Vainikkalan
raja-asema, 18.9. 1952
Vainikkalan
raja-aseman henkilökunta katsoi kun viimeinen sotakorvausjuna ylitti rajan ja
aloitti matkansa jonnekin Neuvostoliittoon. He tunsivat suurta helpotusta.
Aivan niin kuin ankarat sotavuodet eivät olisi olleet tarpeeksi. Sen lisäksi
olivat suomalaiset joutuneet vielä kaupan päälle maksamaan järkyttävän suuret
sotakorvaukset sille osapuolelle joka sodan aloitti. Oikeus, perkele, tosiaan
seuraa vain ja ainoastaan voittajan miekkaa. Vielä viimeisen parin vuoden
aikana sotakorvaukset veivät pahimmillaan seitsemän pinnaa kaikista valtion
menoista.
Mutta
nyt se oli loppu. Viimeinkin. Nyt päästiin lopultakin rakentamaan omaa
tulevaisuutta. Sitä tulevaisuuden uskoa olivat lisänneet voimakkaasti hiljattain
pidetyt Helsingin olympialaiset. Että näinkin köyhä maa oli onnistunut vetämään
ne niinkin mallikelpoisesti. Tänään raja-aseman henkilökunta juhlisi. Mutta
henkilökunnasta kaksi siirtyi sivummalle, käveli aseman ulkopuolelle ja huomasi
siellä odottavan häkäpönttöauton jota he osasivat odottaa. Nuo kaksi miestä
suorittivat viraabelipalveluita Kalevi Keihäsen Aikamatkoille ja olivat saaneet
ilmoituksen että he tapaavat kaksi miestä tulevaisuudesta. Tarkalleen sanoen
vuodesta 2020. Helvetti soikoon, siihenhän oli 68 vuotta. Minkähänlainen maa
Suomi silloin olikaan? Mihinkä kukoistukseen se olisikaan päätynyt?
Kun
he pääsivät kahden metrin päähän autosta he kulkivat sitä ympäröivän
epätodellisuuskuplan läpi ja huomasivat että autohan oli sellainen punainen avolava-auto
jollaista he eivät olleet koskaan nähneet. Se oli kuin avaruusalus. Ei sentään
leijunut vaan kulki pyörillä kumminkin. Raja-aseman miehet olivat noin
35-vuotiaita ja huomasivat että autosta nousi kaksi ainakin parikymmentä vuotta
heitä vanhempaa miestä. Mutta toisaalta, eiväthän nuo varmaan olleet vielä
syntyneetkään. Kun elettiin kuitenkin vuotta 1952. Miehet kättelivät ja
esittäytyivät:
-
Lötjösen Eelis.
-
Perskeleen Ykä.
Miehet
tarjosivat oikein sellaisen filtterillisen voimasavuke Boston-tupakin, panivat
itsekin palamaan ja sanoivat:
-
Niin. Noin ensinnäkin täytyy onnitella teitä ja teidän sukupolvea tuosta
uskomattomasta urakasta minkä te olette tehneet. Ensiksi se rähinä. Me tiedämme
että tekin olitte kahteen otteeseen Kannaksen tulihelvetissä. Ja sitten nämä
sotakorvaukset. Kyllä se vaan meidän sukupolvelta olisi jäänyt tekemättä. Me
katsotaan teitä niin kuin sammakko norsua eikä edes oikein hahmoteta omaa
mitättömyyttämme. Vaikka pitäisi.
-
Mutta meillä on teille hyviä uutisia. Ainakin aluksi. Suomi nimittäin kehittää
itselleen ennennäkemättömän hyvinvoinnin. Ja sen teette nimenomaan te. Te
olette moninkertaisia sankareita.
Raja-aseman
miehet kysyivät:
-
Mutta te sanoitte että aluksi. Entäs sen jälkeen?
-
No… sitten alkaa alamäki. Ja sen seurauksena Suomi joutuu vuonna 2020 maksamaan
nuo sotakorvaukset uudelleen. Ja se maksaa ne velkarahalla.
