perjantai 2. toukokuuta 2014

POSTIMERKKEJÄ KIPUPISTEISTÄ

Eräissäkin blogeissa on käsitelty Touko Laaksosen eli Tom Of Finlandin kunniaksi julkaistua postimerkkisarjaa, ja yleensä suhtautuminen on ollut vähintäänkin ihmettelevä. Samoin ajatellaan Hotellin respassa, sillä – vaikka kyseessä hyvin taitava piirtäjä olikin – niin kyseessähän on vain homoseksuaaleja varten tuotetusta runkkausmateriaalista ja samalla periaatteella voisi postimerkeissä olla mm. Jallu-, Kalle- ja Rattolehdet sekä Anttilan postimyyntikuvasto.

Tämän kirjoituksen aiheena ei varsinaisesti ole tuo Tom Of Finland-merkkisarja, vaikka respassakin pidetään sen julkaisemista ja varsinkin siihen liittyvää hypetystä hieman höhlänä ja osoituksena, että nyt todellakin ”eletään sentään vuotta 2014”. Asiaan liittyvässä keskustelussa on nimittäin tullut esille myös jääkäriliikkeen postimerkki, jota ei sitten ole tullut alun ollenkaan, sillä jääkäriliikettä pidetään perustelujen mukaan liian poliittisena, tosin mieleen tulee, että kun nyt ”eletään sentään vuotta 2014”, ei poliittisuus ole varsinaisesti ongelma, vaan se vääränlainen poliittisuus.

Aikomuksena ei ole kirjoittaa myöskään varsinaisesti tuosta jääkäriliikkeestä vaan poliittisuudesta. Miksi poliittisuutta pelätään postimerkeissä? Jos Suomen historiasta etsitään tapahtumia, mihin poliittisuus ei jollain lailla liity, niin siihen riittävät sahatyömiehen sormet. Ennemminkin postin tai mikä hiton Itella se nyt onkaan pitäisi tehdä postimerkkejä, joissa muistellaan Suomen historian eri vaiheita, kipeitäkin sellaisia. Mitä hittoa niitä peittelemään? Ne ovat tapahtuneet, ja miksi ne pitäisi unohtaa?

Hotellin respa haluaa auttaa postia taimikäzwidunitellasenyolikaan ideoinnissa ja tarjoaa julkaistavaksi postimerkkisarjan suomalaisen historian kipupisteistä. Aloittakaamme.

Nälkävuodet


Nykyisessä Suomessa, jossa köyhyyden rajaa määritellään aina vain ylöspäin aina siihen pisteeseen että köyhä on se, jolla ei ole älypuhelinta tulisi muistaa, että meillä ollaan ihan oikeasti kuoltu nälkäänkin, eikä siitä nyt ihan tolkuttoman kauan ole. Nykyisessä Suomessa myös tiedostavat tahot mielellään muistuttavat suomalaisten henkisestä velasta riistetyille afrikkalaisille kansakunnille, mutta tässä muistuttamisessa tupataan unohtaa se, että silloin kun suuret siirtomaavallat tahkosivat taalereita, Suomi ei ollut siirtomaavalta, Suomi ei ollut edes itsenäinen valtio ja Suomessa kuoltiin nälkään.

Kun muuten katselin Wikipediasta nälänhätiä käsittelevää osiota, huomasin, että siirtomaa-aikana Afrikassa nälänhädät olivat varsin harvinaisia ja yleistyivät vasta kun afrikkalaiset valtiot alkoivat itsenäistyä. Mistähän moinen mahtaisi johtua?

Bobrikovin murha


Eugen Schauman ampui Suomen kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikovin vuonna 1904 ja sen jälkeen hän ampui välittömästi itsensä. Murhaa on mietitty jälkeenpäin akselilla toisen vapaussankari / toisen terroristi. Hotellin respassa mielletään, että heppu otti kyllä kovan riskin, sillä venäläisten kostotoimet olisivat voineet olla monta askelta rankempia, ja vuonna 1904 ei suomalaisilla vielä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia panna hanttiin.

Yhtä kaikki, Bobrikovin murhan myötä venäläisten mieleen saattoi juolahtaa, että suututettuna nuo tsuhnat eivät ehkä olekaan niin lammasmaisia, kuin miltä ne vaikuttavat. Muutama seuraava vuosikymmen osoitti, että eiväthän ne pirulaiset todellakaan olleet.

Laukon torpparihäädöt


Vuonna 1907 tapahtuneet Laukon torpparihäädöt olivat osa sitä kehitystä, joka yksitoista vuotta myöhemmin saattoi osaltaan Suomen sisällissotaan. Oletettavasti Väinö Linna on käyttänyt näitä häätöjä osana Täällä Pohjantähden Alla-trilogiaa, sillä Lauriloitten häätö muistuttaa kovasti tapahtunutta. Silloin Suomessa elettiin vaihetta, jolloin nyrkkiä puristettiin taskussa. Jossain vaiheessa nyrkki otettiin taskusta pois. Ja sen jälkeen perustettiin sekä suojeluskuntia että punakaarteja, joissa niihin kouriin oli tarjota myös kättä pitempää. Tapahtumien myötä sosialidemokraatit ajautuivat pikkuhiljaa vallankumouksellisten käsiin, ja seuraukset ovat kaikille tuttuja.

Olisiko voitu toimia toisin? Varmaan olisi, mutta helppohan se on näin jälkikäteen sanoa. Kuitenkin Laukon häädöt ansaitsevat postimerkin. Kuva postimerkissä ei tietenkään ole autenttinen, vaan se on Timo Koivusalon uusintaversiosta Täällä Pohjantähden Alla-elokuvasta. Hotellin respan henkilökunta toteaa, että Koivusalo onnistui leffan uusintaversiossa huomattavasti paremmin kuin Rauni Mollberg Tuntemattoman Sotilaan uudelleentulkinnassaan.

Sisällissodan punainen ja valkoinen terrori



On vaikeaa uskoa, että Suomi olisi voinut välttyä sisällissodalta. Uusilla valtioilla se vaan tuppaa kuulua kuvioihin. Näin ollen Hotellin respassa ei varsinaista sisällissotaa nähdä sinä suurimpana  kipupisteenä, vaikka se hirvittävä kokemus kansakunnalle jo itsessään olikin. Suurin kipupiste oli sotiin liittyvä terrori, puolin ja toisin.

Näin jälkeenpäin Suomessa aika ajoin ilmoittautuu itsensä älyköksi ilmoittavia tyyppejä, jotka toteavat, että vuoden kakstuhatta ja sinnepäin käsityksen mukaan valkoisten johtajat, erityisesti Mannerheim, oltaisiin tulkittu sotarikollisiksi. Epäilemättä joo, mutta silloin elettiin vuotta 1918 ja silloin oli menossa tiätteks sisällissota.

Helppoa on myös sanoa, että valkoinen terrori oli määrällisesti paljon suurempi kuin punainen. No epäilemättä oli. Punaiset kun menivät ja hävisivät sen sodan. Jos kapinoittemaan meinataan alkaa, niin silloin on melko tärkeää voittaa se kapina. Muuten ottaa ohrakyrsä. Niin meillä kuin muuallakin.

Vaikka itseään älyköksi halpahintaisesti ylentävät tyypit aika ajoin haluavat asiasta itseään ylentääkin, niin tavallisissa suomalaisissa perheissä elämä menee kapinaan / sisällissotaan / kansalaissotaan / vapaussotaan / luokkasotaan nähden pääosin niin kuin Perskeleillä, jossa punikkien jälkeläinen Ykä ja lahtarien jälkeläinen Ylva menevät joka yö saman peiton alle sulassa sovussa. Ja jo sen takia niin punainen kuin valkoinen terrori ansaitsevat postimerkkinsä. Muistutukseksi siitä, että siitä on päästy yli. Pääosin. Muutamat tyypit sillä tosin aika ajoin haluavat korostaa älykköasemaansa. Kun eivät muutakaan keksi.

