KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXXVIII

1. No nyt vois tiedostaa mut ei sit kumminkaan

Kun Hotellin respassa on seurattu viimeaikaisia uutisointeja, on täällä päädytty johtopäätökseen, että Etelä-Venäjällä pidettiin hiljattain kahden viikon mittainen Sotshi Gay Pride-festivaali, jossa oli lisukkeena hieman talviurheilua. Festivaaleilla ihmisoikeustaistelijoiden ykkösenä oli korkeasti kunnioitettu ministerimme Paavo Arhinmäki joka jo viime vuonna uskalsi heiluttaa sateenkaarilippua Moskovan stadionilla ja nyt rohkeasti ilmoitti, että hänen tarkoituksenaan on tavata festivaaleilla / olympiakisoissa / whatever homoja ja tämähän luonnollisesti on hänen olennaisin tehtävänsä kulttuuri- ja urheiluministerinä. Tosin epäilemättä tämä voi olla hyvinkin se pääasiallinen syy miksi häntä on vaaleissa kannattajiensa taholta äänestetty. Jokainen valitsee omansa.

Yhtä kaikki, Paavoa suojeli hänen ihmisoikeussessionsa aikana monituhatpäinen hampaisiin asti aseistettu venäläinen turvallisuuskoneisto, joka piti taatusti huolen, että heppuun ei ota kipeää vaikka jätkä räkii kisajärjestäjien kengille ja pää humalapäissään vähän pöytään kopsahtaisikin. Myös Suomessa on asian tiimoilta monelta taholta poski solissut ja leuka laulanut ja kieltämättä manikyyrissä on käyty ottamassa useatkin sateenkaaren väriset tekokynnet ja sehän vastaa tekona vähintäänkin Sotkan tuhoamista panssarinyrkillä.

Venäjän suhtautuminen homoseksuaaleihin on varsin nuiva, joten on selvää, että tiedostava väkemme jaksaa muistuttaa asian tiimoilta. Pari päivää tuli sitten median kautta esille, että homoja kohtaan on olemassa maailmalla vielä huomattavasti nuivempaa kohtelua. Meinaten Ugandan presidentti  Yoweri Museveni allekirjoitti lain, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan rangaista elinkautisella vankeudella. Alkuperäisessä lakiesityksessä rangaistuksena oli vielä mukana kuolemantuomio, mutta sen parlamentti poisti. Suuria humanisteja kun ovat.

Lisäksi ugandalainen Red Pepper-lehti julkisti listan kahdestasadasta yhteiskunnallisesti merkittävästä henkilöstä, jotka ovat homoseksuaaleja. On selvää, että nämä henkilöt voivat olla ihan perustellusti huolissaan turvallisuudestaan ja jopa hengestään. Afrikkalainen tapa sovitella asioita kun ei ole välttämättä aivan niin kehittynyt kuin Helsingin Sanomat joku vuosi sitten väitti.

Elikkä. Ugandalainen tapa kohdella homoja on monta astetta rankempi kuin venäläinen tapa. Ja kun venäläisestä tavasta on vedetty eräitäkin poroja nokkaan mm. koivun ja tähden alla, voisi tästä asiasta ainakin respan henkilökunnan käsityksen mukaan vedellä tiedostavan väen puolelta herneitä nenukkiin kokonaisen pellollisen. Ainakin loogisen ajattelun mukaan. Seurataanpa hieman reaktioita sellaisten henkilöitten taholta, joitten puolelta näitä reaktioita voisi odottaa. Reseptinä google ja hakusanaksi henkilön nimi ja homovastainen laki Uganda. Aikaa on mennyt kaksi vuorokautta ja mikäli esmes perussuomalainen puhuu tai kirjoittaa jotain epämiellyttävää, ensimmäiset avautumiset tulevat varttitunnissa. Tuorein päivitys on tehty hetkeä ennen tämän kirjoituksen julkaisemista.

Katsotaanpa reaktioita.

Paavo Arhinmäki: ei mitään

Pekka Haavisto: ei mitään

Anni Sinnemäki: ei mitään

Jani Toivola: ei mitään

Oras Tynkkynen: ei mitään

Päivi Lipponen: ei mitään

Krista Kosonen: No, oli melkein lesboillut kapakan vessassa. Sen verran rohkea veto, että lasketaan lausunnoksi myös tässä asiassa. Josta tosin varsinaisesti ei ole kommentoinut mitään.