-
Mitä helvettiä? Joudutaanko me taas sotimaan ja hävitään taas kerran?
-
No ei. Kun se raha annetaan pois vapaaehtoisesti. Kas kun Suomi ei ole enää
siinä vaiheessa itsenäinen niin se raha annetaan kuuliaisuuden osoituksena
ylikansalliselle valtiokoneistolle jonka alainen Suomi on.
-
Hä? Onko ryssä siis vallannut Suomen kumminkin?
-
Ei ole. Vaan se uhka mikä oli ennen idässä onkin nyt lännessä. Yksi niitten
uusien sotakorvauksien seuraus on se että Suomi antaa tolkuttomasti rahaa
Etelä-Eurooppaan että suomalaisia vähemmän veroja maksavat eteläeurooppalaiset
voisivat jatkossakin maksaa veroja vähemmän kuin suomalaiset ja sen vuoksi
suomalaiset maksavat vielä enemmän veroja. Sitä on ehkä kylmiltään vaikeaa
hahmottaa mutta me näytetään se teille kohta. Ja lisäksi Suomi maksaa tuon
aikaisemmin mainitun lisäksi liki täysimääräiset sotakorvaukset kerran
vuodessa.
-
Minnekkä helvettiin?
-
Itselleen. Poltettavaksi. Kas kun meillä hallitukset saivat päähänsä joskus
1990-luvulla että Suomeen pitää saada aina vain enemmän kehitysmaalaisia
elätettäväksi. Afrikasta ja lähi-idästä. Ja sen koko koneiston hinta on melkein
sotakorvausten verran vuodessa. Sen lisäksi suomalaisille pakkosyötetään
epistolaa joka menee suurinpiirtein niin että ”Tuossa on Abdelkader perheineen.
Hän tuli teidän elätettäväksenne eikä hänellä ole pienintäkään mielenkiintoa
opetella teidän kieltänne eikä muutenkaan olla hyödyksi vaan elää jatkossakin teidän
elätettävänänne. Ja teidän täytyy ajatella ja uskoa siihen että Abdelkader on
ihan yhtä suomalainen kuin te, ettekä te tulisi tulevaisuudessa toimeen ilman
Abdelkaderia”.
-
Eikö kansa pane hanttiin? Onhan niitä sisällissotia ollut ennenkin. Kyllä
ainakin nyt, vuonna 1952, alkais talikot heiluu moisen perseilyn takia.
-
Johan me kerrottiin se sammakko ja norsu-vertaus. Ei nollalta voi ykköstä
vaatia. Ei edes puolikasta. Meidän aikamme ihmiset taitaa olla menetetty. Ja
siksi me toivottaisiin että te kaksi menisitte politiikkaan. Me tiedetään että
te olette demareita. Asevelisosialisteja. Aktivoitukaa. Ehkä te saatte aikaan
perhosvaikutusefektin. Tärkeimmät tehtävänne olisi pitää demarit
duunaripuolueena. Ja tehtävänne olisi myös se, että pyritte pitämään
yliopistojen yhteiskunnalliset tiedekunnat mahdollisimman pienenä ja myös
estämään että niissä koulutetut eivät pääse puolueessaanne valtaan. Tämä seikka
on elintärkeä. Ja nyt me annetaan teille vähän kannustusta.
-
Mikä toi masiina on?
-
Sitä kutsutaan tabletiksi. Ei siis sellaiseksi jota syödään kun lääkäri määrää.
Tulevaisuuden keksintöjä. Se näyttää ääntä ja kuvaa. Painakaa tuosta niin
saatte varttitunnin rautaisannoksen tulevaisuuden historiaa vuoteen 2020
saakka.
Miehet
katsoivat rautaisannoksen, puolessa välissä he alkoivat hikoilla ja
loppupuolella vapista:
-
Ei jumalauta… eihän tää… eihän tää nyt helvetissä voi näin mennä…
-
Saitteko selkeän kuvan?
