Monday, January 25, 2016

AJAN HAUDALLA

Elettiin jouluaattoa 2015 Huitsinnevadan hautausmaalla. Talvi ei ollut muistanut tulla Huitsinnevadaan, vaan se oli unohtunut jonnekin napapiirin taakse, joten elettiin pluskeleissä ja hautausmaalla oli maa vihreänä. Se ei estänyt ihmisten harrasta tunnelmaa. Täällä ja tänään kunnioitettiin ajasta iäisyyteen poistuneita sukulaisia, ystäviä ja tuttavia sekä muistettiin heidän kanssaan vietettyä elämää, iloja ja suruja, kukin tavallaan ja tyylillään. Erään varsin tuoreen haudan luokse oli tullut mies ja nainen, aviopari. Haudalle oltiin jo sytytetty useita kynttilöitä. Ei ihmekään, sillä tässä maanalaisessa yksiössä majaileva kaveri oli ollut siellä vasta vähän aikaa. Mies muistettiin. Niin muistivat myös haudalle tulleet Ykä ja Ylvakin. Mies oli ollut Ykän hyvä ystävä, ja hänen kuolemansa äkillisen sairaskohtauksen kaatamana oli tullut yllätyksenä kaikille. Olihan kaveri ollut vasta viisikymppinen.

Ykä muisti jutelleensa kaverinsa kanssa vuorokautta ennen hänen kuolemaansa. Silloin ei miehellä tuntunut olevan mitään häikkää ja hän oli hiljaisen hyväntuulinen ja myhäilevä oma itsensä. Puhuttiin säästä, paikallisen Örnätjärven kylän asioista, muistettiin puhua vihapuheitakin ja ennen kaikkea juttelusta muistui mieleen se tunne, että me ollaan samaa porukkaa, joka pitää yhtä. Vaikeinakin aikoina ja ennen kaikkea juuri silloin. Kaverin kuolemasta kuultuaan Ykä mietti sitä, mitä näissä tilanteissa aina mietitään, eli jäivätkö ne tärkeimmät sanat ystävyydestä ja arvostuksesta sanomatta. Ainakin sillä tavalla kuin ne oltaisiin haluttu sanoa, kun tiedettiin lähdön olevan edessä. Vai oliko niitä olemassakaan? Eikö sittenkin ollut tärkeintä se tietty tärkeä vuosien jatkumo, yhteiset kokemukset ja sitä myötä tullut luottamus, joka ei tarvinnut jatkuvaa vahvistusta sanoista? Luottamus ja side, joka oltiin vahvistettu teoilla. Side, johon uskottiin.

Lähtönsä hetkeä harvempi tietää. Onneksi. Ei tiennyt Ykän kaverikaan. Mies läksi seisovilta jaloiltaan pahemmin varoittelematta. Ei tuo mies letkuissa elämistä olisi kestänytkään. Ehkä parempi näin. Joka tapauksessa Ykä ymmärsi, että elämää ei tullut pitää itsestäänselvyytenä. Viikatemies ei antanut armoa, eikä varoittanut etukäteen. Tästä kaveriporukasta läksi jo toinen heppu varsin lyhyellä ajalla. Jäljelle jääneitten tulisi muistaa, että sanat tuli sanoa, jos niitä oli sanottavana ja ennen kaikkea teot tuli tehdä ennen. Jälkeen se oli aina liian myöhäistä. Kuolema kuittaa kaiken. Niin velat kuin saatavat. Ja se jättää elämään jääneille tyhjän ja epävarman tunteen. Miksi juuri hän? Miksi näin pian? Koska on oma vuoroni?

Ylva kaivoi kassistaan kynttilät ja antoi ne Ykälle. Maassa ei ollut lunta ja ilmakin oli tyyni, joten kynttilät oli helppo sytyttää. Ykä sytytti kynttilät, laittoi ne paikalleen ja otti hatun päästään. Pariskunta katsoi hautakiveä hiljaisena ja kunnioitusta osoittaen. Ykä ajatteli, että tässä ei ollut kyse pelkästään siitä, että surtiin mennyttä ystävää ja osoitettiin hänelle kunnioitusta. Hän ymmärsi, että tässä meni jälleen eräs tarina, pitkä ja koskettava sellainen, kokonaisen elämän mittainen. Tavallisen, mutta monelle tärkeän ihmisen tarina jota ei koskaan kirjoitettu ylös ja julkaistu, vaan se eli vain jäljelle jääneitten puheissa ja muistoissa. Tarina, jota ei myyty kirjakaupoissa, ei kirjoitettu lehdissä eikä keskusteltu televisiossa, mutta siinä tarinassa oltiin tätä maata rakennettu paljon enemmän kuin niitten televisiossa keskustelevien ihmisten julkisissa ja ylistetyissä tarinoissa. Saatu aikaan jotain pysyvää, muutakin kuin näennäisviisasta analysointia, joka painoi yhtä paljon kuin puhujan suusta tullut ilma. Ennen kaikkea se muistiin kirjoittamaton tarina oli tosi.

