torstai 21. maaliskuuta 2019

JOTAIN IHAN MUUTA LXIII


Eli kekkoslovakialaista korkeakirjallisuutta

Koska parodiahorisontista parodiaa tekevä ns. vallitseva todellisuus mäiskii ihmistä päin turpaa päivittäin niin paetaanpa jälleen hetkeksi lumottuun muistojemme Kekkoslovakiaan ja käsitellään tällä kertaa kekkoslovakialaista korkeakirjallisuutta. Niin sanotut kulturaattorit (joita muuten käsittelin jo vuonna 2008 tässä kirjoituksessa) tietysti väittävät että sen ajan korkeakirjallisuutta edustivat mm. Jörn Donner, Christer Kihlman, Henrik Tikkanen, Claes Andersson, Arto Melleri ja sen semmoiset. Tavallinen kekkoslovakialainen kansanmies toteaa moiseen että todellisen korkeakirjallisuuden löytääkseen täytyy mennä korkeuksista matalammalle. Tasolle, jossa tykätään lukea eikä kertoa toisille miten hienoa kirjallisuutta tuli taas kertaalleen luettua.  

Käydään siis läpi otteita UKK-Suomen huippuluokan viihdyttävästä korkeakirjallisesta tuotannosta joka ostettiin luettavaksi eikä esiteltäväksi kirjahyllyssä niin että vieraat näkisivät vierailevansa kulttuurikodissa. Esitellään ensimmäisenä antipsykologisen rikosromaanin mestari eli Jerry Cotton:


Näissä mukavan pehmeäkantisissa romaaneissa seikkailivat New Yorkissa FBI:n palveluksessa alun perin Connecticutista kotoisin oleva ja nuorempana sepänsällinä toiminut punaisella Jaguarilla ajava Jerry sekä hänen työparinsa Phil Decker jotka nähtiin usein Max Salosen baarissa. Teoksissa asioita harvemmin selvitettiin puhumalla. Kyseinen kirjallisuusteos poiki myös suomalaista menestysmusiikkia sillä yhtye Kontra julkaisi vuonna 1978 varsin hyvin menestyneen kappaleen joka pohjautui kyseiseen kirjallisuusteokseen:




Tuolla Kontran Moog Konttisella on muuten aivan erinomainen rock´n´roll-ääni. Sitten hieman samankaltainen mutta vähemmälle menestykselle jäänyt kirjallisuussarja oli John Cameron. Eli miljonääriplayboy joka panohommiensa lomassa ratkaisi rikoksia:



Myös puhtaasti kotimaisin voimin tehtyä korkeakirjallisuutta löytyi varsinkin Kekkoslovakian alkuaikoina. Ensimmäisenä Pekka Lipponen joka John Cameronin tavoin oli kova jätkä puikottaan:



Sekä tietenkin Kalle-Kustaa Korkki:



Luonnollisesti tulee mainita kotimaisesta korkeakirjallisuudesta jo sodan aikana alkaneet Ryhmy ja Romppainen-kirjat jotka eivät sodan jälkeen olleet oikein valvontakomission mieleen. Tuon kaksikon salaisina aseinahan toimivat sekä kevyt kenttäkissa Mörökölli että sipuliviina.



Pikku-Ykän aikaiseen kekkoslovakialaisen korkeakirjallisuuden terävimpään kärkeen kuului tietysti myös Tex Willer, jossa seikkailivat Texas Rangersit Tex, Kit Carson, Texin poika Kit Willer sekä navajointiaani Tiger Jack. Kyseisessä korkeakirjallisuuden edustajassa luoteja lensi kuin pyssyn suusta, lätty lätisi säännöllisesti ja nuotiolla keitetty kahvi oli vahvempaa kuin missään muualla:



Tähän väliin tietysti kulturaattori saattaisi sanoa että eihän tuo ole ei niin korkea- kuin matalakirjallisuuttakaan vaikka niin kuvitteletkin. Tuohan on sarjakuvalehti. Johon kekkoslovakialainen mies (ilman henkilöoletuksia) saattaisi vastata että sinun mielipiteelläsi ei ole mitään merkitystä vaikka niin kuvitteletkin. Hyppää joutava jortaniin. Ja lue sieltä noustuasi Tex Willeriä. Jos on oikein hyvä fiilis niin jää sinne jortaniin pysyvästi.

Kekkoslovakian korkeakirjallisuudessa esiintyi tietysti myös puhtaasti kirjoitettua lännentarinaa joista mainittakoon ensimmäisenä Morgan Kane:



Morgan Kane oli ollut aikanaan lainsuojaton, sitten palkkionmetsästäjä ja sitten Texas Ranger ja lopulta liittovaltion sheriffi. Kekkoslovakialaisen perimätiedon mukaan Morgan Kanen tyttöystävä oli nimeltään Markan Kone. Pohojalaasta maustetta kekkoslovakialaiseen villin lännen korkeakirjallisuuteen antoi puolestaan FinnWest:



Kyseisessä lähes Nobel-ehdokkuuden saaneessa kirjallisuussarjassa seikkaili villissä lännessä pohjanmaalainen Juho Kaaponpoika Helapää joka todisti että kourassa pysyi niin kauhavalaanen kuin kuudestilaukeava. Samassa korkeakirjallisessa villin lännen hengessä toimi myös Colt-lehti:



Villissä lännessä asioita ei välttämättä selvitetty aina puhumalla. Niin ei selvitetty Suomen itärajallakaan vuosina 1939 – 1944 sekä Lapissa 1944 – 1945 ja niistä ajoista kertoi kekkoslovakialaiselle siihen aikaan hyvin suosittu Kansa Taisteli:



Kyseisen lehden kaikki numerot sisältöineen löytää muuten tästä osoitteesta:

Kulttuuriteko, etten sanoisi. Korkeakirjallisuuteen kuuluu tietenkin myös tiede ja tekniikka ja sitähän tarjosi Tekniikan Maailma:




Lehti tarjosi kekkoslovakialaiselle miehelle bensiininkatkuista infoa moottorisahasta jumbojettiin. Lehti tietysti ilmestyy edelleenkin mutta kaljupäisen presidentin aikaan sen merkitys oli suurempi koska silloin ei ollut tarjolla sitä interwebin ihmeellistä maailmaa. Ja mainostihan Tekniikan Maailma vielä 1970-luvun alussa voimasavuke Bostoniakin. Tavalla, joka nykyisin saisi aikaan taivaankorkeaa triggeröitymistä:



Yes Sir – valkoisen miehen savuke

Ehdotonta huippuluokan kekkoslovakialaista korkeakirjallisuutta edustivat tietysti vuonna 1970 markkinoille tulleet Aku Ankan taskukirjat:



Näitä meikäläisellä tuli luettua suurella nautinnolla noin viidenteenkymmeneen kirjaan asti. Sen jälkeen on jäänyt vähemmälle. Kyseinen taskukirjahan on vieläkin erittäin suosittu mutta se suurin taika näissä oli silloin kun muuan pikku-Ykä luki näitä valtiossa jota suojeli muuan kaljupäinen presidentti. Pikku-Ykä luki myös läränormaalia korkeakulttuurista kauhukirjallisuutta jota puolestaan tarjosi korkeakirjallinen sarjakuvalehti Shokki:



Shokin master of seremonies oli tietysti mainio Slemmy

Läränormaalia tarinaa puhtaasti kirjoitettuna tarjosi – tosin jo hieman Kekkoslovakian jälkeen – Yöjuttu-lehti:



Lehdessä seikkaili Scotland Yardin ylitarkastaja John Sinclair sekä hänen kumppaninsa Suko ja miehet pistävät pleksiin kaikenlaisia perkeleellisiä pahuuden voimia. Vähemmän läränormaalia tarinaa mutta silti korkeakulttuurista vuosisatojen mittaista saagaa tarjosi tietysti kalsarisankari Mustanaamio:



Sarja ilmestyi myös Suomen Sosialidemokraatissa mutta siinä se oli jostain syystä nimellä Urja.

Kansa Taisteli-lehti on tässä jo esitelty mutta historiaan liittyvää ruudinsavuista korkeakirjallisuutta tarjosi kekkoslovakialaiselle miehelle tietenkin myös Korkeajännitys:



Näitähän löytyi sekä perus-, ilmojen-, merten- viidakon että avaruuden Korkeajännityksinä joita nuori kekkoslovakialainen luki mielellään koska – uskokaa tai älkää, nuoremmat sukupolvet – silloin ei ollut interwebin ihmeellistä maailmaa, ei ollut släsebookia, ei blunstagramia, ei bläbbcätiä, ei whatsblöbbiä ja puhelinkin oli lankapuhelin jolla ei soiteltu ilman vanhempien lupaa. Sen sijaan lehtiä lainailtiin kavereitten kesken varsin taajaan. Voisiko asiaa kutsua nimellä lehtiweb? Paperiweb? Korkkariweb?

