Tuesday, April 7, 2015

PALUU

Kuinka monta vuotta siitä olikaan?

Näin tuumi muuan mies, joka istui tila-autonsa ratin takana ja joka oli jättämässä kaiken entisen taakseen. Ehkä ilman omaa haluaan, mutta olosuhteitten pakottamana. Mies oli Yhteiskuntatieteitten Tohtori, ja kuluneella ajalla hän tarkoitti sen kehityksen alkupistettä, jonka huipentuma hänen perheensä kohdalla oli nyt tapahtumassa. Sen kehityksen, jota hän oli itse ollut aktiivisesti ajamassa. Kehityksen huipentumana hän istui täyteen lastatussa autossaan. Autossa oli hänen vaimonsa, ammatiltaan kirurginen sairaanhoitaja sekä heidän 16-vuotias poikansa ja 14- sekä 7-vuotiaat tyttärensä. Paikalla oli muitakin täyteen lastattuja autoja ja he kaikki olivat pakenemassa Helsingistä Pinnanmaan maakuntaan, jossa jokaisella perheellä oli omia sukulaissiteitä. Asuminen Helsingissä oli käymässä liian vaikeaksi, eikä täällä ollut enää tulevaisuutta.

Niin. Kuinka monta vuotta? Tarkkaa alkupistettä mies ei osannut hahmottaa, mutta Suomen monikulttuuristuminen oli ollut yksi hänen suuria unelmiaan. Hän oli vasemmistohumanisti, yliopistomies henkeen ja vereen ja hänellä oli tapa ajatella asioita teoreettisesti. Ideoina, ihanteina ja paperille laitettavina käsitteinä. Ne olivat kauniita, niin kuin aineeton henki, jonka reaalimaailma tahri kurallaan. Siksi hän oli pysynyt omassa idealistisessa maailmassaan ja siihen sopivissa henkilösuhteissa jotka omalta osaltaan ruokkivat ja tukivat hänen ajattelumaailmaansa, vaikka varsinainen maailma yliopiston ulkopuolella ei sitä tukenutkaan. Mutta hän oli oppinut jo aikaa sitten ajattelemaan, että jos teorian ja käytännön välillä on ristiriitaa, vika on käytännössä.

Yhden merkkipaalun kuluneelta ajalta hän saattoi hahmottaa. Kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta sitten Suomi alkoi kantaa lopultakin vastuutaan EU:n alueelle vyöryvistä turvapaikanhakijalaumoista jotka tulivat Suomeen EU:n määräyksestä. Toki Yhteiskuntatieteen Tohtori ei koskaan käyttänyt sanaa lauma, sillä hän suhtautui asioihin ideoina ja idean mukaan ei ole mitään laumoja, vaan jokainen ihminen on yksilö, arvokas ja ainutkertainen yksilö, jota tuli kohdella sen mukaan ja vastata kaikkiin hänen tarpeisiinsa. Kustannusten miettiminen kyseisen asian kohdalla oli rahvaanomaista ja tuomittavaa. Ensimmäisenä vuonna Suomeen tuli ja jäi 20.000 turvapaikanhakijaa. Mies itsekin tiesi, että he olivat samalla loppuiäkseen Suomeen pysyvästi muuttaneita siirtolaisia, jotka tuskin koskaan työllistyisivät, mutta idean mukaan heitä ei tietenkään voinut kohdella pelkkiin taloudellisiin lukuihin perustuvana rasitteena, vaan jokainen heistä oli lahja, joitten tulo Suomeen oli yhtä aikaa sekä rikkaus että velvollisuus. Jos hänelle oltaisiin sanottu, että hänen ajattelutavassaan on tietty paradoksi, hän ei olisi ymmärtänyt.

Seuraavana vuonna tuli jo 39.000 uutta tulokasta ja määrän tiedettiin tulevina vuosina kasvavan entisestään. EU:n määräys oli ehdoton ja sen ehdotonta noudattamista oli vaatinut julkisissa esiintymisissään mm. Yhteiskuntatieteitten Tohtori. Viranomaiset olivat jo aikaisemmin kartoittaneet hätämajoitusmahdollisuutta hyljätyistä kouluista, varuskunnista ja muista mahdollisista paikoista. Yhteiskuntatieteitten Tohtori oli itse voimakkaasti vastustanut maaseudulta etsittävää hätämajoitusta. Hän muistutti, että maahan tulleet turvapaikanhakijat olivat oikeutettuja samoihin ihmisoikeuksiin kuin muutkin, jo tänne tulleet, ja niihin ihmisoikeuksiin ei todellakaan kuulunut mikään kasarmimajoitus.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori oli myös toistuvasti muistuttanut, esiintyessään tiedotusvälineissä puhuvana päänä, että verrattuna Ruotsiin Suomi oli kymmeniä vuosia häpeällisesti väistänyt kansainvälistä inhimillistä vastuutaan ja nyt tämä kunniavelka oli maksettava kaksin kallein. Vielä hän muistutti, että ei ihmistä saa pakkosijoittaa mihinkään korpeen. Hänellä on oikeus valita asuinpaikkansa, ja on täysin ymmärrettävää, jos hän haluaa muuttaa suurkaupunkiin omaan kulttuurilliseen viitekehykseen kuuluvien, jo valmiiksi kaupungissa asuvien ihmisten luokse. Puhe ghettoutumisesta on turhaa ja tuomittavaakin, sillä sehän sisältää jo itsessään rasistisen ajatuksen, että jostain muusta etnisestä ryhmästä kuin suomalaisista koostuva kaupunginosa olisi lähtökohtaisesti huonompi tai vähempiarvoisempi.


Asiasta väännettiin yhteiskunnallisesti kättä ja Yhteiskuntatieteitten Tohtorin puoli voitti. Tulijat kävivät maaseudun vastaanottokeskuksissa käytännössä vain kääntymässä ja siirtyivät sen jälkeen pääosin Pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Tampereelle. Vastaanottokeskuksissa huomattiin, että tulijoilla oli yllättävän tarkat tiedot niistä kaupunginosista, mihin he halusivat muuttaa ja mitä etuja heille oli tarjolla. Suomalaiset viranomaiset alkoivat pikavauhtia lunastaa jo olemassa olevia myynnissä olevia kerrostaloasuntoja, sekä alkoivat julmetulla kiireellä rakentaa suurkaupunkeihin nopeasti tehtyjä elementtiasuntoja uusille tulokkaille.

Samalla media aloitti vielä entistä huikeamman kantasuomalaisten asennekasvatuksen, jota Yhteiskuntatieteitten Tohtori puhuvana päänä tuki aktiivisesti. Kyseessä oli asia, joka oli pakko toteuttaa. Mitään järkisyyhyn pohjautuvaa perustetta sille ei ollut, joten keinona oli jatkuva toisto ja vastakkaisten mielipiteitten entistäkin innokkaampi demonisointi. Johon Yhteiskuntatieteitten Tohtori innokkaasti osallistui, nostaen tietenkin samalla omaa arvostustaan niitten ihmisten parissa, joitten arvostus oli hänelle tärkeää.  Sen piirin ulkopuolisilla ihmisillä ei ollut hänelle merkitystä. Oikeastaan hän ei edes ajatellut heitä. He olivat vain olemassa oleva rakennuksen sokkeli, jonka tehtävä oli kannatella häntä, hänen kaltaisiaan ja heidän luomaansa utopistista kuvaa maailmasta. Kuvaa, jonka mukaan ensisijainen, ja tärkein asia oli saada aina vain lisää uusia tulokkaita Suomeen ja sitä kautta muuttaa Suomi pysyvästi joksikin toiseksi siitä, mitä se oli ollut.

Ja tulokkaita riitti. Viidessä vuodessa Suomi oli kantanut sille EU:n taholta määrättyä pakkovastuuta kaikkiaan 250.000:lla uuskansalaisella. Maassa ei enää edes yritetty miettiä heidän työllistymistään, sillä se oli jatkuvasti jonkun asteisessa lamassa olevassa maassa lähinnä hyvä vitsi. Kotouttamisesta sen sijaan jaksettiin metelöidä, ja yksi metelöijistä oli Yhteiskuntatieteitten Tohtori. Ajatus rauhanomaisesta, monikulttuurisesta yhteiskunnasta, jossa osapuolet elävät sovussa ja täydentävät toisiaan oli hänen, ja hänen kaltaistensa ideologian suurin perusta, ja siksi hänkin suhtautui tulijoitten myötä tulleisiin valtaviin ongelmiin lähinnä siten, että valtaväestö ei hallitse oikeaa ja avointa kohtaamista, joten kotouttamisen pääkohde tulee olla valtaväestö itse. Yhteiskuntatieteitten Tohtori saattoi ylpeänä todeta, että hän oli maassa käyttöön otetun termin ”uuskotoutus” yksi kehittäjistä. ”Uuskotoutusta” alettiin opettaa jo päiväkodissa, tosin silloin Tohtorin maailmaan tuli särö, sillä hyvin monet maakuntien kunnat ilmoittivat, että tähän me emme ryhdy. Joku raja hulluudellakin.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori, 44 vuotta ja hänen vaimonsa Kirurginen Sairaanhoitaja, 43 vuotta olivat molemmat kotoisin Pinnanmaan Huitsinnevadasta. Vaimon vanhemmat olivat kuolleet, mutta miehellä he vielä elivät. Miehen isä, Kirvesmies, iältään 68 vuotta, oli alkanut usein lähettää viestejä niin pojalleen kuin hänen vaimolleen, jonka kanssa hänellä oli hyvin läheiset ja lämpimät välit.

PALATKAA KOTIIN.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori ei ollut ymmärtänyt, miksi hänen isänsä näitä viestejä lähetti. Ei hänellä ollut tarvetta ymmärtääkään, sillä ghetto-Helsingin ongelmat eivät koskeneet häntä, eikä vielä hänen perhettäänkään. He asuivat mukavassa rivitaloasunnossa hyvässä kaupunginosassa aivan eri suunnassa, missä maahantulijoitten asuinalueet olivat. Osakevastine oli tosin noussut seitsemällä kympillä kuussa, sillä paikalliset asunto-osakeyhtiöt olivat tehneet sopimuksen suuren vartiointiliikkeen kanssa. Yhteiskuntatieteitten Tohtori maksoi ylimääräisen summan, vaikkei sinänsä osannut hahmottaa, miksi paikalla oli jatkuvasti vartijoita. Häntä saattoi verrata hobitteihin, jotka eivät ymmärtäneet, että samoojat pitivät huolta Konnun turvallisuudesta.

