LIITTOKANSLERI JA EPÄILYKSEN PIRU

Saksan Liittotasavallan liittokansleri Angela Merkel havahtui unestaan tuumien, että jokin oli vialla. Makuuhuoneessa oli jotain ylimääräistä, joka ei sinne kuulunut. Jotakin uhkaavaa. Kun hän sai silmänsä kunnolla auki ja sytytettyään yöpöydän lampun hän huomasi, että hänen sänkynsä jalkopäädyssä istui puolimetrinen, sarvipäinen, kiiluvasilmäinen ja rikille haiseva otus. Ihan pirullisen näköinen otus kerta kaikkiaan. Merkel yritti kauhusta ja inhosta yökkien herättää puolisonsa Joachimin, mutta rikinkatkua röyhtäilevä otus totesi osaaottavalla äänellä:

- Turhaanpa sinä äijääsi nyit. Hän on nyt toimestani tilapäisesti tajuttomana. Hänelle ei kylläkään tapahdu mitään, ole huoletta. Hän herää aamulla aivan kunnossa. Ja noita hälytyslaitteitakaan on muuten turha painella. Ne eivät nyt tilapäisesti toimi.

Merkel painoi sänkynsä yöpöydällä olevaa hälytintä ja totesi, että tunkeilija oli oikeassa.

- Kuka… mikä sinä olet?

- Jaa minä? Et tunne minua? Niin no, poliitikko kun olet, niin se lienee aika ymmärrettävää. Kas,  minähän olen Epäilyksen Piru. Helvetin alemman palkkaluokan virkamiestason ahkera työntekijä ja tulin nyt tehtävänantoni mukaan tapaamaan sinua. Niin kuin olen tavannut monta kaltaistasi poliitikkoa, virkamiestä ja median edustajaa sinua ennen. Viime aikoina aina vaan enemmän. Tarvetta on ilmaantunut, vaikka ei ammattikuntasi edustajat ole siitä oikein keskenään saaneet ääneen puhuttua.

- Warum? Miksi sinä halusit tavata minut?

- Jaa miksikö? Ainakin herättääkseni päässäsi ajatuksia. Ehkä jopa pienen epäilyksenkin. Sitä kohtaan, kuinka olet maassasi ja Euroopan Unionissa toiminut. Katsos, meillä Helvetissä, niin kuin siellä yläkerran vihollisfirmassakin ollaan viime aikoina kovasti mietitty, että mitä ihmettä sinä oikein ajattelet ja touhuat. Eihän siitä ole kuin pari vuotta, kun sinä ihan julkisesti totesit, että monikulttuurisuus on totaalisen epäonnistunut. Ja nyt sinä vaahtoat turpa kuolassa, että rajat auki ja kaikki mahdolliset arabiaa ynnä muita eksoottisia kieliä puhuvat tänne Saksaan vaan, vaikka tiedät aivan hyvin, että saat sillä niin oman maasi kuin koko maanosasi ennen pitkää pankrottiin ja kaaoksen valtaan. Me tietysti voitaisiin lukea ajatuksesi, mutta Yläkerran ja Alakerran välisen perussopimuksen kuudennen pykälän seitsemäs momentti estää sen. Ihmisen vapaa valinta jne, verstehen Sie.

- Ja, Ich verstehe. Tai ainakin yritän. Mutta oletko sinä todellinen? Vai näenkö minä unta?

- Täysin todellinen. Mitä uniin tulee, niin, sinä saat kohta nähdä kaksi varsin elävää sellaista.

- Aiotko tehdä minulle pahaa?

- Jaa minäkö? Enhän toki. Se ei kuulu toimenkuvaani. Minun toimenkuvaani kuuluu herättää ihmisessä ajatuksia. Ja ehkä jopa niitä epäilyjä. Jotka taas herättävät lisää ajatuksia. Poliitikkojen kanssa se on tietysti aina vähän vaikeaa, sillä te olette niin totaalista teflonia, että teistä valuu realismi pois kuin vesi hanhen selästä, mutta jostainhan minunkin on helvetillinen leipäni revittävä. On siis pakko ainakin yrittää.

- Mitä nyt sitten tapahtuu?

-Minä näytän sinulle kaksi unta. Ja ensimmäinen tulee nyt. Olepa hyvä ja nukahda.

Merkel nukahti välittömästi ja havahtui siihen, kun hänen kätensä oltiin laitettu selän taakse käsirautoihin. Häntä talutettiin kovakouraisesti jonnekin ja hän tajusi, että taluttajat olivat kaapupukuisia pitkäpartaisia miehiä, jotka puhuivat arabiaa. Hän kysyi, että mitä te teette, mutta sai vastaukseksi naamaansa nyrkiniskun ja kovaäänistä arabiankielistä puhetta jota hän ei ymmärtänyt, mutta tajusi sen olevan varsin painokelvotonta. Hän tajusi kauhukseen, että häntä kuljetettiin hirttolavalle ja kuskattiin väkivaltaisesti rappuset ylös. Hänen kaulaansa asetettiin hirttoköysi ja hänen edessään oleva mies puhui:

- Vääräuskoinen jumalanpilkkaaja Angela Merkel. Sinut on tuomittu kärsimään kuolemanrangaistus hirttämällä rikostesi johdosta.