Nyt sen tarinan nyanssit ja lopulta pääjuonikin alkaisivat pikku hiljaa haipua ja kadota. Niin kuin valokuva, joka vanhetessaan alkoi haalistua. Tietty myhäilevä puhetapa, veikeä hymy, kipakka huumori, terävä äly ja maalaisjärkeä käyttävät huomiot maailman menosta. Ne elivät enää jäljelle jääneitten muistikuvissa, eikä kukaan pystyisi niitä enää toistamaan juuri sillä jäljittelemättömällä tavalla kuin se kaveri, joka nyt lepäsi mullan alla. Hänen lapsillaan oli sentään valokuvia, mutta Ykälle niitä ei ollut jäänyt kuin pari kappaletta. Ei sitten tullut koskaan otettua niitäkään sen enempää. Eiväthän valokuvatkaan tosin olleet muuta kuin pysäytettyjä hetkiä, vangittuna ajan virtaan. Ne näyttivät miehen kasvot ja muodon, mutta eivät ne kertoneet ihmisestä itsestään. Jäljelle jäi vain se, mitä toiset muistivat. Ykä ja Ylva muistivat hyvällä. Tuo mullan alla lepäävä kaveri oli tolkun mies. Yksi niitä muotteja, jonka mukaan tolkun miehiä tehdään, ja joita tässä maassa vielä on onneksi tallella.

Ykä ajatteli myös sitä, että tämänkin kaverin myötä meni osa historiaa. He olivat olleet 1960-luvulla aivan pieniä nulikoita, mutta nyt he olivat jo sukupolvea, joka alkoi pikkuhiljaa kuolla. Hyvin moni tietysti eli vanhemmaksikin, mutta ennen kaikkea he olivat ihmisiä, joitten kosketuspinta nuorempiin sukupolviin alkoi pikkuhiljaa kadota. Ne asiat, jotka olivat heille itsestäänselvyyksiä ja tärkeitä  olivat nuoremmille jotain, jota miellettiin vanhanaikaisena ja huvittavana retroiluna, jolle saatettiin naureskella. Menneenä asiana, joka saattoi olla huvittavaa ja viehättävääkin, mutta jota ei täysin ymmärretty. Ellei kyseisen sukupolven ihminen ollut sitä selittämässä ja selittäjät vähenivät yksi kerrallaan. Tietysti selittäjänkään läsnäolo ei auttanut, jos ei ollut halua kuunnella.

Kokonaiset ihmiselämät, ajatukset, arvostukset, tavat ja tottumukset katoaisivat ajan virtaan. Aikanaan niitä ei kukaan enää muistaisi. Ne olisivat enää pelkkiä tilastolukuja. Suuret tapahtumat, suuret asiat, historia, se kirjoitettaisiin tarkkaan tulevien polvien luettavaksi ja sekin kirjoitettaisiin niitten ihmisten mukaan jotka olivat omalla vuorollaan varastaneet itselleen paikan siinä historiassa. He päättäisivät sen, mitä jälkipolville olisi hyvä kertoa, ja mitä asioita painottaa. Ykän hyvä kaveri katoaisi aikanaan ajan virtaan, niin kuin katoaisi Ykä itsekin, sillä kummallekin tärkeät yhteiset asiat eivät olleet niitä, joita nykyiset tulevan määrittelijät pitivät arvossa. Se sai Ykän ajattelemaan omaa blogiaan, pientä ja mitätöntä sinänsä. Jos sillä ei muuta saataisi aikaiseksi niin ehkä edes sen, että joskus 2000-luvulla syntyneet ihmiset saattaisivat saada edes jonkunlaisen kuvan siitä, mitä heitä ennen eläneet ihmiset olivat ajatelleet, kuinka he olivat eläneet, kuinka he olivat tunteneet, mikä sai heidät tekemään elämässään omat päätöksensä ja päätymään niihin mielipiteisiin mitä he pitivät tärkeinä.

Ykä kumarsi vielä hautaa päin, laittoi hatun päähänsä ja totesi, että lepää rauhassa, hyvä kaveri. Sitten pariskunta käveli autolleen ja ajoi kotiinsa Huitsinnevadan Örnätjärvelle. Siellä nautittiin kahden vanhenevan ihmisen varsin vaatimaton jouluateria ja sen jälkeen Ykä laittoi saunan lämpiämään. Saunan lämpiämistä odotellessaan hän avasi sähköpostin, ja huomasi viestin eräältä toiselta, paljon nuoremmalta kaveriltaan. Siellä oli kuvia hänen kahdesta alle kouluikäisestä pojastaan, jotka esittelivät Ykän ja Ylvan heille postittamia joululahjoja.

Pojat hymyilivät kauniisti ja heidän ilme oli täynnä luottamusta tulevaan. He eivät vielä tienneet. että aikaisemmat sukupolvet olivat käyneet kauppaa heidän tulevaisuudellaan ja myyneet sen omien velkojensa ja utopiansa pantiksi. Ykä ajatteli, että kun mennään muutama kymmenen vuotta eteenpäin, niin olisiko heidän ilmeensä katkera, pettynyt ja syyttävä. Kysyisivätkö he aiemmilta sukupolvilta ikävän, mutta hyvin oikeutetun kysymyksen?

- Teillä oli hyvä maa. Te olisitte voineet tehdä siitä vielä paremman. Tai ainakin säilyttää sen entisellään. Sen sijaan te teitte siitä kaatopaikan ja pakotitte meidät sekä maksamaan velkanne että elämään siinä hävityksessä, minkä aiheutitte ja mistä itse pääsitte kuolemassanne karkuun. Miksi te teitte näin? Miksi jätitte tuon kaiken meidän kannettavaksi? 

Eikä silloin mullan alla oleva Ykä voisi todeta muuta, kuin että yritinhän minä. Niin moni meistä yritti. Mutta voimamme olivat aivan liian vähäiset. Mielettömyys oli voimakkaampi, jyräsi meidät, hiljensi äänemme ja sai koko sukupolvemme päälle häpeän muiston. En voi enää muuta kuin pyytää niin kovasti anteeksi oman sukupolveni puolesta.


