataan mukaan pohjoismaisia kirjanpitäjiä, ja yksikään babumbalainen penni ei liiku ilman, että he ovat hyväksyneet rahaliikenteen. Tällä on sotilasjuntan sataprosenttinen tuki.

- Entäs kenraalikuvernööri? Siihen tarvitaan sekä tiukka että sovittelukykyinen jätkä.

- Niin norjalaiset kuin tanskalaiset ovat suostuneet siihen, että kenraalikuvernööriksi nimitetään Huitsinnevadan kunnanjohtaja Jorma Kankinen. Hänellä tulee olemaan täydet diktaattorin valtuudet ja Babumban armeija tukee häntä. Hallintoviranomaisista puheenollen taas niin Suomi, Norja kuin Tanska ovat sitä mieltä, että niitä kannattaa pestata nimenomaan yksityiseltä puolelta. Toimivista firmoista. Ei omasta julkishallinnosta. Kas jos Babumban julkishallinto on sutta ja sekundaa, niin ei kai me lähetetä sinne ratkaisuksi sitä samaa. Luonnollisesti olemme jo ottaneet yhteyttä Sveitsiin. Sieltä lähetetään mukaamme asiantuntijoita, joitten kanssa voimme selvittää, kuinka pitkälle Sveitsin hallintomallia voidaan Babumbassa soveltaa. Lopullinen tavoite on tietenkin liittovaltio mahdollisimman pitkälle viedyllä aluehallinnolla.

- Niin tuo on totta kyllä. Entäs sotilaallinen puoli?

- Utista lähetetään aluksi maahan erikoisjääkäreitä samoin kuin sotilaspoliisikomppanioita. Norjalaiset lähettävät maahan miehiä Forsvarets Spesialkommandosta ja tanskalaiset Særlig Støtte- og Rekognosceringskompagnista. Lisäksi jokaisesta maasta lähetetään yksi moottoroitu jalkaväkipataljoona ja raskaita tukiyksiköitä. Babumban armeija on kenraalikuvernöörin alaisuudessa ja tottelee hänen käskyjään.

- Mutta onko meillä vastassa sissiliikkeitä? Emmehän me halua itsellemme ikiomaa Vietnamia?

- Yksi ainoa. Yksi maan viidestä heimosta on islamilainen. Se haluaa sharia-lakia koko maahan. Sotilasjuntta on todennut meille, että sen kanssa ei neuvotella, vaan se niitataan. Ja siihen omat sotilaamme kyllä pystyvät. Mitä tulee muuhun kansaan, niin ehdotus on vuodettu siellä julkisuuteen, ja vaikuttaa siltä, että meitä lähinnä odotetaan. Sillä ollaan perin juurin kyllästytty kurjistumiseen, korruptioon ja jatkuvaan valtataisteluun. Yleinen ilmapiiri siellä on sellainen, että me tulemme nollaamaan tilanteen, ja kansakunta voi aloittaa alusta.

- Uusittavana on tietysti myös poliisi ja oikeuslaitos.

- Kyllä, niin Suomesta, Norjasta kuin Tanskasta lähtee poliiseja kouluttamaan ja johtamaan toimintaa. Osa Babumban armeijaa koulutetaan nimenomaan poliiseiksi, sillä sitä voidaan pitää luotettavampana kuin nykyistä korruptoitunutta poliisia. Ja mitä taas oikeuslaitokseen tulee, niin lienee tässäkin tapauksessa selvää, että sitä uusimaan lähetetään lakimiehiä yksityiseltä sektorilta. Kun meillä itselläkin se oikeuslaitos pitäisi uusia. Babumbalaisten vaatimuksena on rehelliset tuomiot ilman korruptiota, poliittisia syitä ja sukulaisten suosimista, mutta he ovat myös sanoneet, että rikollisia ei silitellä päästä niin kuin meillä. Ja siinä tulee muistaa, että vaatimuksenamme on, että niin raiskauksiin kuin genitaalialueitten rituaalisilpomisiin on nollatoleranssi ja babumbalaiset ovat tämän hyväksyneet. Ja se taas tietää sitä, että tuomioitten on oltava sitä myöten että pelote tehoaa. Eli tuomiot alkavat vankeudesta ja päättyvät nappituomioon, ja niitäkin on alussa jaettava, että viesti menee perille. Emmekä me silloin voi lähettää sinne ketään Anni-Helena Pulla-Pitkosta, joka tarjoaa 60 tuntia yhdskuntapalvelua sekä velvoitusta osallistua seksuaaliterapiaan. Ehkäpä tätä Babumban oikeuslaitoksen uusimista voisi pitää molemminpuolisena oppimis- ja oivaltamisprosessina.

- Tuo pitää kyllä paikkansa. Ja väestönkasvuunhan meidän on puututtava myös. Eihän tää homma muuten toimi ollenkaan.

- Näin on, ja Babumban sotilaat ovat sen myös tajunneet. Tietysti maassa aloitetaan ankara ehkäisy- ja perhesuunnitteluvalistus, mutta muitakin keinoja tietysti tarvitaan. Maan teollistaminen tarjoaa työpaikkoja ja parempia asuntoja, ja näissä tulevat etusijalla olemaan ne perheet, joitten isä suostuu strerilisointiin. Lisäksi tietysti aloitetaan yleinen väestön koulutus, ja keskitytään erityisesti tyttöihin, joitten koulutus maassa on ollut täysin retuperällä. Ja paikallisten naisten pienyritysideoita tuetaan mikrolainoilla.