Korkeakirjallisuutta löytyi myös ajankohtaisista asioista. Tietysti siihen aikaan Suomen Kuvalehti oli vielä oikeasti asiallinen julkaisu mutta kekkoslovakialaiselle ajankohtaiset asiat kertoi Nyrkkiposti:



Nyrkkipostihan oli sellainen puolipornahtava ajankohtaisjulkaisu. Varsinaisia käsityöläisten ammattiliiton äänenkannattajia olivat sitten ainakin Jallu, Kalle ja Ratto. Tosin hyvin moni nuori kekkoslovakialainen mies tutustui siihen mysteereistä suurimpaan – vaikkei sitä ihan suoranaisesti nähnytkään – ensiksi Anttilan postimyyntiluettelon kautta:



Luontoaiheista korkeakirjallisuutta edusti sitten Metsästys ja kalastus joka kertoi, no, metsästyksestä ja kalastuksesta:



Samaan genreen kuului kerran vuodessa ilmestyvä Eränkävijä jonka joulupukki toi monelle kekkoslovakialaiselle miehelle:



Korkeakulttuuria edusti myös kieli poskessa toimiva ja vuonna 1975 toimintansa aloittanut Pahkasika:



Kyseinen aviisi oli 1960- ja 1970-luvuilla syntyneille häiskille must sillä se oli lehtenä vähän samaa kuin alkuaikojen Sleepy Sleepers musiikin puolella silloin vielä varsin ryppyotsaisessa Kekkoslovakiassa ja myös sen jälkeisessä Suomessa. Tietysti ryppyotsaisuus on jatkunut mutta muuntunut nykyaikaiseen feministis-monikultturismimuotoon ja itse asiassa mennyt aikaisemmasta ryppyotsaisuudesta vielä vihervasemmalta ohi. Kyseinen Pahkasika tarjosi sarjakuvien ja kirjoitettujen juttujen lisäksi mm. opettavaisia julisteita:



Lehdessä seikkailivat mm. legendaariset Jurpo, Hemmo Paskiainen, Miihkali, Kolme rumaa Teroa, Pekkos Bill, Peräsmies ja Pallopäät. Vuonna 2000 lehti lopetti toimintansa todeten että todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään eikä sitä voi enää parodioida. Tämä siis jo vuonna 2000. Nyt elämme vuotta 2019 jolloin parodiakin on muuttunut parodian parodiaksi ja se pitäisi ottaa vielä tosissaan. Jos ei ota, niin on viha-ajattelija.

Tässä tämä tällä kertaa. Tietysti kekkoslovakialaista korkeakirjallisuutta luettiin myös kovissa kansissa ja kansalaisten käsissä kuluivat mm. Esa Anttala, Niilo Lauttamus, Arto Paasilinna, Reino Lehväslaiho, Heikki Turunen, Kalle Päätalo sekä allekirjoittaneen kaikkien aikojen suurin suosikki Veikko Huovinen. Mutta se on sitten oman tarinansa aihe se.



51 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Kaikki tuttuja ja luettuja aviiseja varsinkin Kansa Taisteli lehdet. Todellinen kulttuuriteko oli digitoida ja laittaa verkkoon. Morgan Kane syntynyt Santa Fe:n tien varressa ja tähden muotoinen syntymämerkki. Parhaat Cottonit olivat Kalevan toimittajien virabelina kirjoittamat, jokaisesta löytyi yksi puuspriillä päänsä pehmentänyt maanmiehemme. Muistaaksen 1980 luvulla joku tutkija sanoi että Cottonin maailmankuva on Oululaisen kansandemokraatin. Yksi näyttää olevan joukosta poissa. Yli 14000 sivun mittainen Ii joki sarja. Joka sivulla suurta synnin tuskaa ja savotointia. Sitä mainostettiin ainakin osuuskaupa YV lehdessä. Muistatko Yrjöperskeles kuinka ennen edistykselliset olivat huolissaan siveellisyydestä. Kemin kirjasto lopetti Aku Ankan tilauksen kun ankoilla näky perssulat sekä Aku ja Iines olivat susipari. Tai Sex Pistols mikä show Suomessa kieltämisessä. Evätään punkbändiltä työlupa niin punk ei koskaan rantaudu tänne vaan Taipaleen Reiska ja Grönin Eikka laulavat tangoja. Meillä on unohdettu yksi rock-kitaristi joka loi 1960 luvun äänimaailman. Jorma Ludwik Kaukonen joka soitti Jefferson Airplanessa legendaariset äänimaailmat myöhemmin Hot Tunassa. Myöskin 5 vuotta nuorempi veli Peter Kaukonen soitti samassa bändissä. Muuten Jorma taisi esiintyä 2003 Kaustisten kansanmusiikki festareilla. Täytyykin laittaa kuulokkeet korviin ja räjäyttää tajunta Kaukosen virtuosimaisella soitolla.

Anonyymi kirjoitti...

Akun taskarit kuuluvat edelleen unilukemistoon, ne entiset. Nykyisillä voisi vaikka saunan kiukaan alle tehdä tulet, vaan on pirunkehnoa siihenkin hommaan. Niisä vanhoissa oli se hyvä puoli, että niissä oli paljon opettavaisia taririnoita, varsinkin historiallisia tapahtumia joita ei ollut väärennetty vaan käännetty vain sarjakuvan muotoon. Päätalon Kalle on kuulunut ja kuuluu yhä lukemistoon. Kallen viimeiseksi jäänyt rakennustyömaa on edelleen Tampereelta Lahteen johtavan tien varrella, siinä ennen Vehonimeä Mansesta tultaessa. Mutta joo, pitemmittä puheitta nämä Yrjön jutut, nämäkin, ja varsinkin nämä herättävät vanhan Huru-ukonkin muistelemaan miten ennen oli paremmin. Ainakin muistoissa. Kiitos taas Yrjölle.

Strix Senex kirjoitti...

Kansa Taisteli -lehden osoite oli erinomainen linkki. Kiitos siitä. Tuskinpa yhdelläkään suomalaisella lehdellä on koskaan ollut niin perusteellisesti lehden aihepiirin hallitsevaa toimituskuntaa kuin tällä. Kun päätoimittajana on Blick ja toimituskunnasta löytyvät mm. Oesch, Lagus ja Nihtilä niin tuon asiantuntemuksen tason lyöminen on mahdotonta.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Hyvä oli lista ja jokainen noista silloin lukulistalla. Vaan yksi puuttuu eli Hulukkonen Haukiputtaalta. Kari Nenonenhan (rauha hänen sielulleen) noita kirjoitti samoin kuin Jerry Cottoneitakin.

Juuri viikko sitten aloitin taas kerran sarjan lukemisen ja näihin ei ajan hammas ole kyennyt, ihan yhtä hyviä kuin silloin 80-luvullakin.

Ekku kirjoitti...

Kyllä noita on luettu paljon ja kyllä niitä joskus tulee kirpputoreilta hankittua vieläkin. Minähän olen 76-syntynyt,mutta kun 80-luvun lopusta asti noita löytyi kaikkia divarista ihan kiitettävästi.
Morgan Kanet keräsin koko sarjan. Niiden kirjoittaja on muuten norjalainen häiskä, joka kävi jenkeissä vasta aika myöhäisessä vaiheessa. Cottoneista suuri osa on Suomessa kirjoitettuja. Parempia ne lienee kun saksalaiset alkuperäiset?
Nuo Skokki-lehden jutut on nykyään saatavilla värillisinä uusintapainoksina koviin kansiin koottuina. Löytyy kirjastosta Creepy-kokoelmien nimellä.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Tuo Veikko Huovisen Rasvamaksa-kokoelma taisi jo nauttia niin sanotun "poliittisen korrektiuden" seurauksia. Kertomukset ihmissyönnistä, juttu "Pystyyn marinoitu nainen" ja niminovelli kuuleman mukaan suututtivat Kekkosen niin ettei Huovinen enää sen jälkeen saanut kutsua Linnan juhliin. Liekö totta. Joka tapauksessa tämän johdosta allekirjoittanutkin on ko. teoksesta omaan hyllyynsä hankkinut hyväkuntoisen sidoksen neljättä painosta.

