PAKKORAKKAUTTA TYÖPAIKOILLE

Valtamediapuolue VMP:n yksi alaosastoista eli Ilta-Sanomat on kovasti huolissaan siitä että monimuotoisuus ei toteudu työpaikoilla tarpeeksi hyvin ja kärjistynyt keskusteluilmapiiri haittaa sitä entisestään. Sitähän kyseinen aviisi ei mieti että minkähän vuoksi se on kärjistynyt. No, juttuunsa aviisi etsii ensimmäisenä Akavan puheenjohtajan Maria Löfgrenin joka toteaa:

 ”Olen huolissani siitä, että keskustelu moninaisuudesta tai tasa-arvosta on hirveän kärjistynyttä yhteiskunnassa”, sanoo Löfgren.

Monimuotoisuuden toteutumista työpaikoilla uhkaa Löfgrenin mukaan eniten yhteiskunnan kärjistynyt keskusteluilmapiiri.

Itse totean ja kysyn että miksi se monimuotoisuus työpaikoilla on tavoiteltava itseisarvo? Eikös työpaikkojen oikeus ole palkata tehtäviinsä parhaiten soveltuvia työntekijöitä? Ja kyseinen Löfgren jatkaa:

Löfgrenin mukaan monimuotoisuus tuo työpaikoille osaamista, mikä vaatii osaamista myös työnantajilta. Lainsäädännön perusteella laaditut yhteiset pelisäännöt ovat tärkeässä roolissa sen edistämisessä.

– Erilaista osaamista tarvitaan, mikä vaatii erilaisia osaajia. Ollaan tosi tärkeillä alueilla, kun näistä puhutaan, hän sanoo.

Mitä helvattua tuo oikein tarkoitti? Itse tulkitsen tuon niin, että työpaikoille pitää palkata esim. etnisesti edistyksellisiä, heitä on sitten ohjattava kädestä pitäen ja sitten yhteen ääneen todeta että tämä on sitä erilaista osaamista.

Sitten puheenvuoron saa Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Barbara Bergbom. Huomatkaa hei, taas asiantuntija. Ja hän sanoo jotain joka tuo mieleeni Orwellin newspeakin:

Kielitietoisten toimintatapojen kehittämiseen tulisi kiinnittää Bergbomin mukaan lisääntyvää huomiota monikielistyvässä Suomessa. Kielitietoisuudella tarkoitetaan tietoisuutta kielenkäytön ja kielenkäyttötilanteiden merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle.

Aika huikeaa nunnalatinaa tuokin oli mutta tuleeko tuo tulkita niin, että nimenomaan suomalaisten tulee sopeutua siihen, että työpaikalla ei osata suomea? Vissiinkin, sen kertoo hänen seuraava lauseensa:

– Rasismi on merkittävä ongelma, hän kertoo.

Tulihan se sieltä. Ja lisäksi työntekijän tietysti tulisi opetella se hyvin laaja lista sanoista joita ei saa käyttää, koska ne saattavat loukata jotakin.

Kyseinen Bergbom sanoo sitten jotain, mistä olen itse asiassa samaa mieltä mutta aivan eri johtopäätöksin:

Yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat valitettavan usein vain dokumentteja, jotka eivät kunnolla lähde elämään.

Itse tuumin että voisiko se vika olla itse siinä yhdenvertaisuussuunnitelmassa? Kyseinen Bergbom on toki toista mieltä. Jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin vika on tietysti käytännössä:

Parannettavaa Bergbomin mukaan olisi erityisesti tavoitteellisessa yhdenvertaisuuden edistämisessä. Se, että organisaatiossa on nollatoleranssi syrjinnälle, ei takaa vielä mitään.

Bergbom toivoo, että työpaikoilla nähtäisiin nykyistä paremmin, miten yhdenvertaisuuden edistämisen eteen tehtävä työ hyödyttää organisaatiota.

Eli työpaikoilla tulisi jatkossa harjoittaa aina vain enemmän vastuullista valehtelua. Ja palkata työpaikoille aina vain lisää kiintiöihmisiä. Ei siksi, että he osaisivat vaan siksi että he ovat kiintiöihmisiä.

Huomattavaa muuten on että tässäkin Ilta-Sanomien jutussa työelämää määrittelivät sellaiset naiset jotka tuskin koskaan ovat olleet varsinaisissa työpaikoissa.

Työpaikan monimuotoisuuskurssi menossa.