sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

IHMISKUONAA

On oletettavaa, että tätä blogia lukee ainakin jonkun verran myös tiedostavan, suvaitsevan ja valveutuneen väestönosan edustajia, ja epäilemättä he suhtautuvat blogiini vihamielisesti. Varmaankin tämän kirjoitukseni otsikko saattaa saada heille aikaan tuhansia pieniä, koska epäilemättä otsikon myötä tarjolla olisi rasistiseksi sekä ääri-, laita- ja vinkkelioikeistolaiseksi tulkittavaa tekstiä, joka kohdistuu viattomiin turvapaikanhakijoihin ja siitäkös olisi kiva vetäistä oikeaoppiset herneet nenään.

Kirjoitus ei kuitenkaan kohdistu turvapaikanhakijoihin millään muotoa, vaan otsikon mukaiseen ihmiskuonaan kuulun itsekin, ja he ovat suomalaisia 50 – 60-vuotiaita ihmisiä. Kysehän on siitä, että niin valtiovaltamme kuin elinkeinoelämän viisaat tutkijat ovat todenneet, että työuria tulee pidentää mutta virkakunnan toiset edustajat taas saavat aikaiseksi sen, että ne lyhenevät. Kirjoitukseni käsittelee omaa alaani sosiaalipiipertämisen puolella, mutta oletan voimakkaasti, että se koskee muittenkin alojen ihmisiä.

Omalla alallani on nimittäin sairastuttu tautiin nimeltä oppiarvokuume, ja sen seuraukset näkyvät valitettavasti sillä tavalla, että alallani oleva 50 – 60-vuotias ihminen tietää olevansa viimeisessä työpaikassaan. Jos se loppuu, hän elää liiton rahoilla 500 vrk ja sen jälkeen tippuu peruspäivärahoille joilla jatkaa jossain hamassa tulevaisuudessa olevalle eläkkeelle saakka. Jota myötä hänen eläkekertymänsä luonnollisesti putoaa. Häntä ei palkata enää minnekään, vaikka hän osaisi hommansa ja olisi kokenut ammattilainen.

Kuinka tämä on mahdollista? Eikös hoitoalalla ollut työvoimapula, ja osaavista työntekijöistä on puutetta? Totta, mutta vain osittain. Alalle on pula nimenomaan muodollisesti pätevistä työntekijöistä, joita omalla alallani edustavat sosionomi-AMK-koulutetut työntekijät. Pula on keinotekoisesti synnytetty, eikä pula siis ole varsinaisesti osaavista ja kokeneista työntekijöistä. Itse asiassa heistä ollaan tarkoituksella hankkiutumassa eroon. Alalleni olennaisena piirteenä kuuluu kuntien kilpailutus. Kilpailutuksesta vastaavat toimistoviranomaiset, jotka eivät lastensuojelulaitosta ole välttämättä nähneet kuin valokuvasta, kaikki eivät siitäkään. Näin ollen heille on tullut ikävänä taipumuksena katsoa yksisilmäisesti sitä, mikä on alan koulutuksen viimeinen virallisesti vahvistettu huippu ja vaatimus, ei se, mikä on työntekijän kokemus tai osaamisen taso.

Näin ollen kilpailutuksissa vaaditaan, että laitoksessa on oltava jatkuvasti suureneva prosenttiosuus AMK-koulutettuja työntekijöitä. Mikä tahtoo sanoa sen, että esim. vanhan koulu- ja opistoasteen työntekijät, joilla on työstä kymmenien vuosien kokemus, jäävät jalkoihin, kun niin julkisen kuin yksityisen laitoksen on palkattava muodollisesti päteviä. Alallani on edelleenkin myös täysin ilman minkäänlaista muodollista pätevyyttä työskenteleviä työntekijöitä, jotka ovat kokeneita, soveltuvat alalle hyvin ja joita voi pitää alan todellisina ässinä. Nyt tilanne on se, että 23-vuotias, muodollisen pätevyyden saavuttanut täysin kokematon nuori nainen menee heittämällä ohi esmes 52-vuotisesta kokeneesta naisesta tai miehestä. Jotka ovat hyvin usein jatkuvasti määräaikaisia työntekijöitä, joille tehdään puolen vuoden sopimus kerta toisensa jälkeen. Kunnes uuden kilpailutuksen myötä sitä ei sitten enää tehdäkään.

Mitä tekee tämä 52-vuotias mies tai nainen? Lähteekö hän lukemaan sosionomi AMK:ksi? Kun hän aloittaisi lukemisensa (mikäli hän yleensä opiskelemaan pääsisi), hän olisi todennäköisesti jo 53-vuotias. Ja valmistuttuaan 57-vuotias. Kuka hänet enää palkkaisi? Hän elää 500 päivää liiton rahoilla ja sen jälkeen putoaa peruspäivärahalle. Joka pienentää hänen eläkettään. Ja virallisesti hän on hyödytöntä kuonaa, jota valtio joutuu elättämään. Häntä saatetaan syyttää siitä, ettei hän halua hankkia tarvittavaa lisäkoulutusta. Kuinka monta lukijaa huvittaisi lähteä yli viisikymppisenä lukemaan neljäksi vuodeksi jotain, jonka luettuaan hän tekee työn täsmälleen samalla tavalla, koska osaa sen ennestään? Häntä saatetaan myös syyttää siitä, ettei hän lähde uudelleenkouluttautumaan jollekin muulle alalle. Jälleen voi kysyä, että miksi lähteä lukemaan vuosiksi, kun tietää, ettei vajaa kuusikymppisenä häntä enää kukaan palkkaa.

Mikä on hänen poislähtönsä vaikutus laitoksessa? Yleensä aina negatiivinen. Jos joku laitoksen ulkopuolinen tulisi katsomaan laitostyöskentelyä, hän ei pystyisi erottamaan, kuka on AMK, kuka on kouluasteen pätevyydellä varustettu ja kuka täysin ilman pätevyyttä työskentelevä. Silloin hänellä saattaisi herätä se varsin aiheellinen kysymys, että miksi ihmisiä luetutetaan vuosikausia samaan tehtävään, jonka ilman muodollista pätevyyttä omaava tekee aivan yhtä hyvin. Hän saattaisi todeta, että asiasta ja vaadittavista pätevyyksistä päättävät korkeat virkahenkilöt voisivat ehkä käydä suorittavalla tasolla kysymässä, että mitä onnistunut työ vaatii. Mutta se vaatisi myös sen tunnustamisen, että suorittavan tason työntekijät saattaisivat itse asiassa tietää asian korkeaa virkahenkilöä paremmin, ja sellainen ajatushan ei käy oppiarvo- ja tittelitautia sairastavalle julkishallinnolle.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole halveerata AMK-koulutuksen itselleen hankkineita nuoria työntekijöitä. Luonnollisesti he tekevät sen, mitä heidän on pakko tehdä. Eihän heillä muutakaan vaihtoehtoa ole. Heidänkin kohdallaan on usein tympeää nähdä, kun harjottelujaksollaan olevasta opiskelijasta huomataan, että hän olisi kyllä jo aivan valmis työntekijä, mutta hänet on pakotettu tuhlaamaan elämästään vielä pari kolme vuotta siihen, mitä hän ei itse asiassa tarvitsisi. Jos hän pääsisi suoraan työhön, niin eikös silloin vielä tehtäisi sitä kuuluisaa työuran pidentämistä, josta niin kovaa ääntä pidetään?

Eikä AMK-koulutetuilla ole jatkossa välttämättä yhtään helpompaa. Jo nyt on olemassa pyrkimystä AMK-koulutuksen ja yliopistokoulutuksen yhdistämisestä ja jos sillä saadaan aikaan pidempiä koulutusaikoja ja hienompia titteleitä, niin sellainen ns. uudistushan ajetaan väkisin läpi. Jonka seurauksena nykyiset nuoret työntekijät viisikymppisinä huomaavat, että heidän työuransa onkin katkolla, koska vanha AMK-koulutus ei riitä, ja pakkovaatimuksena onkin jonkunlainen sosiaalialan suorittavan tason maisterintutkinto. Yllättäen hekin saattavat olla tarpeetonta ihmiskuonaa, jotka saavat luvan kärvistellä niin kuin parhaiten taitavat.

Yksityisellä sektorilla on luonnollisesti samanlaisia ongelmia. Tuttavapiirissäni teollisuuden puolella on yli viisikymppisiä ammattimiehiä, jotka on pistetty pihalle, koska he ovat liian vanhoja. Heidänkin työuransa on käytännössä ohi. Hekin ovat valtion kannalta tarpeetonta ihmiskuonaa. Niin he, kuin oman alanikin pian tarpeettomaksi kuonaksi muuttuvat ihmiset ovat kuitenkin tehneet vuosikymmenten työuran ja tukeneet omalta osaltaan kansakunnan hyvinvointia. Nyt heidät syyllistetään siitä, että he eivät tee sitä, mitä heidän ei anneta tehdä. 

