MÄÄRITTELYFASISTIT

Hotellin respassa on pyöritetty tätä blogia noin kahdeksan ja puoli vuotta ja tänä aikana on tullut huomattua, että vastapuolemme (kieltämättä varsin vähäiset) perusteet ideologialleen kiertävät eräänlaisena syklinä, joista tietyistä väitteistä välillä innostutaan, niitä hypetetään turpa kuolassa ja sitten jossain vaiheessa huomataan, että täällä Voiman Pimeällä Puolella ne sekä röhönauretaan että perustellaan  kappaleiksi ja sen jälkeen ne jätetään kasvamaan korkoa ja välillä keskitytään taas johonkin muuhun kunnes ne aikaisemmat, muutamaan kertaan myös röhönauretut perusteet hieman levättyään tuodaan jälleen esille ja aina entistä suuremmalla innolla, aivan niin kuin tyyppi, joka on keksinyt pyörän ensimmäistä kertaa kuudettatoista kertaa.

Näitä jatkuvassa kierrätyksessä olevia väitteitähän ovat mm. ”työvoimapula”, ”asuttivathan suomalaisetkin Karjalan evakot”, ”meniväthän suomalaisetkin siirtolaiseksi Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Australiaan”, ”suomalainen yhteiskunta on niin tylsä, me tarvitsemme kansainvälistä värinää”, ”näin ihanan etnisen hymyn aamulla metrossa ja se toi minulle niin hyvän mielen” sekä ”tykkäämmehän me kaikki kuitenkin pizzasta”.

Luonnollisesti se kovin ontelokranaatti vastapuolella on ollut ”vihapuhe”, joka hotellin respan havaintojen perusteella on saanut viimeisen puhkinauramisen jälkeen olla vähän aikaa olla melko rauhassa, mutta nyt se selvästi tekee uutta tulemistaan. Tuorein esimerkki on Hommaforumilta bongattu Opettajien Ammattijärjestön julkaisu, jossa viitataan sisäministeriön uusimpaan turvallisuusraporttiin. Sisäministeriö tosin otsikoi raporttinsa otsikolla ” Väkivaltaisen ekstremismin

tilannekatsaus”, mutta sehän ei estä OAJ:n julkaisua otsikoimasta puolestaan ”Sisäministeriö: Vihapuhe kasvattaa väkivallan uhkaa”. Julkaisussa todetaan:

Vihapuhe sosiaalisessa mediassa voi yllyttää tasapainottomia henkilöitä myös äärimmäiseen väkivaltaan, kertoo sisäministeriön tilannekatsaus.

Turvapaikanhakijamäärän lisääntyminen on kiihdyttänyt rasistista nettikeskustelua ja aktivoinut väkivaltaista äärioikeistoa. Uutta pontta ääriajatteluunsa ovat saaneet myös sellaiset henkilöt, jotka ovat valmiita äärimmäisiin väkivallan tekoihin.

Luonnollisesti OAJ:n julkaisu jättää määrittelemättä sen, mitä tämä vihapuhe noin tarkalleen sanottuna varsinaisesti on, mutta nähtävästi se ajattelee, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat mielipiteet saavat kiusatut suomalaiset koululaiset tappamaan nimenomaan toisia suomalaisia koululaisia, sillä julkaisu jatkaa vihapuhelainauksensa jälkeen:

Sisäministeriö pitää myös koulusurmia edelleen suurena uhkana Suomessa. Sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen toivoo, että koulussa ja sen ulkopuolella tapahtuvaan kiusaamiseen suhtauduttaisiin aina vakavasti, koska kansainvälisten tutkimusten mukaan koulusurmaajat ovat yleensä olleet pitkään kiusattuja.

Hotellin respassa jaetaan Mankkisen huoli ja todetaan, että kyllä, koulukiusaaminen on vakava ongelma johon tulisi ilman muuta puuttua ja miksi ihmeessä ei ole puututtu,  mutta ei täällä oikein ymmärretä, että miten maahanmuuttoon kohdistuva ns. vihapuhe saa suomalaisen nuoren surmaamaan suomalaisia nuoria jos ns. vihapuhe kohdistuu johonkin aivan muuhun kuin suomalaiseen nuoreen ja etnisesti suomalaiseen ihmiseen yleensäkin? Yleensäkin hotellin respassa ollaan hieman ihmeissään siitä, että kun on tapahtunut muutamia asioita, eli:

- etnisesti edistyksellisen väestöryhmän väkisin raijaaminen Suomeen sillä perusteella että heitä vaan täytyy saada Suomeen kysymättä varsinaiselta suomalaiselta yhtään mitään.

