Thursday, April 9, 2015

YHTEISTYÖTÄ JA AVUNANTOA

Tänään olisi se päivä. Suuri päivä. Päivien päivä. Tänään vääräuskoiset saisivat tuntea Allahin vihan täällä pohjoisessakin. Nuo suomalaiset vääräuskoiset, jotka pitivät ihmisoikeutenaan profeetta Muhammedin pilkkaamista ja jotka eivät ymmärtäneet edes hävetä. Koirat. Siat. Tämän päivän jälkeen he ymmärtäisivät, että he eivät olisi turvassa uskonsotureilta missään. Eivät edes kotonaan.

Näin tuumivat kuusi miestä, jotka aukaisivat Vantaalaisen kerrostaloasunnon oven ja siirtyivät ulkona odottavaan pakettiautoon. Heidän johtajansa oli Faaruq Haji Ahmed, joka oli nuoremman veljensä Ashkirin kanssa Al-Shabaabin kouluttamia taistelijoita. Heidän lisäksi ryhmään kuului neljä paikallista uussuomalaista, joilla kahdella oli Suomen kansalaisuus. He kantoivat mukanaan raskaita putkikasseja, joissa oli konetuliaseita ja räjähteitä. Faaruq ja Ashkir olivat tulleet Suomeen kahden Somaliassa lomailevan uskonveljensä papereilla. Uskomatonta hyväuskoisuutta, tuumi Faaruq. Antavat turvapaikan, koska maassa on turvatonta ja laskevat sinne sitten lomailemaan. Ja maksavat vielä viulut. Kuinka näin typerä kansakunta on saanut rakennettua itselleen näinkin suuren hyvinvoinnin?

Heidän tarkoituksenaan oli toteuttaa samanlaista terroritaktiikkaa, mitä Al-Shabaab oli käyttänyt menestyksekkäästi Keniassakin. Iskun kohteena olisi Kehä kolmosen varrella oleva suuri ostoskeskus. Isku oli ajoitettu tapahtuvaksi kello seitsemäntoista, jolloin paikka olisi mahdollisimman täynnä suomalaisia vääräuskoisia. Taktiikka olisi varsin yksinkertainen. He marssisivat sisään ostoskeskukseen ja alkaisivat lahtaamaan kaikkia suomalaisia. Tarkoitus olisi saada aikaan mahdollisimman paljon tuhoa, kauhua ja hävitystä ennen kuin suomalaiset viranomaiset saapuisivat paikalle. Syntyneessä kaaoksessa he saattaisivat jopa pystyä pakenemaan paikalta. Mikäli toisin kävisi, odottaisi heitä paikka paratiisissa.

Iskua oltiin suunniteltu varoen, joskin Faaruq oli varma, että laiskat suomalaiset viranomaiset eivät olisi saaneet siitä minkäänlaista hajua. Al-Shabaab oli toiminut vasta Afrikassa, ja rauhalliset ja yltäkylläisyydessään rypevät pohjoismaat olivat saaneet olla rauhassa. Nyt he saisivat rangaistuksen rikoksestaan. Olihan selvä rikos, että tällainen rietas ja Allahin sanan kieltävä  yhteiskunta sai elää näin suuressa yltäkylläisyydessä, vaikka se kuuluisi oikeauskoisille. Tämä oli Saatanasta ja tämän oli loputtava. Suomessa asuvat iskuryhmän jäsenet olivat kertoneet, että suomalaiset olivat kansana heikkoja ja alistuvia, eivätkä pystyneet vastaamaan toimintaan tehokkaasti. Jäsenet olivat kertoneet, että oikeauskoiset saivat mennä pieksämään vääräuskoisia ja siitä huolimatta vääräuskoisten pervessi yhteiskunta yritti keksiä syitä, miten se saattoi syyttää itseään siihen kohdistuvasta silmittömästä väkivallasta.

Faaruq ei ollut alkuun uskoa korviaan, mutta hänen iskuryhmän uskonveljet olivat saaneet vakuutettua hänelle, että tämä oli todellakin totta. Tämä oli nenästävedettävien typerysten maa, joka oli tehnyt typeryydestään itseisarvon. Se sai Faaruqin entistä vakuuttuneemmaksi iskun oikeutuksesta. Nämä heikot matelijat saisivat pian kokea sitä silmitöntä väkivaltaa. Uskonsoturit opettaisivat heille, mitä on pelko.

