ANTERO LÄRVÄNEN JA RYPPYINEN UUSI VUOSI

- Hyvää päivää arvoisat HuiTV:n katselijat ja kuuntelijat tässä uuden vuoden kynnyksellä. Täällä jälleen kerran Antero Lärvänen. Olemme lähetyksissämme monta kertaa törmänneet ihmisiin ja ilmiöihin jotka eivät tavallista kansalaista juurikaan miellytä ja jotka yleensä ovat synonyymejä vahingolliselle persnetolle mutta nyt näin vuoden vaihteen kunniaksi tutustumme suomalaisuuden iloisiin ja positiivisiin ilmiöihin eikä meidän tarvitse sitä varten pysyä edes Pinnanmaan maakunnan alueella vaan siirrymme naapurimaakuntaan, tarkemmin sanoen Pertinlaakson kuntaan.

- Pertinlaakso on tunnettu siitä että siellä asiat on hoidettu nimenomaan kansalaislähtöisesti ja kuntalaisten parhaaseen pyrkien. Yksi perusvaatimus tämän tilan saavuttamiseksi oli tietysti ankara hallinnollinen uudistus jossa annettiin kenkää tarpeettomalle akateemiselle julkishallinnolliselle tyhjänjoudolle. Tai oikeastaan koko hommaa palkattiin hoitamaan sopiva mies… tai no… tässä tapauksessa siis sopiva perse, joka niin sanotusti pani haisemaan. Ja se ansioitunut perse on nyt täällä suorassa lähetyksessä. Pertinlaakson kunnanlärväri Ryppy, tervetuloa lähetykseen!

 - Terve, Antero. On todella mukava lopultakin tavata ja niin sanotusti yhdistää voimamme. Terveiset tietysti myös pinnanmaalaiselle yleisölle ja tähän väliin täytyy muistuttaa että minä olen kunnassamme enää osa-aikainen kunnanlärväri, sillä olen tehnyt itseni jo osittain tarpeettomaksi enkä halua nostaa veronmaksajien maksamaa palkkaa turhasta. Kunnanlärvärin työn ohella minä pidän yllä Ruusunnupun kanssa antivegaanista vihakuppilaamme ja jeesailen siinä samalla Reikää ja Koposta jotka pyörittävät Pertinlaakson panimoa.

Pertinlaakson arvostettu kunnanlärväri Ryppy.

- Pinnanmaallahan kunnanlärväri löytyy joka kunnasta mutta muualla se termi voi olla ehkä hieman vieras ja kun lähetyksemme näkyy ympäri Suomea niin voitko hieman selvittää sitä, mitä kunnanlärväri tekee?

- Johan nyt toki. Siellä Pinnanmaallakin toki tiedetään että kunnanlärväri tunnetaan myös termillä ”aikaansaava virkamies” joka korvaa huomattavan määrän kunnallista akateemista peukalonpyöritysvoimaa. Tehtäväni alkuvaiheessa minun tulikin antaa kaikille jonninjoutaville maistereille kalossinkuva pyllyyn ja siirtää säästetty raha suorittavan portaan käytettäväksi. Tämän lisäksi minua tarvitaan silloin jos joissain asioissa menee ihmisille ns. sormi suuhun, eivätkä ne oikein keksi ratkaisuja vaikka sellaisia kiireellisesti tarvittaisiin. Minullahan on tässä se tietty etulyöntiasema ettei minulla voi mennä sormi suuhun vaan, no, tiedät kyllä mihin.

- Voitko kertoa, minkälaisia ratkaisuja sinun on pitänyt tehdä?

- No meillähän oli Pertinlaaksossa kaksi vastaanottokeskusta ja minä ajoin turvapaikkahuilailijat niistä huuthelvettiin.

- Mikä tietysti jo itsessään on korkean kunniamerkin arvoinen suoritus, mutta kuinka se onnistui?

- Tietysti siten että keskityin turvapaikkahuilailijoitten turvallisuuteen ja hyvinvointiin mahdollisimman pikkutarkassa byrokraattisessa hengessä. Kävin erään teknikon kanssa läpi molemmat vastaanottokeskukset ja huomasin, että kummassakaan ei ollut toimivia radon-, fosgeeni- eikä ydinsäteilyhälyttimiä. Lisäksi vessoissa ei ollut tulvahälyttimiä. Käytävillä oli kattoikkunoita jolloin turvapaikkahuilailijat joutuivat kulkemaan seinänviertä pitkin, sillä kattoikkunoitten kautta Allah näkee sisälle. Ja mikä karmeinta niin keittiöissä ei ollut minkäänlaisia mittareita joilla oltaisiin voitu todeta, että tarjottava ruoka olisi ollut halal.

