Eli
kevyt kesätarina rikkaasta suomalaisesta itseilmaisusta
Elettiin
tätä kuluvaa kesää eräänä lauantaina Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Kesäisen
leppeässä illassa
erään omakotitalon pihalla istui kaksi silmiinpistävän rumaa miestä viettäen
saunataukoa. Nythän sitä kelpasi viettää sillä vaikka normaalisti saattoikin
ehkä todeta että kesä on Suomen paras päivä niin nyt lämpimiä kelejä oli
riittänyt enemmänkin. Siinähän istuivat kesäillasta nauttivat toverukset
Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat aikaisemmin päivällä käyneet
ampumaradalla harkitusti murhaamassa pahvikymppejä pelottavilla
itseladattavilla pulttilukkoisilla lippaallisilla kertatuliaseilla. Onnistunut epäsivistysvaltioon
kuuluva räiskintäreissu piti tietysti kruunata saunalla ja kylmällä Tsuhnan
Kostolla. Lötjönen pulputti tuota jumalten juomaa janoiseen elimistöönsä ja totesi katsellen samalla
ympärillä lentäviä kimalaisia:
-
Vaan ovat ne mukavia pöppiäisiä nuo väinöt. Mitenkäs teillä on naapurisopu
säilynyt kun ne tuossa autotallin oven vieressä välirakenteissa asustelevat?
Ykä
puolestaan otti myös hörpyn ja sytytti voimasavuke Bostonin:
-
Voe tokkiinsa, hyvin on keskenämme pärjätty. Varsinkin sen jälkeen kun
ostettiin Ylvan kanssa se pöppiäisten kielen käännöskone ja saatiin suora
kommunikaatioyhteys. Nuo väinöthän ovat lempeäluontoisia pörisijöitä ja kovia
tekemään töitä. Pölyttivät hyvin kaikki omenapuut ja marjapuskat. Syksyllä
tulee mukavasti kerättävää.
-
Kovia työntekijöitä juu… ”siksi väinö vielä duunia painaa ja rahalla lyhentää
asuntolainaa”… osuvan ilmaiseva termi kimalaisesta tuo väinö… sekin painaa
pitkää päivää. Asuntolainasta en tosin tiedä. Saavat vissiin asua teillä ilman
vuokraa tai lainaa. Mutta tuo suomen kieli on muutenkin kyllä kovasti
ilmaisuvoimainen.
-
Sitäpä hyvinkin. Ja meidän mainion kielemme kirosanaperinne on kyllä varsinkin erinomaisen
toimiva. Etten sanoisi ihan saatanan perkeleen ilmaisuvoimainen. Kun
suomalainen noituu niin siinä tulee asia kerralla selväksi vähän
vieraammallekin.
-
Hähhää, joo… se on meinaan kaunista kuunnella kun suomalainen mies vaikka
yhteistyöhalutonta moottorisahaa käyntiin nykiessään päästelee oikein sielunsa
pohjista saatapeetä, heetä ja jumaa.
-
Jep. Siinä tajuaa joku papua-uusiguinealainenkin että nyt muuten ollaan oikeasti
pahalla päällä. Tsuhnan ikiaikaista ilmaisuvoimaa. Vuosisatojen, ettei tuhansienkin
perinteenä. Hakkaa mennen tullen vaikka jotkut ruotsalaiset mukamas kirosanat.
-
Juu, niin kuin esmes för helvete…
-
Och satans också…
-
Och tammefan…
-
Och naturligtvis jävla… ja tietysti kirosanojen ulkopuolelta se ruotsalainen
tulenjohtaja eli ”jag kommer, direktör!”.
Lötjönen
sytytti itsekin voimasavuke Bostonin ja totesi sitten:
-
Tietysti jos puhutaan noitumisen todellisista ammattilaisista niin motokuskit
taitavat olla niitä ykkösiä.
-
Myöntää täytyy, mutta kyllä myös edesmennyt näyttelijä Veikko Sinisalo pisti
motokuskille kovan kovaa vastaan.
-
Joo tuo on kyllä totta tuo. Sinänsä suomen kieli on myös siitä mainio että siinä
voidaan sanoa ruma sana niin kuin se on sanomatta sinänsä ensimmäistäkään rumaa
sanaa. Niin kuin Simo Salmisen pornolaulussa.
Ykä
sytytti uuden voimasavuke Bostonin ja heitti ohimennen yläviitoset edessään
pörräävän väinön kanssa joka veti vielä hyvän naapurisovun merkiksi pari
immelmannia ennen kuin jatkoi väinön bisneksiään.
-
Hjuu… Porakorven Akseli se pornokuvan näytti, siinä oli hämähäkki väärinpäin…
mutta on kyllä pakko tunnustaa että loistavassa suomalaisessa
noitumisperinteessä on ollut jo pitkään sen selkärangassa sijaitseva ikävä luumätä
joka laimentaa ja pilaa meidän ihan perkeleen hyvää ja kuvaavaa noituvaa itseilmaisua.
Lötjönen
nyökkäsi ja jatkoi:
-
No joo… se helevatun joka suuvärkkiin ja joka paikkaan itsensä tunkeva kuivan
maan kirkkovene…
-
Just se. On tietysti muutenkin ikävää että niinkin mukavaa asiaa kuin naarasoletetun
tosiolevaista käytetään jatkuvaan negatiivisten asioitten ja tunteitten
kuvaamiseen mutta varsinkin tässä nuoremmassa polvessa se ihan tolkuton
vitunviljely on jo kerrassaan vastenmielistä.
-
Älä muuta virka. Kun se vittu ei enää korvaa puheessa edes välimerkkejä vaan
suorastaan sanavälejä. Joku teini saattaa kuvitella saavansa tuolla
vitunviljelyllä katu-uskottavuutta mutta lähinnä se herättää säälinsekaista myötähäpeää
ja on muutenkin kyynärpäätä myöten von Arsch.
-
Pitää paikkansa. Tulisi muutenkin muistaa että kirosanat ovat voimasanoja ja
niitten voima vähenee jos niitä viljellään liikaa. Sinänsä tuo naarasoletetun
elin totta kai sisältää tiettyä mystistä voimaa joten sen käyttö voimasanana on
hyväksyttyä mutta vain jos sitä käytetään harkiten ja mielellään osana suurempaa
lausekokonaisuutta. Niin kuin vaikka lauseessa ”vituttaa niin että veri kiertää
väärinpäin”.
-
Joo. Tai lauseessa ”voi vittu pillu puupallo peltimuki perkele”.
-
Tai lauseessa ”vituiks meni koko vapaussota”.
-
Tai siinä moottorisahavertauksessa eli ”no nythän tuo jumalanhylkäämä rakkine
vittuiloo ihan oikiasti”.
Ykä
nousi ylös ja totesi:
-
Eiköhän me ennen seuraavia löylyjä oteta viskimukit suomalaisen ihan perkeleen rikkaan
kirosanakulttuurin kunniaksi?
