JOTAIN IHAN MUUTA LXXXVI

Mennäänpä ajassa vielä aikaisempaa lentokonejuttua hieman taemmaksi ja katsotaan minkälaista lentokalustoa pohjoismailla oli kakkosrähinän aikana. Tosin aika monen kohdalla joudutaan tarkastelemaan sitä, mitä kalustoa oli kakkosrähinän alussa sillä sattuneesta syistä kyseisten maitten ilmavoimien toiminta loppui lyhyeen.

Aloitellaan Tanskasta jonka Saksa miehitti muutamassa tunnissa ja vastarinta jäi minimiin. Tanskan asema oli pidemmän taistelun kannalta tietysti varsin toivoton. Niin oli tilanne ilmavoimienkin kohdalla eikä modernia kalustoa ollut ensinkään. Lähimpänä sellaista oli myös suomalaisille tuttu Fokker D.XXI-hävittäjä:

Tietojen mukaan niitä oli käytössä 22 kappaletta (jonkun lähteen mukaan 12 kpl). Lisäksi hävittäjäkalustoa edusti täysin vanhentunut Gloster Gauntlet joita Suomi muuten sai vuonna 1940 lahjoituksena Etelä-Afrikasta:

Näitä koneita tanskalaisilla oli käytössä 18 kappaletta. Määrällisesti eniten käytössä oli suomalaisillekin tuttuja Fokker C.V-tiedustelukoneita joilla oli myös rajoitettu pommituskyky. Näitä tanskalaisilla oli kaikkiaan 42 kappaletta:

Tanskan laivaston ilmavoimien tilanne ei ollut yhtään parempi. Käytössä oli 22 kappaletta Heinkel He 8-tiedustelukonetta:

Kyseisen koneen huippunopeus oli 212 km/, siinä oli aseistuksena yksi eteen ja yksi taakse ampuva 8 mm konekivääri ja se saattoi kuljettaa 12 puolen kilon pommia joten kone oli aika lailla alakynnessä Luftwaffeen nähden. Lisäksi käytössä oli 12 Hawker Nimrod-hävittäjää:

Koneen huippunopeus oli 312 km/h ja aseistuksena kaksi .303-konekivääriä. Kun ajatellaan että Tanskan hävittäjävoimien vastapuolella oli vaikkapa Messerscmitt Bf 109E-hävittäjiä niin tilanne oli epäilemättä epätoivoinen. Tanskan valtauksessa saksalaiset tuhosivat ilmavoimien koneet kentälle. Yksi tuhottiin nousukiidon aikana.

Lentokentälle tuhottu tanskalainen Fokker

Laivaston ilmavoimat pysyivät tukikohdassaan ja säästyivät tuholta. Tanskalaiset olivat ennen Saksan miehitystä tilaneet itselleen 12 hollantilaista raskasta Fokker G.1-hävittäjää sekä italialaisia Macchi C.200 Saetta-hävittäjiä mutta toimitukset eivät ehtineet alkaa. Samoin oli ollut tarkoitus aloittaa brittiläisten Fairey Battle- ja Fairey P.4/34-pommikoneiden lisenssivalmistus mutta niitäkään ei ehditty kunnolla aloittaa.

Tanskan miehitys jakoi kansaa niin kuin lentäjiäkin. Osa lentäjistä pakeni Englantiin ja taisteli brittien riveissä. 26 heistä kaatui. Osa taas pakeni Ruotsin puolelle ja liittyi ns. Tanskan prikaatiin joka toimi Ruotsin armeijan riveissä ja oli varalla mikäli Tanskaa joskus yritettäisiin vapauttaa. Prikaati sai lentokalustokseen 15 kappaletta ruotsalaista Saab B17-pommittajaa:

Kuusi tanskalaista lentäjää puolestaan palveli Luftwaffen riveissä. He kaikki kaatuivat taistelussa. Tanskalaisista lentäjistä kolme saavutti hävittäjä-ässän aseman, heistä menestyksekkäimpänä Peter Horn yhdellätoista pudotuksella. Myös Horn lensi Luftwaffen riveissä.

