ANTERO LÄRVÄNEN JA TAISTELEVA FEMINISTI

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen tällä kertaa täältä Huitsinnevadan lähetysstudiosta. Olemme saaneet kuuntelijapalautetta rouva Tillikkahempstiina Jäpikkä-Jönssöseltä ja hän on ollut varsin kitkerällä mielellä siitä, ettei Huitsinnevadan paikallisradiossa ole juurikaan ollut esillä feminististä näkökulmaa käsiteltyihin yhteiskunnallisiin asioihin. Myöntää täytyy, ei näissä lähetyksissä juurikaan ole feminististä näkökulmaa tarjottu. Mutta koska tavoitteenamme on tarjota kuuntelijoillemme vain parasta, niin olemme päättäneet korjata asian ja tarttua rohkeasti tankkia telaketjuista kiinni. Niinpä olemme hankkineet paikalle feminismin rautaisen ammattilaisen, selitteläätiön ja feministisen yleistuomitsevan joukkorääkymisen tohtorin sekä naisten viikkolehti Kanttura-Liisan vakituisen kolumnistin Aila-Uilikki Nillittälä-Blönnblomin. Tohtori Nillittälä-Blönnblum, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitos, Antero, ja lämpimät feministiterveiseni kaikille Huitsinnevadan paikallisradion kuuntelijoille.

- Tohtori Nillittälä-Blönnblom, kuinka valitsitte itsellenne taistelevan telaketjufeminismin sekä elämänideologiaksenne sekä ammatilliseksi uraksenne?

- Niin minähän olen jo teinitytöstä alkaen halunnut esittää ihmisoikeustaistelijaa ja olen nauttinut marttyyriuden tunteesta. Lisäksi olen aina halunnut saada itselleni enemmän arvostusta kuin mihin varsinainen substanssini olisi riittänyt. Ja olen tietysti aina tykännyt katsella ihmisiä nenänvartta pitkin. Ylemmyyden tunne on aina jotenkin niin inspiroivaa. Ei siihen oikeastaan muuta tarvittu. Kyllä valinta oli kohdallani hyvin helppo.

- Niin. Feministithän mielellään kertovat olevansa juuri ihmisoikeuksien asialla, ja niihin liittyen haluaisin, että katsoisimme vähän materiaalia tuolta islamilaisesta maailmasta ja…

- Hetkinen, hetkinen. Muistutan, että minä olen herkkä ihminen ja minulle tulee helposti akateemis-feministinen painetila.

- Kuinkas tämä painetila esiintyy?

- Siten, että poistun paikalta, otan yhteyttä mediaan ja kerron, että sähköpostiini on tullut vihaviestejä. Ja niitä on muuten ihan oikeasti tullutkin.

- Minkäslaisia nämä vihaviestit ovat olleet?

- Niissä on oltu minun kanssani eri mieltä. Vielä perustellusti. Minulle on naureskeltukin. Kyllä se pistää niin vihaksi. Onhan ihmisillä toki oikeuksiakin, mutta eivät ne saa mennä minun tunteitteni yli.

- Epäilemättä juu. Joku roti sentään pitää olla tuossa totuuden puhumisessakin. Hei pojat, laittakaas se kivitysmateriaali kumminkin pois ja pankaa se toinen pätkä tilalle. No niin, jos katsomme lyhyen pätkän tässä välissä. Nettiradiomme aktiivinen kuuntelija Herra Becker Ruotsista, tarkemmin sanoen Absurdistanin kaupungista on lähettänyt meille tämän videon. Siinähän on kadulla polvillaan puolustuskyvytön burkhaan pukeutunut nainen, jonka vieressä islamilainen parranpäristäjä jodlaa ahlanawallahilallatiqusallahawallaata. Sen jälkeen toinen islamilainen häiskä joka näyttää siltä, kuin olisi karannut Charles Mansonin perheestä ampuu naista kylmän viileästi pistoolilla päähän. Tämä tämmönen on naisten valitettavaa arkipäivää islamilaisessa maailmassa. Naisen ihmisarvo siellä on nollan ja olemattoman puolessavälissä. Eikö kaltaistenne feminististen ihmisoikeusaktivistien tulisi kaikin keinoin toimia nimenomaan tämän hirvittävän epäkohdan korjaamiseksi?