- Koulutuksessahan keskitytään pääosin koulutukseen nimenomaan Babumbassa.

- Ehdottomasti. Suomeen, Norjaan ja Tanskaan ei oteta mitään siirtolaisvyöryä. Oleskeluluvan saavat vain ne, jota tulevat insinööri-, teknikko- tai lääkärikoulutukseen. Ja oleskelulupa loppuu, kun tutkinto on saavutettu. Jos matkan varrelta löytyy se suuri rakkaus, se voi sitten halutessaan lähteä valmiin insinöörin mukana Babumbaan. Ideana on tietysti sekin, että babumbalaiset haluavat koulutetun väen rakentamaan maataan eikä häviämään maailmalle.

- Vaan käydäänpä vielä läpi tämä taloudellinen puoli.

- No joo, ensinnäkin Suomihan pudottaa ensi budjetissa kehitysapumäärärahat nykyisestä miljardista kolmeensataan miljoonaan euroon, jolla kustannetaan Babumban operaatio. Kaikki muu tyhjän paskan hiertäminen jää pois. Mihinkään muuhun ei laiteta penniäkään. Ensimmäiset kaksi vuotta Babumban raaka-ainevaroista käytetään vain Babumban hyväksi, että operaatio saadaan sujuvasti alkuun. Sen jälkeen seuraavat kymmenen vuotta 50% Babumban raaka-ainevaroista kuuluvat Suomelle, Tanskalle ja Norjalle. Tämän jälkeen osuutta ruvetaan pikku hiljaa pienentämään. Maahan tietysti investoidaan, ja niissä tapauksissa tuo kymmenen vuoden määräaika alkaa tietysti sitten, kun investointi alkaa jotain tuottamaan.

- Ja pikkuhiljaa sitten aletaan lisäämään babumbalaisten omaa vastuuta.

- Kyllä joo, näin mietittiin. Pohjoismaalaiset kouluttavat babumbalaisia hallintovirkamiehiä ja luonnollisesti myös teollisuuden työntekijöitä ja siirtävät pikku hiljaa vastuuta heille. Kolmenkymmenen vuoden siirtymäajalla. Tosin babumbalaiset ovat vaatineet, että siirtymäaikaa voi jatkaa, mikäli he eivät miellä olevansa vielä valmiita uuteen itsenäisyyteen.

- Media tästä tulee kyllä rääkymään ja valittaa, että suomalaiset lähtevät miehittämään vieraita maita.

- Vastataan rehellisesti että totta munassa lähdetään miehittämään. Sitähän ne babumbalaiset pyysivätkin, eivätkä mitään kirjekurssia. Ja babumbalaiset ovat itsekin valmiita sanomaan medialle, että jos munakkaan meinaa tehdä, niin munia on pakko rikkoa. Jos niitä ei riko, niin ne jäävät kyllä ehjäksi, mutta sitten tulee pirunmoinen nälkä.

- No, mitäs tässä sitten sen enempää munimaan. Pannaan homma rullaamaan. Meillä on vajaa vuosi aikaa.

*

31. joulukuuta 2020, pian itsenäisyydestään luopuvan Babumban pääkaupunki Banaga.


Banagan kaupungissa juhlittiin. Ulkopuolinen ei olisi voinut uskoa, että maa juhlii itsenäisyytensä menettämistä. Ennemminkin menossa näytti olevan karnevaalit.

Rakennuksessa, joka pian muuttuisi Babumban presidentinlinnasta kenraalikuvernöörin virastoksi, oli kokoontunut väkeä niin Babumbasta, Suomesta, Norjasta ja Tanskasta. Lisäksi paikalla oli runsaasti kansainvälisen niin median kuin talouselämän edustajia. Virkakautensa aloittavan kenraalikuvernööri Jorma Kankisen ja Babumban sotavoimien komentajan eversti Georgo Bukondon kanssa näytti keskustelevan intialaisia autoteollisuuden edustajia. Heillä oli tarkoitus rakentaa Banagaan autotehdas, jossa valmistettaisiin halpoja henkilö-, paketti- ja kuorma-autoja Afrikan markkinoille.

Paikalla oli luonnollisesti myös suomalaisia talouselämän edustajia, erityisesti Outokumpu Oy:stä, Nesteestä, metsäteollisuudesta ja pika pikaa pystyyn laitetusta Valtion Uraani Oy:stä. Lisäksi mukana oli matkailualan ihmisiä. Babundasta tulisi suosittu lomakohde.

Kansainvälisen median kiinnostuksen kohteena oli myös kaksi ulkomaalaista ryhmää. Toinen koostui australialaisista ja uusiseelantilaisista ja toinen ryhmä sveitsiläisistä ja itävaltalaisista. Tietoon oli nimittäin tullut, että kaksi muutakin afrikkalaista maata oli esittänyt halunsa luopua itsenäisyydestään määräajaksi.

