VIRALLISEN PAKKOHÄPEÄN VALTAKUNTA

Radanvarsikaupunki, alkusyksystä, hieman tuonnempana…

Sähköasentaja Jarmo Örniö istui Radanvarsikaupungin koulukeskuksen – jonka virallinen nimi oli Sateenkaaren ja Suvaitsevaisuuden Homini Novus-Oppikeskus – edistyskuraattorin toimiston odotushuoneessa. 43-vuotias Örniö oli työskennellyt pitkään naakkamolaisen Teuvon Tärppi & Temmellys-firman palveluksessa mutta vajaata vuotta aikaisemmin firman omistaja Teuvo Työman oli todennut että firmalla ei ollut kertakaikkiaan varaa eikä mahdollisuutta koulututtaa miehiään aina vain uusiin, älyttömämpiin ja ennen kaikkea tarpeettomiin työkorttivaatimuksiin. Ja kun ei ole kortteja niin ei ole urakoita. Isot firmat jyllää. Eli se on sitten pojat pankrotti. Olen pahoillani.

Onneksi Jarmo oli saanut hiljattain töitä Radanvarsikaupungissa toimivasta Laakamat Oy:stä. Perhe asui omassas rivitalokolmiossa Naakkamossa eikä työmatka ollut ylivoimainen. Jarmon vaimo Elli työskenteli jo muutenkin Radanvarsikaupungin sairaalassa kun koko maakunnan sote-toiminta oli keskitetty yhteen ainoaan pisteeseen. Ja kuluneena syksynä heidän poikansa Juhani oli aloittanut yläasteen seitsemännellä. Nimenomaan tässä hemmetin Homini Novus-Oppikeskuksessa kun maakunnassa ei enää muuta yläastetta ollut. Ja siihen liittyen Jarmo olikin nyt sitten kutsuttu keskustelemaan edistyskuraattorin kanssa. Jarmon työkaveri ja perhetuttava Jorma Vänttinen oli tosin todennut Jarmolle että ei ne mitään keskusteluja ole vaan kuulusteluja. Hän oli ollut jo samassa prässissä jo aikaisemmin ja nythän se on uusien lakien ja käytäntöjen myötä vain pahentunut.

Keskustelua tai kuulustelua odotellessaan Jarmo mietti itsekseen että mikä helvetti se edistyskuraattori oikeastaan edes on? Koulukuraattori se hänen kouluaikanaan vielä oli. Hän päätyi siihen tulokseen että oikeastaan hän ei halunnut edes tietää. Eikä hän pitkään ehtinyt asiaa miettiäkään vaan ovi aukesi ja käytävälle astui juuri sen tyyppinen nainen mitä monet kutsuivat nimellä jakkupukuhirviö. Suu hymyili kyllä nipin napin mutta silmät olivat kuin juuri haaskalle lentäneellä korppikotkalla.

- Jarmo Örniö? Olkaa hyvä.

Toimistossa nainen viittasi Jarmon istumaan ja sanoi sitten:

- No niin, olen tämän oppikeskuksen edistyskoordinaattori Lakseetta Ilmiantainen. Eikö vaimonne päässyt tulemaan?

- Ei. Kun hän oli yövuorossa ja ihmisen täytyy joskus nukkuakin.

 - Jaa. No, käyn suoraan asiaan. Poikanne Juhanin tila huolestuttaa. Huolestuttaa todellakin.

- Käsittääkseni poika käyttäytyy aivan mallikelpoisesti, ei kiusaa ketään ja lukee läksynsäkin niin kuin kuuluu. Koenumerotkin ovat olleet ihan kohtuullisia.

- Niin no… sanotaan että vanhentuneiden standardien mukaan se pitää tietysti paikkansa mutta hänen asenteessaan on seikkoja jotka ovat huolestuttavia. Jotka saavat miettimään että minkälainen hänen kotikasvatuksensa oikeastaan onkaan. Ensinnäkin hän on kieltäytynyt osallistumasta koulun seiskaluokkaisille järjestämään Uusi Paras Kaveri-projektiin.

