EPÄILYKSEN PIRU JA VIRHE EVOLUUTIOSSA

Helsingin Kalliossa sijaitsevassa yksiössä istui tietokoneensa äärellä eräs tiedostava ihmisyksilö. Tarkemmin sanottuna kyseinen yksilö oli tiedostava neiti-ihminen ja vielä tarkemmin sanottuna 28-vuotias Nannastiina Herpiö joka opiskeli Helsingin Yliopistossa feministisesti sovellettua poliittista sovellushistoriaa sekä naisnäkökulmapainotteista naistutkimuksen tutkimusmenetelmien tutkimusta. Sen lisäksi hän oli aktiivinen toimija vihreissä nuorissa, Amnestyssa, veganismin ja halal-lihan tukiryhmittymässä sekä LBGT against islamophobia worldwide-ryhmittymässä. Hän siemaili verkossa surffatessaan punaviiniä ja söi samalla hieman idätettyjä linssejä. Vaikka hän oli tällä hetkellä vierailemassa niin sanotuilla vihasivustoilla niin hän tunsi silti olonsa rauhalliseksi ja tyytyväiseksi.

Hänen yliopistolliset ystävänsä olivat aikaa sitten lopettaneet kyseisillä vihasivustoilla käynnin ja keskittyivät lähinnä omiin Rasmus-, Tesmus-, Humus-, Nännys-, Onanus- ja Ryhmäonanus-ryhmiinsä joissa löytyi aina samanmielinen tiedostava ystävä joka tiesi mitä rakastaa ja ketä tuli vihata. He olivat hieman ihmetelleet sitä, että Nannastiina vielä jaksoi vierailla mokomissa internetin kloaakeissa joista ei saanut itselleen muuta kuin tiedostavaa närästystä sekä akateemisen painetilan josta ei yhdellä punkkulasilla selvinnyt. Ne kuvottavat sivustot olivat täynnä vihapuhetta ja ennen kaikkea väärässä tarkoituksessa käytettäviä faktoja. Ne perkeleet olivat muuttaneet faktatkin vihan välineiksi eivätkä ymmärtäneet että faktat tuli ensiksi määritellä siihen koulutettujen ihmisten toimesta. Eihän helvetti soikoon maaöljyäkään voinut raakana laittaa bensatankkiin. Se tuli jalostaa ensin.

Kyllähän Nannastiina sen tiesi. Mutta se ei haitannut häntä. Hän kävi vihasivustoilla vahvistamassa uskoaan ja sai jokaisesta vierailusta lisää vahvistusta. Sillä noista sivustoista puuttui olennainen ja sen myötä kaikki. Toki siellä vedottiin faktoihin. Eivätkä ne olleet vääriä. Ei Nannastiina sitä kiistänyt.

Kyllä Nannastiina ihan hyvin tiesi, ettei kehitysmaalaisesta maahanmuutosta ollut koskaan ollut Suomelle hyötyä vaan sitä vastoin se oli tullut hemmetin kalliiksi.

Nannastiina tiesi myös sen, että tietyt kehitysmaalaiset väestöryhmät syyllistyivät niin seksuaali- kuin väkivaltarikoksiin parikymmentä kertaa enemmän kuin tavalliset etniset suomalaiset.

Hänelle oli myös hyvin selvää että kenen tahansa valtamedian hehkuttaman sankarikehitysmaalaisen kaapista saattoi löytää yllättäviä luurankoja jos vain vähänkin viitsisi tönkiä ja media yritti pitää epätoivoisesti yllä jonkunlaista maahanmuuttajasankarikuvaa.

Totta kai hän tiesi senkin, että tavallisten suomalaisten ihmisten keskuuteen pykätty vastaanottokeskus jonne oli sijoitettu sata arabimiestä sai aikaan levottomuutta ja turvattomuutta ja sen saivat aikaiseksi nimenomaan ne arabimiehet. Eivät tavalliset suomalaiset.

Nannastiinalle oli myös selvää, että ei miesten ja naisten palkkauksessa ollut aikoihin ollut mitään eroja. Kyse oli ammatinvalinnasta ja siihen nähden naisilla oli aivan samanlainen vapaus kuin miehilläkin. Hän tiesi että yksi euro oli yksi euro.

Mutta millään noista asioista ei ollut merkitystä. Noitten viha-ajattelijoiden kirjoitukset olivat täynnä lukuja, numeroita, käyriä, metrejä, tunteja, minuutteja, kiloja, litroja, faktoja, tylsiä faktoja, todistettuja faktoja, analysoituja faktoja, eteenpäin jaettuja faktoja.