Ei ole kyse pelkästään ihmisistä, joille ei anneta mahdollisuutta tehdä työtä. On luonnollisesti myös ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty. Kuinka monen metallimiehen kroppa kestää 65-vuotiaaksi? Jossain töissä, esmes omissani harvalla kestää nuppi sen ikäiseksi. Toimistostaan käsin asioita puntaroivan korkean virkamiehen näkökulmasta he ovat tarpeetonta ihmiskuonaa. Turha menoerä. Kun he eivät tuota tai työskentele muuten välttämättömissä tehtävissä, he ovat tarpeettomia. Heidän hyvinvointinsa ei ole valtiovallalle ongelma. Miksi olisikaan, sillä tuleehan sen keskittyä eräitten muitten ihmisryhmien jatkuvaan hyvinvointiin ja näitten ihmisryhmien lukumäärän kasvattamiseen. Mutta siitähän minä lupasin olla tällä kertaa kirjoittamatta, joten ei mul muut´ sanotav´ oo. Tällä kertaa.



43 kommenttia:

Euvostotaivas kirjoitti...

Loistava kirjoitus karusta aiheesta. Yli 50-vuotiaan sielua riepoo rajusti kaikki "kyllähän töitä on" -puheet. Muutaman työvalmennusjakson jälkeen alkaa mieli olla tyhjiin kaivettu. Ehdittyään oppia juuri toimintakenttänsä sen verran hyvin, että voisi alkaa itse suunnitella jonkinlaista kehitystyötä joutuukin sitten taas ulkopuolelle. Kun työ lopulta tulee hakuun, ohitse ravaa joku nuorempi uraohjus, jonka paikalla viipymistä voi vain arvailla.

Suomessa tutkintousko on aivan järkyttävää. Sen tiimoilta toki moni on sitten kehittänytkin oman leipäpuunsa vahtiessaan kokelaita. Tämä byrokratia on aivan verrattavissa siihen joukkoon, jonka bisnestä maahanmuuttajat ovat. Kuvioita ei voida järkiperäistää, koska se romuttaisi liian monia hyväpalkkaisia virkoja.

50-60 -vuotias pätkätyöläinen/työtön on yhtään kaunistelematta juurikin ihmiskuonaa. Hänen alapuolellaan onkin enää vain rutiköyhä vanhus, joka unohdetaan johonkin asuntoloukkuun kunhan ensin on muistettu tarkistaa, ettei hänelle jää yhtään ylimääräistä roposta. Heistä puunhalaajat tai eläinaktivistit eivät tahdo mitään tietääkään, siltä tuntuu.

Hyvä kirjoitus.

Professori kirjoitti...

Tämä julkisen sektorin hankintalaki lienee yksi kaikkien aikojen epäonnistuneimmista laeista. Yleensä järkeviä kirjoittava kollega metsäntutkimuksen puolelta kirjoitti aikanaan, että laki olisi erinomainen säästökohde.

Sen sijaan olen kanssasi ilmeisesti ainakin osittain eri mieltä koulutuksesta. Se on pääsääntöisesti hyvä asia, mutta huonoksi sen tekee hankintalain puitteissa tyypillinen väärinkäyttö: eihän oleellista voi olla ihmisten muodollinen pätevyys vaan todellinen osaaminen.

Hankintalain osalta kuvaamasi ongelma syntyy todellisen osaamisen kilpailuttamisen vaikeudesta - onhan helpompi tarkastella pelkkää muodollista pätevyyttä. Vähän vastaavaan olen törmännyt tutun yksinyrittäjän kohdalla - hän ei voi osallistua julksiin hankintoihin, koska kilpailutuksista vastaava Hansel käyttää ainakin hänen alallaan kriteereinä yrityksen kokoa ja edellisen vuoden liikevaihtoa. Toisin sanoen yksinyrittäjän yritys ei voi saada urakkaa, vaikka hän voisi urakan saatuaan palkata ongelmitta määräaikaiseen työsuhteeseen apua.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tuo muodollisen pätevyyden saaminen jälkikäteen ja (aikuis-)kouluttautuminen noin vaikeasti mene. Eikä siellä AMK-koulun penkillä neljää vuotta tarvitse istua.

Olisi kyllä Yrjön kannattanut perehtyä koko koulutusasiaan ensin. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja tietoa jakaa.

1) Jos olet suorittanut vanhan opistotason tutkinnon, voit hakea itsesi niin sanotusti päivitysopiskelijaksi alempaan ammttikorkeakouluun eli AMK-linjalle.

Suoritettavien opintopisteiden määrä on aiempia opiskeluja hyväksilukien yleensä noin 30 pistettä. Puolet opintopisteistä on ja tulee jo opinnäytetyöstä.

Itse kävin tekemässä tämän muodollisen päivityksen vuorotteluvapaani aikana.

Opiskelu oli työelämässä olleena helppoa. Ainoa vaikeus minulla oli saada kurssimuotoisesta opiskelurytmistä kiinni.

2) Jos olet ylioppilas tai suorittanut AMK-tutkinnon sekä olet suorittanut vanhan opistotason tutkinnon, voit hakea itsesi niin sanotusti aikuisopiskelijaksi ylempään ammattikorkeakouluun YAMK-linjalle. Tämä tutkinto vastaa maisteritason tutkintoa.

Opiskelu tapahtuu nykyisin lähinnä verkossa ja työnohessa. Aiemmat suorittamasi opinnot luetaan/lasketaan hyödyksi.

Kerättävien opintopisteiden määrä on (tässä tapauksessa) 60 op. Puolet opintopisteistä tulee laajasta opinnäytetyöstä.

Itse käyn juuri tätä YAMK eli master-tutkintoa läpi. En koe edes tämän tutkinnon suorittamista raskaana taakkana, edes normaalin päivätyön ohessa.

Linkkejä en laita, sillä jokainen voi hakea itse niitä oman alueen ja seudun ammattkorkeakoulusta. Etäopiskelussa voi olla vaikka töissä Helsingissä ja opiskella Rovaniemellä.

Niin, ja olen 55-vuotias, jolla on (oletettavasti) työuraa edessä vielä 10 vuotta.

heppa, tuo ikuinen opiskelija

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tekee tämä 52-vuotias? Lähteekö lukemaan sosionomi-AMK:ksi?

Ei välttämättä pääse vaikka olisi kuinka hyvä, fiksu tai kuinka hyvät todistukset.

AMK-koulutuksessa on nimittäin ikäsyrjintämiina. "Liian vanhoja" ei oteta kaikkialle. Mutta kun ikä ei ole laillinen syrjintäperuste, niin käytetään "soveltuvuusarvioinnin" tarkoituksenmukaisen tulkinnan mahdollisuutta.

Yliopistoon sen sijaan voi päästä kahdella eri tavalla sisään vähän vanhempikin. Pääsykokeella ja tehdyillä opinnoilla.

Käytännössä sellaisen vähän vanhemman työntekijän voisi olla ihan viisasta lukea avoimessa yliopistossa kaikessa rauhassa ja vähän harrastusluonteisesti pari aproa vuodessa. Yhteen niistä vähän enemmän paukkuja niin että siitä tulee oikein hyvät arvosanat.

Sitten haetaan 4-5 aproa plakkarissa ylimääräisen opiskelijan paikkaa sen pääaineen kumuun. Tehdään se tosi hyvin. Pidetään mahdollisimman hyvä huoli siitä, että kouraan tulee vähintään kandin paperit. Siitä voi sitten anoa sisäänpääsyä pääaineopiskelijaksi tehtyjen opintojen perusteella.

Suurin ongelma tuossa on se, että yliopistossa pärjääminen edellyttää sitä, että pitää osata näytellä idioottia. Jos se ei onnistu, niin saa sekä muilta oppilailta, monilta opettajilta että myös laitokselta organisaationa niin paljon passiivisaggressiivista kiusantekoa niskaansa, että sitä ei kestä sikakaan. Yliopisto on paikka jossa kunnianhimoiset keskinkertaisuudet kilpailevat sekä henkilökunnan että oppilaiden puolella paikasta auringossa. Ja jos maailmassa on jotain mitä kunnianhimoiset keskinkertaisuudet eivät kestä, niin heidän omansa ylittävä tai sitä vakavasti ottamaton lahjakkuus - etenkin silloin kun se ei ota myöskään sitä kunnianhimoa hyveenä.

Ja kun ajattelet ikänsä alalla töissä ollutta henkilöä, niin mietipäs miltä nämä kunnianhimoiset keskinkertaisuudet ja heidän retoriikkansa mahtaa kuulostaa.

Jumalan siunausta kaikille nuiville höpsänpöppiäisille.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkän kokemuksen omaaville - ja miksei muillekin - pitäisi luoda järkevän monimuotokoulutuksen (etäopetus + lähiopetus + itseopiskelu + työvuosien hyväksyminen monien oppijaksojen joko täydellisenä tai pääasiallisena korvaajana…) varaan suunniteltuja pätevöitymisreittejä.

Jos olisi mahdollista suorittaa itsenäiseen tahtiin työelämää lähinnä olevien opintojaksojen sisällöt vaativan esseen muodossa, niin jo "hyvä essee joka toinen viikko" -tahdilla voisi tehdä työn ohella vuodessa parin vuoden opiskeluajan pois alta. Kaikki hyötyisivät.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Silloin kun me oltiin lukiossa, luokan hunoimmista tuli poliitikkoja tai lehtimiehiä. Olivat reaalilinjalla armopullia anomassa.

Me pitkän matematiikan jätkät mentiin korkeakouluun ja aloitettiin Mobira, ohjelmoitavat logiikat ja Nokia. Muistan elävästi Hervannassa luonolla, kun seinälle heitettiin kalvo jossa oli kännykän kuva. Sellaista ei oltu vielä siihen aikaan keksitty, mutta kohta keksittiin.