Lapuan liike



1930-luvun alussa Suomeen tuli ilmiö, joka ei uskonut Fredin 1970-luvulla laulamaan oppiin, joka kertoi että ”ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää selviää”. Sen sijaan Lapuan Liike harjoitti politiikkaa mm. paikallisissa pusikoissa eikä asioita selvitetty puhumalla.

Liike kuvitteli itsestään liikoja, ja epäonnistuneen (tai siis tekemättä jääneen, jätkäthän vaan kerääntyivät yhteen paikkaan syömään hernesoppaa) Mäntsälän kapinan myötä sen touhu lässähti, ja hyvä niin, sillä vaikka lapualainen Suomi olisi epäilemättä satsannut maanpuolustukseen huomattavasti enemmän kuin mitä ei-lapualainen Suomi, niin olisi ollut hyvin epävarmaa, olisiko kansa vuonna 1939 tapellut neuvostojoukkoja vastaan sillä hullun raivolla,  mitä tapahtui. Jos omia vihaa enemmän kuin vierasta, se vie parhaan terän tappeluhalusta ja sen vuoksi hotellin respassa kannatetaan voimakkaasti nykyisinkin Venäjän armeijassa esiintyvää ilmiötä nimeltä dedovtshina. Vihatkaa esimiehiänne pojat, älkää tsuhnaa.

Joka tapauksessa Lapuan Liike ansaitsee nuo kaksi postimerkkiä paristakin syystä. Ensimmäinen on se, että ääriliikkeitä kannattaa välttää ja vastustaa. Ne ovat hullun touhuja ne. Toinen syy on muistutus siitä, että mikäli vallitsevaa nykypolitiikkaa vastustaa mm. blogikirjoituksissa tai Hommaforumilla, niin kyseessä ei ole ääriliike, vaan demokratiaan kuuluva puhua mälkyttäminen, eikä siinä hölväistä ketään turpaan eikä heitetä perse paljaana muurahaispesään, vaikka tiedostava mieli sellaisesta märkiä fantasioita unelmoikin, saadakseen edes jonkunlaista perustetta hysterialleen.

Vaaran vuodet



No sittenhän siinä käytiin sekä talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Näitä ei Hotellin respassa mielletä varsinaisiksi kipupisteiksi, sillä eihän meiltä varsinaisesti kysytty, että huvittaako meitä vaiko ehkä ei. Stalin aloittamasta talvisodasta kaikki alkoi ja kaikki muu oli jatkoa sille.

Sen sijaan sodan jatkonäytöstä voi pitää melkoisena kipupisteenä. Yksi niistä oli sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jonka perusideana oli se, että maan, jonka kimppuun hyökättiin vuonna 1939 ja josta hyökkäyksestä kaikki muu seurasi, johtajia syytettiin siitä, että ne puolustautuivat hyökkääjää vastaan ja heidät siitä myös tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin ja sen vuoksi piti vielä erikseen kehittää taannehtiva poikkeuslaki. Tietysti voi pitää varsin suurena menestyksenä sitä, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti saatiin hoidettua kotimaisin voimin, sillä mikäli vastaava oikeudenkäynti oltaisiin pidetty Moskovassa, niin epäilemättä köyttä olisi ollut luvassa eräisiinkin kauloihin.

Kipupisteenä tuossa ajassa oli myös se, että maanpetturit, mm. Hella Wuolijoki saivat maassamme huomattavan yhteiskunnallisen aseman. Hella Wuolijoki pelastui teloitukselta mm. Väinö Tannerin ansiosta ja hän wikipedian mukaan osoitti kiitollisuutensa tästä kauniisti eli  Wuolijoki ei myöhemminkään kiittänyt Tannereita siitä että nämä vastustuksellaan vaikuttivat hänen saamaansa lievempään rangaistukseen kuolemantuomion sijaan. Sen sijaan vuonna 1945 kun Väinö Tanner itse oli vangittuna hän uhkaili rouva Tanneria miehen teloituksella ja avioparin omaisuuden takavarikoinnilla.

Tsekkoslovakian tie ei ollut meidän tiemme. Onneksi. Vaaran Vuosista voisi kuitenkin muistuttaa noilla parilla postimerkillä.

Noottikriisi


Oman postimerkkinsä ansaitsee tietysti vuoden 1961 Noottikriisi. Siihen aikaan vanhempi ja miksei nuorempikin väki muisteli pelolla vuoden 1939 neuvotteluja ja mainittiin, että jokainen sukupolvi joutuu sotimaan oman sotansa. Näin pitkälle ei toki menty, mutta kyseisen kriisin jälkeen Kekkosen valtaa ei enää merkittävässä määrin kyseenalaistettu ja 1970-luvulla elettiinkin sitten vapaaehtoisessa diktatuurissa.

Oliko kriisissä kyseessä Kekkosen pelimiehen taidot, jolla hän tylysti Neuvostoliittoa hyväksikäyttäen jyräsi nurin Honka-liiton? Oliko Neuvostoliitolla tavoitteena sitoa Suomi Varsovan Liittoon? Vai oliko Neuvostoliitto vain todellakin huolissaan Suomen varsin olemattomasta ilmapuolustuksesta? Vastaus jäänee arvoitukseksi, elleivät Kremlin arkistot joskus tulevaisuudessa aukea. Joka tapauksessa kriisin jälkeen Suomen ilmavoimat saivat silloin kalustokseen siihen aikaan hyvinkin nykyaikaisia MiG-21 F-hävittäjiä.

Taistolaiset



Erityisesti 1970-luvun alkupuolella vaikuttanut taistolaisliike ansaitsee parikin postimerkkiä. Taistolaisethan olivat SKP:n moskovamielisiä stalinisteja, jotka onneksi SKP:n enemmistönä vaikuttaneet saarislaiset saivat pidettyä edes jollain tavoin aisoissa. Vaikka kyseessä oli vähemmistön vähemmistön vähemmistö, se oli silti huomattavan näkyvä erityisesti siksi, että huomattava määrä taiteilijoita kuului tähän porukkaan. Ns. taistolainen laululiike onnistui kunnostautumaan siinä, että se teki Suomen historian siihen asti hirvittävimmät tekeleet, joista esimerkkinä vaikkapa tämä terroristia ja murhaajaa ylistävä kappale Che.

Niin. En antaisi sinulle kynää pistoolin sijaan, vaikka juuri sinä olet runoilija. Eikä tälle porukalle tuottanut minkäänlaista ongelmaa laittaa pikkulapset laulamaan propagandaa, vaikka mukulat eivät taatusti tajunneet höykäsen pöläystä siitä, mitä heidät oli laitettu laulamaan.

Muistettavaa on taistolaisessa laululiikkeessä myös se, että ne, jotka eivät varsinaisesti töitä tehneet lauloivat paatoksella työläisen elämästä. Tiedostavat taistolaiset lauloivat työn tekemisestä ja työläisistä ja haaveilivat vallankumouksesta. Ne varsinaiset työläiset, joista laulettiin kävivät töissä ja haaveilivat omakotitalosta ja kesämökistä.

Näin jälkeenpäinhän porukka sitten on todennut, että rauhan asiallahan he vaan olivat, ja se pistää tyhmemmän miettimään, että valehtelevatko ne, vai olivatko ne ihan oikeasti niin nenästävedettäviä hölmöjä.

