Thursday, September 25, 2014

JOTAIN IHAN MUUTA XXIX

eli lyhyt tarina eräästä metsämiehille tutusta metsälintujahdin ilmiöstä

Nyhtänköljän Erän alueen pohjoisosissa, tarkalleen sanottuna Koskaankenkäänkankaalla kulki kaksi miestä. Etelämpänä näkyi Töljösen peltoja, jotka oli hiljattain puitu. Jossain kaukana kuulosti moto tekevän työtään. Muparaisen Hösni vissiin oli hieman realisoimassa omaisuuttaan. Suurin osa Nyhtänköljän Erän maista kuului Yhtyneille Sellutehtaille, mutta täälläpäin oli paljon Hösnin maita. Komeaa kangasta, pystymetsää parhaasta päästä. Tanakkaa tukkipuuta eikä mitään suljua sellukattilan täytettä. Mutta Muparaisen maat oli rauhoitettu muulta kuin hirvenmetsästykseltä, ja pienriistan perässä kulkevat kaksi miestä kiersivätkin ne kuuliaisesti.

Miehet olivat Ykä ja isä-Perskeles. Isä-Perskeles kulki hieman edellä. Hänellä oli käsissään haulikko. Ykä kulki hieman taempana. Hänellä oli haulikon lisäksi selässään .222-kaliiberinen metsästyskivääri. Tapio ei ollut suonut antejaan, ja molemmat miehet pyyhkivät aika ajoin hikeä päästään. Metsästysmaisemat täällä Koskaankenkäänkankaalla olivat melkoisia tetsausmaisemia. Paljon puolittaisen suon seassa asustavaa ns. tappajakoivua, jota kasvoi toki muuallakin kuin Lapissa. Ja paljon kauan sitten ojitettuja soita, jotka kasvoivat nyt vajaa kymmenmetristä metsää ja jotka olivat lyhyin välein täynnä ojia, jotka olivat tietysti vähintäänkin metrin leveitä ja totta kai täynnä vettä. Hypi siinä yli sitten, reppu ja kivääri selässä ja haulikko kourassa. Näytä minulle mies, joka ei ole koskaan kastunut ojassa metsällä, niin minä näytän sulle valehtelijan.

Ja lisänä tietysti Yhtyneitten Sellutehtaitten tekemien hakkuitten aikaansaamat vittumaiset hakkuuaukot, joita pitkin oli hankala kulkea ja jotka sotkivat suunnistamisen, vaikka näillä selkosilla oltiin kuljettu jo vuosikymmenet. Eikös tässä vuosi sitten ollut ihan helevetillinen kuusikko? Mikä paikka tää on? Missä hitossa me ollaan? Kuka määkin oikeastaan oon?

Aika ajoin miehiltä pääsi tukahdutettu, vaisu ja hikinen ruma sana, mutta eteenpäin jatkettiin. Uskollinen Vuppe kulki jossain missä kulkikin. Aika ajoin se kävi innokkaana ja iloisena naamaansa näyttämässä, mutta jatkoi sitten tiedustelutyötään. Vuppe ei ollut oikeastaan metsästyskoira, se oli taiteilija omassa elementissään, siitä nauttien. Taiteilijan taulun viiva ei aina sattunut ihan kohdalleen, mutta sekös Vuppea haittasi. Sillä oli metsässä aina hauskaa. Haukkua ei ollut kuulunut, mitä nyt yhtä kimeää lyhyttä räksytystä lukuunottamatta. Oravaa se siellä haukkuu. Lintusyksy oli ollut varsin huono.