-
Sait ylipuhuttua ja vielä ihan saatanan helposti.
Ykä
poistui sisälle ja toi tullessaan kaksi viskilasia joissa oli Highland Birdiä.
-
Suomalaisille kirosanoille. Ja luonnollisesti myös harkitusti käytettynä
vieraammillekin vaikutteille, koska mehän ollaan kuitenkin kansainvälisiä
miehiä. Eli otetaanpa, kautta Teutateksen.
-
Kautta Belenoksen.
Kaksi
huomattavan rumaa miestä nykäisi viskit näköönsä ja päästivät sen jälkeen sen
arkkityyppisen suomalaisen ”hyi, kun oli hyvää”-ähkäyksen ilman kirosanoja. Sen
jälkeen he siirtyivät hyväntuulisina jatkamaan löylyjään. Paikalla pörisevät
väinöt tuumivat että kyllä nuo Perskeleet ovat ihan helvetin hyviä naapureita
ja toi silloin tällöin paikalla vieraileva Lötjönenkin ihan saatanan mukava
mies.
32 kommenttia:
Tervehdys, Yrjö; kautta Perkunaksen!
Tähän aihepiiriin liittyen on kehuttava myös Yleä, ja muilla elämänaloilla hiukan suppealla maailmankuvalla varustettua toimittajaansa. Kuulin näet sunnuntaina Yle Ykköseltä Roman Schatzin vetämän keskusteluohjelman - oli uusinta viime marraskuulta - juuri tästä aiheesta:
https://areena.yle.fi/1-4424847
Toki Schatz yhdessä kohdin koetti väkisin tunkea työnantajansa dogmatisoimaa mokuideologiaa kehiin, mutta ohjelman varsin laadukkaat vieraat pudottivat keskustelun fokukseensa. Ohjelmassa tuli hyviä näkökulmia voima- ja kirosanojen kategorioihin ja ilmaisuvoimaan ja -tyyleihin.
Opin myös suomen ja itselleni muuten läheisen saksan kielivaihdosta tällä alalla: meikäläisittäin suht. vaatimattomasti halventava ilmaus "hunsvotti" on lainattu saksan paria astetta härskimmästä herjasta "Huhnsfotze" (-fotte). Jonka suora käännös on siis kananvittu.
Renkireissullani Baijerissa pääsin aikanaan vertaamaan myös sikäläistä kiroilukulttuuria meikäläiseen. On sanottava, että puhuessamme omastamme "ärräpäiden" pudotteluna liioittelemme oman kiroilumme r-pitoisuutta. Eihän meidän kirosanastossamme ole yleisiä ärräpäitä kuin "perkele", sekä vähän harvinaisemmat "ristus" ja "kyrpä", sekä joukko vähän ärrän päälle tehtyjä ilmaisuja, kuten "verä perkele ittes hirteen. saatanan verenkarvanen kyrvärraakile!". Saksalaisen ja baijerilaisenkin korvaan puheemme ja kiroilumme kuulostavat hyvin vokaalisilta, joskin konsonantit kuulostavat kovilta. Baijerin murteesta erityisesti: siellä "r" kuuluu sanoa puhtaasti, joskin tuo taito on nuorisolta vähän taittumassa. Minut nostettiin isäntäperheen silloin 3-vuotiaalle pojalle esimerkiksi siitä, miltä ärrän pitää kuulostaa.
Sikäläisten kiroilmaisujen kärkikastiin kuului "Himmlikrraitzi Krruzifitzi!", jossa on, oikein lausuttuna, äänteellistä ärräpäätä niin, että meikäläinen ilmaisu kalpenee. Kuitenkin, jossakin vitutuksen syvässä tilassa tuli päästettyä sydämen kyllyydestä noussut perkele kaikkine normaaleine lisukkeineen. Luulin lausuvani sen vain mistään ymmärtämättömien sikojen kuullen, mutta isännän puhdaskielinen pikkuveli (isäntä ei itse hallinnut ärrää kunnolla) sattui kuulemaan. Ilmeisesti ilmaisun tapa, erittäin raskaan ärrän kera, teki selvästi erittäin syvän vaikutuksen tuohon kaveriin. Ehkä tunsi, että nyt ei leikitellä katolisella symboliikalla, vaan noidutaan pakanallista tulen ja ukkosen jumalaa paikalle - vaikka itse vain ihan tavan mukaan päästin vitutuksesta kumpuavan kirolitanian? Tuon episodin jälkeen meistä tulikin oikein hyvät kaverit. Muutenkin sain mielestäni ansiotontakin respektiä baijerilaisten keskuudessa juuri puhtaan ärräni ansiosta.
Olen ymmärtänyt, että venäläisten miesten keskuudessa ronski kiroilu, vähintään samoin sävyin kuin meillä, kuuluu normaaliin puhekieleen, ja että itse asiassa venäjässä on tähän liittyvää vokabulaaria ja ilmaisuvoimaa kertynyt meihin nähden varsin kilpailukykyisesti. Siellä kun kiroilu kuuluu myös armeijan upseeriston normaaleihin käytäntöihin. Moni lienee myös kuullut vanhahtavan sanonnan "kiroilee kuin turkkilainen". Olen antanut kertoa itselleni, että Turkissa paljonkin paitsi varsinaisesti kiroillaan, myös sosiaalisissa tilanteissa - kuten jalkapallo-otteluissa - viljellään paljon syvästi halventavia ilmaisuja kuten "mähän paskannan sun äitis suuhun" tms.
Kaikki kansat - paitsi kuulemma japsit ja eskimot sekä jotkut inkkariheimot - kiroilevat. Kiroilussa sitten painotetaan eri juttuja. Suomalainen kiroilun ilmaisuvoima ei perustu vitsailuun vaan aitouteen. Suosittelen lämpimästi, että jos suomipoika tai -tyttö ulkomailla tuntee tarvetta kiroiluun, tehköön sen äidinkielellä. Isäntämaan kirosanoja viljellessä voi tyylitaju pettää.
Terv. Achtung
Tervehdys, Achtung ja kiitos lisätiedoista. Tuo hunsvotin pohjamerkitys olikin minulle ihan uusi. Olikos ne Duudsonit jotka totesivat osuvasti että ”Perkele is the greatgreatgrandfather of Satan” ja siitä Perkunasistahan se lienee peräisin. Joka puolestaan tulee vissiin balttikielestä. Tämä ärräpäähän on viroksi puolestaan Kurat. En tiedä, mitä puolan kielen ”Kurwa” varsinaisesti tarkoittaa mutta sekin kyllä kuulostaa varsin komealta. Suosittelen minäkin pysymään suomalaisissa kirosanoissa. Varsinkin jos joku suomalainen viljelee fuckia (on kuultu sitäkin) niin se on jo säälittävää. Laitetaanpa sitten se Saatanan Työmaa jazz-versiona:
https://www.youtube.com/watch?v=vcGqsU3e6Q4
Kiitos hienosta tiivistyksestä, kera väinöjen. Suomen kieli on rikas ja onhan meillä noin tuhatkunta synonyymia sekä humalalle, että krapulalle. Suomen kielen oppimisen vaikeus lienee siinä, että paino on sanan ensimmäisellä tavulla, joten tavallisessa puhekielessä vieras ei loppua huomaa.