Sivummalla majuri Esheto Eshebubala ja hänen suomalainen kollegansa majuri Harri Hänninen skoolasivat ja puristivat sen jälkeen kättä. Sotilaat olivat saapuneet Babumbaan ensimmäisinä ja molemmat majurit olivat olleet hajoittamassa Babumban pohjoisen maakunnan ääri-islamilaista sissiliikettä. Sissien aikaisempi menestys oli perustunut siviiliväestöön kohdistettuun äärimmäiseen julmuuteen, jolloin siviilit eivät olleet uskaltaneet olla tukematta liikettä. Hyvin koulutetuille pohjoismaalaisille sotilaille ja parhaille babumbalaisille joukoille niistä ei ollut vastusta, ja sissiliike oli kuukaudessa joko luopunut aseistaan tai paennut naapurimaahan.

Pohjoiselle maakunnalle oli annettu vaihtoehdoksi joko alistua kenraalikuvernöörin hallintoon ja liittyä protektoraattiin jolloin maakunta toimisi vain ja ainoastaan maallisten lakien alaisuudessa tai sitten irrottautua kokonaan Babumbasta. Kansanäänestys oli vasta tulossa, mutta tähän mennessä oli jo käynyt selväksi, että maakunta haluaisi hyvin selvällä enemmistöllä olla osa Babumban Protektoraattia. Islamistien julmuus pelotti, paikalliset ihmiset pelkäsivät niitten palaavan ilman aseellista suojelua, ja houkutus mahdollisesta lisääntyvästä vauraudesta ja tasaisesta elämästä sai ihmiset maallistamaan ajatteluaan muutenkin.

Majuri Eshebubala tulisi pian siirtymään Suomeen, jossa hän opiskelisi alueellista sodankäyntiä ja aikanaan tulisi kehittämään siitä oman, Babumbaan sopivimman version. Tuli ajatella tulevaisuuttakin. Tulevaisuus näytti Babumballe tällä hetkellä valoisalta, mutta naapurimaissa sekä kaaos ja hillitsemätön väestönkasvu tulisi aiheuttamaan uhkatekijöitä, joihin pitäisi pystyä vastaamaan aseellisesti ja mahdollisimman tehokkaasti.

Vuorokausi ja vuosi vaihtuivat. Babumban Tasavallan lippu laskeutui salosta.


Ja tilalle nousi Babumban Protektoraatin lippu.


Kunnes kolmenkymmenen vuoden kuluttua sekin laskeutuisi salosta, ja tilalle nostettaisiin Babumban Liittotasavallan lippu.



Kaupungilla alkoi ilotulitus. Juhlat jatkuivat.

*

Tukholma, ensimmäinen tammikuuta vuonna 2021.

Ruotsin puolustusvoimien komentajan puhelin soi:

ÖB: Kenraali Jonsson.

- Ne tekivät sen! Ne saatanan perkeleet tekivät sen!

ÖB: Anteeksi, ketkä tekivät ja mitä? Ja kuka soittaa?

- No tämähän on pääministeri Magda Rasmusson, Miljöpartiet, ettekö te nyt helvetti soikoon minua tunnista?

ÖB: Pahoittelen, henkilötoveri pääministeri.

- Ja niillä minä tarkoitan näitä röyhkeitä naapurimaitamme, jotka sitten ottivat ja menivät siirtomaaisänniksi. Eivätkä edes kysyneet meidän mielipidettämme!

ÖB: Mutta henkilötoveri pääministeri, babumbalaisethan itse halusivat sitä.

- No sitä suuremmalla syyllä. Me ollaan täällä tehty niin mahtavat utopiat valmiiksi niitten puolesta ja nyt ne perkeleen neekerit eivät suostukaan elämään niitten mukaan.

ÖB: Mutta henkilötoveri pääministeri, kuinka tämä asia liittyy Ruotsin puolustusvoimiin?

- No teihinhän se vasta liittyykin. Asetatte heti armeijan täydelle liikekannalle ja lopetatte tämän irvokkaan farssin!

ÖB: No johan nyt toki, henkilötoveri pääministeri. Meillä onkin vakinaisessa väessä aseissa ihan kokonainen jalkaväkipataljoona. Ja reservistä me saamme toisen. Hemvärnetin komppanioista saamme muodostettua kaksi pataljoonaa lisää. Nyt henkilötoveri pääministeri vaan kertoo minulle, että mikä pataljoonista valtaa Suomen, mikä Norjan, mikä Tanskan ja mikä käy vapauttamassa Babumban…

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muistelisin joskus törmänneeni sellaiseen tietoon että parhaiten toimii sellainen kehitysapu, joka on ideoitu ja organisoitu pienmuotoisen liiketoiminnan muotoon. Eli niin että ei luoda isännätöntä omaisuutta vaan niin että jos metsitetään eroosion torjumiseksi, tehdään porakaivo, luodaan organisaatiorakenteita tms. niin ne pelittävät siten että oikein ylläpidettynä ja huollettuina ne tuottavat maallista mammonaa ylläpitäjä-huoltajilleen jotka ajan mittaan voivat voitoillaan lunastaa kyseisen bisneksen omakseen.

