maanantai 21. toukokuuta 2018

KORTTITALON SORRUTTUA


jatkoa aikaisemmasta osasta

Helsinki, eräs tammikuu tulevaisuudessa



Kahdeksan kuukautta sen kokouksen jälkeen jossa persaukisen mutta kulisseja edelleen ylläpitävän Suomen poliittinen sisäpiiri teki päätöksen maakuntavaltionsa muuttamisesta kantaväestönsä kohdalta kehitysmaaksi tai oikeastaan siirtomaan ja kehitysmaan yhdistelmäksi istui kyseisessä kokouksessa mukana ollut sisäministeri toimistossaan ja mietti elämänsä kulkua. Hän oli jo nuorena miehenä oppinut että tuulenhaistaminen oli aina ollut hänen vahvin osa-alueensa eikä moraali ollut koskaan hänelle ominaisin tai ainakaan pyrkyryyttä millään tavoin jarruttava piirre. Hän oli myös jo nuorena ymmärtänyt olevansa täysin empatiakyvytön ja narsistinen yksilö joka oli kunnostautunut koulukiusaamisessakin niin hyvin että kiusatut saivat lopulta aina syyn itselleen. Siksi politiikka oli ollut hänelle luonnollinen ja ehkä oikeastaan ainoa ammatinvalinta.

Ammatinvalinnan myötä valitusta puolueesta sinänsä ei ollut enää silloin hänen nuoruudessaan niin kovin suurta lukua. Hän saattoi valita minkä puolueen hyvänsä sillä kaikki valtapuolueet olivat osa saman sateenvarjon ja vaaliliiton alla olevaa federalistista yleispuoluetta jotka kinastelivat ennen vaaleja merkityksettömistä yksityiskohdista saadakseen äänestäjille aikaan illuusion vaihtoehdoista. Mikä illuusio valtamedian suosiollisella tai paremminkin fanaattisella avustuksella oli tähän asti – ainakin nippa nappa – mennyt vieläkin läpi ja eduskunnan kokoonpano oli edelleen federalistit 112 – kansallismieliset 88. Nuori pyrkyri ja tuleva sisäministeri oli valinnut puolueekseen kokoomuksen jonka ajatteli palvelevan parhaiten hänen omia tavoitteitaan.

Noustessaan poliittisilla portailla tuulenhaistamisen kyky ja narsismi oli ollut hänelle samaa kuin urheilijalle luontainen lahjakkuus omaan lajiinsa. Poliittinen valmennus sitten puolestaan opetti hänet kipuamaan huipulle eli nuolaisemaan oikeita ahtereita,  puukottamaan oikeita selkiä, tuomitsemaan julkisesti niitä mielipiteitä joita tuli tuomita ja tietysti puhumaan välttämätöntä epistolaa jonka valtamedia nauhurimaisesti toisti antaen hänestä kuvan asiallisena, ammattitaitoisena ja ennen kaikkea vastuunsa kantavana poliitikkona. Mitä oli vastuu ja kuinka se määriteltiin oli tietysti oma taiteenlajinsa. Poliitikon kohdalla vastuu oli jotain sellaista joka annettiin toisten kannettavaksi ja josta otettiin kunnia itselle. Kunniankin määritelmä oli ajan myötä muuttunut ja teot joista aikanaan olisi joutunut vankilaan törkeästä maanpetoksesta oltiin jo pitkään palkittu korkeilla kunniamerkeillä.

Niinpä – sekä lahjakkaana että hyvin treenattuna – hän oli jo hyvin nuorena päässyt eduskuntaan ja oli nyt viisikymppisenä sisäministeri joka noudatti EU:n määräyksiä kirjaimellisesti. Määräyksiä, jotka olivat kuin Raamatun sana uskovaiselle. Tavoitteena hänellä oli tietysti poliittisen uransa päätteeksi joku varma ja hyvin palkattu virka Brysselissä jonka jälkeen hänen ei tarvitsisi enää kertaakaan mielistellä rahvaalle ennen vieläkin valitettavasti toistuvia järjestelmän uusintamisvaaleja. Se vaaliteltoilla seisominen ja hallintolampaitten kanssa joutavia lässyttäminen sekä heidän ongelmiaan mukamas ymmärtäminen oli ollut hänelle kerta toisensa jälkeen vastenmielisempää. Mutta se oli ollut välttämätöntä. Sillä taustalla oli kokoajan pelkona ajatus ”kansallismieliset 101 paikkaa”. Siksi hänen täytyi sietää ja mielistellä niitä ihmisiä joiden maailma oli hänelle aivan vieras ja joita hän inhosi. Ennen kaikkea hän inhosi sitä vaalilippua joka noilla ihmisillä oli. Sitä vallan välikappaletta jota tavallisella hallintoalamaisella ei saisi olla. Sen kuului hyväksyä ja totella. Millä helvetin oikeudella se saisi päättää asioista tai edes asioista päättäjistä?

Hänen urallaan kaikki oli mennyt periaatteessa aivan putkeen. Olihan hän oppinut oikean liturgian. Sisäministerin ongelma oli kuitenkin siinä että hän oli oikeasti älykäs mies. Monet hänen ministerikollegansa, erityisesti naispuoliset kiintiöministerit uskoivat sinisilmäisesti ja mitään kyseenalaistamatta siihen monikultturistiseen epistolaan jota he suolsivat silmät innostuneen pyöreinä kansalaisille. Mikä sai sisäministerin puolestaan ajattelemaan että poliittisessa järjestelmässä on sairautena feminismin ja naiskiintiöitten kokoinen syöpä jota ei kuitenkaan saa parantaa sillä kyseinen syöpä miellettiin virallisesti vahvuudeksi eikä sitä saanut arvostella. Niinpä noita hame päällä kulkevia papukaijoja piti kerta toisensa jälkeen ottaa hallitukseen ja sietää heidän typeryytensä. Onneksi he vain puhuivat sitä mitä heitä käskettiin. Omaa ajattelukykyä heillä ei ollut. Hymyillä he toki osasivat ja onneksi medialle se riittikin eikä se esittänyt ikäviä kysymyksiä. Samassa junassahan se oli.



Latelemansa epistolan ulkopuolella sisäministeri omasta puolestaan ja yksityiselämässään ymmärsi, että tuo pakolla saneltu epistola oli tie kokonaisen maanosan kaaokseen ja tuhoon. Olihan hän sentään laskutaitoinen ja ymmärsi yhteisen kakun jakamisen ja ennen kaikkea sen leipomisen periaatteet. Syödä ei voi enempää kuin tienaa ja elintasosiirtolaisten – ja nimenomaan väkivaltaisten elintasosiirtolaisten – aallolla EU varmisti sen, että se menisi jossain vaiheessa totaaliseen pankrottiin ja siitä väistämättä seuraavaan joko sisällissotaan tai sitten yleiseen anarkiaan.

Se ei ollut tietenkään estänyt sisäministeriä toimimasta niin kuin hyvän ja menestyvän  broileripoliitikon tuli toimia. Niin kuin kahdeksan kuukauden takaisessa sisäpiirin kokouksessa oltiin todettu, väistämätön katkera tulevaisuus kyllä oikein hyvin tiedettiin mutta sen toivottiin siirtyvän seuraavalle sukupolvelle. Kokoukseen osallistuneet ministerit olivat jo aikaa sitten polttaneet sen vähäisenkin moraalisen selkärankansa nuotiolla eivätkä he uhranneet ajatustakaan siihen kuinka tulevat sukupolvet selviäisivät heidän aiheuttamastaan katastrofista. Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Se riitti periaatteeksi ja politiikassahan periaate oli käytäntö.