- No eihän nyt helvetissä! Nuohan ovat ihan oikeasti vaarallisia ihmisiä! Etkö sinä Antero kuullut, mitä minä äsken sanoin? Haluan esittää ihmisoikeustaistelijaa ja nautin marttyyriuden tunteesta. En kai minä nyt hitto soikoon lähde oikeasti nassujani kärventämään? Mieluummin etsin ja tarvittaessa keksin turvallisella tavalla epäkohtia ja sukupuolisen syrjinnän muotoja tästä suomalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi minä en ymmärrä, miksi teillä on aina halu esittää islamin huonoja puolia. Monikulttuurisuus on rikkaus.

- Tuo asenteenne on kieltämättä hieman ristiriitainen. Te haluatte täydellistä sukupuolten tasa-arvoa tai ehkä ennemminkin naisten ylivaltaa, ja toisaalta haluatte tänne Suomeen aina vain enemmän ihmisiä, joille nainen on lähinnä televisioon verrattavaa irtainta omaisuutta sillä erolla, että televisio on vakuutettu mutta nainen ei.

- Ei siinä ole mitään ristiriitaista. Kun toimin Suomessa feministinä, keskityn suomalaisten naisten syrjintään. Kun taas kyse on islamilaisista, silloin toimin rasismin vastaisena yleisaktivistina. Ne ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä voi verrata keskenään. Kyllä ihmisellä on oikeus tehdä eri asioista erilaiset johtopäätökset ja valita erilaiset menettelytavat. Ja on tietysti muitakin syitä, miksi en voi tuomita tuolla videolla nähtyjä islamilaisten parranpäristäjien väkivallantekoja.

- Mitähän ne syyt mahtavat olla?

- No ensinnäkin tietysti se, että niin sinä, äänimiehesi Hösse ja Pertta, samoin kuin se tuttavanne, se hirvittävä hotellinpitäjä, minä en nyt muista sitä nimeä ja kaiken lisäksi likimain koko miespuolinen ihmiskunta noita islamilaisia lukuunottamatta pitävät noita tekoja tuomittavina ja vastenmielisinä. Ja en kai minä, Jumaläiti nähköön, voi olla samaa mieltä valkoisten heteromiesten kanssa? Mitäs feminismiä se semmonen olisi?

- Kieltämättä tuossa on kyllä lievää suurempi ongelma. Mitä ne Kristiina-instituutissakin sanoisivat? Vaan oliko niitä syitä muitakin?

- No sittenhän on tämä akateeminen syy. Minähän olen tutkija. Minun, ja nimenomaan minun tehtäväni on määritellä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Tuo videossasi oleva esimerkki on sellainen, että senhän tajuaa jopa joku rymättyläläinen perunanviljelijäkin. Silloin kyseinen ongelma ei ole tieteellisesti merkityksellinen. Ongelmien etsimiseen, löytämiseen ja määrittelyyn tarvitaan uskottavaa akateemista osaamista. Ei siihen mitkään joutavat lentojätkät kykene, eikä niillä ole edes oikeutta yrittää. Kyllä se täytyy varata pelkästään tohtorikoulutetuille naisille.

- Ja kun ongelmia etsitään uskottavalla akateemisella osaamisella, niitä löytyy sieltäkin, mistä joutava lentojätkä ei olisi ikinä osannut kuvitellutkaan. Niin kuin esmes tuolla Ruotsissa, jossa joutojätkät nostelivat satoja vuosia pystyyn niitä juhannussalkojaan, kunnes tieteellisesti uskottavat feministit hoksasivat sen olevan naista sortava fallossymboli, ja nyt siellä sitten viritellään tilalle niitä juhannusvittuja.

- Juuri näin! Juuri näin! Sinä alat hoksata! Ruotsalainen feministinen tutkimus on muutenkin meitä huomattavasti edellä. Pisti ihan kateudeksi kun ne hoksasivat, että katujen nimissä on paljon enemmän miehiä ja ne miesten mukaan nimetyt kadut ovat vielä kaiken lisäksi pidempiäkin. Meillä Suomessa tuota räikeää epäkohtaa ei edes tajuttu, ennen kuin siihen Ruotsissa puututtiin.

- No eikö teidän sitten kannattaisi panna suomalaiset kadut sitten lukulaskuun ja vähän äkkiä sittenkin?

- Nääh. Et sinä kuitenkaan hoksaa suurempaa kuvaa ihan kokonaan. Enhän minä voi tehdä niin, kun enhän minä ole sitä ideaa alun perin keksinyt. Minähän olisin silloin vain keksijän varjo. Kappaleen cover-version esittäjä. Ei se ruoki egoa tarpeeksi. Minä haluan tietenkin keksiä omissa nimissäni jotain uutta ja omaperäistä. Jotain suurta. Jotain uraauurtavaa. Jotain, mistä minut muistetaan. Koska minusta ja minun egostanihan tässä on kyse. Niin feminismissäni kuin akateemisessa urassani.