Pakettiauto lähti liikkeelle, kääntyi kerrostalon parkkitalon kulmalta kahden kerrostalon välissä olevalle kadulle, jota pitkin pääsisi maantielle. Yllättäen kuski huomasi kääntyessään kahden pakettiauton tukkivan heidän reittinsä. Kauhukseen Faaruq tajusi, että heidän autonsa ympärillä oli aseistettuja univormupukuisia miehiä. Samalla hetkellä pakettiauton ikkunat lensivät sisään ja Faaruqin tajunta sammui valtavaan ääneen ja aurinkoa kirkkaampaan valoon.

Faaruq havahtui tainnutuskranaatin aiheuttamaan jyskyttävään päänsärkyyn ja tunteeseen, ettei hän nähnyt mitään eikä pystynyt liikkumaan. Hetken hän epäili, että oliko hän kuollut, mutta tajusi sitten olevansa sekä käsi- että jalkaraudoissa ja hänen päänsä yli oltiin vedetty musta huppu. Hän ymmärsi olevansa auton lattialla. Hän yritti liikkua, mutta hänen kylkeensä mäjähtänyt raskas saapas kehotti häntä olemaan paikallaan huomattavasti paremmin kuin ne sanat, joita potkaisija sanoi. Eihän hän niitä ymmärtänytkään. Potkaisija puhui sitä käsittämätöntä suomen kieltään.

Hetken kuluttua auto pysähtyi, Faaruq kuuli, kuinka sivuovi aukeni ja kaksi miestä nosti hänet hartioista ylös. Miehet tuntuivat olevan varsin voimakkaita, sillä Faaruqilla ei kuljetettaessa jalat paljon maata tavanneet. Aikansa retuutettuaan miehet löivät hänet tuoliin ja ottivat hupun päästä. Faaruqin edessä oli pöytä, ja sen toisella puolella istui suomalainen mies. Faaruq alkoi puhua hänelle englanniksi:

- Jos sinä koira kuvittelet, että puhun sinulle jotain, niin siinä olet väärässä. Etkä pysty kaivamaan minusta mitään irti. Tiedän, että heikossa maassanne viranomaiset eivät saa kiduttaa pidätettyjä. Te ette mahda minulle mitään.

Suomalainen mies katseli häntä pää hieman kallellaan. Faaruq tajusi, että mies ei ollut poliisi, vaan sotilas. Mies oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:

- Jos meinaa, ettei puhu, niin silloinhan kannattaa pitää turpa kiinni alun perinkin ja pysyä tuppisuuna. Mutta sinähän höpötät kuin ämmät markkinoilla. Ja tämä meille riittikin, sillä saimme äänesi koneelle analysoitavaksi. Nyt voitkin sitten tukkia kuonosi. Ei minulla ole sinulta mitään kysyttävää. Siksi toiseksi, ei sinua ole pidätetty. Sinua ei ole olemassakaan.

Tämän jälkeen sotilaat skannasivat hänen sormenjälkensä ja kuvasivat väkisin hänen silmänsä. Sitten suomalainen sotilas nyökkäsi huoneessa oleville toisille sotilaille ja huppu lyötiin takaisin Faaruqin päähän. Seuraavat kaksi vuorokautta hän odotti sellissä. Oviaukosta hän sai ruokaa ja juomaa, mutta häntä ei viety enää kuulusteluihin. Mitä helvettiä oikein oli tapahtumassa? Tämä ei ollut ensinkään sen mukaista, mitä hänelle oltiin suomalaisista kerrottu. Vai yrittivätkö he kypsyttää häntä pitämällä häntä muutaman päivän sellissä. Naurettavaa. Hänen ryhmänsä jäsenet olivat sanoneet, että ei Suomessa voinut pitää pidätettynä kolmea päivää pidempää ilman vangitsemisoikeudenkäyntiä. Ja sen kolme päivää hän kestäisi kevyesti.

Kaksi vuorokautta myöhemmin sotilaat tulivat selliin, löivät hänet uudestaan käsirautoihin ja iskivät jälleen hupun päähän. Seurasi taas kolmen miehen suorittama suomalainen seuratanssi, jossa kaksi vei ja yksi vikisi. Hänet heitettiin auton lattialle ja auto läksi liikkeelle. Matka kesti noin puoli tuntia, ja sen jälkeen häntä vietiin jälleen. Häntä kuljetettiin ylöspäin vievää ramppia ja sen jälkeen hän ymmärsi olevansa laivassa. Tämän jälkeen häntä talutettiin alaspäin ja hän ymmärsi, että hän oli matkalla ruumaan. Uskonsoturin oli ollut tarkoitus opettaa suomalaisille, mitä pelko on, mutta hän huomasi oppivansa siitä itse hetki hetkeltä enemmän.