24 comments:

Anonymous said...

Koskettava tarina, kiitos taas kerran! Samoja ajatuksia hiipii mieleen käydessäni hautausmaalla ja muistellessani ihmisiä, jotka eivät enää ole joukossamme. Kiitollisuus isovanhempani ja omia vanhempiani kohtaan on noussut vuosi vuodelta ja samalla olen sattuneesta syystä tyytyväinen siitä, etteivät enää ole tämän maan hävitystä näkemässä.

Pala nousee kurkkuun myös monesti kun katson ihanien lastenlasteni kirkkaita silmiä ja autuaallista tietämättömyyttä elämän realiteeteista ja mietin, minkälainen tulevaisuus heillä on edessään. Lapseni tietävät ja kunhan tuo seuraava sukupolvi vähän varttuu, aion kyllä tehdä selväksi heillekin sen, että minä en tällaista Suomea halunnut, enkä sitä ollut rakentamassa.

Lopuksi siteeraan James Hirvisaarta, kun hän kerran eduskunnan puhujapöntöstä kysyi salissa olijoilta: "Miten HALPA tämä maa on teille?" Tätä voisi kysyä päivittäin meidän päättäjiltämme, mutta myös, vaikka tämä nyt on täysin toisarvoista, pelleporukalta, joka Tamperella lapsellisesti lällättelee, ilkkuu ja provosoi katupartioita, jotka yrittävät suojella sitä yhteiskunta- ja naisrauhaa, johon poliisilla ei enää riitä resursseja.

Rouva Ano

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Rouva Ano, ja kiitos sinullekin. Tässä kun häiskä pikku hiljaa vanhenee, niin mielessä pyörii pari asiaa joista toinen on tietenkin tuo ajan kulun uskomaton nopeus. Se ihmiselämä ei sitten ollutkaan niin käsittämättömän pitkä, kun mitä pikkupoikana tuumaili.

Ja toinen asia on se, että minkälaisen maan me jätämme tuleville sukupolville, ja kuinka katkeruudella ne meitä muistavat. Ja miellän tässä tässä tietyn epäreiluuden. Suurin osa tuntemistani oman sukupolven ihmisistä - niin kuin myös tuo kirjoituksessa ajasta ikuisuuteen siirtynyt kaverini - ovat olleet aivan järkeviä ja asiallisia ihmisiä. Mutta he ovat suorittavan tason työntekijöitä. Vailla poliittista- virkamies- ja mediavaltaa. Se on ollut vain vähemmistöllä. Ja sen vähemmistön virheistä meidät muutkin sukupolveni edustajat tullaan muistamaan.

Anonymous said...

Rikkaus ja voimavara Helsingissä...

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1453696878301.html

Odotan kevättä kauhulla

- Ink Visitor

Anonymous said...

Muutama päivä sitten sisäministeriön poliisiosaston päällikkö totesi ettei ole mitään syytä lieventää kaasusumuttimien lupakäytäntöjä.
Viranomaisilla on kuulemma tilanne hallinnassa...

http://yle.fi/uutiset/ministerion_poliisiosasto_torjuu_halla-ahon_ehdotuksen_kaasusumuttimista_tilanne_on_viranomaisten_hallussa/8610779

- Ink Visitor

Tuumailija said...

Olennaisin kysymys kuuluu: missä kohtaa kannattaa jättää uppoava laiva? Tiettyyn pisteeseen asti voidaan äyskäröidä, tilkitä, pitää sormea reiässä ja pyörittää pilssipumppua olkavarret maitohapoilla.

Luin artikkelin, jossa puhuttiin että Keski-Euroopasta kaikkoaa jo nyt vuosittain satojatuhansia koulutettuja ja työikäisiä ihmisiä Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Toisin sanoen; Eurooppa menettää koko ajan white flightina pätevää nuorisoa ja lapsiperheitä. Tilalle sen sijaan tulee miljoonittain ns. etnisesti edistyksellistä ainesta, joka ei ainakaan koulumenestyksellä ja työinnokkuudella juuri ole päätä huimannut. Näiden muuttoliikkeiden yhteisvaikutus Euroopalle on oleva todella tuhoisa.

Ja valkoisten pakoon ei ole syynä työttömyys. Saksassa on kuulemma paljonkin vakansseja, etenkin koulutetulle väelle. Lähtöön on oltava silloin muitakin syitä. Ettei vaan turvattomuuden tunne olisi yksi?

Uppoavaa laivaa jätetään kovaa tahtia, koska kapteeni Merkel ja laivan upseeristo koostuu maailmanhalaajista jotka kieltävät mitään vuotoa olevan olemassakaan, vuodosta puhuminen on paha asia ja sitäpaitsi pilssipumpunhoitajilla on asia hallussa muutenkin. Kenenkään ei pidä ryhtyä tukkimaan vuotoja omin päin.

Anonymous said...

Olipas tappiohenkinen teksti. Vai luinko sen vain sellaisena?

Kaupungit ovat aina kehityksen kärjessä kaikissa hyvissä uusissa innovaatioissa. Mutta yhtä paljon tai vielä enemmän ne ovat kehityksen kärjessä myös kaikessa pahassa ja vahingollisessa. Niin nytkin.

Väestökeskittymien vaikutus näkyy ylikorostuneena. Politiikot ja järjestöt ovat siellä missä asukastiheys on suurin. Juuri niistä paikoista myös uutisoidaan eniten. Ja muistakin paikoista ja asioista uutisoidaan väestötihentymien henkisen ilmapiirin mukaan tulkiten.

