NANIITIT

Honokohaun satama, Havaiji, huhtikuun kuudes, vuonna 2018

Pienessä Kailua Konan kaupungissa sijaitsevan Honokohaun sataman edustalla oli ankkurissa 62-metrinen loistojahti M/Y Progress. Lokitietojen mukaan tuo Kanadan lipun alla kulkeva alus oli rekisteröity Vancouver Islandilla sijaitsevaan Campbell Riverin kaupunkiin. Kuluneen kahden vuorokauden aikana jahtiin oli saapunut joko Kailua Konan kaupungista suurilla veneillä tai Havaijinsaaren suurimman kaupungin Hilon lentokentältä helikopterilla kaupunkilaisille tuntemattomia miehiä. Miehistä ei näkynyt sinänsä kuin vilahdus, sillä veneilläkin Progressille siirtyvät miehet saapuivat satamaan autoissa, joissa oli tummennetut lasit. Jahdille saapui kaikkiaan kaksitoista miestä jotka olivat tulleet tähän syrjäiseen Havaijin kolkkaan kaikkialta maailmasta. Euroopasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Japanista, Australiasta, Etelä-Amerikasta ja olipa mukana vielä eräs mies, joka oli korkea-arvoinen Abu Dhabin hallitsijaperheen jäsen ja virallisesti harras muslimi. Tosiasiassa hän ei ollut millään muotoa uskonnollinen, mutta tuo peite oli ollut hyvin tärkeä.

Tähän loistojahtiin kokoontuvat miehet – iältään 74 – 76-vuotiaita – saattoi laskea maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon. Heidän vaikutusvaltansa ei ollut suuren yleisön tiedossa sillä he olivat pitäneet aina yllä hyvin matalaa profiilia eivätkä he koskaan liikkuneet seurapiireissä eivätkä muutenkaan olleet esiintyneet julkisesti. He olivat myös maailman rikkaimpien ihmisten joukossa vaikka sekään ei näkynyt julkisuudessa. Forbesin listoilla he näkyivät jossain sijoilla 300 – 400 mikä oli tietysti varsin vaikuttavaa sekin, mutta heidän tosiasiallinen omaisuutensa oli paljon suurempi ja se oli vuosikymmenten aikana hajotettu sekä ennen kaikkea piilotettu lukemattomien bulvaanien välityksellä ympäri maailman taloudellista järjestelmää.

Alun perin he olivat tutustuneet opiskellessaan Yalen yliopistossa 1960-luvulla. Nopeasti ystävystyneet tuolloin vielä nuoret miehet olivat kaikki taloudellisia neroja ja he alkoivat kutsua veljeskuntaansa nimellä The First Order eivätkä he liittyneet muihin opiskelijajärjestöihin. Vasemmistolainen ja hippiliikkeen sävyttämä 60-luku ei ollut miellyttänyt heitä. Sinänsä, niin kuin nuoret miehet yleensäkin, he olivat hyvin huolestuneet maailman tulevaisuudesta mutta toisin kuin pääosa sen ajan opiskelijoista he olivat konservatiiveja. He tulivat kaikki varakkaista perheistä mutta tiukan kasvatuksen saaneena he eivät olleet hemmoteltuja niin kuin moni heidän kaltaisensa kultalusikka suussa syntynyt. Siihen aikaan akuutti ydinsodan pelko vaikutti heihin yhtä lailla kuin sukupolveensa, mutta he tekivät asiasta toisenlaiset johtopäätökset. Neuvostoliiton masinoima rauhanliike oli heidän mielestään vain kiertotie kommunismille alistumiseen ja sen vuoksi sitä ei kannattanut tukea millään muotoa. Lisäksi he uskoivat Neuvostoliiton joka tapauksessa aikanaan kaatuvan taloudelliseen mahdottomuuteensa.

Neuvostoliitto kaatuisi omille savijaloilleen, mutta miehet olivat kiinnittäneet huomionsa vielä suurempaan uhkaan eli väestönkasvuun. Länsimaat kehitysapunsa ja ennen kaikkea kehittyneen lääketieteensä myötä olivat aiheuttamassa – vaikkakin varmasti hyvää tarkoittaen ja selvästi inhimillisissä tarkoitusperissä – erityisesti Afrikassa tikittävää aikapommia sillä jo 1970-luvulla mantereen väkiluku alkoi hälyttävästi kasvaa vaikka mantereen resurssit eivät kasvaneet samaa tahtia kuin nälkäiset suut. Mitään välitöntä muutosta miehet eivät tilanteeseen osanneet vielä siinä vaiheessa tarjota, sillä vaikka miesten suurimmaksi osaksi jo 1970-luvulla piilotettu yritysimperiumi oli huomattavan varakas, niin kehitysavun kyseenalaistamattomaksi arvoksi muuttaneeseen politiikkaan sillä ei pystynyt vaikuttamaan. Sopivia ja ennen kaikkea realistisia ja tarpeellisiin keinoihin pystyviä poliittisia päättäjiä ei ollut tarjolla sillä elettiin miesten syvästi halveksimaa ”Vesimiehen aikaa” ja poliitikkoihin uhratut varat olisivat hukkaan heitettyjä.

