sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

VANHA VASEMMISTOHUMANISTI JA EPÄILYKSEN PIRU

- Oletkos tyytyväinen elämääsi ja uraasi?

Puolimetrinen kiiluvasilmäinen ilmassa leijaileva hahmo esitti kysymyksensä samalla kun kaatoi sohvalla istuvan miehen viinakaapista viskipaukut niin itselleen kuin miehellekin. Lupaa kysymättä, piru vie, kirjaimellisesti. Se oli täällä todellakin kuin kotonaan. Se vaan oli  pari päivää sitten ilmestynyt ja todennut tylysti että moi,  mä sitten muutan tänne asumaan. Eikä mies ollut jostain syystä saanut protestoitua. Olihan hän tuntenut tämän otuksen läsnäolon jollain tavalla jo ennenkin eikä sen ilmestyminen ollut loppujen lopuksi mikään yllätys. Mies otti pirun tarjoamasta viskipaukusta tukevan ryypyn, ähkäisi ja sanoi:

- Niin no, olenhan minä kumminkin tehnyt huomattavan uran. Olen laajojen piirien arvostama henkilö. Olen saanut maassamme  aikaan suuria muutoksia.

Epäilyksen Pirun hymy leveni ja silmät kiiluivat kahta enemmän. Sohvalla istuva mies, nimeltään muuten Vanha Vasemmistohumanisti arvasi, että kohta tulee joku ilkeä kysymys. Hän oli aivan hiljattain viettänyt 70-vuotisjuhliaan hyvässä seurassa ja suuresti suitsutettuna. Hän oli arvostettu vasemmistohumanisti. Hän oli yliopistollinen vaikuttaja. Hän oli hallinnollinen vaikuttaja. Hän oli poliittinen vaikuttaja. Hän oli mediavaikuttaja. Hän oli mielipidevaikuttaja. Hän oli edelläkävijä ja suuri suomalainen suunnannäyttäjä. Mutta juuri tällä hetkellä hänestä tuntui, että juhlatunnelma alkaa varsin pian latistua, eikä paikalla ollut enää vaikuttaja, vaan pelkkä mies. Ja nyt ehkä katsottaisiin, mitä se mies oikeastaan oli. Pikkuinen piru puhui vähän enemmän kuin pikkuisen pirullisella äänellä:

- En minä kysynyt sitä, kuinka moni sinua arvostaa. Enkä sitäkään, kuinka moni sinua arvostaa julkisesti, koska julkisesti sinua on pakko arvostaa. Muuten saattaisi joutua sinun muokkaamassasi maassa epäilyttävien listalle. Mutta niitä muutoksiahan sinä teit niin. Paljonkin. Miksi sinä oikeastaan halusit tehdä niitä? Se sukupolvi, joka soti sodat ja jälleenrakensi Suomen oli saanut asiat etenemään oikeastaan varsin mallilleen. Maa oli selvinnyt sodasta ja noussut köyhyydestä hyvinvointiin. Miksi et todennut, että kun tää kerran toimii, niin ei räplätä ja olisit voinut jatkaa samalla linjalla? Korkeintaan hienosäätöjä tehden. Mutta sinun piti mennä ja kääntää kaikki päälaelleen?

Vanha Vasemmistohumanisti tunsi olonsa omituiseksi. Jos joku ihminen olisi esittänyt hänelle tuollaisen kysymyksen, hän olisi kaiken arvovaltansa turvin käskenyt kysyjän suksia helvettiin ja olisi vielä nykinyt kaikista mahdollisista naruista, että kysyjän henkilökohtainen ura tuhottaisiin. Mutta tuo kummallinen, kyynärän mittainen, sarvipäinen, sorkkajalkainen, kiiluvasilmäinen ja rikinkatkua piereskelevä olento muutti hänet, hitto, milloin hän oli tosimielessä edes käyttänyt tätä sanaa… rehelliseksi. Tukevan viskihörpyn se vaati, mutta sitten hän vastasi:

- Niin… päälaelleen… no, pakko myöntää. Mutta ajattele, minkälaiset saappaat se sukupolvi minulle jätti. Menivät ja pelastivat sodassa koko kansan. Ja sen jälkeen jälleenrakensivat maan. Ja kaiken lisäksi vielä aikaansaivat huomattavan hyvinvoinnin. En minä siitä olisi paremmaksi pystynyt pistämään. Hitto vie, en olisi pystynyt edes murto-osaan siitä kuin ne jäärät. Ehkä omena putosi kauas puusta. Mutta on sillä omenallakin oikeutensa. Minäkin halusin päteä. Kyllä minullakin oli oikeus olla jotakin. Minullakin oli oikeus jättää merkkini historiaan.

- Päätit sitten katsoa edellisen sukupolven tekoja vääristyneen peilin kautta ja väitit, että se sukupolvi olikin taantumuksellinen edistyksen jarru? Ja kaltaistesi kanssa päätit tehdä kaiken juuri toisinpäin.

- No perkele, niin päätin. Se oli helpoin tie. Katsoin, mitä se sukupolvi oli tehnyt, katsoin mikä sille oli arvokasta ja ryhdyin kuvainraastajaksi. Rakentamaan minusta ei olisi kuitenkaan ollut. Ainakaan minkään konkreettisen rakentajaksi. Niinpä ryhdyin repimään ja samalla julistin rakentavani humanistisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Vaikka lähinnä haistattelin sodankäyneelle sukupolvelle, kun se siirtyi eläkkeelle ja minusta tuli se, joka suunnan määräsi.

- Ja sitä myötä muutitkin sitten suomalaisessa reaalitodellisuudessa Neuvostoliiton ihan oikeaksi Rauhanvaltioksi? Sen saman maan, joka yritti valloittaa ja orjuuttaa oman maasi, ehkä siirtää sen kansan jonnekin huuthelvettiin ja kenties tuhota sen kokonaan.

- No joo, mutta se edellinen sukupolvi aloitti sen liturgian julistamisen.

- Se aloitti sodan jälkeen sen liturgian julistamisen, kun oli hiljainen pakko. Ei se siihen uskonut, kunhan julisti. Koska sillä saatiin naapuri tyytyväiseksi. Mutta sinä höhlä nielit sen liturgian viimeistä tavua myöten kokonaan ja aloit oikeasti uskoa siihen. Etkös alkanutkin? Älä väitä vastaan, pelle. Ja siinä vaiheessa lojaalisuuttasi omaa isänmaatasi kohtaan ei enää ollutkaan. Oli vain urallaan etenevä vasemmistohumanisti, joka tajusi, mistä narusta nykäistä, mitä tissiä imeä, mitä pyllyä lipaista ja mihin suuntaan kumartaa.

Tässä vaiheessa Vanha Vasemmistohumanisti ojensi tyhjää viskimukiaan Epäilyksen Pirua kohti, piru ymmärsi yskän ja lennähti täyttämään sen pirullisen tarkasti piripintaan. Halusi kumminkin varmaan muistuttaa Marskin Ryypystä. Ihan piruuttaan. Mutta viinan kanssa läträtessä Vanha Humanisti ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten jokainen pisara meni sinne, minne kuuluikin ja ähkäyksen jälkeen hän jatkoi:

- Uskoinhan minä. Se oli jotenkin yksinkertaista ja itsestäänselvää. Se oli sitä kuvainraastamista. Kun se vanhempi sukupolvi oli ollut niin monta vuotta pyssysillä Neuvostoliiton kanssa ja minä halusin käydä sukupolvikapinaa, niin tottahan Neuvostoliitosta tehtiin kaikkien kansojen ystävä. Suomi on kotimaani, Neuvostoliitto isänmaani. Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä? Osoitteeni on Neuvostomaa. Ei tarvita tarkkoja karttoja. Moi adres Sovjetskij Sojuz… niin… perhana… minä uskoin ihan tosissani… ja sitä myötähän minä varmistin itselleni pohjan huomattavalle uralleni. Mikäs oli varmistellessa, kun oli valmiit nuotit. Vaikka kyllähän senkin ajan Suomessa vähän toisenlaisiakin faktoja oli tarjolla. En minä sitä kiistä. Minä vaan sivuutin ne. Nehän olisivat tukeneet sitä väitettä, että minä itsekin olisin ollut väärässä.

- Mutta kävithän sinä siellä Neuvostoliitossa rauhan-, ystävyyden-, levennyksen- ja laajennuksen reissuilla vaikka kuinka monta kertaa? Eikö siellä silmät auenneet?

- Nääh, siellähän meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä eikä me mitään tavallisia kolhoosityöläisiä tavattu. Spesiaalireissujahan ne. Ruoka oli niin ykköstä kuin kuvitella saattoi, viina ei taatusti loppunut kesken ja isäntäväki piti huolen että vällyjenkin alla oli mukavasti kuhinaa. Itse asiassa minä tossa 90-luvun loppupuolella tapasin erään eläkkeelle jääneen KGB:n everstin, joka kertoi, että minunkin hässimisiäni paikallisten Tatjanoitten kanssa oli salaa filmattu parin pornoleffan verran. Ne olivat ensiksi ajatelleet kiristää minua niillä, mutta todenneet sitten, että miksi suotta kiristää, kun jätkä lörpöttelee kaiken tietämänsä muutenkin. Höh, minusta ei ollut edes vakoilijaksi. Kyllähän minä sitten 80-luvulla rupesin itse, viimeisten joukossa, varmaan vasta venäläistenkin jälkeen tajuamaan, että homma on kussut siellä koko ajan. Se kyllä pisti silloin hävettämään, kun me suomalaiset vasemmistohumanistit niin ylistimme paikallisia oloja, haukuimme omaa maatamme ja menimme vielä opettamaan niille neuvostokansalaisille, kuinka ollaan oikeita tovereita.