Vasarahammer kirjoitti...

Sex Pistolsia ei saatu Suomeen. Jossain haastattelussa Martti Syrjä kertoi, että yhtenä kieltoperusteena sanottiin bändin jäsenten lyövän nenää lattiaan.

Mä olen anarkian uhoaja
Ja lapsienne tuhoaja
Mä rääyn ja heitän herjaa vaan
Ja lyön nenää lattiaan

Pioneereille olen fascisti
Ja fascisteille pioneeri
Kaikki pikku runkkarit huutaa lokeroistaan:
Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!

Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua

Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua

Mutta Mikko on siisti ja turvallinen
Mikko on yhteiskuntakelpoinen
Systeemin vartija se Mikon on työ
Lapset oman vallankumouksensa syö

Pioneeri-idolit ne MTV:ssä
Esiintyvät Marionin vanaveessä
Ja ihmettelee, miksei lapset tahdo kuunnella
Vaikka ne on eliittiä sekä taidetta

Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua

Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua


Tuo eliitin ja kansan vastakkainasettelu säilyi Suomessa pitkään aina Reino Helismaan ajoista 1980-luvulle.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla ei ollut nuorena varaa tupakkaan, koska pidin tärkeämpänä päästä bussilla tansseihin kaksi kertaa viikossa. Nyt tuli kuitenkin Boston-mainoksesta mieleen, että jos näin mainostettaisiin vieläkin, sortuisin tupakoimaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mustanaamio taisi esiintyä myös nimellä Phantom. Yksi työkaveri tuolta pohjolasta sanoi kerran jatkaneeensa Kaleva-lehden tilausta kun Phantom jäi niin jännään paikkaan. Koiranleuka kaveri oli, mutta kertoo paljon nykyisen "tiedonvälityksen" tasosta.

Jani Alander kirjoitti...

Meillä on mökillä ja mummon luona melkoinen kokoelma Jerry Cottoneita, Finn Westejä, Colt:ia, 70-luvun TM:ää, saman ajan Aku Ankkoja, Nonstop-lehteä, Korkeajännitystä, sattuneesta syystä kuuluivat omaankiin lapsuuteen ja nuoruuteen vaikka itse olenkin enemmän Koiviston ajan pentuja...teknisesti ottaen Kekkosslovakiassa syntynyt, mutta eihän vm 79 jäbä sellaisesta mitään muista :)

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Huonoista elämäntavoista on jäänyt 1960 luvulta muistiin en muista oliko ne Jim, Joe ja Harold jotka pyörivät ainakin Valituissa Paloissa Bostonin mainoksissa. Mutta itse olen ollut Nortti miehiä, tupakinpoltto tuli aloitettua ja polteltua vihreää ja myöhemmin punaista sitä kemiläistä. North State miehet sen tietävät. Minne ovat kadonneet aromat, armirot, klubi, saimaa, työmies... kuinka monta rakennustakin ovat aikoinaan hahmotelleet klubiaskin kanteen. Venäläiset ovat joskus ihmetelleet kun tämä tsuhna osaa pistää belajamorska paperossin oikea oppisesti huuleen ja palamaan. No tupakkilakko pitäisi aloittaa, youtubelta motivaation ylläpitämiseksi speden elokuva.

Seppo Makkonen kirjoitti...

oi oi, mihin unohtui Battler Britton, tuo ilmojen sankari. Hunneja kaakossa....

Anonyymi kirjoitti...

No nyt tuli kyllä sitä toksista maskuliinisuutta tuutin täydeltä! Kiitos siitä, oli kiva muistella mitä pikkubroidit lukivat. Oma suosikkini tuosta genrestä oli tietenkin Battler Britton, mutta sen tunnustaminenhan olisi tytölle ollut sosiaalinen itsari.

Jos Ykällä on ollut siskoja, hän on varmaankin joskus (ainakin peiton alla) selaillut vippaamaansa Elokuva-Aittaa (Gina Lollobrigida, Jayne Mansfield, Sophia Loren), silloista ainoaa varsinaista teinilehteä Ajan Säveltä tuskin koska siinä oli lähinnä vain pitkätukkaisia poikabändejä ja kauneus- ja terveysvinkkejä. Olisi pitänyt muutama lehti säilyttää - jos ei muuten niin nähdäkseen kuinka monta silloista terveystuotetta on nykyään määritelty myrkyllisiksi. Ykän vanhemmat naispuoliset sukulaiset lukivat tietenkin Eevaa ja Hopeapeiliä, muitahan ei tainnut ollakaan. Saksalainen kauppias antoi meille saksalaisia naistenlehtiä, suuri aarre joka kannusti kielenopiskeluun enemmän kuin yksikään saksanopettaja. - Akkalehdet ei muuten ole niin ihmeesti muuttuneet vuosikymmenissä: aina vaan jaksetaan jauhaa kuninkaallisista. Ei aihe kiinnostanut silloin eikä nytkään, eikä nuo lehdetkään. Millähän vielä saisi tämän viestin menemään jokapäiväisille puhelinterroristeillekin läpi? Markkinointikieltohan ei auta.

Kansa Taisteli-lehteä ei meillä näkynyt. Sodasta puhuttiin vain kun kännättiin rintamakavereiden kanssa, ei muuten. Lienee yleistä.

60-luvulla varovasti aloitettiin pilliklubilla, ja sittenhän se porttiteoria jo toteutuikin. Seuraavaksi vihreä nortti - vain nössöt poltti punaista - ja jossain vaiheessa tuli sitten hienosteleva uutuus Newport eli menthol. Kun se oli paljon kalliimpaa kuin nortti, keksimme ostaa faijan tiliin apteekista menthol-kiteitä jotka sitten survoimme nortin sisälle. - Työmiestä tai Saimaata ei voinut polttaa koska niissä oli mausta päätellen enemmän syanidia kuin tupakkaa.

En aio lopettaa polttamistani toisin kuin Pate, mitä vanhemmaksi tulee sitä suurempi merkitys on oraalisilla nautinnoilla kun ne muut senkun surkeasti vähenee. Ja jos edes harkitsisin, tällainen eilen Helsingin Uutisissa julkaistu kommenti kyllä vieroittaisi: ilmastonmuutoksen pahin vihollinen on tupakantumppi, sitten lentomatkailu. Ja heti lopetat lihansyönnin, äänestät vihreitä ja kierrätät sanomalehdet, eikä tämäkään riitä hyvään ihmisyyteen. Ohhoijjaa, mikähän noille riittäisi.
tira+

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Huru-ukolle, Strix Senexille, keski-ikäiselle pikkupojalle, Ekulle, Seppo Oikkoselle, Vasarahammerille, Ano1:lle, Ano2:lle, Jani Alanderille, Seppo Makkoselle ja tira+:lle & kiitos kommenteistanne. Tämmöisiä juttuja on mukava naputella semmosina kevyinä välijuttuina.

Pate: Suomen Sotahistoriallinen Seura on tosiaan tehnyt melkoisen urotyön. Minulla on kyllä siitä Aku Ankka-jutusta käsitys että se taisi olla kuitenkin, no, ankka. En muista että mikä pulaaki se loppujen lopuksi oli mutta se lopetti lehtien tilaamista säästösyistä. Mutta Sex Pistols-juttu ei kylläkään ollut ankka. Siinä oli aika moni ns. nuorisojärjestö mukana. Jorma Kaukosen toki tiedän. Eräs toinen musiikkimenestystä saanut amerikansuomalainen oli (on) David Uosikkinen joka oli aikanaan The Hooters-yhtyeen rumpalina. Ja juu, Työmies ja Saimaa katosivat joskus 1980-luvulla, vihreä Nortti joskus 1990-luvun alussa eikä Aromaakaan ole ollut myynnissä aikoihin.

Huru-ukko: Eihän siitä ole pitäkään aika kun Aku Ankka-lehti oikein virallisesti ilmoitti lukijoille että ei Aku enää ajattele niin kuin joissain klassikkosarjoissa ajatteli. Orwellia siinäkin.

Strix Senex: Jep. Siinä toimituskunnassa tiedettiin eikä luultu tietävän.

keski-ikäinen pikkupoika: Kehno, aina jotain unohtuu. Errare humanum est. Kunniaa Hulkkoselle. En muista oliko siinä vielä alaotsikkona että ”mulkku miehekseen jo eläessään” tai jotain sinnepäin.

