ENKELEITÄ, ONHAN HEITÄ

Muuan kauniina kesäpäivänä Huitsinnevadan Örnätjärvellä saatettiin bongata eräs aviopari tietyn soratien varresta. Siinähän olivat Perskeleen Ykä ja Ylva jotka olivat vapaapäivänään lähteneet haukkaamaan hieman happea kun pirunmoiset helteetkin olivat jo hellittäneet. Samalla saattoi tutkailla että minkäslainen marjavuosi olisi luvassa. Väinöt ja muut pöppiäiset pörisivät ympärillä mukavasti ja välillä muutama tirppiäinenkin kävi katsastamassa että keitäs siinä oikein kulkee. Jaa, tuttuja ihmisiähän nämä ovat. Ne samat ihmiset jotka pitivät tirppiäisille pakkaskuukausina ilmaista työmaaruokalaa. Kunnon ihmisiä, kunnon ihmisiäpä hyvinkin.

Metsätiellä tuli vastaan pakettiauto nostaen ilmaan pölypilven. Auto jarrutti ja Perskeleet huomasivat että siinähän oli kaksi enkeliä. Tuttuja sellaisia vielä. Auto pysähtyi ja enkelit nousivat tien viereen. Heillä oli päällänsä haalarit joissa luki Pinnanmaan Energia. Sähköenkeleitä. Siinä polteltiin voimasavuke Bostonit ja vaihdettiin kuulumiset. Sähköenkelit olivat palaamassa Hutikka-ahon suunnasta jossa he olivat olleet tutkimassa avolinjojen ja tolppien kuntoa. Maalinjoistahan ei näillä selkosilla nähty untakaan ja avolinjat kärsivät niin myrskyistä kuin talvisesta tykkylumesta. Siinä olivat miehet varmasti päivän palkkansa tienanneet. Ja talvellahan heidät soiteltiin apuun jos virta oli poikki.

Kun sähköenkelit olivat voimasavukkeet polteltuaan poistuneet autollaan tuumasi Ykä:

- Onhan se niin että maa on täynnä näitä unsung heroja. Joita ei arvosteta tarpeeksi. Kun taas tyhjän paskan hiertäjiä arvostetaan. Jos kattoo jotain hemmetin tv-lähetystä niin siellä on aina jotkut yhteiskuntatanhuajat ja muut tervot jotka mutisee kuinka rajoittuneita ihmisiä suomalaiset ovat. Toiset samanlaiset nyökkäilee urakalla ja kaikki ovat selkeästi sitä mieltä että eihän tää Suomi pysyisi pystyssä ilman heidän toisille puhumistaan. Vaikka ne ovat täysin tarpeetonta sekä yliarvostettua jonninjoutoa ja tosiasiassa maata pitää pystyssä nuo sähköenkelit, rekkaenkelit ja muut samanlaiset, Ne, jotka tekevät eivätkä puhu tekemisestä.

Ylva komppasi:

- Joo, ja sen lisäksi että noi sähköenkelit pitävät Suomen pystyssä niin ne pitävät Suomen myös elossa. Jos Suomessa tulisi sopivilla talvipakkasilla parin viikon sähkökatkos niin kaupungeissa alettaisiin tarvita ruumissäkkejä. Joissa olisi myös paljon niitä korvaamattomaksi itseään kuvittelevia yhteiskuntatanhuajia. Jotka ovat täysin riippuvaisia niistä ihmisistä joiden ohjaajiksi ja opettajiksi ne itseään kuvittelevat.

Pariskunta kääntyi kotia kohti. Kotona saunottaisiin ja tehtäisiin grillimajassa jenkkipihvejä. Vastaan tuli henkilöauto. Ja kas, siinähän oli toinen enkeli. Tuttu rouva Saastamoinen. Ammatiltaan siivooja. Morjestettiin molemmin puolin ja Ylva totesi:

- On se muuten se Saastamoisenkin ammatti aliarvostettu ja alipalkattu. Vaikka sekin on täysin välttämätön.

Ykä puolestaan komppasi:

- Jep. Jos yhdeksänkymmentä prosenttia yhteiskuntatanhuajista lopettaisi niin sanotun työntekonsa niin kukaan ei huomaisi mitään. Muuta kuin ehkä sen, että uutisia lukiessa närästää jostain syystä vähemmän. Mutta jos yhdeksänkymmentä prosenttia siivoojista lopettaisi oikean työntekonsa niin se huomattaisiin heti.

- Tee ekoteko! Anna potkut yhteiskuntatanhuajalle. Palkkaa siivooja.

Enkeleitä. Onhan heitä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.