Epäilyksen Piru kopsautti uuden viskipullon kyynärpäätään vasten, nirskautti korkin auki, täytti lasit ja kysyi:

- Vaan sittenhän se meni koko rauhanvaltio köllälleen että pätkähti. Vuonna 1991. Olisithan sinä silloin voinut todeta, edes hienon diplomaattisesti kiertäen että ehkä hieman arviointivirheitä tuli tehtyä.

- Ei minusta ollut siihen. Ajatteles, pirulainen. Se minua edeltävä sukupolvi toimi oikein ja minä koko suomettumisen ajan tuomitsin sen toimineen väärin vaikka itse toimin päin persettä ja sitä oikein toiminutta sukupolvea haukkuessani samalla kumarsin aggressiivisen ja valloitushaluisen diktatuurin edessä. Sen tunnustaminen olisi ollut tuplahäpeä. Minun egoni ei vaan kertakaikkiaan olisi kestänyt sitä. Siksi olin hiljaa koko asiasta ja olen vieläkin. Pakkohan minun on olla, muuten asettaisin koko urani kyseenalaiseksi. Mitä se tietysti onkin, mutta tartteekos sitä kaikille kertoa? Minä vaan yksinkertaisesti kieltäydyin puhumasta koko asiasta.

- Niin, tiedänhän minä sen. Vasemmistohumanistin ego on kuin pikkunen kissinpentu. Sitä pitää silittää ja varovaisesti sitäkin, ettei vaan ota kipeetä. Mutta mennääs ajassa taaksepäin. Sinä sitten niinsanotusti uudistit myös meidän oikeusjärjestelmän ja vankilatkin. Pistit ne humaaniin ja inhimilliseen kuosiin. Eli juuri nurinpäin kuin aikaisemmin. Ja vituralleenhan sekin sitten meni.

- Mutta toinhan minä sentään humanismin suomalaiseen oikeuskäytäntöön.

- Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Ainakin sanana. Ja sen myötä sait aikaiseksi sen, että väkivaltarikoksista ei tahdo päästä enää istumaan oikein millään, tuomiot ovat säännöllisesti asteikon alapäästä ja ehdollisia tuomioita tulee toisensa perään puoli tusinaa ja ylikin ennen kuin häkki heilahtaa. Joku vähemmän humaani yksilö voisi miettiä, että oikeuslaitoksen tehtävänä on nykyisin pitää rikolliset ja nimenomaan väkivaltarikolliset vapaana ja ihmisten kiusana kaikin mahdollisin keinoin ja tavalliset ihmiset been spending most their lives, living in the gangsta's paradise.

- Vapauden riisto on kuitenkin ihmiselle niin radikaali keino, että sitä tulee viimeiseen asti välttää. Sillä eihän humaanissa oikeuskäytännössä ole suinkaan kyse rankaisusta, vaan ihmisen kasvattamisesta ja palauttamisesta takaisin yhteiskunnan kannalta hyödylliseksi yksilöksi. Tämähän on luonnollista ja oikeudenmukaistakin, sillä jos yhteiskunta on riistänyt yksilöltä onnistumisen edellytykset ja näin ollen ajanut hänet rikoksen tielle on yhteiskunnalla myös velvollisuus auttaa syrjäytynyttä yksilöä sen sijaan että rankaisisi häntä yhteiskunnan omasta epäonnistumisesta.

- Ja samalla sinä sitten veitkin ihmiseltä vastuun omista tekemisistään ja teit hänestä joittenkin määrittelemiesi yhteiskunnallisten lainalaisuuksien mukaan nytkivän marionetin. Ja mikäs sinulta muuten tässä yhtälössä unohtui? Tuleeko mieleen?

- Niin no… se rikoksen uhri… mutta kun se ei oikein mahtunut siihen yhtälöön… siihen kysymykseen minä en oikein pystynyt vastaamaan, sillä vastaus ei olisi tukenut luomaani teoriaa… niinpä minä sitten vaan jätin sen huomioimatta… onhan jakolaskussakin jakojäännös…

Epäilyksen Piru naukkasi viskinsä loppuun ja katseli Vanhaa Vasemmistohumanistia pää hieman kallellaan ja ilkeästi hymyillen:

- Onkos sulle Vanha Vasemmistohumanisti tullut koskaan mieleen se, että noin henkilönä sinä olet aika paska jätkä? Mulkku miehekseen, jos näin ilmaistaisiin.

- En minä sitä kiistä. Itsekäs ja itseään täynnä oleva mulkkuhan minä. Mutta vaikutusvaltainen sellainen. Ja ulkoinen kuvani on niin puhdas, että sen päältä voisi vaikka syödä. Peiliin katsoessani minulla on kieltämättä hieman ongelmaa, mutta se on minun ongelmani.

- Niin että ei muusta väliä, kunhan saadaan aikanaan Helsingin Sanomiin kaunis nekrologi. Mutta minua voit pitää nyt virkaatekevänä peilikuvanasi ja minulle voitkin kertoa rehellisesti, että kuinkas tämä oikeusjärjestelmän uudistaminen sitten onnistui?

Vanha Vasemmistohumanisti katsoi hetken ajan tyhjin silmin eteensä, nosti sitten katseensa kohti Epäilyksen Pirua ja sanoi:

- Jaa kuinka onnistui? No päin persettähän se meni. Mitä tässä selvässä asiassa valehtelemaan. Laki ja sen tulkinta suojelee niitä ihmisiä, jotka eivät sitä noudata ja lähinnä kiusaa niitä, jotka sitä taas noudattavat. Mutta luuletko että minä sen julkisesti tunnustan? Virallisesti oikeusjärjestelmämme on yksi maailman edistyksellisimpiä. Sillä nythän valvontakoneistomme vahtii enemmän sitä, että puhuiko Arska poliittisesti rumia kuin sitä, mahtoiko Arska ryöstää jonkun. Ja edistyksellisissä yhteiskunnissahan on tunnetusti niin, että poliittinen vanki on suurempi uhka kuin kriminaalivanki.

Ja se edistyksellinen yhteiskuntahan tässä on se alfa ja omega, totesi Epäilyksen Piru ja naurahti kuulostaen ovelta, jonka saranoita ei oltu öljytty sataan vuoteen. Sitten se pisti palamaan nortin, puhalsi parikymmentä savurengasta ja siirtyi sessiossa eteenpäin:

- Pistit sitten pystyyn sen peruskoulunkin. Ja sitä myötä sitten romahdutit koko opettajan auktoriteetin, niin että lopputuloksena oli anarkia ja toisiaan heikompia rääkkäävien psykopaattien ikioma esiintymislava. Ja nyt rääkättävänä ovat jo opettajatkin.

Vanha Vasemmistohumanisti ryki hieman väsähtänyttä virkayskää ja huomautti:

- Anarkiahan siitä tuli, mutta on otettava huomioon, että se on  vain selvä ja välttämätön muutos siihen, että minua edeltävän sukupolven opetusmalli oli autoritaarinen ja opettajan ehdottomaan valtaan perustuva malli ja pääasiahan oli nimenomaan pyrkiä aivan toisenlaiseen, humanistisempaan ratkaisuun.

- Osana sukupolvikapinaa ja –kateutta? Ei siksi, että tehtäisiin jotain parempaa, vaan siksi, että tehtäisiin asiat jotenkin toisin, kuin se aikaisempi sukupolvi teki?

- Niin, no joo. Oikeastaan se, mitä sinä sanoit oli synonyymi sille, mitä minä sanoin, mutta oma sanomani näyttää paljon paremmalta lehdissä. Kysehän oli muutoksesta ja muutos on siirtymä yhdestä asiasta tai käytännöstä toiseen. Aikaansaamassani opetusjärjestelmän rukkauksessa pyrittiin muutokseen ja muutos saatiin aikaiseksi. Se, että samalla hässittiin koko koulu vituralleen ei sinänsä liity kyseiseen asiaan. Se on vain muutoksen sivujuonne ja alkuperäinen projekti kuitenkin onnistui. Ja onhan tässä järjestelmässä kumminkin se etu, että sillä mahdollistetaan mahdollisimman monen ihmisen kouluttautuminen ylempään korkeakoulututkintoon.

- Ja niitähän sitten kouluttautui. Olit mukana luomassa joutomaisterien armeijaa joitten suojatyöllistäminen osaltaan räjäytti julkisen sektorin kulut niin taivaisiin, että niitä maksaa vielä nykyisten mukuloitten lapsenlapsetkin. Ei sulla juolahtanut mieleen, että jonkun pitää tehdä varsinaiset työtkin eikä vain notkua yliopistolla?