Toisin on kirotessa, manatessa tai noituessa, jolloin syvältä kumpuava olotila saa käyttäjän painottamaan jokaista tavua, jotta vähäjärkisempikin ymmärtää, että suomalainen on suuttunut.
Itsekin olen hieman harmissani tuon kirkkoveneen käytössä nykyisin, sillä lauseessa niitä on vähintään joka toinen, useimmin monta peräkkäin ennen seuraavaa sanaa. Veljeni (tuolloin noin 10 v) halusi tietää mitä Voi vittu tarkoittaa. Ensin hän kysyi sitä äidiltä, joka lyhyen tauon jälkeen antoi määritelmäksi rasvaläikkä. Tämä ei ilmeisesti veljeäni tyydyttänyt, vaan meni ja kysyi sitten äidinkielen opettajaltaan, joka vastasi: "Huudahdus sana ja supstantiivi." Aluellamme tämä jäi elämään ns. sano se kukkasin versiona, kuten leppäkertun pahin vihollinenkin.
Perkeleen terve!
En tiedä mahtaako mistään muusta kielestä olla kirosanakirjaa, mutta suomen kielestä on. Muistan kun näin aikoinaan sen ensi kertaa kirjastossa ja avasin tietyltä kohdalta, niin tipahdin täysin (hakee tässä välissä kirjan omasta hyllystä): "Moi! Ja tervetuloa kirosanakirjan lukijaksi. Et ole ensimmäinen, joka katsoo tämän hakusanan ensimmäiseksi." Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.
Tuosta motokuskin noitumisesta on miksattu versio, joka määrittelee sanan "muumitus" aivan uudelle tasolle.
Venäjän kieli on myös varsin ilmaisuvoimainen, siellä on jopa oma nimitys puhetavalle, joka perustuu pelkkään kiroiluun.
Suurkiitokset Ykälle tästä kirjoituksesta. Kummallista on tuon sanan (jota en luule itse koskaan suustani päästäneeni) muuttuminen lähes salonkikelpoiseksi. Kyllä sitä joskus muinoin kuuli käytettävän nurkan takana, mutta pahimmatkin rääväsuut katsoivat kyllä kenen läsnäollessa sen voi sanoa. Minusta on hyvin omituista, että eräästä maailman ihanimmasta asiasta käytetään halventavaa termiä. Nykyisin ollaan hyvin tarkkoja sukupuolisesta häirinnästä, mutta kaikkein laajimmalle levinneeseen sukupuoliseen häirintään (mitä tämän sanan käyttö selvästi on) ei kiinnitetä mitään huomiota.
Minulle oli uusi tieto tämä “Huhnsfotze”, sillä olin luullut, että hunsvotti tulee sanasta "Hundsfotze”. Voi tietysti olla, että sakemannit ovat käyttäneet kumpaakin ilmaisua. Koiriin liittyvä haukkuminen on kyllä Saksassa ollut tunnettua, ovathan he osanneet risteyttää sian ja koiran (Schweinehund). Muinoin vanhat tädit saattoivat kutsua pikkupoikia hunsvoteiksi. Mitähän he olisivat ajatellet, jos heille olisi kerrottu, mitä hunsvotti oikein tarkoittaa.
Juolahti tässä yhteydessä mieleen haukkumasana “sanomapitsi”. Se lienee jo suurinpiirtein hävinnyt, ja varmaan monikaan ei arvaa, mistä se on peräisin. Osa Amerikkaan menijöistä ei jäänyt sille tielleen, vaan he palasivat takaisin rahojensa kanssa. Olivat oppineet englantia ja toivat mukanaan uusia sanoja. “Son of a bitch” oli yksi niistä.
Toinen professori
Tervehdys Kryptalle, Jaska Brownille ja Toiselle professorille & kiitos kommenteistanne.
Krypta: Niin minä kuin pihamme mainiot väinöt kiittävät. Itsehän törmään työssäni tuohon vitunviljelyyn kyllästymiseen asti (tosin läsnäollessani sitä pyritään välttämään) mutta ehkä otokseni on juuri työni vuoksi hieman vääristynyt.
Jaska: Saatanan morjens! Täytynee hankkia tuo kirja ja keskittyä hetkeksi noitumisen maailmaan. Ja tuossa pätkässä muumitti oikein urakalla. Venäjä lienee niitä kieliä jossa noitumisessa äitiin kohdistuvat loukkaukset ovat niitä pahimpia eli ”job tvoju mat” tai jotain sinne päin.
Toinen professori: Kiitokset sinullekin. Tuota lähes salonkikelpoista sanaa muuten (puhun taas vääristyneen kokemukseni myötä) viljelevät nykyisin erityisesti naiset joten en osaa sanoa voiko sitä oikein sanoa edes sukupuoliseksi häirinnäksi. Lähinnä ihmistapojen puutteeksi. Kirosanoissa kautta maailman (tämä on valistumaton arvaukseni) on paljon kyse siitä miltä ne saundaavat. Esmes englanninkielen ”you bastard” käännetään suomeksi yleensä ”senkin paskiainen” ja käännös on ihan toimiva koska ”äpärä” taas ei saisi aikaan suomenkielessä samaa efektiä. Eikös se Kalle Päätalon äiti Riitu kanssa käyttänyt sitä sanomapitsiä?
Kurwa tarkoittaa ymmärtääkseni huoraa kirjaimellisesti, mutta käyttävät sitä samoin kuin me vittua puheessamme. Kurwa sinne, kurwa tänne, sanoi kartanlukija Kubicalle ennen kaidetta. Venäläinen Cyka Blyat on kaiketin myös jonkinlainen vitun huora -hokema, ehkä slaavit ovat ottaneet tavakseen huoritella kaikkea?
Glosben sanakirjan mukaan kurwa tarkoittaa: huora, narttu, vittu, lutka, horo; seksuaalisesti hyvin aktiivinen nainen, joka harrastaa irtosuhteita; erityisesti haukkumistarkoituksessa käytetty nimitys naisesta. prostituoitu, vitun, ämmä, ilotyttö, naida, nussia, panna, pano, röyhkeä narttu, ällötys.
https://fi.glosbe.com/pl/fi/kurwa
Johan
Amerikkalaisissa toimintaelokuvissa fuckia on hoettu kiitettävästi ja lieneekö niistä suomenkielinen asiaan liittyvä versio alun perin nuorison ”hyvin” omakseen ottama? Mutta hyvnhän se on levinnyt myös varttuneemman väen ja jopa eliitin sanavarastoon. ”Vittu, mitä paskaa” tokaisi julkisesti joitakin vuosia sitten jopa Alexander Stubb. Kaiken kaikkiaan v-sanan viljely ja jatkuva noituminen on vastenmielistä ja kiusallistakin kuunneltavaa. Joskus harvoin tosin saatan siihen itsekin syyllistyä ja onhan tehty joku tutkimuskin, jossa todistettiin, että kun esimerkiksi lyö vasaralla peukaloonsa ja päästää oikein kunnon ärräpään, se oikeasti auttaa!