Tarja Halonen: ei mitään

Eva Biaudet: ei mitään

SETA: ei mitään. Mainostaa sateenkaarinuorten leiriä Islannissa.

Tässä nimenomaisessa tilanteessa ollaan ns. tiedostavassa noitaympyrässä. Pari hyvin tärkeää tiedostavaa periaatetta kun ovat seuraavat:

a) Homojen kyykyttäminen on Herrasta Perkeleestä. Jos homoutta ei avoimesti hypetä, sekin on jo homojen kyykyttämistä.

b) Afrikkalaisten veljiemme kyykyttäminen on Herrasta Perkeleestä. Mikäli afrikkalaisten veljiemme toimintaa arvostellaan millään muotoa, perustellustikin, sekin on jo afrikkalaisten veljiemme kyykyttämistä.

Ja tässä vaiheessa meneekin sitten tiedostava sormi suuhun. Mielessä voi käydä tietysti se loihelausuma, että ”ymmärrän afrikkalaisten veljiemme toimintaa siinä mielessä, että he mieltävät tämän tavan tulleen länsimaisilta miehittäjiltä ja siksi olevan eräänlainen vastenmielinen muisto kolonialismista” mutta sehän tarkoittaisi sitä, että homoutta ei avoimesti hypetettäisi, homous miellettäisiin jopa jonkunlaiseksi ongelmaksi ja sehän olisi taas meidän kotimaisten homojen kyykyttämistä ja absoluuttisesti Herrasta Perkeleestä. Tietysti asiaan voisi todeta myös että ”millä oikeudella me pyrimme rajoittamaan itsenäisen valtion itsemääräämisoikeutta” mutta siihen tiedostavakin henkilö tietää saavansa vastaukseksi että ”just niin, millä oikeudella me pyrimme rajoittamaan itsenäisen valtion itsemääräämisoikeutta” ja röhönaurun myötä vastaajan peukalo vinkkaa kohti inhaa itää.

Joten seurauksena tiedostava henkilö joutuu kulkemaan eräänlaista Möbiuksen nauhaa ja kommentoi hän miten hyvänsä, niin reisille menee. Näin ollen suukki loksahtaa niin tiukasti kiinni, ettei se aukea taltallakaan. Tilanne voi olla sinänsä vaarallinenkin, mikäli henkilöllä on paha nuha. Silloin nenän kautta on vaikea hengittää.

Mainittakoon, että eliittimme ulkopuolelta on toimittaja Petri Burtsov kommentoinut asiaa aivan asiallisesti ja vielä Ylen sivuilla. Lisäksi ruotsalainen ministeri Anders Borg lensi tuoreeltaan asian tiimoilta Ugandaan.

Sen sijaan oma ”ykkösketjumme” mitä todennäköisimmin istuu facebookin ääressä ja tutkii, löytyisikö sopivia persujen homovastaisia lausuntoja tai ehkä persujen kännisekoiluja, joilla saataisiin ihan ikioma kotimainen skandaali aikaiseksi, niin että ugandalainen meininki voitais kerralla unohtaa. Sillä kotimaassa ja omissa porukoissa tapahtuvasta tiedostavasta pätemisestä tässäkin touhussa on kyse. Niin kuin koko vihervasemmistolaisessa piipertämisessä yleensäkin. On aivan sama pumppaako Kiina ilmakehän täyteen paskaa ja ihan yks lysti onko afrikkalaisten homojen henki höllässä. Kunhan päästään kotona pätemään. Omassa turvallisessa ja samanhenkisessä porukassa.

2. Kuolleet sielut ja poliittinen kaivosvaltaus

Sosialideodoraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman taas tuuletteli listavaalien puolesta. Näitähän mainostetaan aika ajoin, varsinkin vanhojen suurpuolueitten taholta. Ideana on tietysti se, että omankin puolueen mahdolliset harvat toisinajattelijat saadaan dumpattua sinne listan loppupäähän ja muutenkin vaalit saadaan pelkäksi muodollisuudeksi niin kuin ne hyvin pitkään olivatkin. Ei mitään uutta auringon alla sinänsä.

Jotenkin vaan pisti huvituksella silmään tuo Backmanin lause:

Valittavat edustajat noudattaisivat nykyistä tarkemmin kansalaisten, jopa äänestämättömien, koostumusta.

