PERUSTAVA KOKOUS

Huitsinnevadan Örnätjärvellä, jossain ei ehkä kovinkaan kaukaisessa tulevaisuudessa

Örnätjärven koululle oli kokoontunut noin yhdeksänkymmentä vakavailmeistä miestä ja lisäksi vielä parin tusinan verran yhtä vakavailmeisiä naisia. Syrjäseutuja jyräävä hallinto oli halunnut viedä kylältä koulun kokonaan, mutta aktiivisen kansalaistoiminnan seurauksena sentään ala-aste oltiin saatu säilytettyä, vaikka yläaste menetettiinkin. Se ainakin piti osaltaan huolen siitä, ettei valtio pyrkinyt sijoittaamaan jatkuvasti kasvavaa elintasosurffaajien määrää osaltaan tänne Örnätjärvellekin. Nykyisinhän kyse oli nimenomaan valtion tahdosta, sillä kuntien oma itsemääräysoikeus tässä asiassa oli tylysti lakkautettu, eikä juuri yksikään Suomen kunta ollut säästynyt tältä vitsaukselta, mikä oli muuttunut itsetarkoitukseksi. Huitsinnevadan keskustaajamassa näitä tunkeutujia jo oli viljalti, samoin kuin maakunnan pääkaupungissa Hömpstadissa, jossa ensimmäiset autot ja kaupat olivat jo palaneet. Hallituksen onnettomat yritykset vähentää tulijoitten tulvaa oli EU:n puolelta tylysti torpattu, eikä hallituksella ollut muuta vaihtoehtoa kuin pienentää radikaalisti sosiaaliturvaa. Suomalaiset – tapansa mukaan – käsivät tämän puristamalla nyrkkiä taskussaan, mutta elintasosurffarit olivat aloittaneet yleisen hulinan.

Ei oltu tarvittu suurtakaan Sherlockia ennustamaan, mitä tämän ilmaisiin pöytiin saapuneen, omaa erinomaisuuttaan täynnä olevan ja entisestään kasvavan öykkärilauman saapuminen saisi tulevaisuudessa aikaan yhä enemmän, varsinkin kun hallintokoneisto oli tosiasiassa menettänyt resurssien puutteessa otteensa näistä mellakoista itselleen harrastuksen tehneistä vieraista. Hallinto keskittyi lähinnä jotenkuten elättämään ne, eikä pystynyt valvomaan niitten tekemisiä. Niinpä tämä kokous täällä Örnätjärvellä tulisi perustamaan sen, mitä niin Hömpstadissa kuin Huitsinnevadan keskustassa oltiin jo perustettu. Perustettu tarpeeseen, eikä olisi millään muotoa mahdotonta, ettei tarvetta tulisi täälläkin. Jos ei muuten, niin Huitsinnevadasta tulevan avunpyynnön muodossa.

Koulun voimistelusaliin oltiin kannettu pitkiä pöytiä ja tuoleja, joissa väki istui. Heidän edessään seisoi Örnätjärven koulun rehtori Antti Ryönälä, 42-vuotias aktiivireserviläinen ja tiukaksi mutta reiluksi tunnustettu opettaja. Hän aloitti puheenvuoronsa:

- Niin kuin kaikki tiedätte, ei tässä olla perustamassa mitään tavallista rekisteröityä yhdistystä joten emme toimi normaalien kokouskäytäntöjen mukaisesti, mutta jos joku haluaa tässä vaiheessa vaihtaa puheenjohtajaa, niin sanokoon sen nyt.

Vastalauseita ei tullut, ja Örnätjärven vesiosuuskunnan puheenjohtaja Lauri Lärr totesi:

- Eiköhän se suju vallan hyvin rehtorin johdolla tämä palaverimme.