- Muistuttaisin, että minä en ole kansantaloustieteilijä. Minä en laske, vaan luon suuntaviivoja. Toisten tehtävä on sitten hankkia niitä varten tarvittavat resurssit. Kehittyneessä yhteiskunnassa vallitsee työnjako. Ja mitä tulee työhön, niin yliopistolla notkuminen on nimenomaan ollut minun työtäni. Näenhän minä toki kadulla kulkiessani niitä keltaisilla huomioliiveillä varustettuja heppuja päivittäin. Aika ajoin mielessä on käynyt, että niitten hommia olisi ollut ehkä kiva joskus kokeilla. Nimenomaan kokeilla, sillä olishan ne varmaan melko tympeitä hommia tehdä noin niin kuin varsinaiseksi työkseen. Ei sovi minun hipiälleni. Ja minua kuitenkin tarvittiin suurempiin tehtäviin. Ei ihan mukavasti toimivaa valtakuntaa saada menemään perseelleen ilman korkeamman koulutuksen omaavia akateemisia ammattilaisia. Ei siihen haalariväestä ole.

Epäilyksen Piru nauraa kihersi pikkuhiljaa ja Vanha Vasemmistohumanisti mietti itsekseen, että sanoinkohan minä just sen, mitä minun korvat kuuli minun sanoneen. Tää rehellisyys alkaa pikku hiljaa käydä hermoille. Epäilyksen Piru huomasi, että nyt on selvästi humanistillakin hermosavujen paikka ja se tarjosi ja sytytti hänelle Nortin, minkä jälkeen se jatkoi:

- Kyllähän se näin on. Maan rakentamiseen pystyvät insinöörit ja duunarit, mutta sen pilaamiseen tarvitaan laaja-alaisempaa akateemista näkemystä. Vaan jatketaanpa, kun on alkuun päästy ja meillä on niin lystiä että. Veit sitten Suomen Euroopan Unioniin, vaikka oikein hyvin tiesit, mitä tuleman pitää. Suomi on nyt muuttunut itsenäisestä valtiosta maakunnaksi jossain Takahikiän Perähikiällä ja sen mainostettu poliittinen painoarvo niissä pöydissä joissa asioissa päätetään vastaa satiaisen munissa elävää kutiaista.

- Ehkä joo, mutta niissä pöydissä me kuitenkin istutaan. Ilman vaikutusvaltaa ehkä. Mutta ei se ole olennaista. Omalta osaltani voin perustella syitäni historialla. Kas kun se minua edeltävä sukupolvi ampumalla varmisti sen, ettei meistä tullut osa suurempaa kansojen yhteisöä, niin tottahan minun piti hoitaa se asia pois kuleksimasta ja tehdä juuri päinvastoin. Kun se aikaisempi kansojen rauhanyhteisö sitten otti ja päätti hajottaa itse itsensä. Mutta ei sekään tuottanut ongelmaa. Vaihdettiin vain ryssä bryssäksi. Mutta ei se ole ainoa syy. On toinenkin.

- Mikä sitten?

- Minähän olen teoreetikko. Olen lukenut miljoona sivua hyvää sosialismin teoriaa, ja enköhän parikymmentätuhatta sivua ole itsekin naputellut. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos käytäntö ei vastaa teoriaa, niin vika on käytännössä. Ja mitäs minun teosteni kolmekymmentä viimeistä sivua aina ovat?

- Hmm… joo… lähdeluettelo.

- Kyllä. Minä olen aina nojannut ajatuksissani johonkin. Toisiin sosialismin teoreetikkoihin. Ei minulla oikeastaan ole ollut koskaan ensimmäistäkään itsenäistä ajatusta. Koko elämäntyönikin on ollut – niin kuin totesitkin – sitä, että olen katsonut isieni sukupolveni työtä vääristyneen peilin kautta, laittanut voipaperin sen peilikuvan päälle ja sitten piirtänyt sen tiekartakseni. Ja sitä kautta en oikein ymmärrä ajatusta itsenäisyydestä. En henkilökohtaisesta enkä kansallisesta. Tavallista ihmistä pitää ohjeistaa viisaampien taholta ja kyllä myös valtion pitää nojata johonkin suurempaan. Ja jos se nojatessaan sulautuu, silloin niin kuuluukin tapahtua. Tärkeintä ovat kuitenkin ideat. Minun esittämäni ideat. Jotka moni muu on esittänyt ennen minua. Aivan samoilla tuloksilla. Se tuo maailmaan tiettyä jatkuvuutta. Asiat hässitään vasemmistolaisesti vituralleen aina uudelleen ja uudelleen.

Vanha Vasemmistohumanisti mietti paria viimeistä lausettaan ja ihmetteli, että mikähän hemmetin rehellisyyskohtaus minulla nyt ihan oikeasti onkaan menossa. Epäilyksen Piru nosti peukaloaan, totesi että way to go, näin toteaa Maakansa ja jatkaa, ja jatkoi itsekin:

- Mennäänpä vielä vuoteen 1990. Silloin piti sitten saada aikaiseksi suomalaisen väestörakenteen muutos ja alkaa kuskata maahamme porukkaa, jotka ovat tässä ajan kuluessa osoittautuneet kantaväestölle pelkäksi kulungiksi, joka ei ikinä sopeudu yhteiskuntaamme ja vielä kaiken lisäksi varsin väkivaltaiseksi sellaiseksi. Siitä huolimatta niitä pitäisi saada tänne koko ajan lisää ja sinä olet aktiivisesti huseerannut mukana tässä hysteriassa. Kansainvälinen solidaarisuus tovereitten keskenkö sinua tässä hurjuudessa eteenpäin on ajanut vaiko ehkä mikä?

- Kansainvälinen solidaarisuus my ass. Sillä mitään tekemistä tämän kanssa ole. Niin kuin tässä on todettu, niin kaikki toimintani pohjautuu katkeraan sukupolvikapinaani. Minua edeltänyt sukupolvi eli aikaa, jolloin ulkopuolinen tekijä olisi hyvin mielellään muuttanut Suomen väestörakennetta, mutta se kyseinen sukupolvi esti sen ampumalla. Minä taas toteutan sen antautumalla. Tämä oli oikeastaan se viimeinen voittoni, jolla varmistin, että likimain kaikki edellisen sukupolven perintö on saatu pilattua. Ja tämä on myös näkyvä voitto, eräänlainen henkilökohtainen voittopokaalien sarja, jonka näen päivittäin kun kuljen Helsingissä. Etnistä rikkautta ja säkkejä naisten päällä. Ei se ehkä niin viisasta ole, mutta tiedän sen olevan jotain aivan muuta, kuin mitä minua edeltävä sukupolvi olisi halunnut. Tämä voittopokaalien sarja oli aika muutenkin saada meillekin, sillä hyvin monissa muissa Euroopan maissa se jo oli, enkä olisi voinut levätä, ennen kuin se olisi täälläkin.

Epäilyksen piru katseli Vanhaa Vasemmistohumanistia pää hieman kallellaan. Tällä kertaa se ei hymyillyt, vaan oli pelkästään pohtivan, ehkä jopa surullisen näköinen. Jos tapaamista olisi katsellut joku ulkopuolinen, hän olisi hätkähtänyt, sillä tuon pikkupirun ilmeessä näytti olevan enemmän inhimillisyyttä kuin itseään täynnä olevassa Vanhassa Vasemmistohumanistissa. Epäilyksen piru jatkoi:

- Henkilökohtaisia voittopokaaleita siis? Vaikka hyvin tiesit, minkälaisen yhteiskunnallisen aikapommin se aikanaan aiheuttaa? Kyse oli siis vain sinusta, sinun egostasi ja sinun sukupolvikapinastasi?

- No totta munassa oli! Pääasia, että tunsin voittaneeni ja saaneeni tahtoni läpi. Ei minun tarvitse miettiä seurauksia. Eivät ne minua kosketa. Ne ovat rahvaan ongelmaa. Sen rahvaan, joka elättää minut, ja mikä sen osa kuuluu olla jatkossakin. Minulle elämä on teoriaa ja minun teoriani mukaan kuuluu elää toistenkin. Koska minä olen saanut siihen mahdollisuuden. Tiedätkös, minä osasin odottaa sinua. Olen jutellut Erään Vihreän kanssa. Olen myös jutellut Erään Toimittajan ja Erään Virkamiehen kanssa. Ja he kaikki kertoivat, että et toimi yksin. Sinulla on apunasi olento nimeltä Omatunto. Mutta sitä ei ole näkynyt koko keskustelumme aikana. Et taida mahtaa minulle mitään.

- Oletko muuten miettinyt, että miksi olet ollut minulle niin rehellinen?

- Hä? No olen joo, mutta…

Samassa Vanha Vasemmistohumanisti tunsi, että hänestä irtaantui jotain. Läpinäkyvä, häilyvä olento. Se alkoi puhua:

- Morjens, Vanha Vasemmistohumanisti. Minä olen Omatunto. Minä olen ollut sinussa heti siitä hetkestä kun aloit puhua Epäilyksen Pirun kanssa. Sinä olet vain niin täynnä itseäsi, ettet huomannut tuloani. Enkä minä ole mikä tahansa omatunto. Minä olen sinun henkilökohtainen omatuntosi. Ja minä tulin jäädäkseni. Sinulla ei ole enää paluuta entiseen. Ajatukseni ovat sinun ajatuksiasi. Tunteeni ovat sinun tunteitasi. Minä en laita niitä päähäsi, vaan kaivan ne syvältä sisimmästäsi. Sieltä, mihin sinä olet ne haudannut, päätettyäsi ettet niitä tarvitse. Tulet löytämään uudelleen Häpeän. Tulet löytämään Katumuksen. Ja ajan myötä tulet löytämään myös Halun Sovittaa.