Näin ollen syntyy sellainen harha, että väestökeskittymissä vallitseva tilanne vallitsee muuallakin. Vaan eihän se näin ole. Haja-asutusalueet, pientaajamat, maaseututaajamat, pikkukaupungit... Niissä asuu ja elää edelleen valtava määrä ihmisiä.

Tässä "islam valtaa Eurooppaa" -katastrofissa harvaan asutut alueet toimivat tasapainottavana ja iskua kompensoivana puskurina. Ne ovat kuin vanhanaikaisen varsivaa'an vastapaino. Mitä kauempana, sitä isompaa massaa se jaksaa vastustaa.

Älä Ykä anna pisaraakaan periksi. Sulla on tärkeä rooli. Roolin tärkeys tulee siitä, että teet tärkeää työtä. Et esitä roolia vaan teet tekstiä. Teksti tarttuu lukijaansa ja alkaa ajatella lukijassa, yhdessä lukijan kanssa.

Mustevierailijalle:

Tilanne taitaa mennä siihen suuntaan että jos ja kun esim sumutinlupia ei höllätä niin kohta maa on täynnä Saksasta, Venäjältä, perikuntien romuvarastoista jne. tuotettuja itsepuolustusvälineitä. Eli voi käydä vähän niin kuin uutisoinnin kanssa. Kun media hylkäsi journalismin ja keskittyi kansalaisten kasvattamiseen, niin tilalle nousi aivan toisenlaisia medioita, jotka eivät koita kasvattaa ketään ainakaan suvaitsevaisempaan suuntaan.

Eri puolila Eurooppaa - myös Suomessa - kaikenlaisten helposti hankittavien ja mahdollisimman tehokkaiden itsepuolustukseen kelpaavien häpsäkkeiden myynti kasvaa räjähdysmäisesti. Luvat alkavat olla lähinnä vitsi. Kuka sitä lupia rupeaisi kysymään itsensä ja perheensä puolustamiseen? Hulluahan se olisi!

(Mulleki vihjattiin pari kuukautta sitten, että mistä voisi hankkia byrokratiavapaan ampuma-aseen kohtuullisen edullisesti. En tarttunut syöttiin - enkä aio tarttua jatkossakaan. Mutta ilmeisesti moni muu tarttuu. Kun ei saa sumutinta turvakseen niin sitten hankitaan mutka tai puukko. Sitten puskarikastaja saakin ihan toisen tason yllätyksen.)

Anonymous said...

Terve Ykä! Hieno kirjoitus jälleen. Olin taannoin samanlaisissa mietteissä kuullessani lapsuudenystävän sairastavan syöpää, jota ei enää voida parantaa.

Mutta täytyy siirtyä hieman kirjoituksen aiheesta sivuun, ja laittaa linkki italehden sivulle, millä siteerataan egyptiläissyntyistä, Saksassa asuvaa islamin tutkijaa, joka vahvistaa asioita islamista, mitä "vihablogeissa" on jo vuosia kierrätetty ja yritetty saada suurempaan tietoisuuteen. Katsoin tämän olevan mainitsemisen arvoista, sillä aiemmin ei ole tällaista ainakaan itselle tullut ns. valtamedian julkaisussa vastaan. IL etusivulla oli myös uutinen epäillystä joukkoraiskauksesta Helsingin rautatieasemalla, josta on vangittu 4 turvapaikkashoppailijaa. Hetken muetin, ovatko silmät aukeamassa, mutta huomenna on luultavasti sivut täynnä mokutuspropagandaa. Linkki: http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2016012520987585_ul.shtml

Voimia eloon Huitsinnevadaan!

VH

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ink Visitorille, Tuumailijalle, Anolle ja VH:lle & kiitos kommenteistanne.

Ink Visitor: Nuo kaksi linkkiä täydentävät hyvin toisiaan. Tilanne pahenee ja sitä myötä kun se pahenee, vakuuttaa virkakoneisto aina vain päättäväisemmin, että tilanne on sen hallussa.

Tuumailija: White Flight on tosiasia. Itsellä vain ajatus kotimaan jättämisestä on edelleenkin mahdoton. Mutta ymmärrän heitä, jotka lähtevät. Kannustimena lähtöön on vallitsevan tilanteen lisäksi myös se, että virallisesti ongelman olemassaolo kielletään, ja vaaditaan ongelman mieltämistä voimavaraksi.

Ano: Kiitos kannustuksesta. Tappiomielialaa tässä on siinä mielessä, että jo nyt on aiheutettu sellaista peruuttamatonta pahaa, jota ei perinteisin poliittisin keinoin voida korjata, ja ratkaisu sekä vastuu lykätään seuraavalle sukupolvelle. Tuo varsivaaka-vertaus on hyvin osuva. Maailma näyttää hyvin toisenlaiselta, jos sitä katsoo syrjäisen Huitsinnevadan suunnasta Kallion punavihreän kuplan asemasta. Ja ei, ei minulla ole tarkoitus lopettaa. Tekstien luonne vaan vaihtelee tilanteen mukaan.

VH: Kiitokset. Tuo, mitä linkittämäsi tutkija kertoi oli silkkaa asiaa, ja näitä varoituksia on esitetty jo vuosikaudet. Mutta niitä ei ole uskottu. Miksi uskottaisikaan, sillä epäilemättä (niin kuin ennustit) hätiin haetaan eräs Hämeen-Anttila, joka selittää, että ei islam millään muotoa aiheuta väkivaltaa.

Tuumailija said...