Ekku: Sullehan se 1980-luku oli samanlainen löytämisen vuosikymmen kuin 1970-luku minulle.

Seppo Oikkonen: Tuo Kekkosen suivaantuminen oli minulle uusi tieto mutta en epäile. Nykyisinhän Huovisen tuotannosta ainakin osa jäisi totaalisesti julkaisematta.

Vasara: Hjuu, eput silloin kun he olivat punk. Vai olivatko he punk koskaan vaiko pelkästään eppuja? Tuo eliitin ja kansan vastakkainasettelu on kyllä edelleenkin voimissaan. Nyt vaan suojellaan kansaa kansallismielisyyden perkeleeltä.

Ano1: Yleensäkin vanhat mainokset ovat mukavia kun niissä ei tarvinnut ajatella että eihän kukaan nyt vaan loukkaannu.

Ano2: Phantom joo sekä Fantom.

Jani: Kannattaa pitää kokoelma tallessa. Esmes vanhat Shokki-lehdet ovat käsittääkseni nykyisin rahanarvoista tavaraa. Jos niistä joku raaskii luopua.

Seppo Makkonen: Tein aikanaan postauksen pelkistä sen ajan sarjakuvalehdistä ja Battler oli siellä mukana.

tira+: Tämähän on tunnetusti toksisen maskuliininen blogi. Minulla ei ole sisaria mutta kyllähän minun ikäiseni nainen saisi helposti tehtyä vastaavanlaisen postauksen kekkoslovakialaisen naisen lukemistoista. Vihreillehän ei riitä mikään sillä pääosa heidän kohkaamistaan on pätemisen ihanaa tunnetta eikä se salli sitä että tavoitteet joskus saavutettaisiin. Sitten yksinkertaisesti vaaditaan lisää. Leninin oppien mukaan: Vaadi mahdottomia. Kun saat sen, vaadi lisää.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Sitten oli yksi hemmo Hollywoodissa joka oli lajitaiteensa todellinen mestari. Monelle tuskin sanoo mitään Arvo Ojala. Mies jonka nimi on monessa klassikkoelokuvassa erikoistuottaja. Mutta kaikille jotka ovat perehtyneet rivollielokuviin ja kaksintaisteluihin on Ojalan pikaveto käsite. Tarina väittää että John Wayne ampui kuvauksissa omille kintuilleen jonka jälkeen Ojala opetti miten kuudesti laukeava vedetään kotelosta. Michael J Fox on myöskin saanut paluu tulevaisuuteen sarjan kolmannessa(?) osassa Ojalalta oppia.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Yksi on jäänyt arvoitukseksi kekkosslovakian ajasta. Meillekkin pitäisi saada oma "Warrenin komissio" selvittämään polittinen väkivalta isku. Ministeri ja tuplapääjohtaja Olavi J Mattilan ja pääjohtaja Kela Jaakko Pajulan kimppuun kävi tuntematon saksimies hotelli Marskin huoneessa. Johtajat verissä päin torjuivat mokoman provokatiivisen hyökkäyksen.

Anonyymi kirjoitti...

Muisti palailee pätkittäin minullakin, valitettavasti. Mielln juolahti tuosta voimasavuke Bostonista, aikoinaan amiksessa ollessa sitä sai myös ns. sippibostonia eli 10 kpl askeissa. Sellaisen minäkin ostin koulukaupungin linja-autoaseman kioskista, ja eiku palamaan. Joku ope sen oli nähnyt, seurauksena kotimuistutus ja kaksi tuntia jälki-istunto. Kas kun tupakkaa ei saanut polttaa jos ei ollut kotoa huoltajan allekirjoittaamaa lappua, että kyseinen häiskä saapi sauhutella. Minulla ei aiemmin ollut, mutta tuon episodin seurauksena se lupa tuli.
Muistelee Huru-ukko

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Sitten lukion englanninkielen tunneilta jäi vielä yksi meillä vähemmän tunnettu mutta hulvaton amerikansuomalainen Bobby Aro joka esiintyi amerikansuomalaisten sekakielellä. Youtubella yllätyksekseni on Bobby Aron tuotantoa.

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on melkonen läjä vanhoja pääasiassa 70-luvun sarjakuvia vintillä
Lucky Luket, tintit, asterixit ainaikin kaikki mitä sillon ilmestyneet on,
Nuo aku ankan taskupokkaritkin muistaakseni oli jotain 100 tms.
Sitten sellasia sarjiksia, kuin niilo pielinen, marsupilami ja muita ranskalaisia sarjakuvalehtiä, yoko tsuno on yksi mitä luin joskus ja niitä on kanssa
pitää joskus tonkia lisää vinttiä, mitä kaikkia muita sinne on kertynytkään, ja on niitä kyllä mahtavaa lukea näin vuosikymmenten jälkeen taas uudestaan ..

-jpt-

WhiteHunter kirjoitti...

- jpt -
Voinko lainata nuo Lucku Luket, Tintit ja Asterixit?
Nuo oli niitä joita on tullut luettua ja haluaisin lukea ne uudelleen.

Minullakin oli 100 ensimmäistä Akkarin taskukirjaa, rahaa ei ollut paljon, joten keräsin vain noita.

Muuten tuo Perskeleen lista noista kaikista lehdistä ja pokkareista on luettu. Morgan Kanet taisin lukea kaikki.
Muista kaikki mitä sain käsiini. Muistan kun sain Jerry Cottoneita sellaisen metrin pinkan lainaan kaverin isältä. Siinä meni puoli vuotta.

Sellaista se oli, paljon tuli luettua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Huru-ukolle, jpt:lle ja WhiteHunterille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Pitipä ihan tönkiä interwebin ihmeellistä maailmaa koska minulle tuli tuossa uusia nimiä. Kiitokset. John Waynesta muuten tuli mieleen että hän esitti elokuvassa ”Vihreät Baretit” muuatta erikoisjoukkojen upseeria jonka esikuva puolestaan oli muuan Larry A. Thorne, tunnettu myös nimellä Lauri Törni.

Huru-ukko: Sippitopat muistan minäkin mutta minun aikaani tupakointi oli jo kielletty eli mitään lupia kessujen käpryttelyyn ei vanhemmilta voinut enää saada.

jpt & WhiteHunter: Kovasti tuttuja. Varsinaisesti sarjakuvistahan minä kirjoitin jo vuonna 2015:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2015/08/jotain-ihan-muuta-xxxii.html

Anonyymi kirjoitti...

-70-luvun aikakauslehdissäkin oli huumorisivut, joilla viljeltiin välillä hiukan kaksimielistäkin huumoria. Ainakin Avussa ja Hymyssä.

Kekkoslovakian alkuvuosistahan minulla, kuten ei kai isännälläkään, ole mitään muistoa. 70-luvun puolella kesäinen harrastuksemme oli kuitenkin mm. köljätä isoäitini vintiltä 60-luvun Viikko-Sanomia. Niissä oli mm. Ollin pakinoita, sekä viehättäviä sarjakuvia kuten avaruussankari Flash Gordonin seikkailut, sekä mytologiseen historiaan sijoittunut "Falk-temmeltäväin tuulten kasvatti." Vintillä oli niitä kokonaisia vuosikertoja (tosin ei järjestettyinä)! Joten sääli, että niitä ei tullut pelastettua ajoissa ajan hampailta. Isoäidillä oli upea, iso ja valoisa kaksireikäinen ulkohuussi. Sen seinät oli vuorattu näistä aikakauslehdistä irrotetuilla kokoaukean nelivärisillä tupakkimainoksilla. Sellaisilla herraskaisilla, joissa oli juuri näitä kauniita ihmisiä, vettä ja veneitä, tai lentokoneita, tai hienoja autoja. Ilmeisesti tämän esteettisen vaikutelman vuoksi isoisävainaa oli näitä kuvia huussinsa seinälle koonnut.

Harva lienee huomannut noiden 60- ja 70-lukujen tupakkamainosten kulttuurikapinallista viestiä. Ykän esittämässä Boston-mainoksessakin herraskaiselta näyttävä mies on ilmeisen vapaa kaikesta. Nainenkin on vapaasti käsille sattunut. Ja siinäpä jätkä näyttää, että minähän tupakoin VAIKKA ulkona! 50-luvulle asti jatkuneessa herraskaisessa kulttuurissa kun ulkona tupakointi oli rahvaanomaista. Herrasmies tupakoi joko sisällä, mieluiten tupakkasalongissa; ulkonakin se oli mahdollista esim. puistonpenkille hyvässä seurassa istahtaen. Sotavuodet toki olivat pakostakin opettaneet ulkotiloissa körstäämisen myös eliitin piirissä.