Nyt puhui puolestaan Epäilyksen Piru. Se hymyili jälleen. Mutta ei pirullisesti, niin kuin tavallisesti, vaan jotenkin lämpimästi:

- Niin. Halun Sovittaa. Ei kestä kauaakaan, kun mielessäsi alkaa pyöriä kolme mahdollisuutta. Ensimmäinen mahdollisuus on, että avaudut julkisesti, ja tunnustat kaiken, minkä olet tehnyt. Tunnustat kaiken, minkä olet saanut aikaiseksi. Pyydät anteeksi, ja alat parhaasi mukaan korjata jälkiäsi. Tulevien sukupolvien vuoksi. Saat vastaasi hirvittävän humanistisen joukkorääkymisen ja sinut leimataan luopioksi. Mutta ne tulevat sukupolvet muistavat aikanaan sinut suurena miehenä, joka aikanaan ensimmäisenä puhkaisi vuosikymmenien kuplan. Miehenä, joka tunnusti virheensä ja kantoi vastuunsa.

Omatunto jatkoi puolestaan:

- Toinen vaihtoehto on se, että jatkat entisellä linjallasi. Kirjoitat varmaakin jo huomenna taas tulikivenkatkuisen kolumnin suomalaisesta rasismista, suvaitsemattomuudesta, älyllisestä kapea-alaisuudesta ja henkisestä köyhyydestä. Sinua suitsutetaan niin kuin aina ennenkin. Mutta se ei enää riitä sinulle. Pelkuruutesi syö sinua sisältä, ja koska minä olen nyt osa sinua, ei epäilys ja häpeä lähde sisältäsi enää koskaan pois. Et tule saamaan rauhaa. Kuollessasi tiedät, että Helsingin Sanomat kirjoittavat sinusta ylistävän nekrologin, mutta tulevat sukupolvet sijoittavat sinut historian kirjoissa samalle riville O.W.Kuusisen kanssa. Ennen vanhaan tuskin olisit siitä nakannut paskaakaan, mutta huomaat, että arvosi saattavat muuttua vielä vanhana miehenä. Kun alat tajuta, mitä olet tehnyt.

Vanha Vasemmistohumanisti otti pöydällä olevan viskipullon, kaatoi sen loput lasiin, veti huikan yhdellä hörpyllä ja kysyi sitten:

- Entäs se kolmas vaihtoehto?

Epäilyksen Piru otti taas naamalleen pirullisimman hymynsä, iski silmää ja sanoi:

- Kyllä sinä sen tiedät.

Tiesihän hän. Jostain syystä hän oli ostanut viikko sitten kiepin tukevaa köyttä, vaikka ei ollut sitä varsinaisesti tarvinnut. Ja välillä hän oli huomannut unohtuneensa katselemaan pihakoivuaan, varsinkin sen alinta, sivulle sojottavaa kolmen metrin korkeudessa olevaa paksua oksaa. Nyt hän ymmärsi miksi. Se olisi pakokeino. Mutta häpeällinen. Oman käden kautta. Ihmiset alkaisivat ajatella. Lehdet kirjoittaisivat. Toimittajat spekuloisivat. Mitä se tekisi hänen maineelleen?

Omatunto sanoi vielä:

- Tulen piinaamaan sinua koko loppuikäsi. Ja hyvin pian huomaat, että se olet sinä itse, joka piinaat itseäsi. Et pysty enää valehtelemaan itsellesi. Sinua on ajanut urallasi pelkkä itsekkyys. Itsekkyys, jonka hinnan sinä olet maksattanut toisilla.

Sitten Omatunto sujahti takaisin Vanhan Vasemmistohumanistin sisään ja hän tiesi, että paluuta ei todellakaan olisi. Epäilyksen Piru leijaili hänen eteensä, laski pöydälle avaamattoman viskipullon, askin norttia ja totesi:

- Luulenpa, ettemme tapaa enää. Sinä et tarvitse minua enää. Mutta tuota viskiä ja tupakkia saatat tarvita.

Sitten se katosi. Vanha Vasemmistohumanisti jäi tuijottamaan tyhjin katsein eteensä. Tunnit kuluivat. Ainoa liike, mitä hänellä oli, oli viskilasin täyttö ja tupakin sytytys. Ilme oli ollut tyhjä, mutta päässä myllersi. Yhtä-äkkiä hän tajusi, että huoneessa oli joku toinenkin. Synkkä, tummanpuhuva olento. Hän tunnisti sen. Sehän on Kuolema. Hän tunsi riemua. Tämä olisi ratkaisu. Pako valinnasta. Ennen kaikkea pako vastuusta.

- Tulitko päästämään minut piinasta?

- No enhän toki. Älä jätkä kuvittelekaan, että pääsisit niin helpolla.

Kuolema ojensi aineettoman kätensä ja se upposi Vanhan Vasemmistohumanistin sisuksiin. Hän tunsi kihelmöintiä. Sitten Kuolema otti kätensä pois.

- Mitä… mitä sinä minulle teit?

- Paransin sinut maksasyövästä. Sait juuri kymmenen vuotta lisää elinaikaa. Syöpä oli vasta alussa, mutta hyvin ärhäkkää tyyppiä. Olisit ollut kolmessa kuukaudessa kanttuvei. Ja sehän ei käy päinsä. Sinulle annettiin pähkinä purtavaksi. Ja minä haluan, että sinä nakerrat sen loppuun asti. Tulen säännöllisesti katsomaan sinua, ja nauttimaan siitä, että sinä kiehut niissä liemissä mitkä olet itse keittänyt. Katsos, kyllä Kuolemallakin pitää olla oikeus vapaa-ajan viihteeseen. Raskas työ vaatii raskaat huvit.

Kuolemakin poistui paikalta. Vanha Vasemmistohumanisti jäi yksin ajatustensa kanssa. Ja hän ajatteli, että jos ihminen laitettiin kohtaamaan kaikki se paha, mitä hän oli saanut aikaiseksi muille ihmisille, eikä hänellä ollut mahdollisuutta paeta sitä…

…niin eikö hän silloin ollutkin Helvetissä?



29 kommenttia:

TTeekkari kirjoitti...

Viihdyttävää tekstiä kuten aina. Varsin epätavallista, mutta tällä kertaa täytyy olla hieman erimieltä.

Vaikka monenlaisia selityksiä kuulee vassareiden motivaatiotekijöistä, en usko että sukupolvikateus kuuluu niihin merkittävissä määrin. Ajatus on varsin pelottava, jos yhteiskunnan rakentaneiden lapset haluavat romuttaa vanhempiensa aikaansaannokset. Näen ristiriidan myös siinä, että fiksusta sakista (sodankäyneet ihmiset) syntyisi sukupolvi täystolloja humanisteja. Ennemminkin uskon ihmisaineksen säilyneen jotakuinkin samana sukupolvesta toiseen, mutta jotkin ulkoiset tekijät ovat ohjanneet ihmisiä "väärille raiteille" viime sukupolvien ajan. Mitä kaikkea näihin ulkoisiin tekijöihin sitten kuuluu, onkin erittäin hyvä kysymys...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, TTeekkari ja kiitos kommentistasi. Sinänsähän minä halusin vain kirjoittaa tarinan. Mutta olen puolestani hieman eri mieltä kanssasi, vaikka kommenttisi oli kyllä hyvä. Tämä kirjoituksessa oleva tyyppihän oli tietty keskiarvo monesta ihmisestä ja itse uskon, että sukupolvikateus vaikutti hyvinkin paljon siihen, mitä tapahtui sanotaanko 1970-luvulla.

Luonnollisesti tarinani ei ole mitään ehdotonta totuutta ja ulkoiset tekijätkin varmasti vaikuttivat. Erityisesti silloin, kun Neuvostoliitto oli voimissaan. Vuodesta 1990 eteenpäin niillä ulkoisilla voimilla ei ole ollut käytössään tolkutonta määrää panssaridivisioonia, mitä Neuvostoliitolla oli, joten sen jälkeistä typeryydelle alistumista ei pysty järjellä selittämään.

Ja oli kuinka oli, niin siitä fiksusta sodankäyneestä sakista ihan oikeasti syntyi sukupolvi täystolloja humanisteja. Miksi, se onkin oma kysymys. Mutta joka tapauksessa he, ja heidän manttelinperijänsä ovat onnistuneet hässimään Suomen asiat siihen malliin, jota se aikaisempi sukupolvi ei varmaankaan olisi halunnut.

Savolainen kirjoitti...

Minulla tuli heti mieleen Erkki Tuomioja. Hänen isänsä oli moninkertainen ministeri, diplomaatti ja pankinjohtaja Sakari Tuomioja. Isä Tuomioja oli liberaali oikeistolainen, olipa kokoomuksen presidenttiehdokkaanakin vuoden 1956 vaaleissa, jotka Kekkonen voitti. Poika Tuomiojalla on ilmeisesti ollut jonkinlainen isäkapina, Ylen areenassa on uutisfilmi, jossa poliisi vie maijaan mielenosoituksesta, jossa vastustettiin Persian shaahia.

Erkki Tuomioja on näitä sampanjasosialisteja, jotka eivät ole koskaan tehneet oikeaa työtä, joten heidän on kai sitten pakko olla vastaavasti punaisempia kuin oikeiden duunarien. Miettiiköhän Erkki Tuomioja koskaan, mitä onkaan tullut tehtyä?

Anonyymi kirjoitti...