- No onkos teittillä jotain siihen suuntaavaa kehitteillä? Onko löytynyt joku vielä huomaamaton ongelma, joka suorastaan huutaa feminististä ratkaisua?

- Itse asiassa on. Yksinkertainen asia, jota ei olla vielä osattu ajatella feministisestä näkökulmasta. On nimittäin niin, että parisuhteissa harrastettava heteroseksi perustuu – vielä nykyisinkin – puhtaasti perinteisiin ja vanhentuneisiin sukupuolirooleihin. Ja tämähän syrjii ja alistaa naista. Ei voi olla niin, että vaikka muilla yhteiskunnan alueilla tasa-arvo etenee, niin näinkin olennainen asia junnaa täysin vanhoilla, päivittämättömiin sukupuolirooleihin perustuvilla asenteilla.

- Jaa… mutta tota noin… eikös tuo heteroseksin idea vähän niin kuin perustu ajatukseen miehestä ja naisesta? Mitenkäs sitä oikein muuttaakaan voisi?

- Muistetaanpas Antero tässä, että minä olen meistä se tutkija, minä olen tohtori ja minä määrittelen sen, mikä on idea ja mikä taas ei.

- Juu, pääsi taas hetkeksi unohtumaan. Mutta koska itse kärsin aika pahoista peräpukamista, niin en välttämättä halua kuulla, kuinka olette ajatelleet tätä perinteistä ja vanhentunutta roolitusta muuttaa. Kysyn sen sijaan muuta heterosuhteisiin liittyvää. Te olette kuitenkin ihan heteroseksuaalisissa naimisissa miehen kanssa. Eikö olisi yhteiskunnallis-vaginaalispoliittisesti uskottavampaa elää lesbosuhteessa?

- Kieltämättä olisi. Tai edes niin, että kävisin välillä muodikkaasti biipahtamassa. Ja on tätä kuule aikanaan yritettykin. Mutta kun ei se naisen toosa vaan saa aikaan värinää. Ei niin millään. Minun on pakko tunnustaa, että olen seksuaalisesti hieman vajaa, eli puhdas hetero. Mutta sen voin sanoa, että ei meidän avioliittomme mitään patriarkaalisen yhteiskunnan protomallia ole. Minun mieheni kun on niin kertakaikkinen lapanen, että usko huviksesi Antero, minä osaan tehdä sen häiskän elämästä yhtä helvettiä. Jos minä löydän tyhjän nillittämistä kokonaisesta yhteiskunnasta, niin arvaapa huviksesi, paljonko minä löydän sitä kotoani.

- Tohtori Nillittälä-Blönnblom, olisiko teillä vielä jotain erityistä sanottavaa miespuolisille kuuntelijoillemme?

- Antakaa feminismille mahdollisuus. Pyrkikää keskustelemaan feministisesti. Jos ette siihen suoraan kykene, niin aloittakaa keskustelunne vaikka jostain perinteisen miehisestä asiasta, jatkakaa keskustelua ja katsokaa, löytäisittekö siihen feministisen näkökulman. Yrittäkää edes. Se on varmasti palkitsevaa.

- Tohtori Nillittälä-Blönnblom, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Nyt ei muuta kuin Lällävedelle ja saunaan. Kamoja ei tarttekaan roudata, kun ollaan valmiiksi studiossa. Transitti on vuosihuollossa, mutta Ykä lupasi hakea meidät hotellin UAZ:illa. Ykä tulee myös saunomaan.

myöhemmin, saunassa Lällävedellä

kiuas: tsöss

5 x oluttölkki: knirsk

Ykä: Niin muuten, mitenkäs teillä meni se radiolähetys sen kantturan kanssa, vai mikä Liisa se nyt olikaan?

Antero: No sehän meni mukavasti. Ja niin, sehän kehotti meitä puhumaan miehiä kiinnostavista asioista ja etsimään siihen sitten feministisiä näkökulmia. Sanoi vielä, kannattaa ainakin yrittää, ja että se on palkitsevaa.

Ykä: Jaa. No, jos minä aloitan. Mulla on nimittäin semmonen haisu, että Nashville Predators on kova sana tämän vuoden Stanley Cupissa. Varsinkin jos Rinne pysyy ehjänä. Toisaalta Vancouver Canucks voi olla musta hevonen. Niillä on neljä vahvaa kenttää ja ratkaisija voi tulla mistä tahansa niistä.