Peter Horn

Tanskalaisia lentäjiä oli aikaisemmin taistellut myös vapaaehtoisina Suomen ilmavoimissa talvisodassa. Vapaaehtoisia oli kaksitoista joista neljä kaatui.

Luutnantti Mogens Fensbo and Morane MS406

Jos Tanskan valtaus kesti vain muutaman tunnin niin norjalaiset panivat hanttiin 62 vuorokautta. Kaikkein nykyaikaisin hävittäjä norjalaisilla oli amerikkalainen Curtiss Hawk 75A6-hävittäjä joita maalla oli 19 kappaletta mutta ne eivät olleet sodan alkaessa vielä taistelukuntoisia. Kyseiset hävittäjät saksalaiset myivät sitten Suomen ilmavoimille. Norjalaiset olivat tilanneet myös 36 kappaletta Curtiss Hawk 75A8-mallia mutta ne jäivät saapumatta. Koneet kuljetettiin Kanadaan jossa niitä käytettiin jonkin aikaa norjalaisten vapaaehtoisten koulutukseen:

Taisteluihin ehtinyt hävittäjäkonetyyppi oli sitten brittiläinen Gloster Gladiator joita norjalaisilla oli sodan alkaessa toimintakuntoisina seitsemän kappaletta:

Kyseiset Gladiatorit saavuttivat 9. huhtikuuta 1940 viisi ilmavoittoa pudottamalla kaksi Messerschmitt Bf 110-hävittäjää, kaksi Heinkel He 111-pommittajaa ja yhden Junkers Ju 52-kuljetuskoneen.

Tiedustelukoneina norjalaisilla oli myös tanskalaisten ja suomalaisten käytössä olleita hollantilaisia Fokker C.V-koneita kaikkiaan 47 kappaletta. Lisäksi laivaston ilmavoimilla oli käytössä kahdeksan Heinkel He 115-vesitasoa:

Yksi näistä koneista pakeni taistelujen päättymisen jälkeen Suomen puolelle. Norjalaiset vapaaehtoislentäjät taistelivat myös RAF:n riveissä alkuun Hawker Hurricane- ja myöhemmin Supermarine Spitfire-kalustolla 331:ssä ja 332:laivueessa.

Norjalaisia vapaaehtoisia RAF:n riveissä

Norjalaisista lentäjistä saavutti – nimenomaan RAF:n palveluksessa – hävittäjä-ässän aseman kaikkiaan yhdeksäntoista lentäjää joista menestyksekkäin oli Svein Heglund kuudellatoista pudotuksella.

Svein Heglund

Ruotsilla puolestaan kävi tuuri eikä se joutunut taistelemaan. Vaikka Ruotsi oli tehnyt saman virheen kuin muutkin Pohjoismaat eli kuvitteli Kansainliiton myötä maailmaan syttyneen rauhan niin se oli kuitenkin ilmavoimien konevahvuudeltaan edellä muita Pohjoismaita. Käydään tässä läpi pelkkiä taistelukoneita. Toisen maailmansodan alussa maan kehittyneintä hävittäjäkalustoa edusti yhdysvaltalainen Seversky P-35:

Huippunopeus: 467 km/h

Aseistus: 2 x 12,7 mm konekivääriä ja 2 x 7,62 mm konekivääriä

Severskyjä – joita muuten ennen talvisotaa tavoitteli myös Suomi – oli Ruotsilla kaikkiaan 60 kappaletta. Kaksitasoisia hävittäjiä edusti 72 kappaletta italialaista Fiat CR.42-hävittäjää:

Huippunopeus: 441 km/h

Aseistus: 1 x 12,7 mm ja 1 x 7,62 mm konekivääriä tai 2 x 12,7 mm konekivääriä

Samoin kuin 55 kappaletta brittiläistä Gloster Gladiator-hävittäjää:

Gladiatorin kanssa kannattaa samaan otteeseen mainita englantilainen kevyt Hawker Hart-pommikone joita Ruotsilla oli kaikkiaan 45 kappaletta:

Huippunopeus: 298 km/h

Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä ja max 240 kg pommeja

Kaksitoista ruotsalaista Gladiatoria ja viisi Hartia taisteli ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon mukana Sallan rintamalla talvisodassa Flygflottilj 19-osastossa. Ruotsalaiset saivat kahdeksan ilmavoittoa ja tuhosivat neljä vihollisen konetta maassa. Kolme Gladiatoria ja kolme hartia menetettiin. Osasto menetti kaatuneina kolme lentäjää.