- etnisesti edistyksellisen väestöryhmän nostaminen jalustalle niin julkishallinnon käytännön toimenpiteitten kautta kuin median mielikuvamasinoinnin kautta.

- etnisesti edistyksellisen väestöryhmän muuttuminen kohtuuttomaksi taloudelliseksi rasitteeksi kantasuomalaisille, jota rasitetta tulisi kuitenkin käsitellä voimavarana, joka saattaa olla kolmenkymmenen vuoden päästä voimavara, jos se sattuu olemaan kolmenkymmenen vuoden päästä voimavara.

- ja ennen kaikkea etnisesti edistyksellisen väestöryhmän suomalaisiin kohdistuva, jatkuvasti lisääntyvä ja sekä virkamieskoneiston että median puolelta peitelty ja merkityksettömäksi selitetty väkivalta.

Onhan se kieltämättä varsin mielenkiintoista, että niin sanotun vihapuheen ennustetaan aikaansaavan kantasuomalaisten tekemää väkivaltaa, vaikka varsinaisesti väkivallassa ovat kunnostautuneet nämä etnisesti edistykselliset väestöryhmät jotka ovat tätä väkivaltaa harjoittaneet jo ennen kuin tätä ns. vihapuhetta on puhuttu. Herää helposti kysymys, että saiko suomalainen ”vihapuhe” aikaan tämän etnisesti edistyksellisen väkivallan, vai saiko tämä etnisesti edistyksellinen väkivalta aikaan ”vihapuheen”? Kumpi oli ensin, muna vai kana? Siipikarjan perimmäisestä alkuperästä ei hotellin respassa olla varmoja, mutta ainakin täällä tiedetään, että väkivaltaa kritisoivaa kirjoittamista ei oikein voi saada aikaiseksi ilman sitä jo tapahtunutta väkivaltaa.

Väkivaltaa etsii toki sisäministeriömmekin, mutta ehkäpä siitä suunnasta, jossa sitä ei oikein ole, ja toteaa koko selvityksensä ”Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus” alussa tylysti näin:

Arjen turvallisuuteen vaikuttavat eniten äärioikeiston toistuvat, pääosin uusnatsien ja skinheadien tekemät väkivaltarikokset.

Tota noin, näin äkkiseltään tämmönen yksinkertaisempi voisi kysellä, että jos tämä mielletään suomalaisen yhteiskunnan suurimmaksi väkivallan uhkaksi, niin ehkä olisi aiheellista myös selittää, että missähän päin sitä äärioikeistolaista valtaa noin niinkun varsinaisesti on, ja kuinka on mahdollista, että se on suurempaa kuin etnisesti edistyksellinen väkivalta, sillä mediammekin uutisoi lööppitavarana jokaisesta kuulapääväkivallasta heti kun sitä vaan saa kuuluviinsa. Huonolla menestyksellä tosin, sillä sisäministeriön selvityskin toteaa varsin paradoksaalisesti:

Vaikka äärioikeiston toistuvat väkivaltarikokset vaikuttavat arjen turvallisuuteen, on äärioikeistolainen väkivaltainen ekstremismi Suomessa varsin vähäistä.

Ja äärioikeistosta se etsii esimerkikseen Suomen Vastarintaliikkeen, jossa se kertoo jäseniä olevan noin 70 ja liikkeen väkivallasta sisäministeriö kertoo näin:

Suomen Vastarintaliikkeen julkinen toiminta on valtaosaltaan maahanmuuttovastaisen propagandan levittämistä. Keskeisimmät propagandan välityskanavat ovat liikkeen omat internetsivut sekä postilaatikkoihin jaettavat ja yleisille paikoille levitettävät lentolehtiset ja tarrat. Ajoittain Suomen Vastarintaliike järjestää eri kaupungeissa julkisia tapahtumia, joissa se jakaa tietoa toiminnastaan ja aatemaailmastaan. Propagandan levittämisen tavoitteena on saada lisää kannattajia ja sitä kautta vaikuttavuutta järjestölle.

Ja palataanpa sitten takaisin sisäministeriön raportin ensimmäiseen lauseeseen:

Arjen turvallisuuteen vaikuttavat eniten äärioikeiston toistuvat, pääosin uusnatsien ja skinheadien tekemät väkivaltarikokset.

Hotellin respassa voitaisiin näin äkkisestään todeta, että sisäministeriö puhuu paskaa, koska sen tulee ns. poliittisten realiteettien vuoksi puhua paskaa ja vaikka se viranomaiskoneistona itsekin tietää, että arjen turvallisuuteen vaikuttavat jatkuvasti aina enemmän etnisesti edistykselliset ryhmittymät ja heidän aikaansaamansa väkivalta (ei tarrojen liimaaminen) mutta se ei saa sanoa sitä ääneen.

Mutta tämä ei ollut oikeastaan kirjoituksen aihe.

Vaan kirjoituksen aihe on termi ”vihapuhe”, ja siinä sorrun itsekin suvaitsevais-tiedostavan väestöryhmämme ansaan, kun yleensä suostun käyttämään sitä. Termihän on sen keksimä ja laajaan käyttöön ottama, vähän samoin kuin aikanaan kansandemokratioissa oli termi ”kansanvihollinen” ja termiä käytetään jatkuvasti ilman muuta sen vuoksi, että termi mielletään tai ainakin kuvitellaan miellettäväksi niin hirvittäväksi, että sen esittäminen itsessään vaientaa erimielisyyden. Kukapas meistä haluaisi olla vihapuhuja tai vihakirjoittaja?

Joku toinen saa määritellä jonkun kolmannen hänelle antamalla oikeudella, että olenko minä täällä hotellini respan tiskin takana vihakirjoittaja, mutta oletan, että minulla on oikeus esittää asiaan liittyviä kysymyksiä.

Kun termiä ”vihapuhe” käytetään mediamme lisäksi myös niin poliittisessa kuin virkamieskoneistossamme, niin miksi sitä ei määritellä? Nythän elämme tilanteessa, jossa ”vihapuhe” on eräänlaista mustaa usvaa, jota suvaitsevais-tiedostava väestönosa käyttää törkeästi hyväkseen. Se kattaa jonkun humalaisen jätkän facebookissa kirjoittaman ”zwidduneegritpitäistappakaikki”-lausuman ja se kattaa myös niin haittamaahanmuuttoa kuin maahanmuuttoteollista kompleksiamme vastaan esitetyt täysin asialliset argumentit, joita suvaitseva vastapuoli ei faktoilla pysty perustelemaan nurin. Mutta koska nämä argumentit kuuluvat – tietyn porukan määrittelemänä – samaan ryhmään kuin  ”zwidduneegritpitäistappakaikki”-lausuma, niin se asiallinenkin kritiikki on ilman muuta vihapuhetta, joten sitä ei tarvitse ottaa vakavasti, eikä siinä esitettyihin kysymyksiin tarvitse vastata.

Hotellin respassa vaan herää kysymys, että kuka antoi oikeuden määritellä asian juuri näin, ja juuri näille ihmisille? Nähdäkseni sitä ei ole määritellyt eduskunta eikä asian tiimoilta ole järjestetty kansanäänestystä. Kuka antoi näille ihmisille oikeuden unohtaa faktat ja tuomita asiallisen kritiikin vihapuheena? Vihapuhettahan vastaan ei tarvitse edes vastata, koska se on määritelty vihapuheeksi ja näin ollen tuomittavaa jo alun perin.

Miksen minä ajattelisi samoin kuin vastapuoleni? He eivät edes selitä sitä, mitä vihapuhe on, mutta käyttävät termiä oikein mielellään lyömäaseena. Varmaankin siksi, että he eivät parempaan pysty. He ovat ottaneet itselleen oikeuden termiin, jolla määritellään termin perusteella osa suomalaisista ihmisiksi, joille ei saa suoda mielipidettä. Miksi minä ja kaltaiseni emme alkaisi puolestamme käyttää heistä termiä ”määrittelyfasistit”? Sillä sitähän he ovat. He ovat ottaneet oikeudekseen määritellä sen, mitä saa puhua, mitä mieltä saa olla ja ennen kaikkea sen, että kuka tämän saa määritellä. Näkisin itse, että me tavalliset kansalaiset emme saa antaa fasismille tuumaakaan periksi, vaan meidän pitää soittaa poskeamme sitä vastaan aina entistä enemmän. Vaikka vastapuolen ideologiaan kuuluukin se, että sanottu sana on tehty teko, joten heidän mukaansa jokainen sana sisältää väkivaltaa. Mutta se on vain heidän mielipiteensä.