Yhtä kaikki, hän saattoi käydä yliopistolla näkemättä ongelmia, jotka hän osaltaan oli saattanut alulle. Vaimo saattoi käydä töissä sairaalassa ja lapset koulussa ja päiväkodissa. Rikastamattomissa kouluissa ja päiväkodeissa. Mies ei saattanut ymmärtää sitä ironiaa, että heidän rauhallinen asuinalueensa, jonka asukkaista hyvin suuri osa äänesti punavihreän monikulttuurisen Suomen puolesta, oli etnisesti lähes sataprosenttisesti suomalainen.

Kun vastuuta oltiin kannettu kuusi vuotta, tuli heidänkin asuinalueelle rakennustyömaa. Helsingissä oli vastuun myötä tulleita uuskansalaisia jo puolet kaupungin asukkaista, lisää oli tulossa maahan jatkuvasti ja he tarvitsivat elintilaa. Niinpä asuinalueen vierestä kaadettiin metsä ja rakennettiin nopeassa tahdissa kolmekymmentä kerrostaloa. Kun siitä oltiin menty vuosi eteenpäin, ei asuinalue ollut enää rauhallinen. Vartijoitten vöille olivat ilmestyneet pistoolit. Mutta vartijoita oli liian vähän, ja käytännössä kantasuomalaisilla alkoi ulkonaliikkumiskielto noin kello 21. Sen jälkeen alue kuului uuskansalaisille. Moni asunto oltiin laitettu myyntiin, ja osa asukkaista oli muuttanut. Yhteiskuntatieteitten Tohtori laittoi illalla asuntonsa sälekaihtimet kiinni ja eli unelmassaan.

Vaikka vaimokin oli tympiintynyt tilanteeseen ja maininnut poismuutosta mies eli silti kuplassaan. Niin pahasti, että kun vastuun kantamisesta oli kulunut kahdeksan vuotta, ja hänen poikansa, silloin 14-vuotias joutui etnojengin pahasti pahoinpitelemäksi, hän uskoi vieläkin monikulttuuriseen ideaansa, eikä syyllistänyt poikansa pahoinpitelijöitä, joita ei saatu koskaan kiinni. Päinvastoin hän omassaan, Uuden Suomen palvelimella sijaitsevassa blogissaan pyysi anteeksi maahanmuuttajilta siitä, että kantaväestön tarjoamat huonot mahdollisuudet sekä kantaväestön huonosti onnistunut uuskotouttaminen olivat ajaneet heidät siihen tilanteeseen, että he joutuvat purkamaan turhautumiaan väkivallalla.

Tuolloin miehen ja hänen poikansa välillä särkyi jokin. Poika ei ruvennut kapinoimaan, mutta mies oli sen jälkeen hänelle vain samassa asunnossa asuva henkilö. Poika oli laittanut ulko-oven pieleen pesäpallomailan. Mies oli ajatellut huomauttaa asiasta, mutta ajatteli, että ehkä poika alkujärkytyksensä jälkeen järkiintyy ja ymmärtää, ettei väkivalta ole ratkaisu. Muutamaa viikkoa myöhemmin maila katosikin. Mies jatkoi toimintaansa puhuvana päänä ja oli mediassa kovasti huolissaan huonon uuskotoutuksen aikaansaamasta väkivallan ja kaaoksen aallosta ja totesi, että tämä kertoo suomalaisessa yhteiskunnassa ja kansanluonteessa olevasta sairaudesta joka olisi oikealla asennekasvatuksella juurittava pois niin kerta kaikkiaan.

Blogiaan hän ei Uudessa Suomessa enää pystynyt pitämään, sillä jonkun muun ihmisen blogikirjoituksesta suivaantunut parisataapäinen joukko uuskansalaisia oli tunkeutunut toimituksen tiloihin, tuhonnut palvelimet ja tuikanneet paikan tuleen. Mellakassa kuoli kolme toimituksen jäsentä. Uusi Suomi lopetti toimintansa, sillä lisärahoitusta sille ei tullut Kone Oy:ltä, joka oli jo paria vuotta aikaisemmin siirtänyt pääkonttorinsa Tallinnaan. Yhteiskuntatieteitten Tohtorin bloggaaminen loppui. Mutta hänen isänsä viestit eivät loppuneet.

PALATKAA KOTIIN. PALATKAA VAPAAVYÖHYKKEELLE.

Vapaavyöhykkeitä oli alkanut muodostua siinä vaiheessa, kun EU:n sanelemaa vastuuta oltiin kannettu kuusi vuotta. Tietyt alueet ja kunnat yksinkertaisesti irtautuivat EU:n sanelu- ja maahanmuuttopolitiikasta. Alueilla vallitsivat omat lait, eikä sinne uuskansalaisilla ollut asiaa. Virka- ja poliittinen koneisto tutun jähmeänä mietti asiaa liian kauan ja huomasi, että alueita oli liikaa, ja ne olivat kaiken lisäksi aseistautuneet. Sen verran järkeä hallinnolla oli, että jos se komentaisi armeijan hajottamaan vapaavyöhykkeitä siksi, että ne vastustivat uuskansalaisten etuoikeutettua asemaa, se saattaisi saada aikaan täyden sisällissodan.

Siksi valtiovalta oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vapaavyöhykkeiden Suomi ja Uuskansalaisten Suomi elivät virallisesti yhdessä mutta käytännössä erillään. Jos asiasta ei puhunut, sitä ei ollut olemassa. Ja niin teki myös Yhteiskuntatieteitten Tohtori. Hänen vaimonsa olisi ollut valmis muuttamaan. Niin kuin hänen poikansa ja nuorin tyttärensäkin. Tytär oli kertonut suoraan siitä, kuinka uuskansalaiset rääkkäsivät suomalaisia jo päiväkodeissakin, eikä henkilökunta uskaltanut tehdä mitään. Yhteiskuntatohtorin selitykset hänen itkevälle lapselleen tuntuivat hänenkin mielestään ontoilta, mutta hän ei kerta kaikkiaan voinut laskea irti ideologiastaan. Tai kasvojen säilyttämisestähän siinä oli kyse, ymmärsihän mies sen itsekin. Hänen vanhempi tyttärensä ei oikein ajatellut asiaa mitenkään, sillä hän oli paennut maailmaa omaan teinipissisrooliinsa, niin kuin monet muutkin tytöt. Älypuhelin oli kasvanut kiinni hänen käteensä eikä hänen maailmassaan ollut muuta kuin ulkonäkö, muoti, meikit, idolit ja yleensäkin kaikki joutava turhuus. Toki tyttö tajusi tilanteen hirveyden, mutta hän ei halunnut ajatella sitä, ja pysyi omassa todeksi muuttuneessa virtuaalimaailmassaan.

Paluu Huitsinnevadaan? Vapaavyöhykkeelle? Mies muisti, kuinka hän oli aikanaan inhonnut olla siellä. Vanhassa Maailmassa. Konservatiivisessa Maailmassa. Isänsä Maailmassa. Hän ei tuntenut kuuluvansa sinne. Hän ei ymmärtänyt isänsä vanhoillisuutta. Ja mies muisti sen, kuinka hänen egonsa janosi olla enemmän, mutta ymmärsi myös omien kykyjensä rajallisuuden. Ei hänessä ollut mitään erikoisen merkittävää. Hän ei ollut mitenkään erityisen älykäs, eikä hän koskaan pystyisi luomaan mitään uutta. Varsinkaan sellaista, mikä hyödyttäisi muita ihmisiä. Mutta pääsy Helsingin Yliopistoon takasi hänelle mahdollisuuden olla enemmän. Ainakin virallisesti. Ei häneltä vaadittu muuta kuin tiettyjen oppirituaalien suorittamista. Ensin maisteriksi. Sitten tohtoriksi. Sen jälkeen oli yhdentekevää, mitä hän sanoi, sillä hänen sanallaan oli suoritetun oppirituaalin suoma arvovalta, joten sitä uskottiin ja sen mukaan toimittiin.

Sitä kautta hän pystyi muuttumaan muokkaajaksi. Hän halusi pala palalta, tiili tiileltä hajottaa sen vanhan konservatiivisen ja isänmaallisen maailman ja tuoda tilalle uuden, kansainvälisen, solidaarisen sekä monikulttuurisen maailman. Oman maailmansa. Muodostiko hän ideologiansa vain siksi, että se oli negatiivi hänen isänsä huitsinnevadalaisesta maailmankuvasta? Sitä hän ei oikeastaan tiennyt. Eikä sillä ollut niin väliäkään. Sillä hän oli onnistunut. Tavalla, joka osoittautui hänellekin kalliiksi. Kun EU:n määräämää vastuuta oltiin kannettu yhdeksän vuotta, ja uuskansalaisia oli maassa jo yli puoli miljoonaa, lakkasivat Vapaavyöhykkeet kokonaan maksamasta veroja uuskansalaisten Suomeen. Sitä myötä Yhteiskuntatieteitten Tohtorin palkka puoliutui. Uuskansalaisten Suomella ei ollut varaa maksaa enempää. Yhdeksän ja puolen vuoden vastuunkantamisen jälkeen heidän naapuriensa tytär joukkoraiskattiin ja makasi sairaalassa teho-osastolla. Miehen isä lähetti viestejä.

PALATKAA KOTIIN. PALATKAA VAPAAVYÖHYKKEELLE. TÄÄLLÄ OLETTE TURVASSA. EI TEILLE OLE SIELLÄ ENÄÄ MITÄÄN.

Siinä vaiheessa vaimo totesi, että täältä lähdetään Huitsinnevadaan. Joka tapauksessa hän lähtee ja vie lapset mukanaan. Miehensä kanssa tai ilman. Miehen oli pakko suostua. Rivitalo-osaketta oli turha laittaa myyntiin, sillä ei sitä kukaan ostaisi. Ainoa mahdollisuus oli kaupungin lunastus, joka vastasi kymmentä prosenttia viiden vuoden takaisesta hinnasta. Kaupunki lunasti asunnon 60.000 eurolla. Pankissa sanottiin, että kun kerran pyritte Vapaavyöhykkeelle, ei rahoja kannata jättää tilille. Vapaavyöhykkeellä on kyllä käytössä euro, mutta siellä ei välttämättä noteerata Uuskansalaisten Suomesta tehtyjä tilisiirtoja. Mies ja vaimo ottivat summasta puolet seteleinä ja puolet kulta- ja hopeakolikkoina. Sitten oli aika suunnitella muuttoa.