Muita sodan alun pommittajia: Northrop A-17 joita Ruotsilla oli kaikkiaan 103 kappaletta pääosin Saabin lisenssillä valmistamina:

Huippunopeus: 332 km/h

Aseistus: 5 x 7,62 mm konekivääriä, max 540 kg pommeja

Keskiraskas Junkers Ju 86-pommikone joita Ruotsilla oli 87 kappaletta:

Huippunopeus: 420 km/h

Aseistus: 3 x 7,92 tai 8 mm konekivääriä ja max 1.000 kg pommeja

Ruotsin ilmavoimilla oli sodan alussa käytössä myös 12 kappaletta Heinkel He 115-koneita. Suomalaiset käyttivät kyseistä konetta pääosin kaukopartioitten huoltoon mutta ruotsalaiset olivat suunnitelleet sille myös mahdollista käyttöä torpedopommittajana:

Kun toinen maailmansota alkoi oli Ruotsilla tietysti sattuneesta syystä vaikeuksia saada uutta kalustoa ulkomailta. Niinpä se alkoi kehittää omaa lentokoneteollisuuttaan. Ensimmäisenä ruotsalaiset alkoivat valmistaa lisenssillä italialaista Reggiane Re.2000-hävittäjää jota tehtiin 60 kappaletta:

 Huippunopeus: 530 km/h

Aseistus: 2 x 12,7 mm konekivääriä

Sekä myös italialaista kevyttä Caproni Ca.313-pommikonetta:

Konetta tehtiin eri versioina kaikkiaan 126 kappaletta. Pommitusversion maksimipommikuorma oli 800 kiloa. Ensimmäinen kokonaan omaa tekoa ollut pommikone oli Saab 17:

Vuodesta 1942 alkaen koneesta tehtiin tiedustelumalleja 132 kappaletta ja pommitusmalleja 77 kappaletta. Pommitusversion maksimipommikuorma oli 500 kiloa. Seuraavaksi vuonna 1944 alkoi raskaamman Saab 18:n valmistus:

Huippunopeus: 550 km/h

Aseistus: 2 x 13,2 mm konekivääriä ja max 1.500 kg pommeja ja raketteja

Kaikkiaan konetta valmistettiin 240 kappaletta. Vuonna 1944 ruotsalaiset saivat palveluskäyttöön myös oman FFVS J 22-hävittäjän:

Huippunopeus: 575 km/h

Aseistus: 4 x 13,2 mm konekivääriä

Kaikkiaan kyseistä hävittäjää valmistettiin Ruotsin ilmavoimille 198 kappaletta. Voidaan todeta että sodan loppuvaiheessa Ruotsin ilmavoimat olivat jo varsin hyvässä kuosissa. Aivan sodan loppuvaiheessa ruotsalaiset saivat käyttöönsä yhdysvaltalaisia North American P-51D Mustang-hävittäjiä. Mainittakoon vielä palveluskäyttöön vasta vuonna 1946 tullut mutta ensilentonsa sodan aikana vuonna 1943 lentänyt varsin epätavallisen näköinen ja työntöpotkurilla varustettu Saab 21-hävittäjä:

21 A 1-malli

Huippunopeus: 650 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm tykki ja 4 x 13,2 mm konekivääriä

Suomen sekä talvi- että jatkosodan lentokalusto on käsitelty aikaisemmin mutta olihan myös Baltian mailla omat armeijansa joihin kuuluivat myös ilmavoimat. Katsotaan ensimmäisenä Viro.