Yhtä kaikki, olisi mukavaa jos kyseisestä ilmiöstä voisi kirjoittaa enää yhtenä historian unohtuneena yksityiskohtana, mutta oman sortin taistolaisuus elää edelleenkin, osaa itselleen valehtelun ja ihannoi sinisilmäisesti jotain, ihan sama oikeastaan mitä, kunhan se on mahdollisimman epäsuomalaista.

Suomettuminen


Myös postimerkkinsä ansaitsevaa suomettumista voi oikeastaan pitää alun perin suomalaisten ovelana juonena, joka onnistui vähän turhankin hyvin ja kääntyi päälaelleen. Kun toinen maailmansota oltiin saatu rähistyä loppuun, silloiset suomalaiset valtaapitävät ymmärsivät, että Suomella on naapurivaltionaan supervallan aseman saavuttanut ahne ja aggressiivinen valtio, jolloin suomalaisen ei auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa ladella Neuvostoliitolle niin tärkeää ja miellyttävää ystävyyden ja luottamuksen liturgiaa. Liturgian ulkopuolella Suomi loppujen lopuksi saattoi toimia melko vapaasti ja säilyttää yhteiskuntajärjestelmänsä ja ennen pitkää saatettiin huomata, että Suomen saattoi sanoa ehkä hävinneen sodan, mutta voittaneen rauhan sillä kauppa kävi niin itään kuin länteen ja Suomi rakensi ennennäkemättömän hyvinvoinnin.

Suomalaisten juonessa oli vain se pikkuinen vika, että vaikka vanhempi päättäjäpolvi oivalsi kyllä toimineensa olosuhteitten pakosta, niin nuorempi poliitikkopolvi meni ja omaksui liturgian aivan tosissaan. Tässä ei sinänsä olisi ollut ongelmaa, jos nuoremman polven olisi voinut haudata virastoihin pikkuvirkamiehiksi toimittamaan tyhjää. Näin ei tehty, ja nuorempi polvi siirtyi valtaan ja koko 1970-luku sekä 1980-luvun alkupuolisko olikin sitten niin totaalista YYA-propagointia, että pikkuinen kansakoulupoikakin ihmetteli. Suurin osa kansasta kun kuitenkin ymmärsi, että ei se Neuvostoliitto todellakaan mikään onnen ihmevaltio, kun taas poliittisissa päättäjissä löytyi huomattava määrä porukkaa, joka uskoi taivaan sijaitsevan vuoronperään Moskovassa ja vuoronperään Itä-Berliinissä.

Suomettuminen ansaitsee postimerkkinsä myös siksi, että eräänlainen henkinen suomettuminen jatkuu maassamme edelleenkin, ja tietyllä tavalla emme ole koskaan päässyt pois 1970-luvulta. Suomettumisen ja sinisilmäisen kaiken kyseenalaistamattomuuden kohde on vain vaihtunut.

Suuri kusetus



Kun Suomessa puuhattiin EU-kansanäänestystä vuonna 1994 valtio toteutti mittavan tiedotusprojektin EU:sta ja tuossa tasapuolisessa tiedotusprojektissa todettiin selkeästi, että jos emme liity Euroopan Unioniin, niin joudumme porukalla tsuhnien helvettiin. Osa ihmisistä uskoi propagandan sellaisenaan, niin kuin kuuliaisten hallintoalamaisten kuuluukin uskoa. Osa taas tuumi, että saadaanhan sitten ainakin halpaa ruokaa, halpaa viinaa ja jonkunlaista turvaa inhaa itää vastaan. Joka tapauksessa ideana oli, että Suomi liittyisi itsenäisenä kansakuntana toisten itsenäisten kansakuntien muodostamaan löyhään kokonaisuuteen, joka ei olisi millään lailla uhka kansalliselle itsemääräämisoikeudelle. Mistään liittovaltiosta ei ollut puhetta.

Siinähän sitten kävi niin kuin kävi, eli Suomi on alentanut itsensä EU:n maakunnaksi, siirtänyt suurimman päätäntävallan pois itseltään, toimii EU:n mallioppilaana maksu- ja takausautomaattina aina kuin vaaditaan ja toteuttaa kaikki mahdolliset direktiivit kirjaimellisesti, esimerkkinä vaikkapa rikkidirektiivi, joka potkii suomalaista taloutta persuuksille oikein urakalla. Oma valuuttakin vietiin, vaikka ei siitä kansanäänestyksen aikaan ollut minkäänlaista puhetta. Ja mitenkäs se turva tuota inhaa itää vastaan olikaan?

Oikeastaan Suurta Kusetusta voisi pitää jatkona suomettumiselle. Kun yksi suomalainen poliittinen sukupolvi menetti Moskovasta sen, jolle kumartaa, löydettiin uusi kumarrettava hämmästyttävällä nopeudella, sillä puhutaanhan tässä sentään kokonaisesta valtiosta.

Toinen suuri kusetus


Niin mitenkäs se oikein menikään? Se piti valita presidentiksi, kun se on nainen. Ja nyt oli niinqu aika valita nainen. Niinqu presidentiksi. Niin ajattelivat jopa oikeistolaiset naiset ja äänestivät vasemmistososialistia, joka edusti kaikkea, mitä he olivat sitä ennen vastustaneet. Kun se oli niinqu nainen.

Ja sit se piti valita uudelleen, kun ei se kai pahemmin ollu mitään kai niinqu tyriny. Kai. Niin ja onhan se edelleen niinqu nainen.

No sittenhän siitä piti tulla vielä YK:n pääsihteerikin mutta maailmalla not a single fuck was given that day. And any other day, also.

No, nyt se on onneksi enää vain eläkeläinen Merihaassa.

Monikulttuurisuushysteria


Joskus 1990-luvun loppupuolella Suomessa keksittiin (kuka hitto sen muuten keksi ensimmäisenä) että Suomeen on ehdottomasti haalittava jotain, mitä ei haluta, mitä ei tarvita, mille ei ole mitään käyttöä, minkä ylläpitäminen on tolkuttoman kallista, joka kunnostautuu eritoten seksuaali- ja väkivaltarikoksissa kantaväestöön nähden moninkertaisesti ja jonka hankkiminen oli mennyt muissakin Euroopan maissa säännöllisesti päin persettä.

Johan tämmöisen vuoksi kannattaa painaa myös postimerkki.

Lisäksi Suomessa on ajauduttu tilaan, jossa äsken mainitun kehityksen arvosteleminen on vihapuhetta, josta tulee rankaista, ja jota ei saa harjoittaa ollenkaan. Kukaan ei tosin ole vielä kertonut, minkä ihmeen takia mainittuun tilaan piti ehdoin tahdoin hankkiutua. Mutta ansaitseehan se myös postimerkin.


Homohypetys


Ja näin olemme palanneet kirjoituksen alkutilanteeseen. Eli Suomeen, jossa homohypetys on muuttunut jo yhtä lailla välttämättömäksi itseisarvoksi kuin monikulttuurisuushysteriakin. Näinpä meillä homoseksuaalin homoseksuaaleille piirtämä runkkausmateriaali on hienointa, mitä suomalainen taide on saanut aikaiseksi. Lisäksi presidentinvaaleissa olisi väkipakolla pitänyt valita presidentiksi homo juuri sen vuoksi että hän on homo, ja sehän onkin se olennaisin asia presidenttiä valitessa.

Muistettiinhan Suomessa myös vetää porot nokkaan siitä, kun ei pärjätty tietyissä euroviisuissa, vaikka kappaleen lopussa kaksi naista pussasi. Meinaan, jos kaksi naista julkisesti pussaa, niin pitäähän sen biisinkin siinä tapauksessa olla tolkuttoman hyvä. Vanhanaikaisena ihmisenä en tosin ole aivan varma, kuinka tuo pussaamisen taika välittyy pelkkänä audioversiona, sillä nähdäkseni musiikkia edelleenkin pääosin kuunnellaan eikä vaan katsella.