-
Jo vain saatiin… meidän tarttee nyt tuumailla…
-
Ja meidän tarttee lähteä. Aikakupla menee kohta umpeen. Kiitos teille.
Ykä
ja Lötjönen hyppäsivät punaiseen Nissaniin joka näytti tässä maailmanajassa
häkäpönttöautolta ja kaasuttivat aikapyörteeseen. Pyörre päättyi nykypäivänä
vuonna 2020 Örnätjärven tämpsteriitti- ja tiittitiittilouhoksen lähellä
olevalle levikkeelle. Ja kas, Kalevi Keihänen, aikamatkojen pomo oli itse
odottamassa.
Toverukset
kysyivät innoissaan:
-
No, mites meni?
Keihänen
pani palamaan voimasavuke Bostonin, huokasi syvään ja tuumasi sitten:
-
Hjuu… kyllähän te syvän vaikutuksen teitte…
-
Hienoa! Menivätkö ne politiikkaan? Tuliko muutoksia?
-
No ei tullu niin. Molemmat säikähtivät teidän esittämästä tulevaisuuspätkästä,
pakkasivat kamppeensa ja muuttivat Amerikkaan samana vuonna. Painuivat
samantien Alaskaan jossa värväytyivät ravunpyyntialukselle pyytämään
Beringinmerellä jättirapua. Menestyivät siinä hommassa. Perustivat 1970-luvulla
menestyksekkään osakeyhtiön jolla oli kaikkiaan kahdeksan alusta ja kuolivat
1990-luvun puolivälissä varakkaina Yhdysvaltain kansalaisina. Jotka eivät
halunneet kuulla Suomesta mitään.
-
Niin että vituiks meni ja varpaanväleiks?
-
No niinhän se meni. Vaikka kyllähän te parhaanne yrititte. Tässä
aika-agenttihommassa on perustavaa laatua oleva ongelma. Suurin osa
menneisyyden ihmisistä ei usko mitä niille tulevaisuudesta kerrotaan. Pitävät
kertojia hulluina. Enkä minä heitä oikein osaa siitä syyttääkään. Ne kun elävät
maailmassa jossa lautamiesjärki vielä toimii ja sen käyttö on jopa
suositeltavaa. Ja ne harvat jotka uskovat ottavat heti ritolat. Ei pelkästään
pois Suomesta vaan koko Euroopasta. Tätä strategiaa on pakko jotenkin kehittää.
Kun vaan keksisin että miten. Mutta hei pojat, minun täytyy mennä. Koettakaa
pärjäillä. Minä otan sitten taas yhteyttä. Som´moro.
Keihänen
meni pikku-Fiatiinsa joka nousi ilmaan ja muuttui Spearairin suihkukoneeksi kadoten
aikapyörteeseen. Lötjönen kysyi Ykältä:
-
Kuule… epätoivoiselta tää näyttää… vieläköhän meistäkin olisi sinne
Beringinmerelle rapuja pyytämään?
-
Nääh… eihän meistä… raihnaiset raappahousujätkät… ei meistä ole kuin pyytämään
sätkärapua Taemmalla Hyijärvellä… eikähän mennä kiltisti rakkaitten vaimojemme
tykö…
-
Näinhän me tehdään…
Kaksi
pettynyttä ja tehtävässään pahasti epäonnistunutta aika-agenttia hyppäsi
punaiseen Nissaniin ja kaasutti kohti uusia vastoinkäymisiä joita
intersektionaalinen, federalistinen ja muutenkin jalkoväliedistyksellinen
yhteiskunta heille jatkossakin tarjoaisi.
17 kommenttia:
Aikamatkoja pitäisi tehdä vielä vähän -- ehkä tuhakunta vuotta -- kauemmaskin. Jonnekin syvälle keskiajalle, jolloin parhaat eurooppalaiset älyt ihan ajalle ominaisin järkiperustein epäilivät omaa olemassaoloaankin. Totuutena koettiin, että maailma ympärillä muodostui "Jumalan ajatuksista". Tai "Jumalan tahdosta". Että maa oli kaiken keskus, ja tähdet taivaankanteen liimattuja valoja.
