ITÄKESKUKSEN TUNNELMAA

Unelmat. Ne ne on kauniita asioita ne. Eiköhän niitä ole joka ainoalla ihmisellä. Moni tavallinen ihminen unelmoi lottovoitosta. Se on kelpo unelma. Kolme miljoonaa euroa ei välttämättä tee ihmistä onnelliseksi, mutta kyllä elämää voi katsella se summa tilillään huomattavasti rauhallisemmin kuin persaukisena. Joku nuori poika unelmoi, että voi kun se mun lätkäura onnistuisi ja musta tulisi uusi Teemu Selänne tai ainakin jonkun NHL-seuran nelosketjun suht hyvin palkattu puurtaja. Joku ihan pikkunen poika voi unelmoida, että voi kun iskä ostaisi meille sen koiranpennun, niin sitten mulla olisi oma paras kaveri ja poikahan olisi siinä oikeassa, sillä pikkusen pojan ja hänen koiransa keskinäinen rakkaus on ehkä se pyyteettömin rakkauden muoto.

Nämä ovat ihan mukavia unelmia. Sitten on sellaisia unelmia, joita esittävät tiedostavat tutkijat, ja ne unelmat eivät oikeastaan koske heitä itseään, vaan he unelmoivat unelmansa toisten kannettaviksi ja toteuttavaksi, yleensä ikävin seurauksin ja luonnollisesti heidän itsensä ei tarvitse kärsiä unelmiensa seurauksista. Niillä unelmilla on vaan valitettava taipumus toteutua, sillä virallinen Suomemme seuraa edelleenkin heidän unelmiaan, pyrkii saattamaan ne toteen eikä hetkeäkään vaivaudu ajattelemaan, että nämä unelmat ovat jo toteutuneet scifi-kirjallisuuden ja elokuvien dystopiaosastolla.

Tuorein akateeminen unelmoija on Helsingin Uutisissa avautunut valtiotieteitten tohtori Timo Aro, jonka unelmaa tässä hieman käsitellään. Mies nimittäin mieltää unelmoivan tulevaisuudenkuvansa selkeästi positiivisena ja tavoiteltavana. Uutisotsikko tälle unelmalle on:

Tällainen on pk-seutu 2030 – Tutkija: "Itäkeskuksen tunnelma leviää myös omakotitaloalueille"

Niin allekirjoittaneella kuin lukijoilla on varmaankin jonkunlainen käsitys Itäkeskuksen tunnelmasta ja otsikko ei sen vuoksi välttämättä herätä kovinkaan ruusuista tulevaisuudenkuvaa, mutta antaapa tohtorimme jatkaa ja toimittajan säestää:

VISIO Itäkeskuksessa on aistittavissa jo nyt, millainen on pk-seutu 15 vuoden kuluttua, sanoo tutkija. Maahanmuuton kasvu näkyy myös palvelujen monipuolistumisena.

Kuvittele Itäkeskus etnisine kauppoineen ja monenkirjavine asukkaineen. Samanlainen monikulttuurisuus kuuluu, näkyy ja tuoksuu muillakin pääkaupunkiseudun asuinalueilla 2030.

Vähänkin Itäkeskusta tuntevalle niin monenkirjavuus, kuuluvuus, näkyvyys ja tuoksuvuus on tuttua, mutta ehkä eri tavalla kuin mitä tutkijamme hahmottaa, sillä hän kuuluu siihen ansiotonta arvonnousua nauttivaan väestöryhmään, mikä mieltää muutamat falafeliä myyvät kaupat niin Helsingin kuin epäilemättä koko Suomenkin tulevaksi talousveturiksi joitten käyttäminen innostaa epäilemättä kaikkia kantasuomalaisiakin, eikä sen vuoksi takerru mitättömiin yksityiskohtiin. Antaa hänen jatkaa:

– Itäkeskuksen tunnelma ja värikirjo leviää myös omakotialueille, Aro arvioi.

…

Maahanmuuton kasvu näkyy Aron mukaan kaikilla elämänalueilla, etenkin elinkeinopalvelujen monipuolistumisena: syntyy uusia etnisiä ravintoloita, ruoka- ja muita kauppoja ja palvelumuotoja.