Tästä seurasi hyväksyvää mutinaa ja rehtori Ryönälä totesi:

- Kiitän luottamuksesta ja siirtynemme asiaan. Me emme ole vielä kokoontuneet koko porukalla, mutta valmistelevia ja tilannetta kartoittavia kokouksia on pidetty erilukuisin porukoin jo montakin. Henki niissä kokouksissa on ollut yhtenevä ja yhteinen, ja kertaan sen vakavan asian, mikä muodostaa pohjan tälle kokoontumiselle. Lyhyesti sen voi tiivistää niin, että yhteiskunnan pääoikeutus olemassaololleen on sen omien jäsenten turvallisuus. Kun yhteiskunta hoitaa tämän tehtävänsä, sen jäsenet noudattavat yhteiskunnan säätämiä lakeja ja suostuvat maksamaan sille veroa taatakseen sen toimintojen jatkumisen tulevaisuudessakin.

- Mikäli yhteiskunta ei noudata tätä sopimusta, ei sen jäsenilläkään ole velvollisuutta ylläpitää sen olemassaoloa. Ja oma yhteiskuntamme on lakannut noudattamasta tätä sopimusta. Se on nostanut muualta tulleitten elintasosurffareitten turvallisuuden omien kansalaistensa edelle ja mieltää nykyisin meidät lähinnä uhkaksi. Jo yhteiskunnan ylläpitämän monikulttuuriutopian perusteltu arvostelu on virallisen Suomen silmissä uhka.

- Niinpä voimme todeta, että yhteiskuntamme on rikkonut oman puolensa sopimuksesta. Me emme halua anarkiaa, joten emme ole – ainakaan vielä tällä hetkellä – irtaantumassa Suomen valtiosta. Mutta koska valtiota ei enää kiinnosta turvallisuutemme, meillä on oikeus taata se itse. Olemme siis perustamassa omaa Örnätjärven suojelukaartia, joka tulee luomaan kiinteän yhteistyösuhteen meitä lähimpänä olevaan Huitsinnevadan keskustan suojelukaartiin, muihin naapurialueitten suojelukaarteihin ja sitä kautta muualle Suomeen. Näitä samanlaisia kokouksia pidetään tälläkin hetkellä useilla paikkakunnilla. Se, joka ei halua osallistua perustettavan suojelukaartin toimintaan, voi poistua paikalta nyt samantien.

Kukaan ei lähtenyt. Ihmisten ilmeet kertoivat, että lähtemisen ja luovuttamisen aika oli nyt päättynyt. Minkäänlaista uhoa tai iskulauseitten huutoa ei kuulunut. Se ei ollut näitten ihmisten tapa. Vain hiljainen, kuin ihmisten keskuudessa leijuva, toinen toiselta etenevä ja sitä myötä vahvistuva tunne, että nyt yksi kynnys on ylitettävä. Ja se ylitetään.

Ryönälä jatkoi:

- Onhan selvää, että organisaatiotamme ei voi valita huutoäänestyksellä, joten käskyvaltasuhteitten kannattaa perustua sotilasarvoon mutta emme myöskään ole puolustusvoimien organisaatioon kuuluvia. Teknisesti ottaen me olemme kapinallisia. Ja näen, että Örnätjärven suojelukaartin päällikön tulee nauttia suojelukaartilaisten ehdotonta luottamusta.

Jakeluautonkuljettaja Koponen nousi seisomaan ja käytti puheenvuoron:

- Rehtori on ollut tässä puuhamiehenä viimmosen päälle ja tiedetään, että te olette reservin yliluutnantti jalkaväestä. Täällä ei muutenkaan ole kukaan sotilasarvoltaan korkeampi, ja teidät tunnetaan tolkun mieheksi ja nautitte koko porukan täydellistä luottamusta, joten esitän rehtori Ryönälää suojelukaartin päälliköksi.