Jos taas porataan kaivo niin kukaan ei tilaa sen pumppuun uusia tiivisteitä, pidä huolta siitä ettei karja kuse ja paskanna kaivon vieressa jne. Jos metsitetään yhteiseksi hyväksi niin metsästä tulee polttopuita, hiiltä tai vuohenruokaa alta aikayksikon. jne. jne. jne.

Tommoinen täysin porvarillinen ja osittain itse itsensä kustantava kehitysapu ei kuitenkaan sovi sen enempää usein apuorganisaatioita ohjaavaan vasemmistolaiseen ideologiaan kuin suuryritysten talousglobalismiinkaan, joten sitä ei tietenkään voidä hyödyntää kuin äärimmäisen harvinaisissa koehankkeissa joista vaietaan tiukasti aina kun ne onnistuvat. Sen sijaan kollektivismihankkeista vaietaan kun ne epäonnistuvat.

Hyvin muuten sopivat ne Unisefinsiniset lasten koulureput kehitysmaa-armeijalaisten selkään. Siinä on niin... jotain... kertovaa

Jumalan siunausta kaikille pikku nuivinaattoreille ja myös niille kukkahatuille jotka ovat heräämässä hurmoksellisesta unestaan ihan aitoon todellisuuteen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja kiitos kommentistasi. Totta tuo mitä sanot, ja se sinänsä toimii meillä ns, kehittyneissä maissakin. Pitkään julkishallinnossa työtä tehneenä tiedän, että jos siellä on joku tavara, joka kuuluu kaikille eikä siis kenellekään, ei siitä kukaan pidä huolta, kun se hajoaa, niin sitten vongataan uusi tilalle, kun tiedetään, että totta kai se tulee.

Tuohon valokuvaan olen muuten ihan hiljattain törmännyt itsekin. Mistähän maasta se mahtaa olla?

Närpes varg kirjoitti...

Jopahan pisti Ykä kerralla Afrikan asiat kohdalleen! Kun maanosan meininkiä katsoo, ei tuo ennuste oikeastaan tunnu ollenkaan huumorilta. Itse asiassa me teemme nyt jo samaa kouluttamalla somaleja, sudanilaisia jne insinööreiksi, opettajiksi, liikemieheiksi jne ja lähettämällä heidät sitten takaisin rakentamaan isänmaataan. Tai niin, no, hööö.... tuota, antaa olla.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Voikun se meniskin noin.

Luin hetken ja katsoin ulos ikkunasta, nips, todellisuus.

- buuri johannesbuurista -

Anonyymi kirjoitti...

Kuva oli Etelä-Sudanista eli ei se koulureppuapu hukkaan mennyt vaan se saattoi osalistua islamilaisen ylivallan torjumiseen.

John Keeganin varsin suositeltavassa teoksessa Sodankäynnin historia on muuten sivulla 243 varsin upea lause, jota voisi vähän koeponnistaa myös Euroopan osalta.

"Hallinnon paisuminen otti panttivangikseen kiinalaisen luovuuden."

Mietitääs vähän tuota lausetta. Hallinnon paisuminen ottaa aina luovuuden panttivangikseen. Suomen kohdalla innovatiivisuus, luovuus, kekseliäisyys yms. on kuvattu moneen kertaan parhaaksi ja toimivimmaksi mahdollisuudeksi päästä ulos siitä taloudellisesta syöksykierteestä johon Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat meidät suistaneet.

Noh... Jos innovatiivisuus olisi ratkaisu ja jos ylisuuri byrokraattisuus, verokuorma, hallintohelvetti ja julkinen sektori ("yksityisine" ja järjestöosioineen) on innovatiivisuuden tappaja niin mikä mahtaisi olla se tie joka veisi tästä pysähtyneisyyden tilasta eteenpäin... hitsi kun vaikeeta... hmmm... MÄ TIIÄN, PERUSTETAAN MONTA KOMITEAA POHTIMAAN LUOVUUTTA JA KÄYNNISTETÄÄN VIRKAMIESVETOISIA INNOVAATIOTYÖRYHMIÄ!

Siunausta kaikille innovaattoreille!

Jani Alander kirjoitti...

Jos Suomi tuommoiseen lähtisi, eli vaikkapa sitten järjestelemään uusiksi jonkin afrikkalaisen maan byrokratiaa, niin neekeriparat saisivat todennäköisesti harmikseen molempien systeemien huonot puolet, toisaalta pikkutarkasti kaikkia kansalaisen kannalta vastenmielisiä säädöksiä vahtivan tsaarinajan asenteella varustetun virkakoneiston, jossa asiakas on aina väärässä, yhdistettynä sitten esim. afrikkalaiseen joustavaan käsitykseen työajoista, ja mahdollisesti vielä edelleen sillä korruptiolla terästettynä. Ei meikäläiset taatusti lähettäisi mitään elinkeinoelämän tyyppejä noihin hommiin, sinne ängettäisiin nimen omaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä ylitarkastajia ja ohjeistamispäälliköitä...

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tuo ei olisi välttämättä lainkaan huon oidea toteutettavaksi. Selvää toki on, että edes sen huumorimielinen ehdottaminen tymättäisiin niin raskaalla kalustolla, ettei sanojasta jäisi mitään jäljelle.