Pariskunta tiesi, että anarkian tilaan vajonnut Helsinki oli jo täynnä uuskansalaisten summittaisia tiesulkuja. Niissä heille kävisi huonosti, sillä näitten pakolaisiksi muuttuneitten suomalaisten tiedettiin kuljettavan mukanaan käypää valuuttaa ja arvometalleja. Tiedettiin, että muuttavia ihmisiä oltiin tiesuluilla ryöstetty ja ammuttu. Lamaantuneet ja toisilleen vieraat helsinkiläiset eivät olleet saaneet aikaiseksi organisaatiota, joka suojelisi heitä. Onneksi Vapaavyöhykkeiltä oltiin jo aikaa sitten pidetty yhteyttä muuttohaluisiin ihmisiin ja sieltä tulleet aseistetut suojelukaartilaiset suojasivat useamman perheen yhtä aikaa tapahtuvia muuttokaravaaneja.

Ja sellaisessa hekin olivat nyt. Autoon oli lastattu vain kaikkein olennaisin. Mukana oli kahdeksan muutakin perhettä ja neljä Pinnanmaan suojelukaartilaisten maastoautoa. Yhdestä autosta käveli mies kohti Yhteiskuntatieteitten Tohtorin perheen autoa. Hän kantoi mukanaan putkikassia ja hänellä roikkui hihnasta olalla ruotsalainen Carl Gustav m/45-konepistooli. Ratin takana istuva mies ei ollut varma, että oliko kyseessä uni vai oliko tämä todellakin totta. Konetuliaseita. Suomessa. Hänen ideoimassaan Suomessa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Hän aukaisi ikkunan ja sinisellä käsivarsinauhalla varustettu konepistoolimies alkoi puhua:

- Matka on vaarallinen. Nimenomaan alkuvaiheessa. Uuskansalaiset tietävät, että kaupungista Vapaavyöhykkeille pyrkivillä on mukanaan paljon käteistä. Nehän ovat pääosin tietysti simahtaneet yön aikana ja siksi lähdemme näin aamuvarhain. Mutta tiesulkuja voi silti olla. Teidän suojananne on kuusitoista raskaasti aseistautunutta suojelukaartilaista, mutta olisi hyvä, jos teilläkin olisi autossanne kaiken varalta kättä pitempää.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori meni hämilleen:

- Siis… siis… te tarkoitatte aseita… en minä… koskaan… olen suorittanut siviilipalveluksen ja… en usko että…

Hänen vaimonsa, Kirurginen Sairaanhoitaja kyllästyi miehensä sopertamiseen ja sanoi:

- Minä otan kyllä aseen mielelläni. Mutta en osaa käyttää niitä. Jos pienen pikakurssin saisin.

Suojelukaartilainen käveli repsikan puolelle vaimon samalla aukaistessa oven. Mies otti putkikassista revolverin ja pari rasiaa patruunoita:

- Tämä on Arminiuksen .22-kaliiberinen pienoisrevolveri. Hyvin helppokäyttöinen. Ei mikään varsinainen tykki, mutta kun sillä läheltä rintaan läjäyttää, niin vaikutusta on varmasti.

Suojelukaartilainen opetti vaimolle aseen käytön, ja vaimo oppikin sen hyvin nopeasti. Sitten vaimo latasi revolverin ja laittoi sen auton hanskalokeroon. Suojelukaartilainen sanoi seuraavaksi takapenkillä istuvalle perheen 16-vuotiaalle pojalle:

- Jahah, sinulla onkin jo kulma mukana.

- Jep, sanoi poika.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori kääntyi katsomaan takapenkille silmät teevateina ja näki kuinka hänen poikansa laittoi tottuneesti lippaan kiinni venäläiseen 9-milliseen Grach-pistooliin, veti liikkuvat taakse, varmisti aseen ja laittoi sen omaan reppuunsa.

- Kuinkas… kuinkas… milloinkas sinä… ja mistäs sinä…

Poika katsoi isäänsä ilmeellä, joka miehen oli vaikea kestää. Hän huomasi katsovansa vanhempaa miestä, kuin mitä hän oli vielä koskaan ollut.

- Jaa milloinka? Silloin samana päivänä kun se pesäpallomaila hävisi sieltä ovenpielestä. Sille kun ei ollut enää tarvetta. Ja mistäkö? Kuules isä, tämä on sieltä sinun uljaasta uudesta maailmastasi. Sieltä, minkä sinä halusit ja sait aikaiseksi. Sieltä näitä saa helposti. Ja siellä näille on tarvetta. Ja tiedätkös mitä? Ehkä sinunkin olisi lopultakin aika ottaa pää pois perseestäsi, ja ymmärtää, että sinäkin elät siinä maailmassa. Ehkä sitten ehtisit olla isä. Nyt sinä et ole muuta kuin Yhteiskuntatieteitten Tohtori. Eikä pikkuhiljaa romahtavassa maassa sellaisille ole enää käyttöä. Niitä ei tarvita kuin maan hävittämiseen. Ja nythän tämä alkaa olla hävitetty.

Suojelukaartilainen ei kommentoinut autossa käytyä varsin yksipuolista keskustelua sanallakaan. Mutta hän otti vielä kassistaan UHF-radion ja vara-akun ja antoi sen pojalle unohtaen isän kokonaan.

- Osaat varmaankin käyttää tätä?

- Osaan.

- Kanava kuusi. Pidä koko ajan kuuntelulla. Älä lähetä, jos ei ole tärkeää asiaa. Meidän automme ovat tunnuksilla yksi, kaksi ja kolme letkan kärjessä. Auto neljä varmistaa letkan perässä.

- Kuitti.

Mies poistui ja jatkoi matkan valmistelua. Kun valmistelut olivat tehty, kuului radiosta:

- Täällä ykkönen. Lähdetään liikkeelle. Pidetään suhteellisen lyhyet välit autojen välillä, ettei porukka hajaannu. Jos joku pyrkii ohittamaan teidät ja kiilaamaan autojen väliin, ilmoittakaa se välittömästi radiolla. Vaarallisin osuus on täällä Helsingissä ja sen jälkeen vielä Vantaalla. Kun pääsemme ympäristökuntiin, pahin on ohi.

Kahdeksan muuttavan perheen ja neljän suoja-auton letka lähti liikkeelle. Yhteiskuntatieteitten Tohtori ajatteli, että hänen olisi pitänyt puhua poikansa kanssa jotakin. Mutta hän ei keksinyt mitään, mitä sanoa. Kaikki se viisaus, mitä hän oli saattanut turvallisissa olosuhteissa yliopistolla sanoa, oli menettänyt merkityksensä. Oli vain tämä kahdeksan perheen muuttoletka ja niitten suojana olevat neljä turva-autoa. Täynnä raskaasti aseistettuja miehiä. Ja tässä autossa ase oli pojalla ja vaimolla. Ei hänellä. Mies alkoi kauhukseen ymmärtää, että perheen miehet istuivat tuolla takapenkillä ja hänen vieressään apukuskin paikalla. Kaikki se, mikä oli tehnyt hänestä Jonkin oli lakannut olemasta. Se oli jäänyt jonnekin menneisyyteen. Hän oli enää autokuski. Ei mitään muuta. Hän oli hyödytön.

Letka nytkähti liikkeelle. Takapenkillä istuva seitsenvuotias tytär katsoi vielä taakseen ja jätti mielessään jäähyväiset paikalle, joka oli hänen kotinsa, mutta jonka hän halusi mielellään jättää taakseen. Hän halusi päästä pois pelosta. Hän halusi päästä pois jatkuvasta kiusaamisesta ja suoranaisesta terrorista. Ja hän halusi päästä pois hänen näköisistään kantasuomalaisista ihmisistä, jotka selittivät hänelle, että hänen tulisi ymmärtää häntä terrorisoivia ihmisiä, joille hän ei ollut tehnyt mitään pahaa. Itse asiassa hän ajatteli, että jos se sinisellä käsivarsinauhalla varustettu mies olisi antanut hänellekin aseen, hän olisi ottanut sen ja laittanut talteen nallereppuunsa. Nyt hänellä ei ollut sitä ja hän tyytyi kiehnäämään isoveljensä kyljessä, joka silitti hänen päätänsä.

Matka meni rauhallisesti ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia. Liikennettä oli jonkun verran, mutta ne olivat kantasuomalaisia. Tässä kaupungissa tehtiin vielä töitäkin. Uuskansalaisten joukkioita ei näkynyt. Mutta hetkeä myöhemmin kuului radiosta:

- Täällä ykkönen. Edessä on tiesulku. Suoja-auto kolmosen takana olevan auton tulee jarruttaa ja muitten sen mukana. Pitäkää meihin vähintään viidenkymmenen metrin väli. Suoja-auto neljä vahtii letkan perää. Mikäli suoja-autot pysähtyvät ja aukaisevat ovensa, teidän tulee mennä autoissanne mahdollisimman mataliksi ja kaivaa esille teillä olevat aseet. Tilanne voi olla vaarallinen.

- Ja vielä ykkönen kakkoselle, kolmoselle ja neloselle: kuusi heppua. Kaikilla lyhyet aseet. Vain kahdella ase käsissä. Ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme. Kuitatkaa.

- Kakkonen: ilmeisesti puhumalla.

- Kolmonen: ilmeisesti puhumalla.

- Nelonen: ilmeisesti puhumalla.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori ajoi perheen autoa hiljakseen ja ajatteli suoja-autojen keskinäisestä viestinnästä, että tiesulusta päästäisiin läpi ilman sen kummempia ongelmia. Ilmeisesti puhumallahan siellä sanottiin. Suoja-autot pysähtyivät tiesululle, kaikkien ovet aukenivat yhtä aikaa ja perheen poika huusi:

- Päät alas joka iikka!

Perheen äiti löi päänsä saman tien suojaan ja poika painoi sisarensa itsensä alle. Yhteiskuntatieteitten Tohtori hidasteli koska ei tajunnut mistä oli kyse. Sitten hän näki aseitten suuliekkejä ja kuuli sarjatulta ja ymmärsi mennä matalaksi. Tulitus ei kestänyt kuin muutaman sekunnin. Sitten kului muutama piinaavan hiljainen sekunti, jonka aikana niin poika oli kaivanut esiin pistoolinsa kuin äiti revolverinsa. Vapauttava rasahdus kuului radiosta:

- Ykkönen. Tilanne ohi. Nyt on turvallista. Jatketaan matkaa.