Useita kannatetaan-huutoja kuuli salista, eikä vastaehdokkaita ollut, joten Ryönälä jatkoi:

- Ystävät, kiitän teitä lämpimästi luottamuksestanne ja otan tehtävän vastaan. Seuraavaksi meidän tulisi muokata hieman organisaatiotamme. Meillä on sen verran porukkaa, että kaarti kannattaa jakaa kolmeen joukkueeseen, joka taas jakaantuu ryhmiin. Olen tehnyt tässä alustavan listan siitä, mikä joukkueitten kokoonpano on, ja ketkä sen johtajina toimivat. Lisäksi tässä on ehdotus naisjaostomme tarkemmasta tehtäväkentästä ja kokoonpanosta, tosin naisemme ovat tässä asiassa keskenään jo varmaan päässeet meitä miehiä pidemmälle.  Pankaapas kiertämään, niin katsotaan, että onko niihin muutostarvetta.

Ryönälä jakoi kopiot salissa olleille henkilöille, joita saattoi nyt sanoa suojelukaartilaisiksi. Miehet katsoivat papereita, mutisivat hissukseen keskenään, välillä jonkun sormi osoitti tiettyä riviä paperissa ja sen jälkeen jotain henkilöä yleensä nyökkäyksen säestämänä. Ryönälän tehtävä reservissä oli komppanian varapäällikkö ja hän hallitsi kokoonpanot. Lisäksi hän tunsi paikkakunnan ihmiset, joten korjauksia ei juurikaan tarvinnut tehdä. Mutta Ryönälä näki, että miesten tuli saada sanoa sanansa. Nämä eivät olleet mitään ensimmäistä päivää armeijassa olevia alokkaita, vaan vakaita perheellisiä miehiä, jotka olivat nyt suunnittelemassa kotikylänsä turvallisuuden takaamista ja heille oli turha tarjota minkäänlaista äksiisiä. Nämä miehet tekisivät vaaditut tehtävät kyllä muutenkin ja oman elämänkokemuksensa kautta he puolestaan tarjoaisivat Ryönälälle täydennystä niistä asioista, joita hän ei välttämättä hallitsisi. Hän jatkoi kokousta:

- On aika kartoittaa toimintamuotomme ja siihen liittyvä viestintä. Sehän on selvää, että me emme ole perustamassa tätä suojelukaartia sen vuoksi, että voisimme alkaa riehua. Tarkoituksena on vain ja ainoastaan taata kylämme turvallisuus ja tarvittaessa auttaa sen turvaamisessa myös muualla Huitsinnevadassa. Mikäli toimintaamme ei tarvita, emme tee mitään ja jatkamme elämäämme normaalisti. Mutta jos joku tulee tänne häiriköimään, me poistamme hänet. Mikäli se ei onnistu hyvällä, teemme sen voimakeinoin. Jos kyseessä ovat häiriköijät, jotka tulevat tänne ase kädessä, poistamme heidätkin, tai sitten ammumme tunkeilijat siihen paikkaan. Jos vieras tulee kyläämme kutsumatta ase kädessä, silloin ylitetään se kynnys, jonka jälkeen ei enää keskustella.

Tarkoituksenmukaisinta on käyttää samanlaista valmiustilamallia, mitä käytetään muissakin suojelukaarteissa. Eli tällä hetkellä me elämme täällä Örnätjärvellä vihreässä valmiustilassa, mikä tarkoittaa sitä, että elämme täysin normaalia elämää. Keltainen valmiustila taas tarkoittaa sitä, että tietyn määrän miehiä tulee olla jatkuvassa toimintavalmiudessa, eli tarkoittaa sitä, että silloin saunassa otetaan vaan vissyä. Tää koskee myös teitä, Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen.

Salissa kuului naurunhöräkkää, kaikkein kovimpana juuri mainittujen miesten pöydässä.

- Teemme valmiiksi valmiuslistat, jonka mukaan miehet sitten kiertävät keltaisessa valmiustilassa. Ne, jotka tekevät vuorotyötä toimittakoot minulle jatkossa työvuorolistansa. Ja sitten. mikäli tarvitaan, on vielä punainen valmiustila, jolloin kaikki miehet ovat täysin aseistettuja ja varustettuja toimintaan. Nämä värit liittyvät myös viestintään, josta meidän IT-ihmeemme Tasi voi kertoa enemmän.

Tasi, eli Taisto Turpavärk toimi atk-suunnittelijana ja oli sotilaskoulutukseltaan viestikersantti. Hän aloitti puheenvuoronsa:

- Varsinaisesti jos joudumme olemaan liikkeellä, niin meillähän on valmiiksi noita VHF-puhelimia sen verran, että niitä riittää joka ryhmään pari kappaletta. PMR-puhelimia on vielä enemmän, ja ehdotan, että joka häiskä hankkisi itselleen sellaisen. Niitä voi käyttää ryhmän sisäisessä viestinnässä, mikäli joudumme olemaan hajallaan. Jos joku on huonoissa rahavaroissa, niin eiköhän panna hattu kiertämään. Muihin suojelukaarteihin yhteytemme on vielä puhelimen varassa, mutta parempaa radiokalustoa on hankinnassa.

- Ja siitä pääsemmekin kännykkäviestintään. Niin Ryönälällä, plutoonanpäälliköillä kuin minulla on asetettu teidän kaikkien numerot omiin puhelimiimme ja mahdolliset valmiustilan muutokset tulevat teille tietoon kännykoihinne. Eli nyt olemme siis vihreässä valmiustilassa. Mikäli saatte ilmoituksen keltaisesta valmiustilasta, listalla olevat miehet siirtyvät siihen. Mikäli tulee ilmoitus punaisesta valmiustilasta, jokainen miehistä ottaa täyden varustuksen ja aseistuksen ja kokoontuu plutoonansa yhteyteen.

Seuraavaksi Turpavärk käänsi fläppitaulun sivun, jossa oli esillä kaksi puhelinnumeroa.

- Laittakaa nuo numerot kännykkäänne. Mikäli omilla tiluksillanne tapahtuu jotain yllättävää ja tarvitsette apua, noilla numeroilla sitä voi pyytää, ja viesti lähtee jokaisen kännykkään. Ylempi numero tarkoittaa keltaista hälytystä, jolloin porukat tulevat apuun astaloitten, mutta ei tuliaseitten kanssa. Alempi numero on sitten punainen hälytys, jolloin apuun tullaan pyssyt mukana. Jokainen osaa käyttää luonnollisesti harkintaa siitä, minkälaista apua pyytää. Esimerkiksi joku puolalainen taulukauppias ei ole edes keltaisen hälytyksen aihe. No, kyllä te tajuatte.

Salista kuului hiljaista hyväksyvää mutinaa ja hiljaista piipitystä kun numeroita tallennettiin kännyköihin. Turpavärk jatkoi vielä:

- Tarvittaessa lähetämme myös kännyköihinne viestin REINIKAINEN,  joka tarkoittaa sitä, että poliisi alkaa takavarikoida ihmisten aseita. Ja se mahdollisuushan on koko ajan olemassa. Lakia ollaan jo kovaa vauhtia säätämässä eikä uusiin aseisiin ole myönnetty lupia koko maassa kahdeksaan kuukauteen. Oletettavasti teillä kaikilla alkaa olla vaihtoehtoiset kätköpaikat pyssyille valmiina?

Salista kuului myöntyvää kommentointia ja naureskelua siitä, kuinka rautakaupassa oltiin ihmetelty niin monen tyypin intoa tehdä välikatto- tai aittaremontteja. Tämän jälkeen rehtori Ryönälä nousi ja sanoi puolestaan:

- Nyt sitten siirrymme pienempiin porukoihin ja teemme asekartoituksen. Ideahan on, että ne suojelukaartilaiset, joilla ei ole omia aseita saavat apua muilta. Aseitahan täällä sinänsä on yllin kyllin, metsämiehiä kun on kylä pullollaan.