Aikojen muutoksen kokenut sukulaismies totesi joskus 80-luvulla muutosta näin: "Ennen poltettiin tupakkia sisällä, ja mentiin ulos paskalle. Nyt tehdään just toisinpäin!"

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

"Muistatko Yrjöperskeles kuinka ennen edistykselliset olivat huolissaan siveellisyydestä. Kemin kirjasto lopetti Aku Ankan tilauksen kun ankoilla näky perssulat sekä Aku ja Iines olivat susipari."

Kummallista, miten sitkeästi tämäkin urbaanilegenda on säilynyt ihmisten mielissä ja jotkut taitavat jopa luulla sitä tosiasiaksi, vaikka se on moneen kertaan yritetty oikaista.
Eihän se niin ollut. Puhtaasti säästösyistä se lakattiin tilaamasta Kemin kirjastoon. Ja Helsingin kaupungin nuorisotiloihin sitä lakattiin myös tilaamatta, koska sitä pidettiin tilojen käyttäjille liian lapsellisena.
Mutta nuo jutut Aku Ankan siveettömyydestä olivat jo silloin nuorison keskuudessa ainakin useita vuosia vanhoja vitsejä. Ja kun sitten tilaus lopetettiin, joku sanoi leikillään, että varmaan se lopetettiin juuri siitä syystä. Ja joku lehtimies, joka kuuli asian sivusta, taisi sitten ottaa asian tosissaan, ja vääristynyt juttu levisi maailmalle.
Voisi miltei kuvitella, että sanonta "uutisankka" olisi peräisin juuri tästä tapauksesta. Sellainenhan tämä mitä selvimmin oli. Mutta ilmaisu taitaa kyllä olla vanhempi.

Anonyymi kirjoitti...

Moro!
Tuo Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin ja taisi olla myös muistaakseni saman kaltainen lehdykkä, Horna-sarja, sekä edellä mainittujen yhdistelmiä. Korjatkaa jos olen väärässä. Kirjoittaja oli nimimerkin takaa muistaakseni Aarne Haapakoski. Hänen yksi tunnetuimmista romaaneista omalla nimellä oli -40 tai -50 luvun taitteessa julkaistu Purppuran tekijät. Tämä ilmestyi vain hetki Mika Waltarin tunnetuimman teoksen Sinuhe egyptiläinen julkaisun jälkeen. Aihepiiri samankaltainen kuin Waltarilla ja tarina perustuu todenmukainen ajankuvaan historiassa, eli taustatyö on tehty toisin kuin nykyisillä factan tarkastajilla.
Itselläni tuli aikanaan -70 alkupuolella keräiltyä noita Pekka Lipposen seikkailuja. Lähes täydellinen sarja. Numerot 1,2 ja 4 puuttui, tosin kaikki olen lukenut...koko sarja kun lopetin keräilyn oli muistaakseni jossain 80-90 paikkeilla. Näitä muutamien ensimmäisten numeroiden jälkeisiä julkaisuista löytyi suhteellisen helposti divarista.
Jossain vaiheessa rahan puutteessa taisin koko satsin myydä takaisin divariin.

T.
S.E.P.

Anonyymi kirjoitti...

Vai ovat Shokki-lehdenkin vanhat numerot arvokkaita?
Siitä lehdestä muistan vain, että olen itse vain kerran selaillut sitäkin, kesämökillä joskus 1970-luvun alkupuolella, noin 13-14-vuotiaana. Nuorempi veljeni oli lainannut pari numeroa suunnilleen ikäiseltään pojalta, joka tuolloin vietti kesää toisella mökillä noin puolen kilometrin päässä. Mistä hän oli ne saanut, sitä en tiedä.
Yhtenä iltana minäkin salavihkaa selailin niitä Shokki-lehden numeroita, kertomatta kenellekään. Mutta pari päivää myöhemmin äitinikin löysi ne ja sanoi nähneensä veljelläni "sellaisen YÄK-sarjakuvalehden." Jolloin veljeni heti arvasi, että hän tarkoitti Shokki-lehteä. Oikein arvattu, kuinkas muuten. Taisi mennä äitini käskystä saman tien takkaan.
Kyllä siellä toki muitakin sarjakuvalehtien numeroita oli, muun muassa Aku Ankkoja, mutta ne vanhempamme olivatkin tilanneet meille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Ano1:lle, S.E.P:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Kiitos mainioista muistoista. Minä olen kyllä tupakoinut ulkona jo hyvin kauan aikaa. Rouva kun ei polta ja tupakansavu tarttuu verhoihin ja tapetteihin.

Ano1: Joo, näin oli. Mutta niin kuin ylempänä totesin niin Aku Ankan nykyinen toimittajakunta on kyllä kovasti poliittisesti korrekti ja osaa sanoa että ei Aku joskus 1940-luvulla ajatellut niin kuin se ajatteli.

S.E.P: Juu, Haapakoski eli Outsider. Samalla nimimerkillä kirjoituksia jatkoi sitten Seppo Tuisku joka jatkoi sittemmin uraansa Jerry Cottonissa.

Ano2: Ei ne Shokit sentään mitään tonnitavaraa ole mutta tuosta saa hieman osviittaa:

http://www.ensipainos.fi/fi/shokki

Anonyymi kirjoitti...

Argh, donnervetter, kostan vielä kuolemani!

Korkeajännityksestä oppi kieliä.

Tarzanista ja Tarzanin pojasta myös: kreegagh Tarzan bundolo! Ja tutkimusretkeilyn logistiikkaa myös: neekereitä pitää varata paitsi kantajiksi myös krokotiileille, ihmissyöjille, kääpiöille yms. tyypeille syömisiksi. Kun etnisesti edistykselliset loppuvat, vasta sitten alkaa safarin valkoisia huveta. Ja erikoisesti pitää muistaa olla antamatta ihan kaikkia safarin patruunoita yhdelle kantajalle kuormaksi. Se kumminkin tippuu rotkoon tai muuten hukkaa ammukset - ja sitten ollaankin vaikeuksissa. Hienoja kirjoja, sarjakuvia ja vielä elokuviakin, kulttuuria kerrakseen.

Mustis oli minusta epäilyttävä tyyppi, perintöhomma - oikeasti, jotain rajaa. Juu ja tottahan toki semmonen tyhmä naamio naamioi. Ja miksi sillä on kaksi Colt 1911:ta, miten oikeasti räkkää luistia, vaihtaa lipasta, hiplaa varmistinta pistooli kummassakin kädessä - haloo hei! Jotain rajaa, lyhköset kalsarit pitkien päällä vielä menee mutta aseiden kanssa ei tolloilla. Niinsaatana. Tämä valkeni mulle joskus 10 vuotiaana radalla, kun ihmettelin 45 colt 1911:ta, sehän on yksitoiminen, eikä sitä saa kantaa patruuna pesässä, iskuri alhaalla - ja mustis kantoi iskuri alhaalla, eikä ikinä räkännyt luistia. Siihen jäi mustiksen lukeminen - minäkö muka tosikko...

Huovista ei muuten tainnut haitata linnakutsujen harveneminen, päinvastoin. Kissanristiäiset ei isommin tainneet kiinnostaa. Lampaansyöjät oli aika tajunnaräjäyttäjä. Ja Veitikka teki selvää hitlereistä, kirja on niin hapan, että sitä ei tyhmemmät tajunneet. Luulivat, että aatu oli Huovisen mielestä sympaattinen tyyppi.

Tuo TM:n kansikuvan mosse aiheutti vinkunaa, olihan siis sirppi ja vasara punaiseksi maalatussa taka-akselin banjossa. Valittajina sama porukka joiden letukoissa oli banjossa tähtilippu ja takaikkunassa kondeferaation lippu. OT: Vähän samalainen juttu kävi myöhemmin, mulla oli vyö jossa luki Meine Ehre heißt Treue ja harakalla hakaristi kynsissä - che-paitainen urpo mussutti siitä mulle. (Vyö oli millitariaa ja oli mulla somisteeksi hommattu saksalaisaseitteni messupöydälle. Hyvä farkkuvyö...)