Olen sitä mieltä, että siirtomaista luopuminen oli aikanaan virhe. Kun sinne Afrikkan kerran mentiin, pitikö sieltä noin vain lähteä. Kun katselee missä jamassa maanosa on, tajuaa ettei itsenäisyyden antaminen ollutkaan kovin hyvä idea.

Anonyymi kirjoitti...

Sellanen juttu, että myöhässä ollaan. Kiinalaiset keksivät jo Afrikan, toivat omat pomonsa ja pitävät eteläisen Afrikan valtioita taloudellisessa otteessaan.

Kuinka ollakaan Afrikan maiden talous (=BKT) lähti kiinalaiskomennon seurauksena sellaiseen kasvuun, jota ei olla alueella nähty sitten sen pahan ja rasistisen Eurooppalaiskomennon.

Suosittelisin itse kullekin, myös tätä mahdollisesti lukeville Vihreille ja Vasureille kriittistä otetta aikalaishistoriamme lukemiseen.

Se, mitä nykyään kiroamme pahaksi orjuutukseksi ja "imperialismiksi" oli lähinnä paikallisten koulutusta ja valvontaa isällisessä otteessa. Otetaanpa esimerkiksi Eurooppalaisten "orjuuttavat" ja "veriset" asevoimat alueilla. Kantis-afrojen kapinoita kyllä kukistettiin verta vuodattaen mutta ovatkos asiat nyt sitten paremmin kun järjestäytynyttä keskusvallan hallussa olevaa armeijaa ei valtion alueella ole kapinoita kukistamassa ja seurauksena maa(t) käy(vät) jatkuvaa sisällissotaa, verta vuodatetaan paljon enemmän. Aikalaiset kokivat imperialismin kristittyjen velvollisuudeksi, ja siirtomääisännillä kului perhanasti rahaa ja resursseja tässä "riistossaan".

Itse en edes viitsi stressaantua Afrikan ongelmista, kun tajuaa ahaa-elämyksenä niiden johtuvan afrikkalaisten käytöksestä itsestään niin äkisti ymmärtääkin aika monta asiaa. Tässä kuule Ykä näyttää tapahtuvan niin, että Afrikan ylijäämäväestö vaeltaa Eurooppaan ja vuosi vuodelta kasvaen valtaa sen sisältä päin aasialaisten nauraessa vierestä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Närpes Vargille, Buurille Johannesbuurista, Ano1:lle, Jani Alanderille, Korppi on oikeudelle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne. Jokainen lukijahan ymmärsi, että kirjoitukseni oli satu, joka ei tule toteutumaan. Tuollaisrta sotilasjunttaa ei Afrikkaan tule. Ja jos vahingossa tulisi, niin heidän esittämästään pyynnöstä tulisi Suomessa vetelät housuun ja pyyntö hävitettäisiin niin syvälle virkakoneistoon, ettei sitä ikänäkuunapäivänä löytyisi. Ja jos vahingossa jotain tehtäisiinkiin, niin se tapahtuisi juuri niin kuin Jani Alander kommentoi. Todellisuus ja tulevaisuus taas menee juuri niin kuin Ano2 kommentoi. Ano1:lle voin todeta, että kuvaamaasi ilmiöön olen törmännyt työelämässä hyvin, hyvin monta kertaa.

Becker kirjoitti...

Satuhan tämä oli ja vallan herttainen sellainen. Sen verran siinä oli realismia, että Ruotsi jätettiin pois.
Mutta kiinalaiset tosiaan ovat fiksuja. He tekevät sellaisia tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä.
Putsaavat maan rikkauksista ja antavat murusia hallinnolle.
Ja Eurooppalaiset katselevat vierestä ainoana eväinään muutama miljoona Euroa ja kulttuurimarksismi.

Seuraava ei ole satua. Nyt kun tuo naapurimaamme armeija tuotiin taas framille niin todettakoon että siellä on hivenen vaikeuksia palkka-armeijan kanssa.
Jotta kaikki vakanssit voitaisiin täyttää niin pitäisi rekrytoida vuosittain noin 4000 henkilöä palvelukseen. Noista 4000:ta tippuu koulutuksen aikana noin 20% pois ja jäljellejäävistä noin 70% lopettaa kontrahtinsa ennen aikaisesti. Eli eipä siellä montaa ukkoa ole armeijaa muodostamassa. Nyt pitäisi taas satsata noin 7-800 miljoonaa kruunua lisää rahaa vuositasolla jotta saadaan kansalaiset pysymään ruodussa.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedostavissa piireissä jankutetaan siirtomaa-ajasta joka ikinen päivä. Asia on kuitenkin niin että siirtomaa-aika oli ja meni. Siirtomaa-aika päättyi 50-60-vuotta sitten. Siirtomaat itsenäistyivät ja ovat saaneet hallita itseään niin kuin haluaa.