Tavallista ihmistä alkaa kieltämättä jo hieman tympiä, mutta eihän siltä mitään kysytä. Kun tiedostava väki hypettää. Ja heidän lienee pakko hypettää, sillä jos tiedostavilla ihmisillä ei ole jotain, mitä hypettää, niin kukaan ei välttämättä huomaakaan, kuinka tiedostavia he ovat. Lienevätkö he silloin edes olemassa?

Tom of Finlandin runkkumateriaali on vähän turhan siloiteltua, joten tässä merkkisarjassa merkki päivitetään paremmin vastaamaan todellisuutta. Vaan tässähän tämä postimerkkisarja olikin. Tai no, yksi on vielä jäljellä.



Se on onneksi vielä selostamatta. Hyvää alkanutta toukokuuta lukijoille.

28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Postin uudesta nimestä järjestetyn kilpailun taisi voittaa solipsistinen nainen:

ITELLÄ

Pilkut pois ja siinä se oli..

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, taas kerran, mutta ensimmäistä kertaa kommentoin.

Tuo Hella Wuolijoki-kohta kiteyttää sen, mikä Hellassa ja Hellankaltaisissa Hellanduudeleissa ottaa pattiin. Maanpetoksellista toimintaa samaan aikaan, kun lakia kunnioittavat suomalaiset taistelevat itsenäisyyden puolesta ja näistä "ansioista" sitten palkinnoksi valtiollinen virka vihollisuuksien loputtua. Ja sitten joku neropatti päättää tehdä tästä "merkkihenkilöstä" elokuvan. En ole edes viitsinyt kyseistä elokuvaa katsoa, koska todennäköisesti kävisi se tavallinen ilmiö: huonojen leffojen jälkeen osaa arvostaa niitä hyviä. Pahoin pelkään lisäksi, että kyseessä on sitä samaa "Luottamus"-tuubaa(vuoden 1976 elokuva), jota en pysty sietämään lehdestä lukiessakaan.

intrigööri kirjoitti...

Oikein hyvä kooste ja postimerkkisarja! Suomalaisten poliitikkojen erityispiirre on rähmälläänolo ja se onnistuu jopa moneen suuntaan yhtä aikaa. Suomi ei kuitenkaan ollut rähmällään Neuvostoliittoon päin, vaan sotakorvausten maksamisen jälkeen Suomi hyötyi idänkaupasta vahvasti kymmeniä vuosia lähinnä Kekkosen realismin ansiosta. Suomi kehitti siinä ohessa yhden maailman parhaista kansallisista hyvinvointimalleista.
Samaa ei voida sanoa aikanaan Suomen EU-jäsenyyden ajasta, mikä näyttää johtavan maan itsenäisyyden lopulliseen alasajoon. Brysseliin rähmällään olevat puolueet ja poliitikot vahtivat vain omia etujaan, viis jostain rupukansasta.
Mannerheimin rooli sisällissodan rumissa loppuselvittelyissä lienee ollut hyvin vetäytyvä, hän ei suinkaan ollut itsenäistyvän maan diktaattori, vaan pelkkä sota-ajan keulakuva. Mannerheimin roolia viimeisten sotavuosien johtajana ja heti sotien jälkeen ei ole tutkittu tarpeeksi.
Ukko taisi olla varsinainen luovimisen suurmestari, joka osasi katsoa tulevaisuuteen. Aseveljeys saksalaisten kanssa oli olosuhteiden sanelema ratkaisu, koska pienen Suomen itsenäisyys piti säilyttää suurvaltojen sodan keskellä. Silloinen asevelikin piti pitää tarpeeksi kauan jokseenkin tyytyväisenä.
Mannerheim ja kumppanit eivät käyttäneet Suomen silloista rajua sotakonetta läheskään täysillä saksalaisten päämäärien puolesta. Muurmannin ja Arkangelinkin elintärkeät huoltoradat olisi voitu jo sodan alussa katkoa ja pitää ne poikki. Leningradin saartorengas olisi voitu sulkea pitävästi, mutta niin ei toimittu, jne.
Tutkijoita ja hutkijoita on nykyisessä Suomessakin niin että livettää, mutta onkohan jo mahdotonta tutkia sitä mitä kaikkea ehkä kätkeytyi Mannerheimin salattujen "päiväkirjojen" taakse? Hautoihin on tietysti painunut jo montaa asiaa. (Tulipa turhan pitkä kommenteeraus.)

Anonyymi kirjoitti...

En kyllä ymmärrä miten jääkäriliike olisi niin poliittinen että se ei postimerkkiin mahdu. Hakkapeliitatkin saivat postimerkkinsä jo 1940-luvulla, vaikka tänäkin päivänä saattaa joitakin loukata heidän edustamansa protestanttinen kulttuuri-imperialismi.

Täytyy kyllä hankkia Tom of Finland -postimerkkejä ihan piruuttaan ja kokeilumielessä. Jos vaikka sattuisi kaveri muuttamaan jonnekin islamilaiseen valtioon niin voisi testata postikortin saapumista. Tai ainakin mummolle joulukorttiin. :)

Tuli muuten mieleen tuosta Lapuan liikkeestä... Lapuan liikkeessä vaikutti juuri Stohlbergin muilutuksen ja Mäntsälän kapinan aikoihin sellainen kaveri kuin K.M.Wallenius. Ei ilmeisestikään mikään pääsyyllinen tapahtumiin mutta ei mikään sivustaseuraajakaan. Wikipediassa tarkemmin. Sotien jälkeen jääkärikenraalimajuri Wallenius ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi joista tunnetuin teos on "Miesten meri".

Vähän joutui aasinsiltaa pitkin hyppelemään, mutta halusin erityisesti Yrjölle ja miksei muillekin, suositella Walleniusta kirjailijana. Etenkin Miesten meri -kannattaa lukea jos sen jostain käsiinsä saa, kirjaston varastosta tai poistomyynnistä kenties. Kirjassa on muutama lyhyempi novelli ja toinen puoli on ihan romaanimittainen tarina, "Harakka-Antti lähtee itäjäihin". Ei mitään poliittista, vähän samantyylisiä tarinoita mitä Yrjökin välillä kirjoittelee.

Terv. herra Y

Anonyymi kirjoitti...

Poliittisten postimerkkien sarja on hyvä idea. Koska Posti/Itella on muuttunut mokutusorganisaatioksi, niin se pitäisi tietenkin toteuttaa kirjeensulkijamerkkeinä, joita kuka vain voi vapaasti myydä kelle vain missä vain kunhan niitä ei myydä tai käytetä postimerkkeinä.

Joitain lisäyksiä tuohon Ykän erinmaiseen sarjaan pitäisi kyllä tehdä. Tässä epäjärjesteykseen järjestettynä järjestelmällisen epäilyttäviä ehdotuksia.