Sitten nämä luokan huonoimmat päällepärsmärinä kusi housuille koko jutun. Poliitikkojen kakroita alettiin nimitteleen isolla palkalla johtotehtäviin ja loppu onkin historiaa.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Pojat! Olen itsekin 55 vuotias. Täytän syyskuussa 56.

Niin kauan kun pää toimii, ei jäädä eläkkeelle.

En tiedä miten Suomessa, mutta maailmalla arvostetaan kokemusta ja tietämystä, mulla on monta työkaveria joiden ikä on yli 70 vuotta eivätkä aio jäädä eläkkeelle ennenkuin pää heittää.

Itsekin aloitin just eläkesäästämisen. Joskus 70+ otateaan rahat (jos ne ei ole osakemarkinoilla menettänyt arvon) ja sitten lähetään joskus 80 vuotiaana kiertään vaimon kanssa muolimaa.

Vuokrataan hytti laivalta ja seilataan kaikki satamat läpi.

///////////////

Siis, meidän firma palkaa heti asiantuntijan vaikka olisi kuinka vanha. Joko vastavalmistunut, joka on helppo opettaa tavoille tai sitten vanha kettu.

Ei ole ihme, että Suomi menee viemäristä alas, jos kokemusta ja tietämystä ei arvosteta ja vanhat heitetään pellolle vanhuuden vuoksi.

Peruskoulu ja kusipäät kakarat pilas koko homman.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Euvostotaivaalle, Professorille, Ikuiselle opiskelijalle Hepalle, Ano1:lle, Ano2:lle ja Buurille Johannesbuurista & kiitos kommenteistanne.

Euvostotaivas: Kiitokset. Nuorison syrjäytymisestä puhutaan paljon. Ja kannattaa puhuakin. Siinä sivussa unohtuu, että tietyn vanhemman ikäryhmän syrjäytymiselle luodaan pohjaa koko ajan.

Professori: Sinähän olet yliopistoihmisiä, joten luonnollisesti arvostat teoreettista koulutusta sinänsä. Kun sitä opetetaan yliopistossa, sille on tietty tarkoitus. Suorittavalle taholle väen väkisin ympätty, varsinaiseen työhön liittymätön koulutus on pelkkä ylimääräinen taakka ja yliopistoihmisenä sinun on ehkä sitä vaikea hahmottaa. Mutta kiitokset tuosta kertomastasi hyvästä esimerkistä.

Ikuinen opiskelija Heppa: Kyllä minulla on tuo koulutusasia selvillä. Mutta sinä olet ylempää AMK-tutkintoa suorittaessasi selvästi pyrkimässä esimiestehtäviin. Kirjoitukseni ei koskenut sinun kaltaisia ylemmäksi pyrkiviä ihmisiä, vaan niitä jotka joutuisivat suorittamaan koulutuksen varmistaakseen mahdollisuuden tehdä työtään täsmälleen samalla lailla kuin ennenkin. Unohdat ei-opistotason työntekijät kokonaan. Ja näyttää siltä, ettet kyseenalaista koulutuksen sisältöä ollenkaan. Minulla on tuttuja, jotka aloittivat tuon. Ja lopettivat alta vuodessa todeten, että ei aikaihminen kerta kaikkiaan kestä kuunnella yhtään enempää tuota varsinaiseen työhön millään tavalla liittymätöntä tuubaa.

Eivätkä he pitäneet asiaa muutenkaan niin helppona kuin sinä. Ehkä sinä olet sen verran lahjakas opiskelija, että se sinulla toimii paremmin. Onnea sinulle tuleviin esimiestehtäviisi ja menestystä muutenkin. Se jäi muuten epäselväksi, että oletko sosiaali- vaiko jollain muulla alalla, joten koulutuksesi sisällöstä on vaikeaa itsessään tarkemmin kommentoida.

Ano1 ja Ano2: Minä kirjoitin suorittavasta tahosta johon liittyvästä ylikoulutuksen vaatimuksesta olen kirjoittanut ennenkin. Tärkeintä ei ole se, kuinka ihmiset saadaan suorittamaan tutkinto, vaan nimenomaan se, että arvioidaan työ itsessään. Ja siinä tulisi käyttää arvioijana nimenomaan suorittavaa tahoa, mutta sehän ei nykyisessä Suomessa suinkaan käy. Ano1:sen kirjoittama ikäsyrjintämiina alkaa vaikuttaa tossa viidenkympin jälkeen tosi pahasti, ja vaikka ihminen olisi saanut sen paperin jollain tavoin hankittua, niin ei häntä enää 56-vuotiaana palkata. Sen sijaan ilman korkeammilta tahoilta määriteltyjä kilpailutusvaatimuksia hän olisi voinut jatkaa hyvänä työntekijänä aivan niin kuin ennenkin.

Buuri: Minä olen eläkesäästänyt jo toistakymmentä vuotta. Arvasin meinaan aikaa sitten, että mihin touhu on menossa ja voipi olla, että minutkin ”realisoidaan”. Minulla on mukava mielikuva siitä, että laivasi saapuu aikanaan Hömpstadin satamaan ja voin tarjota sulle kaljat.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Vielä siis: ongelma ei ole se, millä tavoin ihminen saadaan suorittamaan tietty tutkinto. Ongelma on se, miksi ihmeessä hänen tarvitsisi yleensäkään suorittaa tutkinto, jonka vaikutus hänen työhönsä on nollan ja olemattoman puolessa välissä.

Snowcamo kirjoitti...

Ratkaisu ongelmaan saattaa tulla toiselta taholta nopeammin kuin arvaatkaan. Nykyinen tutkintokoulutus Suomessa on suoranainen huijaus, valtava kupla, joka poksahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Seuraavat esimerkit saattavat olla niin uskomattoman kuuloisia, ettei lukijalla ole mitään velvoitetta edes yrittää niitä uskoa (totta ne silti ovat, jokainen). Mutta ottakaa sen verran tukevampi henkinen asento, että sitten kun se kupla isosti proiskahtaa, niin ette lennä pahasti pyrstöllenne.

Ylioppilaskirjoitusten matemaattisten aineiden vaatimustaso on laskenut ainakin 50 vuotta. Koska lukijoista varmaan suurin osa on lukion käyneitä, niin käykää itse arkistosta vilkaisemassa. Lisäksi nykyään saa käyttää laskinta, joka ratkaisee, derivoi ja integroi yhtälöt. Koska kirjoitusten arvosanat perustuvat jakaumaan, ei tarvitse osata, kunhan muutkaan eivät osaa.

Tämän seurauksena uusista fukseista eräässä varsin hyvässä suomalaisessa yliopistossa tehty lähtötasotesti osoitti, että ilman laskinta noin kolmasosa ei osaa laskea tavallisia murtolukuja yhteen, jos niillä on eri nimittäjät.

Tuota olisi samassa yliopistossa työskentelevän vaikea uskoa, ellei itse olisi osallistunut hiukan erilaisen 'lähtö'tasotestin järjestämiseen, eli maisteriksi valmistuvien osaamistason mittaukseen. Noin 50% osasi omasta alastaan saman verran, kuin oli 80-luvulla lukion oppimäärä. 10% ei osannut mitään, eli peruskoulun oppimääräänkään perustuvaa tehtävää. Kukaan (N~50) ei osannut viimeistä, ei-puhtaasti-mekaanista tehtävää, jonka tieto-osaamispohja perustui kuitenkin fuksikurssilla opetettuihin perustaviin perusasioihin. Tehtävät olivat täysin asiallisia eivätkä millään lailla kompia. Ja siis tästä osallistujakunnasta oli jo karsiutunut pois opinnot keskeyttävä osuus!

Hieman kvalitatiivisemmin saman havainnon voi tehdä myös tohtoreista, joiden joukossa on täysin omaan alaansa perehtymättömiä - mutta tutkimusryhmään sulautuvia - yksilöitä, jotka ymmärtävät asiat "ylemmällä tasolla" (ilmiöstä käytetty termi). Maailmalla on enenevästi jupistu peer-preview -prosessin kriisistä ja se on totisinta totta. Käytännössä miten tahansa huonon artikkelin saa läpi kun vain yrittää riittävän monta kertaa. Väitöstilaisuuksien rappiosta voisi kirjoittaa kokonaan oman kirjoituksensa, mutta jääköön.

Kun tätä taustaa vasten peilataan yliopistojen rahoitusta, joka pitkälti kokonaan tulee tutkinnoista ja niiden johdannaisista (julkaisut, 55 ov vuodessa suorittaneet jne.), niin luulisi täysjärkisen ihmisen tajuavan mihin ohjaus johtaa.

Ja on jo johtanut. Nyt kaikkien opiskelijoiden on päästävä kaikista kursseista läpi. Jos ei osallistu tenttiin, niin keksitään vaihtoehtoinen suoritustapa (harmi että rikoslain virkamieslahjussäädökset päivitettiin koskemaan myös yliopistojen viraltapantuja työntekijöitä). Nyt kun kaikki pääsevät läpi, on samanlainen keskustelu alkanut 55 ov:n suorittamisesta. Siihenkin on vastaavasti tulossa jonkinlaista 'tukea'.

Kun poikamme ja tyttäremme lähtevät täältä maailmalle edustamaan titteli nimessään, niin bluffia voinee pitää yllä vain rajallisen kauan. Tässä tilanteen voisi pelastaa enää vain se, että ongelma olisi globaali. 'Onneksi' joitain merkkejä siitäkin on olemassa.

