maanantai 28. huhtikuuta 2014

KOHTAAMINEN LENTÄVÄSSÄ KALAKUKOSSA

Eli täysin stetsonista kehitetty kevyt vapputarina


Kuopion rautatieasema, 29.4. vuonna 1960

Vietettiin kevättä lähellä savolaisuuden absoluuttista keskipistettä eli Kuopion toria. Rautatieasemalla oli tavallista enemmän väkeä, sillä vaikka seuraavana päivänä vietettävää vappua juhlistettiin pääosin kotikaupungissa ja perhepiirissä, niin aina oli niitä, jotka matkasivat vapuksi sukulaistensa tai tuttaviensa luokse jonnekin muualle. Koska Suomi ei ollut vielä tuolloin sillä tavoin autoistunut kuin nykyisin, tarjosi Valtion Rautatiet kätevän tavan matkailla. Helsinkiin menevä juna, jota erään rillumarei-elokuvan myötä oltiin pian alettu nimittää lentäväksi kalakukoksi oli tullut asemalle ja keräsi vanhanaikaisiin puurunkoisiin vaunuihin mukavan sekametelisopan savolaista ihmisluonnetta, muljaatuksia, veäntämistä, keäntämistä ja puhua mäläkyttämistä. Savolaiset eivät olleet sen tohelompia kuin muutkaan suomalaiset, joten junan lastaus tapahtui hyvässä järjestyksessä ja turhia töksähtelemättä.

Vaunuun nousi myös muuan mies, iältään ehkä jonkun verran vaille kolmenkymmenen. Hänellä oli mukanaan pahvinen matkalaukku, jossa oli hänen vähät tavaransa. Hän oli menossa vapunviettoon veljensä luo Taavettiin, eikä mies muutenkaan suurempia rojumääriä tarvinnut. Ryyppäämäänhän tässä oltiin menossa eikä sotimaan. Mies katsoi pahvisesta matkalipustaan paikkansa, laittoi matkalaukun ylähyllylle, riisui takkinsa ja istahti paikalleen.

Mies oli nimeltään Kauko Kuronen, tuttavien kesken Kake. Hän oli ulkonäöltään varsin huomiota herättävä mies. Hän oli pituudeltaan noin 190 senttiä, hänellä oli hyvin leveät hartiat ja hän oli muutenkin silmiinpistävän lihaksikas mies. Hänellä oli hyvin symmetriset kasvot, voimakas leuka ja lähes pikimustat lyhyeksi leikatut hiukset jotka olivat otsalta aina hieman kiehkuralla sekä tuuheat, mutta siistit tummat viikset. Hän oli itse asiassa varsin vaarallisen näköinen mies, mutta se oli silmänlumetta, sillä koska Kake tiesi omaavansa tarvittaessa aivan tarpeeksi vääntömomenttia, niin sitä oli turha vieraille pullistella ja pienempiä pelotella. Kake oli luonteeltaan hyvin rauhallinen mies. Kaken ulkonäöllä hänellä oli tietysti ollut myös menestystä naisten parissa, mutta ei ehkä niin paljon kuin joku vieras olisi kuvitellut, sillä Kake oli naisten kanssa varsin ujo.

Ammatiltaan Kake oli metsuri, ja hän oli juuri lopetellut useamman viikon savotan Muuruveden itäpuolella olevissa metsissä. Kake oli tienannut savotasta hyvät rahat, sillä hän oli taitava käyttämään moottorisahaa ja hänen suuret voimansa auttoivat hallitsemaan siihen aikaan vielä hyvin painavia ammattilaisten käyttöön tehtyjä sahoja. Vaikka Kake olikin nyt varoissaan, ei hän tuntenut mielenkiintoa liiemmälti investoida vaatteisiin, sillä hän tunsi olonsa kotoisaksi sarkaisessa jätkäntakissa, jonka hän oli laittanut roikkumaan naulaan sekä ruutupaidassa. Jalassa hänellä oli tavalliset nahkasaappaat sillä – niin  kuin hän usein totesi –  jalkarätti ei sovi puolikenkään eikä jätkä sovi kaupunkiin.