Jättikö Kuolema tuon henkiin 10 vuoden jatkoajalle, että ehtisi nähdä ja kuulla miten hänen luomus romahtaa, joko omaan mahdottomuuteensa, sisäisiin ristiriitoihin ja epäloogisuuksiin, tai siihen että jossain vaiheessa vaikuttaviin asemiin pääsisivät ne jotka tarkoituksella purkavat luomuksen?

Eikös tää juttu liity jotenkin Suunnanmuutos- ja Suunnan säilyttäminen-tarinoihin? Siis noissa tarinoissa torpedoitiin yllä mainittujen vasemmistointellektuellien pääsy merkittäviin asemiin. Tarinoissa se toteutettiin rauhanomaisesti, poliittisilla päätöksillä ja hallinnollisilla toimeenpanoilla, "tylsän" arkipäiväisesti siten että siinä ei näkynyt eikä kuulunut mitään draamaa. Mihin tuokin yllä mainittu, äsken 70 vuotta täyttänyt, olisi päätynyt noissa tarinoissa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Savolaiselle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Savolainen: Kirjoituksen henkilö oli tietynlainen keskiarvo tietyistä ihmisistä, mutta kieltämättä Erkki Tuomioja kävi mielessä. Lienemme kaikki onnellisia siitä, että kyseinen häiskä ei varmaankaan ole enää koskaan ministerinä.

Vieras: Kieltämättä tämmöinen pahanilkinen ajatus kävi mielessä. Luulisin, että Suunnanmuutos-aikajanalla kyseinen henkilö olisi joku mitätön virastotyöntekijä. Sinänsä en ajatellut Suunnanmuutos-juttua tätä tehdessäni. Ja tässä tarinassa vasemmistointellektuellit pääsivät vallankahvaan, niin kuin reaalimaailmassakin valitettavasti kävi.

Castor kirjoitti...

Hyvää tekstiä Ykältä! Olen Ykän kanssa aivan samaa mieltä, elikä eri mieltä TTeekkarin kanssa. Täytän ensi vuonna 60 vuotta, ja muistissani ovat erittäin hyvin nuo ajat, jolloin vasemmisto riehui päättömänä. Kyseessä oli nimenomaan isänmurha, siitä on lukuisia esimerkkejä. Magnusson (Eriikka, Gustav Magnussonin tytär) ja Wahlroos (Björn, "Buntta" Wahlroosin poika), joista ei vasemmalle päässyt silloin 60-70 -luvuilla. Nuo nyt olivat vain kaksi esimerkkiä siitä kuuluisammasta päästä. Ykä psykologisoi hienosti tuota aatemaailmaa ja sen syitä: isien teot aiheuttivat voimattomuutta ja katkeruutta pojissa ja tyttärissä. Karilta on aivan loistava pilapiirros Vanhan valtauksen veteraaneista verrattuna Portinhoikan (muistaakseni) valtaajiin.

Allekirjoitan täysin Ykän käsitykset asioiden taustasta. Tietenkin on täysin käsittämätöntä tuo Neuvostoliiton ihannointi, kun esimerkiksi siihen aikaan sai Ruotsin ja Tanskan valtalehdistöstä aivan selkeän kuvan ko. touhusta (ja koko tuo vasemmistoliike muodostui pääosin yliopistossa opiskelleista, joilla ruotsinkieli oli hallussa, eli pystyivät kyllä lukemaan myös tanskaa). Vielä 80-luvull oikeustieteellisissä tiedekunnissa opiskeltiin marxismi-leninismiä, joka kuului osana tentittävään aineistoon. Oppijakson nimeä en jaks muistaa, opettajina juopot kommunistit, joille yliopistoissa oli suojatyöpaikat. "Toveria ei jätetä"!

Castor kirjoitti...

Palaan tuohon oikeuslaitoksen valtaamiseen jossain vaiheessa myöhemmin. Kummallista, että Neuvostoliitosta ei otettu oppia rangaistuskäytännössä, mutta sen tekee ymmärrettäväksi silloisen internationaalin ajatus länsimaiden tuhoamisesta sisältä päin. CIA arvioi koko ajan Varsovan liiton voimakkaammaksi kuin se oli, mutta kotona tiedettiin omat heikkoudet. CIA on muutenkin heikko versio MI6:sta.

Euvostotaivas kirjoitti...

Hiljaiseksi vetää. Taas hyvä teksti Ykältä.

Jos tuolla yläkerrassa odottaa jonkinlainen tutkimuskomissio valmiina ynnäämään itse kunkin edesottamukset maallisella taipaleella, toivoa sopii, että isänmaansa turmelleet saavat asianmukaiset lähetteet jatkosijoituspaikkaan. Nykyhetken näkökulmasta se toki on laihalta maistuva lohtu. Monet tuholaisista ehtinevät maallisen tuomion tavoittamattomiin ennen kuin lopullinen romahdus koittaa.

Onhan tämä ollut aika haipakkaa tämä Suomen alamäki viimeiset 20-30 vuotta. Ja todella, lähes kaikki rakenteet on paremminajattelijoiden toimesta pitänyt kääntää nurin. Mitä paremmin jokin on ennen toiminut sitä varmemmin sitä on pitänyt sorkkia. Neliskanttisilla pyörillä nyt koetetaan ajaa. Onneksi suurin osa rakentajasukupolvesta on jo vaipunut purkajien tieltä. Viimeksi tänään katselin parin hyvin ruskettuneen hemmon kyhjöttämistä kauppahelvetin nurkalla. Vaikka oli kesäkuu, melkein räntää satoi. Toinen nuorista miehistä pajatti kännykkäänsä ja toinen tuijotti hartiat lysyssä apaattisesti eteensä ja koetti vaipua takkinsa sisään. Mitähän tapahtunee datakentän katketessa ja sen toisenkin tyypin havahtuessa? Aikuisen oikeasti, olisikohan noillekin ollut armeliaampaa ohjata heitä tai vanhempiaan touhuamaan jossain lähtömaassa, antaa kuokka tai lapio käteen ja ankarasti ohjeistaa rakentamaan tappelemisen sijaan omassa yhteiskunnassaan?

Noh, bisnes on bisnes. Humanistit ovat löytäneet tavan työllistyä toisten rahoilla. Kun rajat ovat auki eikä syntyvyyttäkään oikeasti säädellä, ei kolmansissa maissa ole todellista painetta muuttaa väkivaltaista kulttuuria. Sen sijaan hyöky huuhtoo epäkuntoon säädetyt länsimaatkin lopulta samaan kaaokseen.

Että tällainen perintö odotettavissa tuolta Vasemmistohumanistilta, ja pian kaikilla on kivaa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Castorille ja Euvostotaivaalle & kiitos kommenteistanne.

Castor: Kiitokset. Rauhanvaltiohan romahti vuonna 1991, mutta meillä jatkoi sama sortinsakki vallankahvassa edelleenkin, joten kyllähän se suomettumisen ajan likapyykki on jäänyt varsin vähälle pesulle. Ja osaaminen on siirretty seuraavalle sukupolvelle. Odotan mielenkiinnolla kommenttiasi oikeuslaitoksesta, sillä sinulla on siihen ammatillista näkökulmaa. Eikös muuten Neuvostoliiton hyvin toimivan tiedustelukoneistot perusopit ole aikanaan ammennettu nekin MI6:sta? Operaatio double cross ja mitä näitä nyt oli.

Euvostotaivas: Kiitos sinullekin. Se Suomen alamäen perusta luotiin jo suomettumisen aikana, ja uusi sukupolvi on kahta innokkaampi. Silloin aikanaan ei tosin ollut sellaista YYA-teollista ammattikompleksia, kuin mitä nyt maahanmuuttoteollinen kompleksi on. Ja sen myötä laiton maahantulija onkin muuttunut hätää kärsiväksi yksilöksi, jota meidän on velvollisuus auttaa. Miettimättä sitä, onko hätä todellinen, sitä mitä tää kaikki kustantaa ja myöskään sitä, että mikä se piikin raja on.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Ykä!

Näitä epäilyksen piru-juttujasi on todella hauska lukea. Johan olisi päivä jos joku vasemmistohumanisti noin julkisesti tunnustaisi olevansa väärässä. "Savolaisen" kanssa samaa mieltä, tuli ensimmäiseksi mieleen E. Tuomioja kun juttuasi luin. Sitten kun tämä herrasmies poistuu politiikasta lopullisesti takaviistoon, niin se on kahvin ja konjakin paikka!

Sitten koin sellaisen päivän, että olen Paavo Väyrysen kanssa samaa mieltä, Avoin kirje Timo Soinille. Sitä en tiedä pitäisikö tästä olla huolestunut, mutta Paavolta erittäin hyvä bloggaus. Toki, hänen aikaisempi kirjoitus "Tappio ulkopolitiikalle, voitto näyttämötaiteelle" oli mielestäni Paavolta hyvää settiä noin itseironian kannalta. Miestä ilmeisesti jurppi se kun hän ei saanut ministerinsalkkua, vaan "joutui" tyytymään rivikansanedustajaksi.

Tuo Italiaan ja Kreikkaan saapuneiden pakolaisten (tai miksi heitä sitten haluaakaan kutsua) sijoittaminen EU:n jäsenmaiden kesken vaikuttaa väestön pakkosiirrolta, tyyliin J. Stalin. Toki sillä erolla että heitä ei odota työleiri, vaan toisten kustantama ilmainen elämä. Tällä taktiikalla ei ainakaan vähennetä Välimeren ylittäjiä, mielestäni pitäisi ottaa kova linja tyyliin Australia. Afrikan ongelmat eivät lopu ennenkuin saavat väestönkasvunsa kuriin, ja tämä ei ole se oikea tapa toimia. Ainoa taho mikä hyötyy ovat ihmissalakuljettajat.