Lopulta retuuttaminen loppui, huppu vedettiin pois ja hänen henkensä salpaantui. Hänen edessään seisoi tuimailmeinen afrikkalainen mies. Se, mikä varsinaisesti salpasi hänen hengityksensä, oli miehen päällä oleva Kenian armeijan univormu, minkä Faaruq kyllä oikein hyvin tunnisti. Kenialainen sotilas katsoi hetken Faaruqia ja sanoi sitten:

- Olen majuri Joseph Kibet Kenian armeijan tiedustelupalvelusta. Ja sinua, Faaruq, me olemme kovasti kaivanneet. Meillä kun on jäänyt vähän hampaankoloon. Itse asiassa aika paljonkin. Tervetuloa Kenian kauppalaivaston alus Kikowanille. Me tarjoamme sinulle ja viidelle kumppanillesi laivamatkan Keniaan. Ja maksuksi matkasta sinä Faaruq, kerrot meille kaiken, aivan kaiken minkä tiedät Al-Shabaabin toiminnasta.

Kun Faaruq näki kenialaisen upseerin katseen ja hänen silmistään hohtavan kylmän vihan, hän tiesi kertovansa kaiken. Aivan kaiken.

Kenialaiset sotilaat veivät Faaruqin ja hänen jossain vaiheessa Atlantin pohjaan päätyvän ryhmänsä laivan tyrmään. Suomalainen puolustusvoimien tiedustelulaitoksen everstiluutnantti sanoi majuri Kibetille:

- Olemme teille äärimmäisen kiitollisia välittämästänne varoituksesta ja tiedusteluaineistosta yleensäkin. Teidän ansiostanne onnistuimme estämään hirvittävän verilöylyn. Ja ehkäpä tämä, no, meille hieman epäortodoksimainen tapa toimia poliisihallinnon ulkopuolella antaa teillekin korvauksen avusta.

Majuri Kibet hymyili ja vastasi:

- Uskon, että noista tyypeistä pian repimämme tiedot hyödyttävät meitä jopa vielä enemmän. Ja uskon, että sotilastiedustelujemme yhteistyö kantaa jatkossakin hedelmää. Vihollisemme on yhteinen. Se on hirvittävä, se on sulkenut itsensä ihmisyyden ulkopuolelle, eikä se ansaitse armoa. Yhteistä operaatiotamme voi sanoa kauniin ja välttämättömän kumppanuuden ensimmäiseksi askeleeksi. On tietysti ikävää, ettei kansakunnillemme voida julkisesti kertoa, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Mutta siihen on tietysti ymmärrettävät syyt.

Everstiluutnantti vastasi:

- Ymmärrettävät syyt. Mutta vaikka me emme virallisesti ole koskaan tavanneet, eikä tätä keskustelua ole koskaan käyty, tulemme varmasti tapaamaan yhteistyön merkeissä.

Kibet kätteli everstiluutnanttia ja hänen mukanaan ollutta suomalaista erikoisjääkäreitten kapteenia. He poistuivat laivasta, ja katsoivat rannalta, kun kenialainen kauppalaiva m/s Kikowan irrottautui ankkurista. Virallisesti laiva oli saapunut Mombasasta lastinaan kahvia, ananasta ja sisalia ja se oli lähtöselvityksen mukaan palaamassa Mombasaan lastinaan koneen osia ja hieman kappaletavaraa. Erikoisjääkäreitten kapteeni totesi:

- Myö saatii selkävoitto. Sääntöi myö taijettiin siin vähä rikkoo.

- No niinhä myö rikottii. Vaan mitäpä tilalle? Siirtää asia poliisille, antaa sen munia niin kauan, että nuo terroristit olisivat ehtineet ostoskeskukseen ennen kuin Karhu olisi ehtinyt paikalle. Ja entäs jos isku oltaisiin onnistuttu estämään? Mitäs sitten? Edessä olisi ollut Suomen kaikkien aikojen kallein oikeudenkäynti, jonka lopputulemana nuo tyypit olisivat saaneet huonoimmalla tuurilla hieman ehdollista vankeutta aselakien rikkomisesta. Plus noille kahdelle jannulle vielä lisää luvattomasta maahantulosta. Parempi oli panna erikoisjääkärit asialle, hoitaa asia tällä tavalla ja pitää turvat kiinni.