Miehet olivat kehittäneet toisen suunnitelman, siinä vaiheessa vielä hieman hahmottamattoman sellaisen mutta he ymmärsivät, että vaikka heidän kannatti sijoitusmielessä satsata voimakkaasti sekä lääke- että aseteollisuuteen, niin yritysimperiumin päätavoite tulisi olla tietotekniikassa, geenitutkimuksessa ja vielä aivan alkutekijöissään olevassa nanoteknologiassa. Tätä varten he kehittivät värväysjärjestelmän jolla etsittiin maailman parhaista yliopistoista lahjakkaimpia ja ennen kaikkea tietyllä lailla kapinallismielisiä ja sääntöjä sekä vallitsevia käsityksiä kyseenalaistamaan pyrkiviä opiskelijoita. Näille opiskelijoille tarjottiin niin suuret taloudelliset edut ja ennen kaikkia täysin rajattomat resurssit tieteelliseen tutkimukseen että hyvin harva kieltäytyi tarjouksesta. Värvätyt tutkijat siirtyivät tekemään työtään tietäen, että sen tulokset eivät näkyisi koskaan arvostetuimmissa tiedelehdissä eivätkä he koskaan saisi Nobelin palkintoa.

The First Order perusti kaikkiaan kuusi erillistä tutkimuslaitosta. Kaksi Yhdysvaltoihin, yhden Kanadaan, yhden Sveitsiin, yhden Iso-Britanniaan ja yhden Japaniin. Tutkimuslaitokset tekivät työtään itsenäisesti ja työn koordinoijana toimi erillinen tutkimuskeskus Yhdysvaltain Vermontin osavaltion Benningtonin kaupungissa. Tässä pääkeskuksessa toimivat erityisen tarkasti valikoidut työntekijät. He raportoivat suoraan veljeskunnan jäsenille jotka puolestaan tapasivat toisensa kerran vuodessa vaihtelevissa paikoissa ja sopivat toiminnan tulevista suuntaviivoista. 1980-luvun puolessa välissä saattoi The First Order todeta, että heidän tutkimuskeskustensa tietämys niin geenitutkimuksessa kuin nanoteknologiassa oli noin kaksikymmentä vuotta edellä siitä, mitä yleinen taso oli. Se ei vielä riittänyt tarvittavaan, mutta tutkijat totesivat, että saavutettu tiedon taso ruokkii uutta osaamista ja vankan tietopohjan päälle rakentaessa tutkimuksen nopeus ja sen myötä tulokset moninkertaistuisivat.

Moninkertaistumiseen oli tarvetta, sillä vielä 1980-luvun alussa veljeskunta piti suunnitelmaansa niin sanotusti ehdollisena. Viimeinen varmistus siihen, että suunnitelman toteuttaminen tulisi olemaan välttämätöntä tuli vuonna 1985, jolloin veljeskunta näki Etiopian nälänhädän vuoksi pidetyt Live Aid-konsertit. He ymmärsivät, että mahdollisimman julkisesta kehitysavusta oli tullut jo pop-kulttuurin muoto jonka tarkoituksena oli ruokkia lähinnä länsimaisen ihmisen egoa ja omaatuntoa eikä puuttua nälänhätien juurisyihin. Länsimaissa ei ymmärretty, että vaikka Afrikassa oli nälänhätiä niin väestö kasvoi siellä niittenkin aikana. Syynä nälkään ja kurjuuteen ei ollut kolonialismi vaan nimenomaan se nälänhädästä henkiin jäänyt afrikkalainen joka teki seitsemän nälkäistä jälkeläistä jotka puolestaan tekivät kukin seitsemän vieläkin nälkäisempää jälkeläistä.

Länsimaitten Afrikkaan viemä niin ruoka- kuin lääkinnällinen apu oli kieltämättä päässyt hyvin pitkälle tavoitteeseensa ja kuolleisuus kyseisellä mantereella väheni vaikkei nälkä vähentynytkään ja kehitysmaat pysyivät alikehittyneinä valtioina. Itseään järkevänä olentona pitävä mutta tosiasiassa hyvin pitkälle tunteittensa vietävänä elävä länsimainen ihminen järkyttyi pallovatsaisen kwashiorkor-lapsen kärsimyksestä tai lähinnä lasta esittävästä valokuvasta ja halusi pitää mahdollisimman monta lasta hengissä. Unohtaen, että kwashiorkor tarkoitti ”hän, joka sai veljen”, jolloin taudin nimi itsessään selitti sairauden syyn. Tai nimenomaan haluten unohtaa, sillä vesimiehen aikaa elävä länsimainen ihminen alkoi kehittää itselleen vahvan uskon siitä, että mikään kehitysmaissa tapahtuva paha ei voi johtua kehitysmaalaisista itsestään. Syy on aina länsimaisen riiston. Kehitysavun, ruoka-avun ja lääketieteellisen avun aikaansaamaa väestönkasvuongelmaa hän ei edes halunnut ajatella, sillä tokihan kaikilla ihmisillä oli oikeus elää.