Asterix ja Lucky Luke on paitsi kunnon korkeakulttuuria, myös oikeaa kulttuuria ja nuorisokulttuuria. Ja Aku Ankka oli kieleltään loistavaa, Kalle Ankaa luin ruotsin tunnilla - ope oli tyytyväinen.

Aikoinaan, kansakoulun kirjastossa oli läjä talvisotaan sijoittuvia sissipartio-kirjoja, kirjoittajaa en muista. Kirjat olivat ohuita, ja juoni oli aina hieno: ryssiä kuoli läjäpäin, omia korkeintaan haavottui. Jules Vernejäkin oli, kirjat oli hienoja: yhdessäkin neuvottiin nitroglyseriin valmistus. Valitettavasti meiltäpäin puuttui mursuja. Eikä ollut tulivuoriakaan. Pahus. Lokinpaskaa olis ollu mökillä.

Jerry Cotton muuten svengasi kieleltään ja rytmiltään kuin hirvi - oikeasti hienoa suomea.

Sex Pistols yhdisti muuten stallarit, revarit, nuoret kotkat, vesaiset, partiolaiset, lipilaarit, kokkarit, krisset, annelitempakat, hesarin, tiedonantajan ja muut tollot vastustamaan kunnon musiikia. Episodi oli silmiä avaava. Tähän punk-aikaan sijoittuu muuten yksi hauskemmista ylen ohjelmista - Aira Samulin opetti pogoamista. Oikeasti. Hysteerisen (tahattomasti )hauska ohjelma.

Pyssymies

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Joskus 1970-80 lukujen taitteessa en ole ihan varma oliko Zoom niminen lehti joka julkaisi ilmeisesti puhtaasti ranskalaisia sarjoja. Ja ne olivat laadullisesti aika hyviä. Voimamies Urja aka Phantom Aka Fantom eli mustis lokalisoitui kun ruotsissa siitä tykättiin älyttömästi taisi enää puuttua salainen Walkerin piilo Kiirunasta. Sitten oli sellainen Joka Poika lehti kristillinen mutta siitä jäi mieleen venäläisten vaihdepyörien ja oliko ne ahti-merkkisiä perämoottoreita mainokset. Entä Tarzan ja Korak sarjat, Tarzan bundalo numa jäi mieleen isojen apinoiden kielestä. Naamari täyteen erilaisia karkkeja, mehua tai jaffaa ehkä sitruunasooda ja pino sarjiksia siinä oli jannun käsitys paratiisista. Minulla on vieläkin pieni pahe vaikka pitäisi karttaa sokerijuomia mutta jos lähi lidlissä on laitilan punaista jaffaa niin illalla on vähän tuommoinen aikamatka kun muistoissa menee 40-50 vuotta ajassa taaksepäin lauantai-iltaan. Sauna, limppari, katsottiin lauantaitanssit joista naisväki kommentoi puvut, kampaukset ja pönötykset. Kyllä oli yksinkertaiset huvit karkkia, jätskiä ja mehua tai juotavaa+sarjis siinä se.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Big Pictures (US Army) elokuva Phantom Fighter(s) pituus noin +20 min tuo tutunnäköisen upseerin kouluttamassa ilmeisesti Bad Tölzissä erikoisjoukkoja, löytyy youtubelta.

Anonyymi kirjoitti...

Arg Blatte talar (om Finland): https://www.youtube.com/watch?v=Dhr-i7Rpcjg


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Heh, Oma paheeni oli voitto-sarjan kirjat aiemmin mainittujen lisäksi. Länsiliittoutuneet voittivat niissä aina. Vieläkin pokkareita löytyy: https://www.finlandiakirja.fi/fi/j-e-macdonnell-julma-turvasaatto-9819.html

Ari

Becker kirjoitti...

Meille tuli Aku Ankka alusta lähtien. Sitten tulivat Kuvitetut Klsssikot, Korkeajännitys ja Voitto - sarja. Jerry Cottonit tai Kalle Kustaa Korkit ja muut vastaavat eivät koskaan olleet meikäläisen juttuja. Asterix oli kova sana ja monet muut ranskalaiset piirretyt.
Lueskelin mieluimmin faktaa kuin fiktiota, joten sotakirjat olivat jo varhain listalla ja sen jälkeen jossain määrin Kansa Taisteli. Tekniikan Maailmaa ei voinut sivuuttaa, kun oli tekniikasta kiinnostunut.
Kaikenlaisia ns. miesten lehtiä tulvehti myös markkinoille. Osa niistä oli varsin lyhytikäisä. Saattoi jopa käydä niin että jossain Jallussa tai Kallessa oli näytillä jonkun tutun heilan kuvaussessio.
Hergen Tin Tin on loistava, etenkin kun se käy jonkun svenssonin tai suojavärisen hermoille.

Katsoin tuota uustuotanto Boottia ja täytyy myöntää että se alkoi neljännen jakson jälkeen käymään närvien päälle. Saas nähdä viitsinkö jatkaa. Oli vähän niinkuin Kauniit ja Rohkeat toisen maailmansodan aikana.

joppos 123 kirjoitti...

Tex Willeri löytynee vielä tänä päivänäkin ja Aku tottakai. Korkkarit tuli luettua aina kannesta kanteen ja sieltä tuli ensi kipinä edes vähän opiskella saksankieltä, onhan saksa rakkauden kieli kuten olen vaimolleni todennut.
Ei mitään aavistusta mitä skidit nykyisin tavaa vai onko ne pelkästään verkossa tai töllön ääressä. Hyllystä löytyy kaksi vuosikertaa ankkoja lapsenlapsille tavattavaksi jos niitä aikanaan kiinnostaa.
Näkyy olevan vuosikerrat 2002 ja 2003. Pojille ilmeisesti ostettuna.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Patelle Pankavaarasta, Taisteluvälineupseerille, Arille, Beckerille ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos mainiosta historiakatsauksesta. Mitä tulee noihin fiktioitten (esim. Mustis ja erityisesti elokuvat) pyssyhommiin niin niissähän on pantu muutenkin vähän mutkia suoriksi. Räiskimisestä päätellen keskimääräinen lipaskoko on jotain tommosta kolmesataa kutia.

Pate: Joo, Zoom oli kovasti tuttu ja sen ehdoton ykköshahmo oli mielestäni Valerian. Tuon Joka Poika-lehden olin muuten ehtinyt unohtaa mutta sehän ilmestyi silloin. Noissa Laitilan limppareissa muuten on sellaista vanhan ajan otetta.

Tvälups: Kiitos linkistä. Jätkä puhuu järkeä.

Ari: No kehno, nuo Voitto-sarjat unohtuivat. Errare edelleenkin humanun est.

Becker: Sotakirjoja tuli kahlattua jo pienestä asti ahkerasti. Uustuotannon sijasta katselin hiljattain vanhatuotantoa eli Lampaansyöjät-elokuvan. En tiedä, onko se leffana loppujen lopuksi kovin hyvä mutta se antaa niin mainion ajankuvan että siitä tulee hyvälle tuulelle.

joppos 123: En muuten ole minäkään oikein perillä jälkipolvien lukutottumuksista. Jotain animea kuulemma lukevat. Yritin kerran kokeilla mutta sehän jäi aivan vaiheeseen kun tarinaa olis pitänyt lukea lopusta alkuun.

joppos 123 kirjoitti...

Me Ykä ollaan kylmänsodanveteraaneja ja olkaamme siitä ylpeitä. Jengi nauraa duunissa aina kun kerron, yksityiskohtiin tai ajankohtiin menemättä kuinka typerältä kuulostaa jokin Ilmavoimien jahti jostain saatanan diskopallosta. Some ja tiedonvälityksen nopeus on tehnyt meidänkin hommista välillä aika vaikeita, valitettavasti.
Meillä on kaksi maailmaa, se mikä on kotona ja se mikä on muualla.
Se mikä on muualla jää sinne ja täällä oleva seuraa mukana.
Kai ne vieläkin opettavat lapset lukemaan joten Aku voi olla edelleen aika kova juttu.
Eikös aikoinaan tehty tutkimus siitä, että ankkareissa käytetään hyvää ja oikeaa Suomenkieltä?
Aku-Ankka raivarit on kuulemma joskus 30v sitten ollut meikän juttu, nyt kun katsoo mitä se tarkoittaa niin onpas stä ollut aika...Aku Ankka.

kertsu59 kirjoitti...