Rouva Ano
Olen yhä enemmän sitä mieltä, että Yrjön pärstävärkin väitetty rumuus on valetta, jonka tarkoitus on ohjata harhaan niitä jotka yrittävät profiloida ja saada Ykän henkilöllisyyttä selville. Todellisuudessa Ykä lienee harvinaisen komea mies, joka saa hameväen jalat väpättämään vain vilkaisemalla kohti. Ykä ei myöskään ole kalju, vaan hänellä on muhkea afro. Sillä saa rispektiä nuorisolta, ja rispekti on hänen työssään kaikki kaikessa.
Hätäisempi vetäisi nyt johtopäätöksen, että Yrjö ei siis oikeasti tupakoi. Ähäkutti, tässä nimittäin on tuplahämäys. Hän polttaa kyllä, muttei Bostonia vaan sikareita. Tämän olen päätellyt siitä, että Yrjö arvostaa luontoa. Sikarit näes ovat kokonaan luonnontuotteita ja niiden jämät maatuvat nopsasti.
Epäilen myös, että Yrjö ei ehkä oikeasti asukaan Pinnanmaalla. Luultavammin hänen olinpaikkansa on Vuoristosaariston lettolehto tai hiekka-autiomaistaan tunnettu Kanto-Suomen sademetsäalue.
Täällä kun vertailua on tehty eri kielten kiroiluominaisuuksien kesken ja suomi hyväksi havaittu, tuli mieleen miten veljeskansamme unkarilaiset kiroilevat?
Unkarinkielinen Wikipedia ei antanut oikein mitään osviittaa, paitsi hakusanan "káromkodások". Googlettamalla sen löytyikin tällainen sivu:
http://www.math.u-szeged.hu/~kovzol/bc+ad/karomkodasok.html
Sieltä löytyy manaus poikineen, mutta suurin osa on käännettyinä yllättävän mietoja.
Unkarilainen kirjoitus- ja ilmeisesti myös äänneasu on silti jotenkin niin kiroamiseen sopiva, että varsinkin nuo listan loppupään manaukset ("Ördögöt! Ördögötek!") saattaisivat jonkun vieraskielisen korviin kuulostaa tasankoörkiltä tai vastaavalta kielletyltä kieleltä.
Tervehdys Juhalle, Johanille, Rouva Anolle, Tuumailijalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Juha & Johan: Kiitos täsmennyksestä ja laitetaanpa sitten aimo annos kurwaa:
https://www.youtube.com/watch?v=CW-2cz8bieE
Rouva Ano: Joo, kyllähän se joskus itseltäkin lipsahtaa mutta niin kuin on todettu niin kirosanat kaikkiaan ovat voimasanoja ja niitten liika viljeleminen vie sanoilta tehon ja antaa kiroilijasta räkänokan vaikutelman.
Tuumailija: Tietysti koko blogissa voi olla kyseessä turhautuneen tietokoneohjelmoijan kehittämä Pissed Social Piiperation 1.0-ohjelma joka automaattisesti latoo vihapropagandaa ihmisten viattomia mieliä myrkyttämään.
Qroquius Kad: Kun kattelin tuota linkkiä niin tasankoörkki tuli kyllä minullekin mieleen. Achtung tuossa ylempänä totesi että japanilaiset ja eskimot eivät kiroile. Vaan ottaahan niitäkin aika ajoin päähän. Kuinkahan ne ilmaisevat sen?
Trump ja Putin aikovat tavata Helsingissä. Huono puoli on siinä että Helsinki on täynnä suvakkeja, antifantteja ja globalisteja jotka saattaisivat järjestää mielenosoituksia tai mellakoita. Niitä saatetaan tuoda ulkomailtakin. Suvakit kuvittelavat että Trump ja Putin juonittelevat jotain pahaa. Tästä suvakit ehkä saavat halvauksen, joten eipä heistä taida olla osoittamaan mieltä.
Olisko Persaukistenniemen mökkikylä parempi vierailupaikka? Siellä on sopivia mökkejä on molempien delegaatioille. Veikkaan että suvakit eivät jaksaisi sinne asti lähettää niitä mielenosoittajiaan. Ykä voisi mainostaa tästä Ulkoministeriöön, presidentin kansliaan, Amerikan lähetystöön, Valkoiseen taloon, Venäjän lähetystöön sekä Kremliin. Näille sitten lähettäisit laskut palveluksista. Antero ja äänimiehet hoitaisivat tapaamisen mediajärjestelyt. Turvatoimista vastaavat sitten USSS ja SBP.
https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_Secret_Service
https://en.wikipedia.org/wiki/Presidential_Security_Service_(Russia)
Kyllähän täältäkin päästä noita ärräpäitä sillointällöin tärähtää mutta niiltä menee teho jos se on jatkuvaa kielenkäyttöä.
Äsken tosi tuli taas koko repertuaari.
"Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja" Aaltola on nerokkaasti päätellyt, että pahimmassa tapauksessa Trumpin ja Putinin kohtaaminen Helsingissä tarkoittaa seuraavia asioita. Ei suoria lainauksia:
1 NATO ovi sulkeutuu lopullisesti nenän edestä.
Oma kommentti: se ovi sulkeitui jo 1991 kun istuttiin käsien päällä ja kieltäydyttiin uskomasta neukkulan hajoamiseen. Ilman isoja mullistuksia ei ole mitään tehtävissä.
2. Suomi joutuu Venäjän vaikutus-ja etupiiriin.
Ei liene epäselvää, että emme ole koskaan sieltä edes poistuneet.
3. USA hylkää kumppaninsa itämeren alueella. (NATO maat)
Ei muuten hylkää.
Oli siinä muutama muukin päivystävän dosentin lausuntoa mutta en kaikkia muista.
Pointti on se, että mitenkähän pääsisi tommosiin rahakkaisiin hommiin laukomaan täyttä tuubaa?
Loppupeleissä kahden suurvallan johtajaa ei kiinnosta hevonpersettäkään mitä me täällä funtsitaan.
Meille on jatkossakin tärkeintä pitää huoli siitä, että ainakin ne 280000 ukkoa saadaan tarvittaessa riviin. Se on Euroopan mittapuulla aika moinen kööri, siis viimeisen päälle varustettua ukkoa.
Reservistähän löytyy täytettä melkein miljoona.