- Ei kai sellaisia mittareita olekaan?

- Ei ole niin, mutta kun laitoin Ruusunnupun viemään raportin ylempiin hallintokerroksiin ja käskin samalla vähän väpättää alaleukaa, tai no, toista persposkea niin kyseiset virkahenkilöthän eivät takertuneet yksityiskohtiin vaan totesivat että täähän on aivan tavatonta ja löivät kyseisiltä vokeilta samantien luvat poikki epäinhimillisinä. Nyt toinen VOK on varattu suomalaisille kodittomille ja toinen on eräänlaisena saattohoitokotina paikallisesta julkishallintokoneistosta pois potkituille akateemisille suojatyöntekijöille. Lähinnä heitä opastetaan muuttamaan muihin kuntiin, mutta meillä Pertinlaaksossahan pidetään kumminkin huoli ihmisistä eikä unohdeta turhintakaan. Heille tarjotaan hyvä ruoka ja asiallinen majoitus. Halkoja hakkaamalla he voivat saada halutessaan hieman taskurahaa, mutta harva on vielä uskaltautunut tarttua kirveeseen. Siinä kun on terä ja kaikki ja haloista saa niin herkkään tikkuja sormeen.

- Armeijassahan jos tuli tikku sormeen ja sen takia meni otille niin veksin lääkäri totesi että kukas käski alokasta raapimaan päätänsä. Kirveet ja halot tosin tulivat siellä hyvinkin tutuiksi. Mutta jos jatkamme haastattelua niin tietojeni mukaan oletan, että teillä Pertinlaaksossa on yhtä lailla vapaa ja asiallinen aselupakäytäntö kuin on Pinnanmaallakin?

- Kylläpä vaan hyvinkin on. Ja miksei olisi? Minäkin ostin hiljattain Sturmgewehr-44:n. Siis ihan täysautomaattisen luotimyllyn. Nimismiehellä oli luvan antamiseen vain se ehto että hänenkin täytyy päästä radalle täristämään muutama sarja. Mutta koska meillä Pertinlaaksossa ei ole apunamme niin voimakasta maakuntatason tukea kuin Pinnanmaalla, niin tässäkin tarvittiin kunnanlärvärin luovuutta.

- Joka oli tarkalleen ottaen mitä?

- Suoritimme tietyn määräyksen ja protokollan mukaisesti myös ilmoitimme kyseisen määräyksen Euroopan Unionille. Määräyksen mukaan Pertinlaakso tekee oma-aloitteisen rajoitetun ja totaalisen yksipuolisen aseistariisunnan. Sehän kuulostaa tiedostavalle väestönosalle aina yhtä hyvältä. Eli ilmoitimme EU:lle, että Pertinlaakson alueella niin metsästäjien, ampujien kuin reserviläisten yhteisellä vapaaehtoisella päätöksellä seuraavat aseet ovat totaalisen kiellettyjä alkaen tästä hetkestä aina Tuomiopäivään:

- Päästäisjahdissa ryhmäaseena käytettävä vesijäähdytteinen vyösyöttöinen jalustalle sijoitettu sarjatulihaulikko.

- Siviililentokoneisiin sijoitettavat sarjatulta ampuvat jousipyssyt.

- Lämpö- ja sätkähakuiset pienriistaohjukset.

- Paineilmalla toimivat miekkoja sylkevät singot.

- Ontelokranaateilla varustetut tutkaohjatut bumerangit.

- Jaa, taidanpa ymmärtää idean pointin.

- Varmaan ymmärrät. EU:llahan menee ensinnäkin viisi vuotta selvittäessä että onko kyseisiä aseita yleensä olemassakaan ja oli niitä eli ei, niin kaiken varalta ne kieltävät ne kummikin ja siihenhän menee toiset viisi vuotta ja sitä pähkäillessään ne unohtavat ne varsinaiset aseet. Me täällä Pertinlaaksossa lasketaan että tuossa ajassa koko federalistinen hirviö on ehtinyt kaatua omaan mahdottomuuteensa jo muutenkin mutta jos niin ei vielä ole käynyt, niin me hankitaan vielä muutama vuosi lisää kieltämällä absoluuttisesti siviilikäyttöön tarkoitetut mannertenväliset nahjukset. Aiomme tässä tapauksessa hankkia Pertinlaaksoon EU-tarkkailijoita, jotka varmistavat ettei kyseisiä pelättyjä nahjuksia löydy kunnan alueelta.