Letka lähti liikkeelle ja mieskin tuli tiesulun kohdalle. Hän ymmärsi, että asiaa ei todellakaan oltu hoidettu puhumalla, vaan tiesulun luona olleet kuusi uuskansalaista lojuivat maassa seulaksi ammuttuina. Mies, Yhteiskuntatieteitten Tohtori, pidätteli oksennustaan. Eihän tämän näin kuulunut mennä. Tämä ei vastannut ollenkaan sitä, mitä hän yliopistolla oli rakentamassa ja mihin hän uskoi. Hän alkoi tajuta hirvittävän epäonnistumisensa. Hän jatkoi ajamista, ja keskittyi lähinnä seuraavan auton perävaloihin. Autokulkue siirtyi Vantaan puolelle ja ohitti senkin ilman ongelmia. Parikymmentä kilometriä Vantaan jälkeen ykkösauto pysähtyi levikkeelle ja muut autot seurasivat perässä. Suojeluskaartilaisten johtaja kertoi Helsingistä pakeneville perheille:

- Nyt voi sanoa, että olette turvassa, vaikka ette olekaan vielä perillä. Emme ole vielä Vapaavyöhykkeellä, mutta tätä kutsumme Välitilan Suomeksi. Täällä vallitsee EU-Suomen lait ja alue maksaa veroja EU-Suomelle. Mutta täällä ei ole uuskansalaisia. Ne ovat siellä, minkä jätimme taaksemme. Täällä on myös Vapaavyöhykkeitä, mutta ne ovat erillisiä pesäkkeitä, eivät yhtenäinen alue. Jatkamme tästä pian Pinnanmaalle.

Eräs perheitten isistä kysyi:

- Kuinka laajan alueen Vapaavyöhykkeet kattavat Suomesta? Virallinen uutisointi Uuskansalaisten Suomesta kertoi lähinnä hajanaisista kapinallisalueista. Olemmeko kumminkin menneet tyhjän päälle?

Suojelukaartilainen vastasi:

- Linjan Merikarvia – Jämsä – Heinola – Kouvola – Hamina pohjoispuolella ei ole enää erillisiä vapaavyöhykkeitä, vaan sen pohjoispuolinen Suomi on yksi ja ainoa Vapaavyöhyke. Ja se on leviämässä pikku hiljaa etelään päin. Yksittäisiä vapaavyöhykkeitä on jopa Uudellamaalla.

Saattue jatkoi eteenpäin ja saapui Pinnanmaan maakunnan rajalle. Siellä oli vastassa noin joukkueen verran maastopukuisia, rynnäkkökiväärein varustettuja suojelukaartilaisia. Kärkiauto pysähtyi ja miehet kättelivät toisiaan. Suojelukaartilainen sanoi:

- Tästä eteenpäin on täysin turvallista. Voitte jatkaa matkaanne sinne, missä Pinnanmaan alueella olitte menossakin. Tiesulkuja saattaa olla, mutta ne ovat omia. Niitä ei tarvitse pelätä. Niillä on tieto teistä. Tässä vielä varmistus.

Mies jakoi kaikille Vapaavyöhykkeen kulkuluvat. Kulkue kiitti saattojoukkojaan ja hajosi kuka mihinkin suuntaan. Yhteiskuntatieteitten Tohtorin perhe ajoi Huitsinnevadan Örnätjärvelle, josta hän oli kotoisin ja jossa hänen vanhempansa asuivat. Saapuessaan kohti lapsuudestaan niin tuttua Örnätjokea hän näki sielläkin tiesulun. Viisi aseistettua miestä. Hän pysäytti auton, näytti kulkuluvan ja sanoi:

- Olisimme tulossa Örnätjärvelle. Isäni luokse ja hänen kutsumana. Meillä on kyllä varaa maksaa läpipääsystä.

Örnätjärveläinen suojelukaartilainen ihmetteli:

- Maksaa? Eihän me tässä mitään tietullia oteta. Kotiinnehan te olette tulossa. Olkaa hyvä ja jatkakaa matkaanne.

Mies ajoi autonsa sen talon pihaan, missä hän oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Hänen vanhempansa olivat pihalla odottamassa. Varmaankin tiesululta oltiin soitettu. Vanhemmat halasivat tulijoita ja totesivat, että ruoka on valmiina. Se varmaankin maistuu. Syökää, saunokaa, asettukaa ja levätkää matkastanne. Aletaan huomenna sitten miettiä tulevaisuutta.

Yhteiskuntatieteitten Tohtori nukahti hänelle tehtyyn sänkyyn eikä ollut herättyään varma, koska hän oli viimeksi nukkunut niin hyvin. Hän heräsi siihen, kun hänen äitinsä tuli kysymään häntä aamiaiselle. Ennen aamiaiselle menoaan hän pyörähti hetken ulkona, ja näki kuinka hänen seitsenvuotias tyttärensä kulki innokkaana isoisänsä perässä imien mieleensä pienen lapsen innolla kaikkea sitä, mitä vaari saattoi opettaa. Yhteiskuntatieteitten Tohtori ymmärsi, että hänen nuorimmalle lapselleen koko se aika, mitä hän oli asunut Helsingissä olisi vuoden päästä vain hämärtyvä haamu, ja tytöstä tulisi jotain sellaista, minkä hän itse mieltäisi lähinnä punaniskaksi. Ja mies tajusi, ettei hän mahda sille kehitykselle mitään eikä hänen edes tulisi yrittää. Isoisällä olisi pojantyttärelle niin paljon enemmän hyödyllistä opetettavaa kuin hänellä. Mitä opetettavaa hänellä lapselleen edes olisi? Jotain sitä, mitä hän aikanaan yliopistolla julisti? Sitä, minkä vuoksi koko perheen piti paeta Helsingistä.

Mies siirtyi syömään aamiaista. Hänen isänsä tuli paikalle, niin kuin koko miehen perhe. Hänen vaimolleen, Kirurgiselle Sairaanhoitajalle oli välittömästi paikka Huitsinnevadan terveyskeskuksessa. Hänen poikansa taas sanoi isoisälleen:

- Minä haluan Suojelukaartiin.

Johon isoisä oli vastannut:

- Tokihan sinä sinne pääset. Mutta vasta vuoden kuluttua. Alaikäraja on seitsemäntoista vuotta. Käy koulua ja osallistu samalla johonkin yleishyödylliseen toimintaan, niin kuin täällä tapana on. Sinulle kyllä opetetaan kaartilaisten toimesta aseitten käyttöä sitä ennenkin. Se on koulunkin ohjelmassa.

Sitten isoisä kääntyi perheen 14-vuotiaan tyttären puoleen:

- Oletko ystävällinen ja annat sen älypuhelimen minulle?

Yhteiskuntatieteitten Tohtori katsoi tytärtään ja ajatteli, että pyynnöstä seuraisi totaalinen itkupotkuraivari, joka olisi epäilemättä tullut, mikäli hän itse olisi tämän pyynnön esittänyt. Mutta yllättäen hänen tyttärensä uskoi isoisänsä karismaa ja antoi älypuhelimensa hänelle sen kummemmin protestoimatta. Isoisä jatkoi:

- Sinä olet elänyt tuon masiinan jatkeena ja vankina jo liian kauan. Se ei tarjoa sinulle kuin kuvitelman maailmasta, jota ei ole olemassakaan ja se tekee sinusta egoistin, joka ei ajattele muuta kuin itseään ja sitä, miltä sinä muitten silmiin näytät. Minä annan tämän puhelimen sinulle takaisin, mutta vasta siinä vaiheessa, kun olet koulunkäyntisi ohella oppinut jonkun hyödyllisen taidon, mistä on apua meille kaikille. Sinä pystyt siihen kyllä. Mutta sitä ennen tämä puhelin pysyy minun takanani.

Yhteiskuntatieteitten Tohtorin hämmästykseksi hänen tyttärensä ei sanonut edes vastaan. Sitten hänen vaimonsa osoitti häntä itseään ja kysyi:

- Entäs hän?

Isoisä totesi:

- Antaa hänen toipua kaikessa rauhassa pari päivää. Luulen, että murros ja muutos on hänelle kaikkein vaikein.

Ja siinä hänen isänsä oli oikeassa. Seuraavan päivän Yhteiskuntatieteitten Tohtori vietti maaten punkassaan ja katsellen tyhjällä ilmeellä kattoon. Hän tiesi, että hänen oli sanottava isälleen tietyt sanat. Hän jo tiesi, mitkä ne sanat olisivat, mutta kynnyksen ylittäminen oli vaikeaa. Välillä hän nousi sängystään, ajoi autollaan ympäri Örnätjärveä ja näki ihmisten ahkeruuden ja innon. Halun tehdä kaiken toisin, kuin mitä hänen haluamassaan maailmassaan oli tapahtunut. Ja hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, että nämä työssä olevat ihmiset olivat oikeassa. Hän itse oli ongelma. Ja he olivat ratkaisu.

Hän meni punkkaansa ja nukahti. Unissaan hän näki painajaista, jossa hänen tyttärensä oltiin raiskattu ja tapettu uuskansalaisten toimesta, ja hän puhui edelleenkin television uutislähetyksessä, että tästä valitettavasta tapahtumasta ei pidä tehdä kostoväkivaltaan yllyttäviä johtopäätöksiä ja meidän kaikkien suomalaisten täytyy yhdessä miettiä, kuinka voimme estää tällaiset tapahtumat jatkossa antamalla uuskansalaisille mahdollisuuden olla tasavertainen osa yhteiskuntaamme.

Mies havahtui painajaisestaan, ja ymmärsi, että painajainen oli hän itse. Hän nousi punkastaan ja käveli isänsä luo, joka katsoi läppäristään uutisia.

- Isä, haluan puhua kanssasi.

Isä kääntyi poikaansa kohti ja sanoi:

- Odota hetki. Katsotaan uutiset loppuun. Ruotsissa on alkanut täysi sisällissota. Skånen alueen islamilaiset ovat ilmoittaneet, että Skåne on osa islamilaista kalifaattia. Ruotsi on vastannut sotilasvallankaappauksella ja liikekannallepanolla. Islamilaiset tullaan murskaamaan ja Ruotsi alkaa korjaamaan virheitään, mitä se on tehnyt kymmeniä vuosia. Valitettavasti se tietää paljon ruumiita. Mutta sille ei ole vaihtoehtoa.  Minä itse olen melko vaikutusvaltainen hahmo Vapaavyöhykkeellä ja tiedän tiettyjä asioita. Tiedän sen, että valtapuolueissa on ollut jo pitkään menossa poliittinen sisällissota. Parin päivän kuluttua se kulminoituu, sillä eduskunta antaa epäluottamuslauseen hallitukselle.  Ja sen jälkeen alkaa kehitys, jonka lopputuloksena koko Suomi on Vapaavyöhyke. Mutta mitä sinä halusit minulle sanoa?