- Näinpä kyllä. Ja kun r-kortti olisi vielä nostettu, ei terrori-iskun suunnittelua olisi edes välttämättä saanut toteen näytetyksi. Ja nuo kaksi pahinta paskaa olisivat tuomionsa jälkeen voineet anoa, ja kiistatta vielä saaneetkin turvapaikan. Kyllä näin oli viisainta. Tällä tavalla saatiin myös jätettyä huomioimatta se pikkuseikka, että niillä kahdella oli jonain hölmöntölmäyksenä myönnetty Suomen kansalaisuus. Ja siks toiseks, noilla Kenian pojilla on ehkä hieman luovemmat mahdollisuudet kuulustella noita tyyppejä, ja tiedot hyödyttävät meitäkin.

- Ja näin ollen Suomessa elettiin tylsä uutispäivä, jolloin mitään mainittavaa ei tapahtunut. Ja jos joku kysyy, niin pari päivää sitten erikoisjääkärit suorittivat Vantaalla onnistuneen panttivankien pelastusharjoituksen. Siitäkään ei suuria otsikoita revitä, eikä se ketään pahemmin ole kiinnostanutkaan. Siinä lähiössä kun muutenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Media ei ole edes kysellyt perään. Eiköhän lähdetä ottamaan tuopit Suomen ja Kenian ystävyyden, yhteistyön ja avunannon kunniaksi?

- Lähdetään vaan. Tämmönen YYA-toiminta on jotenkin tasapuolisempaa verrattuna siihen aikaisempaan versioon.



16 comments:

Yrjöperskeles said...

Lämmin kiitos kommentoija Juholle, jonka ehdotuksesta sain idean kirjoitukselle. En tiedä, tuliko siitä sellainen, mikä Juholla ehkä oli mielessä, mutta sallin itselleni vihakirjoittajan tekotaiteellisen vapauden. Ja eikös tämä kansainvälinen ystävyys ja yhteistyö ole kaiken a ja o? Välissä l ja k.

Juho said...

Oikein hieno tuosta tuli ja taiteellinen vapaus ei ole koskaan pahitteeksi.

Bwana said...

On muuten semmoista yhteistoimintaa, jota näitä mukavia somaliheppuja kohtaan harrastetaan veljellisesti jo esimerkiksi Ugandan ja Kenian valtioiden välillä. Kummallakin näillä valtiolla on omat massiiviset puutteensa mutta tällä saralla edes koittavat tehdä asioita "oikein".

Anonymous said...

in a perfect or at least better world

-Tvälups-

Kumitonttu said...

Jos Sauli Niinistöllä on yhtään pelisilmää, ensi itsenäisyyspäivänä Kari Rajamäki pönöttää uusi mitali rinnuksissaan. Miehen teko.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Juholle, Bwanalle, Taisteluvälineupseerille ja Kumitontulle & kiitos kommenteistanne.

Juho: Kiva kun tykkäsit, mutta muistutan, että vihakirjoittajalla ei ole koskaan oikeutta taiteelliseen vapauteen. Meillä on vain tekotaiteellinen vapaus. Taiteellinen vapaus kuuluu Katja Ketulle ja kumppaneille.

Bwana: Noissa maissahan on taatusti ryönää ihan omasta takaa, mutta ei ne tyhmiä ole sielläkään ja ymmärtävät, minkä uhan pohjoisesta tuleva islam tuo. Siksi yhteistyö on välttämätöntä.

Taisteluvälineupseeri: Oikein täydellisessä maailmassa kyseistä iskua suunnittelevat otettaisiin kiinni, ammuttaisiin sianrasvalla voidelluilla luodeilla, upotettaisiin samaan hautaan sianruhojen kanssa ja laitettaisiin koko paketti youtubeen. Tämä oli vain toiseksi paras vaihtoehto. Nyky-Suomen vaihtoehto olisi se historiamme kallein oikeudenkäynti, jossa heput selviäisivät ehdollisella, saisivat turvapaikan ja heidän ns. sukunsakin köijättäisiin tänne väkivallan uhan vuoksi.