- Oletan, että paikallisnahjukset kumminkin sallitaan.

- Ilman muuta. Heissä kyse on kumminkin luonteenpiirteistä, ei joukkotuhonnasta. Paikallisnahjuksista vaarallisiksi mannertenvälisiksi nahjuksiksi muuttuneita tapauksia löytyy eritoten korkealta EU:n hallintokoneistosta mm. mallia Siilinjärvi-m/71 ja tiedä vaikka EU seuraisi nahjuskiellossaan Pertinlaakson yleisinhimillistä aloitetta. Sehän olisi siunaus koko Euroopalle.

- Onhan se kyllä kieltämättä niin, että virkakoneiston hitautta, kankeutta ja mielikuvituksettomuutta pystyvät nokkelat henkilöt käyttämään myös luovalla tavalla hyväkseen. Kysynpä tässä sivussa että kuinkas sillä kuuluisalla Pertinlaakson Panimolla tällä hetkellä menee?

- Voi tokkiinsa, paksusti menee. Tsuhnan Kostoa menee niin paljon kuin ehditään tehdä ja sitten meillä on tämä menestyksekäs kausituote eli Tiedostavan Journalistinen Lohdutusviina, jota menee jenkkivaalien jälkeen tuonne eteläisen Suomen piipertäviin piireihin useampi tankkiautollinen viikossa. Ja usko Antero huviksesi että sitä juodaan siellä tukka silmillä ja alaleuka väpättäen. Kaupallisten tiedustelutietojen mukaan alaleuka väpättää siellä siihen malliin, että puolet viinasta menee suun sijasta rinnuksille ja sehän on bisneksen kannalta hyvä vaan. Kättä päähän ja käsirahaa, viinakauppa se on joka kannattaa…

Kun armoton tiedostava vitutus yllättää, Lohdutusviina auttaa.

- Se on hienoa että bisnes pyörii, ihan jo paikkakunnan väestön työpaikkojen kannalta. Mutta mites, olen ollut siinä käsityksessä että se tietyllä lailla surullisen kuuluisa Anni-Krista Grönmarx on useamman kerran yrittänyt hakea sieltä Pertinlaaksosta töitä nimenomaan yksityiseltä sektorilta pahemmin onnistumatta. Mitäs hänelle kuuluu nykyisin?

Anni-Krista: kaikkien akateemisten joutotyöntekijöitten kruunaamaton kuningatar.

- Jaa Anni-Krista? No hänhän on tällä hetkellä sairaslomilla kun hän lopultakin tajusi, ettei hänestä ole minkäänlaista hyötyä missään yhteiskuntaa ylläpitävässä työssä. Hänelle kyllä tarjottiin linnunpelättimen hommia, mikä oli ainoa johon hänen osaamisensa varsinaisesti riitti, mutta hän kieltäytyi. Ei voi sanoa etteikö Anni-Kristan kanssa oltaisi kärsivällisesti yritetty ja annettu mahdollisuutta.

- Meinaako hän sitten ottaa opikseen ja kouluttautua johonkin varsinaiseen ammattiin?

- Eihän toki. Hän on palkallisella sairaslomalla ja sen aikana hän valmistelee väitöskirjaansa jonka mukaan yhteiskunnallisen tuoton ja hyödyn arvioinnissa pitää siirtyä pois aikansa eläneistä niin rahallisesta mittaamisesta kuin metrisestä järjestelmästä ja siirtyä kokonaan yhteiskuntataiteelliseen fiilispohjaiseen määrittelyyn. Fiilispohjaista määrittelyä suorittaisi yhteiskuntataiteellinen lautakunta jonka johtajaksi Grönmarx on esittänyt itseään.

- No voihan perhana. Luulen, että hän tulee saamaan voimakasta vastakaikua yliopistollisessa maailmassa ja ettei piru vie virkakoneistossakin. Kummassakin meinaan noita Elon laskuopista piittaamattomia fiilistelijöitä riittää.