Yhteiskuntatieteitten Tohtori katsoi isäänsä ja sanoi:

- Isä. Aikanaan kun asuin tällä, inhosin sinun vanhaa maailmaasi. Halusin tehdä siitä uuden, itse muokkaamani maailman. Ja onnistuinkin. Yhtenä muitten mukana. Nautin menestyksestäni. Enkä tajunnut sitä, että minun uusi maailmani saattoi olla olemassa vain siksi, että sinun vanha maailmasi ruokki sen. Olin tekemässä hirviötä. Tunnustan sen. Ja nyt ymmärrän, että sinun vanhan maailmasi täytyy pelastaa meidät siltä kaikelta, mikä minun uusi maailmani on aikaan saanut. Olin väärässä. Niin hirvittävän väärässä. Kuinka voin koskaan korvata sen, mitä olen saanut aikaiseksi?

Miehen isä katsoi häntä, mietti hetken ja totesi:

- Jo se, että ymmärrät tekosi, auttaa sinua eteenpäin. Seitsemänvuotias tyttäresi kulkee koko ajan perässäni ja suorastaan imee kaiken sen, mitä voin hänelle opettaa. Hän on tuulahdus uudesta tulevaisuudesta. Sinullekin löytyy paikkasi. Vapaavyöhykkeellä ei ole tarvetta kaltaisillesi Yhteiskuntatieteen Tohtoreille. Mutta työmiehille täällä on tarvetta. Oletko halukas ryhtymään sellaiseksi?

Yhteiskuntatieteitten Tohtori, joka oli juuri luopumassa Yhteiskuntatieteitten Tohtoriudestaan ojensi kätensä isälleen ja puristi sitä. Samalla hän puhkesi kyyneliin, miettien kaikkea sitä, mitä hän oli saanut aikaiseksi. Mutta hän tunsi kädenpuristuksensa olevan miehen kädenpuristus. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan.



46 comments:

Anonymous said...

Muutoin hyvä vaan ei nuo suvitsevaiston edustajat ja pääpuolustajat tule itkua turauttamaan saati myöntämään virheellistä toimintaansa, koskaan.

Oikeudenkäyntiä minä odottelin ja kunnon tuomiota: pakkotyötä veden ja leivän voimalla maailman tappiin.
Kuolemantuomiota en kannata mutta laitapas tuomittu naputtelemaan vasaralla sepeliä peruskalliosta - kiven/kallion koko sitten sen tehdyn rikoksen mukaisesti...

-Tvälups-

Castor said...

Tvälups: kun nämä hyvinpuhujat ovat kaikki huomattavan älykkäitä (sic!) niin mielestäni oikeampi tuomio olisi antaa päivittäin iso tynnyrillinen pultteja ja muttereita, jotka pitää erottaa kahteen pienempään tynnyriin. Illalla työn päätyttyä ja vanhgin edessä tyhjennetään pultit ja mutterit jälleen kahdesta pinemmästä astiasta tuohon isoon tynnyriin, sekoitetaan, ja sanotaan: "Tuossa onkin sitten huominen työmaa".

Tuosta älyllisyydestä: minkälaista alyn köyhyyttä on väittää, että millään, ei sitten millään, ole mitään tekemistä islamin kanssa: ei sodalla Irakissa, Jemenissä, Syyriassa, terrori-iskuilla Keniassa, Ranskassa, jne., Ruotsin, Britannian, Saksan, Hollannin, Belgian, jne. ongelmilla muslimi-maahanmuuttajien suhteen, kotoisilla "maitonaama"-hyökkäyksillä ja joukkoraiskauksilla? Mikähän ihme saa ihmiset väittämään tuollaista, vaikka evidenssi on joka puolella, käsin kosketeltavana?

Ensio said...

Terve!

Olen jutellut näin vaalien alla Kristillisdemokraattien ehdokkaiden kanssa ja he tuntuvat elävän samassa kuplassa näiden tiedostajien kanssa.

Ihmettelen tätä kovasti, koska käsittääkseni kristityn jos kenen luulisi vastustavan ylpeyttä ja omaneduntavoittelua. Omat uskovaiset vanhempani tosin ovat tolkun ihmisiä myös näissä maahanmuuttoasioissa.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Castorille ja Ensiolle & kiitos kommenteistanne. Minä kun olen semmonen peruspositiivinen ihminen, niin toivon (jos kohta harvemmin uskon) ihmisen henkilökohtaiseen kasvuun. Ja kun asian kirjoittaa tarinamuodossa, niin siinähän se sallitaan.

Keniassahan saatiin tuoreeltaan esimerkki, että islamin nimeen teurastettiin 150 ihmistä, ja länsimaisten ihmisten, jotka ovat muodostaneet ihan ikioman kuvansa islamista, väittävät että ei tälläkään ole tekemistä. Herra Yhteiskuntatieteitten Tohtori voi toki väittää hyvässä seurassa, että hänen tulkintansa mukaan Kenian joukkomurha ei johdu islamin opeista, mutta ne tyypit, jotka siellä painoivat liipaisinta, eivät ole Yhteiskuntatieteitten Tohtoreita.

Yllättävän (no, ei niinkään yllättävän) vähälle on jäänyt muuten uutisointi noista Kenian tapahtumista, vaikka ruumiita tuli huomattavasti enemmän kuin erään norjalaisen häiskän toimesta. Mistähän mahtaisi johtua?

Ensio: Minä henk koht näen Kristillisdemokraatit vähän samassa valossa meidän ev lut-kirkon kanssa. Evlut-kirkkomme ei ole kirkko, vaan virasto, sillä ei ole enää mitään tekemistä uskonnon kanssa ja kridet ovat pelkästään puolue. Itse en ole uskonnollinen, mutta sääliksi käy niitä kristittyjä, jotka haluaisivat ajatusmaailmaansa tukevaa puoluevaihtoehtoa. Sitä kun ei ole.

Peräsmies said...

Kiitos Ykälle taas huikeesta tarinasta! Sen jälkeen kun luette tämän:

http://swedenreport.org/2015/04/03/sweden-taxing-itself-into-oblivion/

Niin alkaa tuntua, että Ykän tarina ei ole vain dystopia vaan hyvinkin todennäköinen asioiden tila Ruotsissa viiden vuoden päästä. Valitettavasti.

Muistakaa äänestää viisaasti.

Juho said...

Miten näille tarinoille saisi lisää julkisuutta ja lukijoita? Stadin pravda ei tätä ikinä kelpuuttaisi edes maanantain numeron sivulle F5.

MV-lehti?

Eipä silti, hieno tarina jälleen kerran. Seuraavaksi voisi kirjoittaa operaatiosta, jolla estetään viime hetkellä (juuri ennen kuin pau pau alkaa)Kenian toisinto Suomessa samaan tyyliin, kuin se kertomaton tarina uudestisyntyneen Neukkulan hyökkayksestä Eurooppaan.

Ironmistress said...

Tylyä tekstiä. Mutta eiköhän se hanhensulkainenkin toimi siinä missä mutka, jos taulukärjen tilalle vaihtaa leikkuukärjen. Eikä siitä kuulu edes pamausta.

Tosin autosta ampuminen voi olla hiukka hankalaa.

Strix Senex said...

Riskienhallinnan kanssa töitä tehneenä opin aikanaan, että riskien toteutuessa ensimmäinen ja tärkein tehtävä on ongelma-alueen rajaus ja kriisin leviämisen estäminen. Seuraava, ei yhtä kiireellinen, mutta pidemmällä aikavälillä tärkeämpi, on ongelman perussyyn selvittäminen.

Maailman ongelmien osalta ainakin yksi perussyy on ollut jo kauan tiedossa. Se on liiallinen väestön kasvu ja siitä aiheutuva ympäristön ylikuormitus. Eurooppa ratkoi aikoinaan väestöongelmiaan muuttoliikkeen avulla asuttamalla Amerikan ja Australian tapaisia jokseenkin tyhjiä alueita. Ja siinä sivussa jyräämällä näiden alueiden alkuasukkaat. Tällaista mahdollisuutta tyhjien alueiden käyttöönottoon ei enää ole. Maapallo on täysi.

Väestönkasvun aiheuttamat ongelmat on ratkottava niiden syntyalueilla. Laajoilla alueilla tämä on myös onnistunut. Kiinan yhden lapsen politiikka on ollut verraten brutaali, mutta menestyksekäs. Etelä-Amerikassa kasvu on tasaantunut lähes huomaamatta. Jopa Intia näyttää onnistuvan väestökehityksen hallinnassa. Suurimmiksi ongelma-alueeksi jäävät Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Pakistan.

Valitettavasti EU:n maahanmuuttopolitiikka on edistämässä tämän ongelman leviämistä myös Eurooppaan, joka on jo valmiiksi täynnä.

Valaisevan ja Ykän kirjoitukseen liittyvän näkökulman tähän pulmastiikkaan ja sen perusteisiin tarjoaa Pew Research Centerin raportti "The Future of World Religions: Population Growth Projections, 2010-2050" joka löytyy alla olevan linkin takaa.
http://www.pewforum.org/2015/04/02/religious-projections-2010-2050/

Sen kertoma viesti, kovasti pelkistettynä ja mutkat oikoen, näyttäisi olevan seuraava. Muslimien keskuudessa syntyvyys on selvästi suurempi kuin muissa uskontokunnissa. Muslimikulttuurin leviäminen uusille alueille johtaa väestönkasvun nopeutumiseen noilla alueilla. Tämä palauttaa väestönkasvun ongelman myös niille alueille, joilla se jo oli saatu hallintaan. Maailman väestöongelma, joka näytti olevan saatavissa hallintaan, uhkaa ryöstäytyä käsistä.

Tohtorin käyttäytyminen näyttää vastuuttomammalta ja pahemmin itsetuhoiselta kuin hän ikinä arvasikaan.

Kenzo said...

Jos järki voittaa tulevissa vaaleissa, suvaitsevaisto tuskin tulee virheitään myöntämään, koska tilanteen ei annettu edetä tarpeeksi maalailemasi tilanteen kaltaiseksi. Näin myös taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen vakauttamista, ja mahdollisesti parantamista, ajavat tahot, ovat edelleenkin rasisteja. Mikäli tilanne kuitenkin etenee tähän suuntaan, tulen mielelläni korpeen asumaan, koska sitten elämä on huomattavasti mutkattomampaa, kun kasvatan kasviksia ja yrttejä pihamaalla, ammun satunnaisen musulmaanin vapaavyöhykkeen rajamailla partiossa ollessani ja testailen eri kasvisten sopivuutta viinintislauksen lopputuotteiksi. Olettaisin, että laskujakaan ei tulisi niin paljon maksettavaksi.

Anonymous said...

Aika hyvä!

Anonymous said...

Itseäni on viime aikoina mietityttänyt se, että myös nuivien parissa on kohtalaisesti sellaisia henkilöitä, jopa perheitä, joilta puuttuu kokonaan jokainen suomalaisen kulttuurin hyve.