Sieltähän se alkoi, tämä edelleenkin täyttä magiaa oleva talousajattelu. Emme enää pysty kuvittelemaankaan miten pyhää se oli -- transsubstantio, metamorfoosi jossa viini totisesti totisesti totisesti mututui Kristuksen vereksi. Kullatut ristit ja papinkaavut. Kulta oli kiiltävää, ja koska ihminen on eräänlainen harakka, alkemistit yrittivät saada metamorfoosin haltuunsa ja muuttaa lyijyä kullaksi. Pim, rahan idea oli syntynyt.
Uusi aika uudisti kaikki tiedonalat, paitsi talousajattelun. Se jäi edelleenkin ptolemaiolaiselle kannalle -- siinä "realiteetit" asetetaan talousmaailman keskipisteestä, "taloudellisesta toimijasta" käsin. "Raha" yritti toteuttaa vaihdon ideaa -- vaihtaa "yleistä arvoa" numeroiksi ja päinvastoin -- mutta tosiasiassa siinä jäi elämään vain keskiaikainen, pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma.
Nyt me elämme sitten keskellä täydellistä järjettömyyttä. "Velasta" -- siitä että joko irrotetaan reaalikierroista jokin summa tai sitten luodaan sellainen merkitsemällä jollekin tilille "velka" -- on tehty taloustoiminnan ja -kasvun moottori. Ratkaisematon ongelma on se, ettei mitään "ei-kenenkään rahaa" ole olemassakaan, joten oikeastaan sen, joka alunperin irrottaaa reaalimaailmasta niin paljon rahaa että systeemin toiminta alkaa yskiä, pitäisi kantaa toiminnastaan vastuu. Samaten sen, joka luo niin suuren summan ettei sitä kukaan koskaan pysty reaalimaailman arvonmuodostuksilla maksamaan takaisin. -- Nyt tapahtuu kumpaakin, ja täysin imaginaarisissa mitoissa. Eikä kukaan kanna mitään vastuuta.
Maailmassa on "rahaa" -- erilaisille tileille merkittyjä saatavia -- täältä tuonpuoleiseen. Maailmassa ei koskaan ole ollut näin paljon rahaa. Niillä jokainen maapallon ihminen eläisi tuhat vuotta, jos niillä olisi jotain tekemistä reaalimaailman kanssa. Ei ole. Ne ovat edelleenkin vain Jumalan ajatuksia. Ihan vastaavasti kuin keskiajan ihminen koki maailman ympärillään muodostuvan jumalallisista voimista, niin mekin koemme että maailma ympärillämme muodostuu "taloudellisista realiteeteista". Aikamoista reaalitajua.
Tervehdys, Seppo. En osaa viedä aikakonettani noin pitkälle mutta olen lukenut kyllä Tuomas Malista ja hänen hyviä ajatuksiaan tästä velka- ja kuplataloudesta. Oma ajatukseni oli lähinnä se, että ihminen vuonna 1952 – tai no, vielä vuonna 1982 – ei millään voisi uskoa näkemäänsä jos hänelle annettaisiin viimeisen kolmenkymmenen vuoden historia katsottavaksi.
Olis mielenkiintoista lukea aikamatkasta punakaartin pariin 1918. Kyllä Koskelan Akseli ihmettelis ja kiroaisi, jos helpolla edes uskoiskaan?
Siinä jutussasihan Perskeles ja Lötjönen sanoivat muun muassa:
"Kas kun meillä hallitukset saivat päähänsä joskus 1990-luvulla että Suomeen pitää saada aina vain enemmän kehitysmaalaisia elätettäväksi."
Oletko varma, että ne rajavartijat vuonna 1952 ymmärsivät, mitä "kehitysmailla" ja "kehitysmaalaisilla" tarkoitetaan?
En tiedä tarkoin, milloin tuo termi tuli käyttöön, mutta luultavammin vasta 1960-luvulla, tai sitten aivan 1950-luvun lopulla. Taisi olla jokin YK:n päätöslauselma, joka silloin lanseerasi sen käyttöön. Mutta sitten se kyllä yleistyi ja vakiintui nopeasti.