Jos vihervassurit pääsevät valtaan ensi vaalien jälkeen niin voitte olla varmoja, että ensilinjanjoukot hupenee vähintään puoleen.
Rahoille on tärkeämpi kohde. Kovaa tulosta tehnyt kehitysyhteistyö ja väestöräjähdys.
Sitä kautta toki väestönvaihto koko mantereella.
Jäi pois äskeisestä yksi tärkeimpiä.
NATO optio:
Sellaista ei ole, ei ole koskaan ollut eikä tule.
Valtamedian ja poliittisen eliitin neppailua sanoilla, ei muuta.
Joko haet jäsenyyttä kun pakka on kunnossa tai et hae.
Turha hakea siinä vaiheessa kun olet tilanteessa kuten Georgia tai Ukraina. Siinä ne optiot.
Kansalle puhutaan pelkkää paskaa vaaleista toiseen tästä "optiosta". Ei ole mitään optioita. Piste.
Tervehdys taas.
Siinä linkkaamassani radio-ohjelmassa toinen vieraista, se kiroiluun erikoistunut kielen- ja kulttuurintutkija kertoi, että japsin ja eskimon kielissä ei ole kirosanoja. Muistaakseni juttu jatkui viittauksella siihen, että ehkä noissa kulttuureissa vastaavat asiat ilmaistaan jotenkin muuten.
Eskimoista en oikeastaan tiedä yhtään mitään, paitsi että siellä esim. sukupuolisuuteen ja siten myös sen alan sanastoon on perinteisesti suhtauduttu varsin avoimesti, peräti suoraviivaisesti. Naisen ja miehen sukuelimiä kuvaavat sanat ovat siis business as usual, eikä niihin ehkä ole sisältynyt mitään semmoisia latauksia kuin muissa kulttuureissa. Luonnonkansojen jumaluuskäsityksistäkin olen lukenut jotakin, myös suomalaisten muinaisuskoisesta kulttuurista. Suomessahan kaikilla tarpeellisilla asioilla, myös pyhinä pidetyillä, oli nimi. Oli vaan niin, että mitä pyhemmästä asiasta oli kyse, sen tabumpi kohteen oikea nimi oli, sillä "oikean" nimen tietäminen ja varsinkin lausuminen oli voiman käyttöä. Siksi esimerkiksi karhua ei jahti- ja peijaisloitsuissa kutsuttu nimellään, vaan hellittelevillä peitenimillä kuten otso, mesikämmen, metsän omena ja mitä niitä nyt olikaan. Luulisin, että itse jahdissa ratkaisevalla hetkellä metsämies lausui eläimen oikean nimen "karhu", voimasanana. Tätä, sekä surmaamista että sen yhteydessä tabun nimen voimakäyttöä sitten lepyteltiin saaliin hengelle peijaisissa.
Varsinaisilla jumaluuksillakin oli samankaltainen kerroksellinen nimijärjestelmä: jumalalla oli useita peitenimiä ja sitten se oikea nimi, joka oli tabu. Näitä tabuja nimiä saatettiin käyttää tosi tarpeeseen tai sitten noituessa esim. kirousta naapurikylän karjaonnelle. Korkeimmalle rankattu oli ilmeisesti tulen ja ukkosen jumalan nimi Perkele. Jumaluudesta käytettiin normaalisti ja esim. Lönnrotin Kalevalaan muokkaamissa lauluissa isään viittaavaa nimeä Ukko tai Ukko ylijumala. Perkeleen nimeä ei turhaan sopinut lausua, mutta tosipaikassa, kun tuli piti saada syttymään tai haltuun, jumalan nimi oli syytäkin lausua.
Perkeleelle kävi kuten kanaanilaisten ja muiden kukistettujen seemiläisten heimojen jumalille, mm. Baalille ja Beelsebulille, joiden nimet Israelin heimojen papisto käytti pääpaholaisen nimiksi. Suomessa katolinen kirkko liitti Perkeleen pääpaholaista tarkoittavien nimien listaan. Mikä tavallaan tulen jumalan nimelle hyvin sopikin..
Aiemmin siis nämä voimasanat eivät olleet sen häpeällisempiä kuin muutkaan, vaan niiden käytön sopivuus oli sidoksissa kontekstiin, tilanteeseen.
Oletan, että japanissa on jollain tavalla tätä muistuttava tilanne: heillähän on tunnetusti voimaa lisääviä huudahdussanoja, joilla myös lienee merkityksiä. Luulen, että noita sanoja ei pidetä sinänsä sopimattomina, vaan että niiden käytön sopivuus riippuu taas siitä, missä ja miten niitä käyttää.
Mutta osaavat japanilaisetkin _kenoilla_ toisille omalla tavallaan. Muistan aikanaan lukeneeni, että maassa vierailulla olleen pääministeri Esko Ahon nimi olisi saanut japsien suupielet nykimään: Aho kun on sikäläinen sana, joka tarkoittaa..olikosenyt sekopäätä vai vähämielistä.
Terv. Achtung
Tervehdys Vieraalle, joppos 123:lle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
Vieras: Olishan siellä Lällävedellä tilaa mutta neuvotelkoot nyt siellä Helsingissä niin pääsee toi Reuna-Suomikin vähän pätemään. Yhtä lailla kuin mellakoita minä pelkään sitä minkälaisen haisunäädän kusimyrskyn meidän valtamediamme pistää niin Putinin kuin Trumpin niskaan ja molemmille yhdessä. Onhan se melkoinen saavutus jos mediamme onnistuu hankkimaan meidät ränäväleihin sekä Yhdysvaltain että Venäjän kanssa. No, kovahan sillä on jo ollut yritys ja toiseen kommenttiisi viitaten meidän valtamediamme käy vieläkin Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Tietysti sillä taka-ajatuksella että se pelkää jotain vastaavanlaista ilmiötä Suomessakin. Minkä voi ottaa myös kommenttina siihen aikaisempaan juttusi laittamasta kommentista. Noin muuten en ennustele niitä vaaleja vaan jään seuraamaan.
Ja lämmin kiitos hienoista kuvista.
joppos 123: Joo, kyllähän se ovi taisi sulkeutua jo silloin. Silloin vuonna 1991 oli muuten Naton eurooppalaisellakin siivellä vähän helvetin kova syömähammas. Nythän niillä on lähinnä tekarit. Ja totta kai Suomi tulee olemaan aina Venäjän vaikutus- ja etupiirissä. Asia selviää kun viitsii vilkaista karttaa. Ei sen tosiasian tunnustaminen kenestäkään mitään putinistia tee. Tommosiin rahakkaisiin hommiin tuubanpulisijaksi sinä et pääse ennen kuin suostut luopumaan ajattelukyvystäsi ja sitä sinä tuskin teet. Ja olet täysin oikeassa, ainoa mikä on maanpuolustuksessa varmaa on oma armeija ja se on kumminkin Pohjoismaitten suurin. Punaviherhallitus varmaan tuumisi että meille riittää ruotsalaistyyppinen kv-tehtäväarmeija mutta ruotsalaisetkin ovat huomanneet että ei se ihan niin mennytkään. Venäläiset eivät ole tyhmiä ja tietävät että Suomen miehitys maksaa tällä hetkellä hyötyyn nähden aivan liikaa.