Miten vapaavyöhyke mahtaisi suhtautua hyvin nuiviin, oikeastaan patologisella tavalla rasistisiin pellavapäihin, joiden käyttäytyminen on kuin suoraan luontofilmistä? Jos on pottunokkaista porukkaa, jolle kaikessa on sairaalloisuuteen asti kyse nokkimajärjestyksistä, reviirinvaltaamisesta, seksuaalisesta ja muusta ahdistelusta… Etnisesti suomalaisia mutta käyttäytymisen ja toimintakulttuurin suhteen palestiinalais-somalilais-paviaanilaumalaisia?

Jos ne päästää vapaavyöhykkeelle, niin muuttavat sen sisäisesti riitaiseksi ja toimimattomaksi perseläksi. Jos ne jättää etnoghettoon, niin ne kostavat ulkopuolelle sulkemisen pottunokille.

Menolippu karpalopaikalle?

Jani Alander said...

Taas on kyllä laadukas kirjoitus. Samaan malliin vaan jatkossakin :)

Hemuli said...

Kyllähän ihminen elämyksiä saa. Häpeäkseni myönnän olleeni kohtuullisen suvaitsevainen jossakin kohtaa (onhan rasismi tuhmaa ja pahaa). Sittemmin päädyttyäni mm. tälle palstalle (ja scriptaan) niin silmät ovat auenneet. Maahanmuuttoon voi suhtautua kriittisesti ilmiönä ja järjestelmää voi arvostella ilman että on rasisti. Kaippa logiikka pätee myös suvaitsevaisuuden vakaviin muotoihinkin. Toki parantuminen vakavasta taudista vaatii enemmän aikaa tai kovemmat lääkkeet.

Anonymous said...

Kiitos taas, Yrjö!

Tämä kirjoituksesi on sekä kauhea että lohdullinhen.
Kauheinta siinä on se, että se tuntuu ihan mahdolliselta. Ja tuon miehen suhde lapsiinsa - olen ajatellut, että nämä mokuttajat ovat suorassa vastuussa niistä lapsista ja nuorista, jotka on tuuditettu höttöiseen teletappimaailmaan, jossa kaikki ovat kilttejä toisilleen.
Lohdullista taas on ajatus yhteiskunnasta, jossa tarkoitus on selviytyä tekemällä työtä yhteen hiileen puhaltamalla. Ja olen ihan varma, että suomalaisissa nuorissa on paljon potentiaalia, kunhan se otetaan oikealla tavalla käyttöön.
Mielissäni panin myös merkille, että asun jo turva-Suomessa - eipähän tartte muuttaa... ja kyllä minustakin vielä johonkin on.

-koppelo-

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Vapaavyöhykkeillä on alkanut nuo asevarkaudet. ;)

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428377870462.html

PS. Ja huomenna nuivasti äänestämään, jos sattuu huono tuuri ennen varsinaista vaalipäivää. :D

Anonymous said...

Shell on hyödyntänyt noin suunnilleen maailman parasta osaamista sen suhteen, että mihin suuntaan maailma on menossa. Esille nousi kaksi vaihtoehtoista pääsuunta. Shell nimesi nämä sinikopioksi ja sotkuksi.

Tarkan tutkimisen jälkeen Shell päätyi pistämään omat rahansa likoon sen puolesta että maapallo menee sekaisin. Shell ei tietenkään voi sanoa ääneen sitä, että mistä mikäkin johtuu ja mitkä asiat vievät mihinkin suuntaan. Asiaa tutkiessaan ovat kuitenkin huomioineet niitä.

Eli tota vapaavyöhyketodellisuutta lienee tiedossa monellakin eri ulottuvuudella.

Tuubista löytyy kaunisteltu versio aiheesta.

https://www.youtube.com/watch?v=jQ2uIPeiEYQ

Ghettomaksaja said...

Vaikka periaatteessa rauhallisella asuinalueella tulee asusteltua niin kyllä silti on käynyt mielessä hommata kodin turvaksi jotain kättä pidempää. (Vieläpä ihan emännän ehdotuksesta, eli se siitä aseiden miehiin vetoavasta fallossymboliikasta. Tosin loogisempaahan se olisi että se vetoaisi nimenomaan naisiin?). Ihan aitoa mutkaa en taida kehdata hankkia, mutta pohdiskelin että mahdollisimman aidon näköinen kaasutoiminen ilmapistooli auttanee tosipaikan tullen varsin hyvin. Harva alkaa (todennäköisesti hämärissä oloissa) ottamaan riskiä ja testaamaan reukun oikeellisuutta, ja jos joku kuitenkin päättää näin tehdä niin hieman viriteltynä sellaisella saa 4.5mm kudin lähtemään 150m/s nopeuksilla. Luulisi sen hieman kirpaisevan itsesuojeluvaistorajoitteiseen bandiittiin. Tarvittaessa kun niitä kuteja vielä lähtee sen ~15kpl melko rivakkaan tahtiin. Parastahan tässä on se, ettei poliisikaan voi jälkikäteen antaa kovin rankkoja rapsuja jos tilanne selviää ilman etusormenliikkeitä.

Mitä tämän tarinan tulevaisuudennäkymiin tulee, niin onneksi asutaan jo valmiiksi vapaavyöhykkeellä. Ja niitä oikeita pyssyjä kyllä löytyy tarvittaessa ihan kotipuolesta tai vaihtoehtoisesti rajan takaa sen verta ripeästi että ei tarvitse pelätä jalkoihin jäämistä. Paikalliset motoristit osannevat myös ratkaista tarpeen tullen useamman tilanteen, ne on reippaita poikia nuo prätkäjätkät. Ei tästä montaa vuotta ole kun maahanmuuttajat (kyllä, on niitä jonkin verran täälläkin) erehtyivät koulussa kiusaamaan väärän miehen poikaa. Ongelma ratkesi kuulemma parilla vanhempien itsenäisesti järjestämällä keskustelutuokiolla huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin kuin yksikään Kiva Koulu -hanke osaa edes unelmoida. Kohtaamisviestintä oli niin selvää että kaikki tuli heti ymmärretyksi eivätkä kulttuurierot haitanneet ollenkaan.

Becker said...

Hyvä tarina ja kylmää kyytiä taas Ykältä. Sinällään on mielenkiintoista, että tarinan alkuosan yhtymäkohdat Ruotsin arkitodellisuuteen ovat jo täyttä arkipäivää.
Jatkosta ei ota pirukaan selvää. Aivopesty ja naivi konflikteja pelkäävä kansa ei hevin lähde barrikaadeille.

Reinfeldtin aikana maahan tuli 800.000 parasiittia, ja tahti on samanlainen nytkin. Asuntoja pitäisi rakentaa Tukholman kokoisen kaupungin verran. Se on käytännöllisesti ja taloudellisesti mahdotonta. Saattaa hyvinkin olla, että kesämökin omistavat saavat piakkoin vierailun kunnan viranhaltijan ominaisuudessa, joka tekee mökin omistajalle tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. Saas nähdä joko sitten svenneltä tippuu rähmät silmiltä, kun rakas tupa pakko otetaan parasiittien käyttöön.
Kaikkia veroja ja maksuja ollaan nostamassa jo maassa jossa on muuutenkin maailman korkeimpiin kuuluva verotus. "Verojen maksaminen on upeeta, " niinkuin Mona Muslin (Salin) on todennut.

Jonköpingissä oli taas vuotuinen suuri harrasteajoneuvo näyttely, joka tietysti herätti Ruotsin Radion mielenkiinnon. Lähinnä siinä suhteessa, että radion toimittaja piti tapahtumaa rasisitisena ja patriarkaalisena sekä ihmetteli mamujen vähäistä kävijä määrää.

Olin aikoinaa erästä kaveriani tervehtimäsää Kanadassa. Kyläilimme sitten eräänä iltana häne paikallisen tuttunsa luona, joka asui aidatulla ja vartioidulla asuntoalueella.
Hämmästykseni oli kyllä melkoinen, sillä demokraattisesta pohjolasta tulleena sellainen asumismuoto oli vähintäänkin överiksi vedetyn tuntuista.

Jumaliste, nythän tuo asumisen malli on kohtapuoleen arkipäivää täälläkin.

Anonymous said...

Hieno mutta tavallaan surullinen tarina.

Olen kyllä kommentoijien kanssa siitä kivassa asemassa, että asun jo tulevalla vapaa vyöhykkeellä. Tosin sellaisella erillisellä.

Sitä vain mietin, että kuinkahan vapaa vyöhykkeiden ja uussuomen välinen logistiikka hoidetaan. Pannsaroituja yhdistelmiä kk:t katolla ja ampuja mukana?

Ittellä on taas kulttuurinen logistiikkaongelma. Pitänee ventata täällä Køge DK kunnes ajoaika riittää eteläruotsin läpi. Kas kun eteläruotsissa on yötauon viettäminen kielletty.

-KKi-

Höhö, ropottitestissä olutta ja pihviä. :D

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Peräsmiehelle, Juholle, Ruukinmatruunalle, Strix Senexille, Kenzolle, Ano1:lle, Ano2:lle, Jani Alanderille, Hemulille, Koppelolle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Ano3:lle, Ghettomaksajalle, Beckerille ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

Peräsmies: Kiitokset. Ja juu, luvut puhuvat puolestaan. Ruotsi on tuolla tiellä menossa pankrottiin ja kun se tulee, katoaa taikaseinäkin. Ja mitä sitten tapahtuu?

Juho: Suht hyvä näkyvyyshän näillä on näin kansallismielisestä blogirintamasta katsottuna. Valtamediahan ei näitä julkaise, ja MV taas käsittääkseni julkaisee enempi uutistyyppisiä juttuja ja tämähän oli kumminkin puhdas tarina. Tuo keksimäsi jutun aihe on ihan mielenkiintoinen. Minä tosin olen tommonen inspiraatiokirjoittaja, joten tulevaa en osaa ennustaa.

Ruukinmatruuna: Kaltaiseni blogithan pyrkivät käyttämään nimenomaan sitä hanhensulkaista, ettei kättä pidemmälle olisi tarvetta.

Strix Senex: Juuri näin. Ja ns. tiedostava väestönosamme on unohtanut väestönkasvun aiheuttaman jatkuvan vaaran tyystin. Se ei vaan sovi utopiaan.

Kenzo: Seuraavien vaalien jälkeen ei suvaitsevaiston edes tarvitse myöntää virheitään, sillä näillä näkymin mitään jytkyä ei tule. Eikä Jytky ykkösen taso edes riitä. Persujen pitäisi saada jotain 30 pinnaa äänistä, että edes alkeellinen ajattelu heräisi. Tässä täytyy jo tähdätä vuoden 2019 vaaleihin, mutta sillä ajalla poliittisella eliitillämme on neljä vuotta lisää aikaa hässiä asiat vielä enemmän vituralleen. Täällä syrjämailla muuten talojen hinnat eivät ole kummoisia, että jos vaan jonkunlaisen elannon saa itselleen hankittua, niin tämä on varteenotettava vaihtoehto.