Lopuksi muistutettakoon, että totta kai joukossa on edelleen se pieni fraktio, joka muinoin pääsi tiukoista pääsykokeista läpi ja on aina ollut alastaan kiinnostunut ja hankkii asiantuntemuksen vaikka väkisin, yliopiston avusta tai kiusasta huolimatta. Harmi ettei heille ole nykyään tarjota minkäänlaista tutkintoa, joka kertoisi alan osaamisesta ja pätevyydestä.

Kumitonttu kirjoitti...

Nykyisin tytöt opiskelevat poikia pidemmälle ja se on yksi syy - ei ainoa - tähän tutkintomaniaan. Kaikenlainen valvonta ja kyttääminen ravintoloiden Oiva-merkintöjä myöten toki työllistää maisteristyttöjä mutta muu maailma tuntuu pärjäävän hyvin ilman Oiva-hymiöitäkin.

Suomessa on maailman kallein autokoulu mutta kuolonuhreja siinä missä Ruotsissakin. Ei tule koulun pekiltä osaamista vaan ihan itse tekemällä ja kokeilemalla.

Korkeakoulun paras anti on kyky ymmärtää hyvä ja huono tutkimus toisistaan. Valitettavasti tämä anti jää humanistisella puolella ottamatta. Tiede on ottanut uskonnon aseman julkisessa hallinnossa vaikka oikeasti politiikka ja yhteiskunnalliset päätökset ovat - tai niiden pitäisi olla - epärationaalisia ja perustuvat parhaan sijasta oikeudenmukaiseen. Parasta varmaan olisi korkeakoulututkinto sinunkin alallasi, mutta mitä se potilas siitä hyötyy? Siis varmaan hyötyy jos oppi on mennyt perille mutta eihän korkeakoulututkinto sitä millään muotoa takaa.

Juha kirjoitti...

Itse arvioin kuvion juoneksi (valtion) eläkemenojen minimoinnin; kun jää super-kertymät yms. työttömiltä väliin, niin ei eläkemenot päätä huimaa.

Eikös vähän väliä ole uutisia, että rahat eivät tulevaisuudessa riitä eläkkeisiin? Että maksuja pitää korottaa ja työuria pidentää? Kolmas konsti on moraalisesti arveluttava, mutta tehokas.

Aloitin itse säästämään omaa eläkettäni n. 35-vuotiaana, enkä usko katuvani päätöstäni. Ainoa kanto kaskessa on, että minua tullaan tod. näk. "rankaisemaan" oma-aloitteellisuudesta: "Sinulla näemmä on säästöjä - syö ne ensin pois, vain sitten saat sosiaalietuden, 650/kk. tjsp".

Tosin vain, jos olen Suomessa tuolloin.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä sama tittelinkipeys on saavuttanut myös valtionhallinnon IT-osastot.

Viimeisen vuoden aikana, vaikka laki tai muut eivät ole mitenkään muuttuneet, on alkanut tulla liki jokaiseen alan tarjouspyyntöön erääksi tärkeimmistä "laadun" pisteytystekijäksi tarjottavan toteutuksen tekevien koodareiden sun muiden koulutus.

Luonnollisesti ylemmästä korkeakoulututkinnosta saa eniten pisteitä. Ompa tullut sellaisiakin joissa korkeimmat pisteet saa jos tarjoaa tekijöiksi oikein tohtoreita. Osassa nämä tittelit ovat jopa pakollisia vaatimuksia, ei vain lisää pisteitä valinnassa antavia.

Lisäksi nämä ovat nykyisin sellaisia että tekijöille asetetaan muutenkin aivan tolkuttomia vaatimuksia, tai ainakin näistä vaatimuksien täyttämisistä saa niitä "laatu" pisteitä jotka käytännössä useimmiten ratkaisevat valinnan. Pöydälleni on tullut tarjouspyyntöjä, joissa kullekin henkilölle asetetaan jopa 50-60 erilaista vaatimusta teknologioista ja menetelmistä.... + se titteli.

Voi helvetti sentään mihin tämä maa on näiden meidän mainioiden virkamiesten mukana menossa. Tuntuu että tilanne paheni kertaheitolla kun ex-nokialaisia palkattiin liki kaikkiin valtionhallinnon organisaatioihin IT-pomoiksi. Ei ole mikään ihme jos näiden ajatusten kymijokien johdolla Nokia kaatui.

Ja muutenkin nämä julkkaripuolen tarjous

Anonyymi kirjoitti...

"Miksi ihmeessä hänen tarvitsisi suorittaa tutkinto, jonka vaikutus hänen työhönsä on nollan ja olemattoman välissä?"

Ei siinä monessa mielessä olekaan järjeä. Mutta ihan henkilökohtaisen edun kannalta tarpeettoman tutkinnon suorittaminen voi olla se ns. pienimmän riesan tie. Sillä saa ehkä varmistettua sen, että voi säilyttää paikkansa työelämässä eläkeikään ja kunnollisen eläkkeen kertymiseen asti.

Sekin mahdollisuus voi olla että pätkätyöt vaihtuvat virkaan, haettavissa olevien paikkojen valikoima kasvaa, kunnan virkapäättäjä kuuntelee tarkemmin…

Oma etu, paras etu.

Moottor Miäs kirjoitti...

"Päivi Räsänen: Lastensuojeluviroissa henkilöitä, joilla ei ole riittävää pätevyyttä"

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288780018667.html

Pääasia että syyllinen löytyy. Tapaus Eerikassa se oli tietysti nämä vanhan liiton työntekijät joilla ei ole vaadittavaa muodollista pätevyyttä.

Mun ammattikouluaikoina oli koululla ongelma löytää opettajiksi insinöörejä joilla olisi vielä pedagogisia opintoja.

Toinen juttu tietysti on että miksi amiksen opettajan tarvitsee olla insinööri. Eikö käytännön alan opettaja voisi olla vaikka kokenut ammattimies, reservin AUKin luulisi pätevöittävän kyllä ihan riittävästi pedagogisesti.

Eikös Ykä joskus itsekin ehdottanut että armeijan vanhoista kantapeikoista saattaisi löytyä varsin erinomaisia tarkkailuluokan maikkoja tai lastensuojelun työntekijöitä. Uskon tähän itsekin.

Anonyymi kirjoitti...

Systeemi pompottaa surutta. On tullut nähtyä niin moneen kertaan, kuinka työmiehen ja -naisen arvo nollataan ja uudelleenkoulutuksen nimissä siloitellaan tilastoja. Pitää tähän muistella yksi taannoinen idioottimainen "onnistuminen", erään 61-vuotiaan henkilön tapaus. Hänen tuki- ja liikuntaelimistönsä oli jo tukevasti eläkeiässä, mutta silti hänet piti vielä työuran ehtoopuolella kouluttaa lähihoitajaksi. Ihan vakavissaan siis koulutettiin tuo ihminen ammattiin, jota hän ei kuntonsa puolesta pysty päivääkään tekemään. Täysin teräväpäinen ihminen lytättiin näin veemäisesti viime metreillä. Eläke olisi ollut rehellisempi ratkaisu. Tapaus on yksi monista, rahanmenon määrää ei uskalla arvaillakaan edes.

Toinen asia jota jo yli 20 vuotta sitten aloin arvostella julkisesti on sairaanhoitajien ja vastaavalla suorittajatasolla toimivien ammatti-ihmisten korkeakouluttamista. Keksittiin hoitotiede ja muuta himphamppua. Aivan joutavaa skeidaa, jos sallitte. Nyt sitten sairaaloissakin istuu yliopiston käyneitä osastonhoitajia, apulaisosastonhoitajia, myötäymmärtäjiä, mielensäpahoittajia, humpuukimaakareita ja muita työajansyöjiä. Hallintorakennus ja käytävät täyttyvät koukkuselkäisistä koneeennäppäilijöistä.
Ei sairaanhoito kaipaa yhtään lääketiedettä kummempaa yliopistohumpuukia ympärilleen. Sairaanhoitajat osaisivat hommansa ilman Katie Eriksonin nelikenttien opetteluakin. Vituixmän (Savonmuan sankari) monella tapaa.

Dr Outhouse

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Snowcamolle, Kumitontulle, Juhalle, Ano1:lle, Ano2:lle, Moottor Miähelle ja Dr Outhouselle & kiitos kommenteistanne.

Snowcamo: Opettajapuolen tutuilta on tullut samaa viestiä. Ja myös ammattikorkeakoulujen rahoitus perustuu vain suoritettuihin tutkintoihin, joten niitä on saatava aikaiseksi. Sinänsä yksi syy, miksi tutkintopöhöä jatkuvasti lisätään voi olla koulujen toiminnan säilyttäminen itsessään. Muutenhan jouduttaisiin laittamaan opettajia kilometritehtaalle. Laitetaan mieluummin suorittavan tason työntekijöitä. Minä muuten olen vielä sitä ikäluokkaa, jolle opetettiin laskutikku. Rehellisesti sanoen en ole kyllä sitä aikoihin käyttänyt.

Kumis: Ainakin oma alani on jo aikaa sitten naisvaltaistunut ja tutkintopöhö lisää sitä. Tytöt jaksavat päntätä ja opetella ulkoa. Moni häiskä taas keskeyttää opinnot, kun toteaa, että ei tällaista tuubaa kerta kaikkiaan viitsi opetella. Yliopistomaailmassa asia tietysti korostuu ja silloin noita Oiva-merkintöjen kyttääjiä täytyy palkata. Oma alani ei ole minkäänlaista rakettitiedettä, ja meillä todellakin täysin kouluttamaton ihminen pärjää ihan yhtä hyvin ja usein paremminkin kuin koulutettu. Täällä asiat eivät ole kiinni koulutuksesta, vaan tyypistä itsestään. Joko sovellut alalle, tai sitten et. Jos et, ei tohtorinkaan paperit sitä muuta.