Junan pilli vislasi, ja lentävä kalakukko nytkähti liikkeelle. Pian vaunun ovi aukesi, ja sisään astui konduktööri. Kake hymyili ja tuumi itsekseen, että eipä ole tuo konnari Esa Pakarisen näköinen ensinkään vaikka lentävässä kalakukossa ollaankin. Kake ojensi matkalippunsa konduktöörille joka leimasi sen pihdeillään. Leimauksesta kuului mukava rusahdus niin kuin sen ajan matkalipuista aina kuului. Kake nousi seisomaan ja kaivoi kapsäkistään Savon Sanomat, jota hän ajatteli lueskella. Silmäkulmastaan hän huomasi, että vaunun etupuolella istui häntä vanhempi mies, joka näytti tuijottavan häntä. Tuijotuksen kohteena ulkonäkönsä vuoksi useinkin ollut Kake ei asiasta piitannut vaan aukaisi sanomalehden ja tuumi, että katotaanpas mitä ”mullikka” tällä kertaa valehtelee. Savon Sanomathan oli Maalaisliiton äänenkannattaja eli isäntämiesten lehti, niin kuin Savossa laajalti todettiin, joten lempinimi oli Kakenkin mielestä varsin osuva.

Sivuja kääntäessään Kake huomasi, että se sama mies jatkoi tuijotustaan. Aika ajoin hän tietysti katseli ikkunasta ulos, mutta aina vain miehen katse kääntyi Kakea kohti. Miehellä oli sylissään jonkunlainen lehtiö ja kädessä kynä, ja aika ajoin hän keskittyi siihen. Olisko tuo kirjoittanut jotain, tai piirtänyt, mietti Kake itsekseen. Kieltämättä Kakea vähän häiritsi miehen tuijotus, sillä vaikka hän kioskin kokoinen mies olikin, niin ei hän nyt sentään mikään maamerkki ollut, jota tullaan perheen kanssa muualta katsomaan ja valokuvaamaan. Mutta rauhallisen luonteensa mukaan hän tuumi, että töljätköön nyt sitten, kun ei tuosta kuitenkaan sen kummempaa häiriötä ole.

Lehden luettuaan Kake nojasi taaksepäin ja alkoi torkkua sellaista unen ja valveen välistä horrosta mikä junamatkaajille on hyvin tuttua. Välillä hän havahtui ja silmiään pyyhkiessään huomasi, että mies jatkoi tuijotustaan ja välillä raapusti jotain lehtiöönsä. Jossain vaiheessa Kake nukahti kunnolla ja havahtui vasta kun juna oli saapumassa Kouvolaan. Jaahah, Velipoika olisi häntä vastassa Kouvolassa. Tässä ei auta enää torkahdella. Juna saapui Kouvolaan ja silloin Kake laittoi takin päällensä, otti matkalaukkunsa ja alkoi siirtyä ulos. Silloin häntä tuijottanut mies nousi ja puhui Kakelle:

- Anteeksi, mutta satutteko te olemaan Toropaisen Pentti?

- Ei, minä olen Kurosen Kake.

- Anteeksi kovasti, minä erehdyin henkilöstä.

- Ei se mitään, ainahan sellaista sattuu ja tapahtuu.

- Olette näköjään jäämässä jo pois. Minä jatkan Helsinkiin. Oikein hauskaa vappua teille.

- Kiitos samoin teille, ja mukavaa loppumatkaa.

Kake astui asemalaiturille ja naureskeli mielessään. Se heppu olikin vain luullut häntä joksikin toiseksi, mutta ei arvannut kysyä, ennen kuin olin lähdössä. Ei siinä tuijottamisessa sen kummemmasta ollutkaan kysymys, totesi hän ja unohti asian mielestään samantien, sillä samalla hän näkikin jo velipoikansa, likimain yhtä ison miehen kuin hän itsekin. Velipoika oli hakemassa häntä Kouvolasta. Veli ei ollut metsuri, vaan oli Taavetissa töissä VR:llä. Veljet eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan ja sitä juhlistettaisiin nyt. Veli oli luvannut ostaa kunnon satsin Karhu-viinaa ja Kakella itsellään oli mukanaan iso puteli kolmasti kirkastettua.