Jarmo muisti kuinka Juhani oli kertonut vanhemmilleen kyseisestä projektista. Juhanille oli koulun puolesta osoitettu kaveriksi joku Abdelkader jonka kanssa hänen tulisi ystävystyä. Juhani oli todennut että kyseinen jätkä oli lähinnä räyhäävä mulkku jonka ainut hyvä puoli oli ettei hän ollut läheskään aina koulussa. Jarmo oli todennut pojalleen saman minkä nyt totesi edistyskuraattorillekin:

- Siihen teidän Pakkorakkautta Viranomaispäätöksellä-projektiinne osallistuminen on vielä vain suositus. Meidän poikamme valitsee kaverinsa itse. Niitä eivät valitse jotkut perkeleen intersektuaaliset virkaharpyijat. Niin että oliko muuta?

Edistyskuraattori Ilmiantainen katsoi Jarmoa ilmeellä joka sai odottamaan että koska se harpyija tulee esille tuolta jakkupuvun piilosta. Hän totesi kuitenkin vain toteamaan neutraaliutta tavoittelevalla äänellä:

- Olen todella pettynyt perheenne asenteeseen. Emmekä todellakaan voi – vielä – pakottaa poikaanne kyseiseen projektiin. Vaikka se edistääkin tasa-arvoa ja ihmisten välistä ymmärrystä sekä hyväksyntää. Vanhempien asenteet noin yleensäkin ovat, no, hyvin monella aivan käsittämättömiä. En saata ymmärtää. Aivan kuin ihmiset eivät tajuaisi että maassa on nyt voimassa uudet, paljon kunnianhimoisemmat tasa-arvolait. Maailman kunnianhimoisimmat. Aivan kuin he eivät haluaisi nostaa Suomea tasa-arvon kärkimaaksi koko maailmassa. Mutta joo, on muutakin.

- Jaa te meinaatte sitä intersektionaaliseen feminismiin perustuvaa päivitettyä historianopetusta joka korvaa sen varsinaisen historian? Sekin on vapaaehtoinen aine ja minä olen kirjoittanut teille lapun jonka perusteella poikani ei tarvitse osallistua vitunvirkkaukseksi muunnetun historian opetukseen. Mikäli teillä ei ole resursseja tai halua tarjota varsinaista historianopetusta niin poika viettää sitten hyppytunnin. Oliko tämä tässä?

- No ei suinkaan ollut. Minusta kaikkein vastenmielisintä on se, ettei poikanne osallistu viikottaiseen yhteiseen anteeksipyyntörituaaliin.

Jarmolla ja Ellillä oli purkka kirjaimellisesti pysähtynyt kun Juhani oli kertonut heille mitä kyseinen rituaali sisältää. Oppilaitten piti mennä suoranaiseen sulkeisjärjestykseen koulun pihalle jonne oli tuotu tilaisuutta varten kolme suurta lakanakangasta. Ensimmäinen oli vaaleanpunainen, toinen vihreä ja kolmas musta. Ensimmäiseen vaiheeseen osallistuivat vain pojat joiden piti ensiksi kumartaa vaaleanpunaiselle lakanalle, sen jälkeen mennä sen edessä polvilleen ja polviasennosta vielä niin että otsa kosketti maata. Sen jälkeen oppilaitten piti nousta, painaa vielä kerran päänsä ja lausua:

- Pyydän anteeksi kaikkia naisia sekä kaikkia mahdollisia seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolia kohtaan esittämistäni julmuuksista niin teoissa kuin ajatuksissani. Teen parhaani, että minusta tulisi jatkossa parempi ja avarasydämisempi ihminen.

Toisessa vaiheessa mukaan tulivat myös tytöt sekä transoletetut. Nyt kumartelurituaali tehtiin vihreälle lakanalle jonka jälkeen lausuttiin pää painuksissa:

- Pyydän anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä olen tyhmyyttäni, laiskuuttani ja ymmärtämättömyyttäni tehnyt maailman ilmastoa, ympäristöä ja Gaia-äitiämme kohtaan. Teen parhaani, että minusta tulisi jatkossa harkitsevampi ja vastuullisempi ihminen.