Hirviä taasen oli. Miehet olivat nähneet parikin karjaa kulkiessaan. Ja missä hirviä, siellä hirvikärpäsiä. Aikanaan 1970 – 1980-luvun vaihteessa tämä idäntuliainen oli ilmestynyt Nyhtänköljäänkin ja saanut Perskeleille aikaan ihmetystä. Mikäs helevetin lentävä hämähäkki se tämä on? Mutta se oli tullut jäädäkseen. Aikaa sitten hirvikärpäsen oli oppinut tunnistamaan siitä, että ensin kuului korvan juuressa hiljainen hrumf ja sitten tunsi hikipisaran virtaavan niskassa ylöspäin. Tottuneet sormet nappasivat otuksen kiinni ja nipsaisivat sen hengiltä sormien välissä. Ennen vanhaan se piti nipsaista kynttä käyttäen, kun se rontti ei muuten kuollut, mutta liekö hirvikärpäset täällä rikkaassa lännessä vähän heikentyneet, kun menettivät henkensä entistä helpommin. Joka tapauksessa reissun jälkeen pidettäisiin sitten hirvikärpässavotta, jossa maastopuvusta kaiveltaisiin jotain neljäkymmentä hirvikärpästä. Takin sisällä saumoissa ne varsinkin viihtyivät. Äiti-Perskeleen käskystä tämä savotta pidettäisiin luonnollisesti ulkona. Ja tällä hetkellä näytti siltä, ettei muuta kuin hirvikärpäsiä ollut reissulta tuliaisiksi. Niistä ei enää välittänyt. Jos metsässä meinasi kulkea, niitä piti vain sietää.

Mutta nyt oltiin vielä metsässä eikä maastopuvun hirvikärpässavotassa. Miehet kulkivat kuusikosta erään aukon reunaan. Joskus siinä aukon reunassa metsän puolella oli ollut pyitä, mutta ei tällä kertaa. Sitä tuttua piip-piip-pi-pip-pi-pip-ääntä ei kuulunut missään.  Aukolla oli yksittäisiä, hakkuun jälkeen siemenpuiksi jätettyjä mäntyjä. Yhtä-äkkiä edellä kulkeva isä-Perskeles pysähtyi ja viittasi Ykääkin menemään maahan.

- Näetkö?

- Joo. Mitenkäs Vuppe ei tuota huomannut, vaikka se tuosta jo meni?

Siellähän se yhdessä puussa oli. Metrin verran latvaa alempana. Selvä teeri. Ja sopivasti noin sadan metrin päässä. Ykä otti kiväärin selästään ja ryömi muutaman metrin erään kannon luo. Sen päälle hän laittoi reppunsa tueksi ja asetti kiväärin sen päälle. Isä-Perskeles katseli Ykän touhuamista muutaman metrin päästä yhtä lailla rähmällään.

Ykä katsoi vielä kerran teertä paljaalla silmällä, veti patruunan piippuun ja alkoi sihtaamaan. Muttei ampunut. Hän katsoi taas paljaalla silmällä, ja totesi, että no on se siellä perkele ja tähtäsi jälleen kiikaritähtäimen läpi. Ja jälleen paljaalla silmällä,  jo hiljaisilla kirkkoveneen kansanomaisilla ilmaisuilla säestettynä. Ja jälleen hän tähtäsi kiikaritähtäimen läpi. Josta isä-Perskeles jo hermostui ja kuiskasi.

- No ammu nyt perkele. Mikä siinä maksaa?

Ykä nosti katseensa kiikaritähtäimestä, nousi polvilleen, ojensi kiväärin isä-Perskeleelle ja totesi:

- Ammu sinä. Mutta tuohon voi kyllä lasettaa koko lippaallisen, eikä sieltä tule alas kuin havuja.

Isä-Perskeles otti kiväärin, katsoi tähtäimen läpi edelleenkin paljaan silmän mukaan puussa nakottavaa ilmiselvää teertä muutaman sekunnin ja naurahti sitten:

- No perkele, kylläpä hassuttikin.

Kaikkien metsämiehien, varsinkin metsäkanalintujen metsästäjien tuttava, petollinen sykkeen turhaan nostaja eli virtuaaliteeri oli iskenyt jälleen.

- Eiköhän tehä tulet?

- Tehhäänpä vaan.

Paikalta alkoi kuulua kirveen iskuja tervaskantoon ja katkeavien kuusen kuivien alaoksien räksettä. Pian alkoi tuli rätistä ja makkara paistua. Vuppekin juoksi paikalle ja tuli hakemaan osansa. Kun miehet katsoivat Vupen innostunutta ja uskollista ilmettä, molemmat tuumivat, että tästähän tässä touhussa on kysymys. Ei haittaa, vaikka virtuaaliteeri hassutti.


Virtuaaliteeri voi majailla myös maan pinnalla

16 comments:

Anonymous said...

Harhanäky eli virtuaali...

Niinpä niin ja tuttu tunne.