Tavallaan aika upea idea Backmanilta. Demareitten kannatus laskee jatkuvasti, mutta demarithan voivat tehdä eräänlaisen poliittisen kaivosvaltauksen toteamalla, että he edustavat myös äänestämättömiä ihmisiä. Luonnollisesti demarit voivat pokkana sanoa, että ne äänestämättömät kannattaisivat luonnollisesti listavaalien demarilistan kärkipäätä, mutta vaalipäivänä oli liian kylmä / liian kuuma ja ennakkoäänestyksen aikaan autosta oli jakopään hihna irti.

Samaa logiikkaa kun käytetään, voidaan toki etukäteen tehdä poliittinen tulkintasopimus siitä, kuinka moni ihminen mitäkin poliittista linjaa kannattaa. Säästytään kalliilta vaaleilta. Ehkä tulkinnan perusasetukset voidaan tehdä 1990-luvun demarivaalien pohjalta. Silloinhan päästäisiin samalla eroon politiikan nykyisestä häiriötilasta, jota ei saa ääneen sanoa sillä siitä tulee Paha Karma ja ahoillemme laskeutuu jo elokuussa julma halla.

Tai tietysti demarit voivat jatkossa etsiä lisää kannattajakuntaa vanhoista kirkonkirjoista. Meinaan, vaikka ihminen on kuopattu, niin aatetta ei.

3. Tavallinen suomalainen tenava

Tulipa hotellin respan henkilökunnan tietoon myös uutinen, että äitiyspakkaukseen palautetaan takaisin kuolalappu. Hieno juttu. Mikäs siinä. Tämä äitiyspakkaushan on asia, mitä muualla maailmassa ihmetellään ja todetaan, että Suomi on kyllä edistyksellinen maa. Ja niinhän me monessa mielessä ollaan. Varsin edistyksellisesti valokuvan muodossa asiaa uutisoi myös Iltalehti:

4. Maahanmuuttoteollisesta kompleksista

Vielä tuli törmättyä tuoreeltaan erääseen Ylen uutiseen. Siinä kerrotaan, että Lieksan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti äänestyksen jälkeen esittää kaupunginhallitukselle, että perheryhmäkoti Tuikkuun otettaisiin enintään yhdeksän alaikäistä kiintiöpakolaista. Tarkemmin sanottuna Syyriasta. Tämähän ei ole varsinainen uutinen sinänsä, mutta uutinen jatkuu, ja siinä tunnustetaan maahanmuuttoteollisuus olemassaolevaksi ja välttämättömäksi teollisuudenalaksi:

Tavoitteena on turvata Kylänlahdessa sijaitsevan perheryhmäkodin toiminta ja 13 työpaikkaa. Suuri osa Tuikussa asuvista maahanmuuttajalapsista on tulossa täysi-ikäisiksi.

Uutiseen sattuu vielä perheryhmäkodin nimeen sattuva, ja kieltämättä osuva tahaton / tahallinen typo:

Tukkua ylläpitää Lieksan kristillisen opiston kannatusyhdistys.

No, tämä uutinen on varmastikin työntekijöille iloinen sellainen. Työt jatkuvat. Mutta asian moraalista oikeutusta voi hieman kyseenalaistaa (varsinkin kun Lieksassa on sattunut asian tiimoilta tulemaan julki eräitäkin sotkuja, vyyhtejä ja kytkentöjä). Jos tavallinen lastensuojelun työntekijä perustaa yksityisen, suomalaisiin keskittyvän lastensuojelupulaakin, hän tietää, että mikäli sijoituksia ei tule, pulaaki menee pankrottiin, työntekijät joudutaan irtisanomaan, kiinteä ja irtain lyödään lihoiksi velkojen kuoletukseksi ja se siitä sitten.

Mutta jos valitsee kohderyhmän oikein, niin asiakaskunta lennätetään toiminnan ylläpitämiseksi vaikka ulkomailta. On tietysti hyvä, että tässä tapauksessa tunnustetaan ihan rehellisesti, että kyseessä on maahanmuuttoteollisuuden ylläpitäminen eikä mikään muu.

Tietysti kun ottaa huomioon missä kaupungissa päätös on tehty ja minkälainen asian tausta on, niin ehkä lieksalaisilta päättäjiltä olisi odottanut hieman  tilannetajua.

Vaan ehkä he eivät kertakaikkiaan välitä.