Suureksi harmikseen niin sisäministeri kuin hänen kollegansa olivat todenneet että se väistämätön tulikin sitten jo heidän aikanaan. Mutta päätös oli ollut silti selkeä. Teeskentelyä jatketaan. Mikään politiikan sisällössä ei muutu. Virheitä ei tunnusteta. Etnoalueitten elättämistä jatketaan ja koska kantasuomalaiset ovat oletetusti säyseämpiä kuin etnot niin heidät pannaan maksamaan kaikki ja koska lainahanat olivat menneet tukkoon niin se tehtiin vielä entistäkin rankemmin. Olettaen että ne maksavat ja sietävät kaiken. Niinhän ne olivat tehneet ja sietäneet aina ennenkin. Elättäen kiltisti poliittista ja virkakoneiston uusrälssiä sekä niitten että valtamedian etnisiä lemmikkejä joita heitä vaadittiin kutsumaan samanlaisiksi suomalaisiksi kuin he itsekin. Vihapuhetuomion uhalla.

Sinänsä sisäministeri tiesi että oletus on kaikkien munausten äiti mutta melkoinen osa hallituksesta – erityisesti kiintiöministerit –  ajattelivat vieläkin että jos asiasta on poliittinen päätös niin sehän on ilman muuta piste keskustelulle ja sitä päätöstä luonnollisesti noudatetaan. Niin kuin oltiin noudatettu aina.  Ei toisin voinut tehdä koska toisin ei saanut tehdä. Jokainen uusrälssin jäsen joka tapauksessa toivoi vilpittömästi että mikään ei muuttuisi. Että kaikki menisi niin kuin ennenkin. Että maailman lauhkein kansa ei muistaisi sitä, minkälaiseksi se joskus oli tietyn pisteen ylitettyään muuttunut. Jos se pysyisi muistamattomana vielä hetken aikaa.  Sen hetken, että vastuun voisi siirtää seuraavalle sukupolvelle.

Sisäministeri tiesi jo siinä kahdeksan kuukautta aikaisemmin käydyssä kokouksessa että totta kai kaikki tulisi muuttumaan. Hän muisti oikein hyvin valtionvarainministerin kertoman toimenpidelistan ja sen kuinka sen kuunteleminen aiheutti kylmiä väreitä.

- Elintasosiirtolaisten elatus ja elintaso pidetään entisellään. Tämä on välttämätöntä yhteiskuntarauhan takaamiseksi.

- Kantasuomalaisten välitöntä kokonaisverotusta nostetaan kaksikymmentä prosenttia. Osittain tulo- ja osittain arvonlisäveron muodossa.

- Työttömien – joita muuten on tällä hetkellä juuri saman verran kuin elintasosiirtolaisia – avustuksia pudotetaan viisitoista prosenttia ja ansiosidonnainen päiväraha lopetetaan välittömästi.

- Eläkkeitä pudotetaan viisitoista prosenttia.

- Kiinteistövero kolminkertaistetaan.

- Varainsiirtovero kolminkertaistetaan.

- Autovero kaksinkertaistetaan.

- Polttoainevero kaksinkertaistaan.

- Julkisen sektorin työntekijöistä irtisanotaan kaksikymmentä prosenttia. Irtisanottavat irtisanotaan julkisen sektorin suorittavalta tasolta. Akateemiset suojatyöläiset palkataan edelleenkin. Samoin kuin NGO-organisaatioissa työllistetyt ihmiset. Vaikka ne sinänsä infrastruktuurille täysin tarpeettomia ovatkin. Mutta tulee muistaa, että juuri he äänestävät meidän puolueitamme ja kansallismielisillä on eduskunnassa 88 edustajaa. Jos heidät – jotka ovat yleensä aktiivisia äänestäjiä – irtisanotaan, se aiheuttaa pelon maagisesta luvusta 101. Meillä kun on tämä demokratia vielä ongelmanamme. EU ei ole päässyt siitä vieläkään eroon vaikka perkele sentään se olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten.

- Yksityisen sektorin verotusta kiristetään ankarasti. Perusteena ei ole virallisesti elintasosiirtolaisten elättäminen vaan ilmastonmuutoksen estämisen vaatimat välttämättömät toimenpiteet. Kaikki veronkorotukset toteutetaan ympäristöveron nimellä.

- Tämän lisäksi alkoholiverotusta puolestaan kevennetään huomattavasti. Jotain on annettava näitten toimien tilalle. Jos kansa tyytyy halvan viinan huuruihin niin ehkä se pysyy vieläkin rauhallisena. Ehkä. Toivottavasti.

Sisäministeri katseli tietokoneeltaan tuon päätöksen jälkeen kehittynyttä tilannetta. Valtamedia oli toimenpidelistan toteuttamisen jälkeen jatkuvasti mainostanut sitä että Suomessa ei ollut enää ollenkaan köyhiä ihmisiä. Sisäministeri luki yhtä tuollaista uutista hymyillen vinosti ja häveten hieman. Olihan se sinänsä tahatonta komiikkaa. Ei kai köyhiä ollut, kun köyhyys määriteltiin uudelleen. Aikanaan oli poliittisesti tarkoituksenmukaista nostaa köyhyyden rahallista rajaa aina ylemmäs mutta nyt tilanne oli muuttunut ja Suomessakin köyhäksi laskettiin vain ne ihmiset jotka elivät alle kahdella eurolla päivässä. Suurinpiirtein YK:n määritelmien mukaisesti. Sisäministeri ymmärsi oikein hyvin kuinka tärkeää määrittelyvalta ja sen mediassa yksinoikeudella julkaiseminen oli. Virallisesti – maailman mittakaavaan nähden – Suomessa ei ollut ollenkaan köyhyyttä.

Todellisuus oli tietysti toinen. Puolustusvoimat olivat mobilisoineet 30.000 reserviläistä. Ei taistelu- vaan huoltojoukkoja jotka soppatykeillään korvasivat romahtanutta kantasuomalaisten sosiaalihuoltoa. Pataljoonasoppaa tai kaurapuuroa jaettiin kerran vuorokaudessa ja sitä sai mukanaan tuomiinsa astioihin sosiaalihuollon myöntämillä elintarvikekorteilla. Kantaväestön ansioitten ja asumistuen romahdettua hyvin suuri osa varsinkin helsinkiläisistä oli siirtynyt kommuuniasuntoihin. Ei minkään vihreän idealismin vuoksi vaan olosuhteitten pakosta. Kahdentoista ihmisen tuli halvemmaksi tai yleensä mahdolliseksi maksaa yhdessä kaupunkikaksion vuokra joka ei ollut tilanteesta huolimatta pienentynyt. Soppatykkejä tarvittiin eniten kaupungeissa. Haja-asutusalueella oltiin huomattu mitä tuleman pitää ja – onneksi – siellä oltiin laitettu pihat täyteen perunaa.



Lisäksi sisäministeri tiesi että haja-asutusalueella salametsästys oli räjähtänyt käsistä. Virallisesti sisäministeri oli todennut että sivistyneessä valtiossa aseita on vain viranomaisilla mutta keskusteltuaan asiasta vastaavien poliisien kanssa hän totesi että asiaan ei puututa millään tavalla. Pitihän sielläkin sentään syödä ja mikäli asia yritettäisiin estää väkisin ja riisua ihmiset aseista olisi kapina astetta lähempänä. Tiedossa oli myös että haja-asutusalueilla dollari oli muuttunut euroa virallisemmaksi valuutaksi.

Haja-asutusalueet olivat muutenkin ajautumassa ja suurilta osin jo ajautuneet pois hallinnon valvonnasta. Erityisesti syynä oli se, että sähköntuotanto keskitettiin kaupunkeihin. Maaseutu sai pärjätä ilman. Olihan siellä kuitenkin tulisijoja joilla talot pysyvät lämpiminä ja sisäministeri oli antanut ohjeistuksen että mahdollisiin metsäfirmojen alueille tapahtuneisiin polttopuuvarkauksiin ei puututa. Maakunnissa – siis niissä perinteisissä suomalaisissa sellaisissa – metelöitiin myös siitä että Suomen turvevarannot olivat luokkaa Pohjanmeren öljy ja eikös tässä kriisitilanteessa olisi jo aika ottaa ne käyttöön. Sinänsä hyvinkin järkevään ehdotukseen ei suostuttu sillä vihreät vastustivat sitä pyhänä opinkappaleena ja vihreistähän oli muodostunut jo aikaa sitten pilalle hemmoteltu politiikan pikkulapsi jolle ei saanut aiheuttaa henkistä pipiä. Vaikka se kalliiksi tulikin eikä sisäministeri oikein itsekään ymmärtänyt että miksi niitä piti vieläkin miellyttää. Näin ollen haja-asutusalueet olivat jatkossakin ilman sähköä ja jatkuvat sähkökatkokset piinasivat myös kaupunkeja.

