ERÄS TOIMITTAJA JA EPÄILYKSEN PIRU

Helsingin Kalliossa sijaitsevassa kaksiossa näppäimistö paukkui, Marlboro paloi ketjussa ja punaviiniäkin kului muki toisensa jälkeen. Eräs Yleisradiossa työskentelevä toimittaja, tarkemmalta nimeltään Eräs Toimittaja ei ollut – monen kollegansa tavoin – millään malttanut lopettaa työpäiväänsä ja jatkoi tärkeäksi katsomaansa työtään kotonaan. Nyt oli meinaan armoton tekemisen meininki. Sitä helvatun Trumpiahan tässä oltiin kampittamassa, tai ainakin antamassa voimakasta vaikutelmaa siitä, että Washingtonissa luettaisiin suomalaista tiedostavaa mediaa ja otettaisiin sen mielipide huomioon. No, ehkä sitä ei otettu, tiesihän toimittaja sen aivan hyvin itsekin, mutta sellaisen mielikuvan ylläpitäminen oli tietenkin äärimmäisen tärkeää suomalaiselle yleisölle, joka kuitenkin seurasi pääosin valtamediaa. Hallintolampaille kuului syöttää sitä, mitä hallintolampaille kuului syöttää. Muutenhan ne saatanat vaikka saattaisivat alkaa ajatella itsekin, mikä epätoivottava ilmiö oli viime aikoina hälyttävästi lisääntynyt.

Tämän kyseisen toimittajatyön reseptihän oli sinänsä melko yksinkertainen mutta siitä huolimatta syvää tyydytystä tuottava. Ennen kaikkea se oli niin helppoa. Kaikki, millä voitaisiin heittää ryönää Trumpin päälle tulisi laittaa heti näkyviin ja vielä mielellään mahdollisimman raflaavalla otsikolla. Monet ihmisethän lukivat vain otsikot. Täytyi myös ymmärtää se, mitä tulisi jättää uutisoimatta. Kaikkea ei tulisi kertoa. Tuli toimia vastuullisesti. Käyttää vastuullista sananvapautta. Kirjoittaa ammattilaisen toimittamaa tekstiä tyhmempien luettavaksi. Katotaas ny… Trump rakentaa aitaa Meksikon rajalle… julkaisuun… jaa joo, Obamakin rakensi samaa aitaa… ei julkaisuun… merkityksetöntä… Trump asetti maahantulokiellon tietyille muslimimaille… julkaisuun… ja paljon journalistista paheksuntaa… etsitään vaikka joku heppu joka ei nyt pääse jenkkeihin ja tehdään alaleukaa väpättävä human interest-juttu… jos vaikka löytäisi jonkun urheilijan… jaa, Obamakin oli näköjään tehnyt samoin… nääh, joka vanhoja muistaa sitä sonnalla suuhun… jaa, juu… näköjään islamilaiset maat ovat pitäneet vastaavaa maahantulokieltoa israelilaisille jo vuosikymmeniä… no, mitä niistä iipoista… ei ne ole mediaseksikkäitä kuin palestiinalaisten sortajina… tosta mitään tartte mainita…

Mitäs sitä vielä… juu, toi on hyvä… niin Madonna, Miley Cyrus, Katy Perry ja moni muukin amerikkalainen naispuolinen viihdetaiteilija haukkuivat Trumpia seksistiksi joka kohtelee naisia vain seksiobjekteina… toi on hyvä… naisten sorto puhuttelee aina… niin no joo, kyseiset naiset kyllä esiintyvät keikoillaan lähestulkoon reva paljaana ja myyvät seksillä niitä tylsiä renkutuksiaan… jaa mut hei, sehän on naisen vapaa valinta ja osoitus siitä että hän on sinut seksuaalisuutensa kanssa… edistyksellistä… edistyksellistä… joo, se on kyllä ihan eri juttu… oliskos vielä… joo, toi on hyvä, ne on kaivaneet sen vanhan raadon, sen Claes Anderssoninkin esille… mitäs se sanoikaan… juu, hähää… ”Donald Trump kärsii persoonallisuushäiriöistä… Donald Trump käyttäytyy kuin narsistinen psykopaatti”… toi on upee juttu toi… niin no joo, sehän on psykiatri toi Andersson ja mites se toisaalta menikään se psykiatrin etiikka… ainakin siinä jos tehdään julkisia etädiagnooseja tyypistä jota ei olla koskaan edes tavattu… niin joo… vähän kyseenalaista… enemmän kuin kyseenalaista… no, paskat… kun todellisuutta määritellään oikeauskoiseen muotoon niin kyllä siinä täytyy voida panna vähän mutkia suoriksi… löytyiskös vielä… hei, mikäs toi… mitä helevettiä…

MOTTO: Vastuusi perustuu lakiin ja hyvään lehtimiestapaan.

 Totuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen on tärkein velvollisuutesi.

Kunnioita yksilön mainetta, loukkaamattomuutta ja ihmisarvoa.

Pysy tosiasioissa, epämieluisissakin.

Erota oma mielipiteesi tapahtumien kerronnasta.

Hä! WTF! Mistäs helvetistä tuo tuohon läppärin näytölle tuli? Ei kai tässä masiinassa ole joku virus? Jaa, no nyt se hävis… mikä hiton bugi tuo sitten olikaan… jaa, mihinkäs minä jäinkään… hjuu, ei muuta kuin lisää ryönää ja…

PELOTTAAKO?

 Ja mitä maan tulen saatanan perkeleen helvettiä? Mistä tuo sitten tuohon näyttöruudulle ilmestyi? Ja mihin mun oma teksti katosi? Ellei sitten se saatanan…

…no joo… siinähän se juuttaan mieliharmi taas näytöllä irvistelee. Pari kertaahan se on täällä jo vittuilemassa käynyt. Hähhää, nyt en tee sitä virhettä kuin viimeksi ja ala pulisemaan sen kanssa. Ei muuta kuin virrat saman tien pois…

Eräs Toimittaja sammutti läppärinsä virran, mutta samantien näyttöruudusta tuli esille käsi, joka painoi virran uudestaan päälle. Epäilyksen Piru ilmestyi jälleen näyttöruutuun ja totesi pirullisella äänellä:

- Mikäs ny mättää? Eiks jäbällä oo halua jutella? No, tehdään sitten Ringit, niin kuin siinä kauhuleffassa. Muistat sen kyllä. Oli muuten ihan hyvä leffa se.

Epäilyksen Piru ryömi esille läppärin näyttöruudusta niin kuin Samara Morgan aikanaan kuuluisassa kauhuelokuvassa, päästi yhtä aikaa rikkimaksan, mädäntyneen kananmunan  ja hapansilakan hajuisen pierun ja lennähti sitten baarikaapille jossa kaatoi itselleen viskin lupaa kysymättä. Kysyi vielä, pirulainen, että otatko ittekin. Eräs Toimittaja totesi jollain lailla alistuneena että no joo, kaada vaan. Pistä tuplana samantien. Johan tää ilta ja hyvä tiedostavan journalistinen vire ehti mennä pilalle. Otettuaan tukevat moukut hän kysyi:

- No mitä sulla tällä kertaa on asiaa?

- Jaa mulla? Eihän mulla ole. Sulla on. Itsellesi.

- Haista paska.

- Kas näissä pirun hommissa on näihin erilaisiin hajuihin sen verran hyvin tottunut, että paskan haistattamisen toivotus on melko lievää kuittailua joten totean, että kumikuitti ei pure. Mutta muistako sen kysymyksen, mikä näkyi näyttöruudussa?

- Joo. ”Pelottaako”.

- Niin. Pelottaako?

- No mitä mun pitäisi mukamas pelätä?

- Tokihan sinä jotain pelkäät, kun kollegoittesi tavoin kirjoittelet koko ajan jenkkien presidentinvaaleja uusiksi. Vaikka tiedät, ettei sillä ole mitään merkitystä. Trump on ja pysyy Yhdysvaltain presidenttinä seuraavat neljä vuotta. Vai kuvitteletko sinä ihan todellakin, että somebody actually reads your shit in U.S. of A and your shit makes any difference in there whatsoever?

- Niin no, ei kai mutta…

- Mutta mitä? Sinä kirjoitat kollegoittesi tavoin epistolaasi nimenomaan suomalaisille valtamedian lukijoille ja samalla sulla on pelko perseessä, että jonkunlainen Trump-ilmiö tapahtuisi täälläkin. Ja pistät kädet korvillesi, huudat wääwääwäätä ja toivot, ettei niin tapahtuisi.