Ainoa ns. Vihreä jota edes jotenkin kunnioitan on Pentti Linkola, koska hän ainakin elää niinkuin kirjoittaa. Tähän teemaan olisikin mielenkiintoista kuulla hänen mielipiteensä, koska tällaisesta toiminnasta ei ainakaan se paljon puhuttu hiilijalanjälki pienene.

Tässä sitten pohdintaa herättävä kirjoitus länsinaapuristamme, lyhyt esittely maasta joka aikaisemmin tunnettiin Ruotsina. Rapakon takana myös nähdään mihin suuntaan esim. Ruotsi on menossa tuon kritiikittömän maahanmuoton myötä. Bloggauksen loppuosassa on myös linkki toiseen mielenkiintoiseen juttuun "Freedom of speech is dying in Sweden".

Sitten samasta blogista asiaa kotimaasta, Suomi varoittaa 900.000 miestä sota-ajan asevelvollisuudesta, feministit ovat hiljaa. Tuohon juttuun olisi kyllä tehnyt mieli kirjoittaa asiaa sota-ajan Lotista, ja kuinka he osallistuivat omalta osaltaan Suomen puolustamiseen, mutta eihän nuo ulkomaalaiset nyt kaikkea voi tietää.

Mutta kun ne feministit niin sitä tasa-arvoa toitottavat, niin eiköhän se sitten olisi oikeudenmukaista että suomalaiset naiset sitten viettäisivät 6-12 kk maatansa palvellen, joko vapaaehtoisessa asepalveluksessa, puolustusvoimia tukevassa toiminnassa tai "sivarissa"?

Jos tosipaikka tulee, niin otaksun että säädetään sellaiset poikkeuslait, että jokainen kynnelle kykenevä on velvollinen tavalla tai toisella osallistumaan maanpuolustukseen? Joko eturintamassa tai selustassa. Ikäni puolesta kuulun jo lähes nostoväkeen, että kait sitä perunateatteri tai rättimikon hommat odottaa...


- Soomepois Eestist -

Anonyymi kirjoitti...

"Ainoa ns. Vihreä jota edes jotenkin kunnioitan on Pentti Linkola, koska hän ainakin elää niinkuin kirjoittaa. "

Niin minäkin luulin, kunnes eräät asioista paremmin tietävät paikkakuntalaiset valistivat minua. Valitettavasti en voi niitä juttuja levittää, joutuisin syytteeseen herjaamisesta vielä, sen verran uskomatonta settiä se oli ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai Pohjois-Afrikan kautta kukaan menisi Eurooppaan jos tietäisi ettei tipu sossun rahaa, kunnan kämppää eikä julkisia palveluita. Jos kaikki Euroopan maat olisivat semmoisia porvarillis-konservatiivisia matalan verotuksen ja pienen julkisen sektorin maita

Kumma kun noita afrikkalaisia ei ole menossa Lähi-itään, Keski-Aasiaa eikä Itä-Aasiaan. Helpommin ne rauhanuskontolaiset sopisivat Saudi-Arabiaan, Arabiemiirikuntiin, Omaniin, Qatariin ja Bahrainiin. Niitä menee Turkkiin johon he voisivat sopeutua mutta Turkki itse hätistelee ne veks. Entäs Azerbaidzaniin tai Iraniin? No joo ne ovat shiialaisia mutta kuiteski. Ne voisivat mennä myös Afganistaniin, Pakistaniin tai Keski-Aasian entisiin neuvostotasavaltoihin. Entä jos ne yrittäisivät sitten Malesiaan ja Indonesiaan tai Bruneihin? Mutta ei, heitä ei ole ohjattu eikä kehoitettu, eikä varsinkaan määrätty menemään noihin. Miksi Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Oman, Qatar, Bahrain, Turkki, Azerbaidzan, Iran, Pakistan, Turkmenistan, Kazahkstan, Uzbekistan, Tajikistan, Kirgistan, Afganistan, Malesia, Indonesia ja Brunei eivät kanna vastuutaan? Tai, hitto, vaikka se Kiinan uiguurialue. Uiguurit voisivat pyytää heitä kaveriksi kun tarvii riehua kinuskeja vastaan. Mites Kurdistan? Jos arabit ja turkkilaiset haluaisivat härnätä kurdeja niin voisivat tuoda nuo heidän riesaksi.

Kiinalla ja näköjään myös Intialla on aktiviteeteja Afrikassa. Voisi antaa Kiinan ja Intian hoitaa myös Pohjois-Afrikan laittaminen kuntoon. Jo vain loppuisi karkaaminen sieltä sen jälkeen. Kiinalaiset ja intialaiset osaavat muutenkin kummasti laittaa afrikkalaiset tekemään töitä. Valkea sanoi jotain tuosta:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2015/04/liberaalit-ajattelun-keskustelun-ja.html?showComment=1429967616088#c4139293717380990366

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Soomepois Eestist: Kiitokset, ja mukavaa jos jutut miellyttävät. Nämä novellityyppiset kirjoitukset saavat yleensä vähemmän vastakaikua kuin suoraan päivänpolitiikkaan puuttuvat, mutta ymmärrän sen kyllä. E. Tuomioja olisi toiminut viisaimmin, kun hän olisi pysynyt Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajana eikä olisi vuonna 1991 palannut politiikkaan.

Väpe on Väpe. Asiaahan hän sinänsä kirjoittaa, mutta minä näen tässä pelin politiikkaa ja Väpe kääntää takkinsa tarvittaessa nopeammin kuin silmä huomaa. Kaikkein viisain ratkaisu koko asiassa olisi antaa Libyalle ensiksi varoitus ja jos se ei tehoa, niin pommittaa maan satamat ja siellä olevat laivat paskaksi.

Väestön pakkosiirroltahan tämä touhu haisee, tosin todellakin se eroaa Stalinin vastaavista, sillä näihin pakkosiirtoihin osallistuvat ihmiset ovat vapaaehtoisia. Laiton maahanmuuttaja on muuttunut termistössämme hädänalaiseksi ihmiseksi, jota meidän on pakko avustaa.

Kiitos linkeistä. Tästä jutusta:

” Sara Johnsdotter also claims that removing the clitoris does not have a negative effect for the sexual pleasures of women, since she has discovered something she calls “phantom orgasms.” I am not familiar with what studies Johnsdotter used to come to this conclusion, but it is proven that she has not herself undergone any form of circumcision”

Onko se todella sanonut noin, vai onko tää trikkikuva? Näähän pistää ihmisen anatomiankin uusiksi.

Sinänsä minä en kannata millään muotoa naisten asevelvollisuutta enkä edes vapaaehtoista varus”henkilö”palvelusta, sillä siitä ei ole maanpuolustuksen kannalta mitään hyötyä ja se on perustettu puhtaasti ns. tasa-arvollisin perustein eli miehillä on velvollisuus ja nainen taas saa, jos sitä huvittaa. Ja niin kuin olen ennenkin todennut, jos etulinjan jalkaväkiryhmässä on yksi nainen ja seitsemän miestä, ne seitsemän miestä tapattavat itsensä suojellessaan sitä yhtä naista. Sen sijaan tommosen ”Lotta-Svärd velvollisuuden” hyväksyisin täysin.

Mullekin tuli siinä kuuluisassa reserviläiskirjeessä ilmoitus, että sijoitus reservissä, ei varsinaista sijoituspaikkaa. Ja onhan se niin, että jos pilliin vislataan ja meikäläiset vanhat möhömahatkin komennetaan riviin, niin sitten menee jo melko huonosti. Tosin tämmösessä paikallispuolustuksessa meistäkin varmaan olisi hyötyä.

Ano & Soomepois: Minä loppujen lopuksi tunnen Linkolan tuotantoa niin vähän, etten oikein osaa sanoa miehestä mitään. Lisäksi hänhän on jo kovin vanha mies ja ollut käsittääkseni melko hiljaa viimeiset vuodet.

Vieras: No joo. Itse asiassa Saudi-Arabiahan elättäisi kevyesti koko tämän liikkeellä olevan porukan. Rahaa on niin, että ranteet notkuu. Miksikähän eurooppalaiset eivät vaadi heitä osallistumaan näihin talkoisiin?

Becker kirjoitti...

Se on tämä Ykän luoma tarinan Vanha Vasemmistohumanisti on aika tutulta kuulostava. Olen sen ikäluokan köriläs, että nuo humanistin tekoset ovat hyvässä muistissa. Jouduin silloin tällöin väittelyyn heidän kanssaan, mutta tyyppien perustelut olivat pelkkiä olkiukkoja ja propagandaa. Keskustelu oli täysin hyödytöntä.
Näille vasemmisto ja kommarinilkeille oli tyypillistä, että he kuvittelivat edustavansa jonkinlaista älymystöä. Se on minulle vieläkin mysteeri, että mihin tällainen kuvitelma perustui.
Mutta kulttuurimarksisimi saavutti loistavia tuloksia ainakin Ruotsissa, jonka se on läpeensä mädättänyt.
Tänään taas käytiin erään isomman kaupungin verotoimistossa asioimassa, toivottavasti viimeistä kertaa, ja se näky oli jälleen kyllä silmistä rähmät poistava. Somaleita isojen lapsikatraiden kera. Syyrialaisia ylimielisiä räkänokkia muotivaatteiden ja uusien kännyköiden kera. Rahasta heillä ei näyttänyt olevan puutetta, ja vielä vähemmän jahka pääsevät ruotsalaisten siivelle. Tuollaisessa paikallisessa verotoimistossa luulisi jo naiveimmakin svennen heräävän, mutta pahaa pelkään.