Sinänsä jos jotain positiivista tilanteesta halusi hakea niin ne pari vuosikymmentä kestäneet Helsingin sisääntuloväylien ruuhkat olivat lopultakin asettuneet. Näitä bulevardiväyliä kutsuttiin myös nimellä Sinnetänne-Bahn ja niissä nopeusrajoitus oli ollut 40 kilometria tunnissa joka tietysti tukki liikenteen totaalisesti kun kehyskunnista tultiin Helsinkiin töihin. Nyt autoilu oli muuttunut liian kalliiksi ja työpaikatkin olivat radikaalisti vähentyneet joten julkinen liikenne riitti. Kyseinen Sinnemäkikin oli elänyt ennen eläkkeelle siirtymistään viimeiset viisi vuotta ansioituneen yhteiskunnallisen kansantaiteilijan apurahalla (5.800 € / kuukausi).



Sisäministeri tuumi itsekseen että periaatteessa tästä kaikesta oltaisiin saatettu selvitä. Kaikesta huolimatta. Kaiken kategorisesti median avustuksella kiistämällä. Mutta ne etnoalueitten perkeleet sitten menivät ja päättivät muuttaa alueensa sharia-lain alaiseksi ja alkaa levittää valtaansa myös kantasuomalaisten alueelle. Väkivaltaisesti. Juuri niin kuin se puolustusvoimien komentaja aikanaan ennusti. Niille eivät riittäneet ne seksuaali- ja väkivaltarikokset joita virkakoneisto tosiasiassa katsoi jo läpi sormien ja joita ei enää tilastoitu eikä ennen kaikkea julkaistu mediassa. Ne halusivat enemmän. Helsingissä etnojen hallussa oli koko Itä-Helsinki.

Tilanne erosi jostain Libanonista siinä mielessä että siellä islamilaiset yrittivät ottaa valtiokoneiston kokonaan hallintansa. Täällä ne vain pyrkivät levittämään omaa aluettaan tietäen että valtiokoneisto maksoi silti heidän elatuksensa. Ja koska hallinto ei pannut hanttiin, niin nehän onnistuivat. Ainoa suomalaisen hallinnon osa etnoalueilla oli etnojen tileille säännöllisesti tullut raha. Ne olivat alkaneet laajentaa valtaansa Itä-Helsingistä Pohjois-Helsinkiin. Keino oli helppo. Suomalaiset asuivat kommuuneissa kun muuhun ei ollut taloudellista mahdollisuutta. Vaikkapa Malmilla. Mikä tiesi tietenkin tyhjiä asuntoja. Joihin etnot halusivat muuttaa. Jota ei tietenkään kielletty koska se olisi ollut rasismia ja kaupunkihan hoiti kustannukset. Mikä puolestaan aiheutti sen että jo parin etnoperheen muuttaessa kerrostaloon suomalaiset alkoivat joukkopaon muualle Helsinkiin vielä ahtaampiin kommuunitiloihin. Ja etnomuuttajien perässä seurasivat aseistetut islamilaiset joukot joitten toimiin ei viranomaisilla ollut lupa puuttua. Sillä se olisi tarkoittanut tosiasioitten tunnustamista.

Kun ne perkeleet olisivatkin tyytyneet vain siihen. Mutta kun ne ampuivat omilta alueiltaan niitä nyrkkipajaraketteja suomalaisten alueille. Niin kuin jossain vitun Gazassa. Tarkoituksella karkoittaa suomalaiset pois islamilaisten alueitten naapurikaupunginosista että ne voisivat sitten itse muuttaa niihin Helsingin kaupungin maksaessa vuokran. Laajentaen jälleen aluettaan. Suunnitelma toimi. Sillä suomalaiset alkoivat häipyä, Helsinki maksoi ja koska islamilaisen alueen johto kiisti olevansa minkäänlaisessa vastuussa raketti-iskuista ei hallintokaan pystynyt toimimaan. Tai oikeastaan ei halunnut toimia peläten ketjureaktiota jonka lopullisena päänä oli se itse. Suomalaisia oli kuollut näissä raketti-iskuissa parikymmentä viimeisen puolen vuoden aikana mutta sekä hallinto että erityisesti media oli takertunut siihen ajatukseen että iskut olivat joko irrallisten ja rauhallisen islamilaishallinnon ulkopuolella toimivien rikollisryhmittymien tekemiä tai saattoivat olla jopa kansallismielisten lavastamia pommi-iskuja.



Tummanvihreä: kokonaan islamilaiset alueet Helsingissä. Ei yhtään kantasuomalaista.

Vaaleanvihreä: Uhanalaiset alueet. Uhka joutumisesta islamilaisten hallintaan.

Valitettavasti se perkeleen vaihtoehtomedia oli saanut iskuista kovaa dataa minkä se piru vie oli myös julkaissut internetissä. Tätä vaihtoehtomediaa sisäministeriö puolestaan jahtasi kaikin mahdollisin keinoin. Tuomiot viha-ajattelusta (ts. järjestelmän vastustamisesta) annettiin rangaistusasteikon ankarimmasta päästä ja alle viiden vuoden tuomiot olivat harvinaisia. Sisäministeri oli pannut hämmästyneenä merkille että erityisesti vihervasemmistolaiset naiskansanedustajat olivat kulissien takana kovaäänisesti vaatineet kuolemantuomion palauttamista rasistisista viharikoksista. Sisäministeri oli itse pelkästään opportunisti ja hän ihmetteli sitä julmuuden määrää mikä tosiuskovaisissa löytyi kun korttitalo oli sortumassa.

Ja sortumassahan se oli. Ei sitä mikään enää estäisi. Suomalaiset olivat alkaneet järjestäytyä jo kaupungeissakin ja ampuivat kovilla alueelle tunkeutuvia etnoja vastaan. Poliisiylijohtaja oli sanonut suoraan, että poliisi ei puutu asiaan. Hän oli todennut sisäministerille:

- Luuletko sitten tosiaan että minä annan käskyn jonka mukaan suomalainen poliisi hyökkää aseellisesti niitä itseään puolustavia suomalaisia vastaan joita vastaan islamilaiset aseellisesti hyökkäävät ja joita poliisi puolestaan ei saa aseellisesti puolustaa? Opportunisti minäkin olen ja uraohjus pahimmasta päästä ja sen vuoksi oikeaoppinen pyllynnuolija sekä poliittista persereikää uskollisesti nuuhkiva häntäkärpänen mutta rajansa on kumminkin minullakin.

Puolustusvoimien komentaja oli antanut saman vastauksen. Hän oli myös toistuvasti vaatinut liikekannallepanoa ja islamilaisten murskaamista. Saaden joka kerta kielteisen vastauksen. Kunnes hän oli yllättäen lopettanut yhteydenpidon. Viikko sitten. Ja se oli pelottavaa. Se ei tiennyt hyvää. Hiljaisuus pelotti sisäministeriä. Mieluummin lihava riita kuin uhkaava äänettömyys.

Hetken päästä hän huomasi että hiljaisuus oli pelottanut aiheesta.

Oveen koputettiin. Vain yksi mies koputti sisäministerin oveen. Muilla ei ollut lupaa. Muut painoivat ovisummeria ja odottivat hyväksyntää. Se ainoa jolla oli oikeus koputtamiseen oli hänen yhdistetty autonkuljettaja-turvamiehensä joka luvan saatuaan tuli sisään ja totesi:

- Se alkaa nyt.

- Täsmennä.