Juha: Tuo on ollut usein minunkin mielessäni. Se on julmaa, mutta mahdollista. Kirjoitin asian aikanaan fiktiivisessä muodossa:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/11/vanha-mies.html

Sanotaan näin, että selkänsä särkenyt työmies saa kärvistellä, mutta hänen asioistaan päättävä virastokalkkuna voi jatkaa rauhasa uraansa vaikka 68-vuotiaaksi ja siirtyä sitten erittäin hyvälle eläkkeelle, jonka hänelle tienasi se selkänsä särkenyt työmies.

Ano1: Odottelinkin vähän esimerkkejä muilta ammattialoilta. Kommenttisi kuvasi hyvin oman alasi tilannetta. Kiitos siitä. Taitaa olla niin, että parannusta asiaan ei ole luvassa niin omalle kuin sinun alallesi.

Ano2: Riippuu tyypistä. Hyvin moni yli viisikymppinen toteaa ihan aiheesta että pitäkää tunkkinne. Ja sanotaan niin, että jos amk-paperit hankkii 57-vuotiaana, niin se ei todellakaan takaa virkaa. Ei sen ikäisiä enää palkata.

Moottor Miäs: Ensinnäkin lastensuojelun sossuista voi todeta, että he ovat ikävästi puun ja kuoren välissä. Jos lastensuojelu reagoi, se saa ryönää niskaansa. Jos se ei reagoi, se saa ryönää niskaansa. Yhtenä ongelmana aina ministeriötä myöten on käsitys pätevyydestä ja siitä, että vain korkeakoulutettu ihminen on pätevä. Itse näen kyllä, että ne pääosin jo eläkkeellä olevat, ns. huonommin koulutetut sosiaaliämmät omasivat huomattavasti paremman tilannesilmän ja olivat muutenkin enemmän maan tasalla. Joka tapauksessa sosiaalityöntekijöitten suurin ongelma ei liity koulutukseen vaan kuormitukseen. Kun yhdellä sosiaalityöntekijällä on kymmeniä asiakasperheitä, niin asioita jää silloin huomaamatta. Ihmisellä on rajansa. Vanhoista kantapeikoista en ole pelkästään ehdottanut, vaan olen heidän kanssaan myös työskennellyt ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Dr Outhouse: Noita totaalisen turhaan pakkokoulutettuja on useita. Siinä ihmisen arvo todellakin lytätään. Ja tiedetään jo touhun alussa, ettei tämä ketään hyödytä. Sairaanhoitopuolen tuttavilla on täysin samanlainen näkemys kuin sinulla. Ikävintä lienee, että niin omalla kuin sinun alallasi tilanne ei muutu. Tämä siksi, että molemmilla aloilla johtava toimistoporras on valittu sillä perusteella, että ne eivät kyseenalaista järjestelmää. Tahdottomia ja mielipiteettömiä ihmisiä. Vaikka he näkisivät ja jopa ymmärtäisivät epäkohdat, ei siitä suunnasta ole odotettavissa minkäänlaista kapinaa.

Kenzo kirjoitti...

Terve Ykä. Opiskelin itselleni tutkinnon, joka ei valmistanut tekemiini töihin millään tavalla. En tosin ole ollut päivääkään työttömänä viimeisen 15 vuoden aikana. Lähdin opintojeni ensimmäisen vuoden jälkeen hankkimaan sitä niin mainostettua "ulkomaan kokemusta" britteihin. Opiskeluaikanani ansaitsin rahaa tekemällä töitä osa-aikaisena laitoshoitajana sairaalassa (sain selville muutaman vuoden päästä, että tähän vaaditaan noin puolentoista vuoden koulutus Suomessa, itse selvisin kahden viikon perehdyttämisjaksolla). Valmistumiseni jälkeen olin puoli vuotta töissä Subwayssä, tein matkapuhelinten ehostustöitä ja tarjoilijanakin tuli oltua puolisen vuotta. Siitä siirryin IT-ohjelmistotukeen puolen vuosikymmenen ajaksi väritettyäni vähän kokemushistoriaani (työt sujuivat hyvin ja siinä ohessa opiskelin muutaman Microsoftin sertifikaatin). Nyt olen laskentatoimea sivuavissa hommissa ja opiskelen tässä ohessa laskentatoimen tutkintoa. Käytännössä olen oppinut kaiken tekemällä, muilta ihmisiltä kyselemällä ja lukemalla aiheeseen liittyvää materiaalia ja sitten työtä tehtyäni vasta alkanut opiskelemaan aiheita, joiden parissa ehdin jo hyvän tovin työskentelemään. Kaikkiin tekemiini osa-aikatöihin vaadittaisiin Suomessa vähintään vuoden koulutusjakso (poikkeuksena Subway) ja suhteellisen helppoihin toimistohommiinkin 3-4 vuotta koulutusta, joka mielestäni on naurettavaa. Noh, olen ylpeä itsestäni. Nyt olen sitten silloin tällöin haeskellut Suomeen töihin, toistaiseksi vain huvikseni, ja olen saanut vastauksia tyyliin "taidat olla ylikoulutettu näihin hommiin" ja "CV:si näyttää hyvältä, mutta sinulla ei ole 10 vuoden kokemusta alalta". Mielestäni on hyvä, että nuorille annetaan mahdollisuuksia, mutta tämän ei tule tapahtua kokeneiden ihmisten kustannuksella, eikä siinä tietenkään ole mitään järkeä, että pitää hommata paperi, jotta saisi jatkaa oman hommansa tekemistä niinkuin aiemminkin. Tarkoitan tässä kaltaisiasi, jotka ovat työnsä tehneet hyvin (oletan näin, koska enhän tunne sinua hlökoht.) vuosikymmenien ajan. Itseni puolesta en pelkää, koska suhtaudun työhön eri tavalla kuin esim., teatterikorkean näyttelylinjalta valmistunut, jolle seurava rooli on se juttu, jota odotellessa, työkkärin rahat virtaavat sisään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kenzo. Kommenttisi ja kokemuksesi lisäävät varmuutta suomalaisesta tutkintopöhöstä. Tutkinnoissa on totaalisen paljon ilmaa ja on ammatteja, jossa työ opettaa tekijänsä ilman tutkintoakin. Ihmettelen vaan, että mistä tämä on alkanut ja miksi. Ehkä virkakoneisto vain haluaa vallanhimossaan määritellä kaiken, työn osaamisenkin, ja kun määrittelyssä oli jo olemassa lautamiesjärkeä käyttävä tapa, niin virkakoneiston piti etsiä oma, täysin toisenlainen tapansa.

thule kirjoitti...

Alusta saakka on ollut aivan selvää, että juhlavat puheet "työurien pidentämisestä" eläkeiän nostolla ovat pelkkä puhallus, jolla on tarkoitus ainoastaan selvitä "eläkepommista" yksinkertaisesti romuttamalla valtaosa eläkkeistä.

Kun valtaosa väestöstä ajetaan kymmeneksi vuodeksi kortistoon ennen eläkeikää, jäävät eläkkeet niin alhaisiksi, että ne on varaa maksaa ja rahat riittävät mukavasti vielä asiasta päättäneiden harvojen omiin ökyeläkkeisiin. Kukaan muu ei tosin eläkkeellä sitten enää tulekaan toimeen.

Itselläni sattuu olemaan ylempi korkeakoulututkinto ja väitöskirjaakin aikanaan väsäilin, kunnes tulin järkiini. En ole silti koskaan ymmärtänyt tätä vimmaista tutkintouskovaisuutta, joka suomalaisen työelämän on vallannut. Pitää olla suunnilleen kadunlakaisutekniikan diplomi-insinööri päästäkseen kaupungin katuosastolle töihin, eikä harjanvarteen silti pääse, ennen kuin on suoritettu harjaustekniikan syventävä erikoistumisjakso, työturvallisuuskoulutus, perehdytysjakso ja ympäristövastuullisuusspedeilyn sertifikaatti.

Niin, ja tietysti palkkaus kunnan hommiin edellyttää vielä todistettua ruotsin kielen hallintaa. Ei sitä tietenkään puhua tarvitse, mutta kielikursseja ja -kokeita pitää olla suoritettuna ja niistä paperi, jossa mahdollisimman monta leimaa.

Unohtamatta sitäkään, että ensimmäistäkään työpaikkaa ei saa ilman todistettavaa useiden vuosien kokemusta vähintään vastaavien tehtävien menestyksekkäästä suorittamisesta ja ehdottomiin suosikkeihini kuluuvaa vaatimusta "käytännössä osoitetusta johtamistaidosta" - mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan.

Ja palkkatoivomuksia saa aina esittää... kunhan ne osuvat haarukkaan, joka on noin puolet siitä, jolla keskivertoihminen tulee toimeen.

Poikkeuksena sääntöön: mitään edellä mainituista ei tietenkään vaadita tehtävän vaativuudesta rippumatta, jos hakijalla sattuu olemaan oikeanlainen Puolueen jäsenkirja ja epämääräisesti määriteltyä "merkittävää yhteiskunnallista osaamista"

Poliisin pojanpoika kirjoitti...