Anonyymi kirjoitti...

No Suomi ei vaadi muita taakanjakoon, koska orjalaivat ja niiden terva. Meidän velvollisuus?? on maksaa.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ykä!

Aloin mielenkiinnolla etsimään infoa tästä S. Johnsdotterista, heräsi kiinnostus että mitä kaikkea hän onkaan kirjoitellut aiheesta ja kyllähän sitä sitten löytyikin. Tuntui kuin olisin alkanut penkomaan tunkiota.

Tässä on k.o. tutkijan esittelysivu S. Johnsdotter, PhD in Social Anthropology, väitellyt tohtoriksi v. 2002 Lundin yliopistossa ja aiheena ollut "Created by God: How Somalis in Swedish Exile Reassess the Practice of Female Circumcision" - Jumalan luodut: Kuinka somalialaiset, jotka ovat Ruotsissa maanpaossa, uudelleenmäärittävät naisten ympärileikkauksen harjoittamisen, noin vapaasti suomennettuna. Aineisto koottu Malmössä, Rosengårdin surullisenkuuluisassa kaupunginosassa. Aihe toki on vakava, mutta ehkä tämä antropolooginen tutkimus (tai hänen aikaisemmat tutkimukset) kuuluisi hyvin aikaisempaan kirjoitukseesi "Turhuuden markkinoilla osa II"?

Tästä löytyy muutama hänen kirjoituksensa Sauti Yetu - articles, research and reports, lukaisin läpi tämän "Female Genital Cutting Among Immigrants in European Countries: Are Risk Estimations Reasonable?", vuodelta 2004. Tuon kun laittaa hakukoneeseen, niin löytyy linkkaus PDF-tiedostoon Europa.eu-sivustolta, josta sen pystyy lataamaan.

Mielenkiintoisin osuus alkaa k.o. dokumentin 6. sivulta, kohdasta "Does it matter? Can’t exaggerations be useful?". Edempänä löytyy maahanmuuttajien mielipiteitä asiasta, ja tuntuu siltä että jopa mamu-naiset vähättelevät ongelmaa (tai he eivät itse koe sitä ongelmaksi), jopa nuorehko ympärileikattu (iän kohdalla mainittu "young woman") somali-nainen!

Ja parhaan mielipiteen esittää eräs etiopialainen 4-kymppinen mies, hänen mielestään koko aihe on Ruotsissa esitetty rivosti, ja löytyyhän sieltä se "rasismi".

Sitten esimerkkinä pari EU-maata, jossa maahanmuutto on myös jollakin tapaa riistäytynyt käsistä:
UK female genital mutilation, vuodelta 2013.
Female genital mutilation, the situation in Africa and France, vuodelta 2007.

Kun näitä juttuja lukee niin eittämättä tulee mieleen, että Johnsdotter on koittanut vähätellä ongelmaa vuosituhannen alussa, mutta tällaista toimintaa tapahtuu nykyään jopa Ruotsissa. Ja jollei toi silpominen (ei tuota muuksi voikaan kutsua) onnistu siellä, niin nuori neiti lähetetään sitten "lomailemaan" vanhempiensa ex-kotimaahan, jotta huhhuh mitä meininkiä!

Minkähänlainen raivo siitä olisikaan feministien taholta noussut, jos tuon Johnsdotterin paikalla olisi ollut mies-tutkija, väittämässä k.o. asioita "haamuorgasmeineen" tai että klitoriksen poisto ei vaikuta naisen seksuaaliseen nautintoon? Jos hän tosiaan on näin todennut, niin kuinka voi nainen olla noin "pihalla" omasta anatomiasta?

Ja mitähän esim. nämä etiopialaiset miehet tykkäisivät siitä jos heidän esinahka poistettaisiin ja/tai vehkeensä päästä sipaistaisiin siivu veks? Tällaisia tapoja emme todellakaan tarvitse EU:ssa, eikä tuollaista saisi yhdellekään naiselle tehdä missään eikä koskaan, olkoon sitten kyseessä jonkun heimon perinteet ja/tai uskonto...


- Soomepois Eestist -

Becker kirjoitti...

Tässä muuten asiasta kolmanteen. Lisa Holmin tappaneet olivat Liettualaisia.
http://avpixlat.info/2015/06/16/samtliga-misstankta-i-lisa-holm-fallet-begars-haktade/
Mikähän piru noita tyyppejä oikein vaivaa. Tappaa nyt tyttö ja vielä niin että kiinnijääminen oli aivan selvää. Niin selvää, että jopa ruotsalainen poliisi sai heidät nalkkiin.Olin ensin sata varma että rauhanuskonto oli taas asialla, mutta että kolme Eurooppalaista oli asialla oli kyllä yllätys.
Liettulaiset noin yleensä ottaen ovat varmaan Euroopan tymintä ja rikollisinta kansaa asukaslukuun mitoitettuna. Tunnen Virolaisia ja heillä on valtavasti kaskuja ja tosikertomuksia Liettualaisten typeryydestä.
Asiat selviävät varmaan aikanaa, mutta silti askarruttaa jotenkin tuo täysin turha tytön tappaminen.

Ghettomaksaja kirjoitti...

Uskaltaako Ykä edes ajatella sellaista skenaariota, että nyt Ukrainan kriisin hetkillä meillä olisikin presidenttinä edelleen Tavja? Epäilen että ulostulot eivät olisi aivan tämänkaltaisia:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1434416997243.html

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Huru-ukolle, Soomepoisille Eestist ja Ghettomaksajalle, kiitos kommenteista ja terveiset Lällävedeltä.

Becker:

Viesti 1: Tämä ns. älyköksi ilmoittautuminenhan alkoi juuri vasemmistohumanistien myötä. Jos ihminen tunnustaa tiettyä poliittista väriä, hän on automaattisesti älykkö ja hän omaa painavan mielipiteen asiaan kuin asiaan. Sellaiseenkaan, mistä hän ei varsinaisesti tiedä mitään.

Viesti 2: En minäkään voi käsittää tuota. Mikä sitten tappajien mielestä peruste olikaan.

Huru-ukko: Jos ei sauna, viina ja orjalaivaterva auta, on tauti kuolemaksi.

Soomepois Eestist: Tää menee minun hahmotuskykyni yli niin kertakaikkiaan. Ja niin vaan mamma on tutkijana Malmön yliopistossa. En tykkää jakaa poliittisia diagnooseja, mutta veikkaan vahvasti, että tuolle ämmälle hourula olisi oikea paikka.

Ghettomaksaja: Varsin tiukka lausunto Niinistöltä. Halonen olisi tässä tilanteessa ollut katastrofi, mutta onhan hän sitä edelleenkin. Halosta voimme osaltamme kiittää puolustuskyvyn romahduttamisesta ja sitä perintöä ei viikossa korjata.

Anonyymi kirjoitti...

Ano: "Mielenkiintoisin osuus alkaa k.o. dokumentin 6. sivulta, kohdasta "Does it matter? Can’t exaggerations be useful?". Edempänä löytyy maahanmuuttajien mielipiteitä asiasta, ja tuntuu siltä että jopa mamu-naiset vähättelevät ongelmaa (tai he eivät itse koe sitä ongelmaksi), jopa nuorehko ympärileikattu (iän kohdalla mainittu "young woman") somali-nainen!"

Tuota en itse erityisesti ihmettele. Naisten ympärileikkausten takana primusmoottoreina tuntuvat hyvin monesti toimivan juuri edellisen sukupolven naiset ja oma epäilyksen piruni kuiskuttelee että siinä on takana myös hyvin paljon - Koska minäkin jouduin, niin miksi sinun pitäisi päästä helpommalla -asennetta. Ikäänkuin lievä verikosto. Siinä vaiheessa sitä on jo itse siihen ns. tottunut ja sen itselleen saanut perusteltua miksi se oli välttämätöntä.

Jos ihminen on jossain erityisen taitava, niin perustelemaan itselleen omia uskomuksiaan ja selittelemään niitä itselleen mieleisiksi. Samahan on monilla ympärileikatuilla miehilläkin jotka ovat sitä mieltä että (miesten) ympärileikkaus on ihan jees -asia.

Olen joskus miettinyt mielessäni niitä jotka perustelevat sitä uskonnolla, että millähän he perustelevat tarpeen parannella luojan kätten työtä. Mutta ilmeisesti käärön käsky sitten on riittävä peruste olla ihmettelemättä sitä syvemmälle. Että tehdään osavalmis paketti ja laitetaan perään ohjeet että raaputtakaa askartelu- tai mattoveitsellä sitten saumanjäljet pois.

Ja toisaalta jos taas on kallellaan evoluution kelkkaan, niin miten käy selitys että esinahka olisi jotenkin turha osa anatomiaa, kun suunnilleen kaikelle muullekin turhaltakin tuntuvalle on yleensä löydetty selitys.

Jopa umpisuolesta alettiin kuiskimaan sen hyödyllisyydestä jonkinlaisena parantavien bakteerien pesäpaikkana. Että se ei todennäköisesti olekaan turhake kuten luultiin. Ja mm. sissijuustosta törmäsin joku aika sitten hypoteesiin että sen tehtävä toimia kehon omana antibakteeri-saippuana, mikä kyllä kuulostaisi uskottavalta kun ajattelee millaisissa tilanteissa sitä yleensä erittyy.