Lopulta käännyttiin kohti mustaa lakanaa ja kumarteluritaalin jälkeen lausuttiin:

- Pyydän anteeksi etnisesti edistyksellisiltä sisariltamme ja veljiltämme vuosisatojen sortoa ja väkivaltaa johon itsekin olen syyllinen tietäen tai tietämättäni. Teen parhaani, että minusta tulisi jatkossa aidosti rakastava, todelliseen tasa-arvoon pyrkivä ja myös pääsevä ihminen.

Etnisesti edistyksellisiä oppilaita tämä rituaali ei tietenkään koskenut ja he naureskelivat suomalaisten oppilaitten kumartelulle. Kumartelulle, johon osallistui suomalaisista suurin osa sillä heille oltiin tehty selväksi että tarpeeksi monta poissaoloa rituaalista saattaisi tietää luokalle jäämistä. Jarmo totesi asiasta edistyskuraattorille:

- Ei ole Juhani osallistunut niin eikä osallistu jatkossakaan. Yleensäkin tuollainen pyllistely kuuluu lähinnä tiettyä kuujumalaa palvovalle ihmisryhmälle eikä Juhanin tarvitse pyytää anteeksi kuin silloin jos on oikeasti tehnyt jollekin pahaa. Ja kertokaapas, edistyskuraattori, miksi teidän interperverssin tasa-arvonne nimissä nuo etnisesti edistykselliset saavat peruskoulunsa päästötodistukseksi vähintään 7,75 vaikka ne eivät viitsisi edes olla paikalla ja jos viitsivät niin huomattava osa niistä keskittyy lähinnä rääkkäämään muita oppilaita? Satun tietämään asian eräältä opettajalta ja esitteleväthän ne tuolla somessa itsekin niitä todistuksiaan nauraa kätkättäen pottunokkien typeryydelle.

Asian oli vahvistanut Jarmolle samassa metsästysseurassa jäsenenä oleva 60-vuotias historianopettaja Uljas Härkman joka oli lopettanut uransa kun historia muuttui intersektionaaliseksi historiaksi. Härkman oli myös kertonut että uuden intersektionaaliseen feminismiin pohjautuvan tasa-arvon myötä yliopistoissa oli nyt aloittamassa ensimmäiset apukoululuokat. Lukioissahan niitä oli ollut jo aikaisemmin. Tavoitteena oli saada aikaiseksi mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä maistereita siksi että intersektuaalisen tasa-arvon nimissä täytyi saada aikaiseksi mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä maistereita. Piste. Tohtorinkoulutukseen ei kuulemma vielä sentään oltu suunniteltu apukoululuokkia.

Edistyskoordinaattori Lakseetta Ilmiantainen katsoi Jarmoa ilmeellä joka sai hänet muistuttamaan muuatta Irma Greseä:

- Minun on aivan turha puhua sellaisen henkilön kanssa joka ei hahmota intersektuaalisen feminismin teoreettisia perusteita. Edes niitten alkeita. Enkä muutenkaan voi puhua toisiin oppilaisiin liittyvistä asioista. Meillä on kuitenkin salassapitovelvollisuus. Mutta olisin erittäin kiinnostunut tietämään kuka tuo opettaja oli.

Jarmo puolestaan tiesi oman ilmeensä muistuttavan muuatta Albert Pierrepointia joka aikanaan sovitteli köyttä kyseisen Gresen kaulaan:

- Epäilemättä olette. Mutta minulla on salassapitolupaus.