Veljeskunta ei koskaan toiminut hätiköiden luottaen vain pelkkään omaan harkintakykyynsä. Second opinion oli aina hyvä saada. Niinpä kyseisen 1980-luvun loppupuolella se teki uuden värväyskierroksen yliopistoissa, tällä kertaa yhteiskunnallisten aineitten parissa joskaan sen jatkuva vasemmistolaistuminen ei heitä miellyttänyt. Mutta sieltä löytyi silti aina lahjakkaita ja virallisen liturgian ulkopuolella ajattelevia ihmisiä. Heitä palkattiin – myös erittäin hyvillä eduilla – tekemään toisistaan tietämättä tutkimusta länsimaailman poliittisen tilanteen kehittymisestä nimenomaan väestönkasvun kannalta. Tutkimuksen aikana Neuvostoliitto – veljeskunnan odotusten mukaisesti – hajosi ja tutkijoille annettiin sen johdosta useita vuosia lisäaikaa. Sillä pakkahan oli mennyt kerralla uusiksi.

Tutkijat antoivat pitkän työnsä tulokset veljeskunnalle vuoden 1995 aikana ja kaikissa tutkimuksissa tiivistelmä oli samanlainen:

- Vaikka Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 ja sitä myötä romahti myös kuriin ja pakottamiseen  pohjautuva reaalisosialismi, niin sosialismin utopistinen osa-alue on jäänyt elämään läntisissä yhteiskunnissa. Kyseisen utopistisen idelogian voi olettaa voimistuvan ja saavan itselleen jopa poliittisen johtoaseman kyseisissä maissa. Erityisesti tämä koskettaa läntistä Eurooppaa, jossa Euroopan unionin ovat saamassa haltuunsa / ovat saaneet haltuunsa juuri nämä kyseiset utopistisosialistit. Tukea tälle kehitykselle lisää se, että talouselämä on keskittymässä aina vain suureneville kansainvälisille yrityksille joilla ei ole isänmaata ja jotka – tavallaan kapitalismin periaatteitten vastaisesti – tukevat näitä sosialisteja sekä myös se, että valtamedia on pikku hiljaa siirtymässä / jo siirtynyt myös yhtä lailla kaiken realismin hylänneitten utopiasosialistien haltuun.

- Utopistisen ideologian vahvistuessa länsimaat eivät sekä pysty, eivätkä myöskään halua puuttua millään lailla väestöräjähdykseen ja siitä tulee ajan myötä tabu josta ei puhuta vaikka sen olemassaolo tiedetään. Tämä siksi, että eräänlaiseksi pyhäksi lehmäksi muodostunutta ja tavoitteissaan täysin epäonnistunutta kehitysapua ei saa arvostella, koska sitä arvostellessa arvosteltaisiin utopistisen ideologian tärkeimpiä arvoja. Lisäksi minkäänlaiset vapaaehtoiset keinot eivät vaikuta väestöräjähdykseen. Kuviteltu koulutustason ja elintason nousu sitä ei tee, sillä utopistiset länsimaiset eivät ymmärrä takapajuisten uskontojen ja traditioitten sekä puhtaan inhimillisen ahneuden vaikutusta. Tai ne eivät haluakaan ymmärtää, sillä se ymmärrys veisi pohjan ajatuksesta kaikkien ihmisten ja kulttuureitten samanlaisuudelta ja yhtä suurelta arvokkuudelta.

- Sen sijaan länsimaiset utopiayhteiskunnat nostavat esille sijaistoimintaa, joka saa tietynlaisen pseudouskonnon aseman. Näitä ovat olleet jo happosade sekä otsoniaukko ja koska niitten ennustamaa katastrofia ei ole tapahtunut, niin seuraava esille nostettava ja kaikin keinoin mainostettava asia tullee olemaan ilmastonmuutos. Tulevan kehityksen myötä näitä maailmanlopun skenaarioita estävä toiminta ja sitä myötä rajoitukset tulevat koskemaan ainostaan kehittyneitä ja teknistyneitä länsimaita jotka muutenkin ovat alkaneet huolehtia ympäristönsä tilasta paremmin kuin kehitysmaat ja esimerkiksi voimakkaasti teollistuva Kiina ja Kaakkois-Aasia. Näin ollen ympäristönsuojelusta tulee lähinnä länsimaitten taloutta jarruttava tekijä jolla ostetaan hyvää oloa utopiasosialisteille ja mahdollistetaan väestöräjähdyksen jatkuminen.

- On jo alkavia merkkejä siitä, että utopiasosialismin ja väestöräjähdyksen yhdistelmä tulee olemaan tuhoisa. Sillä on todennäköistä, ettei väestöräjähdys jatkossa rajoitu niihin maihin missä se tapahtuu. Ennen pitkää niin Afrikasta kuin Lähi-idästä tulee purkautumaan suuri määrä ylijäämäväestöä erityisesti Eurooppaan. Nimenomaan siksi, koska Eurooppa, erityisesti Länsi- ja Pohjois-Eurooppa antaa vapaaehtoisesti siihen mahdollisuuden. Koska eurooppalaiset utopistipoliitikot median kannustamana ovat nostamassa idean monikulttuurisuudesta ja rajoittamattomasta maahanmuutosta myös pseudouskonnoksi tämä kehitys tulee jossain vaiheessa uhkaamaan Euroopan vakautta ja jopa säilymistä yleensä. Tällä hetkellä asian suhteen tarjoavat suurimman turvan maissaan ankaraa yhteiskunnallista kuria pitävät arabidiktaattorit, mutta jos heidät jossain vaiheessa syöstään vallasta on tulppa silloin auki ja tie kaaokseen aukaistu.