Kiitos Ykälle vastauksesta. Piti lisäämäni, että kirjoituksesi kosketti kahdella tavalla. Ensiksi tuo elämän rajallisuus. Itse olen 30v ja alkanut pohtia että mihinkäs se nuoruus kaikkosikaan ja mitä elämällä pitää tehdä ennenkuin se loppuu? Kai tässä jonkinlainen pieni ikäkriisi lienee. Toiseksi lopussa esittämäsi hyvä kysymys, jonka itsekin haluaisin esittää. Miksi isovanhempieni sukupolven verellä ostettu maa ja heidän hiellä rakentamansa hyvinvointivaltio on myyty EU:lle ja nyt halutaan tuhota?

Nyt kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, herää väkisinkin kysymys: miksi haaskaan elämääni EU:n provinssissa, joka tarjoaa minulle vain maksajan roolia eikä anna minun olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta itselleni ja tuleville sukupolville? Kuvitellaan että minulla olisi perhe: Joutuvatko lapseni peruskouluksi nimitettyyn monikulttuuriseen helvetin esikartanoon? Miksi minua haukutaan rasistiksi, kun olen huolissani tyttäreni turvallisuudesta? Pitääkö minun hakea vaimoni autolla töistä, koska hän ei uskalla pyöräillä tai kulkea bussilla? Ja miksi tämä koko sairas näytelmä rahoitetaan perheeni lompakosta ilman että saan valittaa? Ei, tätä en halua kokea.

Kiitos Ykä, että sanoit ymmärtäväsi meitäkin jotka haluamme lähteä. Huomasin, että puhuin omassa edellisessä kommentissani hyvin paljon itselleni. Täällä tuntuu, että nuorelle miehelle on varattu lähinnä maksajan rooli, eikä ongelmiin ole mahdollisuutta vaikuttaa. Syyllistämistä kyllä saa niskaan. Ympärillä on kollektiivinen hulluus, jota ei saa sanoa hulluudeksi. Ja kuten sanoit, minulta vielä vaaditaan ongelmien mieltämistä voimavaroiksi.

Minä en ole vielä perheellistynyt, ikää on (pikku kriisistä huolimatta) vasta 30 ja on vielä mahdollisuus lähteä. Tällä hetkellä alan tutkia mahdollisuuksia. Kaukoitä kiinnostaa eniten. Menin minne vain, aion siellä kertoa ihmisille isänmaani ja koko Euroopan kohtalosta.

Castor said...

Mullilauman jatkuva väkivaltainen käyttäytyminen on ainakin minulle suuri huolenaihe. En tarkoita tällä välttämättä kansalaisten oikeutettua pelontunnetta raiskausten ja pahoinpitelyjen ja ryöstöjen, jne. takia. Ensisijaisesti tarkoitan tilanteita, joissa poliisi ei kykene suoriutumaan tehtävistään järjestyksen ylläpitäjänä. Tähän mennessä näitä tapauksia on jo lukemattomia, Suomesta, Ruotsista, Saksasta, joka puolelta Eurooppaa. Poliisit joutuvat jättämään virkatehtävän suorittamatta, kun mullilauma riehuu. Ei tällaista voi hyväksyä, ei missään tapauksessa. Kun minkäänlaista kunnioitusta poliisia kohtaan ei ole näiden mullien joukossa, niin millä ihmeen poliisin "kaveri-keinoilla" se sinne iskostetaan? Kun kaikkia pitöisi kohdella tasapuolisesti, me tulemme kaikki kärsimään poliisin väkisinkin kovenevista otteista. Ja jos ne otteet eivät kovene, niin se on sitten good night Irene!

Katsoin Yleareenalta ohjelmaa, jossa Mari Pudas ja joku anarkisti (Kähmi?) esittivät valistuneita käsityksiään poliisista ja sen toimista. Myös äärimmäisen tyypillinen ja kiltti poliisi oli mukana, samoin kuin PS:n kansanedustaja. Pudas ja anarkisti eivät tietenkään kannattaneet poliisin varustautumista erilaisilla mellakantorjuntaan tarkoitetuilla välineillä, kun se ymmärrys puuttuu tältä kaksikolta totaalisesti! Samoin se puuttuu kaikilta niiltä, joiden näkemys näyttää olevan se, että "jotain" ovat pakoon tulleet, suojelua tarvitsevat, eivätkä tuollaiset ihmiset ole kykeneviä minkäänlaiseen pahaan. Nyt kuitenkin aika selvästi aletaan nähdä, että uudenvuoden hyökkäykset ympäri Eurooppaa olivat koordinoituja, ja takana oli muutakin. Kölnissö ainakin pyrittiin näyttämään, että saksalaiset eivät kykene puoustamaan sen paremmin naisiaan kuin uskontoaankaan. Mutta vihervasemmiston silmät eivät aukene edes silloin kun kurrkua leikataan, sekin on vain valkoisen miehen uhrin oikeutettu protesti.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Tuumailijalle ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

Tuumailija: Voi veikkonen, nuoruus katoaa äärimmäisen nopeasti ja jälkeenpäin katsottuna aika kulkee eteenpäin kuin jamaikalaiset pikajuoksijat. Mutta mitä tulee tähän kysymykseesi:

”Miksi haaskaan elämääni EU:n provinssissa, joka tarjoaa minulle vain maksajan roolia eikä anna minun olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta itselleni ja tuleville sukupolville?”