Vähän off topicia, kun tuossa ohimennen sotahistoriaa katselin ts. sen uusimman Tuntemattoman. Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko minkään sortin polttopullolla ja kasapanoksella enää mitään tekoa panssaroituja ajoneuvoja vastaan? Sanotaan nyt edes vaikka kuljetuspanssareita.
Achtung: Kiitos taas lisäyksestä. Ainakin näkemieni elokuvapätkien perusteella japanin kieli on jossain määrin sillai kokonaisaggressiivinen että ehkä ne eivät tarvitse kiroamista. Käsittääkseni eskimokielet ovat pirun vaikeita opetella kun polysynteettisinä niissä on ihan oma logiikkansa. Noita kiertoilmauksia on Suomessa joo käytetty ja tuli siitä mieleen sanat ”kehno” ja ”lempo”. Nekinhän ovat lieviä synonyymejä itselleen vanhalle vihtahousulle mutta ovatkohan ne joskus muinaissuomalaisten aikaan olleet joitain ns. alemman palkkatason demoneita vai lienevätkö synonyymejä vaan?
Vanhoillislestatilolaiset käyttää kirosanojen korvikkeina melkein aina surkea sanaa, ainaki täällä ydinalueella, mutta kyllä neki joskus erehtyvät kiroileen, kuten kävi kerran tuossa kaua sitten yhdessä talossa, oli talon isäntä ostanut vasta uuden kalliin noukinvaunun ja talon yksi pojista oli onnistunut sen saamaan kiinni pellolle, oli siinä irrottaessa onnistunut rikkiin akselin joka oli todella kallis, isäntä oli suututspäissään sanonut voi surkea surkea , perkele, voi surkea :)
Olivatko ne oluet ja se makea viini tuttuja juomia?
Veljeni ystävä oli vuosituhannen alussa japanilaisen autonvalmistajan maahantuojan palveluksessa, ja puhelinkeskustelut pääkallonpaikalta Eurooppaan olivat olleet kuulemma haasteellisia:
japanilaisten englannin ääntämys tapaa olla aavistuksen verran korostuksellista, eikä asiaa auttanut että se tuli aggressiivisen oloisina ryöpsähdyksinä.
Toisaalta muuan hänen kollegansa, jonka äidinkieli ei ollut suomi ekä japani oli kuulemma sanonut hänelle suomen ja japanin kuulostavan samanlaisilta. Syy saattoi olla painotuksessa:
uralilaisissa kielissä PAIno ON AIna SAnan ENsimmäisellä TAvulla, ja japanissakin se on siinä yleensä. Se tuo puheen rytmiikkaan tiettyä samankaltaisuutta, joskin mainitulla kollegalla saattoi olla hieman liian kapea vertailupohja:
suomi kun kuulostaa kieltä osaamattomalle
"Halarutikaatten hörököönkörötän haaluvippan haluviluvei" ja japani taas
"Takwazu hagata! Kakwara!! Hinoo onkoro!!!".
Eskimokielistä taas englanninkielinen Wikipedia kertoi vielä joitain vuosia sitten, ettei pääosin Alaskassa asuvan Iñupiat-eskimoiden kielessä ollut sanoja "ei" ja "kyllä". Kysymykseen voitiin vastata "en tiedä", "ehkä", "voi olla", "mahdollisesti" tai "luulisin".
Tämän katsottiin johtuvan tarpeesta välttää ristiriitoja pienessä populaatiossa ankarissa olosuhteissa, joten kieleen ei ollut kehittynyt mahdollisuutta loukata kanssaihmistä töksäyttämällä epäkohteliaasti.
Tämä lienee ollut muinainen asiantila, koska nykyään tässäkin kielessä näköjään ovat nämä suorat myöntö- ja kieltosanat.
Vaan ehkäpä eskimokielistä puuttuvat varsinaiset kirosanat osittain tästäkin syystä?
Tervehdys Anolle, vieraalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Ano: Eikös niillä lestadiolaisilla ole muuten juuri suviseurat menossa? Vaikka tiedostavaisto mielellään toteaa usein että ”kyllä-hän meidän lestadiolaisetkin” niin enpä ole nähnyt lessunaisia burkha päällä.
vieras: Eivät olleet tuttuja.
Qroquius Kad: Olen myös kuullut että japanilaisten mielestä suomenkielen oppiminen on helppoa. Mene ja tiedä sitten. Tässä muuten Suomesta innostuneen japanilaisen kaverin Gen Takagin youtube-kanava:
https://www.youtube.com/watch?v=YtiVmh7UKOw
Eskimoilla on varmaan ollut aikanaan se jokapäiväisen leivän (hylkeen) hankkiminen ollut sen verran työlästä että tyhjänriitelyä on kannattanut välttää.
Eskimoillakin on esiintynyt yllättävän oloisia yhteentörmäyksiä:
muistaakseni "Suomen sotilas" mainitsi Grönlannin Sirius-koirarekipartiosta kertovassa jutussaan 1960-luvun antropologien tehneen mullistavan havainnon tutkiessaan Grönlannin eskimoita. Heidän kielessään, tai kielissään ei ollut sotaan liittyviä käsitteitä ollenkaan. He eivät siis tunteneet sotaa!
Voin vain kuvitella, millainen onnen ja ilon hetki se on ollut noille hippiantropologeile: tämä oli todiste sitä, että ihminen on tosiasiassa rauhanomainen laji, ja sota ja muut väkivaltaisuudet ovat vain kieroutuneen (valkoisen heteromiehen) kulttuurin tuotoksia, joista voi päästä eroon palaamalla takaisin tänne Jalon Villin maailmaan!
Sitä kylmemmän on täytynyt olla suihkun, kun he tutkimuksia jatkaessaan havaitsivat yllättävää väkivaltaisuutta. Eskimoyhteisöissä väkivaltarikollisuus oli aivan tolkuttomalla tasolla; eräässä heidän tutkimassaan yhteisössä joka ainoa aikuinen mies oli tappanut ainakin yhden ihmisen.
Esmkimot eivät tunteneet sotaa, mutta väkivallan sitäkin paremmin. Syy oli luonnollisesti tämä ankarien olosuhteiden vaatima jokapäiväinen ponnistelu hengissä pysymyiseksi sekä pienet populaatiot niin laajalla, harvaanasutulla alueella, ettei sotaa kerta kaikkiaan saatu aikaiseksi.