Kumis: Joo. Jos kyse on siitä lakiehdotuksen torppaamisesta, niin mahdollisimman korkea prenikka. Yleensäkin on miellyttävää, kun jollain demarilla järki toimii edes silloin tällöin pätkittäin. Sellainen tyyppi on demareitten keskuudessa Einstein.

Anonymous said...

Erittäin hieno kirjoitus ja myöskin melko realistinen tuntuma aiheeseen. Vaikka suomen puolustusvoimat ja poliisi eivät saa olla poliittisesti aktiivisia, niin tuommoinen tiskin alta tapahtuva yhteistyö on kuitenkin sotilastiedustelussa arkipäivää, ainakin isossa maailmassa.

Ja jos kysytään minun kantaani Al-Shabaab/ISIS/joku muu rättipäälauma -"sotureihin", niin kyllä tuo Kenian tiedustelupalvelun tyrmä on aika oikein. Siellä kun tapahtuu sellaista, jota useimmat suomalaiset eivät edes keksisi toteuttaa.

--Madri

Becker said...

YYA:ta parhaimmillaan. Ja sitten aihepiiriin sopivat rainat:
Tässäpä lähtee kuorma-auto kuski tapaamaan 72 neitsyttä.

http://petterssonsblogg.se/2015/04/09/startar-resan-till-de-72-morkogda-skonheterna/

Ja tässä taas ISIksen tapa rankaista heikompaa sukupuolta:

http://petterssonsblogg.se/2015/04/09/dagens-allah-aukbar-17/

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Madrille ja Beckerille & kiitokset kommenteistanne.

Madri: Jep. Kenialaisillahan on roppakaupalla omakohtaista kokemusta rauhanuskonnon rauhanmenettelytavoista ja pinna on siellä varmasti piukeella. Kenian ilmavoimathan ovat nyt hiljattain pommittaneet somaliterroristeja, mutta kenialaisilla ei ole kuin jonkun verran vanhoja amerikkalaisia F – 5-hävittäjiä. Tällä hetkellä parasta kehitysapua olisi, jos Kenialle toimitettaisiin vaikkapa 30 kappaletta A-10 Thunderbolt-rynnäkkökoneita ja helvatunmoinen määrä amitsioonia. Vaan luulen, että Obaman hallinnon aikana keskitytään selittämään, että islam on rauhan uskonto. Tässä alkaa kovasti odottelemaan seuraavia jenkkien presidentinvaaleja.

Becker:

Pätkä 1: Täytyy ihmetellä sitä tyyneyttä, millä toi jätkä lähtee räjäyttämään itseään. Fanatismin voimaa ei käy aliarvioiminen.

Pätkä 2: Ja sitten meidän paikallisten feministien suurin vihollinen on se valkoinen heteromies, joka ei halua noita naisten ampujia tänne pohjoiseen. Elämä alkaa olla kuin Salvador Dalin taulu, tosin luulen Dalin jossain muissa ulottuvuuksissa tuumivan, että en määkään olis tommosta osannut keksiä.

Becker said...

Pätkä 1. Vähän hirvittää tosiaan tuo tyyneys. Kundi on niinkuin mielestään lähdössä pikku orgioihin.
Taitaa Ahmed joutua taivaallisen eläintarhan ateriaksi kun on jo valmiiksi kilon palasina.
Tällaisten tyyppien kanssa kun mahdollisesti tulevaisuudessa joutuu ottamaan matsia, niin siinä saa olla tosissaan. Noita ei nirrin lähtö pelota.

Pätkä 2.En ole muuten huomannut feministien reagoivan mitenkään musulmaanien naisten tappamiselle.
Taitaa nämä punavihreät femakot luulla saavansa ählyiltä tukea liikkeelleen, mutta taitaa käydä toisin ja pahasti.

Dali kun tätä surrealistista touhua aikansa katselisi, niin luulisin hänen vaihtavan tyylilajia
ala´Da Vinci tai Gallen-Kallela.

Castor said...

Kävin eilen konsulaatissa antamassa ääneni pimeyden voimille, jotta noitten videoiden kaltaisia tapauksia ei olisi ainakaan Suomessa odotettavissa. Saa nyt sitten nähdä, oliko äänestä yhtään mitään hyötyä, kun silmiä vain ummistetaan ja matka kohti kalifaattia jatkuu. Käsittämätöntä, ja millään ei ole milloinkaan mitään tekemistä islamin kanssa, joka on todistettavasti rauhan uskonto.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Beckerille ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

Becker.