- Suuret kuolonvuodet ja suvivirsi -merkki.
- Marton Taiga -nimimerkille kulttuurimerkki.
- Kari Suomalainen ansaitsee ehdottomasti oman merkkinsä.
- "Eila Kännö oli oikeassa" -merkki.
- Demla ansaitsee suomalaisen demokratian suurimpana uhkana ehdottomasti oman merkkinsä.
- Venäjä ja sen johtamiskulttuuri ansaitsee suomalaisen demokratian toiseksi suurimpana uhkana ehdottomasti myös oman merkkinsä. Siinä Putin voisi vaikka pelastaa Tarja Halosen tutkivalta journalismilta. (Eikun… Hesarihan teki sen jo. No jotain muuta huikeaa sitten.)
- Tiitisen lista postimerkin kokoiseksi painettuna.
- Li & Dan -merkki, jota ei sitten todellakaan kannata nuolla.
- Asekätkentämerkki, josta kertyneet tulot ohjataan… totanoin… kansanterveyteen… ammuntasuunnistuksen harrastamiseen ja maakuntapartiotoimintaan ja moottorilennokkiharrastuksen state of the art -siivelle ja haja-asutusalueiden tavarahotellijärjestelmän kehittämiseen ja…
- Pöksylähetysmerkki sen kunniaksi että taistolaistytöt tekivät edes jotain sellaista joka levitti iloa ja onnea monen ihmisen elämään - ainakin seuraavaan lääkärikäyntiin asti.
- Parodiahorisontti -merkki kuvaamaan maan journalistista, yhteiskuntataiteellista ja poliittista tilaa.

Noilla päästään jo vähän eteenpäin.

Niin… Ja vastaus siihen Suomettumismerkin yläpuolella näkyvään kysymykseen "valehtelevatko ne, vai olivatko ne ihan oikeasti niin nenästävedettäviä hölmöjä".

Sekä että. Koko ajan molempia mutta niin että painotus muuttuu.

Ensin tulevalle taistolaiselle valehdellaan jotta siitä saadaan taistolainen. Sitten taistolainen valehtelee itselleen tullakseen taistolaisemmaksi. Sitten taistolainen törmää ei-taistolaiseen henkilöön tai tietoon. Tässä hänen on valehdeltava sekä itselleen että muille voittaakseen väittelyn ja värvätäkseen ei-taistolaisen taistolaiseksi. Sitten taistolainen huomaa mitä kaikkea pahaa hän ja hänen aatteensa tekee joten hänen on valehdeltava itselleen ja ympäristölleen lisää. Sitten…

Keskeisin vaihe on se, että itsepetoksen avulla voidaan maailma selittää niin että kaikki on omaa tai oman porukan ansiota mutta mikään ei ole sen vikaa. Tämä mahdollistaa narsistisen grandiositeettihurmoksen, joka tuntuu kivalta. Koska se on kivempi kuin kova pettymys, on itsepetosta jatkettava. Niille valehdeltiin sen verran että ne halusivat että niille valehdellaan lisää jotta ne voivat valehdella itselleen ja muille jotta…

Ilkka Kylävaaran Taistolaisuuden musta kirja on edelleen erinomaista lukemista. Suosittelen kaikille.

Ekku kirjoitti...

Taas kerran vankkaa asiaa Ykältä.

Olin vappuaaton ja päivän siihen perään töissä, kuten kunnon pienyrittäjän kuuluukin.

Kuuntelin koko vappupäivän Järviradiota, kun tiesin vanhastaan, että ne soittavat vanhoja vasemmistolaisten taistelu/propagandalauluja koko päivän, kuten aiempinakin vappuina.

Joukossa oli muutamia ihan mukiinmeneviä, tunteellisia kappaleita ja vastapainoksi ällöttävää propagandaa.

Itse olen sen ikäinen, että tuo aika oli jo ohi silloin kun itse aloin jotain jostain ymmärtää.

Täytyy kyllä myöntää, että nauroin ääneen, kun noiden edellämainittujen kappaleiden väliin tuli peräkkäin Porilaisten marssi ja Jääkärin marssi ja vielä laulettuina versioina.

Mahtoi siinä mennä "vanhoja hyviä aikoja" muistelevalla taistolaisella viina väärään kurkkuun... :)

Itse pidän Jääkärin marssia todella hienona kappaleena, josta sietää olla ylpeä jo ihan musiikillisena teoksena, aatteesta viis.

Tässä pari meikäläisen suosikkia samasta aihepiiristä :

https://www.youtube.com/watch?v=8wxAeYn8a6c

https://www.youtube.com/watch?v=jZLHsqOXFkc

Ja ehkä tämäkin, vaikka alkuperäinen teksti lienee erilainen?

https://www.youtube.com/watch?v=2I6_n9da6Rg

Anonyymi ja sen synonyymi kirjoitti...

Vaikken itse pidä homoseksuaalisuutta luonnottomana tai erityisen vastenmielisenä ilmiönä (kunhan he eivät määrittele koko identiteettiään seksuaalisuutensa perusteella), tämä homohysteria ärsyttää minua.

Aihetta sivuten, tuota ukkovaltaa (dedovschinaa) kuvataan hyytävällä tavalla Andrei Babtsenkon muistelmissa Sodan Värit. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Anonyymi kirjoitti...

Ei mitään lisättävää eikä poisotettavaa,briljantti yhteenveto,eritoten Tuo Tom of Fppirecauinland merkin uuddellenpäivitys hakee vertaistaan realistisuudessaan

Vasarahammer kirjoitti...

Odotin sananvapauspostimerkkiin Sepiä. Siellä olikin Illman ja Halla-aho.

Lapuan liikkeestä vielä...Se oli pohjimmiltaan pohjalaisten kyllästymistä siihen, että punalippuja heiluteltiin, vaikka punaiset oli kukistettu. Liike oli kommunisminvastainen. Sen toimintatavat eivät toki kestä päivänvaloa ja oli Suomen onni, että Mäntsälästä ei menty pitemmälle.

Habahoo kirjoitti...

Muistaako kukaan kun Helsingistä pykättiin homomatkailun maailmankohdetta numero uno?
Senhän piti tuoda rahaa niinmaan perusteellisesti. Taisi käydä niin kuin muillekin julkishallinnon suunnittelemille jutuille.
Tuli kameli (se on julkishallinnon suunnittelema hevonen).
Mitenköhän tämän monikulttuurin ja homoilun saisi liitettyä yhteen?
Siitä tulisi varmaan seuraava rahaa tuova ihqu ikiliikkuja.

Becker kirjoitti...

functionfiamewsn themissiote fhallTaattua ja tasokasta Ykää. Oon samma mieltä kaikesta joten ei paljoa lisättävää.
Tuo Tom of Assland merkki on tosi realistinen. Kuvauksen kohde suorastaan vaatii pysähtymään ja täyttämään tajunnan lumouksen omaisella eteerisellä voimalla.

Hanuri on selvästi Tukholman ja kehä kolmosen ulkopuolelta. Olisko suomalaisen metsurin rehellinen perse.
On olemassa yksilöitä, joiden passikuvaksi tuo olisi sopivampi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Intrigöörille, Herra Y:lle, Ano3:lle, Ekulle, Anolle & sen synolle, Ano4:lle, Vasarahammerille, Habahoolle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Yleensäkään en ymmärrä, miksi niitten puljujen nimiä täytyy jatkuvalla soitolla muuttaa. Esim: Tie- ja vesirakennuslaitos > Tielaitos > Tie- ja vesirakennushallitus > Tiehallinto / Destia.

Ano2: Pitkälti samaa mieltä. Minä muuten katsoin aikanaan sen ”Luottamus”-elokuvan, ja sitä voisi ehkä sanoa rähmälläänolemisen kulminaatiopisteeksi. Niin, ja tervetuloa kommentoimaan.

Intrigööri: Kyllähän Suomessa oltiin häpeällisen pahasti rähmällään, mutta siihen oli omat perusteensa, sillä Neuvostoliitto oli todellinen uhka. Ja Suomen hyvinvoinnin rakentamisessa komeasti vetänyt idänkauppa auttoi huomattavasti. Niin kuin totesit, eroa nykypäivän tilanteeseen on, sillä silloin pyrittiin kuitenkin nimenomaan säilyttämään itsenäisyys. Nyt asiasta tehden pyritään keskushallinnon alaisuuteen ja vielä ollaan siitä ylpeitä.