- Panssareita. Rynnäkkövaunuja. Panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja. Kuorma-autoja. Tykistöä. Tulossa kohti Helsinkiä. Ja Santahamina ei vastaa meidän kutsuihin mutta muuten siellä on kova radioliikenne käynnissä.

- Mihin ne tarkalleen ottaen suuntaavat?

- Suurin osa etnoalueille. Siellä alkaa taatusti rähinä. Ja kuljetettavien varustemäärien perusteella sellainen rähinä että pitele ja varjele. Mutta osa on tulossa Lahdenväylää pitkin kohti keskustaa. Ja keskustassa on jo nähty aseistettuja joukkoja jotka eivät ole sotavaltion joukkoja vaan niillä on sininen nauha kädessään. Niitä on paljon. Tiedät oikein hyvin mitä se tarkoittaa.

Sisäministeri oli monesti etukäteen miettinyt miltä tämä tilanne tuntuisi ja ajatteli että hän pystyisi ottamaan sen rauhallisesti ja toimimaan tilanteen mukaan mutta hän huomasi eläneensä itsekin toiveajattelussa. Niinpä raju, väkivaltainen ja kouristusten saattelema oksennus tyhjensi hänen mahalaukkunsa ja hän ehti nippa nappa saada roskakorin allensa ottamaan vastaan pari tuntia aikaisemmin syömänsä aterian. Siinä vaiheessa kun jäljellä oli enää yökkivää sappinestettä kylmä reaalipoliitikko nousi taas roskakoria pitelevän kauhistuneen miehen ylitse ja alkoi toimia.

Hän otti työpöytänsä lokerosta Glock-pistoolin ja pisti sen vyön alle selkäpuolelle. Sitten hän otti samasta lokerosta povitaskuunsa passin sekä mukaansa salkun joka sisälsi tiettyjä dokumentteja sekä pankki- ja luottokortteja. Sisäministerin virassa oli tiettyjä etuja ja täysin aidon EU-passin myötä hän muuttuisi erääksi luxemburgilaiseksi Hans Mülleriksi. Kyseisen Hans Müllerin nimissä oli Caymansaarilla viiden miljoonan dollarin pankkitili jota hän oli kerryttänyt vuosien varrella sijoittaessaan varojaan elintasosiirtolaisten vastaanotto- ja kotouttamisyrityksiin. Perheensä hän oli jonkun etiäisen käskemänä siirtänyt Caymansaarille jo pari viikkoa sitten arvatessaan tai ainakin pelätessään mitä tuleman pitää. Myös henkivartijalla oli aito luxemburgilainen passi ja hänen uskollisuutensa oli ostettu miljoonan dollarin tilillä. Miljoonalla dollarilla sai paljon uskollisuutta.

- No niin, suksitaan vittuun täältä. Aikaa ei ole paljon.

Henkivartija ajoi sivureittejä, vältellen taitavasti maassa valtaa ottavien kansallismielisten tiesulkuja. Auto joutui ylittämään Lahdenväylän ja sillalta sisäministeri näki Helsingin keskustaa kohti eteneviä sotilasajoneuvoja. Samalla hän seurasi älyviestittimestään tapahtumia. Viisainta oli katsoa vaihtoehtomedian sivustoja. Niitä kun ei sensuroitu. Näköjään pääministeriä, valtiovarainministeriä ja muutamaa kiintiöministeriä raahattiin ulos Valtioneuvoston linnasta. Raahaajat eivät olleet puolustusvoimien sotilaita vaan sininen nauha kädessään olevia siviilikapinallisia. Toisin kuin joissain arabimaissa suomalaiset kapinalliset olivat hiljaa eivätkä nostaneet sitä tuttua älämölöä. Ministerit asetettiin seinää vasten ja ammuttiin sen kummempia metelöimättä siihen. Sisäministeri tiesi että romahtavassa hallinnossa oli parasta-aikaa alkamassa armoton ilmianto- ja syyllisyydenvierittämiskilpailu mutta tuon lyhyen ja brutaalin pätkän nähtyään hän ymmärsi että häntä sellainen ei enää auttaisi. Hän oli ollut liian korkealla, liian suuressa vastuussa ja ne, joitten päälle hän voisi yrittää kaataa oman vastuunsa makasivat tällä hetkellä jo hengettöminä.

Vaihtoehtomedia kertoi myös että etnoalueilta oltiin katkaistu sähkö ja vesi. Vuosaaren satamaan oli tulossa rahtilaivoja jotka ilmoittivat ottavansa etnoja kuljetettavaksi Ruotsiin joka puolittaisena sharia-valtiona otti vastaan kaikki islamilaiset. Etnoalueille oltiin myös ilmoitettu että jos se ei suostu antautumaan ilman ehtoja niin sinne aloitetaan tykistökeskitys jota tullaan jatkamaan niin kauan kuin on tarve. Sisäministeri totesi henkivartijalleen:

- Ne ovat tosissaan! Nyt on muuten kiire!

- Ei kestä enää kauaa.

Auto saapui Nummelan yksityiselle lentokentälle jossa odotti peltihallissa täyteen tankattu Cessna-pienkone. Henkivartijalla oli myös lentolupakirja. Hän oli entinen muukalaislegioonan ammattisotilas.

- Äkkiä koneeseen!

Henkivartija starttasi koneen ja nousi ilmaan. Sisäministeri näki koneen kohotessa ilmaan lentokentälle saapuvan pakettiautoja täynnä aseistettuja miehiä joilla oli siniset nauhat käsivarsissaan. Mutta ne olivat jo onneksi aseenkantaman ulkopuolella. Selvittiin, perkele. Henkivartija otti suunnan kohti Ruotsia, tarkemmin sanoen Uppsalaa josta sisäministeri jatkaisi väärän luxemburgilaisen henkilöllisyytensä turvin kohti Caymansaaria ja henkivartija menisi minne mielisikin. Hänen velvollisuutensa loppuisivat tähän päivään. Lento sujui aluksi ilman ongelmia ja kone ylitti Ahvenanmaan. Silloin henkivartija ilmoitti:

- Ongelmia.

Sisäministeri huomasi ongelman itsekin. Kaksi sinänsä jo ikivanhaa Hawk-harjoitushävittäjää lensi Cessnan vierelle ja radiosta kuului:

- Kone OH-XXXX, kääntykää välittömästi ympäri ja lentäkää Turkuun. Muuten avaamme tulen.

- Etkös sinä laittanut koneen transponderia pois päältä kun me lähdettiin liikkeelle?

- Laitoin toki. Mutta ne ovat varmaankin seuranneet meitä sotilastutkilla.



Hawkit käänsivät vatsapuolensa niin että Cessnasta nähtin niitten olevan aseistettuja. Sisäministeri huusi henkivartijalle:

- Jatka lentämistä! Me ollaan kohta Ruotsin alueella!

Henkivartija totesi:

- Ja vitut jatkan. Jos et sattunut huomaamaan niin noissa koneissa on kolmekymmentämillinen tykki ja kaksi Sidewinder-ohjusta. Ne repivät meidät kappaleiksi hetkessä jos haluavat. Ja varmasti haluavat. Niin kuin olet huomannut niin nyt ne ovat enemmän kuin tosissaan ja totaalisen huumorintajuttomia. Tervetuloa takaisin vuoteen 1918 ja kaikkeen siihen mitä sillä on tarjolla.

Sisäministeri veti esiin pistoolinsa ja laittoi sen henkivartijansa ohimolle.

- Lennä Ruotsiin! Tai ammun!

Henkivartija naurahti:

- Ammut vai? Ja milläs sinä sen jälkeen tätä konetta sitten lennät?

Kone kääntyi takaisin ja laskeutui lopulta Turun lentoasemalle. Turkua lähestyttäessä sisäministeri yritti ajatella mutta ainoa asia mitä hän kykeni ajattelemaan oli silmissä näkyvä tiimalasi jossa hiekka kävi koko ajan vähemmäksi. Koneen laskeuduttua Turkuun lentokentällä vastassa oli maastoasuisia ja aseistettuja miehiä joilla oli siniset nauhat käsissään. Niin sisäministeri kuin henkivartija astuivat lentokoneesta ulos kädet ylhäällä. Henkivartija pidätettiin ja vietiin lentoasemarakennukseen. Sisäministeri käskettiin jäämään paikalleen. Mies, joka oli selvästi joukon johtaja kysyi häneltä:

- Aseita?