Merkel katsoi miestä kauhuissaan ja sanoi sitten:

- Mutta kuka sinä olet ja mistä ihmeen rikoksista sinä oikein puhut? Minähän laskin teidät kaikki Saksaan ja tein kaikkeni, että teitä suvaittaisiin ja teidät elätettäisiin? En kai minä ole mitään rikosta ole voinut tehdä? Eihän tällaista voi tapahtua! Ei Saksan Liittotasavallassa!

Mies katsoi Merkeliä tylysti ja vastasi:

- No eihän Saksan Liittotasavallassa tällaista tapahtuisikaan. Mutta nyt me elämme Islamilaisessa Kalifaatissa, kiitos sinun ja täällähän tätä kyllä tapahtuu. Hyvinkin taajaan. Jaa että mikä on rikoksesi? Ne ovat lukuisat, ja suurin niistä on se, että koko urasi ajan väitit, että me, islamin soturit emme taistelisi pyhää sotaa islamin ja  profeetta Mohammedin opetusten puolesta. Ei, sinä väitit, että me olimme aatteettomia terroristeja. Ei suurempaa jumalanpilkkaa voi kuvitellakaan.

- Toinen rikoksesi on typeryys. Tiedät varmaan hyvin, entisenä Itä-Saksan kasvattina termin ”hyödyllinen idiootti”. No, sinä olit sellainen. Tiesit kyllä, mitä tuleman pitää kun laskit meidät maaperällesi ja omalla poliittisella työllä sait aikaiseksi sen, että meitä ja meidän tavoitteitamme ei saanut arvostella ja että tavoitteittemme olemassaolo jopa kiellettiin kokonaan. Helpommaksihan se sinänsä meille asian teki ja nyt sinä nautit sitä viljaa, minkä kylvitkin. Mutta kun hyödyllinen idiootti on pettänyt kertaalleen omankin maansa ja kansansa, niin se voi pettää uudenkin isännän. Mutta se petos estetään nyt varmalla ja toimivalla tavalla.

- Tulee vielä muistaa, että sinähän olet nainen, ja olet pukeutunut täysin säädyttömällä tavalla. Päälläsi on hame, josta näkyvät jalkasi. Ja kasvosi ovat peittämättä. Et kai sinä saksalaislutka kuvittele, että me sellaista hyväksyisimme? Ja ajatus naisesta valtionjohtajana, mitä muuta se on kuin jumalanpilkkaa?

Merkel vapisi ja aneli:

- Mutta ette kai te minua sentään voi hirttää? Kai tämä on jonkunlainen varoitus vaan?

- Varoitus? Onhan se. Ja toimiva. Ja pysyvä. Niille ihmisille, jotka tätä teloitusta katsovat. Ja luulisi sinun olevan tyytyväinen kun pääset kumminkin näin vähällä. Olisimme me voineet kivittääkin sinut.

Mies huusi kovaan ääneen: ”ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Mohammed on hänen profeettansa!”. Sitten hän nyökkäsi vieressään olevalle pyövelille, joka väänsi kampea. Merkelin alla oleva luukku aukesi, Merkel putosi, hänen niskansa katkesi ja sitten kaikki pimeni.

Merkel heräsi sängyssään hikisenä ja vapisten. Epäilyksen Piru istui hänen edessään ja irvisti pirullisesti:

- Olikos mukava keikka?

- Älä viitsi. Se oli hirvittävää. Luulin todellakin kuolevani.

Merkel yritti vieläkin nykiä miestään hereille, mutta tajusi, että se ei onnistu. Hän sanoi Epäilyksen Pirulle:

- Näytit minulle unen. Etkö voisi nyt häipyä ja jättää minut rauhaan?

- Enhän toki. Minähän puhuin kahdesta unesta. Ja nyt seuraa toinen uni. Kauniita unia jälleen.

Merkel nukahti jälleen välittömästi ja havahtui siihen, kun hänen kätensä oltiin laitettu selän taakse käsirautoihin. Häntä talutettiin kovakouraisesti jonnekin ja hän tajusi, että taluttajat olivat univormupukuisia saksaa puhuvia miehiä, joitten käsivarressa oli… ei kai se voinut olla… Mein liebe Gott…sehän oli hakaristi. Eihän tällaista voinut tapahtua. Hän kysyi, että mitä te teette, mutta sai vastaukseksi naamaansa nyrkiniskun ja kovaäänistä saksankielistä puhetta, jonka painokelvottomuuden hän oikein hyvin ymmärsi. Hän tajusi, että häntä kuljetettiin hirttolavalle ja kuskattiin väkivaltaisesti rappuset ylös. Hänen kaulaansa asetettiin hirttoköysi ja hänen edessään oleva mies puhui:

- Maanpetturi Angela Merkel. Sinut on tuomittu kärsimään kuolemanrangaistus hirttämällä rikostesi johdosta.