- Kaiken kaikkiaan väestöräjähdys on tämän hetken suurin ongelma ja uhka koko maailmassa, eikä mitään mietittävissä olevia ja realistisia keinoja sen pysäyttämiseen ole.

Second opinion oli annettu, tosin se oli sama mitä veljeskunta oli itsekin ajatellut. Sitä, mitä tutkijat eivät tienneet, veljeskunnalla oli hallussaan mietittävissä oleva ja realistinen keino. Ei vielä valmis, mutta sitä lähestyttiin päivä päivältä. Tutkimuslaitokset toimivat rajattomilla resursseilla ja uusia lahjakkaita tutkijoita värvättiin. Nyt tarvittiin enää kärsivällisyyttä ja sitä veljeskunnalla riitti. Tarvittiin vielä kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana veljeskunnan rahoittama geenitutkimus ja nanoteknologia olivat jo useamman sukupolven edellä siitä, mistä arvostetuimmissa tiedelehdissä kirjoitettiin.

Viidestoista kesäkuuta vuonna 2015 veljeskunta tapasi toisensa Kanadassa, New Brunswickin provinssin pääkaupungissa Frederictonissa. Tapaamisessa oli mukana Vermontin Benningtonissa sijaitsevan kaikkien tutkimuslaitosten toimintaa koordinoivan keskuksen ylin johtaja. Hänelle esitettiin yksi kysymys:

- Onko projekti valmis?

- Kyllä. Tuote on valmis. Sataprosenttisesti. Tuotteen levittämisen valmistelu kestää noin vuoden ja itse levittäminen kaksi vuotta. Sillä varmistetaan sataprosenttinen peitto.

- Kiitämme teitä. Aloitamme projektin välittömästi. Olette palvelleet meitä uskollisesti kolmekymmentä vuotta ja projektin edetessä tähän vaiheeseen olette myös esittäneet halunne päästä eläkkeelle. Luonnollisesti suostumme tähän. Käsittääkseni olette muuttamassa eläkepäiviksenne Arkansasin Black Oakiin. Pienenä merkkinä kiitollisuudemme osoituksesta teidän tilillenne on siirretty viiden miljoonan dollarin  ylimääräinen bonus.   

Kaikki veljeskunnan jäsenet nousivat ja kättelivät eläkkeelle siirtyvää johtajaa. Kun hän oli poistunut, veljeskunnan puheenjohtajavuorossa ollut tanskalainen – muitten lailla suurelle yleisölle tuntematon – multimiljardööri totesi:

- Itse asiahan on sovittu jo aikaa sitten. Mutta niin kuin myös on sovittu, nyt on äänestyksen aika. Viimeisen äänestyksen aika on sitten vuonna 2018. Toteutammeko operaation? Onko meillä varaa ja inhimillisyyttä olla toteuttamatta sitä?

Kaikki kaksitoista kättä nousivat epäröimättä. Tanskalainen puheenjohtaja otti esille läppärinsä, aukaisi salaisen viestintäyhteyden ja naputti ennalta sovituille asiamiehille viestin:

ALOITTAKAA OPERAATIO EDISTYS

Sitten hän painoi enteriä. Operaatio Edistys alkoi edetä siitä hetkestä alkaen jo kauan sitten suunniteltujen suuntaviivojen mukaisesti. Mutta heidän täytyi aloittaa kyseinen operaatio myös omaan elämäänsä ja yritysimperiumeihinsa liittyen. Heistä jokainen oli jo aikaa sitten valinnut itselleen työnsä seuraajan. Joku seuraajista oli miehen oma poika, joku taas matkan varrella löytynyt lahjakas ja realiteetit ymmärtävä oppipoika. Yritysimperiumeja alettaisiin pikku hiljaa siirtää seuraajien nimiin ja omistussuhteita sotkea vielä entisestään. Myös seuraajat olisivat tuntemattomia ja vaiteliaita multimiljardöörejä jotka puolestaan jatkaisivat The First Orderin työtä. Myös tutkimuskeskukset lopetettaisiin, kaikki merkit niitten olemassaolosta hävitettäisiin ja tilalle perustettaisiin uudet eri paikkoihin ja eri kautta tulevan rahoituksen varaan. Luonnollisesti uusiin tutkimuskeskuksiin siirrettäisiin vanhoista peräisin oleva tieto.

Ainoa kerta kun The First Order tapasi kokonaisuudessaan The Second Orderin oli helmikuussa 2018, hieman ennen kuin Operaatio Edistys suoritettaisiin loppuun. Tilaisuus oli lämminhenkinen mutta vakava. Sillä pian ensimmäinen veljeskunta lakkaisi olemasta ja toinen veljeskunta jatkaisi sen tehtävää. Ensimmäisen veljeskunnan jäsenet hyvästelivät vielä rakkaimpansa, järjestivät viimeiset hoidettavat asiat ja sen jälkeen huhtikuun 2018 alussa lensivät kukin suunnastaan Honolulun lentokentälle, siitä puolestaan Havaijinsaaren pääkaupunkiin Hiloon ja siitä lopulta Kailua Konaan ja Honokohaun sataman edustalla ankkuroituneelle M/Y Progressille.