Veljet löivät kouraa kouraan ja jatkoivat eteenpäin. Pikkuhiljaa hyvinvointia itselleen kovalla työllä rakentava Suomi antoi itselleen luvan hieman puhaltaa ja valmistautui vapun viettoon. Sitä Kake ei vielä tiennyt, että tällä reissulla hän kohtaisi Riitan, josta tulisi hänen vaimonsa ja elämänsä rakkaus.

*

Heinolassa, vappuaattona, joskus 1990-luvun loppupuoliskolla

Kake istui mukavan omakotitalonsa wc-pöntöllä täysistunnolla ja luki Jerry Cottonia. Hän oli nyt yli kuudenkymmenenviiden ikäinen harmaantunut herrasmies, kolmen lapsen isä ja kahdeksan lapsen isoisä. Raamit hänellä olivat likimain yhtä komeat kuin nuorempanakin. Joillekin Luoja vain soi enemmän. Kun Kake oli tavannut Riitan vuonna 1960 asiat olivat edenneet nopeasti ja he olivat menneet naimisiin. Kake tuumasi, että aviomiehen ja tulevan isän on turhaa olla kiertävänä mottimiehenä, joten hän oli lukenut itsensä metsäteknikoksi ja he olivat asettuneet Heinolaan, jossa he olivat rakentaneet yhteisen, varsin mallikkaasti ja sopuisasti edenneen elämänsä, joka oli nyt kääntynyt jo rauhalliselle ehtoopuolelleen.

Tai sitten ei, sillä yhtä-äkkiä Kake kuuli olohuoneesta valtaisan rääkäisyn. Se oli Riitta. Riitta oli alkanut katsoa dokumenttiohjelmaa jostain sarjakuvapiirtäjästä, josta Kake ei ollut koskaan kuullutkaan. Kakea ohjelma ei ollut kiinnostanut.

- KAKE! TÄNNE JA VÄHÄN HELVETIN ÄKKIÄ!

Riitta oli järkevä ja asiallinen nainen, ja hän ymmärsi että suomalaisen miehen paskomisrauha on lähes yhtä pyhä asia kuin suomalaisen miehen perusvitutus, joten tämänkaltainen desibelikranaattikeskitys johtui jostain todella pakottavasta syystä. Kake huusi että tullaan tullaan, viimeisteli istuntonsa ja saapui olohuoneeseen.

- No mikäs ny niin erinomanen on, että tarttee ihan äänenavausta tehdä?

- MITÄ HELVETTIÄ TÄÄ TARKOTTAA!? MITÄ HITTOA SINÄ OLET ENNEN MINUA TEHNYT?!

- Siis mikä tarkoittaa… mikä ihme…

Riitta osoitti televisiota. Kake siirtyi olohuoneen sohvalle istumaan ja katsomaan ja sitten hänen leukansa loksahti auki ja silmät muuttuivat teevadeiksi.

- Mitä helevett… mutta tuohan on… tuohan olen…


…tuohan olen… jumalauta… tuohan olen… ja mitä vitun vermeitä mulla tossa…


…siis tuohan todellakin olen ja… EI JUMALAUTA!


Kaken pää löi totaalisen tyhjää. Hän otti kaukosäätimen ja vaihtoi kanavaa. Siellä oli menossa musiikkiohjelma. Niitä rokkibändejä. Joku yhtye nimeltä Queen, ja…


Yhtä-äkkiä, vuosikymmenten jälkeen Kaken mieleen tuli eräs kohtaaminen lentävässä kalakukossa vuonna 1960. Hän katsoi vähän aikaa tyhjänä eteensä. Sitten hän sammutti television ja käveli olohuoneen kirjahyllyn luo, aukaisi sieltä laatikon ja kaivoi esille lapsenlasten aikaisemmasta vappuvierailusta jäänyttä vappukrääsää, jonka hän laittoi sohvapöydälle. Sitten hän aukaisi baarikaapin, otti sieltä kolme pulloa koskenkorvaa jotka hän laittoi myös sohvapöydälle vappukrääsän viereen siistiin riviin.

Tämän jälkeen hän istui sohvalle, laittoi kartionmuotoisen vappuhatun päähänsä, punaisen vappunenän nenälleen ja töräytti muutaman kerran vappupilliin. Sitten hän otti koskenkorvapullon, kopsautti sen pohjan kyynärpäähänsä, niin että pullo päästi hyvin, hyvin monelle suomalaiselle miehelle tutun äänen, nirskautti korkin auki, ja sanoi Riitalle.