Net h-vetin hirvikärpäset vois lailla kieltää! Tänä syksynä levittävät erinäisiä tauteja mukanaan, mikä on tehnyt metsissä tarpomisen entistäkin tuskallisemmaksi.

-Tvälups-

Anonymous said...

Vaimon kanssa juteltiin kotimaisesta runoudesta sen jälkeen kun oli katottu Täyttä elämää -hörhöilystä Vesa-Matti Loiri -jakso.

Kun pohdittiin sitä, että miten runous on muuttunut niin tuli mieleen kaksi asiaa. Toinen oli se, että vanhaa runoutta tekivät usein klassisesti sävyttyneen koulutuksen saaneet henkilöt, joten kreikalais-latinalaiset vaikutteet olivat suurempia. Ensimmäinen taas oli se, että kauan sitten miesten kirjoittama runous oli vahvemmin ulkoilmaelämää eläneiden, maskuliinisuutensa säilyttäneiden äijien runoutta. Siinä puhuivat luonnon voimat ja ilmiöt.

Nyt tuli Ykää lukiessa mieleen että yksi näiden tekstien raikas puoli on juuri se, että kyse on juurevasta, ulkoilmaan tottuneesta, luontoa lähellä olevasta tekstistä.

Kiitos siitä!

buuri johannesbuurista said...

Hirvenmetsästys
http://www.youtube.com/watch?v=bC4xnp4AHqA

Sorsanmetsästys
http://www.youtube.com/watch?v=MFPEXBJxx6k

Anonymous said...

No juu, metsät häviävät kiihtyvällä vauhdilla täällä Lapissa. Hallitus on suuressa viisaudessaan melkein tuplannut Metsähallituksen tulostavoitteen ja jäljet näkyvät. Kun puut on hakattu, myydään maat pois kiinalaisille ja venäläisille.

Surkuhupaisana seurauksena on se, että valtion harrastaman polkumyynnin ja dumppauksen seurauksena yksityisten puu ei käy kaupaksi. Ja tämän on saanut aikaan entinen kapitalismia ja yrittäjyyttä ajanut Kokoomuspuolue. Yhtä nyrjähtänyttä on tosin Vihreidenkin toiminta. Tällä hetkellä hakataan viimeisiä Keski-Lapin aarniometsiä sileiksi eikä vihreä koira perään hauku.

Onneksi meitä lappilaisia lohduttaa, että Metsähallituksen tulostavoitteella ja noilla hakatuilla raiskioilla saadaan sentään edes 1/8 ilmaiseksi jaetusta kehitysavusta maksettua. Tarvittaisiin siis vain kahdeksan Lappia, että saataisiin nuo rahat kerättyä ilman veronkorotuksia.

Terveisin JN

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Anolle, Buurille Johannesbuurista ja JN:lle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Joo toi ei ollut suinkaan se ainoa olematon latvateeri, mitä on tullu ristikon läpi katteltua. Hirvikärpänen on itselleni lähinnä kiusallinen, koska minua se ei pure, mutta mulla on kavereita, joita se puree, ja saa aikaan tosi ikäviä visvapaukamia. Kaiken kaikkiaan totaalisen turha otus. Toisaalta olis kiva ajatella sitä, että keräis eläviä hirvikärpäsiä muovipussillisen ja aikaisis pussin vihreitten puoluekokouksessa. Ja toteaisi, että nyt tutustutaan luontoon oikein urakalla.

Ano: Suuret kiitokset. Minähän en sinänsä ymmärrä kirjoittamisesta höykäsen pöläystä, noin kultturellisessa mielessä, mutta luonnossa liikkumisen kyllä hahmotan oikein hyvin.

Buuri: Turpa kiinni, hirvi! Noi on kyllä klassikoita. Se on muuten ollut aikanaan ihan hemmetin viisas päätös, että sorsanmetsästys alkoi klo 12.00 eikä 24.00.

JN: Lisätään tuohon vielä se, että maastossa liikkuessa huomaa kyllä, onko valtion vaiko yksityisen metsissä. Valtion metsät on hoidettu joko huonosti tai sitten ei ollenkaan ja lopputuloksena on tiheään kasvanut harventamaton risuryteikkö, josta ei saa kuin nippa nappa kuitupuuta ja jossa on tosi veemäinen kävellä.