Ja juuri siksi he olivat väärässä ja Nannastiina oikeassa. Heiltä puuttui se olennainen joka Nannastiinalla puolestaan oli.

Tunne.

Palava tunne.

Oikeassa olemisen juovuttava tunne.

Se palava tunne, joka sytytti liekin elämän kynttilään ja jota ilman kynttilä olisi vain mitattavissa oleva määrä merkityksetöntä ainetta. Nuo viha-ajattelijat panostivat merkityksettömään ja unohtivat olennaisen. Ja niihin kirottuihin faktoihinsa turvautuessaan he myös syyllistyivät rikoksista suurimpaan. Ne hyökkäsivät Nannastiinan tunnetta vastaan. Ne yrittivät sammuttaa Nannastiinan elämän kynttilän liekin ja tehdä hänestä kaltaisensa faktojen tuijottajan. Kaltaisensa mitattavissa olevan määrän merkityksetöntä ainetta. Nuo ihmiset loukkasivat hänen elämänsä suurinta motivoijaa, inspiroijaa, esikuvaa ja suoranaista jumalatarta. Eli häntä itseään.

Ja siksi Nannastiinan itseään rakastava pyhä viha kasvoi joka kerta kun hän luki näitä tekstejä. Samalla kasvoi usko siihen, että hän oli oikeassa. Tunne riittäisi. Tunne oli se eteenpäinvievä asia jota mitattavissa ja laskettavissa olevat faktat saisivat nöyränä palvella. Tunne sai aikaan ideat ja visiot. Mittojensa parissa pyörivien työläismuurahaisten tehtävä oli toteuttaa se, mitä visionäärit ideoivat. Laskematta merkityksettömiä lukujaan ja voimavaroja. Lukujen ja voimavarojen tuli aina kumartaa visioitten edessä. Ja kun ne oltaisiin alistettu palvelemaan nöyränä tunnetta, niin silloin kehitysmaalaiset olisivat voimavara. Kun vain tuntisi niin. Silloin kehitysmaalaiset eivät tekisi sen enempää rikoksiakaan kuin kantasuomalaiset. Kun vain tuntisi niin. Silloin jokainen sankariksi mainostettu kehitysmaalainen oli oikeasti sankari. Kun vain tuntisi niin. Silloin levottomuuden ja turvattomuuden saisivat aikaiseksi vain kantasuomalaiset ihmiset. Kun vain tuntisi niin. Silloin naisen euro oli kahdeksankymmentä senttiä. Kun vain tuntisi niin.

Ja Nannastiina tunsi. Voi kuinka paljon hän tunsikaan. Siksi Nannastiina oli oikeassa. Tunne riittäisi. Kaikki muu oli merkityksetöntä.

*

Nannastiinan takana, kirjahyllyllä kaiutinkaapin vieressä istuskeli vanha tuttavamme Epäilyksen Piru raapien päätään joka oli hieman kallellaan. Se oli ihmettelevän näköinen. Itse asiassa se ei ollut tällä hetkellä suorittamassa varsinaista työtehtäväänsä epäilyksen piruna ja kyseisen Nannastiinan kohdalla se olisi ollut joka tapauksessa hukkaan heitettyä kallista helvetillistä aikaa. Nannastiina ei pystyisi koskaan edes näkemään sitä saati sitten keskustelemaan sen kanssa. Hän oli ylittänyt sen mahdollisuuden rajan jo aikaa sitten.

Sen sijaan Epäilyksen Piru toimi tällä kertaa tarkkailevana ja tilastoivana piruna. Suorittamassa hälytystehtävää joka oli ensisijalla niin ala- kuin yläkerran firmoissa. Pääperkele oli komentanut tehtävää suorittamaan jokaisen joutavan sarviparin ja todennut että nyt ei ylitöistä pihtailla eikä helvetin dollareita säästellä. Sama linja oli yläkerrassakin. Oli nimittäin herännyt vahva ja perusteltu epäilys siitä, että ihmisen evoluutio oli ottamassa pikaloikan huitvituralleen ja ihminen lajina oli jakautumassa kahtia. Ensimmäisenä asiaa uumoilivat Helvetin sekä antropologi- että biologidemonit jo joskus 1920-luvulla ihmisten ajanlaskua mutta olivat samalla todenneet että vaikka mahdollisuus on sinänsä olemassa, niin se on teoreettinen ja häviävän pieni. Mutta nyt näytti siltä että teoria oli kumminkin muuttumassa todellisuudeksi.