Kun siirtomaavalta päättyi, niin siirtomaaisännät lähtivät lipettiin ja itsenäistyneet valtiot alkoivat siitä asti hallita itseään hujan hajan meiningillä. Välillä on käynyt tosissaan mielessä että Afrikan asioita ei saa kuntoon muuten kuin tekemällä Afrikan maista uudestaan siirtomaita. Tällä kertaa kuitenkin niin että niitä valmennetaan toimimaan itsenäisinä valtioina tietyn aikataulun puitteissa.

Siirtomaa-aika päättyi liian nopeasti ja äkillisesti, koska siirtomaat eivät olleet valmistautuneet itsenäisyyteen. Siirtomaavaltojen pahin virhe oli siinä että ne eivät valmentaneet Afrikan siirtomaita siihen että ne joskus itsenäistyisivät ja toimisivat itsenäisinä valtioina.

On jokin Kanada, Singapore, Australia, Uusi Seelanti sekä Intia olleet siirtomaita mutta jostain syystä ne osaavat hallita itseään.

Ykä on varmaan tarinassaan huomannut sen että kaupankäynti ja yritysten investoinnit ovat se jolla Babumbassa saadaan hommat parhaiten pelittämään. Ykä varmaan muistaa että Babumbassa tarvitaan jalostusteollisuutta ettei siellä olla pelkkiä raaka-aineviejiä.

Jos Babumbasta löytyy öljyä ja kaasua, joko maalta tai mereltä, niin Norja varmaan tarjoaa alan ammattikoulutusta ja koulutusta hyödyntämistekniikan käytössä.

Miten Babumban armeija turvaa kristillisten yhteisöjen turvallisuuden ettei islamia tunnustavan heimon aseelliset ryhmät pääse hyökkäämään heitä vastaan? Täytyy muistaa että tuo hiemo saanee taloudellista tukea ja tarvikeapua ulkomaisilta islamilaisilta tahoilta, valtioilta kuten Saudi-Arabia tai Iran, tai jotkin ryhmittymät kuten Al Qaida jne.

Mites Babumban tiedusteluorganisaatiot? Vakoilu ja vastavakoilu, sekä sotilastiedustelu? Tähän voisi ostaa koulutusta Israelilta, heillä on Mossad, Aman ja Shin Bet.

Maataloudesta ja karjataloudesta, tarkoittaen kaikkia kotieläimiä, ei pelkkää nautakarjaa. Älytäänkö Babumbassa että jos sä tapat maanviljelijän tai karjankasvattajan niin ei se pelto sen jälkeen ala itsekseen tarjoamaan viljaa eikä karja tarjoa lihaa. Ei sekään käy jos viljaa ja lihaa hankitaan vain varastamalla tiloilta ja laitumilta. Sinällään sää on arvatenkin suosiollinen viljan, kasvien ja hedelmien viljelylle sekä kotieläinten pidolle. Mutta maatalous on täyttä työtä jota pitää tehdä otsa hiessä.

Maataloudesta sivujuonena, mites on olut-, viini- ja viinakulttuuri? Kotimaan käytön lisäksi maassa vierailevat turistit ja liikemiehet voisivat tykätä noista, ja noille voisi olla kysynytää myös ulkomaanmarkkinoilla.

Yritykset voisivat sponsoroida Babumban jalkapalloa niin ettei paikallisten tarvis heti haaveilla ammattilaisurasta eurooppalaisissa pääsarjoissa.

Bwana kirjoitti...

Nythän on Ykä niin, että kuvaat tuossa aika monen afrikkalaisen kadunmiehen tunteita aika tarkastikin. Tai niin, ajatellaanhan näin toki muuallakin. Esimerkkinä kaverini isoisä, kova itsenäisyysmies silloin joskus Sri Lankassa. Löytyy verkkotietosanakirjastakin tämä mies. Sri Lanka saavutti itsenäisyyden ja patu jäi eläkkeelle koskapa hänen työnsä oli tehty. Muutamaa eli noin kymmentä vuotta myöhemmin puolueet tulivat kyselemään vaaria ehdolle koska "kansan luottamus". Vastaus oli ollut:"Lähden heti sen puolueen messiin joka lupaa tuoda britit takaisin." Sama meininki on vallalla Itä-Afrikassa noin yleisestikin. Kenellekään paikalliselle ns. järki-ihmiselle ei tuota ongelmia myöntää, että brittien aikana meni paremmin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Vieraalle ja Bwanalle & kiitos kommenteistanne.

Becker:

Kiinalaisten ja länsimaalaisten suhtautuminen Afrikkaan on kyllä tosiaan varsin eroava toisistaan. Kiinalaiset tekevät bisnestä ja pyrkivät saamaan voittoa. Länsimaalaiset taas hakevat tiedostavaa hyvää omaatuntoa. Tietysti molemmat pääsevät tavoitteeseensä, mutta minusta tuossa kiinalaisessa tavassa on kyllä enemmän järkeä. Länsimaalaisen kehitysavun tulokset kun on jo katseltu.

Tuo Ruotsin armeijan tilanne kyllä säälittää. Maallahan oli vielä 1990-luvullakin hyvin varteenotettavat puolustusvoimat ihan millä mittapuulla hyvänsä katsottuna. Ja nyt ei ole kuin tuulen huuhtoma perse. Asiat saadaan romutettua nopeasti, varsinkin jos on poliittista tahtoa ja tämän kaltaista tahtoahan Ruotsista kyllä löytyy yllin kyllin. Nykyisin vaikuttaa, että Ruotsin puolustuksen rippeet ovat enää vain jonkunlainen mannekiini ruotsalaiselle aseteollisuudelle.