Ano1: Suuret kiitokset.

Ano2: Tällaisia ihmisiähän maassamme on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta ne ovat omia kusipäitämme. Kai niitten kanssa pitää yrittää tulla toimeen ja mikä menee sen yli, hoitaa laki. Ainakin tervejärkisessä yhteiskunnassa, tosin meillähän oikeusjärjestelmämme on keskittynyt jo pitkään rikoksentekijöitten oikeuksien turvaamiseen. Siihen tulisi saada muutos, sillä siten ei kusipäinen käytös vähene. Se vain ruokkii sitä.

Jani: Suuret kiitokset sinullekin. Eiköhän näitä jatkossakin tipahtele.

Yrjöperskeles said...

Hemuli: Luulisin, että niin minä kuin suurin osa tämän blogin lukijoista ovat olleet aikanaan tietyn sortin suvaitsevaisia. Siinä mielessä, että ulkomaalaisia kohtaan ei tarvinnut kehittää antipatioita, kun niitten tänne haalimista ei oltu tehty itseisarvoksi. Nyt se sitä on ja lasku lankeaa tuleville sukupolville, jotka ovat taatusti meitä nuivempia. Ja syystäkin.

Koppelo: Kiitokset. Tarinallahan on siihen nähden ihan todellisuuspohja, että eräs vihreä heppu mainosti blogissaan, että vaikka hänen poikansa sai turpaansa mamujengiltä, niin hän uskoo silti monikulttuurisuuteen ja vielä ihan oikeasti pyysi anteeksi maahanmuuttajilta tekemäänsä pahaa. Tuo Turva-Suomi on muuten hyvä termi. Luulen, että sen vetovoima tulee ajan myötä kasvamaan.

VNV: Luulen, että tuossa on ollut kyseessä ihan suomalaiset alan miehet. Niitähän on aina ollut. Meilläkin muuten äänestetään ennakkoon.

Ano3: Kiitos linkistä.

Ghettomaksaja: Sitä mukaa, kun usko poliisin niin kykyyn kuin viime aikoina haluunkin suojella tavallista kansalaista, ajatus kättä pitemmän hankkimisesta tulee aina vain useamman ihmisen mieleen. Meillähän sitä on asekaapillinen, tosin ei sitä ole kodinturvaksi aikanaan hankittu. Ei silloin aikanaan arvannut kehityksen suuntaa. Tehokkaimmilla ilmakivääreillähän muuten lähtönopeus paukkuu yli 350 m/s. Mitä tulee motoristeihin, niin olen törmännyt aikanaan samanlaisiin ”sovittelumetodeihin” itsekin, ja vaikka nimenomaan KivaKoulu-suunnittelijat niistä kauhistuisivatkin, niin ainakin ne toimivat. Kun taas KivaKoulu-hanke ei toimi.

Becker: Kiitokset. Tuohon rakennusuutiseen olen törmännyt itsekin. Eikös se ollut niin, että pitäisi rakentaa torppa 600.000:lle uusruotsalaiselle? Siinä jää jo suomalaisten tekemä Salpa-linjan rakentaminenkin toiseksi. Tosin Salpa-linja eroaa ruotsalaishankkeesta siten, että sen rakentamisessa oli aikanaan ihan selvää järkeä. Autonäyttelystä ihmettelen sitä, että kuinka auto voi olla rasistinen ja myös sitä, että muuttuuko auton arvo ja laatu sitä myötä paremmaksi, mitä enemmän Ahmed kumppaneineen käy sitä ihailemassa. Tuo kanadalainen asumismalli saattaa kyllä ihmetyttää demokraattisessa pohjolassa, mutta jos se muutetaan anarkistiseksi pohjolaksi, niin ei se enää niin ihmetytäkään.

KKi: Voi olla, että kyseisessä tilanteessa kannattaisi ostaa itänaapurista käytettyjä BTR:iä ja laittaa niihin raskas kk. Kyllä sellainen olisi suht hyvä karavaanin suoja. Sait siis lastin Norjassa täyteen ja pääsit ajolle. Hyvä niin, niin ei tartte kallista kalustoa suotta seisottaa. Mutta minkä ihmeen takia siellä eteläisessä Ruotsissa ei saa viettää yötaukoa? Onko se joku lakijuttu, vai onko pelko kutsumattomista vieraista?

Anonymous said...

Alkaa olla eteläinen ruotsi sikäli rikastunutta, että tanskalaiset huolitsijat eivät anna paapia vartioimattomilla alueilla.

Käytännössä ainoa yöpymisparkki onkin sitten Hyltena:n Secure Park.

http://www.statoilhyltena.se/securitypark

Tällaista on kulttuurin rikkaus meidän ammatin kulmasta katsoen.

-KKi-

Becker said...

Juu, olemme kirjaimellisesti kokemassa miten Kulttuurimarksisimi tuhoaa vanhan kulttuurivaltion.
Pitäisi olla kait varoituksena muillekkin, mutta ei vaan uppoa jostain syystä.

-KKi- varmaan vastaa yöpymiskieltoon, mutta oma oletukseni on että kuskin uinuessa traileri tyhjennetään rikastajien toimesta, sillä harvemmin ovat asialla itse svennet. Kabiiniin saatetaan turautta jotain kaasua, ellei sitten kuskia pahoinpidellä.
Kertoo jotain poliisin tasosta ja yleisestä turvallisuudesta naapurimaassa.

Feministisessä virallisessa Ruotsissa kaikki "Manlig", siis miehinen on yleensä rasisitista, patriarkaalista tai muuten vaan lapsellista, ellei sitten kaikkia. Muslimit eivät juuri ole tekniikasta kiinnostuneita, mitä nyt joku ajotaitoinen tykkää poltella Bemarilla takakumeja.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys KKi:lle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne. KKi vastasi ja Becker arvasi oikein. Kai tämä on sitä välttämätöntä kansainvälistymistä, mutten kuollaksenikaan keksi, että ketä se hyödyttää ja miksi ihmeessä tähän on menty.

Rähmis muuten uutisoi myös siitä autonäyttelystä:

http://rahmispossu.net/2015/04/08/rasismi-ja-naisviha-rehottaa-autonayttelyssa/

WH said...

No mutta, tämä kirjoitus peilaa todellisuuteen hyvin.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/277764-dosentti-jyrahtaa-persut-maksavat-suomelle-100-miljardia-euroa

Helsingin yliopiston dosentin Panu Raatikaisen puheet ovat kuin suoraan peilaus sinun tarinasi Yhteiskuntatieteitten Tohtorin tarinoihin.

Vielä jos muutaman vuoden jaksaisi kehä kolmosen sisällä, sitten on paettava vapaavyöhykkeelle.

WH

Castor said...

Ah niin, Panu Raatikainen, tuo KAJAANIN lahja filosofialle! Loistavasti perusteltuja näkemyksiä, logiikkahan kuuluu osana hänen ns. osaamiseensa. Nämä apurahoilla ja verovaroilla elävät änkyrät, raatikaiset et al., joilla ei näytä olevan minkäänlaista häpyä saati sitten käsitystä OIKEASTA, TUOTTAVASTA työstä, tulevat todella kalliiksi yhteiskunnalle: näitä tyyppejähän ei tarvita lainkaan, eivät he millään tavalla tuo ihmisten elämään mitään sellaista, jota voisi verrata nyt esimerkiksi putkimiehen, rakennusmiehen tai kirvesmiehen panokseen. nämä "tutkivat", mitä sitten tutkivatkin. Vallitseva käsitys heidän piirissään on, että ns. "tieto tiedon itsensä vuoksi on tärkeää". Kannattaisi muistaa, että tänä päivänä se ei sitä ole. Tutkimuksen tulee hyödyttää yhteiskuntaa, ei olla sille taakkana. Oli aikoja, esimerkiksi renesanssi, jolloin ei oikein ollut väliä, mitä tutkittiin, koska rahoitus tuli rikkailta ruhtinailta. Nyt se tulee verovaroista, eli yhteisestä potista, jolloin hyötyvaatimus on oikeutettu niin tutkimuksen kuin maahanmuutonkin osalta (ja tarkoitan sosiaaliperäistä muuttoa, en niitä, jotka YK on luokitellut pakolaisiksi.

Kumman ottaisit mukaasi autiolle saarelle, jonkun raatikaisen vai kirvesmiehen? Minä ottaisin varmaankin kirvesnaisen...Joo, raatikaisten mielestä näitä nyt ei tietysti voi edes vertailla keskenään, koska raatikaisten älyllinen seura kyllä korvaa kaiken muun.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys WH:lle ja Castorille & kiitos kommenteistanne. Tuo Raatikaisen avautuminen oli yksinkertaisesti niin onneton, että lähinnä herää kysymys, eikö medialla ole todellakaan parempaa tarjottavana?

Ehkä sääliitävintä oli tyypin lause: ”Pieniä ovat esimerkiksi maahanmuuton oletetut kustannukset verrattuna siihen loveen, jonka persut valtion kassaan aiheuttavat. Sen maksamme me, siis tavalliset rehelliset veronmaksajat.”

Ja montakohan euroa tämä kyseinen teoreettisen filosofian dosentti on Suomen valtiolle nettona tilittänyt? Enhän minä niitä pahemmin ole tilittänyt itsekään, elän vientiteollisuuden verorahoilla, mutta tajuan sen sentään itse, ja työstäni saattaa olla ehkä jollekin jotain hyötyä, toisin kuin Raatikaisen ”työstä”.

Castor said...