- Pistooli. Pari varalipasta. Tuolla lentokoneessa. Muuta ei ole.

- Tutkikaa tuo jätkä.

Sisäministeri pani merkille että niin joukon johtaja kuin joukko toimi hyvin rauhallisesti ja metelöimättä vaikka heidän ilmeensä kertoi toista. Hän ymmärsi nyt kohtaavansa sen kylmän, synkän ja syvän suomalaisen vihan josta eräs kirjailija aikanaan kirjoitti ja jonka sekä sisältö että syy alkoi hahmottua hänelle ensimmäistä kertaa hänen elämässään. Joukon johtaja katsoi sisäministerin väärennettyä passia ja sanoi kylmästi hymyillen:

- Niin että ihan Hans Müller Luxemburgista. Me ollaankin teitä Mülleria täällä kovasti kaivattu. On vähän asioita selvitettävänä. Tai oikeastaan aika paljon.

Miehen rauhallisen kylmästä ilmeestä sisäministeri näki tulevaisuutensa. Joka ei kestäisi enää kauaa. Sisäministerin koko uran kestänyt ventti oli lopultakin mennyt silmän pitkäksi.

31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tätä odotellessa.
Huru-ukko

Kumitonttu kirjoitti...

Joo'o... Tiedä häntä onko tyylilaji faktaa vai fiktiota. Sehän nähdään.

QroquiusKad kirjoitti...

Näinhän se parhaimmillaan menisi. Tai no, ehkä vielä vähän paremmin menisi, jos ministerit olisi teloitettu vasta valtiorikosoikeudenkäynnin tuomion jälkeen? Mieleen kun pakkaa nousemaan Viipurin valtaus 1918:
silloinhan yksi ja toinenkin valkoisten kannattaja pääsi hengestään, kun vanhoja kalavelkoja alettiin maksella väärien ilmiantojen muodossa.

Mutta eihän tämä totta ollut, ainakaan vielä, vaan fiktiota ja erinomaisen viihdyttävää sellaista taas kerran.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka taasen, Ykä.

Musta tuntuu, tai valkoinen koskettaa, että tuolla länsinaapurissa alkaa se korttitalo sortumaan jo ennen meitä: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201805212200958810_ul.shtml <-- tuollaisten propagandalehtisten julkaisu on meinaten se viimeinen keino pitää oma kansa kurissa ja Herran nuhteessa... Saapa nähdä kuinka onnistuvat.

--Madri

Anonyymi kirjoitti...

Wham! Tämä se oli aika perin hyytävän piinaava tarina!
Alkaako Ykälläkin hiljakseen vieteri venyä yli sallitun rajan näiden kaikenmaailman mykkästen ja maanpettereiden toilailuja seuratessa?


T. Riku Raunioilla

QroquiusKad kirjoitti...

Nuo ruotsalaistiedotteet olivatkin metkoja:
Jukka Knuuti kirjoitti "Suomen sotilas"-lehdessä joitain vuosia sitten Suomen maanpuolustuskurssien ruotsalaisista vastineista. Kun meikäläisillä kursseilla kriisi kriisiytyy kriisiytymistään, mutta sanaa "sota" kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, oli Ruotsin versioissa kuulemma vielä viime vuosituhannen lopulla jatkuvassa käytössä termi "i kris och i krig".

2000-luvulle tultua epistola muuttui täysin:
alettiin toistella "koska sotaa ei enää koskaan tule...". Mutta historia mokoma ei ollut loppunut. Tuli Krim ja Ukraina, ja ruotsalaille epäilemättä samanlaiset fiilikset kuin ensin marraskuun lopussa 1939, ja kun maaliskuussa 1940 saattoivat huoahtaa Suomen kestettyä jälleen kerran Ruotsin suojakilpenä tulikin 9.4. ja operaatio "Weserübung".
Järkytyksen määrää ei voi edes kuvitella: vihollinen saattaa siis tulla muualtakin kuin idästä!

Näissä mietteissä lätkän maailmanmestaruutta juhlittaneen nytkin?

Castor kirjoitti...

Olen tehnyt päivän hyvän työn: US:ssa oli Pekka Siikalan Puheenvuoro siitä, kuinka Ulkomaalisvirasto on nyt sitten ruvennut kuulemaan alaikäisiä turvapaikanhakijoiden lapsia nimenomaan näiden kristityiksi kääntyneiden osalta. Siikala syytti virastoa inkvisiosta ja väitti että ensinnäkin perustuslaki kieltää tällaisen ja niin tekevät muutkin lait. Kirjoitin kommentin, jossa selostin, että kuuleminen perustuu nimenomaan lakiin. Siikala otti koko puheenvuoronsa pois.

Kirjoitin seuraavanlaisen kommentin Timosen blogiin. Tämä on melkoinen lain vääristelijä ja tuntee sitä juuri ja juuri riittävästi vääristelyyn.

*Näin laissa (Ulkomaalaislaki 301/2004):

”6 §
Lain soveltaminen alaikäisiin
Tämän lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ennen kaksitoista vuotta täyttänyttä lasta koskevan päätöksen tekemistä on lasta kuultava, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta. Lapsen mielipiteet tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Myös nuorempaa lasta voidaan kuulla, jos hän on niin kehittynyt, että hänen näkemyksiinsä voidaan kiinnittää huomiota.

Alaikäistä lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti.”

Miksi kirjoituksessa sanotaan, että lasta/alaikäistä ei voitaisi kuulla aivan mistä tahansa? Kaksitoista vuotta täyttänyttä lasta on lain nimenomaisen määräyksen mukaan kuultava. Uskonnonvapaus ei millään tavoin estä lapsen kuulemista.

Onko Timoselta jäänyt tuo 6 § lukematta?*

Nämä tyypit käyvät entistä röyhkeämmiksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Kumitontulle, Qroquius Kadille, Madrille, Rikulle Raunioilla ja Castorille & kiitos kommenteistanne. Tämän tyyppiset tarinathan ovat oikeastaan ymmärrysharjoituksia siitä mitä tarvitaan että tietty – ja ratkaiseva – kynnys ylittyy. Sanotaan näin että valtiovalta tekee tällä hetkellä parhaansa sen eteen että se kynnys joskus ylitetään. Se on nostanut haittamaahanmuuton kyseenalaistamattomaksi tarpeeksi ja itseisarvoksi. Se elättää haittamaahanmuuttoa vekselivetoisesti ja on tehnyt selväksi että siitä menoerästä ei tingitä samalla kun se on tehnyt varsinaisille suomalaisille selväksi että he ovat selkeästi toisarvoisia. Se tosiasiassa hyväksyy haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistaman arkipäivän terrorin ja vaatii suomalaisia tottumaan siihen uutena normaalitilana. Lisäksi – mikäli ns. ilmastopakolaisten aalto tulee – se ei ole tehnyt elettäkään että invaasio 2015:n toinen aalto estettäisiin.

Samalla voi muistuttaa mitä tapahtuu kun islamilaisten määrä nousee tarpeeksi korkeaksi. Suomessa ja länsimaissa sen ratkaisevan määrän ei suinkaan tarvitse olla jotain 40 prosenttia sillä islamilaisillehan on tehty selväksi että yhteiskuntamme ovat heikkoja eivätkä pane heille hanttiin. Katastrofin ainekset ovat joka tapauksessa olemassa. En vaan osaa sanoa että tekeekö valtiovaltamme tämän tarkoituksella vai typeryyttään.