Ja tässä he nyt olivat. Kokoontuneina loistojahdin kokoustiloihin. Jokaisella oli päällään tumma puku ja kravatti vaikka he eivät normaalisti perustaneet muodollisuuksista eikä Havaijin lämpö olisi sellaista vaatinut. Mutta nyt saatettaisiin alulle jotain, joka vaati muodollisen pukeutumisen. Puheenjohtajavuorossa ollut yhdysvaltalainen, Teksasissa asuva jäsen avasi tilaisuuden ja kävi läpi tilanteen:

- Kuluneen kahden vuoden aikana niin ilmakehään, vesistöihin kuin juomaveteen oli kylvetty niin paljon naniitteja että niitä oli arvion mukaan 99,99 %:ssa ihmiskunnasta. Naniitit olivat ihmisten verenkierrossa horrostilassa ja kun ne saisivat käynnistyssignaalin, ne aloittaisivat itsensä monistamisen ja siirtyisivät ihmisen aivoihin.

- Aivoissa ne vaikuttaisivat niin että ihmisen lisääntymiskyky yksinkertaisesti loppuisi. Kivekset eivät tuottaisi enää siittiöitä eikä munasarjat munasoluja. Lisäksi osa naniiteista siirtyisi ihmisten sukuelimiin ja tukkisivat miesten siemenjohtimet ja naisilta munasarjat. Toimenpide olisi pysyvä, sillä naniitit manipuloisivat ihmisten omaa kudoskasvua ja esimerkiksi miehillä toimenpide vastaisi vasektomiaa. Tehtyään tehtävänsä naniitit hajoaisivat, poistuisivat aikanaan ihmisen aineenvaihdunnan kautta eikä niistä jäisi mitään jälkeä.

- Seuraavaksi olisi vuorossa veljeskunnan rahoittaman geenitutkimuksen osuus. Veljeskunnan rahoittamat tutkimuslaitokset olivat onnistuneet selvittämään ihmisen geeniperimän huomattavasti ennen kuin se virallisesti selvitettiin ja naniitit osasivat tunnistaa sen. Jos naniitti oli ihmiskehossa, johon sen ei tulisi reagoida se toteaisi asian, yksinkertaisesti lakkaisi olemasta ja hajoaisi. Kaikkien mahdollisten ihmiskansojen, rotujen ja heimojen genomi oli veljeskunnan tiedossa ja naniittien aktivoitumisen tai ei-aktivoitumisen ratkaisi varsin yksinkertainen kaava:

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli yli 5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 95 %:ssa kansakuntansa edustajissa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 4,5 - 5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 90 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 4 - 4,5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 80 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 3,5 - 4 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 70 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 3 - 3,5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 55 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 2,5 - 3 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 40 %:ssa.

- Jos henkilö edustaisi sellaista kansakuntaa, jonka lisääntyminen oli 2 - 2,5 lasta per nainen, naniitit aktivoituisivat 20 %:ssa.

- Jos kansakunnan lisääntyminen jäi alle kahden lapsen per nainen, naniitit eivät aktivoituisi ollenkaan.

Puheenjohtajavuorossa ollut teksasilainen mies totesi:

- Veljeni. On aika.

Jokaisen veljeskunnan jäsen edessä oli kannettava tietokone, joka erosi normaaleista läppäreistä siten, että siinä oli avain. Jokainen veljeskunnan jäsen käänsi avainta epäröimättä. Tämän jälkeen laivan viestikeskus otti satelliitin välityksellä yhteyden kymmeneen ympäri maailman sijoitettuun viestikeskukseen jotka puolestaan aktivoivat jo aikaa sitten levitetyn tietokoneviruksen joka otti haltuunsa noin viisitoista prosenttia maailman radio- ja tv-asemista sekä viisikymmentäkaksi tietoliikennesatelliittia. Asemat ja satelliitit lähettivät kolmen sekunnin purskeen joka kuuntelijoille kuulosti lähinnä häiriöltä lähetyksessä. Tämän jälkeen virus ohjelmoinnin mukaan hävitti itsensä ja jälkensä olemassaolostaan. Se oli tehnyt tehtävänsä.

Maailman mediassa analysoitiin jonkun verran sitä, mikä oli ollut tuo kolmen sekunnin maailmanlaajuinen häiriö, mutta selvyyttä siihen ei saatu. Pääteltiin sen oleva joko ilmakehähäiriö tai tietokoneissa oleva virhetila joka ei aiheuttanut sen kummempia ongelmia.

Sitä ei tiedetty, että häiriötila oli täysin suunniteltu ja se aktivoi naniitit.

Teksasilainen puheenjohtajavuorossa ollut mies totesi:

- Nyt meidän täytyy vain odottaa. Ehkä vietämme rauhallisia vanhojen ja elämäntyönsä tehneitten miesten eläkepäiviä tällä jahdilla tuloksia odottaessamme.

Heillä oli aikaa. Seuraava liike tehtäisiin kymmenen kuukauden kuluttua. Jahti otti kurssin pohjoiseen kohti Alaskan Anchoragea ja jatkaisi siitä etelään. Nyt oli aikaa katsella maisemia.