Sitä Epäilyksen Pirukin oli todistanut ja tilastoinut kuluneen viikon aikana. Jo kolmekymmentä varmaa tapausta. Ja kyseinen Nannastiina Herpiö oli kolmaskymmenesensimmäinen. Yksilö, joka ei ollut enää Homo Sapiens Sapiens vaan Homo Sapiens Premenstrualsyndromicus. Pääosin tämän uuden ihmislajin edustajat olivat naaraita, tosin joitain miehiäkin oli mukana.

Se, mikä ihmetytti niin ylä- kuin alakerran väkeä suuresti oli se tosiasia, että kun normaalisti evoluutio vie lajia eteenpäin, niin Homo Sapiens PMS edusti puolestaan selvää taantumista. Aikanaan ihmiset olivat eläneet koko lailla viettien, tunteitten ja vaistojen varassa mikä oli tietysti luonnollista ja ymmärrettävää vaarallisessa elinympäristössä. Kehittyessään laji alkoi sitten käyttää enemmän järkeä sekä logiikkaa ja tavallaan piilotti eläimen itsestään aina vain syvemmälle. Mutta Homo Sapiens PMS oli palannut evoluution portaita valtavan harppauksen taaksepäin ja oli jälleen puhtaasti viettiensä ja vaistojensa vietävissä ja se jopa suhtautui vihamielisesti asioihin joita yritettiin perustella tunteitten ulkopuolisilla faktoilla. Nuo faktat saattoivat saada aikaan primitiivireaktioita joita normaalisti esiintyi lähinnä kolmevuotiaalla ihmislapsella.

Miksi se toimi näin? Kun ympäristö ei sinänsä ollut muuttunut kivikautiseksi, jolloin vaistoja tarvittiin ihan eri lailla ja aivan perustellusti. Siinä oli miljoonan helvetin dollarin arvoinen kysymys. Ja arvoitus meni vain vielä vaikeammaksi sillä sen lisäksi että Homo Sapiens PMS kohdisti tunteensa ja viettinsä oman egonsa rakentamiseen ja suojelemiseen niin sen lisäksi se kehitti voimakkaita suojelevia ja ylistäviäkin tunteita juuri niihin Homo Sapiens Sapiens-lajin nimenomaan miespuolisiin edustajiin jotka olivat Homo Sapiens PMS:lle kaikkein vaarallisimpia ja puolestaan vihasivat katkerasti juuri niitä lajin miespuolisia edustajia jotka tosiasiassa olivat heidän suurin turvansa.

Paljon vaikeita kysymyksiä. Yksi suurimmista kysymyksistä oli se, että mistä tämä ihmislajin hajoaminen saattaisi johtua. Maantietellisesti sen pystyi paikallistamaan länsimaisiin demokratioihin. Helvetin biologidemonit tutkivat kuumeisesti sitä vaihtoehtoa, että olisiko jonkunlainen sienilaji saanut aikaan muutoksia ihmissuvun aivoissa. Olisiko kyse eräänlaisesta ihmisten rapurutosta? Sen puolesta puhui se havainto, että Homo Sapiens PMS pyrki levittämään lajilleen ominaista käyttäytymistä erittäin aggressiivisesti myös Homo Sapiens Sapiens-lajin edustajiin mikä selkeästi viittasi jonkunlaisen tartuntataudin mahdollisuuteen.

Helvetin yhteiskuntatieteilijädemonit kuitenkin olivat sitä mieltä, että kyseessä oli nimenomaan yhteiskunnallisten ilmiöitten aikaansaama evoluution vääristymä. Ihmisyhteiskunta oli läntisissä maissa jossain vaiheessa muuttunut liian helpoksi ja turvalliseksi ja sitä myötä kääntänyt hierakkisen työnjaon päälaelleen niin, että varsinaisesta työstä täysin vieraantuneet osa-alueet olivat pyramidin huipulla ja pyramidin huippu alkoi kasvaa leveämmäksi kuin sen varsinainen, tuotantoa ja infrastruktuuria ylläpitävä osa. Tämän vuoksi sen vääristyneen pyramidin huipulla olevissa ihmisissä on tapahtunut jonkunlainen aiheettomasti turvonneen egon aikaansaama joukkotaantuma. Näkemystä tuki se, että vaikka kyseinen ihmislaji oli lisääntynyt räjähdysmäisesti läntisissä demokratioissa, niin muilla alueilla sen osuus oli vähäinen ja hitaasti kasvava. Nykyaikaisen matkailun myötä sieni-infektion olisi kuulunut levitä jo paljon laajemmalle.