Ilmiantainen oli hetken ajan hiljaa, nojasi työtuolissaan taaksepäin, laittoi kädet niskan taakse ja kallisti hieman päätään:

- Asiahan on niin, että tilanne tulee muuttumaan. Lakiesitys on ministeriössä valmistumassa ja se tulee astumaan voimaan vielä tämän lukukauden aikana. Jo ennen joulua. Intersektionaalinen historia muuttuu pakolliseksi aineeksi. Samoin pakolliseksi aineeksi tulee muuttumaan intersektionaalinen sekä äidinkieli että elämänkatsomustiede. Ja syystäkin. Maailma saadaan muutettua paremmaksi myös kielen kautta. Ja lisäksi viikottainen anteeksipyyntörituaali muuttuu pakolliseksi.

Ilmiantainen piti pienen taidepaussin ja jatkoi sitten:

- Ja siinä tilanteessa on kuulkaa niin, että jos kiellätte… tai oikeastaan estätte lapseltanne etuoikeuden osallistua edistykselliseen opetukseen ja rituaaliin niin minulla on sekä velvollisuus että ennen kaikkea oikeus tehdä pojastanne lastensuojeluilmoitus. Perheenne aitoa tasa-arvoa vastustava asenne kiistatta vaarantaa hänen kasvunsa ja kehityksensä. Ja voitte uskoa että siinä tilanteessa lastensuojelu tulee toimimaan nopeasti ja tehokkaasti.

Itse asiassa tuo uhkaus ei tullut Jarmolle yllätyksenä. Siitä oli puhunut eräs pitkäaikainen lastensuojelulaitoksen työntekijä joka oli metsästysmajan kunnostustalkoissa ottanut Jarmon ja pari muuta miestä sivummalle. Hän oli todennut:

- Minä en ole töistäni puhunut yhtään mitään ja siihenhän on olleet selvät sekä tähän asti järjellä perusteltavat syyt. Mutta nyt on pakko varoittaa. Laitoksista ollaan siirtämässä siviiliin kaikki etnisesti edistykselliset ja syynä on se, että niihin raivataan tilaa kansallismielisten lapsille. Joita alkaa tippumaan kun tietty lakimuutos tulee. Ja… perkele… laitoksiin on jo sijoitettu suomalaisia tyttöjä jotka on niin sanotusti edistyksellisesti raiskattu. Nimenomaan ne tytöt jotka ovat tehneet asiasta rikosilmoituksen.

Mies oli sytyttänyt savukkeen ja jatkanut:

- Virallisesti ne tytöt on otettu huostaan suojelun takia. Paskat ovat. Ne on otettu huostaan ja sijoitettu pois kotoaan rangaistukseksi rikosilmoituksen tekemisestä ja pelotteeksi muille raiskatuille. Nyt meinaan jätkät Suomi siivotaan etnisestä rikollisuudesta kokonaan. Siten, että se olemassaolo kielletään kokonaan. Mulle riittää. Minä en lähtenyt näihin hommiin että joutuisin yhteiskunnallisen mielisairaalan vartijaksi hoitamaan hiipivää skitsofreniaa niin kuin ryssissä aikanaan. Olen ottanut loparit ja me muutetaan Reunansyrjään kesämökillemme vaimoni kanssa. Pärjäillään sitten miten pärjäillään.

Koska Jarmoa oli varoitettu niin hän ei näyttänyt Ilmiantaisen varoituksesta kovin järkyttyneeltä. Tämä selvästi hämmästytti ja myös harmitti Ilmiantaista. Jarmo nousi ylös ja totesi että tää oli sitten varmaan tässä. Ilmiantainen suorastaan huusi:

- Annoinko minä luvan poistua?

Jarmo kääntyi ympäri ja sanoi huvittuneella äänellä:

- Vilkaisetkos ämmä kauluksiasi?

- Mitä? Ei niissä mitään ole.

- Ei ole niin. Meinaan arvomerkkejä. Ei sulla ole käskyvaltaa minuun nähden. Som´moro. Toivottavasti emme enää tapaa.

