TOISTUVASTA NÄYTELMÄSTÄ

Tapasin jonkun aikaa sitten vanhan kaverini Herra N:n, joka kertoi minulle tietyistä kokemuksistaan. Koska Herra N on järkevä, asiallinen ja luotettava mies, niin minä ajattelin kirjoittaa noista kokemuksista myös blogin lukijoille, sillä näissä kokemuksissa on hyvä muistutus siitä, kuinka tietty kansallinen itselleen valehtelu toistuu ja toistuu kerta toisensa jälkeen ja vielä likimain samoilla sanoilla ja lauseilla.

Kysehän on tietysti siitä, että Herra N:n asuinkunta, kutsutaan sitä vaikka nimellä kunta X päätti tykönään, että kunnan infrastruktuurista puuttuu jotain olennaista, eikä kunta sen vuoksi voi tuntea itseään oikeaksi kunnaksi. Ja se olennainen puuttuva tekijä oli tietenkin pakolaiset.

Asian tiimoilta järjestettiin sitten kunnan taholta julkinen kansalaiskeskustelu. Keskustelutilaisuuteen mennessään Herra N oli aistinut paikalta niin suuren määrän naispuolista moraalisäteilyä, että hepun mielessä oli käynyt välittömät uukkarit, mutta sitten hän oli rohkaissut hurjan luontonsa ja tuuminut, että jos suomalainen mies uskaltaa lähteä panssarinyrkin kanssa T-34 -jahtiin Ihantalassa, niin eivät siinä rinnalla paljon kukkahattutädit ja pelko työpaikasta paina. Ei muuta kuin sekaan vaan.

Normaalin lautamiesjärjen mukaan tällaisessa tilanteessa olisi esmes kuusi esipuhujaa, joista puolet kertoisivat asian positiivisista puolista ja toiset kolme taas keskittyisivät negatiivisiin puoliin. Mutta koska kunta X on nykyaikainen kunta, se on monen muun kunnan tavoin säilönyt lautamiesjärjen kotiseutumuseoon yhdessä vanhojen kirnujen ja rukinlapojen kanssa, joten esipuhujien porukka koostui ennemminkin esisaarnaajista. Laitetaanpa otteita opetetusta epistolasta:

Ensimmäisenä kunnanvaltuuston edustaja kertoi ylpeänä, että ulkomaankieliä puhuvien osuus oli kunnassa jo kumminkin pari prosenttia, jotka koostuvat virolaisista ja venäläistä, joten kyllähän kunta jo asiaan oli alkanut valmiiksi tottua. Sitten hän antoi puheenvuoron erään lähikunnan kollegalleen, heillä kun on pakolaisista kokemusta. Tämä tyyppi kehui miten loistavasti kaikki on heidän kunnassaan toiminut. Kertoi kuinka valtava määrä on tehty vapaaehtoistyötä, kun kunnan voimavarat eivät olleet yksin riittäneet ja kuinka kaikki ovat olleet kovasti innostuneita.

Se, mitä hän ei kertonut tästä innostuksesta oli se, että päätös pakolaisten hankkimisesta meni läpi valtuustossa liki tasaäänin, joten oikea muoto olisi ehkä ollut, että ”jotkut meistä ovat hirveän innostuneita”. Se ristiriita, mihin hän ei myöskään kiinnittänyt huomiota oli se, että mikäli kyseessä on jotain niin positiivista ja kannattavaa, miksi ihmeessä siihen täytyy verovarojen lisäksi kerätä vielä vapaaehtoistyöntekijöitä.

Mahdollisesta pakolaismäärän kasvattamisesta jatkossa hän totesi, että että "turha se on organisaatiota yhtä kertaa varten rakentaa, ottakaa saman tien enemmän kun on järjestelmä valmiina". Tämä tietysti kuvailee varsin hyvin maahanmuuttoteolliseen kompleksiin sitoutuneitten ajatusmaailmaa. Rahoitushan on varmaa, eikä se kustanna kunnalle mitään.