- Epäilemättä näin tulee käymään, mutta tuskin hän tänne tulee kumminkaan enää riekkumaan. Meillä Pertinlaaksossa on nimittäin opittu ja omaksuttu tämä Pinnanmaan metsästysseurojen esmes anarkistien ja muitten lahkeensuusta ohisahaajien kanssa käytetty hyvin käyttökelpoinen keskustelu- ja neuvottelumetodi.

- Jaa sinä meinaat sitä että riekkuvia takkutukkia pidetään ensiksi tunnin verran kaulaa myöten suossa ja sen jälkeen tervataan niiltä perse?

- Nimenomaan sitä. Ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää selviää…

- Ja tähänhän on helppo meidän kaikkien yhtyä. Kunnanlärväri Ryppy, kiitän teitä haastattelusta ja toivotan teille voimia ja jaksamista tärkeässä työssänne. Täällä Antero Lärvänen, siirto uuden vuoden Rutioon:

- Ja täällä HuiTV:n uuden vuoden Rutio. Jatkamme musiikilla. Suosittu yhdysvaltalainen Slipknot-orkesteri kävi hiljattain Turussa opintomatkalla tarkoituksena kehittää musiikillista ilmaisuaan. Opintomatka onnistui ja nyt Slipknot heittää ehkä tiukinta heavyä ever!

Antero: No niin, jätkät. Me hypätään välittömästi meidän Ransittiin ja Ryppy, Reikä sekä Koponen omaan Volgaansa ja sitten koko plutoona suunnistaa sutena Lällävedelle. Eihän tässä ole ajomatkaa kahta tuntiakaan ja Ykä on siellä jo lämmittämässä saunaa.

myöhemmin Lällävedellä

Ryppy ja Ykä puristivat toistensa käsiä ja totesivat, että onpa todella mukavaa tavata ensimmäistä kertaa.

Ryppy: Meillä olis tuolla autossa Hotelli Yrjöperskeleelle hieman tuliaisia. Tarkemmin sanottuna kuusikymmentä kappaletta lahjapakkauksia joita voi käyttää yritys- tai ehkä paremminkin yhteisölahjoina.

Ykä: No voi juman gega! Hieno homma. Mitäs ne sisältävät?

Ryppy: No ensittäin siellä on tietysti Pertinlaaksossakin suosittua Voimasavuke Bostonia:

- Ja Bostonin voi panna palamaan asiaan kuuluvilla rauhantulitikuilla joita tarjolla on kokonainen puntti:

- Lisäksi tarjolla on tällainen tyylikäs kello:

- Ja vielä kivat pelikortit:

Ykä: Eli hindulaisia onnensymboleita. Tuostahan ei firma- tai yhteisölahja lahja enää pahemmin parane. Itse asiassa näille paketeille kohdekin on jo selvä, eli hotellille on ensi kesänä tulossa useampi kymmenen helsinkiläistä nuorta cityvihreää. Tässäpä heille oivat lahjat. Ne muuten halusivat kokea hotellilla…  miten se ny oli… joo, turvallista extreme-elämää ja minä sen myötä olen väsännyt niille kolmensadan metrin mittaisen opastetun luontopolun. Siinä on sentään kumminkin yksi puron ylitys. Siltaa pitkin tosin tietysti. Minä myös varoitin niitä jo etukäteen, että pitää pysyä polulla lihansyöjämäntyjen takia ja sitten siellä polun vierellä kasvaa vaarallisia mustikanvarpuja jotka erittävät hermomyrkkyä ja heterokaasua. Lupasinpa järkkäillä niille Pinnanmaan Pataljoonasta lainatut komposiittikypärätkin luontopolulle päänupin turvaksi. Mutta minullapa olisi myös teille yrityslahjoja eli lahjakortteja.

Reikä: Hienoa, mitäs niissä on tarjolla?

Ykä: Vapaavalintainen ateria hotellin ravintolassa. Erityisesti suosittelisin koppavoituita. Sitten on tarjolla vielä vegaanilahjakortit, joilla saa hotellin erikoisuutta eli tofupihviä jota ei asiantuntijakaan erota millään ilveellä härän sisäfileestä.

Ryppy: No hemmetti, milläs te olette sen saaneet aikaiseksi? Eihän tofua saa lihan makuiseksi millään.

Ykä: Sillä, että ei se ole mitään tofua vaan härän sisäfilettä. Kyllä ne vegaanit sitten pari tuntia myöhemmin suolenmutkassaan huomaavat, että mitä tuli suuhun oikein pisteltyä.