Jos puhutaan määrittelijäfasisteista, niin eräs sellaisen prototyyppi on JSN:n tuleva puheenjohtaja Elina Grundström, joka totesi määrittelyfasismia kannattavassa Seura-lehdessä heti otsikossa näin:

JSN:n tuleva puheenjohtaja: Turha itkeä, jos vihapuhe siivotaan sivustoilta

Ja vielä se tärkeämpi:

Hänen mielestään on sananvapauden kannalta hyvä asia, että monet mediat sulkivat syksyllä keskustelupalstansa ja suodattavat niiden sisältöjä aiempaa tarkemmin.

Hotellin respasta toistetaan ja alleviivataan:

Hänen mielestään on sananvapauden kannalta hyvä asia, että monet mediat sulkivat syksyllä keskustelupalstansa ja suodattavat niiden sisältöjä aiempaa tarkemmin.

Ja esitetään kysymys:

Kumpiko sitä oikeaa kainaloaan oikeastaan tuulettelee? Tunnettu vihakirjoittaja Perskeleen Ykä vai tunnettu ns. vastuullisen sananvapauden kannattaja, Julkisen Sanan Neuvoston tuleva puheenjohtaja Grundströmin Elina, joka hyväksyy sananvapauden edustajana sananvapauden vain siihen sertifikoiduille ihmisille? Kumpi oli sananvapauden kannattaja ja kumpi sen vihollinen?

Niin muuten, Julkisen Sanan Neuvoston tehtävä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananvapautta.

Vaikka fasisti olisi harmittoman näköinen, hän on silti fasisti. Antaisitko tälle naiselle oikeuden allekirjoittaa kuolemantuomioita?

Palataanpa vielä kirjoituksen alkuun. Siinähän tuli siteerattua OAJ:n julkaisua näin:

Vihapuhe sosiaalisessa mediassa voi yllyttää tasapainottomia henkilöitä myös äärimmäiseen väkivaltaan, kertoo sisäministeriön tilannekatsaus.

Kieltämättä niin OAJ:n julkaisu kuin sisäministeriön tilannekatsaus on omalla tavallaan myös oikeassa, joskaan kumpikaan taho ei puutu siihen, missä ongelma todella on. Meinaten, onhan tässäkin suunnassa tutustuttu erääseen vihakirjoitusten kokoelmaan, joka on levinnyt maailmalla sekä suullisesti, käsin kirjoitettuna tekstinä, painettuna tekstinä niin kuin myös nykyisin internetin suomilla mahdollisuuksilla.

Tässä vihakirjoitusten kokoelmassa sanotaan aivan suoraan, että ne ihmiset, jotka eivät hyväksy näitten vihakirjoitusten ideologiaa voi tappaa, ja heidät on jopa suotavaa tappaa.

Kokoelma näitä vihakirjoituksia on yllyttänyt henkilöitä, niin tasapainottomia kuin omasta mielestään tasapainoisia äärimmäiseen väkivaltaan, jossa ihmisiä on tapettu mahdollisimman mielikuvituksillisilla ja tuskallisilla tavoilla ympäri maailmaa.

Kyseisten vihakirjoituksien aikaansaama väkivalta leviää edelleenkin, ja on jokseenkin pelottavaa, että esimerkiksi länsimaiset valtiot eivät toimi niin näitä vihakirjoituksia kuin sen levittämää väkivaltaa vastaan. Vaikka ne tietävät, että tämä väkivalta pohjaa nimenomaan näihin vihakirjoituksiin.

Näitä äärimmäistä väkivaltaa aikaan saavien vihakirjoitusten kokoelmaa kutsutaan nimellä Koraani.

Hotellin repassa herää kysymys. Miksi määrittelijäfasistimme eivät puutu vihakirjoituksiin, jotka kannustavat väkivaltaan, ja jotka ovat todistetusti saaneet aikaan hirvittävän määrän väkivaltaa? Miksi he puuttuvat ainoastaan kirjoituksiin, jossa vastustetaan tätä väkivaltaa?

 Vastenmielistä väkivaltaan yllyttävää vihapropagandaa. Vaatii ilman muuta toimenpiteitä, että moinen vihapropaganda saadaan loppumaan. Väkivallan uhreja tosin nolla kappaletta, mutta eipäs nyt takerruta yksityiskohtiin.

Arvostettavaa toiseuden tekstiä. On tosin aikaansaanut miljoonia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla tapettuja kuolonuhreja, mutta… öö… öö… brrgele… ai… ai… eipäs nyt takerruta yksityiskohtiin…