Varmaankin Mannerheim (niin kuin suomalainen silloinen johto muutenkin) tajusi aikanaan hyvin varhaisessa vaiheessa, että jatkosotaa ei voida voittaa ja Saksa tulee häviämään, mutta se oli vielä pitkään tarpeeksi voimakas viedäkseen Suomen kanssaan samaan hautaan. Mitä tulee kapinan aikaan, niin se – niin kuin vastaavanlaiset rähinät muutenkin – oli totta kai paljasta pahantekoa, mutta Mannerheimin syyttäminen kaikesta terrorista on se kaikein helpoin ratkaisu, kun se tietyissä piireissä on vielä muotiakin. Minkähänlainen terrori oltaisiin nähty, jos punaiset olisivat voittaneet?

Herra Y: Kiitos tuosta vinkistä. Sehän oli muuten juuri tuo Wallenius, joka käytti ensimmäisenä sitä mottitaktiikkaa Pelkosenniemellä, vaikka ne myöhemmät motit saavuttivat suuremman kuuluisuuden.

Ano3: Ihan hyviä merkkiehdotuksia nuokin. Jos näitä kommentteja lukee minua kuvallisessa ilmaisussa selvästi lahjakkaampi Keskiäksy, niin pienenä vinkkinä hänelle. Tuo määritelmäsi taistolaisuudesta ja valehtelemisesta sattui kyllä ns. jännän äärelle eli asian ytimeen, ja sama mekanismihan toimii nykyisinkin.

Ekku: Kiitos linkeistä. Tuo Tauno Palon kappale on kyllä kaunis. Tuo Marseillen Poikahan oli italialainen dekkarisarja, jonka pikku-Ykäkin aikanaan katseli mustavalkoisesta telkkarista. Ihan mukiinmenevä sarja se muistaakseni oli.

Ano & sen syno: Sama mieltä minäkin, seksuaalinen suuntaus on sinänsä asia, joka nyt vaan on olemassa, mutta joku raja sillä hypetykselläkin. Ja seksuaalisuushan on kuitenkin vain pieni osa elämää, mutta sekä Tom of Tuotannossa että Tom of Hypetyksessähän keskitytään nimenomaan pelkkään jyystämiseen. Kiitos lukuvinkistä, pitää laittaa korvan taakse.

Ano4: Kiitokset. Mitä tulee tuohon persmerkkiin, niin eikös se ole niin, että luonnollinen on kaunista.

Vasara: Olisihan siinä merkissä tietty voinut olla Sepikin. Lapualaiset varmasti uskoivat toimivansa nimenomaan Suomen ja suomalaisten puolesta, mutta kun luuta alkaa lakaista kaikkia muita kuin lapualaisia itseään, niin liian pitkällehän siinä mennään.

Habahoo: Kyllä minullakin on tuollaisia muistikuvia, mutta oliskos sen asian tiimoilta viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa? Ja kyllähän muuten tietyillä marsseilla heilutellaan yhtä aikaa niin sateenkaarilippuja kuin palestiinalaisten järjestön lippuja eikä hoksata, että asiassa on tietty ristiriita.

Becker: Mitä tulee persmerkkiin, niin taiteellinen määrittelysi oli erittäin kulturelli.

” On olemassa yksilöitä, joiden passikuvaksi tuo olisi sopivampi.”

Olipa tuhmasti sanottu. Mutta samalla osuu kyllä kohdalleen, joten tuhmuudesta viis.

Jaska Brown kirjoitti...

Kun nyt tuossa nälkävuosia sivuttiin, niin pari mielenkiintoista tilastotietoa.

1. Vuonna 1868 Suomessa kuoli 137 700 ihmistä. Suomen väkiluku oli vielä vuonna 1872 pienempi kuin vuonna 1865.

2. Kaikki riittävän vanhat muistanevat nuo 80-luvun Afrikan nälänhädät, joita ei tosiaan siirtomaa-aikana ollut. Pahinta oli varmaan Etiopiassa. Otetaanpa vertailukohdaksi sama noin seitsemän vuoden ajanjakso kuin edellisessä vertailussa, lähteinä MMM-kirjat 1984 ja 1992. Ensimmäisessä Etiopian väkiluvuksi ilmoitetaan 31,799 miljoonaa, jälkimmäisessä 50,3 miljoonaa. Vastaavat luvut Suomelle ovat 4,812 miljoonaa ja 5,010 miljoonaa. Etiopian väkiluku on siis kasvanut 58 % ja Suomen väkiluku 4 %. Kummassa maassa on siis ollut huonommat elinolosuhteet. Häh?

3. Vuosina 1695-97 arvioidaan, että neljännes tai jopa kolmannes Suomen väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Arvion mukaan 500 000 hengen väestöstä kuoli 140 000. Jos joku pystyy löytämään yhdestäkään kehitysmaasta semmoisen nälänhädän, että väkiluku olisi laskenut, niin faktaa pöytään, kiitos.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaska. Jaa-a, taitaapa jäädä faktat löytymättä. Afrikassahan on ollut pahoja nälänhätiä, joissa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, mutta väestönkasvu on silti niin kovaa, että väestön määrä eikun kasvaa, ja tämähän on tietysti polttoainetta uusiin nälänhätiin. Ja siitä huolimatta tiedostavalle väelle ei väestönkasvu näytä olevan minkäänlainen ongelma. Ehkäpä he ihan oikeasti ajattelevat niin, että ongelmaa ei ole, sillä afrikkalaisen ylijäämäväestönhän voi siirtää Eurooppaan elätettäväksi.

Ja onhan ne valokuvat kwashiorkoria (suomeksi: ”hän joka sai pikkuveljen”) sairastavista afrikkalaislapsista niin ihanan syyllisyysseksikkäitä. Niitä kun alaleuka väpättäen katselee, niin se luonnollisesti antaa meille velvollisuuden tehdä sitä maagista Jotakin, vaikka nuo kansat eivät väestönkasvunsa eteen tee sitä maagista Mitään.

Närpes varg kirjoitti...

Yrjä näyttää olevankin oikea poikkitieteellinen moniharrasteinen taiteilija. Mainion tekstin lisäksi syntyy postimerkkejä, jotka antavat ajattelemisen aihetta enemmän kuin Tom. Huomasitkos muuten, että hra "Hampaankolosta" esittelee omassa blogissaan niin ikään omia merkkejään. Niissä tosin pysytään tiukasti Gay-hype-linjalla.
Anonyymi suositteliWalleniuksen kirjaa "Miesten meri" ja onhan se toden totta jylhä pakkaus. Itse kirjailijakin oli varsin, varsin mielenkiintoinen tyyppi. Hänen jäljiltään on Lapissa vieläkin metsästyskämppä. Olen käynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Siirtomaa-aikana ei ollut mitään väestörähäjdystä. Porukkaa yksinkertaisesti kuoli niin paljon ettei semmoista tapahtunut.

No, mitä jos siirrettäisiin väestörajähdysalueiden ylijäämäväestö Etelänavalle? Mahtuisi sinne ainakin. Siellä voi syödä pingviinejä, mursuja ja mereneläviä tms.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Aivan loistavaa, paras oli suuri kusetus 1, todella osuvaa kritiikkiä tälle kansalle joka tyhmyyttään vietiin euroon.
Hauska oli myös tuo karvainen ahteri, homohypetys on käsittämätöntä....

Anonyymi kirjoitti...