Yhteisön sisällä taas tilanne näyttää olleen (on ehkä edelleenkin?), että riitaa kannattaa vältellä viimeiseen asti. Kun se viimeinen raja sitten ylitetään, tuleekin jo ruumiita.
Duoda, pieni saksan kieliopin oikaisu ynnä pilkun viilailu. Von Arsch on väärin! Pitää olla aus dem Arsch. Toivottavasti oikaisuvaatimukseni ei ole aus dem Arsch.
Kehno, luulisin, on ollut yleisesti käytetty peitenimi jollekin paholaishengelle, joka tapaa paskoa ja pilata ihmisen työt. Mikä se tabunimi sitten lienee ollut..olisko voinut olla niinkin yksinkertainen, vanha suomalainen sana kuin Piru (jonka kirkko myös otti kristilliseen pahojen henkien nomenklatuuraan)? Sullahan on semmoiseen läheiset liikesuhteetkin, kyselepä häneltä tarkemmin ajoistaan suomalaisena yksityisyrittäjänä, ennen rekrytoitumistaan yleishelvetillisen konglomeraatin leipiin.
Lemmon olemusta koetin oikein googeloidakin. Löytyneet selitykset olivat vähän sitäsuntätä, mutta vaikutelman sain, että kyseessä on muinaissuomalaisten oikea shiftgender-jumala tai -jumalatar. Muodossa Lempi kyseessä on nimensä mukaan aidon lemmen jumalatar. Mutta jos Lempo ottaa ihmisen valtaansa, rakkauselämä muuttuu irstaaksi: himoksi ja promiskuiteetiksi. Lempo on kai yleensä käsitetty miespuoliseksi, jopa Lemmen puolisoksi tai veljeksi, mutta jonkun lähteen mukaan on voinut olla myös naispuolinen.
Tässä on vähän samaa kuin roomalaisten jumaluuksiin perustuneessa moraliteetissa: "Alius est Amor, alius Cupido" (rakkaus ja himo ovat eri asioita). Tosin sekä Amor että Cupido on tietääkseni kautta antiikin historian kuvattu miespuolisiksi.
Lempoon liittyviä juttuja Suomen kansan vanhat runot -kokoelmasta löytyy, mm. lemmennostatuslaulussa:
»Lähe lempo liikkumaan,
Kunnia kupahumaan
Tämän piian pillun päälle,
Tämän lapsen lanteille!
Jos ei tänä keitona kesänä,
Sitte ei sinä ilmossa ikänä.
(SKVR:V12 6105)»
Ja löytyy myös tämmöinen viittaus, jossa lempo vaikuttaa olevan jokin yleispaha olento, joka tekee ihmisen mykäksi/lauluttomaksi lentämällä suuhun. Miltei Vanhan Testamentin Sananlaskujen Kirjan mittaluokkaa:
»Monta on väärää vakoo
Uron nuoren kyntimällä,
Monta on väärää sanaa,
Neion nuoren laulamalla.
Ken tuosta ou’on ollonee
Miun lapsen laulustani,
Lempo suuhun lentäköön,
Siipineen sulkineen!
(SKVR:II1 294, II1 350, II3 3896, IV1 977, IV1 1299)»
Terv. Achtung
Tervehdys Qroquius Kadille, Matille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: No kas, eskimothan voivat sitten siteerata Väinö Linnaa eli ”teillä on se sotarintama mutta meillä rintama on joka mäessä”. Sitä en muuten osaa sanoa että korreloiko tuo tappamistaipumus eskimoitten huonon viinapään kanssa.
Matti: Saattaa olla näin, multa on koulusaksa ruostunut mutta pidetään entisellään sillä tuossa von Arschissa on enemmän Baden-Württenbergiä. Siks toiseks tulee muistaa että Ykä ja Lötjönen-jutuissa rupattelee kaksi vajaakoulutettua raappahousujätkää eikä kielioppikaan ole aina yliopistotasolla.
Achtung: Todella suuri kiitos lisätiedoista. Tää oli mulle uutta. Tosin Kehnoon on tullut epäilemättä työhistorian aikana törmättyä monen monta kertaa.
Tähän japanilaisten kiroiluun totean, että alapää ja kirosanoja on kyllä sinällään muutamia, mutta yleisesti voimakas kielenkäyttö perustuu muuhun. Juju on jälleen kerran kunnioitus- ja kohteliaisuustasoissa.
Samasta verbistä voi löytyä useita eri synonyymeja joiden kohteliaisuustaso vaihtelee. Monista on jopa loukkaava versio.
-hyvää päivää kunnioitettu äitini, askelsin auringonlämmössä läheiseen kauppaan ja tein kaupat kermahyydykevirvokkeesta.
-hei äiti, kävelin auringonpaisteessa lähikauppaan ja ostin jäätelön.
-moi äiskä, tallustelin auringonporotuksessa naapuripuotiin ja ostin jätskin.
-jou mutsi, talsin arskankäristykses maisemanbuljuun ja tsöppasin jäden.
Vaikkei suomen kielessä edes tuo viimeinen versio ole loukkaava, niin japanista löytyisi versio jossa lause olisi todella törkeä. Ja todellakin ilman kirosanoja. Eivät he tarvitse niitä.
Japanin kielessä on valtava määrä pronomineja, joista voi valita jokaiseen tilanteeseen alistuvia, nöyriä, hyvin kohteliaita, peruskohteliaita, kivoja, hassuja, mauttomia, piikitteleviä, loukkaavia, töykeitä tai törkeitä versioita. Japanilaiset välttävät sinä-pronominien käyttöä, vaikka niitä olisi viljalti. Kas kun liian kohtelias kielenkäyttökin voidaan tulkita vittuiluksi. (Ajattele itse: jos paras kaverisi puhuttelee sinua kuin kuningasta, hän joko esittää jotain tai vinoilee.) Niin olleen sinä-pronomineja ei juuri käytetä, vaan puhutellaan lähes aina nimeltä ja sopivalla kunnioituspäätteellä (yleensä -san).
Ja kunnioituspäätteilläkin on suuri merkitys siihen, kuinka kohteliasta tai vittuilevaa kielenkäytön halutaan olevan. Meneppä kutsumaan esimiestäsi -chan päätteellä niin saat alta aikayksikön tietää olevasi työpaikan halveksituin otus.
Lopuksi totean, että aivan suoria loukkauksiakin on, ja niitäkin sekä varovaisempia että kovempia. Mm. kakaraksi haukkuminen on sieltä lievemmästä päästä, kun taas lutkaksi haukkuminen on erittäin törkeä. Kaikkein kovin loukkaus on "SHINEE!" eli "KUOLE!"
Moro Ykä,
Nykypäivänä kasapanoksilla ja polttopulloilla ei ole mitään tehoa panssareita vastaan, ei edes panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja vastaan. Monikerros-ja aktiivipanssarointi vie tehon kasapanoksesta ja automaattiset sammutusjärjestelmät hoitavat polttopullot.