- No kuinka se muka voisi tapahtua?

- No vaikkapa niin, ihan teoreettisena esimerkkinä, että ajatellaanpa jos Jussi Halla-ahosta tulee seuraava persujen puoluejohtaja. Ja puolue sen myötä muuttaa itsensä kiltistä poliittisesta piruettiluistelijasta rumasti runttaavaksi Charleston Chiefiksi. Ja toteaa, että jos herra/rouva/neiti/housut jalassa kulkeva neiti haluaa lukea mielipiteitämme, niin hän voi lukea ne blogista/facebookista/twitteristä jne. Kysymyksiinne ei vastata emmekä anna haastatteluja koska te olette poliittista propagandaa toimittavaa valhemediaa. Ei meillä ole mitään tekemistä teidän kanssanne. Niin että viekää toi mikrofoni helvattuun mun pärstävärkkini edestä ja muutenkin hypätkää jortaniin koko lauma. Ja voitte toki kirjoittaa sensaation siitä, mitä just sanoin mutta muistutan, että meillä ei enää harjata median käskystä ketään. Harjatkin on Soinin jälkeen poltettu saunan pesässä.

- Mutta ei niin voi tapahtua! Heillä on kumminkin velvollisuus…

- Niin velvollisuus mihin? Osallistua median julkisiin lahtaamistilanteisiin jotka tapahtuvat minimissään kolme yhtä vastaan ja joihin vain toinen osapuoli on voinut kunnolla valmistautua? Eli mediakuulusteluihin, jollaisia haastattelut ja keskusteluohjelmat ovat valtamedian puolelta olleet? Oletko tullut ajatelleeksi, että toimittaja ei ole viranomainen? Hänellä ei ole kuulusteluoikeutta. Sellainen on itse asiassa vain poliisilla. Jos politiikko X ilmoittaa, niin kuin Trump teki, että hän ottaa yhteyttä äänestäjiin omalla tavallaan, niin minkäs sinä sille voit? Sinulla ei ole kuulusteluoikeutta. Sinulla ei ole rangaistusoikeutta. Sinulla ei ole sensurointioikeutta. Sinä voit toki soittaa suutasi mediassa haluamasi mukaan, mutta entäs jos viestisi ei enää tavoitakaan lukijaa? Koska lukijaa ei enää kiinnosta. Jos hän käykin lukemassa suoraan mitä poliitikko oli mieltä. Sen poliitikon omilta sivuilta. Tai vaihtoehtomediasta. Ilman omaa filtteriosuuttasi. Jossa sinä kerta toisensa jälkeen kirjoitat, että ”tätä se heppu sanoi, mutta tätä se tosiasiassa tarkoitti”.

- Niin mutta kun…

- Mutta kun siihen on totuttu. Niinhän? Niin totuttiin aikanaan elämään tietyissä diktatuureissakin. Kun ei ollut vaihtoehtoa. Mutta nyt sinunkin epistolallesi on vaihtoehto. Ja siinä tullaan siihen toiseen asiaan mitä sinä pelkäät. Siihen, että ihmiset alkavat oikeasti ajattelemaan omilla aivoillaan ja sitä myötä sinä muutut tarpeettomaksi. Sitä myötä sinä et enää olekaan uusrälssin jäsen. Sitä myötä sinun pitäisi työssäsi alkaa oikeasti uutisoida ja ajatella. Mutta ethän sinä sitä edes osaa. Sinä osaat vain toistaa sitä, mitä toiset vaativat sinun toistavan etkä ole edes koskaan tullut ajatelleeksi, että kuka tai ketkä sen toistettavan ensimmäisenä sanoi. Mitä kysymystä muuten oikea tutkiva journalisti alkaisi välittömästi selvittää. Mutta sinähän et ole sellainen. Sinä olet yliopistokoulutettu näennäisviranomainen jolla ei ole virkaa ja näennäistuomari jolla ei ole tuomioistuinta. Sinä vaan olet onnistunut uskottelemaan ihmisille että sinä olisit jotain muuta. Jotakin, joka pitäisi ottaa vakavasti. Ja nyt sinä pelkäät, että bluffisi huomataan. Ja huomaat, että – piru vie –  moni on jo huomannut. Aina useampi. Ja siinä päästään sinun pelkosi äärimmäiseen syyhyn. Entäs jos työsi loppuu? Entä jos niin sanottua osaamistasi ei enää tarvita? Ylessä palkkasi on ollut varma. Entäs jos tilanne muuttuu? Entä jos suomalainen Trumpin vastine toteaakin, että Yle-vero lakkautetaan? Mikä vakavasti otettava media silloin enää haluaisi palkata sinut? Sen jälkeen kun bluffisi on katsottu ja bluffiksi havaittu?