Ulkona autoa käynnistäessään Jarmo kirosi katkerasti itsekseen. Mielialaa ei parantanut suinkaan se että hänen piti käydä vielä kaupalla. Se kun ei ollut enää niin yksinkertaista kuin joskus ennen. Hän ajoi Sateenkaarimarketin pihalle, otti ostoskärryt ja kaivoi Ellin tekemän ostoslistan. Onneksi Elli oli sen tehnyt sillä muuten Jarmo olisi ollut aivan hukassa. Nykyisin kaikkien kaupoissa myytävien tuotteiden piti olla ILS-standardin eli Intersektionaalisen Loukkaamattomuusstandardin mukaisia. Sen vuoksi tuotteitten nimet oli ajanmukaistettu ja pakkaukset olivat kaikki valkoisia joissa oli mustat kirjaimet.

Jahah… katsotaas… onneksi Elli oli laittanut vielä joka tuotteen perään selvennykset… oli jotenkin mukavampaa kun tiesi mitä osti… no niin…

- 1 kg kasvistärkkelystuote KTTP32K (Lapin puikulaperunaa)

- 3 prk herne-elintarviketuote HETTB44H (Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)

- 1 viljaelintarviketuote VETTL801R (Naakkamon leipomon ruisleipä)

- 1 päivittäismakeistuote TMTS22I9G (Geisha-suklaalevy)

No niin… ja sitten piti siirtyä erikoisverotettavien tuotteitten osastolle. Hallitus olisi kieltänyt mielellään kaikki eläinperäiset tuotteet kokonaan mutta se halusi estää tai ainakin siirtää väistämättä häämöttävän utopiayhteiskuntansa pankrottia moninkertaistamalla niitten hinnat. Tavalliselle kuluttajalle aivan törkeiksi. Onneksi hirviporukassa sai sentään lihaa. Seura oli yhteistuumin ampunut edellisenä syksynä lupien päälle yhden ylimääräisen hirvisonnin sekä vasikan ja pitänyt turpansa kiinni. Ja siltä mainiolta Jevgeni Peliverkkarinovilta saattoi ostaa  kohtuuhintaista Tushonka-säilykettä.

Erikoisverotettavien tuotteitten osastolla kaikki tuotteet oli päällystetty läpinäkymättömällä valkoisella muovilla sillä lihan näkeminen olisi loukannut vegaanien mieltä. Katsotaas…

- 1 kg erikoisverotuote EVTMK65A91G (kanasuikaleita hunajamarinadissa)

- 4 ltr erikoisverotuote EVTLE40H77M (kevytmaitoa)

- 1 prk erikoisverotuote EVTLE47F64K (kuohukermaa)

- 250 g erikoisverotuote EVTLI22O09B (Heukenkarjan maksamakkaraa)

Lastattuaan ostokset kärryyn Jarmo katseli vielä lehtihyllyä. Kovasti sekin oli muuttunut viime aikoina. Ei ollut enää Tekniikan Maailmaa. Se kun loukkasi vanhanaikaisen ja epävihreän teknologian asenteella joitakin. Ei Suomen Sotilasta. Sen militarismi kun loukkasi niitten joidenkin lisäksi myös joitakin toisia. Ei urheilulehtiä koska ne jos mitkä korostivat ihmisten epätasa-arvoisuutta. Ei tietenkään metsästys- ja kalastuslehtiä. Ei ollut edes retkeily- ja vaelluslehtiä koska ajatus siitä että ihmiset häiritsisivät luonnon koskemattomuutta loukkasi nimenomaan niitä vihreitä jotka eivät koskaan olleet poistuneet kaupungista.

Ei ollut kuin Helsingin Sanomat, Radanvarren Sanomat, iltapäivälehdet ja lukematon määrä erilaisia naistenlehtiä. Jarmo huokasi ja siirtyi kassalle. Hänen viereensä tuli kaksi Säkkivälineen mannekiinia joista toinen osoitti että Jarmon tulisi antaa heille tilaa jonossa ja näytti samalla Valtion Tasa-arvokorttia joka osoitti säkitetyn kuuluvan tasa-arvoluokkaan 4. Koska Jarmo kuului itse kaikkein alimpaan luokkaan eli 9 ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa tilaa ja odottaa että säkitetyt lastaisivat täydet kärrynsä likuhihnalle, ojentaisivat myyjälle Kelan maksukortin ja sitten pakkaisivat kassinsa.