Ja tämänhän vahvisti paikallisen Ely-keskuksen naishenkilö, mihin Herra N varmaankin oli hyvin mielistynyt, koska käytti tästä termiä kantakirjakalkkuna. Naishenkilö esitti asiaan loihelausuman, eli kertoi, kuinka hyvät tuet kunta saa valtiolta pakolaisia ottamalla. Aivan erityisesti korosti sitä, miten tänä vuonna saa lisärahaa syyrialaisten sopeuttamisesta. Tuosta lausumasta tuumitaan hotellin respassa, että vuonna 2000 tapahtunut kansalaistaidon poistaminen peruskoulun opetusohjelmasta oli todennäköisesti koulujärjestelmämme yksi suurimpia virheitä. Kansalaistaidossa saatettiin esim. opettaa, että mistä valtion jakamat hyvät tuet kertyvät, ja kun pikku-Ykä oli vielä pikku-Ykä, niin sekä hän että muutkin räkänokat tajusivat, että se verokertymä ei kerry esim. Tanana-joen kuvitteellisilta alaskansuomalaisilta, vaan tavallisilta suomalaisilta, ja jos nämä hyvät tuet käytetään etnisesti edistyksellisen mielihyvän hankkimiseen, se kaikki on pois niiltä suomalaisilta, jotka sen verokertymän valtiolle ”hyvinä tukina” tuhlattavaksi tienasivat.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eräs Herra N:n lähipiiriin kuuluva henkilö työskentelee naapurimaakunnan Ely-keskuksen johtotehtävissä. Jälkeenpäin Herra N mainitsi ohimennen kantakirjakalkkunan nimen tälle henkilölle kertomatta missä oli kyseiseen siipikarjan edustajaan törmännyt. Henkilö huokaisi syvään ja totesi, että aina yhteisissä palavereissä hän yrittää sulkea korvansa tämän puhuessa. Kuulemma rasittavin hänen tuntemansa ihminen. Lisäsi vielä, että tapaus on tehnyt elämänurakseen maahanmuuton edistämisen, koska se tuo hänelle valtaa ja mammonaa.

”Kantakirjakalkkuna” totesi myös, että monet yritykset haluavat nimenomaan työllistää maahanmuuttajia, joten työhalukkuutta löytyy. Tässä jää kyllä epäselväksi se, että jos työnantajalla on työllistämishalua, niin tarkoittaako se mahdollisen etnisesti edistyksellisen henkilön työhalukkuutta, kun heidän henkilöllisyyttäkään ei vielä tiedetä. Se oli myös tietysti epäselvää, että mitkä firmat näin asiakseen sanoivat, vai oliko kyseessä puhdas mutu-tuntuma jopa mäto-tuntuma, eli mä toivoisin kyllä että jne. Yleensäkin epäselväksi jäi, että mikäli yksityinen sektori näkee etnisen diversiteetin parantavan tulostaan, niin miksi se ei rekrytoi tätä rikkautta jatkuvasti kasvavalla syötöllä jo nyt?

Tässä välissä kunnan edustaja totesi, että häntä on pyydetty esittämään kysymys, eli mitenkä se on sitten tuon rikollisuuden laita, onkohan tuo mahdollisesti kasvanut? Tähän vastasi aikaisemmin puhunut naapurikunnan hallituksen pj, että yksi tapaus on ollut. Sitten seurasi nyyhkytarina, kuinka mopojengi oli varastanut yhden kaavutetun rahat tämän käytyä taikaseinällä. Erityisesti harmitti, että siinä oli mennyt naisparalta usko Suomeen turvallisena maana. Lisäksi myös se, että tekijöitä ei saatu kiinni - todistajia tapaukselle kun ei ollut.

Varmaankaan hotellin respan henkilökunta ei ole ainoa, joka ihmettelee, että mitenkäs tuommonen tapaus on mennyt ihan ohi korvien. Meinaten, maamme mediaa hieman tuntien lööpit olisivat huutaneet viikkokausia että ”liivijengi ryösti avuttoman maahanmuuttajanaisen”. Vaan eipä ole tullut vastaan. Ei mennyt etusivu uusiksi.