Koponen: Vaan nyt meillä pääsi käymään niin, että vaikka uutta vuotta vietetään, niin meillä ei tullut mukaan minkäänlaisia ilotulitteita.

Hösse: Ei sen väliä. Meillä on kyllä. Näättekö tuossa lahdella jään päällä tommosen ison mustan möhkäleen. Se on Hömpstadin Nuivastoaseman Huitsinnevadan Paikallisdemokraatille aktiivisesta maanpuolustustyöstä kiitokseksi luovuttama tuhannen kilon syvyyspommi. Kun me väännetään hanikkaa tuossa saunan kuistilla, niin se mulahtaa pohjaan ja sitten onkin hetken aikaa suhteellisen hyvää ilotulitusta tarjolla. Saattaa olla ehkä myös tarjolla hieman jauhettua ahventa ja särkeä ja ehkä vielä rusakkoakin jos joku sattuu olemaan liian lähellä rantaa.

Pertta: Joo, ja sitten kun me ollaan räjäytetty toi järvenlahti huuthelvettiin, niin vastarannalta alkaa oma ilotulitus. Siellä asustelee Muparaisen Hösni. Hösni viljelee tiluksillaan kappularapsista ja aattakätkää. Sillä on jemmassa nelipiippuinen venäläinen it:n urkupyssy jonka se sitten vuoden vaihtuessa kuskaa traktorin lavalle, ajaa rantaan, laskettelee valojuovilla taivaalle menemään ja huutaa samalla Lällähin Rauhaa niin perkeleesti.

Antero: Joo, Hösni on meinaan aktiivinen Pinnanmaan lälläntäiseurakunnan jäsen. Mukava ja rauhallinen mies kuin mikä.

Koponen: No mutta sittenhän tämäkin puoli on enemmän kuin kohdallaan.

Ykä: Joo, tuli vaan mieleen noista ilotulitteista se, että on se vaan harmi, että armeijaan ei nykyisin pääse enää seitsemäntoistavuotiaana vapaaehtoisena.

Kaikki muut: No kuinkas?

Ykä: No noin niin kuin tahattoman huumorin kannalta. Kun ajattelette sitä, että se vapaaehtoinen seitsemäntoistavuotias saattaisi palveluksessaan käskyn mukaan mennä ja räjäyttää telamiinan ja sen alla vielä kahdenkymmenen kilon hävityspanoksen ja kun se tulisi sitten lomille, niin se ei saisi alaikäisenä sytyttää edes tähtisadetikkua.

Samalla saunan ovi aukesi ilkeästi naristen itsestään ja sisältä kuului närkästynyt ääni:

Kiuas: Meinaattekos te jätkät siellä ulkona vielä kauankin kuhnata ja raapia munianne, hä? Minä kohta kirjoitan kirjan ”Kiukaan Yksinäinen Valitus” ja siitä tulee piru vie tällä menolla bestseller! Riisukaa ne perseet paljaaksi, jotka ei valmiiksi paljaita jo ole, ottakaa kuistilta kaljaa ja tulkaa löylyyn! Ja tuokaa hitto vie niitä halkoja tullessanne! Pesä hiipuu! Tää mikään ruotsalainen Tylö-sauna sentään kumminkaan ole!

Ja näin tapahtui niinä päivinä. Kahden kunnan voimansa yhdistäneet viha-ajattelijat ottivat mukaansa huurteiset Tsuhnan Kostot, siirtyivät lauteille ja aloittivat uudenvuoden saunansa joka eteni leppoisessa yhteistyöhengessä. Saunasta alkoi kuulua löylyn sihinä, vastan läiske ja tyytyväinen vihapuheensorina. Metsän reunasta saunan katolle lensi kuusipäinen kaakanaparvi ja aloitti osaltaan tyytyväisen pulinan. Ehkä nekin omalta osaltaan halusivat todeta, että näillä selkosilla ei hipit hillu eikä anarkistit askartele.

Takana: Hösse, Koponen, Antero & Pertta.

Edessä: Ryppy, Reikä & Ykä.

Kuvan copyright Reijo Koiras, mistä suuret kiitokset hänelle. Koko kirjoitus on tehty kunnioittamaan Suomen parasta sarjakuvaa "Ryppy & Reikä".

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille.