keskiviikko 19. elokuuta 2020

LOUKKAAMATON TURVATILA


Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana… mutta ei kovin paljoa…

Radanvarsikaupungin yleisen asioita säätävän, sähläävän ja säveltävän subdiviision atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä oli korjaamassa erään projektinsuunnitteluntutkijan – eihän subdiviisiossa Joukon ja osastopäällikön lisäksi muita sinänsä ollutkaan –  ohjelmistossa olevaa ongelmaa ja manasi näitä julkisen sektorin tietokonejuttuja. Vaikutti siltä että toisiinsa sopimattomia ja vanhentuneita palasia oltiin lyöty väkisin yhteen ja joku lipevä myyntimies oli osannut myydä ne kerta toisensa jälkeen julkishallinnon johtajille äärimmäisellä ylihinnalla käyttäen termejä ”välttämättömyys”, ”ainutkertainen mahdollisuus” ja ”kiire” jotka normaalimaailmassa olivat synonyymejä kusetukselle mutta jotka näissä kinkereissä menivät kerta toisensa jälkeen heittämällä läpi. Taas kerran säästetään, maksoi mitä maksoi.

Jötikän kännykkä soi. Jaahah, se näytti olevan subdiviision osastopäällikkö Annaluutia Mähkiö-Flöffmann. Se kyllä harvemmin tiesi hyvää. Mitäs sillä nyt…

- Jötikkä.

- No Annaluutia tässä. Tulisitkos välittömästi käymään täällä työhuoneessani?

- Tulenhan minä. Vaan mitä asia koskee?

- No, puhutaan siitä sitten kun tulet tänne.

Jouko tuumaili että pyyhkeitä – ellei suorastaan raippoja – taitaa olla taas tulossa ja samalla hänen mieleensä juolahti Radanvarsikaupungin ylipormestarinnan Ripuletta Lääkkänen-Ölögözöglyn viikkoa aikaisemmin kaupungin henkilöstölle lähettämä tiedote:

RADANVARSIKAUPUNGIN HENKILÖSTÖLLE

Kaupungissamme on nyt otettu kaikissa osastoissa ja yksiköissä käyttöön Loukkaamattomat Turvatilat. Tämä edistyksellinen ja erittäin tervetullut käytäntö on peräisin yhdysvaltalaisten yliopistojen edistyksellisestä ja tasa-arvoa edistävästä safe space-käytännöstä joka on levinnyt Suomessa ensin yliopistoihin ja sieltä laajemmin julkiselle sektorille.

Loukkaamattomat Turvatilat ovat tarkoitettu niille henkilöille jotka kuuluvat intersektionaalisen luokittelujärjestelmän mukaisiin uhripääomautettuihin ihmisryhmiin sekä myös heille, jotka kokevat noitten ryhmien asian olevan lähellä sydäntään.

Mikäli kyseisten ryhmien edustajat tuntevat työssään joutuneensa loukatuksi uhriasemansa tai uhriasemaa sympatisoivien mielipiteittensä vuoksi, on heillä oikeus vetäytyä Loukkaamattomaan Turvatilaan rauhoittumaan ja palauttamaan loukkaamisen vuoksi tilapäisesti heikentynyt työkykynsä. Palautumisaika on luonnollisesti palkallista työaikaa. Ei ihmistä voida rangaista siitä, jos häntä on loukattu.

Loukkaamattomat Turvatilat sisältävät:

- Tilasta riippuen 8 – 12 neliömetriä rauhoittumistilaa.

- Pehmeitä futon-patjoja.

- Pehmeitä tyynyjä.

- Vilttejä, joihin voi kääriytyä.

- Erilaisia halinalleja ja muita pehmoleluja.

- Rauhoittavaa musiikkia.

- Lego-palikoita.

- Vaaleanpunaista ja natural-ruskeaa muovailuvahaa.

- Kolme laatikollista suklaata.

- Kolme ämpärillistä erilaisilla makuesansseilla maustettuja kertakäyttötutteja.

- Trukkilavallinen paperinenäliinoja.

Loukkaamattomat Turvatilat ovat nyt kaikkien käytössä. Uskon, ja toivon että kaupungin henkilökunta on siinä määrin intersektionaalisen edistynyttä ja tiedostavaa että niitä ei tarvitsisi käyttää kovin paljoa.

RADANVARSIKAUPUNKI ON LOUKKAAMATON KAUPUNKI

Ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözögly

Joukon mielessä kävi että kyseisten turvatilojen käyttöönoton jälkeen subdiviision naispuolinen henkilökunta oli kyllä aika ajoin lähtenyt työpisteeltään laukkaravia jonnekin, kyseisen ravin syytä sen kummemmin selittämättä. Jouko ei ollut asiaa sen tarkemmin vaivautunut ajattelemaan mutta nyt hän ajatteli että voisikos asioilla a ja b olla jotain tekemistä keskenään. No, kohtahan tuon kuulisi. Taas kertaalleen.

Hän soitti osastopäällikkö Mähkiö-Flöffmanin ovisummeria, sai luvan astua huoneeseen ja jäi sitten seisomaan.

- Istu, ole hyvä.

- Kun en taaskaan tiedä että onko kyseessä keskustelu vai kuulustelu. Ja kuulusteltavahan seisoo.

- No, oikeastaan voitkin sitten olla seisaallasi. Kas kun sinusta on tehty useita valituksia. Taas kertaalleen.

- Mistä ihmeestä? Eihän tässä ole pitkääkään aikaa kun minä jouduin kärsimään sen väliaikaisen palkanalennuksen ja kahden viikon palkattoman asennemotivointiloman.

- Mutta kun se ei ole näköjään auttanut. Kai sinä tiedät ne Loukkaamattomat Turvatilat?

- Tiedän. Jotain akkojen kotkotuksia. En minä semmosia tartte. Kyllä minä aina asiallisen vittuilun kestän. Ja aika usein asiattomankin. Kun nykyisin on hiljainen pakko.

- Kotkotusta tai ei mutta meidän subdiviisiossa ne turvatilat ovat olleet varsin ahkerassa käytössä. Esimiehenä minun on selvitettävä jokaisen käyttökerran syy. Ja jokaisessa käyttökerrassa on syynä ollut muuan Jouko Jötikkä.

Osastopäällikkö Mähkiö-Flöffman huokasi, katsoi läppäriään ja alkoi lukea:

- Projektinsuunnittelututkija Mirvaläyräänä Liioittelation joutui pakenemaan turvatilaan Jouko Jötikän loukkaavan käytöksen vuoksi. Liioittelationilla oli rinnassaan Black Lives Matter-rintanappi ja Jötikkä oli todennut hänelle että Orc Lives Matter, too.

- Projektinsuunnittelututkija Lisbeth Lättäpee joutui pakenemaan turvatilaan koska hän oli puhunut työpaikalla translain välttämättömyydestä ja Jouko Jötikkä oli todennut tähän ”Mitenkäs, kun kuviteltu fiilissukupuoli yhtyy toiseen kuviteltuun fiilissukupuoleen ja jos aktin seurauksena saadaan aikaan kuviteltu fiilismoni- ja ehkäsukupuolinen henkilöoletettu niin annetaanko sille kuviteltu fiilishenkilötunnus”.

- Projektinsuunnittelututkija Hanna Kaskas joutui pakenemaan turvatilaan koska hän oli todennut työperäisen maahanmuuton, erityisesti etnisesti edistyksellisesti sellaisen olevan Suomelle välttämätöntä. Jötikkä oli todennut tähän että ”Joo, ja se parantaa suomalaistenkin yleistä työkykyä. Meinaten, kun vertaa suomalaista alaraajahalvaantunutta tähän mennessä meille kertyneeseen rikastukseen niin se jalatonkin alkaa vaikuttaa suhteellisen työkykyiseltä”.

- Projektinsuunnittelututkija Kuivetta Ininö joutui pakenemaan turvatilaan. Hän oli perustanut facebookiin vain vegaaneille tarkoitetun ryhmän johon lihansyöjiä ei hyväksytty. Jötikkä taas oli perustanut lihansyöjille tarkoitetun ryhmän ”Verinen lankkupihvi” johon vegaanit puolestaan toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Ininö mielsi tämän suoranaiseksi henkilökohtaiseksi vittuiluksi ja maalitukseksi. Ja äläpäs Jouko yritäkään puolustella tekoasi. Intersektionaalisen tasa-arvojärjestelmän mukaisesti vegaaneilla on lain suoma oikeus vaahdota ja lihansyöjillä puolestaan vain oikeus syödä sapuskansa hiljaa ja mainostamatta.

- Projektinsuunnittelututkija Kirsketta Eipäsjuupas joutui pakenemaan turvatilaan. Syynä on se, että kun Jouko Jötikkä oli huoltanut hänen konettaan hän oli sanonut: ”Sullahan on Kirsketta ollut täällä kaikkiaan seittemän projektiviritelmää joista ensimmäinenkään ei ole valmistunut vaan johtanut aina seuraavaan ja tää sun kahdeksashan on just täsmälleen se sama ensimmäinen josta sinä aloitit”.

Tähän Jötikkä totesi:

- No mutta helvetti soikoon, sehän on totta. Tuon Kirskettan kohdalla. Niin kuin koko subdiviision henkilökunnan kohdalla. Eihän tässä pulaakissa muutenkaan kukaan saa mitään varsinaista työhön liittyvää aikaiseksi. Ei ne ole työntekijöitä vaan palkannauttijoita jotka eivät edes tiedä mitä työ on. Ja eihän tuo Kirskettan triggeröityminen muutenkaan liity mihinkään vähemmistöön tai enemmistöön tai yleensäkään minkäänlaiseen ideologiseen taikinajuureen tai muuhun lahkeensuusta ohisahaamiseen.

- Kyllä muuten liittyy. Ensinnäkin sinä olet valkoinen, keski-ikäinen, hetero ja lihaasyövä mies joten intersektionaaliset uhriutumispisteesi ovat niin alhaiset että ei sinulla ole oikeutta arvostella kenenkään paremmin pisteytetyn työtä. Ja toisekseen Kirsketta on naisen kanssa suhteessa elävä lesbo jonka uhriutumispisteet hakkaa sinut noin sata-nolla joten ei tässä kuule selitykset nyt auta.

Mähkiö-Flöffman nojasi työtuolinsa selkämykseen, huokasi jälleen ja katseli hetken aikaa kaukaisuuteen. Sitten hän katsoi jälleen Joukoa:

- Kas kun tässä ollaan villakoiran eli ongelman ytimessä. Minä voisin periaatteessa irtisanoa sinut. Välittömästi. Perusteet riittäisivät kyllä. Mutta silloin sinä perkele saattaisit tuoda julki niin tämän, kuin monen muunkin kaupunkimme subdiviision salaisuuden. Onhan tosi että tänne ei ole viimeiseen seitsemään vuoteen tullut ensimmäistäkään varsinaista työtehtävää. Eikä täältä olla samana aikana saatu aikaiseksi ensimmäistäkään minkäänlaiseen työhön liittyvää ideaa. Tosiasiassa koko pulaakin henkilökunta lähettelee toisilleen erilaisia projektisuunnitelmatutkimuksia ja niihin liittyviä tarpeettomia seuranta- ja seurannan seurantaraportteja. Ynnä muuta täysin tyhjänpäiväistä. Ja tämähän on koko subdiviision idea. Ei työ vaan akateeminen suojatyöllistäminen. Niin että minä annan sinun jatkaa työssäsi. Mutta yritä nyt helvetissä pitää se lärppäsi soukemmalla. Nää on kaikki naispuolisia yhteiskuntatanhuamisen maistereita ja kovasti herkkähipiäisiä. Ja muistutan että se aika mitä loukkaamasi ihmiset viettävät turvatilassa vähennetään tietenkin sinun palkastasi. Että tämä vielä pienenä kannustuksena.

Jouko Jötikkä ei edes protestoinut vaan lupasi tehdä parhaansa, pyysi lupaa poistua ja osastopäällikkö Annaluutia Mähkiö-Flöffmann jatkoi omaa työtänsä jonka tiesi oikein hyvin olevan pelkkää hölynpölytyötä sekin. Tarpeeton paimensi tarpeettomia joista suurin osa vielä kaiken lisäksi kuvitteli olevansa tarpeellisia. Mutta saihan siitä kumminkin kohtuullisen korvauksen. Ei lypsävää lehmää kannattanut ampua. Ja ei kai tässä oikeisiin töihin nyt enää… ja oliko hän sellaisissa koskaan ollutkaan… Mutta ei mennyt kuin puoli tuntia kun hänen kännykkänsä soi. Kukas… ei jumalauta, Jötikkähän se siellä… mitäs…

- No mitäs nyt?

- Niin ajattelin vaan soittaa että se Lisbeth Lättäpee painui sitten taas turvatilaan tuttia imemään.

- Mitä helvettiä! Menitkö taas päästämään sammakkoviljelmän suustasi?

- Päinvastoin. Puhuin hyvin korrektisti ja kohteliaasti, selkeitä ja lyhyitä lauseita joissa ei ollut minkäänlaisia mainintoja mistään loukkaavaksi tulkittavista asioista.

- No mutta… kuinkas sitten…

- Kas kun se Lättäpee rääkyi siinä siihen vapaaehtoiseen pehmoselliin juostessaan että ”sinä pidät minua mielipiteitteni takia selvästi idioottina kun kerran puhut minulle kuin selkokielisten uutisten lukija kehitysvammaisille”.

Mähkiö-Flöffman kiitti tiedosta ja lopetti puhelun. Hän tuumasi itsekseen että vaikka suvaitsevaisuus, tiedostavuus, edistyksellisyys ja sitä myötä absoluuttisen loukkaamattomuuden vaatimus intersektionaalisin perustein oli tietenkin hyvä ja ehdottoman tavoiteltava asia niin oltiinkohan tässä sittenkin synnyttämässä hirviötä? Ehkä halinallen näköistä ja pullantuoksuista mutta yhtä kaikki hirviötä kumminkin.



Kiitos Tinahatulle, Qroquius Kadille ja WhiteHunterille inspiraatiosta.

21 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Hieno nykysuomen kuvaus.

Anonyymi kirjoitti...

Hulvattoman hauska, vaikka voi olla pikapuoliin todellisuutta, kunhan tämä intersektionaalinen sekoilu tästä vielä kristallisoituu. Asian esitaistelija Ohisalo on jo vihreitten linjaa noudattaen eli poliittisia virkanimityksiä vastustaen nostamassa maahanmuuttoviraston päälliköksi oman ehdokkaansa, joka meriiittiensä puolesta on selvästi heikompi kuin muut kaksi ehdokasta. Syytä ei kannata edes miettiä.

Jo ennen nykyisiä hienohipiäisiä ja kieli keskellä suuta -pidettäviä aikoja olisi ollut tarvetta tuollaisille turvatiloille. Omilla työpaikoillani olisi muutama hysteerinen, kaikesta aina valittava, kaikkien kanssa riitelevä, samoja asioita jauhava ja joka kerta uhriksi asettautuva naisihminen voitu taluttaa sellaiseen häiritsemästä toisten työntekoa. Apua tarjottiin työterveyttä ja terapioita myöten, mutta ne ei kelvanneet asianomaisille, koska vihakahan oli aina muissa. Nämä ongelmatapaukset onneksi poistuivat aikansa omissa myrkyissään kiehuttuaan ennenaikaisille eläkkeille.

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Fiilishenkilötunnus, päivän paras,meinas aamukahvit lentää näppikselle. Ykällä se tuo sanan säilä on mahtavaa. Sai lukea juttua hymyssä suin, mutta taitaa peilata ihan nykypäivän oikeaa elämää. T. Oloneuvos

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Kyllähän aikamme naispuolisten virkahenkilöiden joukossa saattaa olla tuollaisiakin tapauksia, jotka ovat henkisesti niin hentoja, että tarvitsevat turvatiloja vähän samaan tapaan kuin väkivaltaisia äijiään turvakoteihin pakenevat naiset. Mutta mahtaako siitä tässä identiteettipoliittisessa pesäerontekemisessä olla kysymys.

Uhrirooleihin samaistumisella on nimenomaan voimaannuttava vaikutus, ja luulen, että "turvallisten tilojen" valtaamisessa on kyse enemmänkin reviiritaistelusta kuin suojapaikoista. Koska nuo identiteetit sijoittuvat taantuneessa psyykessä sinne syvälle varhaisiin kehitysvaiheisiin Narkissoksen peilipinnoille, noissa yhteisyyttä näennäisesti luovissa tilanvaltauksissa ei juuri ole mitään sisällöllistä järkeä -- ei esimerkiksi sellaista järkeä jonka varassa vouhotusta voitaisiin jakaa päämääriin ja keinoihin.

Eikäpä niissä identiteetti-ideologioissakaan ole mitään varsinaista sisällöllistä järkeä. Lähinnä maagisia tunnus-, taika- ja leimasanoja, jolla omaa ryhmävahvistautumista ylläpidetään ja otetaan etäisyyttä aikalailla kuvitteelliseen vastapuoleen. Se pon tietysti helppo kuvitella uhkaavaksikin.

Tuo narsismi on teema, jota ei mielestäni ole keskusteluissa tarpeeksi nostettu esiin. Narsistejahan nämä identiteettipoliitikot nimenomana ovat -- ja koko identiteettipolitiikka on lähinnä omaa minää vahvistavan peilikuvan näkemistä yhteisessä aattelelisessa lähteessä. Kun ajattelu kuitenkin on enemmänkin tunnustuksellista kuin rationaalista, porukat ovat eräänlaisia jumaluskovien joukkoja, jotka eivät edes noteeraa keskinäisiä erojaan vaan tarvitsevat sitä yhteistä hartautta. Kuin uskovaiset, jotka ovat vetäneet päähänsä mustat säkit ja vakuuttelevat toisilleen: "Älkää siskot peljätkö, tässä me olemme samassa pimeässä huoneessa kaikki!"

Olin ajatellut kirjoittaa Salomonin tuomiosta -- kuinka se on todellinen myyttinen malli identiteetipoliittisesta valtataistelusta -- siis narsistisen äiti-ideologiaan samaistumisen ja aidon, objektirakkauteen kykenevän äidinrakkauden erilaatuisuudesta. Yrittelinkin, mutta päädyin pitkään kuvaelmaan Salomon "Korkeasta Veisusta".

Vittuuntunut Nettoveronmaksaja kirjoitti...

Loukkasimpas Lounaalla:
- Mustaa makkaraa
- Punaista puolukkahilloa
- Ruskeaa kastiketta
- Keltaisia maissinjyviä
- Vihreitä herneitä
- Oranssia porkkanaraastetta
- Valkoista maitoa

Ainakin siis:
- Neekereitä
- Kommunisteja/Demareita/Vasemmistoliittolaisia (r.p.)
- Hiekkaneekereitä
- Kiinalaisia
- Vihreitä (r.p.)
- Nämä oli jokin Vihreiden alalaji
- Muuten vaan mustiksi identifioituvia kun valkoisen valitsin

Pinlaareni kirjoitti...

Kiitoksia Ykälle ja kommentoijille. Lukiessani meinasi iltapäivän tee lentää näppikselle. Sitten vakavammin: olen samaa mieltä narsismista, jonka olen jossain maininnut piilevän viherpunikkien "kivan" kuoren alla.

Näiden narsistien touhut ovat äärimmäisen vaarallisia, koska yllättävän suuri osa ihmisistä on hyväuskoisia hölmöjä. Jotka siis uskovat narsistien olevan yhtä hyväntahtoisia kuin he. Tai sitten monista on vaan kivempaa sulkea silmät, laittaa kädet korville, ja lallatella.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Yhel Turkkulaasel, Rouva Anolle, Oloneuvokselle, Seppo Oikkoselle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Pinlaarenille & kiitos kommenteistanne.

Yksi Turkkulaanen: Kiitokset. Kuvaa sinänsä koko läntistä maailmaa. Jenkeistähän nämä hullutukset meillekin tulevat.

Rouva Ano: Joo, vihreillä on nyt se etsikkoaika ja ne todella käyttävät sen hyväkseen. Vaikka vaaleissa tulisi muutos niin virkakuntaa viherretään minkä ennätetään. Ja tuo henkilötyyppi eli ”työpaikkasäätäjä” on kyllä hyvin tuttu niin minulle kuin monelle muulle.

Oloneuvos: Kiitokset. Se peilasi nykypäivää sillä mehän olemme pitkälti hysteerikkojen mielenoikkujen vietävinä.

Seppo: Tietysti kyseessä on muodiksi noussut hysteerisyys mutta on totta mitä kirjoitat narsisteista. Normaalilla ihmisellä ei taas ole minkäänlaista intoa nostaa itseään esille. Ainakaan asioilla jotka ennen olisi tulkittu lähinnä hölmöilyksi.

VNV: Hyvin loukattu.

Pinlaareni: Kiitokset sinullekin. Se suuri osa ihmisistä on ollut myös laiskoja eikä ole välittänyt. Nykyisin ollaan kyllä myös pelokkaita koska noilla hysteerikoilla on jo valitettavan suuri valta.

WhiteHunter kirjoitti...

Kauhee ihminen tuo Jötikkä. Onneksi ei tarvitse työskennellä missään asiakaspalvelussa. Meillä vittuilu on välittämistä.
Mutta, meillä Firman virallisessa tiedotteessa luki "Ota ensinmäisenä yhteys esihenkilöösi."
Korvataan piru vie työ sukupuoli, esim mies tai nainen sanalla "Nahka" Esim palonahka, esi... jne..

Miksi minulle tuli mieleen meidän pääministeri tästä:
”sinä pidät minua mielipiteitteni takia selvästi idioottina kun kerran puhut minulle kuin selkokielisten uutisten lukija kehitysvammaisille”

Jos luulee että tämä hulluus rauhoittuisi, niin ei. Tulee vain kahta järettömämpiä juttuja.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Katsoin youtubelta tänään Turku ilman natseja mielenosoituksen videokoosteen viime viikonlopulta. Hirvittävää weltangstia, natseja siellä natseja täällä ja rassismi uhkaa joka nurkalta, ehkä tutkimus edistyksellisten ja hyvien naisoletettujen vakavista mielenterveysongelmista pitää paikkansa. En yhtään ihmettele että pitää saada pehmustettuja vaaleansinisiä turvakoppeja joissa taustalla soi valaanlaulua edistyksellisille työpaikoille.

Tuumailija kirjoitti...

Sain ajatuksen: näille tusinamaistereille nimenomaan pitäisi räätälöidä sellaisia osastoja, ellei jopa kokonaisia valtiofirmoja, joissa ne tekisivät tyhjää niin paljon ja niin kovalla innokkuudella kuin vain ikinä lähtee. Kyseiset osastot/firmat olisivat luonnollisesti erillään kaikesta muusta tuottavasta toiminnasta ja päätöksenteosta. Näin tusinamaisterit aiheuttaisivat tappiota vain oman palkkansa verran ja varsinaisen työn suorittajat huokaisisivat helpotuksesta. Utopistit säilyttäisivät kasvonsa, kun ei tarvitse julkisesti myöntää ettei näitä tusinamaistereita oikeasti tarvita mihinkään. Suosittelen osastojen sijoituspaikaksi niinkin kaunista neuvostobyrokratian hengessä tehtyä rakennusta kuin Kouvolan virastotalo (Pohjolatalo). Sinne mahtuu selitteläätiöosasto poikineen: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjolatalo

Ajatelkaapa! Lastensuojelusta karsittaisiin johdosta ja keskijohdosta kaikki ylimääräiset tanhuajat omaan osastoon jolla olisi hieno ja pitkä nimi, kuten Tutkiva Yleis-Högläbööbelöivän Ja Älämäksyttelöivän Lastensuojelun Erikoisyksikkö (TYHJÄLE). Osaston nimestä voi jo päätellä, miten tarpeellista työtä siellä tehdäänkään. Suorittavaa työtä tekevän Yrjön tarvitsisi kerran vuodessa ottaa vastaan Erikoisyksiköstä tullut sähköposti, jossa on romaanin paksuinen PFD jossa annetaan uusia ideologisia tavoitteita. Yrjö vastaa kohteliaasti kiitos ja sen jälkeen siirtää PDF:n kansioon jonka nimi on "lukematta paskaa". Kaikki ovat tyytyväisiä eikä Yrjöltä mennyt minuuttiakaan työaikaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys WhiteHunterille, Patelle Pankavaarasta ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.

WhiteHunter: Pääministerin selkokielinen puhe on nostanut demareitten suosion tappiin. Hallitukselle varmaan sopisi jos koronakriisiä voitaisiin jotenkin jatkaa vaaleihin saakka. Ja joo, hulluus ei rauhoitu. Missä lienee se lopullinen säkin pohja?

Pate: Elämysmatkailijoita jotka leikkivät partisaania riskittömästi ja turvallisissa olosuhteissa. On helppoa hankkia gloriaa taistelemalla sellaista mörköä vastaan jota ei ole olemassakaan.

Tuumailija: No voi juma örtsy… tuohan olisi mainio idea. Pauli Vahtera voisi varmaan laskea että kuinka paljon tuossa säästettäisiin per vuosi. Veikkaan tosin, että tuo yksi betonikolossi ei riitä hölynpölytyöntekijöille alkuunkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tere. Pitäisi myös saada turvatila VLHM:iä varten. Paikka jossa valkoinen lihaa syövä heteromies saisi tehdä työnsä rauhassa ilmanympärillä kaakattavaa akkalaumaa ja mekkoeinareita.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Joo, näitä suojatiloja kaivattaisiin erityisesti kaupunkeihin. Täällä maalla on sen asian kanssa vähän helpompaa.

Anonyymi kirjoitti...

No juu, mie onneksi olen päässyt hyvin? ansaituille joutomiehenpäiville. Pahus, nyt meni ohi intersperspitionaalien, siis eläkkeelle. Silloin joskus entisinä aikoina olin niin hyvässä asemassa, että hain sossusta joka päivä rahaa, eli olin työllistettynä vahtimestarina/kahvinkeittäjänä paikkakunnan sossussa. Hyvin naisvaltainen työpaikka, minun lisäkseni töissä olikolme vakituista viranhaltijaa, miestä. Kaikkiaan meitä oli parisenkymmnentä. Kun alkoi lähestyä se hetki mikä laulussa kuvataan sanoin, mun aika mennä on..Nää työporukan naiset yrittivät kaikkensa, että se mun pesti jatkuisi vielä toiset puoli vuotta, vaan eihän ne työkkärin immeiset siihen suostuneet. Nää työpaikan immeiset tykkäs, kun mie järkkäsin Tallinnan reissunkin, siitä kun oli ollut puhetta muutamia vuosia, vaan ei puuhaMIESTÄ asiaa hoitamaan. Kyseisen firman pomokin eli itse sosjohtaja matkalla mukana. Reissu meni kuin siinä laulussa putte-possun nimppareista: Siellä kaikilla oli niin mukavaa:)
Nykymeno tässä maassa on kuin hourulan väen sanomista. Fy fan sanoo ruåttalaiset ja tilaa lisää hourupäitä...
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Itse odottelen kateellisena sitä eläkkeelle pääsyä. Onhan siihen vielä aikaa, kevättä…

Anonyymi kirjoitti...

Tosielämän jötiköitä vituttaa paitsi erikoisohjelmat, siis juuri tällle virastolle kyhätyt teelmät, ihan erikoisesti kalliit ohjlemistopaketit. Luokkaa "Adobe Creative Cloud". Hintaa helvetisti, kokoa myös gigatavutolkulla. Asennusmediatkin alkaa olla ihan helevetin kokoisia, asennus kestää käsin tehtynä iäsyyden. Oikeasti, paukkulankaverkkoa pitkin tunteja. Ja tarve, no, pitää käsitellä valokuvia. 15 kuvaa, kerran vuodessa.

Ilmainen Irfan view ei tietenkään kelpaa, sehän ei maksa mitään ja asentamiseen kuluu oikein viisi minuuttia.

Ja kaiken huipuksi Läyreetta ei siten osaa sitä perkeleen Photaria käyttää. Pitää kädestä pitäen näyttää miten poistetaan punasilmät. Sitten pitääkin siirtää ohjelma ja lisenssi Marjatertulle. Ja opettaa kuvan rajaus, seuraavana vuonna. Niin, ja välissä ohjelma ja lisenssi pitää asentaa kesäpojalle, mehmetille, joka ei ummarra asiasta mitään, eikä onneksi käytä koko ohjelmaa kertaakaan.