Erikseen Madrille ja Qroquius Kadille: Suomessahan sitä sanaa ”sota” kierretään jopa niin paljon että meillä ei laissa tunneta enää sanaa ”sotatila” vaan ”puolustustila”. Niin kuin sen sanan myötä sota muuttuisi vähemmän sotaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Ykä, kun valaisit ajatusmaailmaani selittämällä, mistä johtuu uusi alkoholilaki. En ole absolutisti, mutta aikaisemmin on ollut vaikea ymmärtää, miksi kapakat ja baarit ovat aamuun asti auki ja jos sekään vielä ei riitä, voi ostaa pullon kotiin viemiseksi tai krapularyyppyä varten.

Pääsiköhän tämänkertaisessa tarinassa ministerit liian helpolla? Hehän sentään tuhosivat koko edellisten sukupolvien jättämän perinnön. Spede-vainaan sketsissä vanhoina hyvinä aikoina ehdotettiin jollekin rikoksentekijälle kovennettua sähkötuolirangaistusta, joka kuului niin, että sai itse maksaa sähköt. Sitä olisi voinut soveltaa ministereihin tässä kuoliaaksiverottajien luvatussa maassa. Josta tulikin mieleeni, että juuri tänään postilaatikoon oli ilmestynyt kaupungin ilmoitus hulevesimaksusta. Sellaista ei ennen vielä oltu keksittykään.

Rouva Ano.

Becker kirjoitti...

Loistava ja todentuntuinen tarina jonka lopusta pidin erityisesti.

Vähän väliä saa lukea PK-lehtien kolumneista miten Suomeen pitäisi saada työväkeä. Siis todella sellaisia jotka haluaisivat tehdä ja osaavat tehdä töitä. Fundeerasin että kuka piru sinne haluaisi tulla. Asuntojen ja vuokrien hinnat ovat pilvissä. Ruoka Euroopan kalleimpia sekä niinikään autot ja muu kulutustavara. Palkat eivät ole kovin kaksisia. Terveydenhuolto yskii, jonot ovat pitkiä ja tasokaan ei taida olla samanlaista kuin aikoinaan. Naisia raiskataan ja rikollisten, tuonti sellaisten, määrä lisääntyy. Holhousvimmainen verohelvetti ja pykälähullu viranomaisvaltio. Liikenne on sotkettu totaalisesti kameroin hoidetulla kohtuuttomalla veronkeruulla jne. jne.
Eli jos on mahdollisuus saada jostain muualta hommia, niin luulen että "Maailman onellisimman kansan vähäkorruptoitunut maa" jää kyllä listan hännille.

Becker kirjoitti...

Minä tässä odottelen mielenkiinnolla tuota koteihin jaettavaa brosyyriä, "Jos kriisi tai sota tulee". Tyypillistä hysteeristä Ruotsia. Se mikä asian tekee mielenkiintoiseksi on se että Ruotsissa on jo kriisi ja matalan intensiteetin sota. Sen nimi on maahanmuuto ja Islam sekä täysin holtiton hallinto. Kaksinaismoralismin riemuvoitto. Ei Venäjä Ruotsiin hyökkää, sehän tarkoittaisi jo kolmatta maailman sotaa. Venäjä paukuttelee henkseleitään yrittäessään esittää suurvaltaa.
Tässä on opus englanniksi:
https://www.dinsakerhet.se/kris-och-krig/broschyren-om-krisen-eller-kriget-kommer/english-engelska/

Anonyymi kirjoitti...

Tässä linkki artikkeliin, jossa pohditaan muslimien määrän lisääntymisen seurauksia. Mitä tapahtuu, kun viiden prosentin rajapyykki ylitetään ja niin edelleen.

https://islamversuseurope.blogspot.fi/2010/08/muslims-become-more-aggressive-as-their.html


acc

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Rouva Anolle, Beckerille ja acc:lle & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano: Lisätäänpä tuohon alkoholisysteemiin se, että ei mene kauaakaan aikaa siihen kun kannabistuotteet vapautetaan kokonaan. Tai no, käytännön tasolla ne on jo vapautettu sillä ei poliisi pilvenkäyttöä enää valvo. Tuo hulevesimaksu on hyvä esimerkki näistä nykyajan naurettavuuksista joilla nyhdetään rahaa tavallisilta rehellisiltä ihmisiltä. Mitähän seuraavaksi? Kissavero? Hengitysilmavero? Meinaan jokainen kansalainenhan hengittää jatkuvasti ulos sitä hiilidioksidia ja pitäishän siitä jonkunlainen rangaistusvero sentään saada aikaiseksi? Orgasmiveronhan minä jo aikanaan kehitinkin:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/02/antero-larvanen-ja-orgasmivero.html

Becker: Lämmin kiitos. Ja tuo mitä totesit aiheesta osaava työvoima vs. Suomen houkuttelevuus pitää täysin paikkansa. Mutta tuo ulkomaalaisesta työvoimasta hokeminenhan on muuttunut jo jonkunlaiseksi dogmiksi. Sitä ei saa kyseenalaistaa, sillä samalla kyseenalaistaa koko poliittisen eliitin.

Ruotsin suurin uhka ei todellakaan ole Venäjä vaan sota on jo omissa kortteleissa. Olisikohan tämäkin brosyyri vähän sellaista ruotsalaista maskirovkaa jolla pyritään saamaan katse etsimään olematonta uhkaa kaukaa vaikka se onkin ihan siinä vieressä?

acc: Se lista pitää paikkansa. Se on nähty maailman sivu. Kyseinen kirjoitus ei ole mitään scifiä vaan täyttä totta.

Jani Alander kirjoitti...

Toivossa on hyvä elää, ehkä vielä tämänkin saa nähdä tosielämässä :D

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Ainakin tuon kirjoituksen dystopia-osuus tulee tällä menolla tapahtumaan. Toteutuuko tsuhnan vastaisku? Se jää nähtäväksi.

Tuumailija kirjoitti...

Kiitos jälleen hienosta tarinasta. Itselläni on vähän tappiomieliala tällä hetkellä, koska en vaan kertakaikkiaan näe järkiintymistä ja asioiden paranemista. Hulluus lisääntyy jatkuvasti. Vaikka on sinänsä totta, että nuivuuskin olevinaan lisääntyy, niin silti vaaleista toiseen jengi äänestää valtapuolueita. Nykyisellään persut pyörivät 9% kannatuksessa mikä on liian vähän. Ruotsin vaalit ovat syksyllä, mutta mikään ei tule muuttumaan elleivät svärjedemokraatit saa 51% paikoista. Vaikka heistä tulisi suurin puolue, muut puolueet eivät suostu yhteistyöhön. Suomessa monet eivät pidä mokutuksesta, mutta vaalipäivänä kaikki ajattelevat omaa napaa. Työmies äänestää yhä demareita, koska pelkää saavutettujen etujensa puolesta. Yrittäjä äänestää yhä kokkareita, koska muukaan puolue ei aja yrittäjien asiaa. Talonpoika äänestää yhä kepua, koska ei halua menettää maataloustukia. Vanhempi ikäluokka äänestää sitä mitä on ennenkin äänestänyt, koska tottumus. Lisäksi meillä on huolestuttavan monta järkijättöistä ihmistä, jotka äänestävät sekopääpuolueita. Muistan kun Yrjö sanoi edellisten vaalien aikaan: "minä tähyän jo vuoden 2019 vaaleja". Eipä hyvältä näytä, enkä ole varma kannattaako tähytä edes vuoden 2023 vaaleja.

Koko Länsi-Eurooppa kuhisee haittamaahanmuuttajia, mutta silti asiat eivät tunnu muuttuvan. Ranska, Beneluxmaat, Ruotsi, Britannia ja Saksa ovat jo saaneet mittavan etnovähemmistön, mutta silti mitään isoa askelta ei tapahdu. Edes terrori-iskut eivät saa tarpeeksi silmiä avautumaan. Ruotsista ei tietääkseni ole lähtenyt mitään järjetöntä white-flightia Suomeen/Viroon/jenkkeihin vaikka sitä on povattu jo iät ajat. Asiasta kysyttäessä ruotsalaiset eivät koe mitään kansallista itsemurhaa, vaan he pitävät itseäänkin maahanmuuttajien jälkeläisinä, vedoten joihinkin muinaisiin esi-isiin.