Niin se pisti miettimään. Ja rehellisesti sanottuna, varsinkin jos minkäänlaista muutosta ei tapahdu, niin en löydä yhtään perustetta siihen, että sinun tulisi jäädä tänne. Tuon ikäisenä sinulla on vielä niin paljon menetettävää. Isänmaanrakkauteen ja velvollisuudentuntoon voi vedota aikansa, mutta jos se, jota on joskus sanottu isänmaaksi kusee jatkuvasti muroihisi ja vaatii sinua pyytämään vielä annoksen toisensa jälkeen lisää, niin kyllä se samalla vapauttaa sinut velvollisuuksistasi kerta kaikkiaan. Velvollisuus kun on kaksisuuntainen asia. Toivotan sinulle lyckaa, päädyit sitten mihin vaihtoehtoon hyvänsä. Minun ja vaimoni osa on jäädä tänne lopun iäksemme.

Castor: Täysin totta. Tapauksien määrä kasvaa, niihin osallistujien määrä kasvaa, niitten törkeys kasvaa ja poliisin - niin kuin muittenkin länsimaisten ihmisten - nöyryyttäminen kasvaa. Ja se kasvaa suorassa suhteessa tulijoiden määrään. Yhteyden huomaa hahmotushäiriöinenkin, mutta poliittinen johto kieltää ongelman olemassaolon. Lähinnä se kai yrittää vaan epätoivoisesti lykätä sitä päivää, jolloin aletaan ihan tosissaan etsimään niitä, jotka saivat tämän aikaiseksi.

Anonymous said...

Olen katsonut useampia videoita Youtubesta Euroopasta, jossa nämä Castorin mainitsemat mullilaumat riehuu. Poliiseilla näkyy olevan konstit ja tsäässit aika vähissä. Mutta jospa tämäkin homma meilä, jossa osataan päättäjien mielestä välttää kaikki ne virheet, mitä on tehty muualla, korjaantuu kun Poliisiammattikorkeakouluun otetaan maahanmuuttotaustaisia opiskelijoita rimaa alentamalla...

Ja juuri kun luulee, että hölmöyden yläraja on ylitetty, se ei taida olla vielä lähelläkään; joku urheiluseura pääkaupunkiseudulla on opetusministeriön tukemana (siis veronmaksajien rahoilla) aloittanut ilmaisen karateopetuksen turvapaikanhakijoille! Opetetaan siis taistelulajia väkivaltakulttuurista tuleville nuorille miehille kotouttamisen osana suomalaiseen kulttuuriin! Nyt loppuvat jo sanat. Ehkä se on onneksi, kun aivan hetki sitten luin, että oikein KRP:n avustuksella aletaan suitsia vihapuheita netistä. No, tulkoot hakemaan, jos tämä on sitä.

Rouva Ano

Anonymous said...

Haja-asutusalueisiin liittyvää ajateltavaa:

Maailman huippuyliopistot ovat kehittäneet todella kovaa vauhtia etä- ja monimuoto-opiskelumahdollisuuksia. Kilpailu yliopistojen laadusta, parhaasta opiskelijamateriaalista, oppilasmääristä ja sitä kautta yliopistojen koosta ja rahoituksesta jne. käydään jatkossa yhä enemmän verkko-opetuksen, etäopetuksen, monimuoto-opetuksen jne. tarjonnan ja hinnoittelun ehdoilla.

Lisäpainetta tuohon suuntaan tuo sekin, että huippuyliopistojen kokeiluissa on huomattu, että verkko-opetuksessä on tärkeää luoda toimiva oppilaiden vertaisoppimisympäristö. Eli oppilaat muodostavat virtuaalisen, netissä kohtaavan luokan jossa opitaan toinen toiselta.

Tykkäsi suomalainen opetusjärjestelmä tuosta tai ei, niin sen on sekä mentävä mukaan että pärjättävä tuossa kilpailussa. Luultavasti sen on ainakin osittain myöskin tehtävä yhteistyötä joidenkin tunnetumpien yliopistojen kanssa. Todennäköisin ja tärkein yhteistyön kenttä lienee opetusta ja tutkimusta koskevat laatustandardit.

Koulutusjärjestelmän järkiperäistäminen ja säästötarve pakottaa sekä lisäämään verkko-opetusta että myös yhdistämään yliopistoja ja ammattikorkeita siten, että sama laitos tuottaa kandeja ( esim. sosionomi), maistereita suorittavaan työhön (esim. sosiaalityöntekijä, lääkäri, opettaja), maistereita suojatyöpaikkoihin (sosiologit...) ja tutkijoita. Tuossa vaiheessa myös koulutusohjelmia on pakko rustata.

Kun yhdistetään nämä kaksi asiaa - korkeakoulutuksen globaali ja paikallinen muuttuminen - niin saadaan aikaan tilanne, missä Juupajoki, Puumala, Kemiö, Iisalmi ja Helsinki tarjoavat käytännössä yhtä suuren ja samat laatukriteerit täyttävää opetusta.

Ja nyt tullaan jännän äärelle:

Suomessa väitetään että kaskukeskuksiin muutetaan muka työn perässä. Sehän ei muuttotilastojen mukaan pidä alkuunkaan paikkansa. Kasvughettoihin muutetaan opiskelun perässä. Sen jälkeen ja vasta sen jälkeen työnsaanti ja perhe-elämä ohjaa sitä, että muutetaanko takaisin, jonnekin kolmanteen suuntaan vai jäädäänkö slummin reunalle mätänemään.

Jos ja kun korkeakoulutus ei tulevaisuudessa vaadi pääkaupunkiseudulle, Turkuun, Tampereella, Ouluun, Lappeenrantaan, Kuopioon, Joensuuhun... muuttamista, niin haja-asutusalueet tulevat virkistymään ihan uudella tavalla. Lahjakkaimpien potentiaalia ja sen seurannaisilmiöitä jää white flight -alueiden ulkopuolelle, missä lahjakkuudella ja luovuudella on tilaa ja materiaalia käynnistää erilaisia matalan kynnyksen mahdollisuuksia.