Vieras:

Mitä tulee kommenttisi alussa olevaan yleiseen tuumailuun kehitysmaista, niin tottahan turiset, eikä mulla siihen ole poikkipuolista sanottavana.

Mutta toivottavasti et pahastu, jos jätän nuo täydentävät kysymykset tällä kertaa tuumailematta. Kas kun tämä kirjoitus oli niin pitkälle satua, että esim. Tupu, Hupu ja Lupu Ankka Yhdysvaltain palkkamurhaajina tuntuu huomattavasti totuudenmukaisemmalta. Niin että jätetään tää tarina tälleensä.

Bwana: Tuo voi olla hyvin mahdollista tuo. Ei siellä Afrikassakaan välttämättä tyhmiä olla ja laskutaitokin osataan. Joku siellä vaan mättää.

Asko Saura kirjoitti...

C.P. Snow esittää kuuluisaassa luennossaan/kirjassaan vuodelta 1959 (jep, ajalta jolloin brittien siirtomaat olivat itsenäistymässä) tämäntyyppisen ohjelman kehitysmaiden potkaisemiseksi liikkeelle. Siinä on samaa kuin vaikkapa sittemmin Eero Paloheimon jutuissa.

http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202127.html

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Asko Sauralle ja kiitos vinkistä.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös ruotsissa jellona kastroitu? Jokseenkin ironisesti heijastelee armeijan karjaisu- ja pelotekykyä, joka nyt sitten vastaa kissanpentua ja munatonta leijonaa. Tavoite saavutettu.

- lihapuhe

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Lihapuhe. Kastroitiinpa hyvinkin. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi. Ruotsalaiset naissotilaat saivat feministisiä PMS-oireita, kun sotilasvaakunan leijonalla oli heppi. No, heppihän otettiin pois, ettei tarvittis enää mieltään pahoittaa. Minkähänlainen määrä facepalmeja on niinä aikoina ollut Ruotsin sotavaltiolla. Yleensäkin minä pidän yhtälöä naiset + armeija alunperinkin täysin järjettömänä.

LW kirjoitti...

Länsimaillakin oli itsenäistymisen jälkeen tuollaista kiinalaistyyppistä toimintaa, mutta eipä siitä mitään hyvää seurannut. Leopardinsuikkamiehet aloittivat toinen toistaan kunnianhimoisempia ja näyttävämpiä projekteja, joiden taloudellisen mielekkyyden kanssa tapasi olla vähän niin ja näin. Siinä sivussa jokainen osapuoli veti välistä niin paljon kuin heti. Kehitysapurahojakin kierrätettiin tätä kautta kätevästi sekä länsimaalaisille sijoittajille, että diktaattorien lähipiirien sveitsiläisille pankkitileille. Varsin pian suuri osa projekteista ruostui puhki, ja jäljelle jäi lähinnä kaivostoimintaa yms. alkutuotantoa, josta siitäkin länsimaalaiset vetäytyivät osittain pois poliittisen epävakauden ja muun vastaavan takia. Tai no, jäihän paikallisille myös läjäpäin velkaa. Saa nähdä miten kiinalaiset onnistuvat, ja kuinka paljon afrikkalaiset ovat oppineet vanhoista mokistaan.

Siirtomaista vetäytyminen pidemmällä aikataululla olisi varmaan ollut hyvä idea, mutta ei kovin realistinen. Afrikkalainen sivistyneistö oli omaksunut muodikkaita marxilaisia ajatuksia siitä, että heidän ongelmansa ovat puhtaasti kapitalistisen riiston seurauksia, ja viesti "itsenäisyys=loistava tulevaisuus" yllättäen upposi kansaan kuin häkä. Maailmansotien uuvuttamilla euroilla ei ollut myöskään lihaksia sanoa ei, eikä itsenäisyyssotien nujertaminen muutenkaan ehkä ole se paras mahdollinen tapa valmistaa kansoja itsenäisyyteen. Hyvä kysymys sekin, kuinka kauan Afrikassa olisi pitänyt olla, jotta maat olisivat olleet valmiita. Esimerkiksi Ghanassa oli jo varsin kelvollinen infrastruktuuri, hyvää voittoa takova maataloussektori, ja kohtuullinen määrä koulutettuja paikallisia, mutta asiat menivät sielläkin päin helvettiä alle kymmenessä vuodessa.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä on muistaakseni sanoja vaihdettu ennenkin, mutta itse olen edelleen sitä mieltä että kyllä käsitteen armeija alle naisia mahtuu, kunhan ne vain pidetään poissa etulinjassa. Ns. nykyaikaisessa armeijassa kun on lukuisiai tehtäviä alkaen esikunnasta ja hallinnosta kaikenmaailman tutkanvalvonta yms. tehtäviin, jotka voi hoitaa täysin sujuvasti rajan omaltakin puolelta ja naiset voivat hyvinkin monissa organisointi yms. sellaisissa tehtävissä miehiäkin kyvykkäämpiä eikä tarvitse mitään kahvia keitellä.