– Tilanne vaikuttaa varsinkin yksityisiin palveluihin, mutta myös julkisiin. Työttömyys ei ainakaan pahene, koska maahanmuuton kasvu luo varmasti uusia palvelutyöpaikkoja katoavien töiden tilalle.

Aro uskoo, että 2030 ulkomaalaistaustaisia nähdään paljon myös julkishallinnossa, esimerkiksi poliiseina ja palomiehinä.

Tohtorismies tietysti ajattelee, että etnisten kauppojen lisääntyminen nostaa valtiomme selkeään kukoistukseen, mutta koska hän on unelmatieteitten tohtori, hän ei ehkä muista, että kun etnisesti edistyksellisestä kaupasta ostavat sapuskaa lähinnä etnisesti edistykselliseen vähemmistöön kuuluvat ihmiset, jotka taas ovat saaneet ostoksiin tarvitsemansa rahoituksen etnisesti vähemmän edistyksellisten ihmisten verorahoista, niin kyseisiä kauppa-akteja ei välttämättä voida pitää uutena Nokiana, vaikka siitä saadaankin epäilemättä lehtiin ja televisioon mainioita juttuja tyyliin ”Mohammedin etninen maustekauppa takaa hyvinvoinnin myös suomalaisille veronmaksajille. Lenni-Pirkittakin kävi täällä ja oli kauhean tyytyväinen”.

Luonnollisesti tohtorimme myös tuumii, että vaikka etnisesti edistyksellistä vähemmistöä on palkattu Helsingissä julkishallinnon toimesta lähinnä tehtäviin, joita ei oltaisi koskaan edes tarvittu, elleivät he olisi aikanaan tulleet Suomeen, eikä heidän määränsä tavallisille ihmisille tarpeellisissa julkishallinnon tehtävissä ole kuluneen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana lisääntynyt tiunaakaan, niin asiasta voi siitä huolimatta tehdä akateemisen johtopäätöksen, että tulevaisuudessa näin jostain syystä tulee tapahtumaan. Eli jos palavaa saunaa on sammutettu bensiinillä seitsemän kertaa peräkkäin, eikä se kehno vie ole sammunut, niin ehkä se kahdeksannella kerralla sammuu. Tarttee vaan ostaa lisää bensiiniä.

Lisäksi kyseinen tohtori toteaa sen, mitä Suomessamme on todettu jo noin kaksikymmentä vuotta:

– Meillä osattaneen välttää tekemästä samoja virheitä kuin Ruotsissa.

Eli heppu pistää noin tuhanteen kertaan aikaisemminkin mainitun potentiaalin peliin ja heittää sen totena. Mikä taas hotellin respasta katsoen hieman huvittaa, sillä ne samat virheet, mitä on tehty Ruotsissa eli täysin kyseenalaistamaton toiseuden ylistäminen, kantaväestön vääristä asenteistaan syyllistäminen, etnisesti edistyksellisen väestönosan kielen ja kulttuurin väkisinylläpitäminen verovaroin sillä perusteella, että näin se sopeutuu yhteiskuntaamme mahdollisimman tehokkaasti varmistaen samalla, että se ei sopeudu ollenkaan sekä julkishallinnon työllistämisessä että asuntojonoissa käytetty positiivinen erityiskohtelu ovat suoraan sieltä kopioituja ja niitä mainostetaan jonain uutena ja ennennäkemättömänä suomalaisena ratkaisuna.

Mutta unelmoidahan saa, ja kyseisen tohtorin unelmien mukaan maassamme jatkossa mennään. Eli niin sanottu Itäkeskuksen tunnelma epäilemättä leviää Helsingin ympäristökuntiin vuoteen 2030 mennessä. Epäilemättä se leviää siitä laajemmallekin vuoteen 2050 mennessä, joten hotellin respa menee mukaan tohtorin unelmiin ja ajattelee Radanvarsikaupungin kauppakeskusta, nimeltään Mitäkeskus vuonna 2050. Mietitään tilannetta, jossa helsinkiläinen tiedostava toimittaja tulee haastattelemaan Mitäkeskuksessa olevan kahvilan omistajaa. Kahvilan omistaja on nainen, ja kantasuomalainen sellainen.