- Niin mutta eihän niin voi tapahtua… ei niin saa tapahtua… kuinka minun silloin kävisi…

Epäilyksen Piru kallisti päätään ja otti naamalleen ehkä maailman epäonnistuneimman myötätunnon ilmeen.

- Niin… kuinka sinun silloin kävisi? Sitähän saat miettiä keskenäsi. Mutta kun me ollaan muutama kerta jo tavattu, ja usko huviksesi, minä tulen tapaamaan sinua uudestaankin, niin minä annan sinulle lahjan.

- Jaa lahjan? Minä olen jutellut kollegoitteni kanssa. Ja poliitikkojen. Nekin tuntevat sinut. Sinun lahjojasi ei voi pitää oikein lahjana. No, mitäs paskaa sinä minulle annat riesakseni?

- Paskaa? Enhän minä toki sitä. Vaan maittavaa hampurilaista. Vilkaisepas siihen läppärisi näyttöruutuun.

- Tuo tulee jatkossa räpsähtämään niin läppärisi, pöytäkoneesi kuin älypuhelimesi näyttöruudulle joka viides minuutti. Ja se pysyy siinä minuutin. Mutta antaahan se sulle mukavan tauon ankarassa propagandatyössäsi. Som´moro. Nähdään taas. Voit olla varma siitä.

Epäilyksen Piru hävisi rikinkatkuiseen pilveen ja Eräs Toimittaja ymmärsi, että ei tämän jälkeen voi noin vain nukkumaan mennä. Uni ei varmasti tuli. Nyt tarvittaisiin ensinnäkin lisää viskiä, ja sen jälkeen olisi pakko kirjoittaa vielä kolumni, jossa olisi tulikivenkatkuista kivapuhetta. Kunhan tuo perkeleen työhakemus häviää tuosta ruudulta…

…no niin… mitäs sitä… joo, koska vihapuhe ei katoa, sille tarvitaan rajoja… tuorein globaali vihan ja väärän tiedon vallankumous mahdollistui teknisesti, kun maailma täytettiin tämän vuosituhannen alussa langattomilla verkoilla… suomalaisten sananvapaus jo on maailman huippua… sitä ei tarvitse rajoittaa eikä laajentaa, sitä on vain opeteltava käyttämään oikein… nimimerkin käyttö sosiaalisessa mediassa on ehdottoman tuomittavaa… ihmisen on tultava esille nimellään ja naamallaan… ja kannettava vastuunsa sanomisistaan… kohtaan toimittajana vihapuhetta päivittäin… poliitikkojen sananvapautta ei ole rajoitettu… heille on vaan osoitettu tuomioilla, mitä ei saa sanoa… sanomasta ei ole kukaan kieltänyt… siinä on kuulkaa vissi ero… vihapuhuja ei itse asiassa ymmärrä, että ketä hän vihaa… hän vain projisoi omat epäonnistumisensa ja hylätyksi tulemisen pelkonsa hänelle helppoihin ja ymmärrettäviin kohteisiin… kynnys on ylitetty… vihapuheen poistamisessa ei tule enää välttää ehdottomia vankeustuomioitakaan… ja ettekö te vitun juntit ymmärrä, että se olen minä, saatana minä joka määrittelee… ei piru vie, ehkä tuota ei sittenkään… vaan jos löis sen twitteriin… hjuu… no nyt alkaa helpottaa… jos ottais vielä viskin… eiköhän tästä jo pääse nukkumaan…

Seuraavana päivänä Eräs Toimittaja teki arvokasta toimittajatyötään Ylen tiloissa. Hänen esimiehensä tuli hänen juttusilleen:

- Mikä juttu sulla on tuo, että sinä aina viiden minuutin jälkeen lopetat kirjoittamisen ja tuijotat minuutin tuota vastapäistä seinää?

- Jaa… se on vissiin se, että toi istumatyö käy selän päälle… täytyy välillä lepuuttaa…