Anonymous said...

Heh! Linnut ovat olleet aika arkoja viime viikkojen kirkkailla säillä. Ja ainahan ne näkee/kuulee metsässä liikkujan ennen. Lentävät sitten suoraan aseen kantamattomiin. Pari kertaa oli kunnon metso tähtäimessä, mutta taustalla oli vain sinistä taivasta. Eipä uskalla paukauttaa; jos läpikin menee, voi luoti lentää vielä useita kilometrejä. Hiukan on kuitenkin pataan pantavaa tullut. Lokakuun lopulla lehtien pudottua voisi saanti olla parempi.

Eipä sillä, linnustus on upea harrastus ihan luonnossa liikkumisen kannalta vaikka saalista ei tulisikaan. Ja pannukahvit nuotiolla kruunaa koko jutun.

Anonymous said...

On niin tuttua...
voin omasta puolestani kertoa, että pellonlaitaan jätetty hiukan avautunut pyöröpaali näyttää aamusumussa aivan pirun paljon makuulla olevalta hirveltä ...

- Ink Visitor

Becker said...

Noita metsäreissuja tulee harvemmin tehtyä, joten on ihan mukavaa lueskella Ykän kokemuksista tuohon tuttuun sujuvaan tyyliin.

Tuo hirvikärpäs teema oli jo jostain uutisesta tuttu, ja ne alkavat olla todellinen riesa vissiin. Se että ne ovat Venäjältä tulleet oli uutta. Toisaalta eipä sieltä kovin paljon hyvää tulekkaan paitsi kaasua ja raakaöljyä.
Mutta miten ne vasta silloin ilmestyivät, onhan hirviä Suomessa ollut iät ja ajat, vai onko ihminen jälleen ollut sähläämässä luonnon tasapainoa.

Vai toisia ne puree...kumma juttu tämäkin. Mulla oli aikoinaan erään mökkini rappusten alla mehiläispesä ja jostain syystä ne eivät minua ikinä tökänneet, mutta joitain muita kyllä. Tajusivakohan ne jättää tontin omistajan rauhaan. Piti se pesä sittemmin kyllä hävittää.

Noista haulikoista sen verran, että pääsin hiljakkoin ampumaan Mossbergin pumpulla, jossa oli pistooliperä. Se latausliikkeen ääni ja ase jäi kyllä mieleen. Kuvittelin mielessäni pimeää ja hiljaista omkotitaloa johon on kutsumaton vieras saapunut sisälle, ja sitten yhtäkkiä jostain kuuluu se edestakaisen latausliikken ääni......

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle, Ink Visitorille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne. Yleensäkin kun tulee kirjoitettua tuota politiikkaa, niin ennen pitkää alkaa vituttaa, ja sitten tulee halu kirjoittaa sitä jotain ihan muuta.

Ano: Minulla täällä Huitsinnevadassakin on semmonen tilanne, että kuljen metsällä pelkällä haulikolla. Asutusta ei sinänsä ole paljon, mutta sitä on tasaisesti, joten kiväärillä ei uskalla. Syntymäseuduillani Nyhtänköljässä tilanne on toinen, tilaa ampua on, ja samoin aika ajoin tulee käytyä tuolla valtion mailla hyvin syrjässä. Ja niin kuin sanoit, ei se saalis niin tärkeää ole. Kumpahan käy vähän pyssyjä ulkoiluttamassa.

Ink Visitor: Ja lisätäänpä tuohon vielä ne pääskyset, jotka käyvät sorsajahdissa siinä näkökentän rajalla pyrähtämässä. Mikä hitto se oli? Oliks se sorsa?

Becker:

Hirvikärpäsistä: Juu, Venäjän tuliaisiahan ne. Ja joitain purevat, joitain eivät. Riippuu varmaan jotenkin ihmisen hienhajusta tai jostain. En usko, että ihmisellä oli tähän osuutta. Lajit vaan leviää. Ajan kuluessa. Tosta puremisesta voi sanoa, että se on todellakin perskohtaista. Mulla on yksi kaveri, joka saattaa mökillään illalla saunassa huomata, että jaa, minuahan on kyy näköjään taas purrut. Ei mitään vaikutusta.