Ainut hyvä asia, mikä alkaa eu:lla on eugen schaumann.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Närpes Vargille, Vieraalle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Närpes Varg: Joo, Keskiäksy harjoittaa muutenkin paljon enemmän tuota kuvallista ilmaisua ja on siinä kiistatta minua reippaasti pätevämpi. Walleniushan oli mielenkiintoinen ja kiistatta ristiriitainenkin tyyppi, ja käsittääkseni kova erämies, joka kaveerasi Moskun kanssa. Miehen tuotantoa katselin Wikipediasta ja silmään pisti kirja ” Petsamo: mittaamattomien mahdollisuuksien maa. Historiaa ja kuvauksia”, jonka ajattelin jossain vaiheessa kyllä lukea. Yleensäkin tuo Petsamon menetys on harmin paikka. Missähän päin Lappia se kämppä muuten on, osaatko antaa vähän osviittaa?

Vieras: Varmaankin viisaampaa olisi miettiä yleensäkin, kuinka sitä ylijäämäväestöä ei tulisi niin paljon, mutta se kun ei ole nyt muodissa.

Ano1: Joo, olihan se suuri kusetus. Kun mietitään sitä mitä luvattiin ja mitä sitten tapahtui, niin onhan asiassa hiukkasen eroa. Muistan muuten kun Suomi liittyi Euroopan Talousalueeseen, niin päättäjät totesivat että tää riittää meille ja tähän tää tyssää. Vissiinkin EU-asia oli jo silloin päätetty, mutta tuumittiin että hitaasti hivuttamalla ja niinhän tässä on tapahtunut jo parikymmentä vuotta.

Ano2: Nyt kun äkkiseltään mietin, niin mieleen tulee myös eukalyptus.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Nostetaanpa tähän vielä Vittuuntuneen NettoVeronmaksajan lähettämät linkit, jotka hän tänään laittoi aikaisempaan kirjoitukseeni ”John Tolvanen, alaskansuomalainen”, eli amerikansuomalainen on ampunut kaksi poliisia Alaskassa:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288684397312.html

http://www.adn.com/2014/05/02/3451145/two-alaska-state-troopers-killed.html

Asiasta tulee mieleen muutamia seikkoja:

1. Onkohan medialla joku ympärivuorokautinen päivystys, joka etsii suomalaisten tai suomalaisten jälkeläisten törppöilyjä maailmalla? Meinaan, alkuperäisen uutisen julkaisi Suomessa ehkä ei-niin-laajalti-seurattu sanomalehti kuin Anchorage Daily News.

2. Koska tulossa on eu-vaalit, on asian tiimoilta tulossa epäilemättä laajaa reportointia tyyliin ampuvat-han suomalaiset. Ainakin Ruotsissa vaikuttanut MC Perkele, Slussenin sissit ja Juha Valjakkala kaivettaneen esille.

3. Merkittävää on, että kun etnisesti edistyksellisen kansakunnan edustaja astuu Suomen kamaralle, meidän täytyy hyväksyä hänet saman tien suomalaiseksi, mutta jos tyypillä on ollut sukujuuret ameriikoissa vaikkapa toistasataa vuotta, niin töpätessään hän on edelleenkin amerikansuomalainen.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on foliohattuilua mutta ehkä tiedostavilla piireillä onkin tarkoitus saada aikaan kansainvaelluksia jolla jyrätään alta pois ne kansat joista he itse ovat lähtöisin ja joita he inhoavat.

Se jos sen jälkeen jää jäljelle vain rauniota ja kivikasoja ja tyytymätön muualta tullut porukka joka ihmettelee miksi taikaseinästä ei enää tule mitään kun seinä on pelkkä kivikasa. Tuollaisia asioita tiedostavat piirit eivät osaa tai jaksa ottaa huomioon, ei sinne asti jaksa miettiä. Heillä kun ei ole sellaista suunnittelun ja organisoinnin taitoa.

Afrikka on ainakin tuplakokoinen alue Eurooppaan nähden, joten kumma kun niitä ei huvita olla siellä. Siellä on lämmintäkin. Siellä voisivat olla nykyisetkin afrikkalaiset ihan hyvissä oloissa jopa houkutella ulkomailla olevat afrikkalaiset rakentamaan kotimaitaan.

Virolainen sosiaaliturvakäytäntö kaikkiin EU-maihin olisi aika hyvä patoamaan ei-toivotut tulijat. Pääsee Viroon nytkin mutta sinne ei mennä muuten kuin korkeintaan läpikulkuna.

Jossain luin kommentin että leikkipartisaanit eivät ole mitään kommunisteja koska kommunismi jota sovellettaisiin hallinnossa ja taloudessa, vaatisi kykyä ja vaivannäköä paljon organisoituneempaan, suunnitelmallisempaan toimintaan. Mitä Ykä arvelee tästä toteamuksesta?

Becker kirjoitti...

Anolle toteaisin että EU tarkoittaa
myös "Europas Undergång" toisella kotimaisella, siis varsin osuvasti.

Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin Trafi tulee sanoista "Trakasserade fittor" myöskin toisella inhemskalla.Tuota ylisuureksi pullahtanutta organisaatiota harva kehuu, vai?

Tuo Itellan idean myynyt konsultti tai mainostoimisto ansaitsisi kyllä höplästä vetämisen "Jussi.pokaalin".
Kunniakas "Suomen Posti" torvineen pantiin roskikseen ja tilalle tuli nimi josta minulle tulee mieleen jokin jalkasilsa tai emätintulehdusvoide. Sitten nuo typerät eriväriset pallot kuvaamaan jotain höpö höpöä. Kyllä on postin pomoja viety kuin pässiä narusta, kun nuo ideat myytiin.
Noh, nykyistä Itellaa tuntuu postin kuskaaminen entistä vähemmän kiinnostavan, vaan rahojen tuhlaaminen ulkomaille taitaa olla enemmänkin agendana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Vieras: En minä kyllä pysty tuommoiseen uskomaan. Luulen itse että kyse on vaan muodista ja perässäjuoksemisesta. Sillä konstin kun pystyy nostamaan itsensä intellektuelliksi mahdollisimman vähillä älyllisillä ponnistuksilla. Ja viimeiset vuodet kyseessä on aina vain enemmän ollut kasvojen säilyttämisestä. Kyllähän noista osa jo tajuaa, että he ovat olleet luomassa hirviötä, mutta sitähän on niin kovin, kovin vaikeaa tunnustaa ääneen.

Virolaiselle käytännölle nostaisin hattua minäkin.

Eiväthän nuo leikkipartisaanit ole muuta kuin elämysmatkailijoita. Jotka ovat valinneet värinsä sen mukaan, että elämysmatkailu on turvallista, aina löytyy älämölölle puolustajia aina eduskuntaa myöten ja poliisikin ottaa pehmoosella kädellä. Eivätkä nuo edes ajattele, että mitäs sitten ns. protestoinnin ulkopuolella? Mitäs sitten, jos kaikki ns. vaatimukset toteutuvatkin? Entäs jos he joutuisivatkin pyörittämään yhteiskuntaa? Kommunistitkin pyrkivät jonkunlaiseen toimivaan yhteiskuntaan (se, toimiiko se todella heidän aatteittensa mukaan, on ihan eri kysymys), mutta tätä pelleporukkaa ei kiinnosta muu kuin se itse protestointi, paikkojen hajottaminen, kunnon kännääminen siinä sivussa ja tietysti se ihana tunne, mitä voi porukalla sitten jälkeenpäin kehua, että nyt oltiin melkein yhtä kovia tyyppejä kuin Vietnamin sissit. Tosin en ole varma, että tietävätkö ne Vietnamin sisseistäkään mitään. Kun sekin on so last millenium.