- Silloin tällöin on hetkiä, jolloin on viisainta juoda huikalla puoli pulloa kossua, sen jälkeen alkaa vasta varsinaisesti ryyppäämään, ja jättää kaikenlainen puhuminen seuraavaan päivään.

- Ja tämä hetki on juuri sellainen. Hauskaa ja äänetöntä vappua, rakas vaimoni.

19 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Hotellin respan henkilökunta toivottaa lukijoille hauskaa ja kohtuuden rajoissa railakasta vappua.

*

J,soA.

Anonyymi kirjoitti...

Jos hypetät, niin...Jos et Olet foobikko.

Sääliksi käy meitä neutraaleita.

Rauhaisaa Vappua ja unohdetaan Ukraina hetkeksi.

aNo.

Jaska Brown kirjoitti...

Ja jos suhtautuu neutraalisti, on kaappihomo.

Ilmeisesti minäkin olen. En ole Tom of Finlandia ikinä lukenut, mutta Ralf Königin melkein koko tuotannon kyllä. Suosittelen, on jotenkin hillittömän hauskaa mutta silti tietyssä mielessä syvällistä (hups, mikä sanavalinta!).

Niponipo: Jos on menossa junalla Kuopiosta Taavettiin, ei kulje Lappeenrannan kautta.

Jaska Brown kirjoitti...

Jaa, piti vielä lisätä että eikös olisi pitänyt "Toropaisen Pentin" sijaan "Satutteko te olemaan Hirvosen Pentti?"

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys aNolle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne. Rauhaisaa vappua todellakin ja toivottavasti siellä Ukrainassakin ymmärtävät, että sotiminen on hullun touhua. Jaskalle vielä: kiitos niponiposta. Meni nyt Kuopio ja Joensuu sekaisin. Kirjoitus tältä kohdalta korjattu. Ralf Königin tuotannosta olen lukenut pari teosta ja nehän olivat mainion hassunhauskoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vielä Jaskalle. Näköjään meni kommentit ristiin. Juu, ajattelin että Toropaisen Pentillä pärjätään. Tapahtumaan eivät osallistuneet myöskään Pentti Hilkuri eikä Simo Hovari.

Hep0nen kirjoitti...

Ralf Königillä ovat mittasuhteeta paremmin kohdillaan.. T.o.f:in ihmiskuvissa, etenkin kasvoissa, on jotain epärealistista. Ilmaisuvapaus on tietty taiteilijalle sallittua, mutta minusta nämä edustavat sitä samaa mitä tehdään mainos/muotikuvauksissa, etenkin naisille. Photoshopilla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Heponen. Königillä on teoksissaan myös mukavalla tavalla kieli poskessa ja hepun tekeleitä lukee kaapista tullut heterokin ihan mielellään. Totean tässä sen, minkä parin muun blogin kommenttiosiossa, että jos Tom Of Finlandin sijasta olisi elänyt John Of Finland joka olisi ollut yhtä taitava piirtäjä ja joka olisi piirtänyt samanlaista materiaalia mutta heterovinkkelistä, niin tiedostavat ihmiset eivät olisi laulaneet hänelle gloriaa vaan todenneet, että tuohan on pelkkää pornoa. Lisäksi oltaisiin varmasti mainittu, että jätkähän oli pahemman luokan pervo, kun piirsi jatkuvasti pelkkää seksiä.

Becker kirjoitti...

Siis eräiden mielestä Touko Laaksonen on Suomen kansainvälisesti kuuluisin taiteilija.
Kuuluisampi kuin Gallen-Kallela, Edefelt,Schjerfbeck ja Tove Jansson.
Noh, ainakin eräissä piireissä.
Eli jos postimerkissä on kaksi homoa tai lesboa, niin se on kulttuuria, mutta jos siinä ovat vähäpukeiset mies ja nainen, niin se on pornoa.
Hyvä tietää.
Saatiin sentään pitää Kevätvirsi, toistaiseksi.