Helsinki, Naistenklinikka, helmikuussa 2019

Eräs sairaanhoitaja istui kahvitauollaan kollegoittensa kanssa. He keskustelivat ilmiöstä joka oli muuttunut päivä päivältä voimakkaammaksi ja jota he eivät välttämättä pitäneet kovinkaan pahana vaikka he eivät ymmärtäneet mistä se johtui. Ilmiöstä oli tullut Naistenklinikalle tieto jo aikaisemmin neuvoloitten kautta ja nyt se näkyi täälläkin. Vielä viime huhtikuussa elettiin tilanteessa, jossa syntyneitten poikien nimeksi tuli huomattavan usein Mohammed. Sitten, syksyä kohti oli syntyneitten kehitysmaalaisten määrä alkanut lähteä lievään laskuun. Sitten voimakkaaseen laskuun. Sitten se romahti ja nyt, helmikuussa ei viimeisen viikon aikana ollut syntynyt muita kuin suomalaisia sekä jonkun verran venäläisiä ja virolaisia.

Sairaanhoitajilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä ilmiö johtui, mutta he eivät olleet panneet sitä ollenkaan pahakseen. Virallisen systeemin oppineet kehitysmaalaiset olivat olleet – hemmotelluiksi tottuneina – aina vaikeita ja hankalia asiakkaita. Kaikki hoitajat tuumivat, että johtui tämä mistä johtui, niin tilanne saisi siitä huolimatta pysyä samanlaisena. Pysyvästi. Kahvitauko loppui ja hoitajat saivat ilmoituksen uudesta synnyttäjästä. Hänen sukunimensä oli Mustonen.

M/Y Progress, jossain Tyynellämerellä, maaliskuussa 2019

M/Y Progress kiersi noin viidenkymmenen merimailin ympyrää eteläisellä Tyynenmerellä kiertäen koordinaatteja 48° 52′ 36″S 123° 23′ 36″W joka oli kaukaisin mahdollinen paikka kaikista mantereista ja saarista. Aluksen henkilökunnalle oltiin maksettu huomattavan suuri lopputili kun se oli poistunut aluksesta Uudessa-Seelannissa. Aluksen ohjaamisesta vastasi siitä eteenpäin veljeskunnan kanadalainen jäsen jolla oli myös merikapteenin pätevyys ja alus oli ilmoittanut lähtevänsä kohti Okinawaa. Tosiasiassa se lähti aivan toiseen suuntaan ja sammutti transponderinsa ettei sitä voinut seurata.

Kapteenin tehtävän ottanut kanadalainen oli laittanut jahdin määränpäähänsä saavuttuaan automaattiohjaukselle kiertämään ympyrää ja laivan tutka näytti, ettei jahdin lähettyvillä ollut yhtään alusta sadan kilometrin säteellä. Se oli tarpeellista ja välttämätöntäkin. Epämuodollisissa asusteissa loistojahdilla viimeisen vuoden viettäneet ensimmäisen veljeskunnan jäsenet olivat laittaneet jälleen tumman puvun päälle ja istuivat loistojahdin kokoustiloissa. Veljeskunnan kiertävä puheenjohtajuus oli kuluneen vuoden aikana vaihtunut ja puheenjohtajan paikan ottanut saksalainen mies aloitti kokouksen:

- Hyvät veljeni. Saamiemme tietojen mukaan naniitit ovat toimineet juuri niin kuin niitten pitikin toimia. Syntyvyys haluamissamme väestöryhmissä on romahtanut. Maailma on saanut hieman lisäaikaa. Kaikki varamme ja perintömme jatkaminen on siirretty toiselle veljeskunnalle. Mutta – niin kuin aikanaan sovittiin – tämä operaatio ei saa koskaan paljastua. Jos niin kävisi, niin vieläkin vallassa olevat utopistiset humanistisosialistit laittaisivat pystyyn jonkunlaisen afrikkalaisten lisääntymisprojektin kaikilla mahdollisilla voimavaroillaan ja tekisivät meistä julkisuudessa natseja ja kansanmurhaajia, vaikka me emme ole tappaneet ketään vaan antaneet maailmalle sen mahdollisuuden mikä sille oli välttämätöntä.

- Lähes kaikki operaation jäljet on hävitetty. Toistan, lähes kaikki.  Paitsi me,  ja se tieto mitä tällä aluksella on. Ja niin kuin olemme sopineet, ei operaatiosta jätetä jäljelle mitään jälkiä. Sillä turvaamme myös toisen veljeskunnan toiminnan. Se saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Niinpä on viimeisen äänestyksemme aika. Tiedätte kuinka toimia.

Jokaisen veljeskunnan jäsenen edessä oli jälleen kannettava tietokone, jossa oli avain. Jokainen veljeskunnan jäsen käänsi avainta jälleen ilman epäröintiä. Silloin kokoushuoneen seinällä olevassa näyttöruudussa alkoi näkyä laskuri, joka laski tunnista alaspäin. Laivan uumenissa oli viiden kilotonnin taktinen ydinase, jonka hankkiminen ei ollut tässä asemassa oleville miehille vaikeaa. Kello alkoi tikittää. Miehet siirtyivät jahdin oleskelutilaan, muistelivat elettyä elämäänsä keskustellen hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Mitään dramatiikkaa ei enää kaivattu eivätkä miehet sitä olleet elämässään muutenkaan kaivanneet. Vain rauhallisia lauseita menneistä vaiheista. Lähinnä pienistä, tärkeistä asioista. Ne suuret asiat oli jo hoidettu. Elämäntehtävä oli suoritettu.