Löytyi myös kolmas koulukunta joka uskoi tämän evoluution harha-askeleen olevan yhdistelmä sekä yhteiskunnallisia että biologisia syitä. Valtaosa tähän mennessä havaituista Homo Sapiens PMS:n edustajista oli melko nuoria naisia jotka olivat peräisin ylemmästä keskiluokasta, eläneet suojatun ja turvallisen lapsuuden sekä  sen lisäksi omasivat säännöllisesti hyvin narsistisen persoonan. Tutkijat olivat esittäneet hypoteesin, jonka mukaan näissä ihmisyksilöissä jotka olivat päätyneet tuon vääristyneen pyramidin huipulle narsismi oli kehittynyt luonteenpiirteestä suoranaiseksi näköön tai kuuloon verrattavissa olevaksi aistiksi joka luonnollisesti tarvitsi itselleen jatkuvaa ja voimakasta stimulaatiota. Ehkä näissä ihmisissä oli kehittynyt ns. narsistinen hermojärjestelmä jota ei vielä oltu onnistuttu havaitsemaan. Yhteiskunta itsessään auttoi narsismiaistin kehittymisessä siten, että kyseiset yksilöt edustivat yhteiskunnan toimivuuden kannalta täysin merkityksettömiä ja jopa haitallisia aloja joitten ylläpitäminen miellettiin yhteiskunnan kannalta kuitenkin tärkeämpänä kuin infrastruktuuria ylläpitävien ihmisten hyvinvointi. Nämä seikat yhdessä aiheuttivat sen, että ihmiskunta jakaantui nyt kahteen erilliseen lajiin.

Oli ongelma sitten biologinen tahi yhteiskunnallinen, niin sekä ylä- että alakerran firmoissa ymmärrettiin että käsillä oli nyt erittäin vakava ongelma. Olihan nimittäin selvää että vaikka avoimia kysymyksiä oli paljonkin, niin se tiedettiin varmaksi, että Homo Sapiens Premenstrualsyndromicus oli loinen. Kyseisen ihmislajin edustajia ei löytynyt ollenkaan niistä ihmisryhmistä jotka toimivat tuotannossa ja ylläpitivät infrastruktuuria. Homo Sapiens PMS tarvitsi isäntäeläimen – tai tässä kyseisessä tapauksessa siis orja- ja palvelijaeläimen. Muuten se kuolisi nälkään. Ja tämä tieto oli hälyttävä. Mikäli kyseisen lajin osuus ihmispopulaatiosta ylittäisi kriittisen pisteen, niin se tietäisi ennen pitkää koko ihmiskunnan tuhoutumista tai ainakin taantumista johonkin, jota ei vielä voitu ennustaa.

Olihan yläkerran firmalla siihenkin varasuunnitelma. Operaatio Ilmestyskirja eli niin sanottu totaalinen reset-nappulan painaminen, ihmisten siirtäminen historian ö-mappiin ja uuteen yritykseen skorpioneilla. Kaipa nekin sitkeät vessukat saisivat aikanaan kehittyneen yhteiskunnan aikaiseksi mutta niin ylä- kuin alakerrassa ei vielä haluttu antaa periksi ihmisten suhteen. Olihan ihmiskunta sentään selviytynyt monesta kusisesta paikasta ennenkin. Osasihan se jopa aikanaan olla aloittamatta sitä totaalista ydintuhoa vaikka oli kehittänyt siihen mahdollisuuden. Ehkä se nytkin osaisi korjata ongelman, jonka oli itse saanut aikaiseksi. Ja jos kyseessä kumminkin oli sieni-infektio tai joku muu vastaava sairaus, niin sekä inspiraatiopirut että -enkelit vuotaisivat kyllä sopivaa tietoa ihmiskunnan lääketieteen tutkijoille, kunhan lääke tuonpuoleisissa firmoissa ensiksi saataisiin kehitettyä.

On tämä pirullista hommaa tämä tilastopirun homma, tuumi Epäilyksen Piru naputellessaan Nannastiina Herpiön tietoja helvetilliseen tablettiinsa. Kun tämä urakka on ohi, niin minä kyllä anon henkilöstöperkeleeltä viikon ylimääräisen loman. Täytyy soitella vaikka Hotelli Yrjöperskeleeseen, jos pääsisi saunomaan Persaukistenniemen mökille Ykän, Anteron, Hössen ja Pertan kanssa. Saunaa, lenkkiä ja raikasta Tsuhnan Kostoa. Ai helevettiläinen että se tekisi ihan pirullisen eetvarttia.

Näitä tuumaillen se hävisi Nannastiinan asunnosta rikinkatkuiseen pöllähdykseen ja sai Nannastiinan itsekseen ihmettelemään, että mitenkäs multa pääsi noin pajanhajuinen leija. Minähän olen kumminkin vegaani.