Merkel katsoi miestä kauhuissaan ja sanoi sitten:

- Mutta kuka sinä olet ja mistä ihmeen rikoksista sinä puhut? Tehän olette natseja! Eihän teitä voi olla olemassakaan! Eihän tällaista voi tapahtua! Ei Saksan Liittotasavallassa!

Mies katsoi Merkeliä tylysti ja vastasi:

- Mutta onhan meitä natseja täällä ja viljalti onkin, kiitos sinun. Tämä kun ei ole Saksan Liittotasavalta, vaan tämä sattuu olemaan Kansallissosialistinen Saksa.  Jaa että mikä on rikoksesi? No, ensimmäisenä voisin sanoa typeryyden. Tiedät varmaan hyvin, entisenä Itä-Saksan kasvattina termin ”hyödyllinen idiootti”. No, sinä olit sellainen. Tiesit kyllä, mitä tuleman pitää, kun laskit islamilaiset maaperällesi ja kielsit eurooppalaisten kollegoittesi – jotka muuten ovat saamassa köyttä kaulaan samaan aikaan sinun kanssasi – kanssa kaiken asiallisen ja faktoihin perustuvan kritiikin. Kun kielsit asiallisen kritiikin ja vaiensit sen puhujat, niin ketkä jäivät jäljelle panemaan hanttiin? No, tietenkin me. Totta kai me otimme vallan, kun se meille tarjottiin. Vaikka urasi alussa meitä ei ollut kuin kourallinen. Ja me teimme sen, mitä sinä et pystynyt tekemään. Islamilaisongelmaa ei enää ole. Niin kuin ei islamilaisiakaan. Luonnollisesti me olemme pitäneet huolen myös niistä asiallisen kritiikin esittäjistä. He ovat saaneet jo köyttä kaulaansa tai kuulan kalloonsa. Me kun emme demokraatteja kaipaa. Tiesimme, että natsismin nousu Euroopassa oli likimain mahdotonta. Sillä eurooppalaiset olivat pääosin demokratiaa kannattavia ja maltillisia ihmisiä. Mutta sinä, ja kaltaisesi kaksinkertaiset hyödylliset idiootit takasivat suosiomme ja antoivat meille mahdollisuuden ottaa vallan. Sinä synnytit meidät. Kun suljit pois kaikki muut mahdollisuudet. Ja ottamaamme valtaa me nyt käytämme. Raskaimman jälkeen.

Mies huusi kovaan ääneen: ”Ein Volk, Ein Reich, Ein Führer!”. Sitten hän nyökkäsi vieressään olevalle pyövelille, joka väänsi kampea. Merkelin alla oleva luukku aukesi, Merkel putosi, hänen niskansa katkesi ja sitten kaikki pimeni.

Merkel heräsi sängyssään hiestä läpimärkänä  ja täydessä horkassa. Epäilyksen Piru istui hänen edessään ja irvisti pirullisesti:

- Olikos mukava keikka?

- Ei kai enää lisää? En kestä enempää.

- Ei, ei enää lisää. Muuta kuin miettimistä siitä, että mahtaisikohan sinulla olla se kolmas tie näitten kahden väliltä valittavanasi? Se kolmas tie, joka estää nämä kaksi. Sinun oma tiesi synnyttää noista jommankumman. Aikaa sinulla on varsin vähän. Nukahda jälleen.

Merkel nukahti ja heräsi muutaman tunnin kuluttua. Hänen miehensä pani merkille että hän oli kovin väsyneen oloinen ja vähäpuheinen. Aamutoimien jälkeen hänen autonkuljettajansa nouti hänet ja ajoi hänet Saksan Liittopäiville, jossa hän piti tärkeän linjapuheensa. Puheessaan hän painotti suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rajojen jatkuvaa auki pysymistä. Paikalla olevat ihmiset huomasivat, että Merkel oli hikinen, hänen kätensä vapisivat, hän hiveli jatkuvasti kaulaansa ja katseli vähän väliä yläpuolelleen. Aivan kuin varmistaen, ettei siellä ollut mitään ylimääräistä.

Lisäys samana iltana: Jatkossa Epäilyksen Piru päivystää myös blogin sivupalkissa. Lämpimimmät kiitokset Thulelle hahmon piirtämisestä. Thulen pilapiiroksiahan voi seurata tästä linkistä.