Ja hauskinta tässä on se, että tuossa on kyse isosta globaalista trendistä, jota vastaan Suomen pienet poliitkot pienine jälkeenjääneine keskittämisunelmineen eivät Luojan kiitos voi tehdä mitään.

Trend is your friend.

Juha R said...

Olen ihmetellyt tuota samaa asiaa, kuin Rova Ano. Siis taistelulajien opettamista matuille. Ruotsissa on menty pari askelta edelle, ja siellä niille opetetaan tarkkuusammuntaa. Tässähän toki saattaa olla semmoinen viisaus, että näihin hommiin on voitu palkata opettajat samasta porukasta, saatu heti mutama matu työllistettyä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Rouva Anolle, Anolle ja Juha R:lle & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano & Juha R: Olen täysin samaa mieltä kanssanne. Vien ajatuksen pidemmälle, eli olen työssä alalla, joka toimii nuorisorikollisten kanssa, enkä ymmärrä, miksi heitä viedään punttisalille. Samoin kuin en ymmärrä, että miksi vankilassa ammatti- ja taparikollisilla on punttisali. Väkivaltarikollisuuteen suuntautuneille ja syyllistyneille itse suosittelisin lähinnä postimerkkien keräämistä. Mitä tulee tuohon KRP:n vihapuhesuitsintaan, niin jään mielenkiinnolla odottamaan onko sen kohteena myös suomalainen blogirintama.

Ano: Osaamiseni ei riitä tuohon kommentoimiseen, mutta se voi hyvinkin olla totta. Lisätään tähän se, että jatkossa haja-asutusalueille voi muuttaa huomattava määrä vakavaraisia eläkeläisiä, jotka haluavat elää elämänsä viimeiset vuodet turvallisessa ympäristössä.

Castor said...

Ja nyt soitetaan poskea Geneven -sopimuksen sopimattomuudesta nykyiseen tilanteeseen. Haluja näyttää olevan myös sen noudattamatta jättämiseen Venäjän luoman tilanteen valossa. No, mitäs uutta sopimuksen noudattamatta jättämisessä olisi? Eihän Suomi sitä noudattanut liittymisestään vuonna 1968 aina Neuvostliiton hajoamiseen asti, siis ei yli kahteenkymmeneen vuoteen! Kaikki NL:sta tulleethan palautettiin, ei tullut turvapaikkaa Suomesta (osa pääsi Ruotsiin ja Norjaan, ja näistä muualle). Nyt sitten noudatettiin jonkin aikaa ja havaittiin huonoksi. Taas pitäisi siis palata vanhaan...Voi meitä suomalaisia, onko omituisempaa "päätöksentekoa" kuin siinä maassa!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Castor. Totta joo, ja silloin kuin sitä Geneven sopimusta aikanaan solmittiin, niin eihän mistään muslimi-invaasiosta ollut edes kuvitelmaa. Ja neuvostoloikkarit silloin aikanaan kyllä tiesivät, että Suomi palauttaa. Oli sitten minkälainen tuomio tahansa palautetuille tulossa.

Anonymous said...

https://twitter.com/hectormorenco/status/691724834628198400

http://news.yahoo.com/rural-germany-integration-laboratory-refugees-074655363.html?soc_src=mediacontentstory&soc_trk=tw

Kitsune 12 hours ago 0 36
I see the media is spinning fairy tales again. In reality the invaders are shipped to small villages because they don't have the political power to resist and the only reason the invaders behave there is because they are outnumbered (for now). Oh and because rural folks are known to be a bit less soft than citidiots iow they know if they tried the kind of parc out in the country that their pedocult brothers did in the German cities they'd likely end up pig food.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. Idea selvisi, mutta jos pidettäisiin tämä blogi suomenkielisenä.

korpisoturi said...

Minkäänlaisia väkivaltataitoja ei tule opettaa matuille eikä rikollisille. Se lisää vaan niitten röyhkeyttä, rehvakkuutta ja herkkyyttä käyttää oppeja. Ovat jo valmiiksi kusipäitä ja kiihkeitä. Hullua!

Castor said...

On tämä ihmeellistä: Tanska hyväksyi "kiistellyn" lain takavarikoista, ja meidän ulkomaalaislaissamme on ollut tämä pykälä voimassa 1.7.2015 lukien:

"120 § (26.6.2015/813)

Vakuuden asettaminen

Ulkomaalainen voidaan velvoittaa asettamaan viranomaisen määräämä vakuus valtiolle oleskelu- ja paluukustannuksistaan.

Vakuus on vapautettava tai palautettava, kun vakuus ei enää ole tarpeen ulkomaalaisen maahantulon tai maassa oleskelun edellytysten selvittämiseksi taikka maasta poistamista koskevan päätöksen valmistelemiseksi tai täytäntöönpanon turvaamiseksi. Muussa tapauksessa vakuus käytetään ulkomaalaisen oleskelu- tai paluukustannusten kattamiseen. Se osuus vakuudesta, jota ei käytetä näihin kustannuksiin, on välittömästi palautettava."



Becker said...