Haulikoista: Minä pitäydyn kaksipiippuisissa. Oma haulikkoni on Baikal IJ-27. Luotettavaa ja yksinkertaista venäläistä rautaa. Sanottiin venäläisistä ihan mitä hyvänsä, niin aseita ne osaavat tehdä.

Anonymous said...

Kyllä kannatti lukea kommenttiosiota. Toi Ykän ajatus että keräisi muovipussillisen hirvikärpäsiä ja vapauttaisi sen Virheiden (De Röda) puoluekokouksessa… Aivan loistava. Repesin ja röpsähdin. Vilkas ja visuaalinen mielikuvitukseni lähti heti käyntiin…

Tosin siinä kyllä kävi niin että kun en ole tota Ykää tietääkseni koskaan tavannut niin Ykän sijaan mielikuvituksessani oli käynyt niin että Antero Lärvänen, Hösse ja muut äänenvalaisumiehet olivat kosteassa saunaillassaan päättäneet että puoluekokouksen radiointiin täytyy edes joskus saada mukaan rehellisyyttä, toimintaa ja aitoja, peittelemättömiä reaktioita joten…

Enpäs kerro juonta tämän enempää. Enkä sitä, että millä tavalla Nexar Antonio Floreksen korkokengät, Heidi Hautalan kuitti- ja parisuhdesotkut, Sinnetännen ja Sumukuoren piilotettu luontovihamielisyys, radikaali vegaanihenkinen eläinaktivismi sekä Sini Terävälle juuri myönnetty "vuoden omahyväisin hymy" -palkinto liittyvät vapautettuihin hirvikärpästelijöihin.

Anonymous said...

Morjens!

Mehtuureissu Sallaan tehty ja kaikki mitä saatiin syötiin...

Hirvikärpäsiin otan kantaa seuraavasti: Purevat perkeleet minua ja sukuani.. kaveria ei koskaan.

Lääke mätiviin puremiin: Etsi puhdasta kuusenpihkaa könttä. Keitä pihkaa lurauksessa oliivi tms. öljyä.. niin tuhti pihkakonsentraatio kuin liukenee. Lähtee mätivä pahkama tällä litkulla kertasivelyllä. Apteekin pihkasalva auttaa noin viikon hölväyksen jälkeen, lie pihkasta vajaata..

Turjalainen

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle ja Turjalaiselle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kyllähän tuosta kieltämättä varsin hykerteleviä mielikuvia saa aikaiseksi.

Turjalainen: Kiitos reseptistä. Minua ne eivät pure, mutta tuosta vinkistä voi moni heppu olla kiitollinen.

Becker said...

Kerrankin yksinkertaistettu selvitys siitä, miten koko ählyjen sotiminen on saanut alkunsa, tosin enklannin kielellä:

http://petterssonsblogg.se/2014/09/26/sa-enkelt-ar-det/

Anonymous said...

Ja kun nyt on rauhallisempaa niin ennätän valistaa tuosta litkusta... siis mitkään kortisonit, salvat ja lääkkeet ei parantaneet mätivää pahkuraa.. jouluun asti mäti puremat minulla.. kunnes kekkasin pihkasalvan. Normi mies, jos lääke tehoaa niin lisätään annostusta ja kokeilin. Keittäessä haju on hirveä ja kattilaa ei tahdo saada puhtaaksi edes voilla keittämällä.. joten romukattila ja ulkohomma mieluiten. Onneksi 20 ml riittää pitkälle., joten kiloa pihkaa ja kolmea litraa öljyä ei tarvita.. sormenpään kokoinen nokare ja luraus öljyä..

Turjalainen

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Tämä nyt ei aiheeseen liity kuin siinä, että molemmissa on pyssyt osatekijöinä.

Mutta kyllä tuolta varmaankin se "eläke-/kuntoutusputki" on aukeemassa, mitä se joku demari-kansanedustaja muutama vuosi sitten hallitukselta kyseli.

http://yle.fi/uutiset/syyrian_taistelualueelle_matkustaneet_ovat_alkaneet_palata_suomeen/7494984

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Beckerille, Turjalaiselle ja Vittuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Tuo oli kieltämättä paha.

Turjalainen: Kiitos lisäyksestä.

VNV: Kiitos linkistä. Se päätyikin Kaljupäisiin Uutishavaintoihin.