Maksettuaan ostoksensa Jarmo kuskasi ne autoon ja pani tupakaksi. Ellin ja Juhanin kanssa oli tänään puhuttava. Tai olihan asiasta puhuttu jo aikaisemmin. Mutta nyt oltiin ehjän edessä. Selvää oli että Juhani oli säästettävä tuolta myllytykseltä ja pahimmassa tapauksessa huostaanotolta. Eli täältä oli lähdettävä pois. Virosta oltiin puhuttu jo pitkään. Ehkä sähköasentaja ja sairaanhoitaja saisivat sieltä töitä. Mutta oli se toinenkin mahdollisuus. Se samassa metsästysseurassa toimiva lastensuojelun kaveri oli vielä jatkanut, varoitettuaan ensin uhkaavasta vaarasta:

- Niin kuin tiedätte niin hallituksen pitkäaikaisen ilmastokiiman takia melkoisessa osassa maata ei ole enää sähkönjakelua. Täälläpäin sähköttömät alueet ovat puolet Tyrelliä, puolet Heukensaaskia sekä Reunansyrjä ja Paljasvesi melkein kokonaan. Sieltä ovat ihmiset joutuneet puolipakolla lähtemään. Mutta vain osa. Siellä asutaan edelleen. Siellä on vähän kibbutsimeininki. Autetaan toisiamme ja eletään melkein vaihtotaloudessa.

- Tärkeintä on se, että mikään virkakoneiston osa ei nakkaa paskaakaan noista alueista joita on alettu kutsumaan Pimeiksi Maiksi. Ja se tarkoittaa sitä että sinne voi halutessaan kadota. Mekin muutamme sinne pian. Meillä on etuna se, että me saadaan kuitenkin pieni työttömyyskorvaus. Mutta jos te haluatte pelastaa muksunne niin teidän on kadottava sinne kokonaan. Varoittamatta ja ilman mitään yhteyttä viralliseen koneistoon. Siellä on tyhjiä asuntoja kyllä tarjolla, paikalliset auttavat ja ennen kaikkea ne osaavat pitää turpansa kiinni. Ja siellä on myös eläkkeelle jääneitä opettajia jotka pitävät jonkinlaista kiertokoulua. Oikeista aineista. Ei mistään aivovatkaimista. Puntaroikaa ajatusta. Jos teillä on kiinnostusta niin minä voin välittää sen eteenpäin.

Mies oli hetken aikaa hiljaa ja jatkoi sitten:

- Ja uskon, me uskomme että se kaikki on vain väliaikaista. Onhan selvää, että tämä intersektionaalinen feministihelvetti muuttuu ajan myötä ja varsin nopeasti automaattisesti etnohelvetiksi. Ja silloin ne interperverssit huutavat meitä suomalaisia miehiä apuun. Silloin on aika palata pimeästä. Ja sen avun laadun ja kohteen määrittelemme tuolloin itse. Kuka saa. Kuka ei.

Jarmo nosti kytkintä ja mietti. Vaikka siellä Virossa ei vieraan leipä varmaankaan kovin karvasta olisi eikä sana karkeaa niin ajatus Pimeille Maille katoamisesta viehätti entistä enemmän. Ja niin kuin se mies oli sanonut, niin tämä intersektionaalinen feministihelvetti muuttuu aikanaan ilman muuta  etnohelvetiksi. Mutta se helvetti pysyy kaupungeissa. Syrjässä sentään pystyy puolustamaan itseään.

Ja ehkä jonain päivänä palaamaan. Sammuttamaan sen tulen jonka utopistit sytyttivät. Niinhän ne olivat aina tehneet. Ja toiset joutuivat aina korjaamaan heidän jälkensä.