Toistan vielä: "Suomessa tarttee niin saatanan vähän"! Eli raatikaiset nousevat muun "älymystön" ohella kunnioitetuiksi, referoiduiksi, kumarretuiksi, aina läsnä oleviksi puhuviksi päiksi. Ayaan Hirsi Ali sanoi jotain siihen suuntaan, että "suvaitsemattomuuden suvaitseminen on pelkuruutta" ja viittasi näihin hyvinpuhuviin suvaitsevaisiin, joiden suvaitsemattomuus muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään kohtaan on mennyt ad absurdum. Kyllä minusta Raatikaisellakin on oikeus sanoa mielipiteensä, mutta jotain rajaa pitäisi olla julkaisukynnyksellä. Eihän tuossa taas ollut mitään järkeä. Samaa soopaa on saatu kuunnella/lukea vuodesta toiseen. Milloin vedotaan siihen, että Suomestakin on muutettu muualle, tai sitten ryhdytään puhumaan evakoista, vaikka kummallakaan ryhmällä ei todellakaan ole mitään tekemistä nykyisen maahanmuuton kanssa. Ja tyyppi pelaa logiikan kanssa tutkijankammiossaan! Kannattaisi pysyä yksinkertaisempien syllogismien parissa, varmasti seuraavakin riittäisi: jos ulkona sataa, niin pyykit kastuvat!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Castor: A-men to that. Mainitsit evakot ja sen, kuinka sitä käytetään keppihevosena. Sitähän tehdään aika ajoin, mutta syvimmät ja haisevimmat pohjat veti Ylen toimittaja Elina Ravantti viime vuonna, kun hän laittoi samalle viivalle afrikkalaiset elintasoturistit ja neuvostoilmavoimien Elisenvaarassa vuonna 1944 pommittamat suomalaiset evakot:

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_otimme_hatkat/7206312

Tuon alle on enää vaikea mennä ja hirveintä lienee se, että tuo nainen todellakin uskoi siihen, mitä hän kirjoitti.

Becker said...

Tänään on sitten myös mustalaisten kansallispäivä jota erityisesti Ruotsissa juhlitaan suurieleisesti.
52 miljoonaa kruunua on tarkoitus pistää likoon seuraavana neljänä vuotena romaanien asian edistämiseksi.

Ja sitten päivän allahuakbar, joka on lähinnä ISIKsen mainosfilmi. Ei paha, siinä ammutaan vaan yksi onneton niskalaukauksella.

http://www.liveleak.com/view?i=6d3_1428429680

Oinomaos said...

Tulisipa aika perskeleen hyvä sarjakuva-albumi tästäkin tarinasta. Hyvä pojat!

Anonymous said...

loistava kirjoitus, jälleen kerran. blogisi kuuluu vakiolukemistooni, mutta en ole kommentoinut aikaisemmin. tällä kertaa on pakko lyhyesti kiittää nauruista ja itkuista mitä sait tekstilläsi aikaan.

Anonymous said...

Hehe päivystävä dosentti P. Raatikainen.

Taitaapa PerSu liikennöitsijä maksella pelkkiä polttoaineveroja kuukausittain Raatikaisen kuukausipalkan verran.

-KKi-

Anonymous said...

Panu Raatikaisessa ainesta Uuskansalaisten Suomen pääministeriksi!Taitaa kuitenkin Persupoliitikkojen tuhot Suomelle olla luokkaa 0€,ellei jopa hyödyn puolella,sillä ilman jytkyn aiheuttamaa shokkia ja hidastusta olisimme jo paljon lähempänä Ykän kuvaamaa tilannetta.Kun sitten mietitään vaikka paskalakia,tuulitariffeja,poliisin ja puolustusvoimien alasajoa,kehitys(kankkulankaivon rakennus)apua,Kreikan tukia,EU-nettomaksuja,kamelikuskien raahausta maahan sukuineen,kokomaassa ylläpidettävää kaksikielisyyttä pakkoruotsineen ja veroilla kustannettavaa huuhaa dosenttien,filosofianmaistereiden,feminismitutkijoiden ja palkkio-/suojatyöpaikoissa olevia virkamiehien armeijaa,päällekkäisiä hallintohimmeleitä,työn ja yrittämisen esteitä,näin vaikka aluksi, niin mitkähän puolueet meille kalliiksi ovat tulleet?
Tuli muuten Ykän saattueesta mieleen elokuva "Isku Mogadishuun".Tiesulkujen lisäksi Somput hallitsee katoilta räiskimisen jalon taidon,ja jos loukkuun jää,niin viimenen luoti kannattaa jättää itselleen,se on "mukavampi" tapa kuolla kuin tulla revityksi kappaleiksi psykopaattisen "ihmis"joukon toimesta.
T:Vesku

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Oinomaokselle, Anolle, KKi:lle ja Veskulle & kiitos kommenteistanne.

Oinomaos: Jaa, enpä ole tullut ajatelleeksi. Vaan mikä ettei. Mustavalkoisena mieluummin.

Ano: Lämmin kiitos kannustuksesta ja tervetuloa kommentoimaan.

KKi & Vesku: Tämä Raatikainen jotenkin mainosti kuvaa nykypäivän hulluutta. Yhteiskunnan kannalta totaalisen hyödytön tyyppi mesoaa yhteiskuntaa pystyssä pitäville ja sitä pyörittäville ihmisille että te olette yhteiskunnan kannalta täysin hyödyttömiä tyyppejä ja tämä vielä julkaistaan mediassa. Mutta niin Raatikainen kuin raatikaiset ovat ja pysyvät, joten ei auta KKi:nkään muuta kuin lykätä usvaa putkeen, että saa heidät elatettua ja kuunnella raatikaisten vittuilut sitten kiitokseksi.

Siinä kyseisessä elokuvassa Isku Mogadishuun muuten ihan oikeasti häiritsi se, että ne, jotka siinä näyttelivät somaleja, eivät olleet somaleja. Jos ei tunne kyseistä kansaa, niin eihän se häiritse, mutta kun sattuu tuntemaan, niin se vei leffalta koko lailla uskottavuutta pois.

Viisaus said...

"Olen jutellut näin vaalien alla Kristillisdemokraattien ehdokkaiden kanssa ja he tuntuvat elävän samassa kuplassa näiden tiedostajien kanssa."

Tosiuskovat kristityt ovat usein ihan periaattesta hieman vieraantuneita tämän matoisen maailman poliittisista asioita.

Itse uskovana katsoisin että he ovat vähän niin kuin naisia: heitä tarvitsee johtaa. Jos johdossa on mätiä tyyppejä (kuten nykyiset vihervasemmistoagitaattorit), he käyttäytyvät huonosti, mutta jos Suomeen saataisiin taas Mannerheimin tyylinen voimakas isänmaallisen hallitus, he seuraisivat puolestaan sitä, ja hyvän naisen lailla saisivat hyvää aikaan.

Oinomaos said...

Ykä, luit ajatukseni: mustavalkoisena, tottakai.

Leffoista: oletko nähnyt Captain Phillipsin? Siinä yhtä merirosvoa näyttelee ihan oikea somali, Barkhad Abdi.

Anonymous said...

Istuin eilen illalla tupakalla ulkona, ja tajusin mietiskeleväni vapaavyöhykkeen yhteiskuntajärjestystä ja sen ongelmia.
No ensin mietin huvittuneena, onko minulla köyhä elämä vai köyhä elämä?
Sitten hoksasin, että näinhän käy aina, kun on lukenut oikein hyvän kirjan. Hahmot ja tapahtumat jäävät elämään mieleen päiväkausiksi.
Yksi Anonyymi tuolla kiittelikin jo sinua kirjoitustesi tuottamista "itkuista ja nauruista". Olen sitä mieltä, että tuollainen lahja, jolla voi mielensä mukaan johdattaa kuulijan/lukijan tunteita on hieman pelottava.
Sinulle on se suotu. Käytät sitä hyvin. Vahvin aseesi ei ole siellä asekaapissa.
-koppelo

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Viisaudelle, Oinomaokselle ja Koppelolle & kiitos kommenteistanne.

Viisaus: Koska en itse ole uskova, niin tuohon en pysty sanomaan mitään.

Oinomaos: Näinköhän olet samaa Korkeajännityssukupolvea kuin minä? Mustavalkoinen sarjakuva on se oikea sarjakuva. No, pois lukien vanhat Aku Ankat. Tuo leffa ja heppu on minulle uusi tuttavuus.

Koppelo: Kiitokset, olen otettu. Sinänsä en ajattele johdattelevani ketään, vaan olen yksi meistä täysin tavallisista ihmisistä. ”Nimeni on Leegio, sillä meitä on monta”.

Anonymous said...

Terve Ykä, hyvä dystopia joka nykymenoa toteutuukin, joskaan ei välttämättä tässä muodossa mutta whitefly on jo tosiasia.

Nuista BTR:stä, niissä on vakiona PKVT (14,5x115), jolla perusolosuhteissa pärjää, vaikka vastassa olisi paremmikin varautunut joukko, siis puhun nk. militia-porukasta, en koulutetusta ja varustetusta reservistä.

Yleensä linkitän paskaa rednec-musiikkia mutta pannaan tälläkertaa otos siitä että merirosvot erehtyvät paatista ja kettuilevat Kirov-luokan fregatille viitisenvuotta sitten.

https://www.youtube.com/watch?v=BLj3aYPXEEo

-aNo

Ps. Moving to Pinnanmaa, T -4kk and countting;)

Anonymous said...

Yrjö. Tiedät varmasti mitä tapahtuu jos menet sörkkimään ampiaispesää, sieltä tulee vihaisia ampiaisia kimppuun. Nykyään tietyistä asioista totuuden puhuminen kuuluu samaan kategoriaan, se on kuin söhäisisi ampiaispesää, ampiaisten tilalla vain on kiukkuiset ihmiset, koska niinhän se vain menee että totuus tekee kipeää.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys aNo:lle ja Ano:lle & kiitos kommenteistanne.

aNo: Niin. Sanottiin venäläisistä mitä hyvänsä (ja hyvin usein aiheesta sanotaankin), niin ne kumminkin ymmärtävät, että tiettyjen tyyppien kanssa ei edes kannata selvittää asiaa puhumalla. Ja tervetuloa Pinnanmaalle. Onneksi et vielä tarvitse suojelukaartia muuttoavussa.

Ano: Totta tuo. Totuus sattuu. Näillä ihmisampiaisilla ei onneksi ole piikkiä. Sanallinen vaikutusvalta kylläkin. Mutta joka kerta kun se perustellusti kyseenalaistetaan, se tylsyy.

Anonymous said...

Täällä Yrjö sama ano joka teki tuon vertauksen ampiaispesään. Sen verran vielä tarkentaisin että ne kiukkuiset ihmiset ei nyt suoraan kimppuun käy, mutta he ovat kiukkuisia ja pitävät hirveää meteliä kun joku sanoo totuuden.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. Juu, harvemmin kraiveliin käydään, mutta ns. hallinnollisella piikillä kyllä pyritään pistämään ja kostamaan, mikäli vain mahdollisuus on. Tapaus Illman vs. Halla-aho on siitä hyvä esimerkki.

Ville said...

Morjes

Jotenkin pelottavan realistinen kuvaus mihin nykytouhu on johtamassa. Enkä todellakaan tarkoita tätä negatiivisessa sävyssä, päinvastoin. Sana on hallussa joten jatka valitsemallasi tiellä :)

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ville ja kiitokset. Luulen, että jatkan edelleenkin valitsemallani tiellä. Kommenttien perusteella se on monen muunkin ihmisen valitsema tie.