Hösse: Minä laittaisin roponi tällä kertaa Montreal Canadiensille. Joukkue on kovassa iskussa muutenkin ja sekä kassari Carey Price että pakki P.K. Subban ovat molemmat Conn Smythe-ainesta.

Pertta: Olishan se kyllä mukava, jos kanadalaisbändikin vaihteeksi voittaisi sen kannun. Vaan unohdattekos te nyt kumminkin New York Rangersin? Se voitti kumminkin runkosarjan.

Antero: Voitti niin, mutta sai samalla päälleen sen runkosarjan voittajan kirouksen. Ne kun harvemmin kannua vie. Mutta ei pidä unohtaa Anaheim Ducksia, ja minulla on taas jotenkin semmonen kutina, että Tampa Bay Lightning menee tällä kertaa pitkälle. Mutta en minä kyllä oikein osaa löytää tähän keskusteluun sitä feminististä näkökulmaa.

Hösse: Helppo juttu. Puhe on Stanley Cupista. Ja siitä tulee mieleen kun me käytiin tänne tullessa Veijo Essolla tankkaamassa ja juomassa lällänlierut. Sillä uudella kassatytöllä oli kyllä uskomattoman hyvät munkit. Tommoset täydelliset d-kupit.

Ykä: Joo, niin muuten oli. Sai vanhankin nuoreksi. Nyt kun vielä muistais että minkä takia.

Pertta: Kyllä ne puolipallot sai uskomaan korkeampiin voimiin. Ne kun meinaan voitti painovoimankin.

Antero: Mitäs tässä selvässä asiassa valehtelemaan. Mutta minä en ole ihan varma siitä, onko tämä just sitä feminististä näkökulmaa, mitä se tohtori tarkoitti.

Ykä: No on se ainakin sinne päin. Stanley Cup tai d-cup. Ei noissa niin iso ero ole. Ja yritettiinhän me sentään. Ei kai sitä kukaan ole feministi syntyessään? Se vaatii harjoitusta ja paljon ajatuksellista kieltäytymystä.

Hösse: Joo, ja niin kuin se tohtori sanoi, niin kyllä ihmisellä on oikeus tehdä eri asioista erilaiset johtopäätökset ja valita erilaiset menettelytavat

Pertta: Ja kun tämä kerran on palkitsevaa, niin eiköhän siirrytä sille palkintopuolelle?

Kaikki: Ja se on viisautta…

kiuas: tsöss

5 x oluttölkki: knirsk

Tarinan feministinen kertojaääni: Ilta alkoi hämärtyä keväisellä Lällävedellä. Järven selällä oleva, jo haperoituva jääpeite tuntui huokailevan. Aivan kuin se miettisi, antaisiko jo periksi ahnaasti etevälle keväälle, vai palvelisiko vielä hetken talven hyytävää herraa. Kontrastina kauniille järvimaisemalle olivat nuo mökin kuistilla istuvat viisi rujoa miestä. Heidän porsaanpunaiseksi saunassa vihtomansa vastenmieliset ruhonsa höyrysivät häpeämättä ja heidän epätiedostavien juttujensa kirvoittama nauru kuulosti aivan kuin julmalta sirkkelin kirskumiselta.

Mökin yli lensi hanhiparvi. Nuo vastenmieliset miehet eivät osanneet katsoa noita uljaita lintuja ajatellen luonnon käsitteellistä kauneutta, niin kuin Helsingin Kalliossa asuva yhteiskuntatieteitten opiskelija osaisi katsellessaan parvea televisiostaan. Sen sijaan nuo kiiluvasilmäiset ihmispedot katsoivat hanhia vain mahdollisena ammuttavana riistana.

Paria tuntia aikaisemmin heillä olisi ollut mahdollisuus kohdata jotain kaunista. Löytää itsestään puolia, joita ilman he eivät koskaan olisi kokonaisia ihmisiä. Mutta he hylkäsivät sen nauraen ja halveksuen. Ja jatkoivat oluen- ja saunanhöyryistä iltaansa, unohtaen feministisen haasteen aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan, ja päättivät jatkaa sovinistista elämäänsä pelkkinä ihmisen kuorina. Hukattuina sieluina. Esteenä kehitykselle. Kirottuja olkoot nuo viisi miestä. Kirottu olkoon Lällävesi ja sen Persaukistenniemi. Ja tuhannesti kirottu olkoon tuo sauna, mikä keräsi kaikkialta maailmasta sovinistista maasäteilyä, vahvisti sen ja levitti edelleen myrkyttämään ihmisten mieliä…