Perskeleen Ykä, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen alkoivat keskenään käydä läpi asrsenaalia ja sitä, miten sitä alustavan sopimuksen mukaan jaettaisiin. Ykällä itsellään oli hirvikivääri kaliiberia .30-06, metsästysluodikko kaliiberia .222, haulikko kaliiberia 12/76, isoisän venäläinen sotasaalispistooli kaliiberia 7,65 sekä pienoiskivääri ja pienoisrevolveri. Hirvikiväärin ja sotasaalispistoolin hän pitäisi itsellään, luodikko menisi lähellä asuvalle maanviljelijälle, haulikon ja pienoiskiväärin hän antaisi hieman sivummalla vielä äitinsä kanssa asuville vanhapoikaveljeksille ja pienoisrevolveri jäisi Ylvalle. Eihän se suurikaliiberinen ollut mutta sen rullassa oli silti yhdeksän hyvää syytä pysyä poissa tontin välittömästä läheisyydestä. Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen ynnäsivät myös oman arsenaalinsa ja sen, kenelle ylimääräiset jaettaisiin. Pöntinen oli porukasta ainoa, jolla ei ollut omaa asetta ja hän saisi haltuunsa Lötjösen pumppuhaulikon.

Miehet kirjasivat aseet paperille. Rehtori Ryönälä keräsi kaikkien paperit ja laskeskeli papereita aikansa, kun muu porukka piti kahvitaukoa. Kahvit ja pullat oli toimittanut suojelukaartin naisosasto, jonka johtajaksi oli jo aikaisemmin valittu Ursula Raunio, 72-vuotias eläkkeellä oleva kätilö jolla oli pituutta 152 senttiä, painoa 47 kiloa ja noin ruotsinlaivan kokoinen karisma. Rauniosta saattoi sanoa, että on miehiä, joitten paidassa lukee ”minulle ei vittuilla” ja sitten on tiettyjä naisia, joille ei vittuilla.

Kun miehet jo pyyhkivät pullanmuruja suupielistään, nousi Ryönälä seisomaan paperit kädessään:

- No niin, laskujeni mukaan voidaan todeta seuraava:

- Ensinnäkin Örnätjärven suojelukaartin vahvuus on yhdeksänkymmentäkaksi miestä ja kaksikymmentäneljä naista. Tämän lisänä voi tietysti todeta, että tukijajäseniä ja toimintamme avustajia ovat oikeastaan kaikki näillä selkosilla asuvat ihmiset. Ja arsenaalia meiltä löytyy seuraavasti:

- Kolme puoliautomaattista reserviläisrynkkyä kaliiberissa 7,62 x 39.

- Kaikkiaan neljäkymmentäkaksi hirvikivääriä kaliibereissa 6,5x55, .308 win, 7,62x53R, .338 win ja 9,3x62.

- Kolmekymmentäseitsemän lintuluodikkoa, pääosin kaliiberia .222.

- Kuusikymmentäkolme erilaista haulikkoa.

- Kaksikymmentäkaksi pistoolia.

- Kaksikymmentäkolme pienoiskivääriä.

- Kaksikymmentäkuusi pienoispistoolia tai –revolveria.

- Eli kyllä meillä on tarpeeksi arsenaalia jonkun järjestäytymättömän roskajoukon torjumiseksi, vaikka se olisi isompikin. Aseita riittää myös jaettavaksi suojelukaartiin kuulumattomien ihmisten koteihin lähiturvaksi. Nyt tietysti kannattaa jatkaa patruunoitten hankkimista, sillä pirukaan ei tiedä, milloin niitten myyntikin muuttuu laittomaksi.

Ryönälä piti tässä vaiheessa kymmenen sekunnin tauon ja katseli salissa olevia ihmisiä.