Laskuri meni minuuttiin. Veljeskunnan jäsenet nostivat viskilasin, skoolasivat vielä kerran keskenään ja totesivat:

- Tälle ja seuraavalle veljeskunnalle sekä maailman paremmalle tulevaisuudelle.

Viskit nautittiin, ydinase räjähti ja muutti M/Y Progressin ja puoli kilometriä sitä ympäröivää merta vesihöyryksi. Räjähdys rekisteröitiin maailmalla ja se sai hetkeksi aikaan poliittisen kriisin, kun kuviteltiin, että Pohjois-Korea oli tehnyt ydinaseräjäytyksen mannertenvälisellä ohjuksella. Kohu laantui nopeasti kun sekä Yhdysvaltain, Venäjän että Kiinan tiedustelupalvelut ilmoittivat, että Pohjois-Koreasta ei kyseisenä aikana oltu ammuttu minkäänlaista ohjusta. Räjähdyksen aiheuttama kohu häipyi myös nopeasti toisen, vielä suuremman otsikkoaiheen alle.

Mitä oli tapahtunut kehitysmaiden syntyvyydelle?

Campbell River, Kanada, toukokuussa 2019

Campbell Riverin sataman edustalle ankkuroituneeseen loistojahtiin M/Y Genesikseen oli saapunut kaksitoista miestä, iältään 48 – 53-vuotiaita. He olivat toisen veljeskunnan jäseniä ja kokoontuivat ensimmäisen kerran omin päin. Veljeskunnan kiertävässä puheenjohtajavuorossa ollut argentiinalainen mies nousi seisomaan ja sanoi:

- Veljet. Viettäkäämme hiljainen hetki ensimmäisen veljeskunnan jäsenten muistolle. He ovat tehneet ehkä suurimman mahdollisen työn tämän maailman hyväksi, eikä kukaan – meitä ja tiettyjä valittuja henkilöitä lukuunottamatta – tule koskaan tietämään heidän sankaruudestaan.

Toisen veljeskunnan jäsenet nousivat, painoivat päänsä ja pitivät hiljaisen hetken. Sen jälkeen alettiin käydä läpi kokouksen asialistaa:

- Naniittien toiminta oli onnistunut sataprosenttisesti ja maailma oli saanut lisäaikaa selvitäkseen. Mutta oli selvää, että koska naniitit eivät olleet siirtyneet nyt syntyneisiin lapsiin eikä ollut varmaa että maailma -  erityisesti utopistiseen humanismiin ihastunut länsimaailma – olisi vieläkään viisastunut. Siksi veljeskunnalla oli varastossa tarvittava tieto ja teknologia jolla operaatio voitaisiin tarvittaessa uusia.

- Toisin kuin ensimmäisen veljeskunnan, toisen veljeskunnan tulisi osallistua myös poliittiseen toimintaan. Ei aktiivisena toimijana, vaan  taustavaikuttajana ja rahoittajana. Läntisessä maailmassa oli tullut esille huomattava määrä järkeviä ja realistisia kansallismielisiä poliitikkoja, joitten toimintaa tuli alkaa tukea rahallisesti sekä suoraan että median kautta. Veljeskunta oli pannut jo alulle toiminnan, jonka kautta ne ostaisivat itselleen suuria mediaketjuja.

- Afrikkaa ja muita syntyvyyskatoa kärsiviä maita tulisi alkaa avustaa, keskittyen koulutukseen ja erityisesti naisten koulutukseen. Veljeskunta oli yksimielinen siinä, että se ei onnistuisi nykyisen kaltaisissa kehitysmaalaisissa yhteiskunnissa vaan niihin tarvittaisiin kansastaan välittävä sotilasdiktatuuri. Sopivia johtajaehdokkaita oli löytynyt sekä länsimaisista sotilasopistoista että afrikkalaisista liikemiehistä. Heidän kanssaan oltiin oltu yhteydessä, kerrottu että heidän valtaanpääsyään tuetaan mutta oltiin myös kerrottu siitä että tappajananiitit oltiin keksitty jo ennen väestönkasvunaniitteja.

- Eli mikäli veljeskunnan tukema afrikkalainen sotilasjohtaja saisi päähänsä alkaa leikkiä uutta Idi Aminia tai Mobutu Sese Sekoa, niin hänelle tulisi yllättävä ja massiivinen aivoverenvuoto. Siihen ei ehkä ollut tarvetta, sillä löydetyt afrikkalaiset sotilaat ja liikemiehet vaikuttivat järkeviltä ja asiallisilta miehiltä jotka olivat totaalisen kyllästyneitä maittensa kaaokseen ja halusivat tehdä maistaan toimivia ja kansalaisistaan välittäviä valtakuntia. Samanlaisia sotilaita löytyi arabimaista, jotka manasivat alimpaan helvettiin aikanaan lännestä tuodun ns. demokratian joka sai heidän maansa kaaokseen.