"Mamutus on kestämätöntä taloudelle." No eihän ole. Yhdenkään länsimaan talous ei ole romahtanut. Velkaakin voidaan näemmä ottaa loputtomasti, koska koronmaksukyky on kunnossa. Ruotsikin tuntuu vain parantavan talouttaan kuin sika juoksuaan, vaikka siellä on miljoona mamua.

"Ei tämä kauaa voi jatkua." Näin on sanottu jo edellisellä vuosikymmenellä, ja hulluus ei ainoastaan jatku vaan lisääntyy. Invaasio-2015:n jälkeen tulijoiden määrä on suurempi kuin ennen invaasiota yhtenäkään vuonna, mutta koska nämä määrät tuntuvat invaasioon nähden pieneltä purolta, niin asia hyväksytään.

Eikä kyse ole vain mamutuksesta, vaan myös LGBTliirumlaarum-kohinasta, mielisairaiden taiteilijoiden ja punapappien nostamisesta julkisuuteen, tuulivoimahuijauksesta, ilmastonmuutoshöpinästä, perheiden tuhoamisesta, promiskuiteetin ylistämisestä, koululaitoksen rappeuttamisesta ja teinibiletyksen jatkamisesta viiskymppiseksi. Koko pakka on niin sairas että pahaa tekee.

Toivoisin, että joku osoittaisi olevani väärässä. Ei tilanne voi olla näin perseestä. MILLOIN TÄMÄ HULLUUS LOPPUU???

Pahoittelen tunteenpurkausta. Ehkä tämä tästä, on vain taisteluväsymystä. Aion silti jatkaa nuivana ja toisaalta voidaan kysyä että voimmeko muutakaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tuumailija. Ja ensiksi kiitokset. Ja sen jälkeen voin todeta, että jaan pessimistisen mielialasi. Seuraavissa vaaleissa persut, jotka edustavat ainoaa kansallismielistä voimaa saavat maksimissaan 20 pinnaa äänistä. Muut saavat 80 pinnaa. Ja tilanne jatkuu entisellään. En oikein usko tuohon oman navan ajatteluun vaan lähinnä siihen että noin 90 prosenttia suomalaisista saa vieläkin kaiken tietonsa valtamedian kautta. Ja kuuliaisina hallintoalamaisina tietenkin uskovat siihen mitä heille tuputetaan ja äänestävät sen mukaan. Vaikka sitten Veijo Esson baarissa miettivät keskenään että asiat ovat viturallaan. Itse näkisin että meillä pienillä ihmisillä on ainoa vaihtoehto pitää yllä tätä vaihtoehtomediaamme. Sillä jos sitäkään ei ole, niin mitä sitten? Mutta tosi on että ei tilanne tällä hetkellä millään muotoa hyvältä näytä. Niin valtamedia kuin valtapuolueet jyräävät edelleenkin. Kaikkine LGBTQTiTyy-hullutuksineen. Kun niitäkään valtapuolueet eivät uskalla vastustaa. Ne kun ovat median suosikkeja. Väittäisin, että mediapuolue, jolla ei sinänsä ole ensimmäistäkään kansanedustajaa on tällä hetkellä Suomen vaikutusvaltaisin puolue. Yksikään varsinainen puolue ei uskalla ottaa riskiä sen joukkorääkymisestä. Elämme tällä hetkellä tiedostavien ikiteinien diktatuurissa.

Hemuli kirjoitti...

Nyt on totaalinen muistikatkos... kuka ja missä totesi suomalaisten kyvystä tappaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Hemuli. Muistaakseni näin totesi joku saksalainen upseeri jossain Kiestingin suunnalla. Joskus lukemani perusteella. Valalla en tätä vanno.

QroquiusKad kirjoitti...

Jostain Kiestingin korkeuksilta oli niinikään "Suomen Sotilaassa" julkaistu muistelus, jossa kertoja oli todistanut saksalaisten hyökkäystä puna-armeijan konekiväärikorsua vastaan. Saksalaiset tekivät suoran rynnäkön, joka torjuttiin raskain tappioin. Ei muuta kuin ryhmittyminen ja uusi yritys samoin seurauksin. Ja sama vielä kerran!

Sen jälkeen saksalaiset totesivat, ettei taida onnistua näin; jospa suomalaiset yrittäisivät? He eivät yrittäneet, vaan tekivät: koukkasivat maaston kautta korsun sivustaan ja tuhosivat sen kasapanoksella. Omat tappiot nolla miestä.

Jatkosodan ajalta tiedetään myös saksalaisten arvio suomalaisista upseereista. Sen mukaan suomalaiset olivat loistavia joukkueenjohtaja-komppanianpäällikkötasolla, keskinkertaisia pataljoonan- ja rykmentinkomentajatasolla, huonommanpuoleisia pienyhtymän komentajatasolla ja lähestulkoon epäpäteviä suuryhtymän komentajatasolla. - Suomalaisten vastaavissa arvioissa niin Lapista kuin SS-"Wiking"-divisioonan suomalaispataljoonasta saksalainen johtaminen oli muuten hyvää, mutta tuhlasi tarpeettomasti omaa verta.

Onko siis niin, etä suomalainen on loistava johtaja lähellä lattiatasoa, mutta mitä korkeammalle tasolle kohotaan, sitä heikommaksi johtaminen rappeutuu?
Siksikö olemme nyt tässä tilanteessa, eikä ulospääsy vaikuta mahdolliselta pelkästään omin voimin ilman jonkin ulkopuolisen tahon tukea?

Leijuva jalkahiki kirjoitti...

Onneks i on internets: https://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/05/neljas-puheenvuoro-kommentoijille.html

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi sanoi: "Alkaako Ykälläkin hiljakseen vieteri venyä yli sallitun rajan näiden kaikenmaailman mykkästen ja maanpettereiden toilailuja seuratessa?"

Itse kullakin alkaa vieteri venyä. Mykkäsessä, Häkkäsessä tai Petteri Orpossa ei ole pahinta heidän läpinäkyvä pyrkyryytensä vaan se, että he ovat niin selvästi kevyen sarjan miehiä, joilla ei ole realistista käsitystä, millaisten ongelmien kanssa he painivat. Erityisesti Mykkäsen typeryys on käsin kosketeltavaa.

Siksi heidän hyvätkin pyrkimyksensä jäävät pelkäksi sanahelinäksi, joka huuhtoutuu tuulen mukana ja unohtuu nopeasti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Leijuvalle jalkahielle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Voi olla näin. Tosin tilanne on siinä mielessä muuttunut (ainakin oman käsitykseni mukaan) että ennen pyrittiin valitsemaan johtajia jotka saattaisivat saada jotain aikaiseksikin. Nykyisin halutaan lähinnä ajatuksettomia käskyn välittäjiä.

Leijuva jalkahiki: No siellähän se oli ihan alussa juu eli:

”Tietysti olemme aina olleet sotilaskansaa. Mutta "Landser", saksalainen sotamies on, omien kokemuksieni mukaan aina lupsakka kaveri, lämminsydäminen ihminen.
Kuinka erilainen onkaan suomalainen sotilas. Tuollaiseen jäänkylmyyteen, armottomuuteen, mekaaniseen tuhoamiseen ei saksalainen sotilas voinut innostua, mikäli tällaisessa tapauksessa voi innostumisesta puhua.”

Vasara: Täysin totta.

Anonyymi kirjoitti...

Se tässä jäi mietityttämään että sisäministerin tuossa tilanteessa kannattaisi kokeilla tuttua ja aina toimivaa menetelmää.
Eli krokotiilin kyyneleet. Voisi esim alkaa selittämään ja yrittää puhua itsensä pois tuosta hankalasta tilanteesta. Suomalainen kun noin yleisellä tasolla on lällydemari ja jos ei ole niin on ainakin perusepärehellinen eli lahjottavissa.