Vappu Suomessa. Meillä perheessä vappuajelu kuului aina perinteeseen. Mentiin Hesaan ostelemaan asiaan liittyvää rekvisiittaa ja nautittiin karnevaalitunnelmasta. Jos olet katsellut kuvia 50-luvun harmaasta ja tylsästä Hesasta, niin
saat ehkä jonkilaisen käsityksen siitä harmaasta ja "riehakkaasta" karnevaalitunnelmasta mikä pääkaupungissa vallitsi, esim Espan puistossa. Tummanharmaa palttoo, kirkkaanvärinen ilmapallo napinlävessä, päässä kuminauhan avulla pysyvä paperihattu ja suussa sitten tämä puhallettava rullalle menevä pilli. Eilisen illan kossun haju tuo oman lisänsä tähän riehakkaasen tunnelmaan, jossa Rion karnevaalit vaikuttivat hautajaiskulkueelta.

Ei millään pahalla, mutta ne olivat aikoja ne.

Nuorempana Vappua juhlittiin perusteellisesti mm. jopa Mantan altaassa uimalla, mutta nyttemmin
revitellään silleen aika lunkisti.

Hauskaa vappua vaan kakillen!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Becker, ja hauskaa vappua sinullekin. Kieltämättä tuo Touko Laaksonen oli erittäin taitava piirtäjä. Toisaalta kun katsoo hänen tuotantoaan niin mitä muuta se on kuin runkkausmateriaalia hinteille. Eli kuuluu täsmälleen samaan sarjaan pornolehtien kanssa.

Minä muistan tuosta 1970-luvun vapusta, että nimenomaan se vapunpäivä otettiin tosissaan. Vasemmistolainen paikkakunta, katsos. Äijät marssi krapulassa vappumarssilla kyltti kourassa ja naama peruslukemilla. Ja me pikkujätkät ammuttiin näppiritsoilla ihmisten ilmapalloja, sitten juostiin karkuun ja nauraa kätkätettiin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Vieraalle, kiitos sähköpostitse lähettämästäsi mielenkiintoisesta linkistä ja hauskaa vappua sinullekin.

vieras kirjoitti...

Ostin eilen Kuopion kauppahallista ja torilta yhteensä 5,5 litraa simaa. Se on se semmoista mummeleiden tekemää kotisimaa eikä mitään limpparitehtaan litkua.

Jos haluaa terästää simaa niin votka käy siihen. Itse tykkään siitä että 1 osa votkaa ja 4 tai 5 osaa simaa. Tällöin siman maku peittää votkan maun. Siman maku tuntuu suussa mutta votka tuntuu myöhemmin päässä.

Taitaa mun vappu olla selvä. Kukaan ei ole ehdottanut että menisin kaupungille kupittamaan. Tai että menisin jokun luo mökille tms. jonnekin kännäilemään.

Hyvää vappua kaikille!

vieras kirjoitti...

Tympiikö Ykää viettää vappu Hotellilla? Eikö harmita jos Antero ja äänimiehet saunovat, grillaavat ja ryyppäävät Anteron mökillä. Ehkä paikkaat sen jokin toinen kerta kun pääset sinne. Tarjoat sitten heille vaikka juomat tai grilliruuat.

Tuossa aiemmassa viestissä pähkäilin tuota vuorotyöläisen vapaa-aikaa, jos huomasit kommentin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja hauskaa vappua sinnekin päin. Meillä tehtiin sima itse. Tuli tehtyä, kun kerrankin niin minulla kuin Ylvalla on vappu vapaana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Näköjään meni kommentit ristiin. Vaan miksi tympisi? Vietän rauhallista vappua rakkaan vaimoni kanssa kotona. Mikäs sen mukavampaa. Vuorotyöläisen elämä on ollut minulle tuttua jo kymmeniä vuosia. Ei oikein muuta osaa ajatellakaan. Siihen on niin tottunut.

vieras kirjoitti...

Hotelli taisi tarkoittaa kotia eikä duunia. Tajusin väärin. Luulin että jos vietät vapun Hotellilla, niin silloin on työvuoro käynnissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Jep joo, Hotelli on koti, ja työn ies on muualla.

korpisoturi kirjoitti...

Pääseekö jo vappuna vaolle? Mietti varmaan monikin kyntäjä. Kevät on parhaimmillaan, kun linnut laulaa, eikä vielä hyttyset hyökkää.
Vappua vaan!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Korpisoturi. ”Ei kyntömies vakoaan valitse”. Vappua sinnekin päin.