Jaaha Spearairin kone oli vissiin DC 8 Härmän Jätkä tai Härmän Mimmi ja ohjaamossa sota-ajan tekijämiehet kaukopartioita karjalan korpiin lennättänyt Olli Kepsu parinaan yksi maailman parhaimmista Curtis 36 hävittäjä ässä joka myös teki pahojaan tykkimersulla Kyösti Kössi Karhiala (jos tilastoissa saksalaiset jätetään pois niin muun maalaisissa kunnioittava määrä pudotuksia). Tuosta sotakorvauksien määrästä ensiksi sakemanneille jotka eivät juuri maksaneet lapin polttamisesta maksettii umtsiumia ilmasta suurin piirtein saman verran. Vertailun vuoksi nämä avustukset pitäisi laskea 1938 kultakantaan sijoitetun dollarin arvon mukaan. Meillä ensiksi oli vapaussota jonka takia myöhästyttiin 1920 luvun talouskasvusta, suurenlaman tullessa maksettiin USA:n joka halavatun lainattu taala viimeistä senttiä myöten. Kun kansakunta vaurastui käytiin kolme sotaa jotka rapautti taloutta. Sen päälle vielää 600 miljoonan dollarin sotakorvaukset jotka oli laskettu 1938 kultakanta taalanmukaan. Jos oikein muistan niin kulutustavaroiden kuten autojen, väritelkkarien ja muun vastaavan osalta niitä alkoi näkyä vasta 1970 luvun puolivälissä. 1980 luku oli huumaavaa kasvua. 1990 luvulta lähtien onkin potkittu munille urakalla. Katsokaapa kuinka esimerkiksi virkakunnan koko on kasvanut ja rahaa lapetaan ngo-orgaaneille. Nyt on sitten ollut eteläeurooppa afrikan kanssa huudossa. Ollaan jo kerran maksettu Kreikan siis Saksalaisten ja Ranskalaisten liikepankkien tappiot ja taas koko välimeren alueella nimen omaan Saksalaisten ja Ranskalaisten pankkien holtittomasta lainanannosta johtuvia tappioita. Mutta se on hienoa kun ollaan eurooppalaisia ja kysytään voidaanko mahdollisesti maksaa vielä hieman enemmän. Ministeritkin kuten eräs Tuppurainen jonka takaaja Tappurainen antaa ymmärtää että ministeriö hakee rahaa tuohikontissa Brysselistä vaikka joka helevetin EU euro on kiskottu suomalaisen veronmaksajan selkänahasta ja moninkertaisen päätöksentekokoneiston ansiosta kaikkein arvokkainta rahaa.
Ratkaisematon kysymys on edelleen, mitä ne menneiden vuosikymmenten ihmiset tekisivät, jos heille näytettäisiin viimeiset 30 vuotta pikakelauksella.
Suurin osa olisi kauhuissaan. Pieni osa reagoisi kuten Janina Andersson Aarno "Loka" Laitisen mukaan, kun hän yritti kertoa ensinmainitulle ydinvoiman puhtaudesta ja turvallisuudesta:
Janina työnsi sormet korviinsa ja huusi vihlovalla äänellä "Mä en haluu kuulla mitään tollastaaaaa!" Janina olikin Älykäs Nuori Nainen.
Mutta ne muut. Mitä he voisivat tehdä?
Saksalainen Robert Michels oli 1930-luvulla fascismin merkittävimpiä teoreetikkoja. Hän laati "Oligarkian Rautaisen Lain", joka tiivistyi lauseeseen:
"Wer 'Organisation' sagt, sagt 'Tendenz zur Oligarchie'".
Hän täsmensi asiaa:
kun yhteisistä asioista kokoontuu päättämään kymmenen ihmistä, yhdellä heistä on selkeä käsitys mitä on tehtävä. Toisella on myös käsitys, mutta se on täysin päinvastainen. Ne kahdeksan muuta ovat ölisevää nautakarjaa:
eeemmie tiiä mittää, eeemmie, eeemmie mittääää...