Juttelin kerran isoisäni kanssa hänen koulutus- ja työurastaan. Hän oli käynyt kuusi vuotta kansakoulua, neljä luokkaa oli tavallista kansakoulua sekä kaksi jatkoluokkaa.

Sotareissulla meni viisi vuotta. Hän selvisi siitä suhteellisen ehjänä, mietti sitten kotona, mitäs rupeaisi tekemään. Huomasi lehdessä poliisikoulun ilmoituksen. Koulu oli Suomenlinnassa ja kesti muutaman viikon keväällä 1945.

Oli passipoliisina Helsingissä jonkun kuukauden kokeneemman poliisin parina, haki sitten maaseudulle, jossa viihtyi lopputyöuransa, pääsi eläkkeelle 58-vuotiaana.

Poliisilla oli monenlaisia kursseja, kuten ajoharjoittelua, rikospaikkatutkintaa sekä muita ammattikursseja. Näitä hän vuosien varrella suoritti.

Olemmeko tulleet tyhmemmiksi kuin isovanhempamme? Silloin työ opittiin työtä tekemällä. Jos ei jotain osattu, niin työnantaja lähetti kurssille oppimaan.

Eihän tässä ole mitään järkeä, että ensin on yhdeksän vuoden peruskoulu, sitten kolmen vuoden ammattikoulu tai lukio ja lopuksi 3-7 vuoden opintoputki, yhteensä istutaan koulun penkillä 12-20-vuotta!

Monet työt oppii muutamassa viikossa. Sinun työssäsi tärkeintä taitaa olla ihmisten kohtaamisen oppiminen. Ei sitä opi kirjoja lukemalla, vaan ainoastaan kohtaamalla erilaisia ihmisiä.

Koululla on monia tehtäviä, yksi tärkeimmistä on ihmisten varastointi. 1990-luvulla koulutuksia laajennettiin, koska haluttiin kaunistella työttömyyslukuja. Haluttiin myös opettajille ja kouluviranomaisille työpaikkoja. Sillä tiellä ollaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Thulelle ja Poliisin pojanpojalle & kiitos kommenteistanne.

Thule: Tuosta eläkepommin rumasta purkamisesta olen ollut jo pitkään samaa mieltä kuin sinä. Herättää muuten hieman katkeruutta suuria ikäluokkia kohtaan, jotka ovat varmistaneet itselleen todennäköisesti Suomen historian parhaat eläkkeet koskaan, vaikka onhan tässä seuraavakin sukupolvi niitä töitä kumminkin tehnyt.

Yliopistokoulutuksesta: Olet varmaan kirjoituksissani huomannut, että minä en tunne mitään erityistä vastenmielisyyttä yliopistokoulutettuja ihmisiä kohtaan, vaan sitä, että heitä on jo iät ja ajat koulutettu liikaa. Tämä laskee sekä yliopistollista osaamista että koko koulutuksen arvoa. Ja sen myötä maahamme on jouduttu etsimällä etsimään näille ylimääräisille yliopistokoulutetuille suojatyöpaikkoja, jotka eivät ole edes varsinaisia työpaikkoja, vaan eräänlainen ylihinnoiteltu, oppiarvoon pohjautuva sosiaaliturvan muoto.

Kadunlakaisutekniikan diplomi-insinöörin lisäksi lisäisin tämän tittelin, mihin törmäsin joskus, eli siivoojan tittelin korvaamisella kuusivuotisella yliopistollisella dustonomin koulutuksella.

Mainitsemasi poikkeus sääntöön pitää paikkansa. Pitäähän poliittisen broilerikoneiston pitää huoli omistaan.

Poliisin pojanpoika: Luulen, että emme ole tulleet tyhmemmiksi. Tietyllä tavalla sukupolvi sukupolvelta avuttomammaksi ehkä. Kädentaito on nykyisin sitä, että teini-ikäinen osaa läätiä sormellaan älypuhelinta. Mutta sinänsä luulen, etteikö se nuorempi sukupolvikin osaisi oppia asiat tekemällä. Ylimitoitetuilla tutkimusvaatimuksilla se vaan tehdään mahdottomaksi. Unohdetaan se, että kaikki eivät ole lukijaporukkaa, vaan meillä on edelleenkin se ns. kansalaiskouluporukka, mutta heille ei anneta enää mahdollisuuksia. Jos puhutaan ihan omista hommistani, niin meiltä saattaisi tulla ihan hyviä lapiomiehiä tai jonkun maatilan renkipoikia. Mutta heille ei ole enää tarvetta.

Ja mainitsemasi opettajien ja kouluviranomaisten työpaikkojen turvaaminen ja lisääminen pitää paikkansa. Akateemista suojatyötä.

WH kirjoitti...

Itselläni on juuri tulossa täyteen se maaginen 50v.
Pitää vain toivoa, että vielä viisi vuotta olisi töitä, saisi tuon lapsen kasvatettua ja hän kerkiäisi hommata ammatin. Muuten tulee vaikeaa kun olen yksinhuoltaja.

Toimin it-alalla ja tiedän että kukaan ei palkkaa vanhaa kehäraakkia kun tästä hommasta yt-nalli napsahtaa.

Nuo sertifikaatit ja muut koulutukset, varsinkin it-alalla. Siellä on paljon hyvin sertifioitunutta väkeä, jotka saattavat olla muutaman hengen yrityksissä. Nämä yritykset "vuokraavat" tutkintoja isoille yrityksille, ihan kk laskutus pohjalta. Niin että isot yritykset voivat it-tarjouksiin kertoa että meillä on näin ja näin monta huippua palkkalistoilla. Samoin kuin laitehankintojen alennukset määräytyvät siitä kuinka monta osaajaa yrityksessä on. Eli paperilla näyttää että kaikki on hyvin ja voidaan tarjota palvelua. Tämä on yksi osa sitä tittelien kipeyttä ja tarvetta joilla yritetään muka yrityksiä laittaa paremmuusjärjestykseen.

Jokainen yt-kierros on kuin pelaisi venäläistä rulettia omaan polveen. Ei siihen välttämättä kuole mutta elämä muuttuu sen jälkeen helvetin hankalaksi.

Joskus mietin näitä puheita työvoimapulasta. Ei ammattitaitoisesta työvoimasta ole pulaa. On pula vain lukutaidottomasta halpatyövoimasta. Niistä, joille maksetaan käteisellä ja heillä ei ole mitään oikeuksia mihinkään. Lopun halpatyövoiman elämisestä maksaa sitten sossu.
Itse muistan 90-luvun alun kun jäin heti koulun jälkeen työttömäksi. Teknikon paperit taskussa. Sain toki pientä liiton korvausta, mutta pakko oli tehdä pimeästi hommia sen lisäksi että eli. Samalla kouluttauduin sitten toiseen ammattiin.

Olen elänyt sen 90-luvun laman ja minusta tuntuu että nyt menee huonommin ja koko maailmasta on tullut raadollisempi ja julmempi.

Pitää varmaan vaihtaa nimimerkkiä, kun tuo nimimerkki on aika lähellä nimeäni.
Olkoon nyt WH eli White Hunter

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, White Hunter. Jotenkin saa vaikutelman, että alallasi yksityinen sektori on ominut itselleen julkisen sektorin tyylin, vaikka luulisi, että nimenomaan yksityinen sektori pyrkisi järjen käyttöön ja tehokkuuteen. Molemmilla sektoreilla meidän ikäiset ihmiset ovat liipasimella. Jos nykyisen työnsä menettää niin se on game over. Ei muuta kuin mahdollisimman paljon lyckaa sinulle ja jälkikasvullesi.

Sen 90-luvun laman jälkeen aina vain useampi yritys on käsitykseni mukaan pörssiytynyt. Ja kun omistuspohja laajenee ulkomaille, niin osingotkin valuvat ulkomaille. Sillä rahalla ei ole isänmaata, eikä sille jonkun keski-ikäisen suomalaisen elämä merkitse mitään. Vanhat patruunat saattoivat olla mulkeroita miehikseen, mutta oli niillä huomattavasti suurempi mielenkiinto niin työntekijöittensä kuin paikkakuntansa hyvinvoinnista.

Anonyymi kirjoitti...

http://markusbunders.blogspot.fi/2015/03/suomi-selviaa-vain-suljettuna.html

Anonyymi kirjoitti...

https://goodbyeamericainaphoto.wordpress.com/2015/03/30/women-of-color-fight-for-our-way-of-life/

Toinen kommentti sopii aika pitkälti myös Suomeen

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anoille ja kiitos linkeistä. Ano1:n linkittämässä jutussa vertaus Singaporeen sattuu kohdalleen enemmän kuin äkkiseltään kuvittelisikaan. Tänne Suomeenkin olisi tulossa miljoonia ihmisiä, mikäli samanlainen elatusautomaatti toimii, eikä sen toimintaa estetä.

Topalassu kirjoitti...

Yrjö puhuu taas kerran hyvää asiaa.

Meillä nuoremmilla ainoa mahdollisuus tuntuu olevan kouluttautuminen aivan liian pitkälle, jotta olisi edes toivoa saada jotain töitä. Ensin peruskoulu 9v + lukio 3v siihen sitten pojilla armeija 1v, jos saa suoraan opiskelupaikan, niin varmaan 3,5v-6v korkeakoulua. Nopeimmillaankin koulusta valmistuu lähemmäs 25-vuotiaana.