Tässä vaiheessa kuultiin sitten muutama kommentti yleisöstä ja kommentteja huonoista kokemuksista kuultiin niin opetus- kuin varsinkin järjestyksenvalvontapuolelta useitakin. Huonoja kokemuksia kerrottiin niin kunnasta X kuin naapurikunnistakin ja otettiin esimerkiksi myös tapahtumat Helsingistä, mihin todettiin esiepistolanlukijoitten taholta, että olipa todella yllättävää, tätä emme osanneet odottaa. Sitten todettiin, että ongelmia ei ole ollut ja pääkaupunkiseutu on ihan eri asia. Mihin tyhmempi kansalainen voisi todeta, että tähän suurella hämmästyksellä vastanneet esiepistolanlukijat joko:

a) Tietävät kyllä asioitten tilan, mutta valehtelevat surutta, sillä julkinen jeesustelu tuntuu-vaan-niin-vitun-hyvältä ja kyllähän oman ammatin jatkuva rahoitus on turvattava.

b) Tietävät asioitten tilan, mutta onnistuvat sulkemaan sen aivojensa kovalevyltä ja elävät puhtaissa unelmissa. Ja haluavat muittenkin elävän niissä. Näihin kuuluu mm. se paikalla ollut henkilö, joka kertoi olleensa Sisiliassa silloin, kun kolmesataa afrikkalaista hukkui ja kuinka kauheaa oli, kun eloonjääneitä evakuoitiin paikalliseen kirkkoon. Vaikka hän ei ole ollut tilanteessa mitenkään mukana, hänellä on silti henkilökohtainen kokemus, josta tulee henkilökohtainen paha mieli ja alaleuan väpätys ja sehän menee sinänsä kaikkien faktojen ohi, sillä hän on Tuntenut Voimakkaasti, ja tunnehan menee aina järjen ohi. Ainakin nykyisin.

c) Ovat eläneet Lintulan luostarissa viimeiset 25 vuotta täydellisessä eristyksessä, eivät todellakaan ole tietoisia tilanteesta ja heidät on kaivettu tilannetta varten puhumaan suoraan paperista lausuntoja, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä.

Pari veroasioiden asiantuntijaa totesi myös kyseessä olevan loistava tilaisuus saada kunnalle asukkaiden maksamia verorahoja takaisin. Valtio kun kustantaa kaikki maahanmuuttajista aiheutuvat kustannukset ensimmäisen neljän vuoden ajan. Eli pelkkää voittoa. Väistämättä tulee mieleen, että kai se joka jannu kertaalleen oman olohuoneensa nurkkaan kusisi, jos jokainen sadasta naapurista lupaisi maksaa siitä kympin. Kyllä sitä tonnilla yhdet kuset siivoaisi. Eikä se naapureidenkaan rahapussia liiemmin rasittaisi, vaivainen kymppi. Vaan entäpäs jos ja kun tästä tulisi laki? Että jos kuset nurkkaan, saat tonnin joka kerta ja se kerätään sadalta lähimmältä naapurilta? No, villi veikkaus on että kukaan ei rikastuisi mutta huusholleissa leijuisi voimakas urean löyhkä.

Luonnollisesti puheenvuoro annettiin vielä maakunnan pääkaupungin mamukoordinaattorille. Puheenvuorossa kävi ilmi, kuinka paljon heillä on työntekijöitä kotouttamassa ja millä tavoin kotouttamistyötä tehdään ja kuinka paljon vapaaehtoistyövoima auttaa. Eli tyyppi noudatti puhdasta Ritva Viljasen linjaa, jonka mukaan kotouttaminen on onnistunut, mikäli kotouttamiseen pumpataan mahdollisimman paljon sekä rahaa että voimavaroja. Jolloin tietysti herää kysymys, että onko tämän ns. kotouttamisen itse asiassa onnistuttava mahdollisimman huonosti onnistuakseen noin virallisessa mielessä, sillä jos se onnistuisi oikeasti hyvin, siihen ei tarvitsisi pumpata rahaa ja voimavaroja.

Tässä yhteydessä lavalle marssitettiin muutama esimerkkimamu. Ystävääni hämmästytti suuresti, että hänen ikäisistään, perheellisistä miehistä käytettiin termiä ”meidän pojat”. Aivan kuin he olisivat olleet mamuharrastajien lemmikkieläimiä. Mutta tavallaan niitähän he ovatkin, tilaisuudessa kun olivat eniten äänessä ne, jotka saavat elantonsa maahanmuutosta. Kovasti ihasteltiin, kuinka he ovat reippaita poikia, lapsiakin on paljon ja suunnitelmissa on jopa opintojen aloittaminen. Normaalimpi ihmettelisi toki tässä vaiheessa, kuinka työvoimapula pelastetaan ammattitaidottomilla tyypeillä, joilla on parhaassakin tapauksessa työuraa jäljellä – siis tuon mahdollisen koulutuksen jälkeen – noin puolet siitä mitä suomalaisella duunarilla tämän valmistuttua ammattikoulusta.