Tahtonsa saa läpi se, joka saa puolelleen vaikka vain kaksi tuosta nautakarjasta, joiden avulla hän voi hiljentää sen toista mieltä olevan. Loppulauma seuraa perässä ölisten.
Siksi demokratiaa ei voi koskaan olla. On vain oligarkia, koska kukaan ei voi hallita yksin; Johtajalla on oltava liittolaisia, joilla hän hallitsee alaisia. Yhdessä he sanelevat nautakarjalle, mitä on tehtävä.
Ninpä siis:
niistä menneiden vuosikymmenten ihmisistä osa työntäisi sormet korviinsa ja puristaisi silmänsä umpeen kiljuen vihlovalla änellä, kunnes Paha menee pois. Ikävämpi juttu, kun se Paha onkin sen kiljunnan takia päässyt viereen ja iholle, eikä aio mennä minnekään.
Nautakarja sen kun vain mölisisi. Niin se mölisee tänäkin päivänä nauttien leipää (oluen muodossa, tuo saksalaisten das flussige Brot) ja sirkushuveja televisiosta. Platon ennusti aikamme pelottavan hyvin:
hän kertoi tulevasta ajasta, jossa asumme luolassa katsellen toistemme parittelua.
Ja mitäpä muuta on asua betonikuutiossa katsellen tv:stä ohjelmia kuten "Temptation Island"?
Ehkäpä me ansaitsemme kaiken sen, mitä eliitti niskaamme kaataa. Eihän meistä ole estämäänkään.
Ne vuoden 1952 rajavartijat olisivat aivan varmasti ihmetelleet, mitä "kehitysmaalaiset" oikein tarkoittavat ja ällistyneet sen kuullessaan:
nehän olivat tuolloin vielä suurimmaksi osaksi eurooppalaisten valtioiden siirtomaita.
Kaikkien kannalta parasta olisi ollut, että olisivat olleet tähän päivään asti ja tästä eteenpäin. Ei olisi BLM:ää eikä batiikkinoitia politiikassa.
Janina Anderssonista, Li Anderssonista, Anneli Lapintiestä, Petteri Orvosta, Sanni Grahn Laasosesta etc. mitä ihmettä on Varsinaissuomen maaperässä ja pohjavesissä kun sieltäpäin sikiää näitä toinen toistaan hourupäisempiä päättäjiä. Satakunnasta taas on vuosien varrelta tullut nuivia tukevasti kahdella jalalla kulkevia realismiin taipuvia päättäjiä joiden moraali on ollut esikuvana monelle. Laura Huhtasaari kuin vanhasta suomifilmistä tai mies joka ei vieläkään ole saanut julkisesti sitä arvoa joka hänelle kuuluisi eli Risto Ryti, mies jonka teot ja toimet olivat vailla vertaa vaikeina aikoina todellinen arvojohtaja.
itähän ukot olis tuumineet näistä äskettäin tulleista "sotaorvoista" ja niiden perheenyhdistämisistä? Kun kaiketi heidän kokemuksensa mukaan sotaorvoilla ei ole perhettä jota yhdistää. Toisin kun näillä vihreiden markkinoimilla orvoilla tuntuu olevan. Sitä mie olen ittekseni tässä ihmetellyt, vaan en ole päässyt selvyyteen, että miten se on mahdollista yleisen elämänkokemuksen ja aiempien sotien kokemusten perusteella. Vaan kaipa he ovat niitä parempia orpoja, ankkurilapsia. Perässä seuraa kumminkaimat ja naapurin miehet. Naisia ei nyt kumminkaan, luulen mä.
Huru-ukko
Suurin virhe oli siinä kuka hallituksessa presidentti Koiviston kiellosta huolimatta päästi somput Vainikkalasta yli ja Georg Otsista laiturille. Näiden ministerien nimet pitäisi julkistaa.