- Vuonna 2016 valtiotieteitten tohtori Timo Aro ennusti, että niin sanottu ”Itäkeskuksen tunnelma” on levinnyt laajemmallekin Suomeen. Hänen ennustuksensa mukaan monikulttuurisuus kuuluu, näkyy ja tuoksuu varmaankin nyt myös täällä Radanvarsikaupungissa, sen ostoskeskuksessa Mitäkeskuksessa, jossa te pidätte kahvilaanne. Mikä on oma mielipiteenne asiasta, tämän vireän kahvilan omistajana?

- No kai ton nyt näät ittekin. Tässä niin vireästä puhuisi. Asiakaspaikoista kaksi kolmasosaa on täynnä noita Säkkivälineen varusteisiin pukeutuneita helvetin kovaäänisiä ämmiä  ja niitten mukuloita, jotka käsittääkseni jossain sivistysvaltiossa olisivat koulussa. Sitten yksi kolmasosa on niitä niitten sosiaalihuollon maksamiin hyviin vermeisiin pukeutuvia helvetin röyhkeitä miehiä eikä pirukaan ota selvää, että mitkä niitten perhesuhteet ovat, kun virallisesti joka ämmä on yksinhuoltaja. Ei tänne kantasuomalainen ole eksynyt aikoihin. Enkä minä heitä siitä syytäkään. Ihminen yleensä tulee johonkin maksettuun paikkaan viihtymään, mutta täällä se ei onnistu. Niin että tunnelma kieltämättä on kuin Itäkeskuksessa aikanaan. Minkälainen se siellä nykyisin on? En uskalla kuvitellakaan.

- Mutta eivätkös nämä ole kuitenkin maksavia asiakkaita?

- Mikäli maksavalla asiakkaalla mielletään se, että jätkä ostaa kupin kahvia ja pitää sitten pöytää varattuna kuusi tuntia niille muille, jotka eivät ole ostaneet mitään, niin kieltämättä kyseessä on maksava asiakas. Poiskaan noita ei uskalla häätää, sillä jos sen tekee, niin saa heti kimppuunsa kantasuomalaisten yliopisto-opiskelijoitten pitämän rasistipartion. Mutta tosiasia on, että yrittäjänkin pääelinkeino on syöminen, ja tällä tavoin se on käynyt hiukka vähäiseksi. Kun ne oikealla rahalla ostavat kantasuomalaiset ovat mieluummin kotonaan tai lähinnä käyvät tossa ostarin vieressä olevalla snagarilla, joka hoksasi myydä ainoastaan sianlihaan pohjautuvia tuotteita.

- Mutta tuovathan nämä asiakkaat myös tarpellista monikulttuurisuutta kuuluville, näkyville ja monikulttuurisuus tuo myös suomalaisille uusia tuoksuja, niin kuin tohtori Aro sanoi jo vuonna 2016. Hän on kuitenkin tohtorismies ja hänet tulee siis ottaa vakavasti jo oppiarvonsa puolesta.

- Näkyvyys ja kuuluvuus on huomattu, kieltämättä ja monikulttuurisia tuoksuja voi käydä nuuhkimassa tuolla Mitäkeskuksen wc-tiloissa, sillä siivoojat eivät enää suostu tekemään siellä kuin yövuoroa, joka alkaa kaksi tuntia ostoskeskuksen sulkemisen jälkeen ja töissään heillä on tukenaan kaksi vartijaa. Ne vartijat muuten palkattiin tänne paikallisesta uimahallista. Kaupunki laski, että oli liian kallista täyttää allas kerran viikossa, kun edistykselliset tyypit paskoivat sinne ja kantasuomalaisetkin lakkasivat muutenkin käymästä siellä, kun etnisesti edistyksellisillä ihmisillä, nimenomaan miespuolisilla sellaisilla, ei missään vaiheessa selvinnyt se, että mikä on miesten ja naisten puoli eikä myöskään se, että suihkussa oleva alaston nainen ei ole halukas yllätysseksiin. Kaupunki yritti pitää uimahallia yllä nostamalla pottunokkien uimahallimaksun kolmeenkymmeneen euroon per kerta ja antamalla uimahalliseteleitä etnisesti edistyksellisille, mutta sitten sieltä löytyi joku laskutaitoinen joka kaiken lisäksi huomasi, että niin siivoojat kuin uinninvalvojat siirtyvät mieluummin peruspäivärahalle, joten uimahalli on luovutettu Radanvarsikaupungin palokunnalle sammutusharjoitusmateriaaliksi. Se poltetaan ensi kuussa.