1: Joo. Täytynee käyttää sitä vanhaa sanontaa, että jokainen pitää monttuunsa tappaa. Ja varmistaa, että ovat kuolleita kanssa.

2. No enpä ole huomannut minäkään. Jaksetaan kyllä meuhkata siitä, että ruotsalainen juhannussalko sisältää naisia sortavia piirteitä ja kyhäillään tilalle niitä juhannusvittuja, mutta sitten kun olis jotain tolkun valittamista, niin lärvit pysyy visusti ummessa. Mokomatkin paskat. Täytyy kattoa, pitäiskös laittaa Antero, Hösse ja Pertta tutkimaan asiaa.

Castor: Meillä ei ole vielä käyty, mutta ennakkoon käydään kyllä. Käsittämätöntä, että yhtä lukuun ottamatta suurpuolueet keskittyvät painamaan päänsä tässä asiassa pusikkoon. Eikä siinä yhdessäkään kaikki asian vakavuutta ymmärrä.

Castor said...

Ykä, valitettavasti tuo on kovasti totta: edes pimeän voiman puolella ei olla yksimielisiä tuosta pahimmasta uhasta. Ja EU vie taakanjakoineen kuin pelukoppaa. Miksi helvetissä sitä kutsutaan "taakanjaoksi", kun se kerran kaikkien sitä kannattavien mielestä on niin hyödyllistä? Tulee natsi-Saksan kielenkäyttö mieleen noista hokemista, mutta eiväthän nuo raatikaiset, relanderit (jolla ei kai olisi duunia ilman maahanmuuttoa) ja butlerit asiaa ymmärrä.Niin kuin on monen suulla todettu, kyllä nuo suvaitsevaiset saavat sen kansallissosialisminkin nousemaan Euroopassa tällä menolla. Joku suvaitsevainen kirjoittaa US:n puheenvuorojen mielipiteissä, että kaikkien puolueiden tulisi tehdä periatepäätös, että yhteistyötä ei tehdä "muukalaisvihamielisen äärioikeiston" kanssa, tai jotakin sinne päin. Menee Ruotsin ns. demokratian jälkiä, ja seuraavissa vaaleissa Ruotsissa (jos niitä ede pidetään) onkin sitten liuta EU:n vaalitarkkailijoita.

Becker said...

Itseasiassa EU:n tarkkaailijat ovat ruotsalaista systeemiä arvostelleet, sillä siellä on vaalilippuja sisältävä laatikko vaalivirkailijan nenän edessä, ja kyseinen henkilö kyllä näkee minkävärisen lapun äänestäjä sieltä koppaa. Eri puolueilla on siis eriväriset liput. Niitä tulee myös vaalimainosten kera himaan, joten minullapa on lippu valmiiksi taskussa kun menen koppiin.

VK Stile said...

Vuoden puolitoista blogiasi seuranneena nyt vasta hokasin että olet tullut miehen ikään. Onnittelut!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Castorille, Beckerille ja VK Stilelle & kiitos kommenteistanne.

Castor: Tuo ”taakanjako” on sitä uuskieltä. Sota on rauhaa, orjuus on vapautta jne. Olen todennut monesti, että näissä vaaleissa persut ovat ainoa vaihtoehto saada kansallismielisiä kansanedustajia läpi. Mikä on persujen linja vaalien jälkeen, sitä seuraan mielenkiinnolla ja kieltämättä osittain pelollakin. Sinänsä Soinin ei kannattaisi vielä kovin varmana puhua hallituspaikasta, sillä persuille voi vieläkin olla vaihtoehtona se kuuluisa tuulen huuhtoma perse.

Becker: Jep, tuohan on varsin tuore uutinen, eikä ruotsalaisella systeemillä ja vaalisalaisuudella ole kyllä kovin paljon tekemistä keskenään. Mutta hiljattain HeSa kaipaili myös Suomeen ruotsalaistyyppisiä listavaaleja, jotta varmistettaisiin ”asiantuntemuksen käyttö myös jatkossa” tai jotain sinne päin se oli. Epäilemättä HeSalle kävisi ruotsalainen systeemi kokonaisuudessakin.

VK Stile: Kiitokset. Se ehti tulla jo täyteen aikaisemmin, mutta muistin päivittää tuon yläpalkin vasta hiljattain.