Myös kielitaitoa hämmästeltiin, olivathan ”pojat” jo muutaman vuoden maassa asumisen jälkeen oppineet esittämään asiansa auttavalla suomen kielellä. Ystäväni muisteli tässä vaiheessa työyhteyksistä tuntemiaan Suomeen muuttaneita, joiden jokaisen suomen kielen taito oli puolen vuoden maassa oleskelun jälkeen parempi kuin näillä hepuilla yhteensä. Mutta hepä olivatkin Pohjois-Amerikasta, Euroopasta tai Itä-Aasiasta lähteneitä, eivät maahanmuuttajiksi (TM) laskettavia.

Epäilemättä kunta X tulee ottamaan vastaan pakolaisia, koska pakolaisia täytyy ottaa, sillä jos ei otettaisi, ei oltaisi nykyaikaisia ja eihän siitä semmosesta mitään tule. Ja jatkossa se tulee ottamaan vastaan vielä enemmän pakolaisia, koska onhan niitä otettava kun organisaatiokin on jo perustettu. Mutta silmiinpistävää on se, että myös kunnassa X tätä perustellaan samoilla, kerta toisensa jälkeen suohon upotetuilla perusteilla joita on Suomessa jauhettu ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Sanasta sanaan.

Eikö olisi helpompaa tunnustaa, että etnisesti edistyksellistä väkeä halutaan siksi, että nämä Herra N:n mainitsemat kantakirjakalkkunat saisivat hyviä kicksejä ja tiedostavia väreitä? Ja ehkä siinä sivussa varman työpaikan. Tietysti jos ihminen haluaa good vibrations, niin helpompi ja ennen kaikkea halvempi vaihtoehto on ostaa Beach Boysin levy ja kuunnella sitä.

Mutta koska epäilemättä se ei riitä, ja rahaa täytyy polttaa nuotiolla, niin hotellin respassa nähdään, että Suomeen kannattaisi nykytilanteen sijasta perustaa valtakunnallinen kuivan maan kuhakalojen etsimis-, tunnistamis-, tutkimis- ja tilastointilaitos, jolla olisi maakunnalliset alue- ja kunnalliset paikallistoimistot palkatulla ja lukumäärällisesti suurella henkilökunnalla. Ei siitäkään mitään hyötyä olisi, rahat menisivät siinäkin täysin hukkaan, mutta ei siitä toisaalta vastaavaa haittaakaan olisi.

Aivopesun härskiydellä ei rajaa näytä olevan. Nytkin ne kuntalaiset, jotka eivät tilaisuuteen vaivautuneet, saivat lukea siitä paikallislehdestä. Toimittajan mukaan kaikki läsnäolijat toivottivat pakolaiset tervetulleiksi eikä yhtään varsinaisesti poikkipuolista sanaa kuultu. Herra N ihmetteli suuresti, missä tilaisuudessa toimittaja oli mahtanut käydä. Ei ainakaan siinä samassa, missä Herra N, vaikka joku saman toimittajan näköinen paikalla olikin. Ehkä se oli hänen paha kaksoisveljensä. Jutun luettuaan Herra N ei harmitellut yhtään, että ei ollut verenpaineesta huolimatta sanaista arkkuaan avannut, toimittajan korvasuotimet kun eivät näköjään kriittisiä lausuntoja aivoihin asti päästäneet. Herra N oli kuullut lukuisia varsin poikkipuolisia sanoja ja nähnyt myös yhden kunnanvaltuuston jäsenen marssivan salista turhautuneena ulos puheenvuoronsa jälkeen. Reaktiosta päätellen hyvin tietoisena siitä, että äänestykseen ollaan menossa ja häviämässä.

Niin kuin alussa tuli todettua, Herra N on järkevä ja asiallinen mies, jolla on mainio, tavallinen perhe. Hotellin respasta toivotetaan hänelle voimia eloon hänen ”rikastuvassa” kunnassaan.