- Luonnollisesti maailmassa ihmeteltiin, että minkä ihmeen vuoksi kehitysmaalainen väestönkasvu romahti. Etteivät epäilykset kohdistuisi millään muotoa – jo jälkensä hävittänyttä – ensimmäistä veljeskuntaa kohtaan, niin oli kehitettävä hämäysliike ja sitä saisi edustaa Gaia-uskonto. Toinen veljeskunta oli palkannut kymmenen näyttelijää – naniittivaroituksella varustettuna – jotka alkaisivat esiintyä Gaia-uskonnon epistoloina ympäri maailmaa. Toinen veljeskunta tarjoaisi heille sekä huomattavaa taloudellista tukea että medianäkyvyyttä. Gaia-epistolat julistaisivat oppia että maapallo itsessään oli älyllinen olento ja sen vuoksi se oli estänyt ihmisen liiallisen lisääntymisen. Uskonto tulisi saamaan laajaa kannatusta erityisesti länsimaisten naisten keskuudessa sillä he olivat muutenkin kovasti vastaanottavaisia kaikelle järjenvastaiselle hömpälle. Sitä kautta tapahtumien todellinen syy jäisi taka-alalle.

- Tietenkin tuli varoa, ettei kyseinen Gaia-uskonto nousisi liian suureen asemaan ja siksi sen hajoaminen oltiin suunniteltu jo etukäteen. Vanhoilliset Gaia-uskovaiset tulisivat pitäytymään edelleenkin siinä ajatuksessa että maapallo itsessään ja kokonaisuudessaan on älyllinen elollinen organismi. Toinen lahko uskoisi, että maapallon niin virus- kuin bakteerikanta muodostaisi älyllisen olennon. Kolmas lahko puolestaan alkaisi julistaa, että maan ulkopuoliset olennot olisivat aikanaan lisänneet dna:tansa ihmisiin ja laittaneet siihen eräänlaisen kasvujarrun. Toinen veljeskunta tulisi antamaan sekä rahallista avustusta että mediatilaa näille kaikille kuppikunnille ja varmistaisi että ne hajoaisivat vielä useampiin toistensa kanssa taisteleviksi lahkoihin, muuttuisivat naurettaviksi ja menettäisivät samalla merkityksensä. Mutta ne olisivat välttämättömiä viemään huomiota ensimmäisen veljeskunnan työstä ja siitä epäilystä että väestönkasvun romahdus oli aiheutettu keinotekoisesti.

- Lisäksi toinen veljeskunta totesi, että uudet kandidaatit heidän työnsä jatkamiseksi oli löydetty ja heidän koulutuksensa oli käynnissä. Aikanaan kolmas veljeskunta tulisi jatkamaan heidän työtään. Kolmannen veljeskunnan, ja ehkä jo toisen veljeskunnan aikana nanoteknologia voitaisiin tuoda julki ja alkaa käyttää sitä tappavien sairauksien niin kuin esimerkiksi syövän hoitamisessa.

Meyrin, Geneven kantoni, Sveitsi

Meyrin sairaalan patologi tutki ruumista, joka oli tuotu hänelle tutkittavaksi. Kyseessä oli 51-vuotias arabimies, terve, ei mitään tiedettyjä sairauksia. Silti hän oli romahtanut yhtä-äkkiä ilman mitään syytä ja kuollut muutamassa hetkessä. Patologi suoritti ruumiinavauksen eikä havainnut sydämessä eikä muissakaan elimissä minkäänlaista vikaa. Sitten hän aukaisi kallon, katsoi aivoja ja näki jotain, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Ei hän voinutkaan olla nähnyt sitä, sillä kyseinen mies kuului niin ensimmäisen kuin toisen veljeskunnan tietämään poikkeamaan.

Noin yhdellä ihmisellä miljoonasta naniitit eivät lopettaneet toimintaansa tehtävänsä suoritettuaan vaan jatkoivat kasvamistaan aivoissa kunnes ne saivat aikaan massiivisen aivoverenvuodon. Kyseinen arabimies oli yksi miljoonasta. Patologi tutki ruumiin aivoissa oleva outoa muodostelmaa. Se ei näyttänyt syövältä. Se ei näyttänyt miltään, mitä patologi oli ennen nähnyt.

Patologin onneksi hän työskenteli paikkakunnalla, jossa toimi CERN, eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Sen kautta hän saattoi tutkia tuota outoa muodostelmaa huippuluokan mikroskoopilla. Hänellä kesti hetken aikaa tajuta, mitä hän todella näki, mutta sitten hän muisti kehitysmaalaisen väestönkasvun romahduksen, laski päässään yhteen kaksi ynnä kaksi ja sitten hänen kasvoilleen ilmestyi leveä hymy:

- No kas perkelettä…

Patologi aukaisi nauhurinsa:

- Kuolinsyynä on massiivinen aivoverenvuoto. Ruumis tulee välittömästi luovuttaa sukulaisilleen että he voivat haudata hänet islamilaisten menojen mukaisesti.

Tämän jälkeen patologi siirtyi ruokailutiloihin. Hän kuuli ruokaillessaan kun naapuripöydässä puhuttiin siitä, kuinka kehitysmaalainen syntyvyys oli romahtanut ja mietittiin syitä siihen.

Patologi oli hiljaa mutta hymyili itsekseen.