Tervehdys korpisoturille, KLS:lle, Patelle Pankavaarasta, Qroquius Kadille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
korpisoturi: Vähän sellaistahan minä aikanaan väsäsin:
http://yrjoperskeles.blogspot.com/2017/05/1919-kertomaton-tarina-osa-i.html
Vähän toisesta vinkkelistä väsätty tosin. Jos Koskelan Akselille oltaisiin kerrottu nykypäivästä niin hän ei olisi kerta kaikkiaan ymmärtänyt.
KLS & Qroquius Kad: Kirjoitus oli tehty nykypäivän lukijalle. Mutta joo, jos oltaisiin rupateltu vuoden 1952 heppujen kanssa niin olisi pitänyt käyttää termejä jotka aiheuttaisivat nykyisin ankaraa alaleuan väpätystä.
Pate:
Viesti1: Hyviä lisäyksiä. Tosin saksmannien kanssa taisi aikanaan olla niin että suomalaisilla oli Saksan suuntaan pirunmoiset velat mutta ne kuitattiin vuonna 1944 menneiksi yhdellä allekirjoituksella.
Viesti2: Jaa-a, siinä oliskin tutkimuksen paikka.
Viesti3: Kai siitä oli vastuussa koko silloinen Holkerin hallitus. Mutta joo, siitä se Pandoran lipas aukesi.
Qroquius Kad: Tuo sattui kyllä pirun hyvin kohdalleen. Mikä pistää miettimään että Orwell & Huxley eivät tainneetkaan kirjoittaa tulevaisuuden totalitaarisista johtajista vaan ihmisten laumasieluisuudesta.
Huru-ukko: Jep. Ja ne miehet kyllä tiesivät mitä sotaorpo tarkoittaa. Hallituksen uusi päätös on jatkumoa jatkuvalle kansalaisille haistattelulle.
Taitaa jäädä kuvio selittämättä. Että afrikkalaisia suomeen. Ja eläteiksi?
Englannin kruunun siirtomaista pitää rahdata väkeä suomalaisten elätettäväksi. Ja ranskan siirtomaista, miksi? Ei ole helppoa selittää tuota juttua, ei taida mennä jakeluun. Ei ihme, että lähtivät livohkaan, niin kauas kun vaan pääsee.
Asia sopii miettiä hetki, siis englannin ja ranskan siirtomaista pitää suomeen rahdata väkeä. Kahdesta suuresta siirtomaavallasta, mikseivät huolehdi itse. Ja - hetkinen - mitäs ne päästää väkeä pois? Siellähän on suuria rikkauksia odottamassa ottajaansa. Siellähän on väelle tarvetta.
Miksi suomeen, kuka ne tänne pakottaa, kylmään pohjolaan. Taitaa olla huijausta vaan, mitäs ne tänne tulee, lämpöisestä kotimaastaan. Siellähän tulee kolme taikka neljä satoakin vuodessa, suomessa hyvässä lykyssä yksi.
Ei taida mennä jakeluun, että imperium sortuu, että kaikenmaailman kurakylät itsenäistyy. Ja, että neekerit sitten vaan nussii lisää neekereitä. Mitä itsenäisiä valtioita ne semmoset on, jotka ei tuota mitään muuta kuin neekereitä? Millä rahalla ne pyörii?
Ei ihme, että amerikka alkaa kiinnostaa.
Joopa.
Toinen juttu: Velat saksalaisille eivät hävinneet nihinkään, ne piti tietysti maksaa neukuille.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Joo niinhän se taisi olla. 44 miljoonaa dollaria plus Suomessa olevat saksalaiset yritykset. Mutta joo, ei tää touhu olisi kerta kaikkiaan mennyt ihmisten jakeluun. Mädätys ei ollut vielä alkanut.
@ Seppo Oikkonen, kommentistasi tuli mieleen tämä mielenkiintoinen dokumentti Four Horsemen - Neljä ratsastajaa, on tosin pitkä pätkä mutta silti ajatuksia herättävä (asetuksista saa enkunkielisen tekstityksen päälle). Sitä odotellassa kun €uro valuuttana romahtaa, silloin olemme todella jännän äärellä näin kulunutta fraasia käyttääkseni.