- Ja siinä vaiheessa, kun patruunoitten myynti muuttuu laittomaksi, niin silloin meidänkin aseemme muuttuvat laittomaksi. Voi olla, että poliisimme on niin munaton hallinnon edessä, että se todellakin alkaa kerätä aseita pois. Tai ainakin yrittää. Ja koska me emme niitä luovuta, me olemme silloin kapinallisia. Mutta teidän tulee muistaa, että suojelukaarteissa on porukkaa pitkin maata jo noin viidentoista ja kahdenkymmenen tuhannen välillä. Jo lukumäärä tekee poliisin hampaattomaksi. Kymmenen ihmistä on helppo pidättää. Sata ihmistäkin onnistuu. Kymmenen tuhannen ihmisen, varsinkin aseistetuksi tiedetyn sellaisen onkin jo aivan toinen juttu.

- Mikäli sitten käy niin, että poliisi tosiaankin keskittyy etsimään aseita meidän nurkistamme, se jättää käytännössä rikastetut taajamat täysin suojattomaksi elintasosurffareitten mielivallalta. Siinä tapauksessa ainoa este anarkian edessä olemme me. Ja siksi on valmistauduttava pidemmälle. Pinnanmaan suojelukaarteilla on jo olemassa olevat yhteydet niihin tahoihin, jotka ovat valmiita myymään varsinaista sotilasaseistusta. Senkin paikka voi olla vielä edessä. Näillä, olemassa olevilla varusteilla me voimme suojata kyläämme. Sitten jos edessä on vihollisen karkoittaminen, tarvitaan järeämpää aseistusta. Oletan, että teillä ei ole mitään tätä vastaan, sillä rikollisiahan me olemme siinä tapauksessa jo muutenkin, niin silloin on aivan sama olla rikollinen joka on varustettu käyrälippaallisella keskusteluvälineellä.

Salista kuului hyväksyvää muminaa ja moni miehistä nosti peukkunsa ylöspäin.

- Siinä vaiheessahan kaikki onkin sitten mahdollista ja meidän tulee varautua kaikin mahdollisin keinoin. Mitenkäs, Ursula, lääkintäpuolen valmistautuminen on varmaankin jo pitkällä?

Tiukkailmeinen kätilö evp. vastasi rauhallisesti:

- Itse asiassa täysin valmis. Tarvikkeita täytyy tietysti hankkia lisää.

Ryönälä nyökkäsi ja kysyi puolestaan Pätiseltä, joka oli maansiirtoyrittäjä:

- Mitenkäs Pätinen, voidaan tarvita myös erikoisjätehuoltoa. Sinun johdollasi se onnistunee?

- Kaivuukalustoa on kyllä minkä tehtävä vaatii ja metsiähän täällä riittää. Ei tuota ongelmaa.

Örnätjärven koulun rehtorista Örnätjärven suojelukaartin päälliköksi muuttunut rehtori Aulis Ryönälä jatkoi puhettaan:

- Aseita, patruunoita, lääkintätarvikkeita, varusteita, muonavarastoja. Ne kaikki vaativat rahaa. Mutta meidän ei tarvitse hankkia kaikkea hattua kierrättämällä. Eihän meillä siihen varaa olisikaan näinä laihoina aikoina. Mutta hyvin monet yritykset niin Huitsinnevadassa kuin Pinnanmaalla ja koko Suomessa yleensäkin ovat enemmän kuin halukkaita avustamaan toimintaamme rahallisesti. Niittenkin mitta on jo täynnä. Mutta siihen tarvitsemme peitejärjestön. Virallisestihan mitään suojelukaartia ei ole koskaan perustettu. Eiköhän pidetä tauko ja käydä ulkona nykäisemässä Voimasavuke Bostonit, ja sen jälkeen pidämme vielä Örnätjärven yleisen erä- kalastus- ja käsityöseura ry:n perustavan kokouksen.