Asepesäkkeitä voi noilla vanhoilla konsteilla hoidella jos pääsee riittävän lähelle ja asutuskeskuksissa ne ovat vielä ihan soivia pelejä.
Ja toki panssaroimattomia härveleitä niillä voi kiusata.
Koskapa Suomessa luotetaan niin paljon mediaan, epäilen
tietääköhän kansalainen kuinka vähän meitä
onkaan. Saa sitä joskus lukea epäileviä kirjoituksia.
On tähän kansaan ylivihreys hyvin ajettu.
Tervehdys Tuumailijalle, joppos 123:lle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Tuumailija: Suuret kiitokset lisätiedon pläjäyksestä. Japanissa pitää siis opetella ensin sanat ja sitten vielä nyanssit. Tietysti jos mennään sitten kiinankielen puolelle niin siinä mukaan tulee vielä äänenkorkeus. Tuli mieleen tämä ” Shī shì shí shī shǐ”-tarina:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sh%C4%AB_sh%C3%AC_sh%C3%AD_sh%C4%AB_sh%C7%90
joppos 123: Joo, näin minä arvelinkin mutta ajattelin kysäistä. Olis muuten herkullinen ajatus pst:stä jos aikakoneella saataisiin lähetettyä Suomeen toukokuuhun 1944 10.000 kertasinkoa.
Ano: En sanoisi ylivihreäksi vaan välinpitämättömäksi. Niin pitkään kun tilanne ei heijastu omaan lompakkoon ja turvallisuuteen nukutaan edelleenkin syvää hallintolampaan unta.
Aikoinaan villissä nuoruudessa koitin päästä WellValtoihin ajamaan Kenworthia. No ei onnannut mutta tuttavia jäi.
Olin pitkästä aikaa piruuttani yhteyksissä. Kertoivat minulle, että Trumpilla on kovasti kannatusta. Meille tänne johonkin hiton "juurooppaan" kantautuu vain itärannikon ja muiden hipsterialueiden median kovin kova itku ja poru.
Sika vertaukseen totesi kaveri, "Right, Trump is like Practical Pig" (Suom. Veli Ponteva).
Kyllä sielläkin paikalliset Perskeleet ja Joppokset ihan tolkun väkeä ovat. Itseäni oikein joskus kismittänyt amerikkalaisten punaniskojen leimaaminen. Toisaalta niinhän hesarit ja ylet leimaa meidätkin.
Wikipediasta kun vilkaisin vuoden 1944 kertasinkotilannetta, niin kesän torjuntataisteluissa olisi käytetty n. 3 900 Panzerfaustia, joita sodan päättyessä oli varastoissa 21 912 kpl. Jos ajateltaisiin, että ne kaikki olisi tuotu Suomeen jo keväällä 1944 ja joukot koulutettu käyttämään niitä...
Kesän 1944 suurhyökkäys olisi torjuttu viimeistään VT-asemaan. Puna-armeija olisi jättänyt Suomen toissijaiseksi suunnaksi keskittäen kaikki voimansa Keski-Euroopan suuntaan, ja Saksan kukistuttua olisi palannut asiaan. Rauhanneuvottelujen asetelma olisi ollut silloin ehkä aavistuksen verran huonompi kuin mitä se todellisuudessa oli.
Kiinan kielen, tai oikeammin kiinalaisten kielien äänenkorkeudesta kertoili viime vuosituhannen lopulla Oulun teekkareiden vappulehti "Ööpinen" kiinalaisen jutun:
"kertoja" oli Kiinan kansanarmeijan yksikön adjutantti, joka tähysti kiikareillaan lähestyvää mielenosoittajien massakulkuetta. Likinäköisen komentajan kysyessä mitä heidän banderolleissaan lukee, pahaa flunssaa potenut adjutantti yski ja ryki aikansa, kunnes saattoi lukea:
"Vetäkäämme puukot esiin!"
Vai niin, totesi komentaja ja komensi tulta!
Tilanteen päätyttyä komentaja asteli kukistettujen vastavallankumouksellisten ruumiskasojen keskellä poimien yhden banderollin - ja järkyttyi! Niissä kaikissahan luki:
"Olkaamme veljiä!"
No niinhän niissä luki, mutta kun se lausuttiin oktaavia alempaa, se muuttui muotoon "Vetäkäämme puukot esiin". Mutta ei se mitään, yksikölle myönnettiin hienosta suorituksesta Tienanmen-ansiomerkki!
Ei se taida missään kiinalaisessa kielessä sentään aivan näin mennä, mutta eihän se tarinakaan ollut onneksi kuin fiktiota, toisin kuin Tienanmenin aukion tapahtumat. Eipä ole Kiinaa niistä kuitenkaan vaadittu tilile samaan tapaan kuin USAa jostain Abu Ghraibin vankilan tapauksista.
En taaskaan muista enää lähdettä, mutta edellisvuosikymmenen lopulla muuan irakilainen taho ilmeisen vakavissaan halusi Abu Ghraibista tehtävän kidutusmuseon, että koko maailma saisi tietää, mitä siellä oli todellisuudessa tehty:
hän halusi maailman siis tietävän, mitä siellä oli tehty Saddamin aikaan, että maailma ymmärtäisi miten vähäpätöisiä nuo Lynndie Englandin ja hänen kavereidensa pöksy- ja pippelileikit olivat.
Vaan turhaahan se olisi:
se baathistien harjoittama oikea kidutus kun nyt vaan olisi ollut vain sellaista parempaa, tai ainakin erilaista väkivaltaa...
Tervehdys KKi:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
KKi: Näinhän toki on. Oma mediamme ruokkii kuvaa amerikkalaisista pelkkinä punaniskoina ja Trump-uutiset kopioidaan (ja vielä valikoiden) vasemmistoliberaalista amerikkalaisesta mediasta. Kyllä siellä tolkullista väkeä on. Yksi kaverini on muuten ollut joskus kuskina ja totesi että ne amerikkalaiset Kenworthit eivät millään muotoa pärjää esmes Sisun tai Scanian rekoille. Mitä olet itse mieltä?
Qroquius Kad: No joo, jos tuosta rähinästä miettii niitä vaihtoehtohistorioita niin eipä Suomella oikein ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Suomi olisi voittanut vain jos Saksa olisi voittanut eikä Saksa olisi pitkässä juoksussa pärjännyt Yhdysvaltain talousmahdille mitenkään. Lose – lose situation. Siitä Kiinan hommasta vuonna 1989 muistan että silloin ihan oikeasti veikkailtiin että Kiinassa alkaa sisällissota. Sitä en osaa sanoa oliko tilanne todella sellainen. Arabimaita jos miettii niin tosi on että arabidiktaattoreiden toiminta on ollut raakaa ja härskiä mutta kun katsoo noitten maitten tilannetta nyt niin miettii kyllä että kumpihan se pienempi paha oli sittenkin?
Lähetä kommentti