Becker: Hyviä lyhenteiden selityksiä. Tuo Postin muuttaminen Itellaksi on kyllä niin käsittämätön hölmön tolmäys ettei mitään rajaa. Posti torvineen oli sellainen vakauden ja pysyvyyden symboli. Kusti polkee ja posti kulkee kelissä kuin kelissä ja postin oranssi postiauto vie ihmisetkin perille. Nykyinen nimitys on kyllä sellainen kuin vertasitkin.

Tapaaminen gynegologilla: ”Kuulkaas, neiti, valitettavasti minun on nyt kerrottava teille ikäviä uutisia. Klamydianne on päässyt hoitamattomana kehittymään itella-asteelle”.

Anonyymi kirjoitti...

Olen aina ihmetellyt että mitä perkelettä väitetään sillä jos joku sanoo olevansta "yhteiskuntakriittinen" tai "toisinajattelija" tai "vastakulttuuria". 1960-luvulta alkaen vasemmistoradikaalit eli kulttuuri- ja akateemiset vasemmistolaiset väittivät olevansa tuollaisia tai uskottelivat itselleen olevansa.

Sillä ei ollut uskottavuutta jo siitä syystä että jos sekä Sdp että Skdl olivat hallituksessa niin miten ne sitten olivat uskottavasti olivat vallanpitäjiä vastaan. Ensinnäkään jos ne sanoivat ja tekivät just sitä mitä vallanpitäjät halusivatkin. Ja toiseksi jos vallanpitäjät ryhtyivät järjestämään heille valtiollista rahoitusta ja julkishallinnon virkoja. Vasarahamer keksi sellaiselle kuvaavan nimen: valtioradikaali.

Minusta tuo Postin muuttaminen Itellaksi oli viimeisen päälle ääliömäistä. Kaikki tiesivät mikä on Posti ja että sen tunnus oli torvi. Torvi-logo oli käytössä 1600-luvulta alkaen. Vaikka jakeluliikennettä vapautettiin kilpailulle, niin olisi siitä huolimatta voitu jatkaa Postin nimellä.

Nimenmuutoksessa paloi rahaa kun piti tehdä muutoksia tietokoneohjelmiin, vaihtaa symblit työvaatteissa, laatikoissa, autoissa, ja kaikissa esineissä joissa oli ollut aikaisemmin Posti-nimi ja torvi.

Sitten paloi rahaa siihen markkinointiin ja mainontaan sen takia jotta "yleisö" ja yritykset tajuaisivat mikä on Itella. Mahtaako ne tajuta vieläkään.

Postin jouluhommissa kun olen muutaman kerran ollut, niin olen huomannut oli siellä jokunen laatikko, rullakko, tms. esine jossa oli vielä Posti-nimi ja torvi. Juttelin joskus tuosta nimenmuutoksesta joidenkin vakituisen työntekijän kanssa, joku niistä oli esimiesasemassa, eivät ne tykänneet nimen vaihdosta.

Muissakin maissa posti on yleensä posti. Englannissa on Royal Mail, Saksassa on Deutsche Post, Ruotsissa on Posten, Virossa on Eesti Post...

http://en.wikipedia.org/wiki/Postal_administration

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, huomasitko sähköpostin?

Anonyymi kirjoitti...

Olen joskus puhunut lokalisoinnista keinona ratkaista asioita. Siitä ovat muutkin puhuneet. Ruukinmatruunakin taisi ottaa lokalisoinnin esille.

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/04/lokaalin-ongelman-globalisointi.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/04/paasiaissaaren-yhteismaa.html

Asioiden vieminen kansainväliselle tasolle on ongelmien ja vastuun pakenemista ja siirtämistä muiden riesaksi.

Globalisointi ja kansainvälistäminen on kuin yrittäisi sammuttaa palavaa taloa siten että levittää paloa niin laajalle kuin pystyy. Ehkä globalisoijat kuvittelevat että irrallinen palava osa ei tartuta liekkiä muihin vaan palaa aikansa ja sammuu. Harmi vaan, siinä käy niin että jos levittää palavia osia, niin ne eivät sammu mikäli pääsevät kosketuksiin semmoisen kanssa johon tuli tarttuu. Tällöin palo leviää. Näin käy yleensä kun jossain on mukana jokin kansainvälinen/ylikansallinen organisaatio.

Maailman ongelmat ratkaistaan mieluiten sillä että ei pidetä niitä maailman ongelmina. Todetaan että ne ovat ryhmä paikallisia ongelmia. Lokalisoidaan ne eli pilkotaan osiin ja hoidetaan paikallisesti. Tämä liittyy myös siihen läheisyysperiaatteeseen.

Lokalisointi on kuin sammuttaisi palavan talon ja samalla estäisi palon leviämisen tontin ulkopuolelle.

Ulkopuolisia saa olla mukana lokalisoinnissa vain silloin jos niiden avulla voidaan varmistaa se että ongelma pysyy lokaalina ja että sen lokalisointi onnistuu. Ulkopuoliset siis patoasivat ongelman leviämisen padon ulkopuolelle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1: Vasarahammerin termi on todella kuvaava, sillä kyseiset tyypithän ovat oikeastaan olleet kymmeniä vuosia konservatiiveja, jotka haluavat säilyttää tietyn aikaansaadun asiantilan. Me varsinaiset arvokonservatiivit ollaan sitten niitä vaarallisia radikaaleja, joita on sitten kovin helppo nimittää äärioikeistolaiseksi. Ja äärioikeistolaiseksi juuri siksi, että kun se termi itsessään on jo Herrasta Perkeleestä, niin sen lausuminen riittää, eikä sitä tarvitse sen perään enää perustella.

Postin suhteen olen edelleenkin samaa mieltä. Suomessa on muutenkin ollut päällä ihmeellinen nimenvaihtovimma jo pitkään. Ei koske pelkästään yhteiskunnallisia toimijoita vaan muitakin asioita, vaikka omalla alallani käytettyä termistöä. Ei asia muutu toiseksi, vaikka sille keksitään eri nimi.

Viesti 2: Juu perille tuli, kiitos. Mutta niin kuin itsekin ounastelit, mulla on tuo television katsominen jossain nollan ja olemattoman puolessa välissä.

Viesti 3: Globalisoinnin ongelmista kontra Suomi kirjoitti Pauli Vahtera tuoreeltaan hyvin osuvasti:

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/05/04/koko-maailman-sosiaalitoimisto/

Anonyymi kirjoitti...

Jäi kirjoittamatta tähänastinen pohjanotereeraus.

Poliitikon todellisuus tai postimerkki. Tai myös hyvin
toimittajan todellisuus.

Olen aikaisemmin kirjoittanut luvun 140 000 vaikeasti työllistyvästä.

Ei tarvita lisää vaikeasti työllistyvää väkeä. Jos EU maahanmuutto tasaus järjestelmä joskus saadaan aikaan niin kylläpä ehtivät saada niitä maahanmuuttajia.

Jotenkin näyttää uskookohan että näistä pakolaisista tulee jotain pelastajia.

http://areena.yle.fi/tv/2160105

Etes pystyttäisiin hankkimaan asunto kaikille.

http://yle.fi/uutiset/asunnottomien_maara_kasvaa_edelleen_paakaupunkiseudulla/7089474


Yhtälailla ei ole kaikille mahdollisuuksia.. Tuonnekin olisi voinut mennä vaikka pakolainen, mutta tälläsiä on äärimmäisen harvoin pohjoisessa. Syksyllä viime vuonna.

Terve
Valitettavasti sinua ei valittu oppisopimuskoulukseen sahalle.
Hakijoita oli 190 ja vain 15 voitiin valita. Hyvää alkavaa talvea!
Terveisin Vesa Jormakka