Tintit ja Asterixit kuuluivat myös noiden sinun mainitsemiesi teostenlisäksi. Aku Ankka oli erityinen suosikkin Carl Baksin piirtämänä. Lopetin Akujen lukemisen siinä vaiheessa kun eräässä tarinassa Aku läksi margariinitehtaalle töihin, ja oli erittäin masentuneen näköinen, vannottaessaan veljenpoikiaan menemään kouluun ja syömään aamupalansa, tavoiteltiin ilmeisesti jonkinlaista sosialistista realismia. Sotakirjat myös luonnollisesti tuli luettua Lauttamus oli erityinen susikkini. Ja minullakin Veikko Huovinen on yhä SE kirjailija.Hänessä yhdistyi niin montaa tyylilajia, oli ilo avata aina uusi kirja kun sen kirjastosta vihdoin sai näppeihinsä. Mainitsitko Siivet lehden myös se oli yksi suosikeistani.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123:lle ja kertsu59:lle & kiitos kommenteistanne.

joppos 123: Kylmän sodan veteraaneja joo. Otateltiin että tuleeko se kolmosrähinä vaiko ei. Onneksi sitten ei. Tosin silloin aikanaan – maallikon silmin – se tilanne vaikutti aika epätoivoiselta. Suurella ja Mahtavalla oli niin järkyttävän suuret asevoimat. No, kaipa sitä silti oltaisiin silloinkin hanttiin pantu. Käsittääkseni muuten Aku Ankka on saanut jonkun palkinnonkin oivallisista suomennoksistaan. Ja se Aku-raivarihan kuulosti tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=NoLdlmr-v2w

kertsu59: Noihin mainitsemiisi paneuduin siinä aikaisemmassa sarjakuvapostauksessa. Erityisesti ne vanhat Minä, Aku Ankka jne. kirjat olivat loistavia. Lauttamukset tuli luettua kaikki ja mieshän kävi tosiaan pitkän reissun SS:n panttipataljoonassa. Se reissu näkyi miehen kirjoissa.

Ekku kirjoitti...

Minun on tunnustettava, että minulle tulee Aku Ankka vieläkin. Lähinnä kyllä tarkoituksena on tyrkyttää sitä siskon lapsille.
Kieltämättä lehti on mennyt vähän turhan poliittisesti korrektin suuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tärkeitä lukemistoja unohtui mainita:

Kaikki kansakoululaiset tilauttivat itselleen tietenkin Koululaisen, mistäs muuten Rullan seikkailut ja Vasarakirveskulttuuri olisi selvennyt. Tai edes kampakeraamikoiden touhut.

Myös Koululaisen Tietokirja, viisi osaa, kuului lukemistoihin. Onko muuten joku muu lukenut ne kannesta kanteen läpi? Virhekin loytyi: Siinä oli MP40:n kuva, tekstina suomalainen konepistooli M 62, silkkaa huijausta.

Joka kölvi haki keväällä kaupasta ja luki läpi mainion Nyt Nappaa -julkaisun. Mettäkalan vertainen välttämättömyys nuorelle miehenalulle. Kuuma, jokakesäinen puheenaihe oli mm. avokela vastaan umpikela. Nyt vanhempana voin toki tunnustaa olleeni oikeassa, avokela on parempi. Ja Droppen on parempi kuin se ranskiksien hölmö lippa.

Naapurikaupungista piti käydä vähän isommasta kaupasta hakemassa Winchesterin ja parin muun firman esitteet, Sakoa löytyi Tuppukylästäkin.

Lukemaan opittunani luin mainion Panssarisotaa muistelman ja pidän sitä edelleen sotakamreerin parhaana kirjana. Ja yhtenä parhaista sotakirjoista noin yleensä.

Batler Brittonin ja Ilmojen Korkeajännityksen seuraksi piti tietenkin koota Airfixejä, pienoismalleja. Ja sitten räjäyttää ne isolla kiinalaisella päreiksi.

Oli se kiireistä aikaa.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy ilmaista ihailu Ykän laajaa kulttuurintuntemusta kohtaan. Minulla se rajoittuu suurin pirtein Aku Ankkaan, Pekka Lipposeen ja Kalle-Kustaa Korkkiin. Tähän on kyllä päteviä syitäkin: rahan puute, aineiston niukka saatavuus syrjäkylällä (kansakoulun kirjasto oli tässä suhteessa sangen puutteellinen) sekä vanhempien nuiva suhtautuminen tiettyihin kulttuurin lajeihin. Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki tulivat tutuiksi enemmän radion kuin painotuotteiden välityksellä. Jossakin vaiheessa Lipponen tuli kunnelmana, joka esitettiin ensin viiden minuutin pätkinä puolen päivän tienoissa ja viikonlopun aikana (olikohan se lauantaina) kaikki osat esitettiin yhtenä pötkönä. Pi- pi- pirskatti, että se oli jännää! Tiettyjä repliikkejä oikein odotti: “Älä sinä Kalle-Kustaa vekuta!”

Toinen professori

Anonyymi kirjoitti...

Wanhaan hyvään aikaan Tekniikan maailmassa oli aika ajoin juttuja aseistakin.
Nämä loppuivat sen myötä kun perustettiin Erä-lehti tai Evä koska siksi kalastuspainotteinen ko julkaisu on.

Ase-lehti jaksaa onneksi vielä sinnitellä vaikka kato on ollut kova aselehtien saralla.

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle, Pyssymiehelle, Toiselle professorille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne. Ja ennen omiani laitetaan lampaita syövä nostalgiapläjäys Kekkoslovakian ajoilta:

https://www.youtube.com/watch?v=FX0FTk3_ug4

Ekku: Ei Aku mikään häpeä vieläkään ole mutta lehtihän tosiaan muutama vuosi sitten ilmoitti että ei Aku enää ajattele niin kuin joskus ajatteli. Pirustakos ne sen tietävät? Kunhan julistavat.

Pyssymies: Tokihan näistä osa jäi pois ja se Nyt Nappaa olis pitänyt olla kyllä mukana. Sehän oli korkeakirjallinen perusteos. ”Suomalainen konepistooli M 62?” Aika paha. No, toisaalta, jenkithän vieläkin nimittävät Erma MP40-kp:tä Schmeisseriksi vaikka kyseessä on ihan eri ase. Airfixin lisäksi koottiin myös niitä Revellin pienoismalleja.

Toinen professori: Kiitokset, mutta niin kuin kommenteistakin huomaa niin paljon jäi ulkopuolelle. Noista radiopätkistä tuli mieleen se ajatus että radiokuunnelma taitaa olla ilmaisumuotona jotenkin niistä ajoista kuihtunut.

Tvälups: Ja ilmestyyhän se Ase&Erä-lehtikin vielä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Jerry Cottoneita olen lukenut yhden, äidinpuoleisten sukulaisten hallussa olleen kappaleen. Siinä mainittin Ellen Hark, alunperin Elina Härkönen sekä puhuttiin pitkät pätkät Jerrylle käsittämätöntä kieltä, jonka hän oletti suomeksi.

Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja olen lukenut saman verran, eli yhden isänpuoleisen suvun omistaman kappaleen, jossa Pahana Tyyppinä oli Hampuria terrorisoinut Päätön Mies, todellisuudessa kriminologi Egon Heizer.

Ryhmy&Romppainen tulivat tutuiksi isävainaalle joululahjaksi ostamastani kokoelmapainoksesta, jossa olivat kaikki sodanaikaiset sekä sen jälkeiset tarinat.

Tex Willeriä tuli luettua vain kolme kappaletta, joista vain yksi oli omistuksessani.
Morgan Kanea luettu yksi kappale ollessani Suomen tasavallan julkisessa palveluksessa apupässinä päjöttäessäni yön hiljaisina tunteina, joloin suurin haaste oli pysytellä hereillä. - Se tähdenmuotoinen kuvio kämmenselässä ei ollut syntymämerkki, vaan seurausta hänen vihollisensa ruhjomisesta ampumalla ensin kämmenen läpi ja sitten vatsaan.
Jälkimmäinen kimposi Kanen oman aseen kahvasta tehden vain naarmun, mutta kämmenen läpi ammuttu katkaisi nimettömän jänteen.
Kane ratkaisi asian liittämällä halvaantuneen sormen nahkatupella toimivaan keskisormeen, mikä hidasti vetoa viidesosasekunnin verran.