Viron ilmavoimilla oli 1930-luvulla kaikkiaan noin 130 erilaista lentokonetta mutta ainoat edes jollain lailla taisteluhävittäjäksi luokiteltavat koneet oli kaksitoista kappaletta täysin vanhentuneita Bristol Bulldog-hävittäjää:

Mainittakoon, että suomalaiset saavuttivat kyseisellä konetyypillä talvisodassa kuusi ilmavoittoa. Jonkinlaista pommituskalustoa edusti suomalaisillekin talvisodasta tuttu brittiläinen Hawker Hart:

Kyseistä konetyyppiä virolaisilla oli kahdeksan kappaletta. Kaikkein modernein konetyyppi oli myös brittiläinen Avro Anson mutta niitä virolaisilla oli vain yksi:

Lisäksi Virolla oli viisi kappaletta Henschel Hs 126B-1-tiedustelukonetta:

Ennen sotaa Virolla oli tarkoitus hankkia briteiltä sekä Supermarine Spitfire-hävittäjiä että Westland Lysander-yhteys- ja tiedustelukoneita mutta alkanut sota esti suunnitelman toteuttamisen. Mutta mikä oli Latvian tilanne?

Myös Latvia – Suomen tapaan – otti ilmavoimiensa käyttöön hakaristitunnuksen. Tunnus on otettu käyttöön vuonna 1918 eli huomattavasti ennen natseja. Musta neliö ei kuulu tunnukseen vaan se on mukana vain että tunnuksen ympyrämuoto erottuu.

Aivan kuten Virolla oli Latvian ilmavoimilla käytössään noin 130 konetta mutta taistelukelpoisia oli vain vähän. Latvian tilanne oli aavistuksen verran parempi kuin Viron sillä maan ilmavoimilla oli 24 Gloster Gladiator-konetta:

Lisäksi sillä oli käytössään kuusi Bristol Bulldog-hävittäjää. Jonkunlaista pommituskalustoakin löytyi eli kaikkiaan 21 kappaletta tshekkoslovakialaisia Letov Š-16-konetta:

Huippunopeus: 228 km/h

Aseistus: 3 x 7,7 mm konekivääriä, max pommikuorma 600 kg

Ja käytössä oli myös kaksi kevyttä Hawker Hind-pommittajaa:

Huippunopeus: 298 km/h

Aseistus: 2 x 7,7 mm konekivääriä, max pommikuorma 230 kg

Entäs sitten Liettua?

Vuonna 1939 myös Liettualla oli varsin vähän taistelukelpoista kalustoa. Hävittäjistä voidaan mainita neljätoista kappaletta ranskalaista Dewoitine D501L-konetta:

Huippunopeus: 402 km/h

Aseistus: 1 x 20 mm tykki ja 2 x 7,5 mm konekivääriä

Myös Liettualla oli käytössään Gloster Gladiator-kalustoa myös 14 kappaletta:

Lisäksi liettualaiset olivat kehittämässä ilmavoimilleen kevyttä ANBO VIII-pommitus- ja tiedustelukonetta:

Koneen huippunopeus oli 411 km/h ja aseistuksena oli 5 x 7,7 mm konekivääriä ja max 600 kg pommeja. Koneesta saatiin ennen neuvostomiehityksen alkua valmiiksi vain prototyyppi. Jo tätä ennen Liettua oli rakentanut eri versioita omista ANBO-koneistaan ja ainakin ANBO-41 olisi ollut vielä jollain lailla taistelukelpoinen (vrt. Suomen ilmavoimien kalusto talvisodassa):

Huippunopeus: 360 km/h

Aseistus: 2 eteen ja 2 taakse ampuvaa konekivääriä ja max 200 kg pommeja

Baltian mailla oli luonnollisesti myös maa- ja merivoimien yksiköitä sekä Suomen tavoin koulutettua reserviä. Epäilemättä ne olisivat voineet tehdä ankaraakin vastarintaa mutta ne tekivät tilanteesta toisen johtopäätöksen kuin Suomi ja suostuivat miehitykseen. Kuinka olisi käynyt jos ne olisivat valinneet Suomen tien kuuluu taas sottailun, jossittelun ja ottiatuotan jaloon taiteeseen.

No niin, tässähän heitä tällä kertaa. Ollaan saatu pian tämä heinäkuukin lusittua. Oikein mukavaa kesän jatkoa kaikille.