Pitääkin laittaa lukulistalle toi John Perkinsin "Confessions of an Economic Hitman", hänellä on muutama hyvä kommentti e.m. pätkässä (mm. 10:38-11:20). Apropos, mitenkähän tuon suomentais - Taloudellisen palkkamurhaajan tunnustukset tai jotain?
Toinen on Sir John Glubbin teos "Age of Empires" (kohta 7:30 - 10:35), hänen mukaansa imperiumi kestää n. 250 vuotta ja sitten se on finito/kaput. USA itsenäistyi 1776 ja tuosta kun laskeskelee eteenpäin vuosia niin päästään vuosiluvulle 2026. Imperiumin viimeisenä 6. vaiheena oli hänen mukaansa "age of decadence" - rappion tila (tuleeko yhtään mieleen Hassisen koneen Rappiolla biisi?) ja mitä olen seuraillut tämän vuoden uutisointia USA:sta, niin suht'koht rappiolla he ovat kaikkine BLM-sekasotkuineen. Glubb taisi olla aikasmoinen ennustaja?
Metka juttu että muutaman miljardöörin omaisuus (à la Jeff Bezos tai Bill Gates) on yhtä suuri kuin 2-3 miljardin (siis tuhatta miljoonaa) köyhän ja vähäosaisen ihmisen varallisuus. Mitä ratkaisuksi tämän epäkohdan korjaamiseksi? Kommunismi nyt ainakaan ei pelitä, sitä on jo ihan tarpeeksi kokeiltu eri puolilla maailmaa erittäin huonoin tuloksin. Ja mitä ihminen yleensä tekee tuollaisella rahasummalla? Gatesin puolustukseksi on sanottava, että mies on lahjoittanut huomattavan summan rahaa hyväntekeväisyyteen.
- Soomepois Eestist -
Tervehdys, Soomepois. Yhdysvallat näyttää olevan kyllä aika kusessa sen BLM:n, woke-ideologian ja yleensä jäytävän vasemmistoliberalismin kanssa. Toisaalta jos ryhdytään miettimään että missä se maan aseellinen voima on niin maan väkivaltakoneisto ja aseistetut punaniskat tuskin ovat kovin vasemmistoliberaaleja. Sanoisin että läntinen Eurooppa on itse asiassa huomattavasti suuremmassa kusessa kuin Yhdysvallat.
Qroquius Kaj kirjoitti:
"Ne vuoden 1952 rajavartijat olisivat aivan varmasti ihmetelleet, mitä "kehitysmaalaiset" oikein tarkoittavat ja ällistyneet sen kuullessaan:
nehän olivat tuolloin vielä suurimmaksi osaksi eurooppalaisten valtioiden siirtomaita."
Niin oli vielä suurin osa Afrikkaa, mutta Aasiassa monet entiset siirtomaat olivat jo itsenäistyneet, esimerkiksi Intia ja Pakistan vuonna 1947. Jotkut Aasian maat, esimerkiksi Iran, Afganistan ja Saudi-Arabia, eivät olleet koskaan siirtomaina olleetkaan. Ja eiköhän vuonna 1952 ollut jo kutakuinkin selvää, että siirtomaavalta oli Afrikassakin tulossa tiensä päähän ja että oli enää vain ajan kysymys, milloin sikäläiset maat itsenäistyvät. Mutta termiä kehitysmaa silloin tuskin vielä tunnettiin.
Tervehdys, KLS. Se termi ennen ”kehitysmaata” oli ”alikehittyneet maat”. Jos muuten katsoo kuinka ne entiset aasialaiset siirtomaat ovat pärjänneet verrattuna afrikkalaisiin ei voi välttyä johtopäätöksesta ”yhteiskunta koostuu ihmisistä” ja tuon faktan lausumisestahan Mikko Ellilä sai tuomion aikanaan.
Lähetä kommentti