Väitän, että suurin osa näistä vuosista koulussa on aivan hukkaan heitettyä aikaa suurimmalle osalle ihmisistä. Tietenkin tarvitsemme nimimerkki Professorin kaltaisia tutkijoita, jotka tekevät hyödyllistä tutkimusta, mutta ei meistä kaikista tarvitse kouluttaa maistereita ja tehdä gradua jostain merkityksettömästä aiheesta, vain sen takia, että voisimme päästä töihin. Oletan myös, että nimimerkki Snowcamo puhuu asiaa, eli korkeakoulujen tasoa on laskettu sitä mukaa kun opiskelupaikkoja on lisätty. Tämähän johtaa siihen, että kaikki luulevat olevansa todella asiantuntijoita kun on jotkin maisterin paperit taskussa, vaikka todellisuudessa on opiskeltu vuosia maalaisjärjellä tajuttavia kursseja. Kohdistan oman kritiikkini tässä siis lähinnä ''yleissivistävää'' koulutusta kohtaan, en ammattikouluja tai ammattiinvalmistavia yliopistoja kohtaan, vaikka oletankin että myös nämä koulut voisivat olla paljon lyhyempiä, jos jätettäisiin kaikki ''yleissivistävä'' ja ''poikkitieteellisyys'' yms. höttö, jota kukaan ei tarvitse elämässään, pois.
Minullakin vielä 3,5 vuotta koulua jäljellä, se on aika pitkä aika. Enkä usko hetkeäkään, ettenkö pystyisi nyt tekemään parin viikon-kuukauden perehdytyksellä kaikkia niitä töitä, joihin voin mahdollisesti päästä valmistuttuani. Ja en todellakaan opiskele missään huuhaahumanistisessa yleissivistävässä ammattiinvalmistamattomassa koulussa.

Hyvää kevättä Yrjölle!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Topalassu. Asiaa puhut sinäkin. Kommenteissa on mainittu jo useammankin alan tutkintopöhöstä, kun taas Kenzon tarina kertoo, että toisinkin voi toimia, ja homma pelittää silti. Nuoria ihmisiä käy sääliksi, sillä ei tällä menolla asianlaita tulevaisuudessa ainakaan korjaannu. ”Asiantuntijoista” voi todeta, että jos johonkin uutiseen haastatellaan ”asiantuntija sitä ja sitä”, huomataan asiantuntijasta että hän on asiasta ihan yhtä lailla kuutamolla kuin kaikki muutkin, mutta kun hänellä on tohtorin paperit, niin hänen stetsonistaan heittämä arvaus aikaansaa yleistä nyökyttelyä.

Oikein hyvää kevättä sinullekin. Juurihan se huhtikuulle kääntyikin.

Anonyymi kirjoitti...

Ongelma ei ole pelkästään tässä keinotekoisessa koulutustasojen korottamisessa vaan byrokratiaa ei pääse karkuun millään alalla.
Oheinen surullinen esimerkkitapaus kopioitu fb:sta:

"Pauli Vahtera Vantaalla
21 t ·

Säätely ja byrokratia tuhoaa yrittäjyyden

Tässä Iltalehden blogiini tullut kommentti kaikessa karuudessaan

“Omistan pienen rakennusalan yrityksen jossa työntekijät on moniosaajia ja joustavat työtehtävissä. Em. hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä (moniosaajilla / joustot) olemme pystyneet nostaa tuottavuutta. Valitettavasti säätelyllä yritetään estää tällainen tuottavuuden nousu ja ne paljon puhutut työelämän joustot.

Yhtiöllä on muutamia kuoma-autoja, joihin tulee kilometrejä yhteensä alle 50 000 km vuodessa. Vakituista kuorma-autonkuljettajaa ei ole ajojen vähyyden takia. Autot on kuitenkin välttämättömiä jokapäiväisessä toiminnassa. Toimivat mm. työmaatukikohtina. Vähäiset ajot hoidetaan omien töiden ohessa. Esim. kun työnjohtaja käy työmaalla niin hän menee sinne kuorma-autolla ja vie samalla laastia. Tai työntekijä ”joutoaikanaan” hoitaa kuljetuksia. Nyt tällainen kustannustehokas toiminta uhkaa loppua siitä syystä kun tarvittavat pätevyyskortit eivät mahdu lompakkoon.

Ohessa todellinen esimerkin siitä miten monta korttia tarvitaan että työnjohtaja voi viedä lavan sementtiä siltatyömaalle:

Ensimmäinen kortti tarvitaan jo hallilla kun sementti nostetaan trukilla kyytiin, pitää olla trukkikortti. Kuoma-autolla ajamisen pitää olla C-ajokortti. Vaikka kaveri ajaisi kuorma-autoa kerran viidessä vuodessa, pitää olla kuljettajan ammattipätevyyskortti. Tämän kortin saa kun istuu 35h teoriatunnilla. Ei mitään väliä, osaako ajaa kuorma-autoa edes amatöörimäisesti.

Jotta näitä vähäisiäkin ajoaikoja voidaan seurata pitää olla digipiirturikortti.
Kun saavutaan siltatyömaalle pitää olla tieturvakortti ja työturvakortti. Jos sillan yli sattuu menemään rautatie niin pitää olla myös rataturvakortti.

Syksyllä 2014 tuli kaksi uutta korttia jotka pitää olla mukana: Sininen ja punainen valttikortti. Näillä korteilla tilaaja voi varmistua että kortin haltijalla on voimassaoleva veronumero. Jotkut tilaajat vaativat myös nähtäväksi työterveyskortin. Eli tarvitaan kymmenen (10) erilaista korttia.

Henkilökohtaisten korttien lisäksi yhtiöllä pitää olla ns. Rala-pätevyys jos aikoo tehdä sillankorjauksia ja käytännössä yhtiön pitää kuulua ”tilaajavastuu.fi” palveluun.

Jos sementtilava olisi vain tipautettu työmaalle, olisi selvitty vain autoiluun liittyvillä korteilla.

Kaikkien korttien takana on varmasti yleviä ajatuksia, mutta kokemuksesta voin sanoa korttikoulutusten annin olevan hyvin heikkoa, varsinkin päivityskurssien (pääosa korteista on voimassa 5 v).

Onko mitään järkeä esim. siitä että työturvakorttikurssi on täsmälleen sama aloittelijoille ja vanhoille konkareille?

Osa korteista on lakisääteisiä mutta osa on vakiintuneita käytäntöjä rakennusalalla eli järjestöt ovat itse lisänneet säätelyä (kustannuksia).

Korttikoulutus on helkutin iso bisnes n. 80-200€/koulutuspäivä. Varsinkin kertauskoulutukset voisi järjestää netissä ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla mutta bisneshän menisi kouluttajilta ihan kuralle…..

Korttikasasta huolimatta en valita. Säätely vähentää kilpailua, eikä ainakaan laske hintoja. Kartellejakaan ei tarvitse tehdä itse, sillä viranomaiset ja etujärjestöt hoitaa sen asian puolestani.

Hiukan olen huolissani vientitoimintaa harjoittavien yritysten puolesta. Pystyvätkö ne siirtämään kalliin toimintaympäristön kustannukset hintoihin? minä pystyn, sillä toimin kotimarkkinoilla jossa on samat on säännöt lähes kaikille.

Eniten olen surullinen nuorten puolesta. Säätely estää tehokkaasti heidän työllistymisen. Kynnys palkata nuori tai yleensäkin työntekijä, jolla ei ole yhtään pätevyyskorttia on todella iso."

Lainaus päättyy.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Oma jupina alkaa:

Valtio on mennyt tuohon huuhaahan täysin mukaan. Ensin vaatimuksia määrätään/kiristetään laki- sekä asetusteitse ja sitten niihin velvoitetaan osallistumaan myöskin mm sotavaltiossa.
Laki antaa mahdollisuuden kiertää siviilivaatimukset mutta kun tämä sotien välinen rauhan aika on käynyt jo kiusallisen pitkäksi...

Julmettu määrä henkilökunnan työaikaa menee noilla erinäisillä kursseilla istumiseen ja voitte laskea paljonko nämä kouluttavat firmat nettoavat kun koulutukseen saadaan yksityisten lisäksi myös virkamiehet oppilaiksi.

Tieliikennelakia sovelletaan sotavaltion vermeisiin mm siten, että tykit varustetaan jarruilla, valoilla yms turhuuksilla ja ne katsastetaan vuosittain.

Lavasikaa ei enää anneta vaan maastokuorma-autoihin on ostettu ja asennettu kuljetusmoduulit, joissa varusmies istuu vyötettynä kuin turisti Linnanmäen hupilaitteessa. Ajoneuvosta nouse! ei mene enää kuten ennen vaan kuin Strömsöössä kun ei sieltä pääse alas ilman että joku avaa turvalukitukset. Mitään materiaalia sinne lavalle ei enää mahdu niiden istuinhässäköiden lisäksi vaan siihen tarvitaan oma kuljetusajoneuvonsa.
Paljon halvemmaksi olisi tullut kuljettaa varusmiehiä bussikuljetuksin mutta...

Tosiaan pistää ihmetyttämään miten pirussa me olemme pärjänneet historiassamme kuolematta sukupuuttoon kun ei ole ollut olemassa nykyisiä turvallisuusmääräyksiä, kursseja ja ylempiä korkeakoulututkintoja. Onneksi olemme tätä nykyä pelastuksen tiellä, prkl!


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri.