Jos vähän scifistelee vaikka miten esim. taisteludroidit kehittyvät, niin eipä ole paljon väliä kuka sitä joustikkiä siellä bunkerissa kääntelee jos vain reaktio ja hahmottamiskykyä löytyy. Siinä kun eivät fyysiset ominaisuudet niin rankaise. Toki oletettavaa on että tuollakin puolella suurin osa tulee olemaan erilaisilla räiskintäpeleillä ja simulaattoreilla kouluttautuneita koltiaisia.

- lihapuhe

Anonyymi kirjoitti...

Namibian presidentti kävi jokin aika sitten vierailulla Suomessa ja tapasi Sauli Niinistön. Hän vieraili myös Geologian tutkimuskekskuksessa katsomassa kivi- ja malmimäytteitä. Namibialla on merkittävä mineraalisektori joten arvatenkin häntä kiinnosti käydä siellä. Mediatilaisuudessa hän houkutteli alan yrityksiä investoimaan Namibiaan.

Mitä Ykä tietää Namibiasta ja namibialaisita? Namibian jalkapallomaajoukkueessa on välillä pelannu joku valkoihoinenkin, kuten Oliver Risser joka pelasi Afrikan kisoissa 2008 ja piipahti joskus KuPS:n riveissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys LW:lle, Lihapuheelle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

LW: Pitkältihän tuo meni, niin kuin kommentoit. Ja Afrikkahan oli kylmän sodan kuuma näyttämö, johon silloinen Rauhanvaltio satsasi paljon rahaa, aseita ja propagandaa. Sinänsä ei kai ollut suurta eroa siinä, valitsiko afrikkalainen maa kapitalistisen vaiko sosialistisen systeemin. Vituralleen meni silti. Yksi parhaita esimerkkejä vauraasta valkoisten johtamasta maasta montun pohjalle päätyneeksi mustien johtamaksi maaksi on tämä Rhodesia / Zimbabwen ”menestystarina”.

Lihapuhe: Totta sinänsä, mutta kun maamme muutenkin pienentää reserviään, niin varsinaista sotilaallisista syistä siihen ei ole tarvetta. Kyse on vain tasa-arvokysymyksestä, ja sillä taas ei ole maanpuolustuksen kanssa mitän tekemistä. Nythän armeija joutuu jatkuvasti pähkäilemään, ettei vaan naisvarushenkilöille tule missään vaiheessa henkinen pipi ja se on kaikki pois sen varsinaisesta tehtävästä.

Vieras: Tiedän Namibiasta suurinpiirtein sen, mitä muutkin, eli Etelä-Afrikasta SWAPOn käymän sissisodan jälkeen itsenäistynyt maa, jolla on omat ongelmansa, mutta joka on kuitenkin afrikkalaisessa mittakaavassa sillä menestyneemmällä puolella ja käsittääkseni siellä ei ole nyt mitään kapinaliikkeitä olemassa. Suomalaiset olivat siellä aikanaan vuoden verran YK-komennuksella, ja suomalaisiahan siellä on vaikuttanut jo 1800-luvulla lähetyssaarnaajina, varsinkin siellä Ambomaalla. Kun minä olin pikkupoika, niin maata yleensäkin kutsuttiin meillä Ambomaaksi, vaikka eihän se ole kuin pieni osa maata. Martti Ahtisaarihan siellä aikanaan vaikutti myös. Namibiasta muistan tietysti myös menestyneen pikajuoksijan Frankie Fredericksin, joka treenasi Suomessa ja joka vaikutti ihan sympaattiselta hepulta.

Anonyymi kirjoitti...

Noista yksityisisen sektorin lakimiehistä. Usein on käynyt mielessä että tiettyihin julkishallinnon virkoihin pitäisi nimittää lakimiehiä yksityiseltä sektorilta. Ainakin tuomioistuimet kaikissa asteissa sekä erityistuomioistuimet, yliopistojen oikeustieteellisten tiedekuntien opetus- ja tutkimushenkilökunta, sekä muut julkishallinnon virat joihin vaaditaan lakitieteellinen tutkinto. Tuo olikin mainittu Ykän tarinassa.

Kauanko niitten pitäisi toimia noissa viroissa etteivät itse muutu sellaisiksi jotka heitä edeltäneet olivat. Tällöin pitäisi virkojen olla määräaikaisia ja näin varmiastaa rotaatio. Sen jälkeen he palaisivat yksityisten työnantajien palvelukseen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Kannatettava ajatus sinänsä. En ole kyllä varma, että ovatko yksityisen sektorin lakimiehet sinänsä kovin suurella joukolla halukkaita noihin tehtäviin. Ehkä lakimiehissä tapahtuu tietty jako luonteenpiirteitten mukaan jo opiskellessa. Yhdentyyppiset haluavat yksityiselle puolelle, toiset taas toisaalle. Sinänsä en usko, että yksityiseltä puolelta tullut lakimies olisi koskaan tehnyt mitään Halla-ahotyyppistä tuomiota vaikka olisi ollut tuomarinvirassa 20 vuotta. Sillä poliittinen tuomiohan se oli.