Tauko pidettiin, ja sen jälkeen syntyi yhdistysten luvattuun maahan jälleen yksi uusi yhdistys. Yhdistyksen perustaminen oli sinänsä läpihuutojuttu, sillä rehtori oli kirjannut paperit valmiiksi. Hän piti vielä loppupuheenvuoron:

- Ystäväni, ja tästä eteenpäin myös suojelukaartiveljeni. Nimeä suojelukaarti ei ole otettu käyttöön kevyin perustein. Hieman vajaa sata vuotta sitten käytiin sisällissota, jossa vastakkain olivat suojeluskunnat ja punakaartit. On mitä todennäköisintä, että omat, sen aikaiset sukulaisemme ovat lahdanneet toisiaan. Mutta se on historiaa. Ei ole enää suojeluskuntia eikä punakaarteja. On vain yksi suojelukaarti, jossa niin punikkien kuin lahtarien jälkeläiset yksissä tuumin puolustavat lähimpiään vaaraa vastaan. Ja valitettavasti aikamme on armottoman kova, sillä meitä uhkaa niin sisäinen kuin ulkoinen vaara. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mieltäni helpottaa kun tiedän, että kohtaan sen tulevaisuuden yhdessä teidän kanssanne.

Tällä kertaa puheeseen ei vastattu hiljaisella hyväksymisen muminalla, vaan sali puhkesi suosionosoituksiin. Ryönälä kiitti osallistujia ja päätti kokouksen. Sali valui pikkuhiljaa pihalle ja kaikille jaettiin ovenpielestä sininen käsivarsinauha sekä palveluksessa käytettävän takin rintaan ommeltava kangasmerkki. Pihalla miehet pulisivat vielä keskenään pienissä porukoissa.

Lötjönen: Eihän me varsinaisesti mikään Utin Jääkärirykmentti olla, mutta jos tänne tulee surffarit ampumaan ja polttamaan autoja ja taloja, niin Pätisen kaivuukalustolle löytyy kyllä käyttöä.

Ykä: Jep. Ja varsinkin jos saadaan vähänkin ennakkovaroitusta, niin eihän ne pääse edes kylälle asti. Tännehän on kulku vain lännestä ja idästä. Lännessä on Örnätjärven silta ja sen ympärillä isot peltoaukeat. Kyllä se surffarin kulku jo siihen tyssää kun pannaan tyssäämään. Ja jos tänne pyrkii riekkumaan idästä, niin siinä on välissä Hiivatin kylän suojelukaarti ja niilläkin hepuilla on kyllä siihen asiaan sanansa sanottavana.

Kutvonen: Vaan kyllähän tää kaikki on varmaan viranomaisten tiedossa. Siellä Helsingissä se Supon jätkä pian täppää uuden nastan Suomen karttaan tämänkin kylän kohdalle.

Pöntinen: Antaa sen täppäillä niitä nastojaan vaan. Se meinaan huomaa, että niitä rupee oleen vähän turhan tiheessä ja sehän pistää jo Suponkin jätkän raapimaan päätään.

Pätinen: Vaan sovitaanko että tavataan huomenna meillä vaikka tuossa viiden maissa? Ja joka jätkä kattelis vähän varusteitaan sitä ennen. Jos mitä puuttuu, niin voidaan kattoa oisko toisilla ylimääräisiä. Tässä kun ei raha kasva puussa, niin turha ostella uutta, jos kaverilta löytyy ylimääräistä käytettyä.

Näin sovittiin. Pikkuhiljaa piha alkoi tyhjentyä autoista. Rehtori Ryönälä tuli ulos viimeisenä, lukitsi koulun oven ja ajoi itsekin pois paikalta. Muutaman minuutin kuluttua mikään ei enää kertonut, että Suomi oli tälläkin kylällä ottanut oman pienen askeleen kohti toista sisällissotaansa.