Toisaalta tuossa tilanteessa jotain tarttis tehdä poliisien suhteen. Armeijassa saattaa olla joitain isänmaallisia Upseerikinnassa vaikkakin ne on pyritty järjestään karsimaan pois. Poliisi taas on täysin mädätetty jo vuosikymmeniä sitten.
Kuvatun kaltaisessa tilanteessa ei olisi varaa jättää yhtäkään poliisia virkaan tai vapaalle jalalle. Todennäköisimmin sininauhamiehet joutuisivat taistelemaan poliisia vastaan.

T:labrotta

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, labrotta. Jos kyseessä olisi kuvatunlainen tilanne niin katuminen tuskin enää auttaisi. Poliiseista en osaa varmaksi sanoa. Poliisiorganisaation yläkerros on mätä. Siitä ei ole kahta sanaa. Mutta tavallinen rivipoliisi? Vaikea sinänsä uskoa että se ampuisi omia mutta minkäs tulevaisuudesta tietää.

Anonyymi kirjoitti...

https://youtu.be/tG_WQQesj_4
Mielipiteitä muitten maitten tapahtumista on Aina kiva kuunnella.
Vituttaa kuulla että joku saa 12 kk vankilaa pekonin laittamisesta moskeijan ovelle ja tapetaan vankilassa muslimijengien toimesta.
Pekonia jonkun ovelle, 12kk!!???! Tapetaan vankilassa??! Oikeus ja kohtuus!!?? Saatana!

Jäsen J.

Anonyymi kirjoitti...

Linkkini takana yllä oli siis hieman sarkastisesti kerrottu Britannian tilasta. Tommy Robinsonin vangitsemisesta ja poliisin mummojen pelottelusta.
Olin Sen verran humalassa että Sen epäoleellisimman Asian siitä kerroin.
Vee on hyvä tubettaja.
Kannattaa katsoa.

Jäsen J.

Allaspalo kirjoitti...

Moi Ykä. Nautinnollinen fantasiapätkä taas kerran. Noin sen toivoisi menevän. Tai parempi olisi jos tapahtumia ei edes päästettäisi noin pitkälle.

Tuumailijalta helvetin hyvä kommentti, joka kuvasi aika osuvasti omia synkkiä pohdiskelujani.

"Mamutus on kestämätöntä taloudelle." No eihän ole. Yhdenkään länsimaan talous ei ole romahtanut. Velkaakin voidaan näemmä ottaa loputtomasti, koska koronmaksukyky on kunnossa. Ruotsikin tuntuu vain parantavan talouttaan kuin sika juoksuaan, vaikka siellä on miljoona mamua.
"Ei tämä kauaa voi jatkua." Näin on sanottu jo edellisellä vuosikymmenellä, ja hulluus ei ainoastaan jatku vaan lisääntyy.


Niinpä. Tottakai tuhon tiellä ollaan, mutta kyllä tämä nyt vähän huolta oikeuttaa, että missä se romahdus kuppaa? Olen miettinyt, että ymmärrämmekö me tarpeeksi modernin talouden logiikka, voidaksemme esittää arvioita systeemin romahtamisesta?
Tai siis, ensinnäkin on tuhat ja yksi tapaa mitata taloutta. On kaikenmaailman BKT:tä, ostovoimakorjattua bkt:tä, nimellisarvoista bkt:tä, gini-indeksejä, aidonkehityksen mittareita, hulluhatuntekijäkertoimia ja vaikka mitä. Kun sopiva valitaan voidaan aina sanoa, että kasvua on tapahtunut.

Ja jotain ihme kasvua kasvua tuntuu tapahtuvan jollain haistapaskalogiikalla koska Ruotsi ja Saksa ynnä muut pitävät pyörät pyörimässä, ja velkaa irtoaa vaikka Merkelit ja hitsari-Löfvenit tekevät kantisten elämän helvetiksi.
Ja muutenkin, entä jos talous menee jo niin omissa fääreissään ettei se tarvitse ihmisiä mihinkään.

Älkää käsittäkö väärin, Allaspalo ei ole ryhtynyt mokuttajaksi liputtamaan unelman puolesta. En.

Mutta, tämä teksti lähti, että jonain päivänä porukalta loppuu sähkö, ruoka ja tulee nälänhätä ja kaikkea. Mutta maailmassahan, kaikkein onnettomimpia Afrikan maita lukuunottamatta, massat saadaan nykyään ruokittua tehotuotetulla pikaruokaeinesmössömätöllä ja kohta jokainen ihminen pääsee jollain halpislätkällä nettiin viihdyttämään itseään somella ja tuuballa. (Tarkalleen ottaen vähän yli puolet maailman ihmisistä käyttää nettiä). Eli massojen pitäminen leivässä ja sirkushuveissa on nykyään helpompaa kuin satavuotta sitten. Ja jos porukka pystytään pitämään niissä surullisen kuuluisissa leivässä & sirkushuveissa, missä romahdus?

Meidän nuivien logiikka lähtee siitä että jonain päivänä systeemiltä loppuu rahat ja sitten tulee romahdus. Mutta maailmassa on 90 biljoonan dollarin edestä rahaa ja johdannaismarkkinoiden arvo on jotain 630 biljoonaa dollaria. Ei siitä tietenkään riitä, että kaikille saataisiin säädyllinen elintaso, mutta kyllä siitä sen verran luulisi irtoavan että porukka pidetään soijaeineksessä ja viinahuuruissa.

Yritän sanoa, mitäs jos korttitalo ei romahda vaan mätänee hitaasti pystyyn? Jos systeemimme onkin niin vahva että se kituuttaa hengissä vaikka sen kaikki luut ja lihaksen ovat lahonneet pystyyn?

QroquiusKad kirjoitti...

Niin. Tämä skenaario tulee mieleen aina, kun lukee kasvottomien nimimerkkien julistuksia:
"Jos minun tyttäreni joku mutiainen raiskaisi, minä tekisin..."
Sitten seuraa kavalkadi Steven Seagalin ja Chuck Norrisin roolihahmojen edesottamuksia.

Epämiellyttävä tosiasia silti on, että varsin monen isän tytär on jo raiskattu ja osa tapettukin sen päälle. Mitä nämä isät ovat tehneet?
Niinpä.

En minä heitä soimaa.
Tiedämmehän me, mitä näille isille seuraisi, jos heillä olisi oikeasti kykyä, halua ja rohkeutta toteuttaa mahdikkaat julistuksensa:
heidät tuomittaisiin elinkautiseen, jota heidät suljettaisiin lusimaan islamistijengin täyttämälle osastolle, koska muualla ei muka ole tilaa.

Uskoisin kaikkien osaavan ennustaa, mitä tapahtuu seuraavaksi, kuten myös poliittisen, hallinnollisen ja mediaeliitin reaktion tapahtuneeseen.
Kuten myös niiden isien, joiden tyttäriä ei vielä ole raiskattu heidän ympärillään muniaan kourivien aahantunkeutujien toimesta.
Paras esimerkki on varoittava esimerkki?

QroquiusKad kirjoitti...

Skenaario johon viittaan oli siis Jäsen J.:n 27.5.2018 klo 0.43 kuvaamaa tilannetta vastaava.
Itsekin saatan olla jollekulle varoittava esimerkki, kun edelliskommenttini maahantunkeutujistakin tuli aahantunkeutujia...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jäsen J:lle, Allaspalolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Jäsen J: Tapaus Tommy Robinson osoittaa että Orwellin yhteiskunta on jo täällä. Eikä case Janitskin siitä paljoa jälkeen jää.

Allaspalo: Sulla on hyviä huomioita. Itse näen kyllä että järjestelmä lopulta romahtaa mutta jos se saa betonoitua valtansa tarpeeksi hyvin niin se voi pysyä mädäntyneenäkin kasassa kymmeniä vuosia. Niin kuin aikanaan Neuvostoliittokin.

Qroquius Kad: Kyllähän tuo on totta. Kai nämä isät ajattelevat – ja varsin perustellusti – että heistä on lapselleen kuitenkin enemmän hyötyä kotona kuin linnassa. Tietysti jossain vaiheessa epäilemättä tulee se ensimmäinen isä joka tuumii että ”huorat ei hurmaa ja linna ei pelota”.