Olipas kyllä harvinaisen kaunis ja koskettavakin muistelo edesmenneestä kaverista.
Eihän niitä sanoja aina tule toisen eläessä sanotuksi, mutta luulen että se sanoma on välittynyt tunteena vielä kaverin eläessä.
Itsekkin jo tässä iässä olen pohtinut, että eihän täällä oksilla iäisyyksiä roikuta. Joskus kun olen käynyt entisessä kotikaupungissa Hesassa, niin olen tuuminut, että ei tämä enään se kaupunki ole, josta enimmät muistoni ovat. Ja niin kai se kulkee, että vanhetessa maailma ympärillä muuttuu niin paljon ja niin erilaiseksi, että irtiotto maallisesta tavallaan helpottuu. Etenkin jos se näin mielettömäksi tuntuu menevän kuin nykyjään.
Samaten sitä huomaa, ettei aika enään tule oletettavasti riittämään kaikkeen mahdolliseen, niin minä ainakin olen myyskennellyt, antanut tai heittänyt pois (vähemmän, sillä olen syntynyt syksyllä ja siis keräilijäluonne) kaikenlaista sellaista mihin ei ole aikaa tai mielenkiintoa keskittyä. Vähemmän, mutta sitä laadukkaampaa. Näin sen näen.
Nuorempana sitä tosiaan piti itseään kuolemattomana, mutta nyt aika tuntuu kulkevan pirunmoista vauhtia eteenpäin, vaikka vuorokausi on kutakuinkin yhtä pitkä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Kremppoja tulee, ja asioihin pitää keskittyä kuten autolla ajoon entistä tarkemmin, vaikka se välillä ärsyttääkin, mutta minkäs teet.
Nuorempana kuvittelin, että kuuskymppisenä sitä on ikäloppu, mutta piru vie edellenkin sama musiikki kiehtoo kuin silloin ja monet mielenkiinnon aiheet ovat samoja. Naiskauneuskin miellyttää silmää, tosin välillä kyllä totuus tulee esiin, kun vnhemmat leskirouvat tuijottelevat vähän sillä silmällä. Piru vie, en kai mä nyt sentään ole niin vanha.... Mutta kapakoissa en viitsi enään istua ja idioottien kanssa tekeminen rassaa oikein perusteellisesti. Kierrän kaukaa kaikki massatapahtumat, himassa on mukavinta ja matkustamisestakin hohto on himmennyt kun siitäkin on tullut massojen siirtelyä entisen yksilöllisen kohtelun sijaan.
Pirusti on jäänyt tekemättä ja pirusti on tehty väärin. So what! Niitä on turha alkaa jauhamaan. Kyllä tässä vielä kerkee sählätä ennen viikatemiestä vaikka kuinka pirusti. Eräs asia mikä vähän askarrutta on tuo nykyisen poliittisen aatelin suhtautuminen vanhuuteen. Vapaat rajat ovat tuoneet pohjolaan tuhansittain roskaväkeä, joille ikäihmisen ryöstäminen tai pahoinpitely ei tuota minkäänlaisia tunnonvaivoja.Pitänee vissiin sitten kepin kanssa kulkiessa pitää taskuasetta mukana, luvallinen tai ei, ei sillä ole väliä. Ainoa lohtu lienee, että kun nykyinen poliittinen eliiti vanhenee, ovat he nykymenon jatkuessa todellisessa kusessa. Tosin nykyisillä tuloilla voivat muuttaa johonkin muurien ympäröimään turvalähiöön.
Kari Suomalainen, tuo pirun fiksu tulevaisuuteen näkijä, että kyllä se Luoja on ollut viisas, sillä kun vanhetessaan vaimon ulkonäkö rapautuu, niin miehen näkö heikkenee.

Allaspalo said...

Ruotsin maavoimien komentaja, kenraalimajuri Anders Brännström kertoi kauhukuvasta, että Ruosti ajautuu sisällissotaan sisäisessä asiakirjassa, raportoi ruotsalaislehti Aftonbladet! (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1453787241353.html)

PUNAINEN HÄLYTYS! TOISTAN PUNAINEN HÄL--

...tai äh kuka tuosta nyt oikeasti edes yllättyi.

http://ryppyjareika.blogspot.fi/2015/08/tuntematon-ryppy.html?m=1

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Korpisoturille, Castorille, Beckerille ja Allaspalolle & kiitos kommenteistanne.

Korpisoturi: Täysin samaa mieltä.

Castor: Eli meillä on siis laissamme kuollut kirjain, jota voitaisiin noudattaa, mutta ei yksinkertaisesti haluta.

Becker: Kyseessä oli sen verran mainio mies, että halusin lausua muutaman sanan blogissanikin. Yhtä lailla minulla on tullut havaittua tuo ajan käsittämättömän nopea kulku. Ja saman huomion olen tehnyt kuin sinäkin tuosta vanhuuden suhteellisuudesta. Kun oli kymmenvuotias, niin silloin viisikymppiset olivat vanhoja. Siis tosi vanhoja. Nyt kun on itse viisikymppinen, niin huomaa, että ei se pikkupoika miehestä ole minnekään kadonnut. Se on vaan oppinut sisäsiistiksi. Kapakat ja massatapahtumat kierrän minäkin kaukaa. Kun ei vaan kerta kaikkiaan nappaa, ei niin millään. Tekemättömiä asioita on minullakin, mutta monet niistä ovat sellaisia, mistä jälkeenpäin miettii, että näinköhän minä tuota tosiasiassa olisin edes halunnut tehdä. Vanhuksena täällä syrjäkylillä on kyllä turvallista. Kun vaan olisi sen verran terve, että jaksaa olla ja elää täällä.

Allaspalo: Ruotsihan teki saman virheen jo ennen kakkosrähinää, kun se kuvitteli, että maailmaan puhkesi rauha ja aloitti yksipuolisen aseistariisunnan. Niin muuten tekivät myös Norja ja Tanska, tunnetuin seurauksin.