Colt ja kumppanit, jotka olivat mm. "ruudinsavuista luettavaa" tulivat vastaan ala-asteen uskonnonkirjan rauhankasvatuksessa. Siinä taivasteltiin tällaisten julkaisujen tarjoamia väkivaltaisia käytösmalleja, ihmetellen minkä takia; oi eikö maailmassa ole jo liikaakin väkivaltaa ja eikö sitäkin yritetä päästä irti...
Ajattelin jo tuolloin (luonnollisesti; tuntiessani väkivallan kehossani ja mielessäni joka saatanan koulupäivä!) rauhankasvatuksen tehoavan niihin, jotka sitä eivät tarvitse. Väkivaltaiset paskapäät eivät tokene muulla kuin suuremmalla vastaväkivallalla.
Sellaisella mitä Colt-lehden sankarit pystyivät käyttelemään.

Isävainaa tilasi Kansa taisteli -lehteä suunnilleen saman aikaa kuin Aamulehteä. Molempien tilaus päättyi ilmeisesti opettajainhuoneen myöhäistaistolaisuuden saastuttamaan ilmapiiriin.
Tekniikan maailmaa isä oli tilanut 1970-luvun alusta alkaen useampia vuosikertoja, ja niille jopa lukuisia nahkakansioita. Luin niitä ilokseni, kunnes isä 1980-luvun lopulla päätti heittää ne kaatopaikalle!
Minun täytyy vieläkin pidellä päätäni ajatellessani mitä kaikkea isä heitti menemään vain siksi, ettei uskonut sen kiinnostavan ketään!

Olen lopettanut tupakoinnin lopullisesti itsenäisyyspäivänä 1999, jolloin poltin kaksi sikaria. Savukkeenpolton olin lopettanut jo aiemmin. Merkkini oli Camel.
Aku Ankan taskukirjoissa oli niin hyviä kuin huonoja tarinoita; eräässäkin jossain 1600-luvun seikkailun hahmoina vaikuttaneet Mikki ja Hessu paheksuivat metsästystä toivoen sen loppuvan joskus, että eläinparat pääsisivät rauhaan.

Shokkia en ole saanut yhtään kappaletta käsiini. Yöjuttua tilasin useampoia vuosikertoja, mutta saatuani käsiini taas kerran sukulaisten omistamia ensimmäisiä tarinoita, saatoin todeta laadun laskeneen:
ne ensimmäiset tarinat pelottivat aivan aidosti.
Mustanaamio seikkailee edelleen vaikkapa Fingerporissa.
Korkeajännitystä suorastaan keräilin, ryhmitellen ne sotatoimialueen ja ja elementin mukaan. En tiedä, minne ne joutuivat lähdettyäni Maalikyliin opiskeleman.

Nyrkkiposti on tuttu nimenä. Olen saattanut lukeakin joskus.
Anttilan postimyyntiluettelo oli tuttu, sanotaanko, mielikuvituksen rikastuttajana.
Pahkasikaa olen lukenut muutaman kappaleen kirjastossa.

Jatkuu...

Qroquius Kad kirjoitti...

Jatkuu...

Kovakantisesta kirjallisuudesta tulivat Esa Anttalan, Niilo Lauttamuksen, Arto Paasilinnan, Reino Lehväslaihon ja Veikko Huovisen lisäksi tutuiksi mm. Anttalan kanssa tavallaan kilpaillut Pentti H. Tikkanen. - Lauttamus muuten oli tietääkseni SS-suomalaispataljoonassa paarinkantajana. Sai hän siinäkin tehtävässä epäilemättä riittävän annoksen etulinjan realismia.
Huovisen "Veitikka" meni kyllä minuunkin täydestä lopussa olevan "lähdeluettelon" takia.

Pyssymiehen mainitsema MP-40:n esittäminen "suomalaisena konepistooli M 62:na" saattoi olla peräisin tästä lähteestä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Facta

Minulla on hyllyssäni tämän teossarjan ensimmäinen painos vuosilta 1969-71, ja sen 5. osassa (Kiz-Luu) esitellään sivulla 102 kuvissa "suom. kevyt etutuellinen konekivääri m/61" (joka on oikein) ja "suom. konepistooli m/61", joka on MP-40.
En tiedä, mistä virhe on alunperin lähtöisin, tai miten se on edes saattanut muodostua.

Anonyymi kirjoitti...

Niin tuota... Veikko Huovinen toki oli arvostettu kirjailija meidänkin perheessä. Vanhempanikin pitivät häntä merkkihenkilönä. Kuinka minä nyt sillä tavalla harhaannuin, että jätin hänet mainitsematta. Js sitten hyllystä löytyi kyllä Ryhmyä ja Rpmppaista sota-ajan painoksina

Veikko Huovinen oli kirjailija, joka avasi minun silmäni. Ruvetessani lukrmaan Veitikkaa minulla ei oillut mitään kästystä siitä. Luin rivin, luin kaks, vereni tunsin kuumemmaks! Tarkemmin sanoen ihmettelin, että mitä hemmettiä tämä oikein on. Kyllähän se sitten ehkä viidennellä rivillä selvisi. Veikko Huovinen opetti minulle kädestä pitäen, miten propagandaa tehdään. Hyvässä propagandassa täytyy aina olla totta niin paljon, että väitteet valheellisuudesta voidaan torjua kiistattomiin tosiasioihin viittaamalla. Propagandan täytyy tietysti sisältää myös runsaasti valheita, mutta taitava propagandisti osaa häivyttää toden ja valheen rajan niin, että rajan paljastaminen edellyttää laajaa tutkimustyötä. Nykyinen Wikipedia ja some yleensäkin, kyllä vaikeuttaa propagandistin työtä.

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Toiselle professorille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Kiitos katsauksesta. Ja aika outoa että tietokirjassa on ollut noin amatöörimäinen virhe. No, sattuu ja tapahtuu.

Toinen professori: Huovinen oli mielestäni nero. Sinänsä hän oli myös harvoja tyyppejä jotka saattoivat kirjoissaan avoimesti kuittailla silloiselle YYA-meiningille. Ja silloin aikanaan taustatiedon hankkiminenhan tosiaan tiesi työlästä kirjastossa kahlaamista. Nykyisin se on paljon helpompaa. On ymmärrettävää, miksi totalitarisoituva yhteiskuntamme vihaa sosiaalista mediaa.

vieras kirjoitti...

Muistaako Ykä myymäläautot/kauppa-autot? Niitten määrä oli huipussaan vuonna 1970. Onko Ykä kirjoittanut muisteloissaan mitään kauppa-autoista?

Kevyet mullat: Myymäläautot

https://areena.yle.fi/1-4377904

Penskana muistan 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun puolelta kun oltiin kesähuvilalla ja käytiin kauppa-autosta hakemassa ruokaa, makkaraa, jätskiä ja karkkia. Sai sieltä olutta ja tupakkaa jos niitä halusi.

Penskana muistan että huoltoasemilla pystyi korjuuttamaan autoja. Siellä oli pari hallia joissa oli autonosturit ja/tai montut. Myymälän puolella myytiin myös varaosia. Nyt taitaa olla harvassa ne huoltoasemat jossa voi korjuuttaa autoa. Nykyään huoltoasema on vain kauppa ja kahvila joka saa myydä bensaa. Myymälässä on nihkeesti mitään autoihin liittyvää, hyvä jos tuulilasinpyyhkimiä tai lukkosulaa.

Kevyet mullat: Perinteiset huoltoasemat

https://areena.yle.fi/1-4100768

vieras kirjoitti...

Tuolle ajalle pitäisi laittaa Kari Suomalaisen pilakuvat Hesarissa. Tai siis neljältä vuosikymmeneltä 1950-1990 kunnes Kari sanoi että pitäkää tunkkinne. Kari ei saanut potkuja vaan lähti ite nostelee.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Tokihan minä myymäläautot muistan oikein hyvin ja olen niissä aikaakin viettänyt varsin paljon kun tätini oli sellaisessa töissä. Ja tulihan niistä viime kesänä kirjoitettuakin:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2018/07/myymalaauto-ajan-virrassa.html

Ja muistan myös kun mukula-aikoina oli omassakin kotikunnassa useampikin tommonen perinteinen bensis. Niissä oli bensamittarit, pieni kahvion puoli ja puolet bensistä olikin sitten huoltamoa missä automonttöörit tusasivat kärryjä kuntoon. Ja kiitos noista linkeistä. Nuo pitää ilman muuta katsoa. Ylelläkin näemmä vielä jotakin järkevää.

Qroquius Kad kirjoitti...

Reino Lehväslaihokin se sitten otti ja kuoli.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Muistoa kunnioittaen.