Miesten leikkaamiseen liittyen olisikin mielenkiintoista saada kuulla sellaisten tyyppien mielipidettä joille ympärileikkaus on tehty vanhemmalla iällä, kun olisi kokemus molemmista maailmoista. Mm. seksiä ennen ja jälkeen. Siinä pienehkössä nahanpalassa on kuitenkin melko paljon tuntoherkkiä osia. Tyypeiltä jotka on leikottu palosammutinta pienempinä kun ei ole kuin se yksi näkökulma.

- lihapuhe

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsin poliisi uskalsi toimia ja kertoa jotain julkisuuteen koska tekijät ovat valkoihoisia heteroita ja kafireja. Sellaiset kuuluvat kulttuurimarxilaisen uhriryhmähierarkian pohjamutiin. Mikäli tekijät olisivatkin suojävärin omaavia ja rauhanuskontoa tunnustavia, olisi ollut toisentyyppinen toiminta ja tiedotus. Tämän voi todeta tekijöitä mitenkään puolustamatta. Ehkä tekijät kannattaisi viedä kärsimään tuomiot Liettuaan koska siellä voi olla ankeammat vankilat kuin Ruotsissa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lihapuheelle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Lihapuhe: Kaiken kaikkiaan olen samaa mieltä. Toi Ruben Stillerhän puolusti muuten joku vuosi sitten kauhean paljon miesten ympärileikkausta toteamalla, että se vähentää mahdollisuutta HIV:n tarttumiseen. Varsin järkevää puhetta sinänsä, mutta miksi niitä nahanlärpäkkeitä on sitten leikelty jo muutama tuhat vuotta ennen kuin HIV tuli vitsauksemmeksi? Tuo kyseinen akateeminen ruotsalaisnainen tietysti voisi elää niin kuin opettaa ja luopua klitoriksestaan ja mieluusti perinteisillä ja ei niin puudutukseen perustuvilla menetelmillä. Voisihan hän kuitenkin sitten saada niitä phantom-orgasmeja.

Vieras: Koko tapaus on järkyttävä ja vastenmielinen.

Anonyymi kirjoitti...

Iltaa vielä

Tuo ympärileikkauksen HIVin vähentäminen on omaan korvaani kuulostanut juuri perinteiseltä itsensä vakuuttamisselittelyltä.

Jokseenkin melko rankka operaatio kaikenkaikkiaan pelkästään jotta saa "vähennettyä mahdollisuutta" taudin tarttumiseen. Siinä kun menee mm. runsaasti tuntoaistia samalla ja aina on riskit tulehduksiin ja komplikaatioihin aina peniksen menettämiseen ja kuolemaan asti.

Kenttäkokeena voidaan käyttää hurmaavaa: "Meillä on tässä uusimmalla HIVillä varustettu Fleshlight, uskallatko ympärileikattuna työntää itsesi sinne vai laittaisitko ennemmin kondomin? -visaa" Siinä ne uskomukset punnittaisiin.

Olettaisin että aiheesta olisi jo melko runsaasti lääketieteellistäkin aineistoa jos jos leikkauksella selkeä vaikutus olisi, koska juuri tuota käytetään yhtenä ei-uskonnollisena perusteluna. Ei se hyöty tuntuisi ainakaan liian selvästi näkyvän suhteessa leikaamattomiin, koska keskustelu tuntuu edelleen pyörivän juupas-eipäs tasolla. Että laskeeko riski jollain prosenttiyksiköllä vai ei.

Yksi keskustelun pesäkkäitähän on mm. Amöriikka, koska siellä ympärileikkauksia tehdään melko runsaasti ns. visuaalisista/kulttuurisista syistä, eli ei-lääketieteellisin- tai uskonnollisin (=juutalaiset) perustein ja siellä on juuri kaksi koulukuntaa, jossa ympärileikkausta kannattavat ovat kantaneet hajanaisen läjän perusteita miksi ympärileikkaus on hyvä asia ja sitten on toinen jonka mielestä operaatio on turha.

Se mitä olen asiaan joskus tutustunut niin se vaikuttaisi huipentuvan siihen, että ympärileikkauksesta saatavat lääketieteelliset hyödyt ympärileikkaamaton saavuttaa sillä, että huolehtii lihamutterinsa esinahan alaisesta puhtaudesta ja hygieniasta aina pesulla käynnin yhteydessä. Toisin sanoen jos olet tosi-tosi laiska niin ympärileikkaus voi olla sinun juttusi.

Täysin sivuhuomiona kun hra Stillerin mainitsit. Riippuen näkökannasta, niin Ruubenhan ei tiettyjen ankarampien tulkintojen perusteella edes olisi juutalainen, riippuen toki myös onko hän erikseen juutalaiseksi kääntynyt.

Tämä siksi, koska juutalaisuus "veressä" siirtyy äidin puolelta. Ajatus joka käsittääkseni lähtee siitä että äiti on aina äiti, mutta isästä ei koskaan voida olla täysin varma joten isä on aina epävarmuustekijä jos sukulinjoja ja niiden puhtautta halutaan seurata. Ja Stillerillähän äiti taisi olla ei-juutalainen.

Mutta tämä on lähinnä teologista neppailua. Taitaisi olla merkittävää lähinnä jos haluaa päästä tiettyihin perinteisiin tarkemman shekelin juutailaispiireihin jossa asialla voi joillekin olla merkitystä, tai juutalaiset valtaisivat maailman ja alkaisivat harjoittaa karsintaa ja verenpunnintaa entiseen Saksan malliin.

- lihapuhe

Becker kirjoitti...

Tässä mielenkiintoinen otos ihan normaalista, tai ainkin melkein, päivästä Ruotsista.
http://snaphanen.dk/2015/06/16/et-doegn-i-sverige/
Tosin toisella kotimaisella, mutta eiköhän siitä oleellisin selviä.
Otoksesta tietysti puuttu se tärkein, eli Prinssin häät uuden madrassin kanssa.
Tämä olisi kiva pistää tuonne Uuden Suolen palstalle, mutta kun en ole nähnyt aihetta sinne kirjautumiseen. Siellä näyttää olevan näitä naapurimaan ihailijoita enemmänkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lihapuheelle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Lihapuhe: Juu, selittelyn makuahan tuossa kaiken kaikkiaan. HIV:ltähän välttyy parhaiten käyttämällä kortonkia. Stillerin juutalaisuudesta en lähde spekuloimaan. Tyyppi on ärsyttävä ihan rodusta riippumatta.

Becker: Ruotsissa termi ”normipäivä” on määritelty ihan uusiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän hassu se sellainen yleishumanistinen, yleismarksistinen ja yleiskusipäinen lähtökohta, että yhteiskunta on riistänyt rikollisilta onnistumisen edellytyksiä. Yhteiskuntahan antaa niitä pilvin pimein, mutta ilmainen lahja ei ketkuille kelpaa jos pitäisi itse tehdä edes jotain rakentavaa.

Rosvot ja kelmithän ne riistävät kunnon kansalaisilta onnistumisen edellytyksiä. Ja jos miettii että ketkä niitä elämässä onnistumisen edellytyksiä kaikkein eniten riistävät, niin kaiken maailman ryhmä-, puska- ja koraanikouluraiskaajat. Milloin tärähtäneistö alkaa näitä mistään syyttää tai vastuuttaa?

Anonyymi kirjoitti...

Älä Ykä vähättele Suomen merkitystä niissä päättävissä pöydissä. Suomi on se paisti siinä keskellä, se, mistä vuollaan tukevia siivuja parempiin suihin.

Ei se ole mitenkään vähäpätöinen rooli.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin minun kiirastulikäsitykseni on juuri se, että ihminen joutuu ilman tekosyitä, unohtamisen tai piiloutumisen mahdollisuutta kohtaamaan kaiken sen, mitä on sanoin, teoin, ajatuksin tai laiminlyönnein pökeltänyt. Siinä sitten kärvistellään.

Ja sen kristillisen valintaprosessin käsitän niin, että Jumala on antanut mahdollisuuden kuitata anteeksiannon ja unohtamisen muodossa koko sillisalaatin - jos vain ihminen itse suostuu vastaanottamaan sen anteeksiannon.

Jos ei halua päästä kyseisestä kuormasta Jumalan suuren armon kautta eroon, niin saa sitten ikuisuuden ajan kuitata omaa pahuuttaan jossain muodossa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Ano3:lle (tai sitten mahdollisesti yhdelle ainoalle Anolle) ja kiitos kommenteista.

Kommentti 1: Tämä ajattelutapahan pohjautuu siihen sosialistiseen, ettei suoranaiseen kulttuurimarxilaiseen ajattelutapaan. Siinähän ihmiseltä viedään mahdollisuus omaan vastuuseen. Mainitsemiasi tahoja tärähtäneistö tuskin syyttää koskaan, koska se tunnustaisi silloin, että he ovat olleet koko ajan väärässä.

Kommentti 2: Joo, valitettavan totta. Mallioppilas päätyy luokalla usein kiusattavaksi. Tyhmyydestä ja varsinkin liiasta luottavaisuudesta sakotetaan rankimman jälkeen.

Kommentti 3: Tämä menee teologian puolelle, joten en kommentoi sen enempää.