- Mutta onhan sentään julkishallinto palkannut näitä maahanmuuttajia? Palo- ja pelastustoimi sekä poliisi ovat varmaankin saaneet uutta etnistä väriä, niin kuin tohtori Aro aikanaan ennusti.

- Ja kissan paskat. Mulla on serkku palokunnassa hommissa ja se on kertonut, että etnisesti edistykselliset pääsyvaatimukset eivät olleet tarpeeksi löysiä, joten etnistä kiinnostusta ei ole ilmaantunut. Mutta se on kyllä totta, että tämä etninen rikkaus on työllistänyt niin palokuntaa kuin poliisiakin entistä enemmän, sillä etnisen rikastumisen myötä sekä henkilökohtaisen omaisuuden kuin seksuaalisen koskemattomuuden rajat ovat hieman hämärtyneet. Lisäksi niin roskakatoksia kuin parkkipaikkoja on otettu ilotulituskäyttöön mikä kieltämättä on meille tavallisille suomalaisille  hieman uutta, mutta epäilemättä väistämätöntä ja tarpeellista, että voisimme mieltää paikkamme maassamme ja ympäröivässä maailmassa uudella, edistyksellisellä tavalla.

- Mutta teidän kommenteistahan voi saada jotenkin sellaisen kuvan että te olette jollain tavoin katkera, ettekä pidä monikulttuurisuutta voimavarana. Kai te ymmärrätte, että vaikka se on ollutkin noin kuusikymmentä vuotta miinusmerkki niin taloudellisesti kuin yleiseen turvallisuuteen liittyen, niin joskushan sen täytyy onnistua, ja ette kai te sentään luovu unelmasta, jonka teille ovat toiset antaneet?

- Katkerako? No enhän toki. Eihän minua tänä viimeisenä yrittäjäpäivänäni juuri mikään haittaa.

- Viimeisenä?

- Juu, minä lopetan toimintani tänään. Onneksi ei tullut ostettua näitä tiloja, vaan vuokrattua. Tästä pääsee eroon saman tien. Minä muutan Hömpstadiin ja perustan siellä nakkikioskin. Siellä tienaa paremmin, varmemmin ja asiakkaittenkin kanssa tulee toimeen. Ja mitä muuten toimittaja puhui sen erään tohtorin mainostamista etnisistä tuoksuista, niin niitä on pian luvassa lisää.

- Kuinka niin

- Minä olen viimeisen tunnin ajan myynyt kahvia ja teetä, joihin on lisätty voimakasta laksatiivia. Ja hetken päästä minä ilmoitan tälle asiakaskunnalle, että talo tarjoaa. Ja siskoni, joka on täällä apulaisenani, on tällä hetkellä liimaamassa ostoskeskuksen vessan ovia superliimalla kiinni. Niin että ei mene kauaakaan, kun tämän ostoskeskuksen etninen värinä muuttuu etniseksi pärinäksi…

Hotellin respa palaa tulevaisuuden rasistisista vihamielikuvista nykyaikaan ja toteaa vielä kerran, että jokaisella on unelmia. Tavallisen ihmisen unelmat ovat sellaisia, jotka liittyvät heihin itseensä, perheisiinsä ja ystäviinsä, eivätkä haittaa muita. Tiedostavien ihmisten unelmat ovat sellaisia, joissa he pakottavat muut ihmiset elämään omien unelmiensa mukaan. Unelmat ovat kuin persereikiä. Jokaisella on omansa. Järkevä ja asiallinen ihminen pitää omansa piilossa, eikä vaadi väkipakolla toisia ihmisiä haistelemaan sitä.