Been there, done that.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Jokuhan näillä ohjelmistoilla tienaa. Tehtäiskös ne valmiiksi susiksi että saadaan päivityksien yms. myötä jatkuva rahasampo.

Anonyymi kirjoitti...

Niihin ohjelmiin ympätään lisää ominaisuuksia koko ajan, PSP oli halpa ja pätevä. Adobe osti sen kuleksimasta - ja lopetti. Oletkos koskaan ihmetellyt saatavilla olevien oppikirjojen laajuutta ja hintaa. Katopa kirjastosta, löytyy monia kirjoja adobe photarin käyttöoppaita. Ei löydy Irfan viewin oppaita. Ei niihin ohjelmiin tarvitse tehdä virheitä, ihmiset haluaa omaa tärkeyttään osoittaakseen hienompia ja kalliimpia ohjelmia. Vaikka se ilmainenkin riittäisi.

Ongelmana on se, että niitä ei osata käyttää. Mutta kumminkin halutaan ohjelma, kallis ohjelma. Ilmainen ei kelpaa, ei vaikka se olisi täysin riittävä ja helpompi käyttää.

Toinen sotku on siten CAD-ohjelmat. Pitää päivittää jatkuvasti uudempaan versioon. Koska tilaajat, ei osaa sanoa, ettää pitää aueta versiolla n. Ei, tavaran tai piirustusten toimittelijoille ei saada sanottua, ettei meillä ole noin uutta versiota.

Nämä siis julkishallinnon ongelmia, yksityispuolella ei yllättäen ole samanlaisia ongelmia.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Eli ei se käyttöarvo vaan näyttöarvo. Niin kuin monessa muussakin.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, ei käyttöä varten, vaan näyttöä.

Joskus 1990-luvulla oli koneissa kova kehitys päällä. Uutta pentiumia pukkasi melkein viikottain. Ja kannettaviakin alkoi ilmestyä. Silloin kaikenmaailman pikkukihot alkoivat haluta uutta ja hienoa kannettavaa. Kun lankomiehelläkin oli semmoinen. Sitten kun saivat sen kannettavan, olivat kovasti pettyneitä, kun sehän oli ihan nuhapumppu. Eikä sillä päässytkään kotoa työpaikan verkkoon.

Sitten lankomiehet alkoivat kehuskella langattomalla verkolla, taas mentiin. Yllättäen jaettu 11 megan yhteys oli hitaampi kuin 10 megan lankaverkko. Ja ymmärrys siitä, että samassa asemasssa voi olla kolme (3) langatonta laitetta yhtäaikaa oli hukassa. Kanavia ei riittänyt - pitkä selitys lyhennettynä. Ja modeemilla & VPN:llä yritysverkkoon. 56 kiloa vs. 10/100 megaa, hieman nopeuseroa.

Meillä oli näille pettyneille oma - salainen - ratkaisukoodi: Lankomies valehteli. LMV.

No, tekniikka on kehittynyt mutta edelleen pitää näyttää vaikkei osaiskaan käyttää ja käyttötarve on aika kyseenalainen.

Sinänsä asentaminen on helppoa suurissa ympäristöissä, kone laitetaan listalle ja ohjelma asentuu omia aikojaan. Tunti - päivä - pari päivää. Osa on asennettuna, sen kuvake vaan tuodaan näkyville - ja asennushakemisto näkyviin. "Asennus" kestää sekunnin tai kaksi. Mutta sitä malliasennusta kyllä saa pähkäillä joskus aika pitkään, tai esiasennusta - minkä nimen sille nyt sitten antaakaan.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksestä. Tämmösen peruskäyttäjän kannalta (käyttäjän, ei näyttäjän) koneet ovat kyllä mukavasti halventuneet ja kapasiteetti piisaa kivasti normikäyttöön. Maksoin aikanaan ensimmäisestä pentiumista printtereinen jotain 16.000 silloista markkaa.