Viesti 1: Joo, tähän nykyiseen järjettömään (ja työntekijän itse maksamaan) korttirulettiin olen itsekin törmännyt useasta lähteestä. Kuka siitä hyötyy? No, tietenkin kouluttaja, joten olisi varsin hyvä selvittää asiasta vastaavien poliittisten päättäjien mahdolliset kytkennät kouluttaviin firmoihin. Tietysti yksi selitys on se, että ilman virallista hyväksyntää ei Suomessa saa kohta hengittääkään. Saakohan muuten sähkötrukkia ajaa ilman mitään korttia? Minä ajoin sitä jo 1980-luvulla, ja työnjohtaja antoi minulle kymmenen minuutin pikakoulutuksen. Kyllä se ihan hyvin käsissä pysyi, eikä saksista mitään pudonnut, vaikka esim. raskaita sähkömoottoreita siirtelin.

Viesti 2: Siis tykit katsastetaan? Katsastuskonttorissako? ”Onks toi 122H63 leimassa? Ai ei oo vai? No eihän sillä saa ampuakaan.” Mitä tulee muuten noihin nykyisten Masi-Sisujen kuppi-istuimiin, niin parhaan kyydin aikanaan sain kun oltiin ei Masin, vaan sitä vanhemman Proton kyydissä. Ryhmän verran jätkiä, lava oli puoliksi täynnä halkoja ja helvetinmoista vauhtia mettätiellä. Ei meillä tullut mieleen, että asiasta olisi tullut valittaa, ja miksi olisikaan, mutta nykyisin kai moisestakin lehdet kirjoittaisivat sensaation.

Anonyymi kirjoitti...

Tykit ja muut vedettävät laitteet katsastetaan varuskuntakorjaamoilla (ne on jo ulkoistettu Millog Oy:lle eli seuraavaksi nuo mennee katsastuskonttoreille tai sitten Millog saa katsastuspätevyydet).

Ampumakuntoisuustarkastukset minä ymmärrän (ja se oli sitä minun työsarkaani) mutta kun mm tykkeihin laitetaan vilkut ja jarruvalot niin mitä pirua niillä on virkaa kovassa tilanteessa? Eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa kun ne valot olivat epäkunnossa (vrt peräkärryn ja trailerin valojärjestelmät) ja sen vuoksi piti hakea tykkejä pitkäaikaisvarastoinnista leirikalustoksi.

-Tvälups-

Nämä hulluudet alkoivat jo 1990-luvulla mutta tahti on vain kiihtynyt sen koommin.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Jep, Proton lavalla. Siellä oli myös halot, kamiinat ja ammuslaatikot, varaputket ja puhdistusvälineet. Viestiroinakin kelojen kanssa useasti.

Myös proton perässä vedettävän tykin (Sergei tai Bofors) istuimella; suuntaajan tai ampujan paikalla kilometrejä monttuisia metsäteitä pitkin.

Ei ollut remmejä tms. turvallisuusvälineitä - eikä tietäkseni kukaan edes haavoittunut.

Anonyymi kirjoitti...

On kyllä täyttä asiaa,mitä kirjoitatte.Itsekin maagisen 50-vuotis rajapyykin syksyllä ohittaneena kunnallista pienipalkkaista suorittavaa työtä tekevänä äijänä samoja ajatuksia joutunut pyörittelemään:oma työpaikka on turvattu 2016 loppuun,sitten sairaala siirtyy isomman yhteyteen,josta kaikki tukipalvelut ostetaan.Uusi toimija ottaa sitten tarvitsemansa 2-3 ukkoa itselleen,ja loput viidestä äijästä "pyritään sijoittamaan"kunnan joihinkin yksiköihin,ei kuulemma ketään välittömästi irtisanota.Uskoo,ken tahtoo.Meitä on kaksi yli 50stä,joten...
Tutuksi on tullut tuo korttimaniakin,viimeisin villitys meillä on trukkikortti-tavalliselle vetotrukille.Joka palaverissa nykyinen pomo ihmettelee,josko joku koulutus järjestettäisiin.Itse 24 vuotta vedellyt trukilla kärryä jos jonkinmoista letkoissa pitkin käytäviä,ja nyt pitäisi suorittaa joku kortti,että olisi näyttöä pätevyydestä-aikasemmin riittänyt ab- tai b-ajokortti ja päivän perehdytys sekä maalaisjärjen käyttö.Ensiapukortti on ymmärrettävä,työturvalliauuskortti viiden vuoden välein meilläkin on jo verorahojen haaskausta,ja nyt sitten trukkikursseja taas verorahoilla-joku näistä ekstra-kursseista kyllä hyötyy,nimittäin ilmaisia ne eivät ole.
Vielä pakko mainita "asiakaspalvelukurssi",johon kunnan koko henkilöstön oli osallistuttava:koko päivä jonkun teatterinäyttelijän vetämää soopaa,jossa ryhmätyönä mm.kuinka voi sanoa käsipäivään lisäksi esim.polvipäivää,kyynärpääpäivää,jalkapäivää-siis uskomatonta paskaa,josta konttori- ja hallintopuolen naiset aivan innoissaan...niin,ja tietysti verorahoilla...
T:Vesku

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Buurille Johannesbuurista ja Veskulle & kiitos kommenteistanne.

Tvälläriupseeri & Buuri: Juu ampumakuntoisuustarkastuksen ymmärrän minäkin, sillä ampuminenhan se tykissä se suht olennaisin asia on. Mutta jos pilliin vislataan, niin nuo tykin villuvalot ei ehkä sattuneesta syystä päällä ole ja Masien lavoiltakin ne istuimet revitään huuthelvattuun. Buurihan on iiteen miehiä, joten sinunkin mieltäsi lämmittää varmaan tieto, että sotavaltio on hankkinut Stingereitä. Kun Iglat meni poistoon, ei olkapääohjuksia ollut ollenkaan.

Vesku: Kyllähän meidät 50-vuotiaat ja vanhemmat irtisanotaan jo ihan sillä perusteella, että ikälisiä on kertynyt, joten ollaan kalliimpia työntekijöitä kuin koulusta tulleet untuvikot. Tästä korttimaniasta tulee mieleen, että jospa sitä on suunnittelemassa jotkut akateemiset suojatyöllistetyt, jotka haluavat näyttää, ettei heitä ole palkattu turhan takia, ja jotka sitten epätoivon vimmalla ja apinan raivolla etsivät aina vain uusia asioita, joista voi määrätä pakkokurssituksen.

Tuosta kommenttisi loppuosiosta: Siis sairaalaan palkataan teatterinäyttelijä, joka opettaa henkilökuntaa antamaan polvipäivää, kyynärpääpäivää ja jalkapäivää? Ja jotkut vielä näkivät touhussa järkeä? Ehkäpä en kommentoi mitään. Muuten saattaisi tulla kommentoitua tosi rumasti.

Anonyymi kirjoitti...

Ykä...Ei vain sairaalaan,vaan koko kunnalle...!!
T:Vesku

Juha kirjoitti...

Käsipäivää, polvipäivää, kyynärpääpäivää ja jalkapäivää - ihan pätevä setti Kur-Moo-Tus ottelua ajatellen.

Vai eikö kyse ollutkaan itsepuolustuskurssituksesta?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vesku ja Juha. Niin juu, koko kuntahan se oli. On voinut se näyttelijä nauraa kätkättää matkallaan pankkiin.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Ykäperskeles. Sillon ku me mentiin 79 armeijaan helmikuussa Rovaniemelle (parempi vaaksa väärään kuin huikka vaaraan) - haulikkoampujat pääsi ryssä olkapäältä ammuttaville.

Oikeitten poikien käsissä se on kova sana. Sitä on kuule Lohtajalla rakettia stalinin uruista ammuttavaa kytätty.

https://www.youtube.com/watch?v=dTxtZxPOKvE

Hyvä, että on Stingerit, niillä osuu, ryssän vehkeillä ei osu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Buuri. Jo oli aikakin hankkia niitä Stingereitä, kun tässä menikin useampi vuosi kokonaan ilman olkapääohjuksia. Saisivat tietysti hankkia myös uuden pitkänmatkan ohjussysteemin. Tämä uusi NASAMS kun ei yllä läheskään niin pitkälle kuin BUK.

Anonyymi kirjoitti...

Tulin tässä selailleeksi näitä vuosien takaisia kirjoituksia, kun huomasin tuon Veskun jutun:

"Vielä pakko mainita "asiakaspalvelukurssi",johon kunnan koko henkilöstön oli osallistuttava:koko päivä jonkun teatterinäyttelijän vetämää soopaa,jossa ryhmätyönä mm.kuinka voi sanoa käsipäivään lisäksi esim.polvipäivää,kyynärpääpäivää,jalkapäivää-siis uskomatonta paskaa,josta konttori- ja hallintopuolen naiset aivan innoissaan...niin,ja tietysti verorahoilla..."

Kuulostaa jo varsin uskomattomalta. Mutta kun huomasin alta päivämäärän (1. huhtikuuta 2015), jolloin se on kirjoitettu, mieleeni tuli kysymys: Onko aivan totta, että noin on jossakin kunnassa tehty? Vai oliko Veskun juttu tältä osin aprillia?
Kunpa olisikin. Mutta epäilen, ettei kuitenkaan ollut, vaan tuollaiseenkin hömppään kunnan työntekijöitä ei vain kehoteta vaan vieläpä velvoitetaankin osallistumaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Kyllä noita hölynpölykursseja julkisella sektorilla järjestetään. Valitettavasti